Totuudet, psykoosit, jumalat, järkeilyt, kokemukset

[Aukikco]

Splitattu siis tosiaan LSA+Trickster-ketjusta.

Ihan vaan psykologisestakin näkökulmasta:

Kannattaa varoa sitä jos mieli ilmottaa vastaanottaneensa "absoluuttisia totuuksia" tai mitään sensuuntaistakaan. Ehkä ne tulevat jostain muualta kuin mielestä, mutta toisaalta voi olla, että ne ovat vain mielen ja mielikuvituksen tuotetta. Lopputulos on sama.

Psykedeelit herkistävät näkökulmien omaksumiselle - uudet näkökulmat saattavat olla hyödyllisiä tai todella haitallisia. Itsensä voi aivopestä uskomaan mitä tahansa (ilman psykedeelejäkin). Pakkoajatuksia kuten "minun on tehtävä tämä tai muuten maailma tuhoutuu", kutsutaan syystä psykoosin esioireiksi.

Minä olen ainakin kokenut isoja oivalluksia kohdatessani, ettei ole mitään syytä olla asettamatta niitä kritiikin alle - välttää ottamasta mitään suoraan vastaan. Balanssin pitäminen avomielisyyden ja terveen skeptisyyden välillä on haastavaa, sen suhteen on syytä olla skarppi.

Yleisesti ottaen huumorintaju on hyvä asia kun leikkii psykedelian kanssa. Jos jokin kohdattu entiteetti tai oivallus ei siedä sitä että siitä tehdään pilkkaa, on hyvin todennäköistä että se on potentiaalisesti psykoottinen.

Tehkää siis pilkkaa jumalistanne. Hyödylliset jumalat kyllä kestävät sen ja rakastavat sitä.

Jumala on muuten aivan vitun pelle kusipää!

Ei se suutu. Sen funktio on kasvattaa meitä, oli se mitä tahansa.

[Dexma]

Ihan vaan psykologisestakin näkökulmasta:

Ja kohta tulee se tilanne, kun shamanistinen näkemys kohtaa skeptismin... Heti aluksi kerrottaessa, JUMALAN ON VITTU OLEMASSA, JUMALA ON OLEMASSA VITTU USKO TÄMÄ JA PELASTU!!!

Tää Aukikco sanoi joskus muistaakseni, että järjen käyttö on meidän evoluution osa. Tai jotain samanlaista... Hei tässä sulle AUKIKCO! JUMALA ON OLEMASSA JUMALA ON OLEMASSA JUMALA ON OLEMASSA, Vattu jos et usko ja kehtaat olla skeptinen! Vittu, poltettakoon tollanen...

Kannattaa varoa sitä jos mieli ilmottaa vastaanottaneensa "absoluuttisia totuuksia" tai mitään sensuuntaistakaan. Ehkä ne tulevat jostain muualta kuin mielestä, mutta toisaalta voi olla, että ne ovat vain mielen ja mielikuvituksen tuotetta. Lopputulos on sama.

Niin, niinkuin itse sanon, shamanistista ajatusmaailmaa kopioidakseni: Kokemus on se joka puhuu... Mutta juurikin luultavasti samasta kokemuksesta me puhumme, kun kysymme mikä on ollut mielikuvitusta ja mikä on ollut, hengen tulo? Jos nyt ajattelemme skeptisesti... Itse uskon, kumminkin kokemuksen puoleen ennenkuin skeptiseen järkeeni, joka sanoo, että hei comoon, henkiä? Toihan on nyt ihan pässinselvää jos luet psykologian kirjoja, ETTÄ HENKIÄ EI OLE, on vain sinä ja sun aivos... Niin, ja sitten... ööh... heheee... Mutta minkä takia henget ja henkimaailma? No, mitä he voivat opettaa? Taas, kun kysyn... Mitä tiede voi opettaa? Tähän jätän vastamaatta teille... Parempi on, että uskotte henkiin, koska
JUMALA ON OLEMASSA JUMALA ON OLEMASSA JUMALA ON OLEMASSA

Minä olen ainakin kokenut isoja oivalluksia kohdatessani, ettei ole mitään syytä olla asettamatta niitä kritiikin alle - välttää ottamasta mitään suoraan vastaan. Balanssin pitäminen avomielisyyden ja terveen skeptisyyden välillä on haastavaa, sen suhteen on syytä olla skarppi.

Ei, mut joo. Pitää olla skarppi... Skeptisyys auttaa, pohtikaa rakkaat veljet...

Yleisesti ottaen huumorintaju on hyvä asia kun leikkii psykedelian kanssa. Jos jokin kohdattu entiteetti tai oivallus ei siedä sitä että siitä tehdään pilkkaa, on hyvin todennäköistä että se on potentiaalisesti psykoottinen.

Tehkää siis pilkkaa jumalistanne. Hyödylliset jumalat kyllä kestävät sen ja rakastavat sitä.

Jeps, hyödyllinen Jumala ei luultavast halua sinulle, pahaa.. Paitsi sinulle Aukikco kun puhut evoluutiosta! nih. hah! Lue vittu raamattu! JA ULKOA!

Jumala on muuten aivan vitun pelle kusipää!

Ei se suutu. Sen funktio on kasvattaa meitä, oli se mitä tahansa.

Itse muuten joskus mietin mitä jumala tekee jos, sitä ei kunnioita ja kuuntele? Jos se nyt siis on olemassa. Jos nyt määkään olen olemassa... onkohan toi Aukikco olemassa vai onko se vain, mun mielen tuotos?



Ei, mut joo... Rakkaudesta Aukikcoon ja hänen terveeseen skeptisyyteen...

[Swampthing]

Mä en nyt välttis tajunnu tätä Dexman postia tai sen pointtia.

Viime aikoina on toisaalta ollu paljonkin juttui mitä en tajuu. Jännää.

[Touchet]

...

Hoitoon.

[poistettu1]

...

Hoitoon.

Kannatetaan.

[Aukikco]

Dexma, sun posti heijastaa must psykoottista ajattelua. Ei niin et oisit mielestäni kokonaan psykoottinen. Sulla on skarppeja ideoita. Mut saan silti vähän psykoottisen fiiliksen monista läpistäs, erityisesti tavalla jolla niihin suhtaudut. Siis eihän siinä mitään, voit hyvin havainnoida TODELLISUUTTA tai TOTUUTTA mut absoluuttinen ja ryppyotsanen ulosanti nyt vaan tuntuu aika reistaavalta touhulta.
Se ei oo katastrofi. Siitä voi oppia ja sen suunnan voi balansoida. Dogmaattisuus on yleisimpiä psykooseja joihin ihmiset sortuu. TÄMÄN ON OLTAVA NÄIN!

Kunnioitan suuresti asiaa jonka voin väliaikaisesti määritellä jumalaksi (käsite on niin pilaantunut etten haluu käyttää sitä jollen erikseen määrittele mitä tarkoitan). Kunnioitukseni takia (monista muistakin syistä) tajuan voivani sanoa mitä tahansa. Voin sanoa, että jumala on vitun runkku kusipää, tiedän ettei sillä ole käytännön merkitystä - tuntuu oudolta edes ajatella että jumalalla olisi primitiivisen inhimillinen suhtautumistapa elämään, esimerkiksi sellainen että hän/se närkästyisi SANOISTA. Vittu kamoon.

