Basidio wrote:Ayahuasca muutti mun elämäni lopullisesti! Olin tosi pihalla, päihdeongelmainen (jonka vuoksi takana puolentoistavuoden "toimimaton" päihdekuntoutus) ja muutenki elämän kuluttama, kun tätä taikajuomaa tarjottiin mulle. En voi muutakun olla kiitollinen.
Aattelin nyt viel nostaa tän lainauksen tiedän iloks tähän esille et voitte luupata tätä.
Hyvä.
Toi nyt on vähän sama ku joku hehkuttaa et 'tulin uskoon, se oli ratkaisu kaikkiin ongelmiin.'
Ei se ihan niin mee..
Otin itekin joskus ayahuascaa ja edelleen on päihdeongelma. Oon ottanut lukemattomia kertoja psykedeelejä ja silti oon ongelma.
Kaikki lähtee lopulta ITSESTÄ. Psykedeelit vaan tietyllätapaa herättää elämään.
Basidio wrote:Ayahuasca muutti mun elämäni lopullisesti! Olin tosi pihalla, päihdeongelmainen (jonka vuoksi takana puolentoistavuoden "toimimaton" päihdekuntoutus) ja muutenki elämän kuluttama, kun tätä taikajuomaa tarjottiin mulle. En voi muutakun olla kiitollinen.
Aattelin nyt viel nostaa tän lainauksen tiedän iloks tähän esille et voitte luupata tätä.
Hyvä.
Toi nyt on vähän sama ku joku hehkuttaa et 'tulin uskoon, se oli ratkaisu kaikkiin ongelmiin.'
Ei se ihan niin mee..
Otin itekin joskus ayahuascaa ja edelleen on päihdeongelma. Oon ottanut lukemattomia kertoja psykedeelejä ja silti oon ongelma.
Kaikki lähtee lopulta ITSESTÄ. Psykedeelit vaan tietyllätapaa herättää elämään.
Näinhän se on. Mielestäni on turha edes kuvitella että muutos lähtisi jostain muusta kuin itsestään. Ei mikään ulkopuolinen voima voi muuttaa täysin ajattelumallejasi tai elämäntapaasi, vain itse voi muuttaa. Psykedeelit voivat hyvinkin auttaa tähän muutokseen, mutteivät ne sitä puolestasi tee, eikä tee kukaan tai mikään muukaan. Kaikki lähtee itsestä.
Ibogaiini voi.
Sillä on onnistuneesti vieroitettu jopa kymmeniä vuosia opiaattikoukussa olleita.
Tai vieroitettu on vähän väärä sana... siinä ibogaiinihoidossa annetaan vaan yks kunnon doussi ibogaiinia, ja sit on tripillä ja kun siitä selviää niin vieroitusoireet on poissa... miinuspuolena vain että joutuu sit opettelee kaiken uudestaan, kävelemisestä alkaen...
Nyt olette taas ymmärtäneet väärin. Tarkoitin siis, että muutokseen täytyy myös itse osallistua, eli ei se niin mene että luulee jonkun toisen tekevän kaiken työn puolestasi. Siis tottakai psykedeelien avulla voi tehdä todella suuria muutoksia elämässä, mutta se vaatii myös oman osallistumisen siihen, eikä luulla että kaikki tehdään puolestasi.
Thoxium wrote:Nyt olette taas ymmärtäneet väärin. Tarkoitin siis, että muutokseen täytyy myös itse osallistua, eli ei se niin mene että luulee jonkun toisen tekevän kaiken työn puolestasi. Siis tottakai psykedeelien avulla voi tehdä todella suuria muutoksia elämässä, mutta se vaatii myös oman osallistumisen siihen, eikä luulla että kaikki tehdään puolestasi.
e. Jesuiitta ymmärsi oikein.
Voi se tulla hittinä taivaalta myös jolloinka se oma selviäminen voisi olla hyvinkin passiivista...
tRip wrote:Toi nyt on vähän sama ku joku hehkuttaa et 'tulin uskoon, se oli ratkaisu kaikkiin ongelmiin.'
Ei se ihan niin mee..
Otin itekin joskus ayahuascaa ja edelleen on päihdeongelma. Oon ottanut lukemattomia kertoja psykedeelejä ja silti oon ongelma.
Kaikki lähtee lopulta ITSESTÄ. Psykedeelit vaan tietyllätapaa herättää elämään.
