suosittelen myös kyseisen tyypin muitakin tekstejä,
http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/
tyyppi on siellä :)
happohuppu puhui kovin aggressiiviseen sävyyn siitä, kuinka todellinen hulluus tai skitsofrenia, sellainen jota kokija ei mitenkään kykene kääntämään edukseen, ei todellakaan ole leikin asia. onhan se niin, ei siinä mitään.
koska itselleni on kuitenkin päivänselvää että kaikkia ihmisten persoonallisia ominaisuuksia voi oppia ymmärtämään ja hyödyntämään tavalla tai toisella, niin ymmärrän myös hyvin muita näkökulmia. mielestäni happohuppu ei nyt ymmärtänyt että aiemmat puhujat havainnoivat "mielisairautta" nimenomaan ulkopuolisen tarkkailijan roolista. jo tuhoisasti flipannutta tämä ei välttämättä auta - kyse on enemmänkin siitä näkökulmasta, kuinka meidän on muutettava kokonaisuudessaan kulttuurimme suhtautumista poikkeuksellisiin mielentiloihin, niin akuutissa mielessä kuin pitkälläkin aikavälillä.
kuten todettu, todelliset mielenterveysongelmat eivät koskaan tule yllättäen - ne rakentuvat aina pitkällä aikavälillä, ja ne on havaittavissa kauan ennen sitä hetkeä jona ne puhkeavat oikeasti haitallisiksi, elämäärajoittaviksi sairauksiksi. tämä on nimenomaan mahdollisuus, mahdollisuus kasvaa, kehittyä. r.d. laing puhui näistä tiloista mahdollisuuksina shamanistiseen matkaan - jaan todellakin tämän näkemyksen. yhteiskuntamme tulee kehittyä suuntaan, jossa normista poikkeavia tiloja läpikäyviä ihmisiä tuetaan kasvamaan omista lähtökohdistaan käsin. valmiiksitaottuun muottiin pakottaminen on todella vaarallista, väkivaltaista ja tuskallista kenen tahansa koettavaksi.
psykedeelien käyttöön liittyvä tuhoisa flippaus (joka ei koskaan johdu pelkästään psykedeeleistä - kyseessä on aina kompleksi vyyhti erilaisten asioiden yhteyksiä) noudattaa hyvin pitkälti aina samoja peruskaavoja, jotka on viimeistään jälkeenpäin nähtävissä. useimmat, ellei jopa kaikki, näistä kaavoista on mahdollista neutraloida jo etukäteen yksinkertaisesti sillä, että muutamme kokonaan kollektiivisesti tapaa jolla lähestymme näitä kokemuksia, sekä käsityksiämme todellisuudesta.
mielestäni yksi aika helvetin hyvä lähtökohta on tiedostaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sitä kun aloitta todellisuuskonstruktioidensa kyseenalaistamisen, että pysyvimpiä fiiliksiä niin psykedeelien aiheuttamassa oivallusryöpyssä kuin "valaistumisessa" ylipäätäänkin, on tunne "olen tajuamassa". on elintärkeää tajuta, että erityisesti kaikista omituisista sanoinkuvaamattomista asioista, kuten "jumalasta" puhuttaessa ei ole tulossa mitään lopullista tajuamista - kaikkea ei voi tajuta kerralla.
olet tajuamassa, ja mitä syvemmälle menet tuohon tajuamassaolemiseen, sitä enemmän olet tajuamassa. mutta et tule tajuamaan. tulet vain olemaan enemmän tajuamassa.
kun tämän oivaltaa, on huomattavasti helpompaa suhtautua oivalluksiinsa leikkisästi. eivät ne silti huuhaata ole - monet psykedeeliset oivallukset ovat yksinkertaisesti äärimmäisen käytännöllisiä arkielämään sovellettuna. mutta liian ryppyotsainen tai pakkomielteinen suhtautuminen on vaarallista, usein todella tuhoisaa. siksi toista itsellesi:
EN TULE OIVALTAMAAN KAIKKEA.
enimmilläänkin sitä uppoutuu oivallukseen siitä, kuinka kaikki noudattaa fraktaalista, kaoottista kaavaa, mutta sitäkään ei voi tajuta kokonaisuutena, sitäkin on aina vain tajuamassa. useimpia asioita on aina vain tajuamassa, tajuamassa ja tajuamassa, yhä syvemmin, mutta mitä syvemmin tajuaa, sitä syvemmälle tajuaa tajuamisen johtavan. fraktalismia voi tajuta yhä enemmän ja yhä enemmän ja yhä enemmän ja yhä enemmän ja yhä enemmän ja yhä enemmän...
ihmiset sekoavat koska äärettömyys kokonaisuudessaan nyt vaan on sellainen. hulluksitekevä. absoluuttisuus on toinen vastaava. kun myös absoluuttisen maailmankuvan korvaa fraktaalisella, kaoottisella maailmankuvalla jossa asiat eivät ole täysin mitään tiettyä vaan enemmän tai vähemmän kaikkea erilaisissa suhteissa, on huomattavasti helpompaa lähestyä kaikenlaisia asioita, niin suuria kysymyksiä kuin arkisia ongelmiakin.
fraktaalinen lähestymistapa auttaa jäsentämään niin ihmissuhdeongelmia, luovia haasteita, koulunkäyntiä, työntekoa, yhteiskunnallisia rakenteita kuin kosmostakin.
rauhoitu ja nauti - fraktaalit ovat helvetin hauskoja ja nautinnollisia.
on päivänselvää että joidenkin pahastiflipanneiden hajallaolemista on myös mahdollista korjata tämänsuuntaisilla oivalluksilla. se on kollektiivista työtä, jossa määrittelemme käyttämämme käsitemaailman uudestaan mahdollisimman tehokkaalla, yhteistä kokemustamme kuvaamaan kykenevällä tavalla.