Huumorintajuton suhtautuminen henkimaailman asioihin hajottaa aivan vitusti ihmisten päitä + on aina jotenki rasittavaa kuunneltavaa ja katsottavaa. Vaik on se kiehtovaakin. Se ei vie kovin nopeasti eteenpäin, koska dogmat hidastavat aina kehitystä. Dogmien hajottaminen tarkottaa sitä, että uskaltaa tehdä pilaa kaikesta. Vitussa se ei tarkota sitä ettei pilkattuja asioita vois arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa. Pilkkaaminen vaan vahvistaa niitä juttuja jotka oikeesti toimii.

Se voima josta nyt vastahakoisesti jumalana puhun, on jatkuvasti läsnä tässä elämässä - rakastan sitä. Puhun siitä "asiateksteissä" rationaalisin termein, koska se on tapa josta tuntuu helpolta kommunikoida myös niille joille ei ole siitä mitään kokemusta. Jumalan teoria on kuvailtavissa käsitteelliseesti vaikka se ei tietenkään välitäkään kokemusta.

Puhun siitä runoissani ja musiikissani irrationaalisin, metaforallisin termein. Ne kuitenkin koskettavat ja avautuvat ensisijaisesti niille joilla on jo selkeitä kokemuksia kuvailemistani asioista.

Minulle Jumala on se luova voima joka hengittää maailmankaikkeuden eloon. En kuitenkaan miellä luomista asiaksi joka tehtiin "ajan alussa", vaan jokainen hetki evoluution varrella on aktiivista luomista. "Jumalan" luovuus ilmenee kaiken olemassaolevan kautta jumalaisena kauneutena. Ihmisten luovuus on jumalaista, ei se jumala ole mulle irrallinen elementti vaan ominaisuus joka kaikella on, ja joka eri asioissa ilmenee eri tavoin. Se on luova inspiraatio jonka voimin teen musaa ja oon rakastunut elämään päivä päivältä enemmän. Se on voima joka rohkaisee kohtaamaan kaikki mielen vitun synkät asiat, pelot, kaikki raskaat elämykset matkan varrella. Se on sekä inspiroiva voima että vastavoima. Monet pelkäävät tota vastavoimaa koska eivät ymmärrä että esim. "pahuus" on vain heidän tapansa välttää vastuuta, välttää kohtaamasta asioita joita itessään pelkäävät. Alitajunnan pimeys. Jotkut kutsuu sitä saatanaksikin. Kuitenkin se on osa kaiken jumalaisuutta.

En puhu jumalasta erillisenä olentona tai olemuksena, vaan asiana jonka näen kiinnittyneeksi kaikkeen olevaan. Se ei ole aina, eikä kaikille, selvästi näkyvillä, ja siks jotkut saattaa tulkita sen tarkoittavan sitä, että puhuisin jumalan olevan jotenkin havaitsemani maailman "takana" tai "erillinen". Ei. Asioiden sielukkuus hehkuu minulle voimakkaasti, mutta on täysin mahdollista ettei joku muu hahmota vaikka sielukkaana pitämäni musiikin sielukkuutta. Tässä mielessä sielukkuus, jumaluus, ei ole pinnalla. Se on herkistyttävä näkemään.

En todellakaan usko yliluonnolliseen perinteisessä mielessä. Mulle yliluonnollinen tarkoittaa asiaa, jota ei ymmärretä niin että sitä voisi käsitteellistää, mutta siinä mielessä vierastan yliluonnollisen käsitettä, että se luo mielikuvia luonnottomuudesta. Ei mikään kosmoksessa oleva asia oo luonnoton. Mitään ei voi, ainakaan tyhjentävästi, selittää. Jotkut asiat ovat kauempana tänhetkisestä arkiymmärryksestämme, siksi jotkut puhuu niistä yliluonnollisina. Yliluonnollinen tarkottaa kielenkäytössä myös sitä, että joku on tehnyt huuhaantuntusen tulkinnan jostain kokemastaan.

Nii ja todellakin henkiä on. En mä oo missään väittäny muuta. Kirjotin järkeistävällä näkökulmalla koska se tuntu kivalta. Se että ymmärtää asioita järjellä, ei mitenkään rajaa niiden suoraa kokemista pois. Musta tuntuu että suhun on iskostunut aika syvälle sellanen ajatus että järki poistaa tunteen. Joskus niin onkin - ihmisen evoluution tänhetkinen piste on aika olennaisesti opettamassa meille balanssia niiden suhteen.

Järjen vastustamisestasi huolimatta säkin järkeistät kun puhut hengistä. Kun puhun niistä, en voi puhua totuudesta. Tiedän vaan mitä koen ja miten tulkitsen. En jaksa ottaa mitään psykoottisen vaativaa näkökulmaa siihen, mitä niiden mun jonkun sekavan tulkinnan mukaan PITÄIS olla. Mulle henget ilmenee fiiliksinä, suuntina jotka ohjaa, intuitioina, virtoina. Kokemus tästä on todellinen. En kuitenkaan yritä väittää mitään minkään tulkinnan totuudesta, koska se on vaan vammasta, jääräpäistävää ja ylipäätään aika homeista toimintaa. Yleensä. Voin kokeilla sun tulkintaa, voin kokeilla muitakin. Ei mun tarvii lukittautua niistä mihinkään. Jotkut tulkintani tuntuvat toimivilta, sitten höpisen niistä kehittääkseni niitä entisestään. Päläpälä.

Luulen että aika suuri osa sun vihaas järkeä kohtaan johtuu siitä ettet ite koe saavas ilmaistua tarkoittamias asioita järkes avulla. Sitten yrität projisoida sen järjen universaaliks ominaisuudeks, sen sijaan että ottaisit vaan vastuun omasta järkeilystäs.

Useimmista tunnetason asioista ei järjellä VOI kommunikoida absoluuttisesti, vaan niitä on lähestyttävä subjektiivisesta näkökulmasta, jossa metaforat ovat hyvin käytännöllisiä. Tunneasioiden mekanismeista voi kehitellä teorioita joista toiset toimivat käytännössä paremmin kuin toiset, mutta ei tällaisia asioita voi todistaa. Useat tiedekielteiset ihmiset kritisoivat tiedettä koska kuvittelevat sen teorioiden väittävän asioita todeksi. Näin ei ole. Fundamentalistit tiedeihmiset voivat toki yksilöinä luulla tiedettä totuudeksi, mutta järkevät oivaltavat sen suhteellisuuden, ja sen ettei totuudella ole vitunkaan väliä, vain sillä mikä toimii.

Uskonnollinen tai ideologinen fundamentalismi ja fanatismi on just sitä samaa. Ei tajuta ettei kieli suoraan kuvaa todellisuutta vaan on vain kartta siitä. Se on peli, leikki ja työkalu.

Mitä sä muuten vastustat siinä evoluutiossa josta mä puhun? On vähän sellainen kutina, että sä tulkitset evoluution olevan jotain aivan muuta kuin sitä mitä minä sillä tarkotan. Mulle evoluutio on rajatonta ja äärimmäisen sielukasta.

Evoluutio on kaiken kehitystä. Myös sun.

Tästä tekstistä tuli näin lyhyt koska karsin siitä vitusti pois.

[Poliklinikka]

I got to keep on walking on the road to Zion, man... Rest In Peace Gong, Jah Bless.

***Euforia valtaa kehon***

[Dexma]

Mä en nyt välttis tajunnu tätä Dexman postia tai sen pointtia.

Viime aikoina on toisaalta ollu paljonkin juttui mitä en tajuu. Jännää.

Oikeastaan, siinä tais olla liikaa vitsejä joita vain mää tajuun.. hiihiiih...

Niin ja ei siinä ollut, pointtia, juurikin sen pointin kadottaminen on kyseessä.

