Psykedeelien aidot haitat?

[Lymykonna]

Maailma ON myös dualistinen paikka (esim. yö ja päivä, kylmä ja kuuma), mutta väliin mahtuu kirjo kaikkea noiden vastakohtien väliltä.

Tuo ei kerro minusta maailmasta vaan siitä miten käsität maailman.

No, mikä tuossa väitteessä ei pidä paikkaansa? Voithan väittää, että hauki ei ole kala, muttei se muuta todellisuutta..

Missasit esim. Touchetin pointin.

Ainoa virhe tehdään siinä, kun aletaan sekoittamaan todellisuus sanoihin

On helppo kuvitella, että idea todellisuudesta on todellisuus itse.

Jos todellisuudella tarkoitat sisäistä maailmankuvaasi niin silloin hauki tosiaankin voi olla kala. Mutta jos tarkoitat todellisuudella jotain mielestä riippumatonta tai objektiivista niin silloin hauki on vain mielivaltainen määritelmä. Hauki ei ole kala, hauki on mielesi sisäinen käsite joka osoittaa tietynlaisiin kaloihin joita kokemuksiemme kautta pidämme samanlaisina. Hauki on hyödyllinen käsite, koska muillakin on päässään se sama käsite ja sen vuoksi asiasta voidaan kommunikoida ja tehdä kaikenlaista hyödillistä. Mutta hauki on silti käsite.

Tajusitko?

[korolli]

No, mikä tuossa väitteessä ei pidä paikkaansa? Voithan väittää, että hauki ei ole kala, muttei se muuta todellisuutta..

Hauki on mielesässi kala. Minunkin mielessäni hauki on kala. Mutta mikä on sinun mielessäsi kala, entä minun? Onko kyseinen hauki Nyt sinun käsityksesi kalasta, vai minun?
Vastaus: ei kumpikaan. Kumpikaan meidän "kaloista" ei ole todellinen kala.
Uppoaako pikkuhiljaa vai pitäisiköhän mun mennä psykiatrille?
Hankala selittää tämmösiä tukevissa bentsoissa.

[psyke]

Ilmeisesti tässä nyt tarkoitetaan sitä että tuo sana "kala" on vain symboli hauen näköiselle olennolle. Se on siis sopimus että tietynlaisia eläimiä symboloi sana "kala". Koska emme pysty kommunikoimaan pelkällä ajatuksen voimalla joudumme käyttämään kieltä, kokoelmaa symboleita, itsemme ilmaisuun.

Eli mitään "kalaa" ei todellisuudessa ole. Zen-buddhalaisuudessa tästä käytetään käsittääkseni ilmaisua "olla olemassa ei-olemisen kautta", eli olla olemassa ei symbolisesti. Vähän vaikeaa ymmärtää ja olen varmaan itsekin käsittänyt jotain väärin mutta tällainen kuva mulla asiasta on.

Menikö sinne päinkään korolli?

[korolli]

Ilmeisesti tässä nyt tarkoitetaan sitä että tuo sana "kala" on vain symboli hauen näköiselle olennolle. Se on siis sopimus että tietynlaisia eläimiä symboloi sana "kala". Koska emme pysty kommunikoimaan pelkällä ajatuksen voimalla joudumme käyttämään kieltä, kokoelmaa symboleita, itsemme ilmaisuun.

Eli mitään "kalaa" ei todellisuudessa ole.

Tätä juuri meinasin. Sinun kalasi on vain mielikuva pääsi sisällä siitä vedessä uiskentelevasta lihapuikosta.

Zen-buddhalaisuudessa tästä käytetään käsittääkseni ilmaisua "olla olemassa ei-olemisen kautta", eli olla olemassa ei symbolisesti. Vähän vaikeaa ymmärtää ja olen varmaan itsekin käsittänyt jotain väärin mutta tällainen kuva mulla asiasta on.

Tämä on aikalailla minun totuuteni tästä aiheesta. Olla olemassa, mutta ei muiden mielikuvissa.

Vaikee keskittyy. Tulis varmasti paljon enemmänkin tekstii, mutta on pää hiukan pehmeänä. Ei pysy ajatukset kasassa.

