Hatsiahdistuksen kehittävät puolet

[Aukikco]

Oon joskus ihmetellyt kovasti lausahdusta "mieluummin överit kuin vajarit". Sittemmin oon alkanut tulkita sitä uudella tavalla. Monet varmaan tarkottaa sen vain kuosausmentaliteetin ilmaisuksi, mutta sen voi nähdä toisinkin.

Oon viime aikoina polttanut harvemmin ku ennen, ja se on antanu tervetullutta näkökulmaa.
Tykkään siitä, miten kannabis voi antaa perspektiiviä kannabiksettomaan tilaan.
Samoin tykkään siitä, miten kannabiksettomuus voi antaa perspektiiviä kannabikselliseen tilaan.
Toisin sanoen, sekä hatsin polttaminen, että polttamattomuus tiiviimmän polttelujakson jälkeen, tuntuu vinksauttavalta.


Joskus tuntui tosi kammottavalta kun poltti vähän "liikaa" ja tuli paranoideja tuntemuksia, kuumottavia keloja, korostunutta itsekriittisyyttä, hulluksitulemisen pelkoa ja muuta vastaavaa. Kuitenkin, osittain rankkojen psykedeelikokemusten kautta, kuten myös sen myötä että olen alkanut nähdä kuinka rikastavia ja opettavaisia kaikki elämäni aikana kokemani "vastoinkäymiset" ja hajoamiset ovat olleet, olen alkanut arvostaa suuresti nimenomaisesti tuota kannabiksen polville lyövää, hajottavaa ja mykistävää puolta. Se pelottaa yhä, pinnan alla lepäävä suhtautuminen vain on muovautunut melkoisesti myönteisempään suuntaan.

"Överit" ovat kuin tiukka opettaja joka sivaltaa nöyräksi. Tulee niin kovaa pleksiin että tuntuu ainakin hetken lähes mahdottomalta egoflippailla ilman että tulisi siitä tietoiseksi. On pakko kyseenalaistaa omat urpoilut. Se on tervetullutta. Olen alkanut rakastaa sitä. Se on tila jossa navigoiminen tuntuu todella kehittävältä. Tykkään kyllä myös ujosta, miedosta pilvestä. Ei parempaa tai huonompaa; erilaista.

Kannabis tuntuu peililtä. Psykedeelit tuntuvat peileiltä. Muut ihmiset tuntuvat peileiltä. Jumalat tuntuvat peileiltä.

Pelon kohtaaminen tuntuu tärkeältä. Kaikki pelon ottamat muodot voivat auttaa ymmärtämään pelon kaikkia muita muotoja.

Samoin kuin missä tahansa muussakin yhteydessä, tuntuu tärkeältä soveltaa tällaiset oivallukset mahdollisimman laajalle. Samoin kuin esimerkiksi kylmään veteen heittäytyminen on ollut itselleni kokonaisvaltaisesti rohkeuttava kokemus, myös tajunnanmuuntimien tukemien seikkailujen voimistava vaikutus tuntuu merkittävältä.


Peiliin katsominen on rankkaa. Projisoimme mielellämme kannabiksen aiheuttamat negatiiviset tuntemukset kannabiksen ominaisuuksiksi, sen sijaan että ottaisimme niistä vastuun oman sisäisen kokemuksemme osana. Mitä enemmän yritämme paeta sitä, että nämä tuntemukset saattavat kertoa jotain itsestämme, sitä raskaammiksi ja vaikutusvaltaisemmiksi ne rakentuvat pintamme alla. Pakeneminen näyttää osoittavan sisäisen sekavuuden, masennuksen tai pirstaloituneen persoonallisuuden polulle.

Tiedostaminen ja havainnointi - siinä avaimet. Negatiiviselta vaikuttavat asiat eivät poistu kieltämällä, mutta niiden olemus transformoituu niiden olemassaolon hyväksymällä. Polku luo itseään spontaanisti eteenpäin kun sille annetaan tilaa.