Ei mut siis pointtina, oli juurikin kyseenalaistaminen ja se mitä loppujen lopuksi voit ja kannattaa kyseenalaistaa... Kannattaako aloittaa kyseenalaistamaan sitä, että oletko olemassa, kannattaako kyseenalaistaa olenko minä vain osa teidän tajuntaa???? Olenko vain jännä mielikuvitus osanen?

Mitä voit kyseenalaistaa on kaikki, joka ikisen hiukkasen joka maailmassa on... Itse enemmän omassa elämässäni olen lähtenyt ajatukseen mitä käytän hyödykseni?

[Dexma]

Dexma, sun posti heijastaa must psykoottista ajattelua. Ei niin et oisit mielestäni kokonaan psykoottinen. Sulla on skarppeja ideoita. Mut saan silti vähän psykoottisen fiiliksen monista läpistäs, erityisesti tavalla jolla niihin suhtaudut. Siis eihän siinä mitään, voit hyvin havainnoida TODELLISUUTTA tai TOTUUTTA mut absoluuttinen ja ryppyotsanen ulosanti nyt vaan tuntuu aika reistaavalta touhulta.
Se ei oo katastrofi. Siitä voi oppia ja sen suunnan voi balansoida. Dogmaattisuus on yleisimpiä psykooseja joihin ihmiset sortuu. TÄMÄN ON OLTAVA NÄIN!

Joo siis en ollut mitenkään tosissani, kun yritin pakolla, opettaa sinulle jumalasta... hihii... Oikeastaan, itse en ole ryppyotsainen... Ihminen voi aina luulla tajuavansa todellisuutta ja totuutta, mutta tietyssä pisteessä hän ei voi ymmärtää ehkä näitä, silloin täytyy upota kokemukseen(siis minun mielestä, ei siinä mitään jos sinä löydät toisia tapoja...). Tietenkin ajattelu on osa kokemusta, mutta abstraktin ymmärtämiseen on olemassa vain kokemus, vaikka kuinka hankalalta se monien mielestä kuulostaa, itse olen kokenut sen näin... Sitä voisin yrittää kuvailla... Katsokaa, munia paistinpannulla... whooah...

Kunnioitan suuresti asiaa jonka voin väliaikaisesti määritellä jumalaksi (käsite on niin pilaantunut etten haluu käyttää sitä jollen erikseen määrittele mitä tarkoitan). Kunnioitukseni takia (monista muistakin syistä) tajuan voivani sanoa mitä tahansa. Voin sanoa, että jumala on vitun runkku kusipää, tiedän ettei sillä ole käytännön merkitystä - tuntuu oudolta edes ajatella että jumalalla olisi primitiivisen inhimillinen suhtautumistapa elämään, esimerkiksi sellainen että hän/se närkästyisi SANOISTA. Vittu kamoon.

Jumalasta josta sinä puhut, luultavasti on juurikin sellainen. Ei "hän" närkästy sanoista... Itse näenkin oikeastaan Jumalan ja Jumalat vain totuutta etsivänä henkilöinä niinkuin me, sen takia voimme hyödyntää opettajia... Mut joo, ei ne sanoista närkästy, niillä on jotain fiksumpaa puuhaa...

Nii ja todellakin henkiä on. En mä oo missään väittäny muuta. Kirjotin järkeistävällä näkökulmalla koska se tuntu kivalta. Se että ymmärtää asioita järjellä, ei mitenkään rajaa niiden suoraa kokemista pois. Musta tuntuu että suhun on iskostunut aika syvälle sellanen ajatus että järki poistaa tunteen. Joskus niin onkin - ihmisen evoluution tänhetkinen piste on aika olennaisesti opettamassa meille balanssia niiden suhteen.

Juups, en itse koe, että voisi kaikkea selittää järjellä, mutta kokemuksella voisi, mutta kokemus järjettömästä tilasta on liian tuttua minulle... Jotenkuten... Sitä alkaa olemaan jo todella hankala sanoiksi pukea... Katsele niitä kanamunia paistinpannulla... Niin ja miksi sinä juuri uskot henkiin?

Järjen vastustamisestasi huolimatta säkin järkeistät kun puhut hengistä. Kun puhun niistä, en voi puhua totuudesta. Tiedän vaan mitä koen ja miten tulkitsen. En jaksa ottaa mitään psykoottisen vaativaa näkökulmaa siihen, mitä niiden mun jonkun sekavan tulkinnan mukaan PITÄIS olla. Mulle henget ilmenee fiiliksinä, suuntina jotka ohjaa, intuitioina, virtoina. Kokemus tästä on todellinen. En kuitenkaan yritä väittää mitään minkään tulkinnan totuudesta, koska se on vaan vammasta, jääräpäistävää ja ylipäätään aika homeista toimintaa. Yleensä. Voin kokeilla sun tulkintaa, voin kokeilla muitakin. Ei mun tarvii lukittautua niistä mihinkään. Jotkut tulkintani tuntuvat toimivilta, sitten höpisen niistä kehittääkseni niitä entisestään. Päläpälä.

Mää järkeistän ja oikeastaan ihan helvetisti, kun puhun hengistä... Silloin puhun jostain joka on niin jotain, mistä en tarkemmin osaa puhua... Henget, ovat osa suuntia, fiiliksiä virtoja, niin olet sinäkin... Mutta siis, tottakai tämä on jääräpäistä toimintaa ottaa vain yksi tulkinta, mutta mitä jos otat kaikki täysin sekaisin menevät tulkinnat? Luultavasti, koet sen saman minkä minä, mutta voit sen jälkeen ottaa yhden tulkinnan ja se on jopa helppoa...

Luulen että aika suuri osa sun vihaas järkeä kohtaan johtuu siitä ettet ite koe saavas ilmaistua tarkoittamias asioita järkes avulla. Sitten yrität projisoida sen järjen universaaliks ominaisuudeks, sen sijaan että ottaisit vaan vastuun omasta järkeilystäs.

En pysty kertomaan järkeni avulla enkä sanojen avulla kokemaani, mutta koen että kokemus puhuu itsestään... Järki on tapa yrittää selittää asioita, mutta jos se järki loppuu? Silloin tarvitsen jotain muuta... Ja silloin sanon koe, se kannattaa... Jos mulla olisi järkeä tarpeeksi kertoisin tässä teille, kyllä mistä puhun...

Fundamentalistit tiedeihmiset voivat toki yksilöinä luulla tiedettä totuudeksi, mutta järkevät oivaltavat sen suhteellisuuden, ja sen ettei totuudella ole vitunkaan väliä, vain sillä mikä toimii.

Yeah, and after there is the EXPERIENCE...

Mitä sä muuten vastustat siinä evoluutiossa josta mä puhun? On vähän sellainen kutina, että sä tulkitset evoluution olevan jotain aivan muuta kuin sitä mitä minä sillä tarkotan. Mulle evoluutio on rajatonta ja äärimmäisen sielukasta.

Evoluutio on kaiken kehitystä. Myös sun.

Evoluutio on ollut kehitystä, ehdottomasti, mutta itse uskon, että evoluution aikan olemme unohtaneet, sen mitä kätkemme kaiken taakse... En tiedä, minkähän takia se joka ikinä meidät "synnyttänyt" on, antoi meille evoluution, ehkä se onkin vain tarkoituksia... En tiedä... En todellakaan tiedä... Ehkä evoluutio on lähemmäs jopa fraktaali... Ehkä ei... Mut siis, enemmän tuo evoluutio oli vitsi... Ehkä puhumme samasta asiasta, puhunmmehan maailmasta, mutta värjäämme sen eri värillä... Minun värini on ollut usein valkoinen...