Menikö sinne päinkään korolli?

Joo. Osu ja uppos

[bdxm]

heeh. jos tässä topikissa kaikki olisavat valehdelleet että mitään ei voi tapahtua mitään ei toki olisi tapahtunut. paitsi psilosieni od mutta nämä ovat kai niitä lukemia joita kukaan ei tiedettävästi ole edes kokenut tarpeelliseksi tarkistaa... isoja lukuja.
it is all state of mind.

[_FOOL_]

Mielestäni tämä topic on yksi parhaista ikinä. En tiedä johtuuko se siitä, että se yhdistää meidän kaikkien monimuotoisia maailmankuvia ja teorioita totuudesta, vai siitä että tämän topicin lukija voi olla montaa mieltä "Psykedeelien aidoista haitoista".
Mikäli ketjun loppupää kuvastaa lukijalle psykedeelien haittoja, hän pelkää niiden hyötyjä.

[psyke]

Mun käsittääkseni aika monet "päihdyttävät" aineet ovat sinänsä melko haitattomia, sillä vika on yleensä käyttäjässä. Psykedeelit ovat tästä melkeinpä se ääriesimerkki. Poliitikkojen ratkaisuhan oli helppo: Ei anneta ihmisten ottaa vastuuta itsestään vaan syytetään aineita. Sama kuin kiellettäisiin myös veitset, haarukat, paistinpannut, autot jne. koska nehän voivat vääriin käsiin joutuessaan olla tappavan vaarallisia.

[Narsissi]

Psykedeelinen kokemus ei ole tarkoitettu kaikille

Tuo ei jotenkin kuulostanut oikeudenmukaiselta.

[Ahab]

Psykedeelinen kokemus ei ole tarkoitettu kaikille

Tuo ei jotenkin kuulostanut oikeudenmukaiselta.

No ei ainakaan noin kun sen erottaa kontekstistaan. Sanotaanko sitten vaikka niin että psykedeelinen kokemus ei sovi kaikille. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.
Lainaan McKennaa:

They dissolve boundaries within the psyche, between the conscious and unconscious mind. They dissolve the boundaries that separate people. They dissolve boundaries of time and space. Most people profit from boundary dissolution. It introduces them to the wider horizon of reality. But there are among us people for whom the maintance of boundaries is a daily strugle. They are trying to create an ego, trying to create a coherent view of the world. These are certainly not candidates for psychedelic experience. My concern is that the fearful among us have set the social agenda for all of us and so we are all told that this is somehow corrosive of social values, somehow compromising of sanity.
The psychedelic experience is the most intense experince a humanbeing can have this side of grave. The boundary dissolving capacity of these psychedelic substances act as it were like a reset button. We are not ultimately the creatures of our culture. Ultimately we are biologically defined and what the psychedelics do I think is just inject an enormous amount of distance between ourselves and our learned cultural values.

[tRip]

Enemmän flippaamista aiheuttaa muut päihteet kuin psykedeelit i m o..

Psykedeelit eivät välttämättä sovi ihmselle, joka ei halua hyväksyä tai nähdä totuutta. Elää mielummin turvallisessa kulississa.

Tarvitaan vain riittävä kunnioitus.. kuten kaikkea kohtaan.
Mieli on lopulta melko hauras kokonaisuus.

[_FOOL_]

Enemmän flippaamista aiheuttaa muut päihteet kuin psykedeelit i m o..

Psykedeelit eivät välttämättä sovi ihmselle, joka ei halua hyväksyä tai nähdä totuutta. Elää mielummin turvallisessa kulississa.

Tarvitaan vain riittävä kunnioitus.. kuten kaikkea kohtaan.
Mieli on lopulta melko hauras kokonaisuus.

Länsimaissa asuu niin paljon ihmisiä, joilla ei ole perinteitä enää opettamassa itseensä tutustumista. Länsimainen elämäntapa erkaannuttaan ihmisen itsestään ja luo tilalle kuvitelmän itsestä. Psyykeeseen vaikuttavat aineet eivät sovi ihmiselle, joka ei pidä itsestään. Länsimaissa itsestään pitäminen katsotaan kusipäisyytenä joten se ei ole sosiaalisen menestyksen kannalta kannatttavaa.