Meinasinkin ton postaukseni perään vielä liittää, että kyllä se silti aina vaati ihmisestä itsestään lähtevän motivaation. Mutta silti ayahuasca, joku muu deeli tai muu vavahduttava kokemus voi ravistella hereille, näkemään mikä on mahdollista, jonka seurauksena sit päätyy tekemään ne muutokset.
Silti ayahuasca nyt vaan näyttää tosi monille olleen merkittävä muutoskatalysaattori.
tRip wrote:Toi nyt on vähän sama ku joku hehkuttaa et 'tulin uskoon, se oli ratkaisu kaikkiin ongelmiin.'
Ei se ihan niin mee..
Otin itekin joskus ayahuascaa ja edelleen on päihdeongelma. Oon ottanut lukemattomia kertoja psykedeelejä ja silti oon ongelma.
Kaikki lähtee lopulta ITSESTÄ. Psykedeelit vaan tietyllätapaa herättää elämään.
Meinasinkin ton postaukseni perään vielä liittää, että kyllä se silti aina vaati ihmisestä itsestään lähtevän motivaation. Mutta silti ayahuasca, joku muu deeli tai muu vavahduttava kokemus voi ravistella hereille, näkemään mikä on mahdollista, jonka seurauksena sit päätyy tekemään ne muutokset.
Silti ayahuasca nyt vaan näyttää tosi monille olleen merkittävä muutoskatalysaattori.
Khyl.. ja uskonkin tähän.
Jokainen kerta psykedeelien parissa on herättänyt, mutta aina sitä on hetken päästä torkahtanut uudelleen.
Ayahuasca oli nimenomaan se havahduttavin. Mutta koska en ollut vielä tarpeeksi vahva, en kyennyt jatkamaan sen näyttämää polkua.
Minulla ainakin on pahanlaatuinen päihdevamma joka saattaa johtua vähän ainakin kaksisuuntaisestamielalahäiriöstä sekä erinäisten tapahtumien yhteen sattumista. Kun olen selvinpäin tuntuu etten olisi oikein kukaan enkä ketään enkä voi tuntea, olen vain sellainen tyhjä typerä kuori. Mutta onneksi meillä on päihteet luomassa persoonaa
tRip wrote:Mutta koska en ollut vielä tarpeeksi vahva, en kyennyt jatkamaan sen näyttämää polkua.
Kyllä sä oot tarpeeksi vahva. Kuka vaan voi tehdä päätöksen. Päätöshän se on loppuviimein Mitenkään vähättelemättä sitä kuinka rankkaa se voi olla.
Eikös Jean Paul Sartre sanonut, että ihminen pelkää kaikista eniten omaa vapauttaan ja sen mukana kulkevaa vastuuta. Vastuun ottaminen vois olla sitä, että pitää kiinni siitä päätöksestä minkä tietää oikeaksi. Spontaani parannus...
Tunnetta ei voi ostaa: sanotaan.
Vaan ei sanoillakaan saavuttaa.
Ei kukaan pakoon itseään pääse.
On minulla turvallinen olla.
Mä olen tehnyt päätöksen..
Olen vahva..
kaikkine heikkouksineni..
teen elämälläni mitä lystän..
kunhan olen onnellinen..
Olkoonkin sitten vain pelkkää kemiaa.. mitä vaan..
mut parasta elämässä on itse elämä.. sen mielettömyys, jota päihteiden sumentamana ei voi kokea..
Psykedeelit ovat henkinen polkuni.. Olen se henki.. en tarkoita olevani jumala, mutta oman itseni jumala kyllä. Luon elämää.
Elämä on mahtavaa..
Päihteet vaan sitä turruttaa.. Se on lopulta kuin sumu, josta ei löydä pois. Suo jossa päivästä toiseen saa rämpiä, löytäen itsensä aina välillä rämeiköstä.
Kuitenkin kun vihdoin pääsee kapuamaan tunturin laelle, tajuaa kuinka kaunista tämä kaikki on. Kun saavuttaakin jotain ilman päihteiden luomaa illuusiota paremmasta, vaan näkee lakeuden ja äärettömyyden. Missä on tilaa hengittää ja ajatella. Löytää itsensä. Nähdä mielettömyys.
En väitä etteikö päihteet toisi nautintoa, mutta kohtuus kaikessa, myös elämässä.
Näin. Päihteet sumentaa ja turruttaa elämää, mutta välillä kaipaakin sitä, tosin sekin menee liiaksi nopeasti.