[Aukikco]

Ei mut siis pointtina, oli juurikin kyseenalaistaminen ja se mitä loppujen lopuksi voit ja kannattaa kyseenalaistaa... Kannattaako aloittaa kyseenalaistamaan sitä, että oletko olemassa, kannattaako kyseenalaistaa olenko minä vain osa teidän tajuntaa???? Olenko vain jännä mielikuvitus osanen?

Mitä voit kyseenalaistaa on kaikki, joka ikisen hiukkasen joka maailmassa on... Itse enemmän omassa elämässäni olen lähtenyt ajatukseen mitä käytän hyödykseni?

Ootko kuinka paljon kyseenalaistanut dogmaattisuuttas/fundamentalismias? Niitä meissä kaikissa tavalla tai toisella on.

[Tofupekoni]

En nyt kommentoi alkuunkaan tätä itse aihetta, en tasa kello 7, koska minun pitäisi olla töissä tasan kello 7, Mutta minun on pakko kommentoida Dexman ja Aukikcon kirjoitustyylejä, nimenomaan tässä threadissa:

Teillä on molemmilla tosi hyvät threadin ensimmäiset postaukset. En ehdi vielä lukea koko threadia, mutta kun sen teen saatan kantaani muuttaa.

Aucickon avausviesti oli todella hyvää pohdintaa ja olen samaa mieltä monessa pointissa. Aucickon viestin salaisuus piilee sen sisällössä.

Dexman vastaus oli provokatiivinen ja keskustelua ja ajatuksia herättävä. Tuli mielikuva sekoittamisesta. Itseasiassa postaus oli liian nerokas lisä tähän keskusteluun.

Totisesti psykoaktiivista sanailua.

Ps.

Dexma

Ainoa mikä jäi minua häiritsemään oli sinun aivan älyttömiin paikkoihin ripotellut pilkut. Jos lauseen tahdittaminen luettaessa menee väärin, yleinen värinä häiriintyy ja pointistasi on vaikeampaa saada selvää, kuten varmasti huomasitkin saamistasi vastauksista. Tekstillä voi tuoda mitä tahansa asioita esille, mutta tyhjyys, hiljaisuus ja tahti tuovat tekstin läpi sen todelliset pyrkimykset.

[Aukikco]

Ystävä sanoi hyvin siitä etteivät ihmiset ole kovinkaan paljon vielä tajunneet, että aivot ovat pyhät.

Ei, kaikki ei ole aivoissa, mutta aivojen merkitystä ei nyt vaan voi vähätellä. Mielellä ei ole rajoja, se voi sisältää kaiken. En näe rajaa "mieli-ruumis-henki".

[Aukikco]

Juups, en itse koe, että voisi kaikkea selittää järjellä, mutta kokemuksella voisi, mutta kokemus järjettömästä tilasta on liian tuttua minulle...

En tiedä jääkö minulta jotain oivaltamatta, mutta minusta tuntuu ettet vieläkään oikein ymmärrä pointtiani: Ei kukaan ole tässä sanonutkaan, että järjellä voisi selittää kaikkea. Sanat ovat vain kartta joka kuvaa kokemaamme todellisuutta, mutta toisaalta sanat ovat myös maagisia työkaluja joilla voi muovata maailmaa - jäsennämme ja rakennamme ymmärryksemme niiden kautta. Koska sinäkin käytät paljon sanoja, mitä mieltä olisi välttää kommunikaation opettelemista? Tosin, välttäminen on mahdotonta - se kehittyy kuitenkin. Mutta nöyrä opiskelu on varmasti tehokkaampaa.

Sanat eivät koskaan voi selittää äärettömyyttä tyhjäksi. Ei se ole tarkoituskaan. Oivallus sanojen rajallisesta luonteesta just rohkaisee niitä käyttämään - tajuaa ettei niiden tarvitsekaan.

Niin ja miksi sinä juuri uskot henkiin?

En minä usko henkiin. Ei minun tarvitse uskoa. Minulla on jonkinlainen kokemus asiasta josta ihmiset puhuvat henkinä, mutten koe tarpeelliseksi uskoa mihinkään yhteen selitykseen. Selitykset ovat häilyviä, kokemus on subjektiivisen absoluuttinen. Koen jo - ei tarvitse uskoa.

Mutta siis, tottakai tämä on jääräpäistä toimintaa ottaa vain yksi tulkinta, mutta mitä jos otat kaikki täysin sekaisin menevät tulkinnat? Luultavasti, koet sen saman minkä minä, mutta voit sen jälkeen ottaa yhden tulkinnan ja se on jopa helppoa...

Niin, erilaisten tulkintojen hyödyntäminen todellakin helpottuu. Mutta ei kaikkiin tulkintoihin tarvitse tuhrata koko elämää - jotkut osoittautuvat heti intuitiivisestikin mielekkäämmiksi ku toiset. Vain yhteen tulkintaan jumittaminen on just sitä psykoottisuutta, joka lisäks rajaa huomattavasti kykyä ymmärtää muita ihmisiä. Se ei oo tehokasta eikä kovin hienotunteistakaan, koska meillä nyt kuitenkin on erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Tietyllä tavalla vois siis sanoa, että absoluuttisuuden välttäminen on myös kohteliasta. Niin kanssaihmisiä ku kaikkeuttakin kohtaan.

Mäkin tietysti tässä käytän sitä tulkintaa, jonka mukaan tietynlainen käytös on psykoottista. Se ei kuitenkaan oo absoluuttista, vaan käytän sitä kuvaamaan sitä prosessia jollainen ihmisillä usein tapahtuu kun psykoosista puhutaan. Se on havaittavissa, siksi siitä voi puhua.

En pysty kertomaan järkeni avulla enkä sanojen avulla kokemaani, mutta koen että kokemus puhuu itsestään... Järki on tapa yrittää selittää asioita, mutta jos se järki loppuu? Silloin tarvitsen jotain muuta... Ja silloin sanon koe, se kannattaa... Jos mulla olisi järkeä tarpeeksi kertoisin tässä teille, kyllä mistä puhun...

Nimenomaan - mihin tarvitset absoluuttista ajattelua kun sinulla jo on absoluuttinen kokemus? Sanat ovat aina taipuvia, häilyviä ja vailla kiinteää merkitystä. Ne ovat kaoottisia eikä niitä siksi voi käyttää ehdottomina.

Evoluutio on ollut kehitystä, ehdottomasti, mutta itse uskon, että evoluution aikan olemme unohtaneet, sen mitä kätkemme kaiken taakse... En tiedä, minkähän takia se joka ikinä meidät "synnyttänyt" on, antoi meille evoluution, ehkä se onkin vain tarkoituksia... En tiedä... En todellakaan tiedä... Ehkä evoluutio on lähemmäs jopa fraktaali... Ehkä ei...

Musta on aika kummallista, ettet luonnonläheisenä ihmisenä luota evoluutioon joka on yksi merkittävimpiä luonnonlakeja. Siis totta kai on mahdollista että asiat menevät hetkellisesti epästabiiliin suuntaan, mutta evoluutiolla, ts. luonnolla, on se jännä ominaisuus että se balansoi itseänsä jatkuvasti - jos jokin ei toimi harmoniassa ympäristönsä kanssa, evoluutio painostaa sen joko muuttumaan tai tuhoutumaan.

Ja mehän olemme muistamassa. Lisäksi olemme synnyttämässä jotain täysin uudenlaista.

[aphos]

Tunneäly (yök mikä sana) on se tärkeä asia

Mitä väliä sillä oikeastaan on, mihin porukka uskoo? Ei se muuta mitään.
Älyllinen päteminen on myös tosi rasittavaa, harmitonta mutta rasittavaa - varsinkin, jos ei ole mitään sisältöä.