Mieli on kaiken elämän ja myös ihmisen peruspilari, eikä millään muotoa hauras.

[tRip]

Mieli on kaiken elämän ja myös ihmisen peruspilari, eikä millään muotoa hauras.

Jouduinkin pitkään miettimään, voiko mielen sanoa olevan hauras.. en edelleenkään tiedä.
Se on vähän että miltä kantilta katsoo..

Itse koen syntyneeni väärään maailmaan (kulttuuriin). Se tuo esiin mieleni haurauden.

[Aukikco]

Psykedeelinen kokemus ei ole tarkoitettu kaikille

Sanoisin, että set&settingin huomioiva, kunnioittava ja nöyrästi tehty, opastettu psykedeelinen kokemus sopii äärimmäisen monille ihmisille. Käytännössähän tämä määritelmäni tarkoittaa kuitenkin sitä, etteivät kaikki hetket sovi psykedeeleille - hetki on venyvä käsite joka voi pitää sisällään vuosikymmeniäkin. Erinomainen tuo McKenna-lainaus.

Kaikki eivät tosin tarvitse psykedeelejä. Jotkut tuntuvat olevan matkalla asian ytimeen valmiiksi. Useimmat kuitenkin tuntuvat tarvitsevan jonkinlaisen nyrjäytyksen.

[Aukikco]

Psyykeeseen vaikuttavat aineet eivät sovi ihmiselle, joka ei pidä itsestään.

En nyt sanoisi noinkaan. Tai no, en ole koskaan täysin vihannut itseäni (onkohan se mahdollistakaan), mutta kuitenkin omasin äärimmäisen negatiivisen minäkuvan, josta psykedeeliset kokemukseni ovat ajan kanssa auttaneet vapautumaan.

Nykyään voin ihan rehellisesti sanoa pitäväni itsestäni todella paljon. Niin paljon ettei minun tarvitse pitää muureja muihin ihmisiin - pystyn näkemään että myös muut ihmiset ovat ihan vitun hyviä tyyppejä, vaikkeivat kaikki sitä itse tajuakaan.

Yksi typerimmistä meemeistä kulttuurissamme on valheellinen nöyryys. Joku sanoo "teitpä hyvän biisin", johon ihminen vastaa "eihän tämä nyt mitään ole" vaikka oikeasti itsekin pitää teoksestaan. Tämä on niin surullista. Sen motiivina on luullakseni yleisimmin se, että jos tietää tehneensä jotain hyvää, niin sitten voi ajatella tekevänsä muihin vielä suuremman vaikutuksen väheksymällä teostaan. Käytännössähän tässä on siis kyse äärimmäisen valheellisesta teatterista jonka tehtävänä on luoda vääriä mielikuvia ihmisille siinä toivossa, että he pitäisivät sinusta enemmän.

Minä valitsen mieluumin sen, että olen rehellisesti sitä mitä olen. Sen vuoksi myönnän myös rehellisesti sanoa kokevani itseni hyväksi tyypiksi, silläkin uhalla että jotkut itsevihaiset pitävät minua sen vuoksi kusipää. Tiedän itsekunnioitukseni rohkaisevan monia kanssaihmisiä ymmärtämään saman itsestään.

[Kasvualusta]

Psyykeeseen vaikuttavat aineet eivät sovi ihmiselle, joka ei pidä itsestään. Länsimaissa itsestään pitäminen katsotaan kusipäisyytenä joten se ei ole sosiaalisen menestyksen kannalta kannatttavaa.

Siis ei sovi ihmiselle joka ei pidä itsestään ja on siksi luonut imagostaan itselleen todellisemman minäkuvan? Olisiko tällaiselle tapaukselle hyväksi hypätä suoraan ääripäästä toiseen? Jokainen totuudenetsijä pitäisi sitä varmaankin hyvänä, mutta kestävätkö kaikki totuutta, jos eivät ole siitä olleet missään vaiheessa kiinnostuneita?

