Possessio

[Lymykonna]

Onko täällä kenellekään sattunut sellaista, että jokin vieras elämänmuoto olisi luikahtanut aivojen takaovesta sisään ja ottanut vallan vallan ruumiista?

Jos vaikka joku osaisi aiheesta antaa kirjallisuusvinkkejä?

Kuka tätäkin kirjoittaa?

[Lymykonna]

Uskontojen uhrien tuki ry:n sivuilta löytyi juttua: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/transsi.html

[Dagga]

Hmm, kyllä sitä ehkä joskus on tuntunut pyhiä kasveja/sieniä nautittuaan että sanat jotka suusta tulevat eivät ole aina omia, vaan sitä toimii vain välittäjänä. Kuka tietää, nää on aina näitä rajoja, joita siinä tilanteessa ei edes halua vetää asioihin. Vai tarkoititko oman egon täydellistä väistymistä toisen tieltä?

[Lymykonna]

Hmm, kyllä sitä ehkä joskus on tuntunut pyhiä kasveja/sieniä nautittuaan että sanat jotka suusta tulevat eivät ole aina omia, vaan sitä toimii vain välittäjänä. Kuka tietää, nää on aina näitä rajoja, joita siinä tilanteessa ei edes halua vetää asioihin. Vai tarkoititko oman egon täydellistä väistymistä toisen tieltä?

No, pahahan tuollaisissa tilanteissa on sanoa mitä "oikeasti" tapahtuu ellei sitten ole aivan täysin siinä kokemuksessa että ei välttämättä edes muista jälkeenpäin mitä on tapahtunut. Mitä nyt olen noita määritelmiä lukenut niin possessiota pidetään lähinnä uskon asiana... mutta tietenkin jos vaikka tripillä kokee jotain kummaa niin juuri sillä hetkellä sen voi antaa viedä mukanaan ja uskoa siihen vaikka muuten ei uskoisikaan. Siinä mielessä tuo uskominen ei minusta ole se oleellisin asia vaan ehkä se tunne siitä, että joku muu on ottanut ohjat. Toisaalta joidenkin määritelmien mukaan tietoisuuden pitää olla poissa pelistä jotta voidaan puhua possessiosta. Siitä nousee taas sellainen mielenkiintoinen ongelma, että henkilö ei voi itse tietää olleensa possessoituna jos siitä ei jää muistikuvaa.

Mutta kuten sanoit, rajoja joita ei siinä tilanteessa halua vetää asioihin.

Esimerkiksi jos tietoisesti yrittää vaan olla rentona ja keho alkaa siitä liikkumaan, niin eihän voi tietää pystyisikö sen liikkeen lopettamaan ennen kuin yrittää ja jos yrittää niin se saattaisi pilata sen kokemuksen. Putoaa sellaiseen jännään epävarmuuden tilaan jossa itse ainakin seuraan mielummin vierestä kuin puutun asioiden kulkuun tietoisesti.

[Aukikco]

Koen suhteellisen jatkuvasti toimivani jonkinlaisena kanavana - inspiraatio ja oivallukset joita lävitseni virtaavat eivät ole minun vaan tulevat muualta. Tätä tukee myös se että oivallan asioita jatkuvasti suoraan niitä pohtimatta. Annan niille kyllä muotoa ja persoonallisuutta ajattelemalla niitä, ne eivät ole vain kanavointia vaan tulosta minun ja universumin kohtaamisesta.

[aphos]

Tässä on tietysti kyse siitä, mitä tietoisuus on.

Jos uskoo, että ihmisellä on jonkinlainen sielu, joka käyttää aivoja jonkinlaisena koneena, niin onhan se mahdollista. Ajatteletko, että ilmassa leijailee jotain henkiä, jotka ottavat vallan ihmisessä? Epäilen suuresti.

Itse kuitenkin ajattelisin, että ihmisellä on vielä kehittymätön telepaattinen osio aivoissa, joka aktivoituu sitten, kun porukka on siihen valmiita. Maailmassa on todellakin outoja juttuja, kuten esim. ns. "Phantom DNA"-ilmiö, jossa DNA hajotettaessa palautuu takaisin alkuperäiseen muotoon (enpä muista tarkkaan, jsp).

Näiden ns. henkien pitäisi olla ilmeisesti jossain eri ulottuvuudessa, koska ovat näkymättömiä.