Viimeaikoina ollut aika usein äkillisiä päihtymishalua, eipä siinä tilassa osaa muuta ajatella kuin että olis hyvä nyt päihtyä, mutta pitäis vaan olla tahdonvoimaa ettei niin tekisi, ehkäpä tuo tahdonvoima voimistuu ajan saatossa, tai sitten vaan heikkenee. Luulisin että suurimmalla osalla "päihdevammaisista" on riipuvuuksiin altistava persoona, ei kai sitä muuten näin kävisi. Liiallinen päihteidenkäyttö on seuraus eikä syy.
Pitää ymmärtää ja tietää itseään hyvin, jotta näkisi mikä ajaa ongelmalliseen toimintaan ja käyttäytymiseen.
Thoxium wrote:Näin. Päihteet sumentaa ja turruttaa elämää, mutta välillä kaipaakin sitä, tosin sekin menee liiaksi nopeasti.
Viimeaikoina ollut aika usein äkillisiä päihtymishalua, eipä siinä tilassa osaa muuta ajatella kuin että olis hyvä nyt päihtyä, mutta pitäis vaan olla tahdonvoimaa ettei niin tekisi, ehkäpä tuo tahdonvoima voimistuu ajan saatossa, tai sitten vaan heikkenee. Luulisin että suurimmalla osalla "päihdevammaisista" on riipuvuuksiin altistava persoona, ei kai sitä muuten näin kävisi. Liiallinen päihteidenkäyttö on seuraus eikä syy.
Pitää ymmärtää ja tietää itseään hyvin, jotta näkisi mikä ajaa ongelmalliseen toimintaan ja käyttäytymiseen.
Jäbä puhuu kyl todella asiaa
oon alkanu kelaa et päihteet vaa kuuluu mun elämään..
riippuvuuksii voi oppii hallitseen.. mut jos yrittää sitä kokonaan tukahduttaa, se ennenpitkää taas roihahtaa.. ehkä sitäkin voi oppia hallitseen.
Kyl kaikki on mahollista.
Thoxium wrote:Näin. Päihteet sumentaa ja turruttaa elämää, mutta välillä kaipaakin sitä, tosin sekin menee liiaksi nopeasti.
Viimeaikoina ollut aika usein äkillisiä päihtymishalua, eipä siinä tilassa osaa muuta ajatella kuin että olis hyvä nyt päihtyä, mutta pitäis vaan olla tahdonvoimaa ettei niin tekisi, ehkäpä tuo tahdonvoima voimistuu ajan saatossa, tai sitten vaan heikkenee. Luulisin että suurimmalla osalla "päihdevammaisista" on riipuvuuksiin altistava persoona, ei kai sitä muuten näin kävisi. Liiallinen päihteidenkäyttö on seuraus eikä syy.
Pitää ymmärtää ja tietää itseään hyvin, jotta näkisi mikä ajaa ongelmalliseen toimintaan ja käyttäytymiseen.
Jäbä puhuu kyl todella asiaa
oon alkanu kelaa et päihteet vaa kuuluu mun elämään..
riippuvuuksii voi oppii hallitseen.. mut jos yrittää sitä kokonaan tukahduttaa, se ennenpitkää taas roihahtaa.. ehkä sitäkin voi oppia hallitseen.
Kyl kaikki on mahollista.
Jep, näkisin myös hyvänä vaihtoehtona haitallisemman riippuvuuden vaihtamisen vähemmän haitalliseen.
The formal language is a nazi! To break through language in order to touch life. Myself resuscitates to the disillusionment of birth. I like buddha, I like sexy ass. Haunter unseen, take thy life back to the core!
En sanoisi itseäni välttämättä päihdevammaiseksi, mutta takaraivosta löytyy sellainen välillä kiusaavaksi yltyvä päihdevammainen ääni. Jos esimerkiksi koen tai näen jotain hienoa niin ääni takaraivossa sanoo, että "joojoo, onhan tää nyt ihan siistiä, mutta mieti jos oisit pajoissa/deeleissä/yms". Todella ärsyttävää ja latistaa tunnelmaa. Pitäisi osata nauttia asioista sellaisinaan. Tuo ääni "syntyi" muutaman ensimmäisen polttelu kerran jälkeen ja on siellä jo vuosia asustanut. En sitä miksikään suureksi ongelmaksi kuitenkaan koe.
Elämäntilanne rajoittaa vahvasti mun päihteiden käyttöä, joten niitä tulee aika sopivan harvoin vedettyä. Vetäisin kyllä enemmän jos olisi mahdollista. Ehkäpä oikeasti olen päihdevammainen, en vain ole päässyt toteuttamaan itseäni.
Jun wrote: "joojoo, onhan tää nyt ihan siistiä, mutta mieti jos oisit pajoissa/deeleissä/yms".