"..unkarilaisten odotetaan oppivan tehokkaiksi tv-kuluttajiksi.." Hämmennyin kuullessani radiouutisistä jotain tämän tapaista. En pelkästään aiheen takia vaan myös siksi, että näin perverssejä lausahduksia pääsee mediamme suusta ilman itsekritiikkiä. Jos kuitenkin oletus normaalista kansalaisesta on jo näin aivottumuutta ja eskapismia odottava .. olen varmastikin melkoinen kusipää, kun pidän itsestäni niin paljon, että voin itse valita itselleni rakentavampaa tekemistä kuin ulkoapäin valmiiksi tarjoiltu ja pureskeltu.. Itsevihaisethan ovat enempi kateellisia, koska eivät itse pysty samaan opituilta miellyttämisen tarpeeltaan ja näkevät mielummin vian pahaan oloonsa missä tahansa muualla paitsi itsessään.

[Joniitti]

Tässä hieman omaa kokemusta, Sanoisin, että yksi pahimpia haittoja on tiettyjen aistien tarkentuminen ja se voi huomaamatta kehittyä aika "paljon" yli mitä tarvitsisi . "Arkipäivän" ihmiset kadottavat sinuun yhteyksiä (ei niinkuin ymmärretään, eristäytyminen psykedeelien seurauksena vaan aivojen välinen "kemia" häiriintyy) jolloin näät muut tavallaan alemmalla "tasolla". Elämän monet kolhut sekä mutkat saattaa tuntea äärimmäisen voimakkaana ja päivien kulku jatkuvassa päänsisäisessä yliaktiivisena tiedostamisena on usein raskasta. Sitä vain jää seuraamaan kun suuri osa lähimmäisistä ja ihmisistä yleensä menee pää täynnä tyhjää luullessaan pakenevansa kuolemaa tai sen ajattelua, saati sitten sen valmistelua. Se masentaa.

Iselläni aamut ja päivät ovat todella nihkeitä, ajatukset ei jotenkin pysy kasassa tai ne ovat "liian" uskonnollisia (usein tekisi mieli vain leijailla jonkun psykedeelin voimin) ja jos pitäisi tehdä jotain niin siihen kyllästyy nopeasti ja vaihtaa alaa :?. Iltaa kohden meno paranee ja olo alkaa olemaan kotoisampi, ajatuksiin, tekemisiin sekä kaikkeen mihin päivällä ei kyennyt alkaa keskittyminen heräämään. Kaikki on helpompaa. Yö on minun vuorokauden aikani. Nämä asiat/pulmat ovat tavallaan "kaikilla" ihmisillä ilman psykedeelejäkin, mutta ne tuovat vaan sellaista pysyvää syvyyttä näihin.

Lievempiä haittoja on sitten tietty noi "fläsärit" matkoilta (varsinkin ikäviltä sellaisilta) ja ne saattavat kuumottaa/häiritä ajatusten taka-alalla koko päivän jos sattuu olemaan heikolla tuulella --> verenmaku suussa .

Sanoisin täten, että ainakin vahvempien psykedeelien käyttö tai testailu on kyseenalaista ainakin meidän kulttuurissa/yhteiskunnassa "elämiseen". En suosittele ellei ole suunnitelmissa kokonaan elämäntapojen vaihtaminen. Tai noh, kunhan elää vaan tavallaan eikä sikaile .. Kaikki nämä mitä vastailin tähän on tosi kyseenalaista niinkuin tämä elämäkin tavallaan, eli riippuu ihan päivästä tai hetkestä, en painota mitään liikaa, mutten kielläkkään. Siksi olen sarkastanut paljon .