Mitään näkökulmia ei toki tarvitse lähestyä totuutena, riittää kun hyväksyy ne mahdollisuuksina, potentiaalisen kehittävinä ja antoisina otoksina todellisuudesta. Ryppyotsaista lähestymistä on hyvä tasapainottaa huumorilla ja tulkinnan epäabsoluuttisuudella. Maybe Logic toimii aina.


Toivoakseni tämä teksti luo lisäymmärrystä niihin kummallisiin olotiloihin, joita elämä meille kuiskailee. Keskustelkaamme.

[Aukikco]

Tuli tässä taas viikonloppuna havainnoitua hatsin vaikutusmekanismeja, liittyen esimerkiksi hatsin aiheuttamaan paranoiaan.

Kannabispäihtymystila tuntuu aika usein aiheuttavan kyseenalaistamista. Se syntyy tuntemuksen tasolla, esisanallisena. Nämä tuntemukset sitten tulkitaan mielessä sanoiksi.

Hatsi tuntuu esittävän kysymyksiä: "Hei, ootko kelannut että toimit ehkä tossa tilanteessa vähän urposti?" "Hei, olitko nyt oikeasti rehellinen?" "Hei, haluutko sä todella syödä vielä yhden lautasellisen pinaattikeittoa?"

Mitä voimakkaammin olen hatseissa, sitä voimakkaammin tunnetilat vyöryvät päälle. Emotionaalinen kiihkeys saattaa sumentaa loogista ajattelukykyä. Tämän vuoksi kuvaillut kysymykset saattavat hatsipään mielessä muuttua kysymyksistä liioitelluiksi faktoiksi: "TOIMIN TOSSA TILANTEESSA TOSI URPOSTI!", "EI VITTU, MÄ PUHUIN TÄYTTÄ PASKAA!", "EI VITTU, MÄ EN TODELLAKAAN HALUU ENÄÄ YHTÄÄN PINAATTIKEITTOA!".

Pidämme kovasti oikeassa olemisesta. Kyseenalaistaminen on vaikeaa etenkin kun kohteena on tärkeäksi koettuja asioita. Koska alitajuisesti pelkäämme esimerkiksi käyttäytyneemme paskamaisesti, yritämme torjua heräävää kyseenalaistavaa tunnetta tietoisuudestamme koska se voisi olla kivuliasta ja pakottaa muutokseen. Koska pelkäämme kritiikkiä ja kyseenalaistamista, kriittiset havaintomme tunkeutuvat pintaan liiankin absoluuttisessa muodossa.

Avain tähän on tiedostaa, että omalla mielellä on taipumusta aikaansaada tämänkaltaisia tuntemuksia, tiedostaa että mikä tahansa absoluuttisen tuntuinen oivallus voi olla johonkin suuntaan liioteltu. Ymmärtää, että kaikki sanalliset määritelmät mistä tahansa tilanteesta tai tunteesta ovat vertauksia, satuja - mahdollisesti hyvinkin käytännöllisiä, mutta kuitenkin väistämättä epätäydellisiä todellisuuden kuvaajia.

Avain on myös ymmärtää, että kyseenalaistaminen on aina potentiaalisen hedelmällistä - mikään olennainen ei tunnu katoavan kyseenalaistamalla. Turhat jutut murtuvat pois, tärkeimmät asiat taas vahvistuvat.

Nämä olotilat tuntuvat musta todella rakentavilta. Niitä tuntuu esiintyvän enemmän silloin, jos ei nauti kannabista säännöllisesti. Olen ollut havaitsevinani, että runsas, taukoamaton kannabiksen käyttö voi monissa ihmisissä aiheuttaa turhan kritiikitöntä ja staattista suhtautumista omaan itseen. Toisaalta, voi myös olla että turhan kritiikitön ja staattinen suhtautuminen omaan itseen voi aiheuttaa monissa runsasta, taukoamatonta kannabiksen käyttöä, ja lisäksi voi myös olla, että joillekin runsas, taukoamaton kannabiksen käyttö vain sopii. Mitäpä minä siitä tietäisin.


Tämä ajatusrakennelma on vain malli. Sen voi vapaasti kyseenalaistaa, sitä voi kehittää tai sen voi korvata paremmin toimivalla mallilla. Tähän mennessä kuitenkin toimii hyvin ainakin itselleni.

