Psykedeelien yhtymäkohdat stimulantteihin

[Jihad]

Kaikilla psykedeeleillä on dopaminergisiä vaikutuksia jo siksi, että 5HT2a -reseptorin aktivoituminen on suorassa yhteydessä dopamiinin vapautumiseen, vaikka aine itsessään ei sitoutuisi dopamiinireseptoreihin (Nash; Schmidt et al., 1990). Hyvin spesifiset 2a-agonistit kuten LSD ovat jo siitä syystä "dopaminergisempia" kuin vähemmän spesifiset kuten psilosiini. Lisäksi LSD:llä kuten luultavasti useimmilla muistakin psykedeeleistä on suoriakin vaikutuksia dopamiinireseptoreihin.

Mitä alkoholiin tulee, itse en ole ainakaan vielä oppinut alkoholia käyttämään kovinkaan hyödyllisesti. Tietysti siinä mielessä että sekin purkaa noita estoja ja muureja, mutta siinäkin tulee sitten tämä voimakas kontrasti - känni vs. krapula & morkkis. Ja alkoholi muutenkin tuppaa tuota järjenjuoksua aika pahasti mutkistamaan...

Tässä tulee taas yksilölliset erot vastaan. Itsellä juuri alkoholi avaa hyvin mieltä uusille ideoille ja auttaa irtautumaan luuttuneista käsitteistä vastakkaisten näkökulmien edessä, jos ne ovat hyvin perusteltuja. Selvinpäin kun tuppaa helposti vastustamaan joitain asioita tottumuksesta, tavallaan on päättänyt jo kantansa ja keskittyy sen puolustamiseen. Asennemuutokset ovat siksi usein hitaita, kun järjen ymmärtämät käsitteet eivät tahdo omautua emotionaalisen ymmärryksen tasolle ennen kuin ajan kanssa. Hyvä humala muistuttaa mielestäni siinä mielessä psykedeelistä tilaa, että peräkkäiset hetket lakkaavat liittymästä toisiinsa ja pystyy sillä tavalla irrottautumaan identiteetistään. Saman tapaisesti kuin pilvessä lähimuistin kadotessa.
Stimulanteista tulee taas vastakkainen "jatkuvuuden kokemus" siten että mieli pyrkii pitämään kokonaisuuden kasassa ennemmin kuin irrottautumaan vapaasti hetken huumaan. Riippuu varmaan jo henkilökohtaisesta oppimisen tavasta minkälainen kokemus on kellekin hyödyllisempi.

Tietty humalassa on sitten ne omat ongelmansa liittyen mainitsemaasi järjenjuoksun lamautumiseen ja se tyypillinen kännidilemma kun sanottavan asian määrä kasvaa samalla kun kyky sanoa se heikkenee. Tasapainottele siinä sitten

[lahke]

tänää kokeilin tota mdpv:tä nyt selvinpäin ja vähän kokemusta pureskelleena totean et stimulantit on jonkinlaista käänteistä psykedeliaa! käänteistä sillee oudolla tavalla.. paradoksaalisesti toistensa vastakohtia tjtn.. stimulanttien anti-psykedelia tuntuis olevan jonkun "verhon" takana, ja siit on aika vaikee saada kiinni.. vaikeempi huomata, mutta alitajuisesti sen kuitenki aistii.. o.O

ehk tästä mdpv:stäki saa jotai irti, aika näyttäkööt.

tosi hämärää, kun mikään ei oikei tahdo olla yksiselitteistä :E

edit: spottasin tuolta viel taaempaa et "miten psykedeelit toimii stimuina". ppööh, mulla väsymys katoo psykedeeleis sillee, ett.. niinku ettei nukkumista olis koskaan ollu olemassakaan? ja sit nukkumisvaihtoehto palaa kun substanssi hälvenee.

vitun vaikea aihe.. stimulantit ja psykedeelit kumoaa toisensa (syö toisensa olemattomiin), mutta jäljelle jäävä 0, zero, tyhjyys, on kuitenkin olemassa.. ja samaan aikaan se ei oo.
niinku jos "elämä" ja "kuolema" olis yksittäisiä ja erillisiä käsitteitä, ja kun ne yhdistäis joksikin uudeksi kokonaisuudeksi, niin tulos olis sama tyhjyys.. kaikkeus.

naurattaa