[Ahab]

Samaistuin aika paljon noihin kahteen ekaan kappaleeseen paitsi että olen jo käsitellyt noita asioita niin paljon etten nää niitä mitenkään haittoina. Tai itse koen tämän henkistymisen polun vaan positiivisesti ja olen jatkamassa tätä polkua loppuun asti. Yritän tehdä myös jotain herättääkseni sitä massaa joka ei vielä ole tätä löytänyt ja täällä päin nämä jutut ovat vielä tosi alussa mutta jostainhan sen täytyy lähteä

Näkisin että kyse on jonkinlaisesta shamaanisentietoisuuden heräämisestä. Jos sitä ei tahdo niin ei sitä pidä mennä herättelemään. Ympäröivä yhteiskunta ei tosiaan ole kovin myötämielinen, vaatii vähän guerilla-asennetta.
Shamaani tavallaan näkee oman yhteiskuntansa kulttuurin röntgenkatseella. Ja sellainen tarkastelu tekee mielestäni hyvää mille tahansa yhteiskunnalle. Mutta ei shamaanistakaan sellaista kiva ole nähdä. Siksi shamaani on parantaja. Pitää parantaa se koko kansa. Meidän yhteiskunnassa on välit katkaistu shamaaniperinteeseen joten ei ihme jos me ollaan fuckd up. Mutta tuntuu siltä että aika alkaa kypsymään sellaisen perinteen elvyttämiselle.

Tähän ketjuun muutenkin liittyen hyvä ketju taikasieniforumilta Ensimmäinen kokemus.

[_FOOL_]

Samoilla linjoilla Ahabin kanssa.
Niin tosiaan, shamanismi on ns. kaikkein vanhin uskonto. Shamanismi on raakaa tiedostamista kaiken tiedostamisen juuressa(jos noin nyt voi sanoa) ja soveltuu kaikkiin kulttuureihin, kaikille aikakausille ja kaikille ihmisille yksinkertaisuutensa takia. Jokainen ihminen omaa shamanistisen kyvyn, toisilla shamanismi on lähempänä luontoa ja toiset joutuvat herättelemään sitä hiukan enemmän. Piilevien shamanististen kykyjen herättämiseen tarvitaan jotakin mieltä räjäyttävä länsimaissa, sillä meillä ei todellakaan ole sille enää minkäänlaisia perinteitä kulttuurissamme. Shamanismi on oiva viitekehys psykedeelien käytölle. Omalla kohdallani kävi ainakin niin, että kun löysin shamanismin, psykedeelien käytölle on tarkoitus päämäärättömän trippailun ja "haahuilun" sijaan. Kaikki kokemukset voi nähdä shamanismin silmin, niin tavallisessa- kuin epoätavallisessa todellisuudessakin, niin unissa, kuin valveillakin. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että "päämäärättömälle trippailulle" on tulee stoppi jossakin vaiheessa. Ihminen avaa ovia, koska se on mahdollista. Mikäli tämän (lisä)informaation kanssa meinaa päjätä, sitä täytyy pystyä ammentamaan omaan elämään ja sitä kautta muihin. Informaatio on aina hyväksyttävä, sillä se tulee syvältä itsestämme. Sisällä elävässä jumalassamme on meille kaikki avaimet myötätuntoon ja ymmärrykseen, mutta länsimaissa tätä asiaa ei opeteta koulussa.

Siispä, shamanismsta(kuten muistakin henkimaailman asioista ja rajatiedosta) lukeminen auttaa psykedeelien kanssa elävää elämään. Jokainen muodostaa oman kokemuksen kautta kokonaiskuvaa elämästä ja mikäli mielikuvituyksen antaa vapaasti lentää, rakkauden virrata ja uskon pysyä lujana, voi jokainen herättää sisäisen shamaaninsa niin, että "päämäärätön trippailu" muuttuu vakavaksi shamanistiseksi työskentelyksi.

En moiti niitä, jotka trippaavat ns. "päämäärättömästi", sillä olen sillä itsekin aloittanut. Haluan silti painottaa sitä, että ajat muuttuvat yhä kiihtyvämmällä tahdilla, joten jokaisen trippailian olisi hyvä tutustua edes jollakin tavalla shamanismiin. Viitekehyksiä voi olla toki muitakin, mutta mielestäni shamanismi sopii yleisesti ihan jokaiselle sen yksinkertaisuuden ja soveltuvuuden takia, jos vertaa sitä esim. yleisimpiin uskontoihin. Mystiikka rikastuttaa elämää. Kieltäminen ja epäileminen rajoittaa sitä.

IMHO

[Thoxium]

Aidot haitat liittyvät muihin ihmisiin, psykedeelit muuttavat itselle elämää hyvin mielenkiintoiseksi. Miksi pitäisi elää muiden mukana? Kuuluu elää oman halunsa mukaan, ei muiden.

