Kalavale wrote:Tavallaan tuo on ennakkoluuloa maailmaa kohtaan. :o
totta :)
Tosi hyvää tekstiä...
Samoilla linjoilla noissa asioissa. Kommunikointi on vaikeaa. Vaikeaa on myös muuttaa maailmankuvaansa ja olla rehellinen.
Psykedeelien laittomuus on mielestäni hyvn paljon sidoksissa noihin kolmeen sanaan.
Psykedeelit pakottavat rehellisyyteen ja kaivavat asoioita syvältä alitajunnasta. Suurin osa ihmisitä ei ole valmiita olemaan rehellisiä, vähiten ainakaan itsestään ja itselleen.
Kun osa ihmisistä "valaistui/ viisastui/ käytti huumeita" ja eivät osanneet kommunikoida riittävän taidokkaasti; syyttivät niitä jotka eivät olleet kokeneet samaa ja asettuivat radikaalisti kaikkea perinteistä vastaan, repien vanhat mallit, ajattelematta että pieni pintaremonti voisi aiheuttaa riittävän käynnistäjän lumipalloefektille, aiheutti tämä tietysti närkästystä näiden "kokemattomien" joukossa. Psykedeelien hyväksyminen olisi merkinnyt täydellistä maailmankuvan muutosta ego keskeisestä rationaalisuudesta yhteisölliseen empirismiin (tai pikemminkin empirismin merkityksen huomattavaan kasvuun yhteiskunnassa). Maailmankuva uskonnosta ja elämästä olisi pitänyt muuttaa täysin. Uskonto ei olisi enää ollut asia jonka jokin laitos voi dogmien omaisesti esittää ja sitten se luetaan kirjoista. Uskonnosta olisi tullut puhtaasti henkilökohtainen kokemus, erittäin vaikeilla kysymyksillä.
Samaan aikaan ihmiset olivat vihaisia maailmanmenoon ja kaikelle vihalle piti löytää kohde. Hitlerillä oli aikanaan sama ongelma: ihmiset olivat vihaisia, epätoivoisia ja pettyneitä, vihalle piti löytää kohde. Hitler valitsi juutalaiset ja ihmiset seurasivat. Amerikan hallitus valitsi heidän kulttuuriinsa uusien huumeiden käyttäjät ja ihmiset seurasivat.
Tällainen toiminta toimii kunnes joku tai jotkut asettuvat vastustamaan sitä. Ilman kaikkien omistautumista asialle, ei tällainen kieltolakityyppinen toiminta voi koskaan toimia.
Tuo mitä puhuit suvaitsevuudesta oli hienosti puettu sanoiksi. Mutta ihminen ei ole suvaitsevainen tai avoin jos on hanakasti tuomitsemassa muita ja korostamassa itseään yli muiden. Mielestäni psykedeelit tarjoavat tähän(kin) loistavan ratkaisun avaimet, mutta niitä pitää osata käyttää oikein. Psykedeelien egon hajottava ja avaava ominaisuus on erittäin tarpeellinen paremman maailman saamiseksi, mutta tällä hetkellä näyttää siltä että tätä mahdollisuutta ei joko osata tai ei haluta käyttää. Useimmiten eniten apua tarvitsevat narsistit, jotka aiheuttavat turvattomuutta muillekin kuin vain itselleen, ovat niitä vaikeimmin "hoidettavia" ja tavoitettavia.
Rehellisyys ja avoimuus ovat sen verran vaikeita lajeja, että niitä ei hetkessä opi, jos niitä edes oppia voi.