Erittäin tuttu nykyään. Nykyään, kyllä olen huomannut, että jos olen ottanut paukut tai deelit niin tuskin olen siitä tilasta kykeneväinen nauttimaan. Selvinpäin on paras...
Jun wrote: "joojoo, onhan tää nyt ihan siistiä, mutta mieti jos oisit pajoissa/deeleissä/yms".
Erittäin tuttu nykyään. Nykyään, kyllä olen huomannut, että jos olen ottanut paukut tai deelit niin tuskin olen siitä tilasta kykeneväinen nauttimaan. Selvinpäin on paras...
Tuntuu että olis parempaa silloin mitä just nyt ei ole, mutta sit kun on niin se ei olekaan parempaa, vaan silloin onkin taas toistenpäin. Jos joku tosta nyt ymmärsi.
Thoxium wrote:
Tuntuu että olis parempaa silloin mitä just nyt ei ole, mutta sit kun on niin se ei olekaan parempaa, vaan silloin onkin taas toistenpäin. Jos joku tosta nyt ymmärsi.
Ymmärsin. Ja allekirjoitan sen.
Koskaan ei oo hyvä, sitä luulee että muissa tiloissa on parempi, mutta sitten ei olekkaan.
Thoxium wrote:
Tuntuu että olis parempaa silloin mitä just nyt ei ole, mutta sit kun on niin se ei olekaan parempaa, vaan silloin onkin taas toistenpäin. Jos joku tosta nyt ymmärsi.
Ymmärsin. Ja allekirjoitan sen.
Koskaan ei oo hyvä, sitä luulee että muissa tiloissa on parempi, mutta sitten ei olekkaan.
Jep puit asian ymmärrettävämpään muotoon. tätä se tuntuu olevan. Pitäs kai olla vaan tyytyväinen siihen mitä just nyt on.
Thoxium wrote:Pitäs kai olla vaan tyytyväinen siihen mitä just nyt on.
Tuo tiivistää mielestäni melko hyvin avaimen onnelliseen elämään.
On typerää odottaa asioita joita ei edes välttämättä ole tulossa. Pitää elää sen mukaan mikä on varmaa, ja varmaa on vain nykyhetki.
Thoxium wrote:Pitäs kai olla vaan tyytyväinen siihen mitä just nyt on.
Tuo tiivistää mielestäni melko hyvin avaimen onnelliseen elämään.
On typerää odottaa asioita joita ei edes välttämättä ole tulossa. Pitää elää sen mukaan mikä on varmaa, ja varmaa on vain nykyhetki.
ehkä just siks oonki tällanen päihdevammanen..
Mieli haluaa jatkuvasti jotain.. päräyttävää, uutta, siistii.. mut loppupeleissä oikeesti vaan sitä täyttymystä. et ois vaa tyytyväinen
tRibh wrote:ehkä just siks oonki tällanen päihdevammanen..
Mieli haluaa jatkuvasti jotain.. päräyttävää, uutta, siistii.. mut loppupeleissä oikeesti vaan sitä täyttymystä. et ois vaa tyytyväinen
Tottakai haluaa, samoin täällä. Ja eikös se kuulukkin asiaan?
Kaipa miun pointti tässä kaikessa on se että on hyvä toivoa ja unelmoida asioita.
Mutta jos unelmiensa tai toiveidensa takia unohtaa mistä pystyy nauttimaan juuri NYT, niin ei ole hyvä.
Oon huomannut omalla kohdallani että yleensä ne on nää hitaat millä alkaa vetää putkia ja pitkään, eli opiaatit, bentsot, lakka ja nyt alkoholillakin. Piristeiden kanssa ei niinkään ole ollut ongelmia, puhumattakaan pilvestä tai deeleistä, sillä nää lisää ahdistusta ainakin pidemmän päälle. Tästä päästäänkin siihen että olenkin selvästi koittanut lievittää ahdistusta tällä käytöllä, ei sitä ennen ole huomannut kuin vasta nyt. On se jännää, itse kun ajattelin ennen ettei tällaiset tapaukset saisi käyttää ollenkaan päihteitä, ainakaan järkevää se ei ole, mutta selviää että itekin olen sellainen. Saahan sitä ihminen etsi helpotusta ongelmillensa.
Sinällään en näe tässä mitään akuuttia päihdeongelmaa, enkä ole itseäni pitänyt mitenkään ongelmakäyttäjänä, vaan käyttö on välillä runsasta, välillä vähäistä, välillä ei ollenkaan. Se menee sen mukaan milloin esiintyy ahdistusta.