Kannattaa myös huomioida, että ihmiset ovat erillaisia ja jotkut enemmän psykoottisia kuin toiset. Tietyt ihmiset vaikuttaa mun mielestä siltä, että ihan kuin olisivat rauhoittavissa koko ajan (vaikka tiedän, etteivät vedä mitään) ja jotkut vaikuttaa, että olisivat nopeissa. Ne on luonteenpiirteitä ja ne ovat erillaisuutta.

Itse en kestä sellaista tajutonta nössöilyä, mitä esim. TV:n puheohjelmissa on, mutten pidä myöskään mistään älyttömästä riehumisesta. Ehkä olen jonkun mielestä psykoottinen - itse asiassa ei voisi kiinnostaa vittuakaan.

Kannattaa tietysti varoa omaa mielenterveyttä, ja luottaa fiiliksiin.

Ja mehän olemme muistamassa. Lisäksi olemme synnyttämässä jotain täysin uudenlaista.

Mitäköhän tämäkin taas tarkoittaa? Solumuistia, mitä?

[Dexma]

Ps.

Dexma

Ainoa mikä jäi minua häiritsemään oli sinun aivan älyttömiin paikkoihin ripotellut pilkut. Jos lauseen tahdittaminen luettaessa menee väärin, yleinen värinä häiriintyy ja pointistasi on vaikeampaa saada selvää, kuten varmasti huomasitkin saamistasi vastauksista. Tekstillä voi tuoda mitä tahansa asioita esille, mutta tyhjyys, hiljaisuus ja tahti tuovat tekstin läpi sen todelliset pyrkimykset.

Sori honey, mulla jäi ysi luokka opiskelematta... deal with it...

[aphos]

Aha, tämä oli taas näitä, kun luin ton LSA+Trickster-stoorin mistä tämä lähti rönsyilemään.

Tärähtänyt kaveri. Myös kusettaminen ärsyttää: "postiluukku alkoi heilumaan" my ass. Kaikki nämä, jotka saarnaa jotain Jeesus-läppää pitäisi tuomita mielisairaksi. Vähän niinkuin TV7 pitäisi kieltää lailla.

[Dexma]

En tiedä jääkö minulta jotain oivaltamatta, mutta minusta tuntuu ettet vieläkään oikein ymmärrä pointtiani: Ei kukaan ole tässä sanonutkaan, että järjellä voisi selittää kaikkea. Sanat ovat vain kartta joka kuvaa kokemaamme todellisuutta, mutta toisaalta sanat ovat myös maagisia työkaluja joilla voi muovata maailmaa - jäsennämme ja rakennamme ymmärryksemme niiden kautta. Koska sinäkin käytät paljon sanoja, mitä mieltä olisi välttää kommunikaation opettelemista? Tosin, välttäminen on mahdotonta - se kehittyy kuitenkin. Mutta nöyrä opiskelu on varmasti tehokkaampaa.

Juups, ehkä olen ollut liian agressiivinen sanomalla, tuota järjellä ei voi selittää kaikkea.... Tiedän kyllä, että monet (myöskin sinä aukikco,) kokevat kokemuksia joita ei voi järjellä selittää, silloin itse käytän sanaa kokemus. Sanat, ovat maagisia työkaluja, niillä muokkaat maailmaa, myös muokkaat maailmaa teoillasi. Toivottovasti en ole sanonut, että kommunikaation opettelu ei olisi hyödyllistä, mutta itse kyllä pikkaisen kyseenalaistaa sitä. Miksi minä opettaisin jollekkin jotain, kun en oikeasti lopputulosta tiedä, miksi minä opettelen sanoja, joita voin joskus ymmärtää, kun minulla on kokemus...

Sanat eivät koskaan voi selittää äärettömyyttä tyhjäksi. Ei se ole tarkoituskaan.

Yhdyn tähän, sanat eivät pure, (ainakaan tietyt niistä...) Toivottovasti. Käyttäkää vain sanoja...

En minä usko henkiin. Ei minun tarvitse uskoa. Minulla on jonkinlainen kokemus asiasta josta ihmiset puhuvat henkinä, mutten koe tarpeelliseksi uskoa mihinkään yhteen selitykseen. Selitykset ovat häilyviä, kokemus on subjektiivisen absoluuttinen. Koen jo - ei tarvitse uskoa.

Joo, itse olen tuota uskoa sanaa käyttänyt liikaakin, omissa puheissani, itselläni on enemmän myös tuo takana Koen jo - ei tarvitse uskoa. Itselläni toisaalta on viimeajat mennyt, kun olen tutkinut tripeilläni (ala dexmi )itse henkiä ja obe kokemusta, tämän hyödyntämistä ja harjaantamista... Mutta kokemus on se juttu, mistä homma lähtee ja kokeminen... Itse käytän sanaa henki ja henget koska nämä ovat parhaita määritelmiä niistä minun mielestä...

Nimenomaan - mihin tarvitset absoluuttista ajattelua kun sinulla jo on absoluuttinen kokemus? Sanat ovat aina taipuvia, häilyviä ja vailla kiinteää merkitystä. Ne ovat kaoottisia eikä niitä siksi voi käyttää ehdottomina.

Voisikohan tässä kohtaa sanoa, olen kokenut absoluuttisen kokemuksen, käytän absoluuttista ajattelua jota kutsun kokemukseksi... Se kokemus on muistissa, mutta silti en sitä pysty sanomaan... Käytän hyödykseni wiccalaista, shamanistista ja okkultistista ajatusmaailmaa kertoakseni kokemuksesta, kerron hengistä, obe kokemuksista, tasoista yms yms... Mutta silti koko ajan jumitan sanassa kokemus. Kokemus on tietoa, usko on uskoa, ja kirjat onkin sitten jotain omaa luokkaansa...

Musta on aika kummallista, ettet luonnonläheisenä ihmisenä luota evoluutioon joka on yksi merkittävimpiä luonnonlakeja. Siis totta kai on mahdollista että asiat menevät hetkellisesti epästabiiliin suuntaan, mutta evoluutiolla, ts. luonnolla, on se jännä ominaisuus että se balansoi itseänsä jatkuvasti - jos jokin ei toimi harmoniassa ympäristönsä kanssa, evoluutio painostaa sen joko muuttumaan tai tuhoutumaan.

Ja mehän olemme muistamassa. Lisäksi olemme synnyttämässä jotain täysin uudenlaista.

Evoluutio on tapahtumassa, mutta en usko sen kaikkiin asioihin... Itse olen tälläisen asian jotenkin oppinut "kokemuksen" kautta. On olemassa jonkinlainen voima, joka on enemmän voima meidän yhteiskunnassa ja yleensäkkin kulttuurissamme, joskus esim, käytin deelejä nauttineena aikaani siihen, kun mietin, että raha voisi olla tämän tyyppinen voima joka on "salainen" ja "taustalta" käskevä voima. Uskon, että evoluutiossa on pimeä puoli, juurikin ehkä jonkinnäköinen sumuverho joka voidaan avata... En tiedä. Jos tietäisin niin kirjoittaisin sen tähän... Vai olemmeko vain epästabiilissa tilassa?

[Jeshu]

Dexma, sun posti heijastaa must psykoottista ajattelua. Ei niin et oisit mielestäni kokonaan psykoottinen. Sulla on skarppeja ideoita. Mut saan silti vähän psykoottisen fiiliksen monista läpistäs, erityisesti tavalla jolla niihin suhtaudut. Siis eihän siinä mitään, voit hyvin havainnoida TODELLISUUTTA tai TOTUUTTA mut absoluuttinen ja ryppyotsanen ulosanti nyt vaan tuntuu aika reistaavalta touhulta.