[dredi]

Mielenkiintoista luettavaa taas Aukikcolta.

Itselläni tuo hatsiahdistus ilmenee siten, että kritisoin aivan kaikkea... kaikki tuntuu jotenkin "naurettavalta". Siitä se kehittyy sitten paranoidiseksi tilaksi, jossa kuvittelen kaikkien hihittelevän mielessään kun puhun/käyttäydyn niin naurettavasti. Samalla kun itse hihittelen mielessäni kun muut puhuvat/käyttäytyvät naurettavasti.

Sitten jossain vaiheessa paranoia hellittää ja lakkaan kelaamasta liikoja naurettavuuksia, ja muistan nauraa niille. Tämä on mielestäni hyvinkin oleellista.

On osattava nauraa itselleen.

[eNZYMe]

Olen itse kanssa kärsinyt ajoittain hatsiahdistuksesta. Se oli joskus aikaisemmin paljon pahempaa ja tuli korjailtua pienellä bentsoannoksella usein polttelun yhteydessä. Vaikka ahdistus ja kuumotus ei ole todellakaan nautittavia tuntemuksia, ne ovat menneet lähes aina tunnissa ohi ja jäljelle jäänyt varsin rentoutunut ja helpottunut olotila. Kehittäviä keloja ja uusia näkökulmia voi kyllä joskus saada, mutta aika sosiaalisesti lamauttavaa ja turhan paranoidista se useimmiten on ollut. Vaikka tälläisiä tuntemuksia tulisikin, niin harvemmin ne on itsellä kuitenkaan mitään kovin pahoja olleet. Kannabis on siitä loistava sine, että se syväntää ihan uusiin sfääreihin esim musiikin kuuntelun, taiteen ja leffojen katselu kokemuksen. Jos polttaa usean päivän putkeen, niin nämä ahdistavat vaikutuksetkin häviävät lähes kokonaan, ainakin mulla.

[tropic]

Asiallinen keskustelun aihe, sillä moni tuntuu usein puhuvan hatsin vaikutuksesta tulevasta ahdistuksesta. Puran vähän ajatuksiani aiheeseen liittyen. Kaiken tämän saa ja voi kyseenalaistaa vapaasti. Tämä on enemmänkin suoraan virtaavaa ajatuksen kulkua, kuin syvällisesti pohdittua filosofiaa.

Kannabis saattaa ravistella ajatus/käyttäytymis malleja joskus aika radikaalistikin. Alkaa kyseenalaistamaan herkemmin omia tapojansa ja ehkä havoinnoimaan ettei aina olekaan niin läsnä kuin on kuvitellut. Mieleen saattaa nousta yllättäviä tuntemuksia. Tämä yllättävä tieto saattaa aiheuttaa ahdistusta, jonka kohtaaminen on varmasti rakentavaa, jos asennoituu kokemukseensa avoiminmielin.

Kannabiksen puhutaan aiheuttavan monesti nöyryyttäviä mielentiloja. Olen myös kokenut niitä ja turpaan saamisen tunne tuntuu hyvältä tässä tapauksessa. Nykyään kannabiksesta tuleva ahdistus on tosin enemmänkin huvittanut itseäni. Ehkä rankoista kokemuksista, niin psykedeeleistäkin kuin yleensäkin elämäntilanteiden haasteista on oppinut jotain. Ainakin sen että vaikeat tunteet ja monimutkaiset ajatukset ovat vain ohimeneviä mielentiloja, jotka kasvattavat kun on alkanut näkemään ja havainnoimaan asioita kehittävällä uudella tavalla. Tyyneys on kaunis olotila.

Moni sanoo, että ei halua ottaa kannabista siitä aiheutuvien kuumotusten takia, joka on sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta luulisi yleensä niiden ahdistavien ajatusten ja tunteiden kohtaamisten olevan kasvattavaa, toisin kuin karkuun juokseminen... kunhan nyt omaa jonkinlaisen mielensä hallinta taidon. Tässäkin on toki kysymys paljolti omista motiiveista ja tarkoitusperistä käyttää kannabista. Sinällään ahdistava kannabis kokemus ei välttämättä ole kivaa, mutta siihen avoin suhtautuminen vaikuttaa paljon sen kokemuksen hyödyllisyyteen. Sama se on muidenkin psykoaktiivien kanssa.