[Aukikco]

Sanoisin täten, että ainakin vahvempien psykedeelien käyttö tai testailu on kyseenalaista ainakin meidän kulttuurissa/yhteiskunnassa "elämiseen". En suosittele ellei ole suunnitelmissa kokonaan elämäntapojen vaihtaminen.

must on aika mahtavaa jos ihminen vaihtaa, tai oikeastaan kehittää, elämäntapojaan, olettaen että se vie häntä suuntaan joka tuntuu oikeelta.

turha muutoksen pelko on suurimpii syitä siihen miks sekä yksilöt että kulttuurit jämähtää enemmän ku ois tarpeen. muutos on väistämätöntä, siksi rakastan muutosta.

ei pelkoa. korvataan se rohkealla heittäytymisellä, annetaan virtojen johdattaa.

[Thoxium]

Eilen otin 10mg 5-meo-miptiä ja nousuissa kunnollisen pesän spicea ja spice goldia bongista. Tää vei mut todella syvälle pääni sisään. Visuaalit olivat melko voimakkaita, esineet suurenivat ja pienenevivät, kapenivat ja laajenivat, hengittivät. Myös itse venyin välillä todella pitkäksi, kävellessä painovoima veti välillä minut tosi litteäksi, veti kohti maata. Pienen ajan päästä en edes enää ollut todellisuudessa, koko hetki toimi pääni sisällä. Visuaalit olivat normaalia tässä maailmassa, joten en kiinnittänyt niihin enää huomiota. Tunsin mieleni läsnäolon.

No kirjottelen tosta syvällisen trippitarinan vielä.

En vieläkään ole tottunut siihen ajatukseen missä tilassa olin. En osaa sanoa oliko se hyvä vai huono trippi. Sinä aikana oli todella masentavia ja ahdistavia hetkiä, pelko siitä että jäisin mieleni vangiksi. Sitten taas erittäin euforisia hetkiä. En tiedä edes mitä ajatella asiasta, koko eilisen miettiminen tuntuu todella epätodelliselta, tuntuu kuin en olisi ollut eilen tripillä edes olemassa. Olin poissa todellisuudesta, kävin rinnakkaistodellisuudessa. Todella yliluonnollinen kokemus, todella vaikea käsittää. Mieleni ei pysty mitenkään uskomaan tai hahmottelemaas sitä että kukaan muu ihminen olisi koskaan kokenut tuota hetkeä. Tuntuu kuin olisin eilen siirtynyt toiseen todellisuuteen.

[Mirrorland33]

Siispä, shamanismsta(kuten muistakin henkimaailman asioista ja rajatiedosta) lukeminen auttaa psykedeelien kanssa elävää elämään. Jokainen muodostaa oman kokemuksen kautta kokonaiskuvaa elämästä ja mikäli mielikuvituyksen antaa vapaasti lentää, rakkauden virrata ja uskon pysyä lujana, voi jokainen herättää sisäisen shamaaninsa niin, että "päämäärätön trippailu" muuttuu vakavaksi shamanistiseksi työskentelyksi.

En moiti niitä, jotka trippaavat ns. "päämäärättömästi", sillä olen sillä itsekin aloittanut. Haluan silti painottaa sitä, että ajat muuttuvat yhä kiihtyvämmällä tahdilla, joten jokaisen trippailian olisi hyvä tutustua edes jollakin tavalla shamanismiin. Viitekehyksiä voi olla toki muitakin, mutta mielestäni shamanismi sopii yleisesti ihan jokaiselle sen yksinkertaisuuden ja soveltuvuuden takia, jos vertaa sitä esim. yleisimpiin uskontoihin. Mystiikka rikastuttaa elämää. Kieltäminen ja epäileminen rajoittaa sitä.