Sivuhuomautuksena: (en ota nyt kantaa onko psykoosi vai ei) Dexman posti on myös selkeä kuosi-posti. Monet Dexman postit ovat näyttäneet mun silmään kuosi-posteilta. Mitä tulee absoluuttisuuteen ja ryppyotsaisuuteen ko. viestissä - minusta se vaikutti vitsailulta.

[Aukikco]

Sanat, ovat maagisia työkaluja, niillä muokkaat maailmaa, myös muokkaat maailmaa teoillasi.

Hyvä esimerkki tästä on se kuinka käyttämäni fraasit ovat jo liimautuneet kommunikaatioosi parin päivän aikana. Mahtavaa :D

Miksi minä opettaisin jollekkin jotain, kun en oikeasti lopputulosta tiedä, miksi minä opettelen sanoja, joita voin joskus ymmärtää, kun minulla on kokemus...

Ei kyse oo niinkään siitä että ketään vois väkisin opettaa, vaan enemmänkin siitä että eläminen ja kokemuksista kommunikaatio voi olla opettavaista mikäli vastaanottajat ovat avoimia oppimaan. Ja oikeastaan tuntuu siltä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän, jotkut vain paljon enemmän kuin toiset. Sekin onneksi kehittyy, kaikilla.

Voisikohan tässä kohtaa sanoa, olen kokenut absoluuttisen kokemuksen, käytän absoluuttista ajattelua jota kutsun kokemukseksi...

Niin, varmaan jossain mielessä voit ajatellakin absoluuttisesti. Kuitenkin siinä vaiheessa kun se lähtee suustasi kohti muita ihmisiä, sen merkitykset muuttuvat väistämättä viimeistään vastaanottajan päässä. Kokeile itse lukea jotain tekstejäsi vaikka vuoden takaa - ei taida olla mahdollista päästä nimenomaan samaan tilaan koska tulkitset niitä jo uudesta tilanteesta käsin, kokemusten kasvattamana.

Evoluutio on tapahtumassa, mutta en usko sen kaikkiin asioihin...

Kuten mihin?

Annan esimerkin joka ehkä selventää ajatteluani. Maailmansodat eivät missään nimessä olleet yksinomaan huono asia vaikka aiheuttivatkin valtavan paljon kärsimystä. Olemme niiden kautta oppineet ymmärtämään itseämme ja toisiamme. Opimme tekemiemme virheiden kautta. Kaikki historiamme aikana tapahtunut on ollut välttämätöntä jotta oppisimme. Opimme jatkuvasti paremmin oppimaan, ja sen kautta muutumme ja kehitymme kiihtyvällä tahdilla. Olemme sotineet jotta meidän ei enää tarvitsisi.

Kyse on evolutionäärisistä kriiseistä. Kriisit ovat raskaita, mutta aikaansaavat aina valtavia muutoksia. Olemme synnytystuskissa, tämänhetkinen evolutionäärinen kriisimme on piste josta on syntymässä jotain uudenlaista. Se on väistämättä tuskallista.

Kyse ei ole siitä että evoluutio olisi iskenyt harhaan. Kyse on siitä, että on välttämätöntä etsiä balanssia jotta pääsisi eteenpäin. Pakkomielle täydellisen tasapainon illuusioon johtaa konservatiivisuuteen, kun ei uskalleta antautua muutokselle. Lisäksi se on ihan maailmankaikkeuden peruslakien mukaan mahdotonta. On uskaltauduttava heittäytymään.

Uskon, että evoluutiossa on pimeä puoli, juurikin ehkä jonkinnäköinen sumuverho joka voidaan avata... En tiedä. Jos tietäisin niin kirjoittaisin sen tähän... Vai olemmeko vain epästabiilissa tilassa?

Totta kai evoluutiossa on pimeä puoli, kuten kaikessa, meissäkin. Ite näen sen merkityksenä toimia haastajana, vastustajana, joka pitää meidät liikkeessä, elossa, käynnissä. Inspiroiva voima joka tarjoaa loputtoman haasteen, ja joka vähitellen on muovaamassa tietoisuuttamme ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskeisyyteen, saamassa meidät ymmärtämään että ongelmat joita olemme paenneet ovatkin itse asiassa vain haasteita jotka kasvattavat.

Evoluutiokin kokee evoluutiota.

[Valaistunut]

Aha, tämä oli taas näitä, kun luin ton LSA+Trickster-stoorin mistä tämä lähti rönsyilemään.

Tärähtänyt kaveri. Myös kusettaminen ärsyttää: "postiluukku alkoi heilumaan" my ass. Kaikki nämä, jotka saarnaa jotain Jeesus-läppää pitäisi tuomita mielisairaksi. Vähän niinkuin TV7 pitäisi kieltää lailla.

Postiluukku ei varsinaisesti heilunut. Kuten viestissä mainitsin, niin postimies pisti postiluukusta postia sisään ja ääni johtui tästä. Toki hieman pelästyin, kun tuo tapahtui. Sinun oikeutesi on kuitenkin muodostaa oma mieliputeesi, eikä sinun tarvitsekkaan uskoa minua.

Mitä tarkoitat tuolla Jeesus-läpällä? Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa tai olla uskomatta Jeesukseen, Jumalaan tms. En näe itseäni myöskään mielisairaana. Tuon about viikon pituisella jatkolla ehkä olinkin mielisairas, mutta kyse on vain subjektiiviesta käsitteestä. Mitä lopulta on mielisairaus? Nykyään kuitenkin oloni on täysin normaali, enkä ole kokenut mitään henkiin viittaavaa.

Ei muutakun rauhaa sinnepäin.

PS. Tapanani ei ole kirjoitella mitään itse keksittyjä stooreja millekkään foorumille, mutta jos haluat nähdä kirjoittamani asiat fiktiona, niin se on sinun oikeutesi. Toivon kuitenkin, että joku saa niistä jotain irti.

[Aukikco]

Mitä tarkoitat tuolla Jeesus-läpällä? Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa tai olla uskomatta Jeesukseen, Jumalaan tms.

Musta surullista on enemmänkin ihmiset jotka saarnaavat noista asioista tavattoman totisella psykoottisella fanaattisella tyylillä.

[Valaistunut]

Mitä tarkoitat tuolla Jeesus-läpällä? Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus uskoa tai olla uskomatta Jeesukseen, Jumalaan tms.

Musta surullista on enemmänkin ihmiset jotka saarnaavat noista asioista tavattoman totisella psykoottisella fanaattisella tyylillä.

Myönnän, että viestini, jossa kerroin mananneeni hengen pois Jumalan, Jeesuksen ym. nimeen voi kuulostaa jotenkin psykoottiselta tai saarnalta ja varmaan osittain olikin sitä. Kerroin kuitenkin niin kuin minulle tapahtui ja mitä tein, ajattelin tiedon jakamisen auttavan mahdollisesti myös muita. En tiedä itsekkään uskonko Jumalaan tai Jeesukseen (en ole oikein osannut päättää), mutta tuossa vaiheessa oli sellaiset fiilikset, että jotain pitää tehdä ja uskoin noiden asioiden vaikuttavan henkeen. Tuon kyseisen viestin kirjoitin lähinnä itseäni varten ja tavallaan itselleni varmistukseksi siihen, että henki on poissa/menettämässä otettaan... Voi myös olla, että tämä henki oli vain oman pääni ja pelkojeni tuotos, mutta pääasia on se, että asia on hoidettu.