Olen varsinkin lähiaikoina kannabista polttaessani tavallaan jopa pitänyt siitä, jos tulee pientä kuumotusta, sillä jotenkin se tietynlainen ahdistus tuntuu hyvälle kun on alkanut hyväksymään ja havainnoimaan enemmän sen olemassa oloa, eikä torjua sitä. Näin sellaisen taustalla piilevän tuntemattoman ahdistuksen käsitteleminen tuntuu oikeastaan aika mielekkäältä, koska koen sen vahvistavan tekemällä siitä ystävän.

Epämiellyttävä on miellyttävää ja miellyttävä on epämiellyttävää. Nykyään olen kannabista polttaessa enemmän koittanut havainnoida siitä tulevia tuntemuksia. Yleensä se herkistää ainakin jollain tasolla.

Joskus tuntuu hyvältä sosialisoida kannabiksen vaikutuksen alaisena ja vieläpä mieluiten tuntemattomien ihmisten kanssa, koska juuri niiden omien pelkojen kohtaamisen ja vieläpä pilvi kuumotuksissa se tuntuu kehittävältä. Monesti sitä huomaa miten jokin tilanne menikin aivan loistavasti, vaikka aluksi on tuntunut paremmalta jättää väliin oman epäonnistumisen tuntemuksien takia. Sitä toisinaan huomaan, että pilvessä onkin tosi sosiaalinen, vaikka hetken voi tuntua sulkeutuneelta, mutta heittäytymällä rohkeasti tilanteeseen saa aktivoitua itseä.

Näkisin, kun oppii kääntämään vaikeat tuntemukset erilaisista tilanteista ja kokemuksista rakentaviksi opetuksiksi itselleen, niin on ehkä mahdollista saada erittäin konkreettisesti merkittävää hyötyä itsensä tiedostamiseen.

Siinä jotain settiä hatsiahdistuksen kehittävään puoleen.

[Dexma]

Yleensä tykännyt hatsinkin kohdalla ehkä enemmän siitä överistä kuin vajarista. Mun mielestä tämä ei mitenkään ole vain turhaa kuosaus mentaliteettia. Mun mielestä hatsin turhuus johtuukin juuri siitä, että kun porukka polttelee sitä sillein "sopivan pikkaisesti" niin niille tulee se sellainen pieni, jumi hassu pöhnä. Ja se koko "psykedelisoituminen" jää siihen. Juurikin tällöin tästä tulee mun mielestä erittäin oivallista KUOSAUS mentaliteettia. Tää taas johtaa siihen, että moni on "vaan" pilvessä kotonaan.

Sinällään tuossakaan ei mun mielestä ole pahaa, mutta toisaalta olen miettinyt, että monilla menee asiat aika pahasti tohon jumitukseen. Sitten kun tulee tietty vaihe jossa vain säädetään hatsia jostain ja sitten poltetaan, sitten säädetään lisää vie erittäin paljon aikaa ja tasapainoa muulta puuhalta.

Okei no mistä se ahdistus tulee? No jos eletään tyylillä koko ajan kuosissa niin luulis että, jossain kohtaa se itse kuosi kääntyis itseään vastaan ja tulisi ahdistavaksi, siinä samalla elämän tilanne menee ehkä ahdistavaksi...

On sinällään hauskaa jos kääntäis tätä nyt sitten vähän itsekriittisemmäksi...

Ei hitto taas meni niin pitkälle mun ajatukset tänkin aikana, etten oikein saanut kaikkea kiinni, ehkä tää meni vähän enemmän siihen mitä mietin suomen kannabiskulttuurista..

[Aukikco]

Dexma, hyviä pointteja kyllä, mutta esimerkiksi mulla noita on ilmentynyt kuukausien polttelemattomuuden jälkeen.