IMHO

Offtopic, mutta oisko suositella jotain aiheeseen liittyvää kirjaa? Itse luin pari vuotta sitten sellaisen kuin Shamaanin matka. Suomalainen kirjoittaja, sisältää matkakertomuksia ja paljon hienoja piirroksia. Kärpässienistä ei hiiskuttu... Aika viihteellinen opus, mutta kyllä tällainenkin avaa ajattelua ja rikastuttaa mielikuvitusta. Joku henkisempi/informatiivisempi kirja kiinnostaisi seuraavaksi.

[Dexma]

Siispä, shamanismsta(kuten muistakin henkimaailman asioista ja rajatiedosta) lukeminen auttaa psykedeelien kanssa elävää elämään. Jokainen muodostaa oman kokemuksen kautta kokonaiskuvaa elämästä ja mikäli mielikuvituyksen antaa vapaasti lentää, rakkauden virrata ja uskon pysyä lujana, voi jokainen herättää sisäisen shamaaninsa niin, että "päämäärätön trippailu" muuttuu vakavaksi shamanistiseksi työskentelyksi.

En moiti niitä, jotka trippaavat ns. "päämäärättömästi", sillä olen sillä itsekin aloittanut. Haluan silti painottaa sitä, että ajat muuttuvat yhä kiihtyvämmällä tahdilla, joten jokaisen trippailian olisi hyvä tutustua edes jollakin tavalla shamanismiin. Viitekehyksiä voi olla toki muitakin, mutta mielestäni shamanismi sopii yleisesti ihan jokaiselle sen yksinkertaisuuden ja soveltuvuuden takia, jos vertaa sitä esim. yleisimpiin uskontoihin. Mystiikka rikastuttaa elämää. Kieltäminen ja epäileminen rajoittaa sitä.

IMHO

Offtopic, mutta oisko suositella jotain aiheeseen liittyvää kirjaa? Itse luin pari vuotta sitten sellaisen kuin Shamaanin matka. Suomalainen kirjoittaja, sisältää matkakertomuksia ja paljon hienoja piirroksia. Kärpässienistä ei hiiskuttu... Aika viihteellinen opus, mutta kyllä tällainenkin avaa ajattelua ja rikastuttaa mielikuvitusta. Joku henkisempi/informatiivisempi kirja kiinnostaisi seuraavaksi.

Carlos Castaneda.... Siinä on ainakin jonkinlaista shamanismia.... Muistat vain, että shamanismia opetellessa oma kokemus on tärkeintä, eikä muiden teksti... Tekstejä kannattaa lukea ja opetella, mutta muistaa kriittisesti niitä lukea...

[aphos]

Siispä, shamanismsta(kuten muistakin henkimaailman
En moiti niitä, jotka trippaavat ns. "päämäärättömästi", sillä olen sillä itsekin aloittanut. Haluan silti painottaa sitä, että ajat muuttuvat yhä kiihtyvämmällä tahdilla, joten jokaisen trippailian olisi hyvä tutustua edes jollakin tavalla shamanismiin. Viitekehyksiä voi olla toki muitakin.

Kyl.

Mutta kaikki eivät saa niinsanottua "kutsumusta" shamanismiin.. monet kokeilevat, useilla se jää yhden-kahden kokeilun asteelle. Jotkut taas kiinnostuvat enemmän, ja nämä ovat niitä ihmisiä jotka jatkavat pidemmälle.

Hallusinogenit antaa juuri niin paljon kun ihminen on kykeneväinen näkemään ja ennenkaikkea vastaanottamaan. Toisaalta, monien vähemmän kokeneiden ihmisten elämä on monella tapaa yksinkertaisempaa (ja toisaalta onnellisempaa), koska ei joudu sisällyttämään näitä asioita normaalielämään.

Mikään ei ole ilmaista

Mielestäni shamanismi sopii yleisesti ihan jokaiselle sen yksinkertaisuuden ja soveltuvuuden takia, jos vertaa sitä esim. yleisimpiin uskontoihin. Mystiikka rikastuttaa elämää. Kieltäminen ja epäileminen rajoittaa sitä.

Amen. Ehkä se johtuu siitä, että ns. shamanismi on lähempänä ihmisen normaalia ajattelutapaa kuin mikään tiukka dogmi?