[Aukikco]

Emmä siis sulle tota kohdistanut vaan yleisemmin. Uskonnollisia ja idealistisia fanaatikkoja. Mutta jos koet että se tarkotti myös sua ja kasvoit sen kautta ni mikäs siinä.

[Dexma]

Ei kyse oo niinkään siitä että ketään vois väkisin opettaa, vaan enemmänkin siitä että eläminen ja kokemuksista kommunikaatio voi olla opettavaista mikäli vastaanottajat ovat avoimia oppimaan. Ja oikeastaan tuntuu siltä, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän, jotkut vain paljon enemmän kuin toiset. Sekin onneksi kehittyy, kaikilla.

Tärkeää on tietenkin jutella ja vertailla kokemuksia... Niinkuin tässäkin threadissa... Oikeastaan olen jo pitkään miettinyt miksei täällä vaultissa taikka Tie2 ole ollut enemmän tälläistä keskustelua... Mutta enemmmän ajattelin, sitä että miksi minä olisin ikäänkuin "opettaja" koska olen vain oppilas... Kokemuksien vaihtaminen on itseasiassa ihan hyvä tekniikka...

Voisikohan tässä kohtaa sanoa, olen kokenut absoluuttisen kokemuksen, käytän absoluuttista ajattelua jota kutsun kokemukseksi...

Niin, varmaan jossain mielessä voit ajatellakin absoluuttisesti. Kuitenkin siinä vaiheessa kun se lähtee suustasi kohti muita ihmisiä, sen merkitykset muuttuvat väistämättä viimeistään vastaanottajan päässä. Kokeile itse lukea jotain tekstejäsi vaikka vuoden takaa - ei taida olla mahdollista päästä nimenomaan samaan tilaan koska tulkitset niitä jo uudesta tilanteesta käsin, kokemusten kasvattamana.

Joo, juurikin niinkuin sanoit kulttuuri muuttaa kokoajan meitä ja tulkintoja... Ohjelmointia siinä välissä... Kokemuksesta olen vuosi vuosi kauempana, ja myös joitain tunteita unohdan... Oma kokemus, oma mieli oma absolutismi?

Annan esimerkin joka ehkä selventää ajatteluani. Maailmansodat eivät missään nimessä olleet yksinomaan huono asia vaikka aiheuttivatkin valtavan paljon kärsimystä. Olemme niiden kautta oppineet ymmärtämään itseämme ja toisiamme. Opimme tekemiemme virheiden kautta. Kaikki historiamme aikana tapahtunut on ollut välttämätöntä jotta oppisimme. Opimme jatkuvasti paremmin oppimaan, ja sen kautta muutumme ja kehitymme kiihtyvällä tahdilla. Olemme sotineet jotta meidän ei enää tarvitsisi.

Kyse on evolutionäärisistä kriiseistä. Kriisit ovat raskaita, mutta aikaansaavat aina valtavia muutoksia. Olemme synnytystuskissa, tämänhetkinen evolutionäärinen kriisimme on piste josta on syntymässä jotain uudenlaista. Se on väistämättä tuskallista.

Kyse ei ole siitä että evoluutio olisi iskenyt harhaan. Kyse on siitä, että on välttämätöntä etsiä balanssia jotta pääsisi eteenpäin. Pakkomielle täydellisen tasapainon illuusioon johtaa konservatiivisuuteen, kun ei uskalleta antautua muutokselle. Lisäksi se on ihan maailmankaikkeuden peruslakien mukaan mahdotonta. On uskaltauduttava heittäytymään.

Ehdottomasti, olet oikeassa, että voimme todellakin oppia virheistämme. Mutta olisiko kannattanut taaskaan tehdä sitä virhettä, kun tiedettiin jo paljon mitä tapahtui... Muutosta en ole vastaan, mutta pitääkö se tehdä tyhmimmän tempun kautta niinkuin maailmansota... Kriisit, "uudesti syntymiset" ovat ehdottomasti vaikeita tässä yhteiskunnassa, mutta pitääkö muutos tehdä vaikeimman kautta? Tai, noh, toisaalta jos ei helposti niin sitten vaikeasti... En ole itse ikinä miettinyt tuota tuolla tavalla, että konservativisuus olisi tasapainon pitoa, oikeastaan näkisin, että uudistusmielinen pyrkii tuohon tasapainoon, mutta juurikin liberaali ehkä saattaa käyttää "rajuja" otteita tasapainoon päästäkseen ja tämä tekee epästabiileja tilanteita konservatiivin ja liberaalin välillä... Ehkä vain konservatiivi on eilisessä, ja taas liberaali näkee tämän taikka näkee jopa jonkin verran huomista...

Totta kai evoluutiossa on pimeä puoli, kuten kaikessa, meissäkin. Ite näen sen merkityksenä toimia haastajana, vastustajana, joka pitää meidät liikkeessä, elossa, käynnissä. Inspiroiva voima joka tarjoaa loputtoman haasteen, ja joka vähitellen on muovaamassa tietoisuuttamme ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskeisyyteen, saamassa meidät ymmärtämään että ongelmat joita olemme paenneet ovatkin itse asiassa vain haasteita jotka kasvattavat.

Evoluutiokin kokee evoluutiota.

Haasteen tämä "pimeä puoli" antaakin, mutta emme tunnista sitä kunnolla, mutta kamppailemme vastaan... Evoluutiokin kehittyy tietenkin, ja tekee niitä virheitä... Ehkä "evoluutiokin" loppujen lopuksi oppii virheistään... Toivottovasti hoidetaan seuraavat kriisit paremmin...

[Aukikco]

Mutta enemmmän ajattelin, sitä että miksi minä olisin ikäänkuin "opettaja" koska olen vain oppilas... Kokemuksien vaihtaminen on itseasiassa ihan hyvä tekniikka...

Jaa, mun mielestä me olemme kaikki sekä opettajia että oppilaita. Lastenkin kanssa työskennellessä on huomannut, että ne voi opettaa ihan yhtä paljon ku sä niille, ku vaan on auki. Yhtä paljon, eli äärettömästi.

Ehdottomasti, olet oikeassa, että voimme todellakin oppia virheistämme. Mutta olisiko kannattanut taaskaan tehdä sitä virhettä, kun tiedettiin jo paljon mitä tapahtui... Muutosta en ole vastaan, mutta pitääkö se tehdä tyhmimmän tempun kautta niinkuin maailmansota... Kriisit, "uudesti syntymiset" ovat ehdottomasti vaikeita tässä yhteiskunnassa, mutta pitääkö muutos tehdä vaikeimman kautta? Tai, noh, toisaalta jos ei helposti niin sitten vaikeasti...

Musta on viime kädessä aika turhaa jossitella, miettiä sitä miten ois voinu olla. Kun tutkii miten asiat menivät, käy aika selväksi että kaikelle oli syy eikä mitään tapahtunut irrallaan muista tapahtumista. Tässä mielessä tämä kaikki on ollu välttämätöntä.

Se on jo tapahtunut. Opitaan siitä, ja sit eteenpäin-

En ole itse ikinä miettinyt tuota tuolla tavalla, että konservativisuus olisi tasapainon pitoa, oikeastaan näkisin, että uudistusmielinen pyrkii tuohon tasapainoon, mutta juurikin liberaali ehkä saattaa käyttää "rajuja" otteita tasapainoon päästäkseen ja tämä tekee epästabiileja tilanteita konservatiivin ja liberaalin välillä... Ehkä vain konservatiivi on eilisessä, ja taas liberaali näkee tämän taikka näkee jopa jonkin verran huomista...