[tropic]

Okei no mistä se ahdistus tulee? No jos eletään tyylillä koko ajan kuosissa niin luulis että, jossain kohtaa se itse kuosi kääntyis itseään vastaan ja tulisi ahdistavaksi, siinä samalla elämän tilanne menee ehkä ahdistavaksi...

Olen kohtalaisen harvoin missään kuosissa, eikä elämässäni muutenkaan ole oikeastaan paljonkaan sellaista josta olisi syytä ahdistua. Mun mielestä vaikuttaa aika luonnolliselta, että tietyllä tavalla tasapainoisillakin ihmisillä kannabis aiheuttaa helposti omanlaisia ahdistustiloja. Asioiden uudelleen havainnointi voi joskus laukaista yllättäviä ajatuskiemuroita, jotka tuottavat uutta, mutta sinänsä vierasta käsittelyä johonkin asiaan. Kannabis tuntuu useimmiten ainakin omalla kohdallani ajatuksia sekoittavammalta, kuin muut psykedeelit. Jotenkin sumentaa ajatustoimintaa, mutta silläkin tavalla voi toki havainnoida mielensä toimintaa mielenkiintoisella tavalla.

On toki eriasia, jos pajauttaa jatkuvasti tai yleensäkin kuosailee, niin hatsista aiheutuva ahdistus johtuu mahdollisesti siinä tapauksessa siitä, kun tulee esim. alitajuisesti huono omatunto.

Jokin sopii toiselle paremmin kuin toiselle, mutta ainakaan minä en pidä hatsiahdistusta mitenkään erillisesti huonona asiana. Häiritsevä tekijä se voi toki olla joissain tilanteissa.

[Ensiö]

Hatsi tuntuu esittävän kysymyksiä: "Hei, ootko kelannut että toimit ehkä tossa tilanteessa vähän urposti?" "Hei, olitko nyt oikeasti rehellinen?" "Hei, haluutko sä todella syödä vielä yhden lautasellisen pinaattikeittoa?"

Mitä voimakkaammin olen hatseissa, sitä voimakkaammin tunnetilat vyöryvät päälle. Emotionaalinen kiihkeys saattaa sumentaa loogista ajattelukykyä. Tämän vuoksi kuvaillut kysymykset saattavat hatsipään mielessä muuttua kysymyksistä liioitelluiksi faktoiksi: "TOIMIN TOSSA TILANTEESSA TOSI URPOSTI!", "EI VITTU, MÄ PUHUIN TÄYTTÄ PASKAA!", "EI VITTU, MÄ EN TODELLAKAAN HALUU ENÄÄ YHTÄÄN PINAATTIKEITTOA!".

Tähän voisin kysyä, että puhuuko kannabis teille ihan konkreettisesti? Minulle puhuu. En tarkoita mitään äänten kuulemisharhoja vaan sellaista omien ajatusten osallistumista omiin ajatuksiin toisessa persoonassa. Silloin käy tavallaan keskustelua omien ajatusten kanssa. Pienet savut nauraa mukana ja alkaa kannustamaan mua juuri keksimiini hassutuksiin "haha hah tee se jätkä! Just hyvä jos teet sen!! Hahahaha! Mutta sitten jos polttaa vähänkin liikaa niin tulee juurikin tuota kyseenalaistamista negatiivisessa mielessä "oliks toi nyt normaalia? Kaikki katsoo sua ja miettii että oot oikeesti sekaisin etkä vaan pilvessä. Sä muuten juot siitä limupullosta niinku tyttö."

[dredi]

Sä muuten juot siitä limupullosta niinku tyttö."

[Dexma]

Olipas toisaalta aika asiaa sivuuttava kirjoitus mulla tossa..


Mietin just, että ehkä mulla suurin osa sitä hatsi ahdistusta on sellainen tietty "ylimääräinen" mystisyys joka siinä on... Oikeasti hatsia kun vetää TARPEEKSI, niin pääsee aika vitun kieroutuneeseen tilaan niinkuin kaikki TOIVOTTOVASTI tietää. Itselläni sinällään ei tuo tunnu niin ahdistavalta, enemmän suuremmin kiintoisalta. Mistään muusta substanssista ei tule niin kovaa fyysistä tunnetta, esim tryptamiineilla ja fenetyliamiineilla on tapana vetää keho tuntumaan melkein heliumilta, mutta hatsi vetää niin jumiin koko keholla, että se tuottaa outoja ja raakoja tiloja... Jotka saattaa pelottaa, mutta itse koen juuri nämä tilat hatsin vahvuudeksi...

