Lääkkenähän käytetään mm. amfetamiinia, joka monilla herättää voimakkaita ennakkoluuloja. Myös itselläni herätti.
Olen pitkään kamppaillut sen kysymyksen parissa, että onko diagnoosini sitten vain tekosyy naukkailla päivittäin amfetamiinia. tarvitsenko sitä oikeasti?
Lukuisten on/off - kausien jälkeen voin vihdoin todeta, että siitä todella on paljon enempi hyötyä kuin haittaa. Itseasiassa se parantaa elämänlaatua niin oleellisesti parempaan, etten enää nää syytä olla käyttämättä.
Ongelmaksi se muodostuu siinä vaiheessa jos alkaakin käyttää tätä amfea viihteenä, tai vaihtoehtoisesti piriä viihteenä.
(Pirillä tarkoitan sitä 'viihteellisempää', katu - amfetamiinia)
Ainakin itse olen päätynyt siihen, että enemmän 'viihdettä' se on käyttää tätä lääkkeenä kuin päihteenä.
Ei se päihteenä ole loppujenlopuksi edes sen arvoista. oikeastaan en edes pidä siitä.
Kuitenkin sain pitkällisten kamppailuiden jälkeen taas itseni vakuutetuksi lääkityksen kannattavuudesta ja aloitin syömään dexedrineä. Säännöllisesti.
Olen alkanut huomaamaan kuinka se on saanut aikaiseksi positiivisen kierteen, joka on parantanut elämisen laatuani huimasti.
Koen taas onnistumisen tunteita elämässäni. Kun se jatkuva sumuisuus ja saamattomuus hälvenee. Tunnen tyytyväisyyttä hetkeen.
En jatkuvasti ole miljoonan ajatuksen kimpussa ja haikaile jo jonnekin muualle.
Kun ei ole kyennyt vastaamaan ympäristön paineisiin, se masentaa mieltä.
Olen nyt myös paljon rauhallisempi enkä yhtä impulsiivinen..
joka useinmiten itseasiassa ajoi päihteilemään. Se jatkuva tyytymättömyys 'johonkin', sisäinen levottomuus. Ajatusten kaaos.
Kykenen ajattelemaan nyt myös järjellä, en pelkällä tunteella.
Kykenen ajattelemaan paljon selkeämmin. loogisemmin.
Kykenen tosiaan elämään kuin 'normaali' ihminen. tältäkö se tuntuukin.
Kaikki ei tunnukkaan niin epätoivoisen hankalalta.
Pysyy kiinni taas elämän perusasioissa. Jaksaa olla sosiaalinen. Viitsii pitää yllä terveyttään.. Ylipäätään motivaatio elämään on kasvanut kun huomaakin saavansa aikaiseksi ja kykenee nauttimaan hetkestä. On tyytyväinen. Innostuu uusista asioista. Elää hetkessä.
......
Tämä nyt oli ehkä lähinnä lääkityksen aloittamiseen liittyvää hehkutusta.
Kuitenkin kykenen nyt vihdoin näkemään selkeästi sen huiman hyödyn mitä tämän lääkkeen avulla olen saanut elämääni.
Kertokaahan muutkin kokemuksistanne, vaikeuksistanne ja vahvuuksistanne, ylipäätään kaikkea tähän neurologiseen poikkeavuuteen liittyvää.
Uskon että täältä vaultista kuitenkin löytyy monia joilla samankaltaisia diagnooseja löytyy. tai diagnosoimatta..
Itsellä myös siis Asperger diagnosoituna.
Kuinkahan moni päihteiden ongelmakäyttäjistä loppujenlopuksi onkaan ADHD/ADD tms..?
Mistä lähtien alakuloisuus on ollut tauti, jota voi hienosti masennukseksi nimittää ja määrätä taikalääkkeitä, jotka tekevät olosta paremman. Naurettava ja toisaalta pelottava ajatus, että joku osa ihmisen luonteesta pitäisi poistaa epähaluttuna. Mukavuudenhalua. Minulla on kuulemma ad/hd:n tunnusmerkit, mutta kun tarkemmin lukee ja tutkii niitä tunnusmerkkejä niin ne ovat sovellettavissa melkoiseen ihmisjoukkoon. Psykiatria on muuttunut ihmismielen ymmärtämiseen pyrkivästä tieteestä uusia diagnooseja taikovaksi uskonnoksi. Käyttäytymismalleja, joita ei voida millään testillä osoittaa sairauksiksi hoidetaan lääkkeillä, kannattaa kysyä kuka hyötyy ja ketä viedää kuin pässiä narussa. Toki mielisairauksia on en sitä kiellä, mutta esimerkiksi itselleni tuputettiin jo nuoresta iästä asti psykoosilääkitystä ja kun olen lääkityksen lopettanut olen huomannut, että minua on suurella tavalla huijattu.