Niin no tosta sun sanallisesta määritelmästäs katsottuna voisin kai muotoilla niin, että se todellinen tasaspaino syntyy nimenomaan siitä että antautuu täysin muutokselle ja lopettaa kuvitelman siitä, että pysähtyneisyys voisi koskaan olla tasapainoista.

Haasteen tämä "pimeä puoli" antaakin, mutta emme tunnista sitä kunnolla, mutta kamppailemme vastaan... Evoluutiokin kehittyy tietenkin, ja tekee niitä virheitä... Ehkä "evoluutiokin" loppujen lopuksi oppii virheistään... Toivottovasti hoidetaan seuraavat kriisit paremmin... :D ;)

Sitähän tässä ollaan tekemässä (:

[Dexma]

Jaa, mun mielestä me olemme kaikki sekä opettajia että oppilaita. Lastenkin kanssa työskennellessä on huomannut, että ne voi opettaa ihan yhtä paljon ku sä niille, ku vaan on auki. Yhtä paljon, eli äärettömästi.

Itse puhuisin tässä kohtaa juurikin siitä kuinka, kaikki vain vaihtavat kokemuksia... Opettaja on ehkä oman mieleni alla, liiankin absoluuttinen ja auktoriteettinen... Sen takia käytin opettaja sanoaa...

Se on jo tapahtunut. Opitaan siitä, ja sit eteenpäin-

Syythän kyllä näkyvät, mutta itse vielä mietin sitä, että miksi silti... TYHMIÄKÖ NE OLIVAT!!!! Ei mut joo tajusin pointin... ei jaksa jossitella... Tarkastellaan JA opitaan...


ooh, my gaad, tämä postaus alkaa pienenemään, joko mää opin jotain taikka sitten, täällä on tylsiä ihmisiä...

[MetsänNeito]

Haluaisin vielä kommentoida, että Dexma ei voi olettaa internetin välityksellä laitetun oman huumorin menevän kaikille
perille, huumorin ulosannin rajoittavista tekijöistä johtuen (kehonkieli).
Tämän elekielen välittymisen (ja näin ollen väärinkäsitysten välttämisen) helpottamiseksi, tänne on luotu hymiöt.

Muuten en viitsi kommentoida Dexman ja Aukikcon välistä keskustelua, Muuten Kuin; että mainiota diipimpää tekstiä,
ja bonari on, jos se edes vähän auttaa jotakuta (ketä vain) keräämään itseään auttavaa tietoa.
Vaikkapa tuosta ihmisen dogmaattisuuden silmiä sulkevasta vaikutuksesta. (:
Mistä vain.

Itse puhuisin tässä kohtaa juurikin siitä kuinka, kaikki vain vaihtavat kokemuksia... Opettaja on ehkä oman mieleni alla, liiankin absoluuttinen ja auktoriteettinen... Sen takia käytin opettaja sanoaa...

Tässä taas näkee, kuinka tämä kielemme on niin rajallinen.. (:
Monille samat sanat, saattavat tarkoittaa kuitenkin täysin eri asioita.

Uskallanpa väittää, että Aukikco ei näe opettajaansa (=opettajiaan=elämänhaasteita) auktoritaarisina,
vaan valinnanvapauden jättävänä ja (pohjimmiltaan, vaikkakaan ei monille aina näennäisesti)
rakastavana ja lempeänä.
Kyse on siitä, haluaako itse kuunnella "opettajaa" (=opettajia=elämänhaasteita, ja niiden tuomia vaihtoehtoja;
oppia tai olla oppimatta).

Korjaathan A jos olet eri mieltä
(itse kun luen tekstiäsi on kuin kirjoittaisit minun päästäni,
joten uskaltauduin vastaamaan jopa puolestasi).
(:

Itsehän ainakin näen "opettajat" näin.

Tää kieli, voi tätä kieltä, kun se rajoittaa ymmärtämystämme toisiamme kohtaan.
Olisipa telepaattinen tunneyhteys kommunikointivälineemme!
..Mut sehän oliskin jo liian helppoa..
ja siinä taas olisi jo yksi elämänopetus vähemmän.

[Aukikco]

Uskallanpa väittää, että Aukikco ei näe opettajaansa (=opettajiaan=elämänhaasteita) auktoritaarisina,
vaan valinnanvapauden jättävänä ja (pohjimmiltaan, vaikkakaan ei monille aina näennäisesti)
rakastavana ja lempeänä.
Kyse on siitä, haluaako itse kuunnella "opettajaa" (=opettajia=elämänhaasteita, ja niiden tuomia vaihtoehtoja;
oppia tai olla oppimatta).

Pitkälti näin, tosin olen nykyään hyvin epäileväinen valinnanvapauden olemassaolosta muualla kuin mielemme konstruktiona - sillä tosin ei ole paljonkaan tekemistä käytännön kokemuksen kanssa koska tunnen olevani valintojeni herra. Jotenkin pointtinani siis on, että vapaus on eri asia kuin vapaa tahto - ensimmäisen näen olevaisemmaksi kuin jälkimmäisen.

Hienoa että kommunikaatio potkii, samoin voin sanoa. Me olemme toistemme evoluutio.

[bdxm]

suomen kieli on ihan omaa luokkaansa muutenkin: 'rakkaus' & 'raiskaus', näillä eväillä kommunikoidaan
offia
lisää
tämä ketju on mielenkiintonen ja hedelmällinen, tofupekoni tästä myös mainitsi, auciko vs dexma, hyvä kontrastiero
tapelkaa pojat, saatte tupakkaa

[Ensiö]

Kaupungit ovat suuria rakennettuja kulisseja, jossa me ihmiset näyttelemme elämää. Harvat onnelliset eivät näyttele vaan elävät täysin omana itsenään. Me muut esitämme roolia yleisön edessä. Yleisö ei ole kuitenkaan missään ulkopuolisena tarkkailemassa, vaan me näyttelijät olemme oma yleisömme. Näyttelemme toisillemme. Itsellemme. Emme enää näe kulissien taakse.
Olemme niin uppoutuneita näyttelemään itse valitsemaamme roolia, että olemme unohtaneet itsemme jonnekin matkan varrella. Suurin osa ei tiedä näyttelevänsä. Jotkut ovat aloittelevia näyttelijöitä ja näemme heidän epävarman roolinsa taakse. Siellä on pelkkää hämmennystä äskettäin kadotetun oman itsensä takia.
Koulussa meidät opetetaan käsikirjoittamaan tulevaa näytelmäämme. Näytelmään pitää oppia tiettyjä taitoja ja keksiä roolille sopivia ammatteja. Näytelmän alkamiseen asti improvisoimme ja kehitämme roolihahmoa. Murrosikä on oman itsensä ja uuden hahmon kamppailua. Oma persoona jää yhä useammin uuden roolin jalkoihin.
Opiskelu on esinäytös. Ammattiin valmistumalla aloitamme itse näytöksen. Olemme tyytyväisiä kun vihdoin näemme käsikirjoituksemme toteutuvan. Näytelmä alkaa kuitenkin tuntumaan tylsältä ajan kanssa jos vaihtelua ja juonenkäänteitä ei tule.
Keski-ikäisenä suuri osa on kyllästynyt työntäyteiseen ja väsyttävään näytelmään. Keski-iän kriisissä henkilö kyseenalaistaa koko näytellyn elämänsä. Kyseenalaistamisen seurauksena hän näkee peilissä oman itsensä, jonka kylmästi hylkäsi vuosikymmeniä sitten. Hän tajuaa näytelleensä elämänsä. Hän miettii olisiko voinut mennä toisin ja voiko vielä muuttaa suuntaa. Hän painuu kaljalle ja unohtaa.

Jotain tripin jälkeistä ajatuksen juoksua tämä tässä