[Aukikco]

Tähän voisin kysyä, että puhuuko kannabis teille ihan konkreettisesti?

Mä en ainakaan kaikkien näiden vuosien jälkeenkään osaa sanoa.

[_FOOL_]

Tähän voisin kysyä, että puhuuko kannabis teille ihan konkreettisesti?

Mä en ainakaan kaikkien näiden vuosien jälkeenkään osaa sanoa.

Sama juttu. Tuntuu että kannabiksessa on psykedelianm muodossa potentiaalia puhua kuin kasvi, mutta omat käyttötottumukset ovat rajanneet tätä vaikutusta jo niin kovin, että sitä tulee käytettyä pidemminkin eskapistisesti jumittleuun. Syyn tähän ja myös siihen kotona jumitteluun, kuin ahdistuksiinkin näen piilevän ympäristössä ja sen asenteissa kannabista kohtaan. Näen ahdistuksen johtuvan enemmänkin kollektiivisesta ahdistuksesta ja vainosta, jota valtiovallan puolelta on langetettu.

Eipä tuo ole ahdistanut enää aikoihin. Koputetaan otsaa.

[dredi]

puhuuko kannabis teille ihan konkreettisesti?

Ei sillä tavalla kuin sienet. Sienissä tuntee selvästi jonkin "ulkopuolisen" äänen manifestoituvan pään sisällä. Kannabis enemmänkin herättää jonkin valmiiksi päässä olevan tajunnan osan joka sitten kertoilee näitä juttuja...

[Jeshu]

Sä muuten juot siitä limupullosta niinku tyttö."

No mut just jotain tollasia mahdollisesti...

[dredi]

Ja miksei sais juoda limua niinkuin tyttö... tytöt tekee monia asioita paremmin

[W10]

Mä oon huomannu hatseissa usein kelailevani samoja juttuja joita matkoilla on joskus tullut mieleen. Kaikki tattipohdinnat sun muut alkaa pulppuamaan alitajunnasta tietoiseen. Tuo dialogi oman päänsä sisällä vyöryää ja rönsyileen milloin mihinkin suuntaan. Arkipäiväiset asiat hukkuvat kaiken sen alle ja jos yrittää tehdä jotain arkipäiväisiä tekemisiään, niin ne tuntuvat kovin turhilta ja vaativat jonkinlaista psyykkaamista sen savuverhon läpi, jolloin taas hatsin fyysiset vaikutukset puskevat päälle paljon tehokkaammin.

Porukassa jos polttelee niin tuntuu että kaikki ketkä ovat savuissa kuuluvat johonkin salaseuraan ja tietävät samat asiat. Jos porukassa on joku joka ei polta niin tuntuu kuin tämän selväpäisen henkilön keskustelut olisivat kovin pinnallisia ja se syvin pointti jää jonkun suojamuurin taakse ihan tiedostamatta. Savuissa olevat ihmiset pystyvät kommunikoimaan täysin eri tavalla keskenään kuin savuissa oleva ja selväpäinen. Viimeksi kun polttelin porukassa, niin mukana oli yksi henkilö joka joi vain alkoholia ja tämä henkilö tuntui kuin joltain ulkopuoliselta, jonka läsnäolo jotenkin sai aikaan vaivautuneen tilanteen.

[Dexma]

Tässä viimepäivinä kohtasin eräänlaisen ahdistuksen jollekka annoin psykedeeli ahdistus nimen...

Eli homma meni niin, että kiskoin ööäääh, 3 trippiä happoa viikon aikana + dpt tripin + 2ci tripin. Oli juhannuksen aikana niin, että torstaina meni dpt, perjantaina lsd ja lauantaina kiskasin 2c-i vähän heikompiin fenetyliamiini toleihin. Sunnuntaina ihan normi yön nukkumisen jälkeen heräsin ja katselin punaisia silmiäni ja koko olotila oli erittäin kummallinen, kun töihin käppäilin.