[Kalastaja]

Offtopic, mutta oisko suositella jotain aiheeseen liittyvää kirjaa? Itse luin pari vuotta sitten sellaisen kuin Shamaanin matka. Suomalainen kirjoittaja, sisältää matkakertomuksia ja paljon hienoja piirroksia. Kärpässienistä ei hiiskuttu... Aika viihteellinen opus, mutta kyllä tällainenkin avaa ajattelua ja rikastuttaa mielikuvitusta. Joku henkisempi/informatiivisempi kirja kiinnostaisi seuraavaksi.

Varmaan Michael Harnerin 'Shamaanin tie' on helpoimmin löydettävissä oleva kunnon kirja shamanismin harjoittamisesta. Holger Kalweitin 'Dreamtime & Inner Space: The World of the Shaman' on kans hyvä. Siinä yhdistellään tosi hyvin tieteellistä antropologiaa ja shamanismin harjoittamista.

Sit muita aihepiiriin liittyviä kirjoja on tietysti okultismisemman suuntauksen kirjat; Robert Anton Wilsonin "Prometheus Rising" ja Christopher S. Hyattin "Undoing Yourself With Energized Meditation and Other Devices" tulee ensimmäisinä mieleen, mutta riittäähän näitä.
Ko. kirjat ovat ennen kaikkea harjoituskirjoja, ja jos haluaa hyötyä niistä isosti kannattaa tehdä ne harjoitukset, muuten se on vaan huijausta. Tai ei se huijausta ole, mutta silloin se on vaan lukemista, ja niistä hyödyistä ei pääse nauttimaan käytännössä.

[Mangusti]

Tänään se taas tapahtui lääkärin odotushuoneessa...
Yhtäkkiä muovikukka näytti kasvavan ja heiluvan silmissä ja tiilet heilu seinässä sen takana... eipä ennen deelejä ole tollasta näin selvinpäin näkyny...

[Thoxium]

Psykedeelien antama pidemmän puolinen jälkitila on parasta. Kukapa tätä surkeaa todellisuutta muutenkaan haluaa elää, ennemmin hieman psykoosissa kuin tässä.

[Mirrorland33]

Jeps, kiitti kirjasuosituksista.

Depersonalisaation joku saattaisi tosiaan laskea negatiiviseksi asiaksi, mutta itse olen kokenut sen aina hyvänä asiana. Psykedeelit ovat käytännöllisiä aineita muun mukavan ohessa oman persoonallisuutensa etsimiseen, mutta jokaikisen kannattaa olla riskeistä tietoinen.

http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/ ... aatio.html
Todella hyvä artikkeli aiheesta, kannattaa lukea!

[Thoxium]

Jeps, kiitti kirjasuosituksista.

Depersonalisaation joku saattaisi tosiaan laskea negatiiviseksi asiaksi, mutta itse olen kokenut sen aina hyvänä asiana. Psykedeelit ovat käytännöllisiä aineita muun mukavan ohessa oman persoonallisuutensa etsimiseen, mutta jokaikisen kannattaa olla riskeistä tietoinen.

http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/ ... aatio.html
Todella hyvä artikkeli aiheesta, kannattaa lukea!

Itsekään en ole koskaan kokenut depersonalisaatiota negatiivisena asiana. Olen kokenut sitä ilman mitään päihteitä, silloin kun en edes ollut kokeilutkaan yhtään päihteitä. Harvinaista "Herkkuahan" tuo on, enkä todellakaan koe asiaa negatiivisena, vaan ennemminkin positiivisena asiana, tuomassa mielenkiintoa elämään, antamalla uskoa elämään, ettei tää kaikki olekaan tylsää. Olen toki kokenut paljon psykedeelisiä olotiloja ilman päihteitäkin, todella mielenkiintoista, ei ollenkaan huono asia, ei se ole huono eikä hyvä. Se on elämää, se on vain virtausta läpi elämän. Ei huonoa.

[_FOOL_]

Psykedeelien antama pidemmän puolinen jälkitila on parasta. Kukapa tätä surkeaa todellisuutta muutenkaan haluaa elää, ennemmin hieman psykoosissa kuin tässä.

Don Juanin sanoin se on sitä "hallittua hulluutta".

EDIT: Korjattu quote.