Mulla on yksi sellainen kokemus, jossa tajunnanräjäyttävän psykedelian jälkeen tapasin mielessäni kaksi hahmoa. Vaikea sanoa, olivatko enkeleitä, avaruusolentoja vai mitä vittua ikinä. Anyway, nämä "olennot" rauhoittelivat sekavaa mieltäni, ja veivät minut tapaamaan kuolleita sukulaisiani. Kliseistä. Papat sitten kertoivat, että mikä mun elämässä mättää, ja mitä pitää korjata. Tämän jälkeen nämä kaksi "saattajaa" saapuivat takasin ja.. pam, takaisin todellisuuteen.

SE oli trippaavaa.

[Dagga]

Koen suhteellisen jatkuvasti toimivani jonkinlaisena kanavana - inspiraatio ja oivallukset joita lävitseni virtaavat eivät ole minun vaan tulevat muualta. Tätä tukee myös se että oivallan asioita jatkuvasti suoraan niitä pohtimatta. Annan niille kyllä muotoa ja persoonallisuutta ajattelemalla niitä, ne eivät ole vain kanavointia vaan tulosta minun ja universumin kohtaamisesta.

Sitä mielikuvitus minun(kin) mielestäni tekee; projisoi kaukaisia ulottuvuuksia tässä äärettömässä multiversumissa.

[Ahab]

SE oli trippaavaa.

Sori että vedän offtopiciksi mutta kerro specsejä. Veikkaan että joku tryptamiini oli katalysaattorina.

[Lymykonna]

Jos uskoo, että ihmisellä on jonkinlainen sielu, joka käyttää aivoja jonkinlaisena koneena, niin onhan se mahdollista. Ajatteletko, että ilmassa leijailee jotain henkiä, jotka ottavat vallan ihmisessä? Epäilen suuresti.

Itse kuitenkin ajattelisin, että ihmisellä on vielä kehittymätön telepaattinen osio aivoissa, joka aktivoituu sitten, kun porukka on siihen valmiita. Maailmassa on todellakin outoja juttuja, kuten esim. ns. "Phantom DNA"-ilmiö, jossa DNA hajotettaessa palautuu takaisin alkuperäiseen muotoon (enpä muista tarkkaan, jsp).

Possessio on ilmiö jonka määrittelemisen ongelmallisuudesta kirjoitinkin jo jotain. En ainakaan henkilökohtaisesti halua uskoa mihinkään yksittäiseen selitysmalliin täydellisenä, koska en minä tiedä mitä täällä tapahtuu.
Koska maailmassa on todellakin outoja juttuja. Oman kokemukseni mukaan on myös niin, että maailma on outo juttu.

Minulla on kuitenkin ollut kokemuksia joiden aikana on tuntunut, että minä en ole se joka kehoani liikuttaa. Toisaalta mietityttää, että onko merkitystä sillä kutsunko sitä jotain (mahdollista liikuttajaa) alitajunnakseni vai hengeksi? Ja toisaalta epäilen, että jos oikein kovasti yritän houkutella jonkun hengen kehooni niin siitä seuraa jotain joka vaikuttaa siltä, että "vieras henki" tulee kehooni.

Joten kokemukset kiinnostavat.

[tRip]

Joskus melko syvissä tiloissa kun olen piirrellyt, olen vain antautunut sille luovuuden voimalle..
Silloin ikäänkuin vain kanavoisin jonkin kuvan, enkä olisi itse siihen vaikuttamassa.
Usein jälkeenpäin tarkasteltuna nämä piirrokset ovat melko vaikuttavia.

Itse kutsuisin tuota ehkä juuri kanavoinniksi.
En kuitenkaan välttämättä usko että tuo 'selittämätön' luovuus olisi peräisin jostain korkeammasta voimasta.. tai mistä sitä tietää.

Koen suhteellisen jatkuvasti toimivani jonkinlaisena kanavana - inspiraatio ja oivallukset joita lävitseni virtaavat eivät ole minun vaan tulevat muualta. Tätä tukee myös se että oivallan asioita jatkuvasti suoraan niitä pohtimatta. Annan niille kyllä muotoa ja persoonallisuutta ajattelemalla niitä, ne eivät ole vain kanavointia vaan tulosta minun ja universumin kohtaamisesta.

Kuulostaa paljolti tutulta :)

[Aukikco]

En kuitenkaan välttämättä usko että tuo 'selittämätön' luovuus olisi peräisin jostain korkeammasta voimasta.. tai mistä sitä tietää.

Mitä enemmän asiaa pyörittelen, sitä selkeämmäksi käy, että "korkeamman voiman" olemassaolo on täysin sidoksissa siihen, miten se halutaan määritellä. Olennaista on, että ilmiö on joka tapauksessa havaittavissa ja olemassa, oli sen "syy" mikä tahansa.