Töissä sitten alkoi perus voi vittu missä olen porkkana fiilis. Ei mitään hajua oikein mistään eikä oikein ollut kehon sisässä energiaa. AHDISTUSTA, mutta jännittävää oli, se kuinka ahdistuksesta puski läpi positiivisia tunteita, mutta silti jotenkin ahdistus oli pää tunne. Kävi enemmän sellainen psykedeelinen efekti, tunteet nousee pintaan, mutta sen sijaan, että energian takia olisin ollut psykedeelisesti läsnä huomasin olevani enemmän far out, ja en todellakaan maan pinnalla. Koko ajan ahdistus painoi tunteita jotka olivat ongelmallisia ja ongelmallisia fiiliksiä.

Tämä ahdistus kumminkin otin oikein vastaan jo loppu illasta ja pystyin miettimään tarkemmin mitä oikein pitäisi tästä oppia, niin huomasin ahdistuksen erittäin positiiviseksi tunteeksi joka alkaa toimimaan minulla nykyään hälyttäjänä ja tehokkaana sellaisena. LOISTAVAA ahdistusta positiivista sellaista.

Ahdistus on ase, itseä kohtaan, se tappaa taikka uhkaa niin kovaa, että pakottaa tekeen jotain...

Nyt sitten on otettu kaksi päivää ilman huumeita on käytetty enemmän urheilua ja joogaa jonka jälkeen on tullut aika orgasminen olo. Erittäin hyvä ja positiivinen. Tuntuu hyvältä, että ahdistaa välillä.

[h.s.t.]

Antakaa hatsin ahdistaa. Antakaa maailman masentaa.
Loppupeleissä siitä ei voi kun oppia.

[Aukikco]

Antakaa hatsin ahdistaa. Antakaa maailman masentaa.
Loppupeleissä siitä ei voi kun oppia.

Sehä se.

[Ahab]

Yleensä tykännyt hatsinkin kohdalla ehkä enemmän siitä överistä kuin vajarista.

Tää lausuma tulee vastaan aika monesti. Itse saan eniten irti kun en käytä överisti, en vajaristi, vaan sopivasti. Silti överit on satunnaisesti ihan tarpeellisia. Toisaalta kiitollisuus edes vajareista voi vaatia enemmän nöyryyttä kuin överin kohtaaminen.

[tRip]

Antakaa hatsin ahdistaa. Antakaa maailman masentaa.
Loppupeleissä siitä ei voi kun oppia.

Oivallisesti kiteytetty..

hatsi on polku jossa on sekä jotain hyvää, että jotain pahaa, muutenhan ei olisi tunteitakaan. sen voi antaa opettaa, mutta sille ei voi kuin nöyrtyä. Sen voi yrittää valjastaa katalyytiksi johonkin, mutta loppupeleissä se vain lamaa tahdonvoiman.
Se on oivallinen lääke, päihde, psykedeeli, että huume.
Hengenahdistus on tuttua, samoin ahdistus.. kuin myös tunne että tuntee itsensä. Voi tuntea onnea, jos tuntee olevansa onnellinen.
Jos ei, voi alkaa kelailla miksei ole onnellinen.. ja jos ei kelaa, alkaa helposti ahdistaa. Tai sit ei o vaan tarpeeks pilves.
Mutta jos on sosiaalinen tilanne päällä, on otettava muuta kuosia kompensoidakseen 'huonon itsetunnon' aiheuttamaa nöyryytystä.

Yksin kotona sihautellessa kelailee että näinhän sitä kuuluu käyttääki..

Bob Marleya vapaasti lainaten;
"With herb you have the confidence to stay home and not go along with the
wickedness"

[bUkkA]

Hatsin loppuminen ahdistaa.

[lahke]

Hatsin loppuminen ahdistaa.

siinä se, lolsahehehehh =)

[dazerc]

Nykyään kun hatsia polttaa niin ei se ole enää niin ihmeellistä, mutta silti vituttaa aina jos hatsia ei löydy