Ahdistus/paniikki

[mattipatti]

Onko kellään mitään hyvää neuvoa ahdistuksen/paniikin hoitoon? Ahdistus on niin tuskallista et tuntuu että sekoan ja joudun laitokseen.. sängyssä oleminen ja lepääminen päivästä auttoi hieman mut hetikun nousen sängystä ylös niin mieleen tulee kaikkea ikävää ja rupeaa ahistaan joka johtaa sitten paniikki kohtaukseen. mittasin pulssin ja verenpaineet kohtauksen aikana niin. Yläpaine oli n.190 ja alapaine 120 ja pulssi 115. normaalisti yläpaine 120 ja syke 60 ja ikää multa löytyy n.20v. 0,5mg xanorin nappasin mut tuntu et se vaan lisäsi pahensi ahdistusta/paniikkia.. Ulkona käveleminen lievensi ihan vähän paniikkia hetkellisesti.. Ja kaikkein vittumaisimmalta tuntuu just tuo et ne paniikkikohtaukset tulee monesti sillon nukkumaan mennessä eikä yöstä meinaa saada unta sitten millään.. ja aamusta heti sängystä ylös noustesta rupee ahistaan hirveesti.. Eli jos jollain ois jtn hyviä neuvoja niin tänne pikaisesti! en tiiä et kauanko pää enää kestää kun tää on jo niin tuskaista. Tää tekee semmoista vuoristorataa et joskus voi olla viikon tai pari et ei ahista ja sit kun rupee ahistaan niin se saattaa muuttua 10min välein että nyt ahistaa ja joudun laitokseen ja sitten tuleekin maailmanparas olo ettei oo huolia ja 10min päästä taas kova ahistus.. Pitää yrittää saada ens viikoksi aika lääkärille..

[Poppy]

Onko kellään mitään hyvää neuvoa ahdistuksen/paniikin hoitoon? Ahdistus on niin tuskallista et tuntuu että sekoan ja joudun laitokseen.. sängyssä oleminen ja lepääminen päivästä auttoi hieman mut hetikun nousen sängystä ylös niin mieleen tulee kaikkea ikävää ja rupeaa ahistaan joka johtaa sitten paniikki kohtaukseen. mittasin pulssin ja verenpaineet kohtauksen aikana niin. Yläpaine oli n.190 ja alapaine 120 ja pulssi 115. normaalisti yläpaine 120 ja syke 60 ja ikää multa löytyy n.20v. 0,5mg xanorin nappasin mut tuntu et se vaan lisäsi pahensi ahdistusta/paniikkia.. Ulkona käveleminen lievensi ihan vähän paniikkia hetkellisesti.. Ja kaikkein vittumaisimmalta tuntuu just tuo et ne paniikkikohtaukset tulee monesti sillon nukkumaan mennessä eikä yöstä meinaa saada unta sitten millään.. ja aamusta heti sängystä ylös noustesta rupee ahistaan hirveesti.. Eli jos jollain ois jtn hyviä neuvoja niin tänne pikaisesti! en tiiä et kauanko pää enää kestää kun tää on jo niin tuskaista. Tää tekee semmoista vuoristorataa et joskus voi olla viikon tai pari et ei ahista ja sit kun rupee ahistaan niin se saattaa muuttua 10min välein että nyt ahistaa ja joudun laitokseen ja sitten tuleekin maailmanparas olo ettei oo huolia ja 10min päästä taas kova ahistus.. Pitää yrittää saada ens viikoksi aika lääkärille..

Onko sulla jokin tietty asia joka juuri nyt erityisesti ahdistaa? Se on vaikeaa, mutta jos pystyt pyörimään sellaisten asioiden/ystävien äärellä jotka edes hetkellisesti vie huomion pois paniikista. Nukkumaan mennessä joku leffa, vaikka komedia pyörimään. Kuulostaa ärsyttävältä, mutta yrittää olla ajattelematta mitään sänkyyn mennessä. Se on tietenkin vaikeaa/mahdotonta, mutta siinä yrityksen lomassa saattaa paniikikin unohtua.

Jos asiaan auttavia lääkkeitä löytyy varastosta, vain otettu lääke auttaa. Lääkärille vain heti kun pääset.

Nämä asiat nyt ainakin itsellä on auttanut ahdistuskohtauksen iskiessä päälle. Itselläni on aina ollut jokin asia joka siihen ajaa. Joku huoli tai murhe joka painaa niskaan. Se asia on hyvä tiedostaa, mutta siinä ei ole hyvä velloa.

[Dexma]

Joo siis nopeasti lääkitystä bentsoille ehkä tollasessa fiiliksessä. LÄÄKÄRIIN... Jos olo on noin paha..

Sitten kandee myös yrittää tosiaan tutkia elämäänsä yleensä itseään, mieltään.

[mattipatti]

Joo jos se paniikkikohtaukseen asti menee niin ei oikeen elokuvat tai kaverit auta.. Mitä oon yrittänyt diapamia ja pientä annosta xanorieta ottaa niin ne oikeestaan ovat lisäänneet paniikkia ja tuskaa aivan sietämättömäksi. Ja huomasinpa et jos syön jtn niin hetken päästä iskee hirvee ahistus..

[Thoxium]

Joo siis nopeasti lääkitystä bentsoille ehkä tollasessa fiiliksessä. LÄÄKÄRIIN... Jos olo on noin paha..

Sitten kandee myös yrittää tosiaan tutkia elämäänsä yleensä itseään, mieltään.

tosiaan, akuuttiiin ahdistukseen auttaa bentsot tai päihteet nyt yleensäkin. jos ahdistus vaan voimistuu, niin kohta ei pysty hakemaan edes apua, edes päihteistä. ahdistaa niin että alkaa vetäytymään kaikesta.

[lahke]

mulla on samanlaisia kokemuksia muutaman vuoden takaa... toi sietämätön ahdistus kyl saa aika ITSETUHOISEKSI.

hmm mitähän mä nyt sanoisin.. ite pääsin eroon tosta ahdistuksesta ilman mitään lääkitystä. en tavallaan Usko bentsolääkitykseen, vaikken ookkaan koskaan edes kokeillu, niin luulen silti et ite voi toimia paljon tehokkaammin omana lääkkeenään. it's all in your head!

hmmniinsiis miten mä pääsin ahdistuksesta ja paniikista kävi jotenki näin:

muutama vuos takaperin olin aivan tajuttoman Masentunu, ja ainoat tunteet mitä sillon tunsin, oli pelkoa ja inhoa (las vegasissa) ja ahdistusta ja paniikkia ja pakokauhua.. oli niinkun suoraansanottuna ihan helvettiä, se oli sellanen kahden vuoden mittanen bad trip, jonka piikin aikana meinas kyl usko loppua elämään.. olin niin vitun pohjalla kun vaan voi olla, sairastin varmaan jonkinasteisen skitsofreniankin. päivät kului sillon näin: kouluun -> kotiin -> sängylle makaamaan ja odottamaan unta -> kello 9 eteenpäin yritän nukkua -> alkaa tajuttomat hallusinaatiot ja sietämätön pelko -> en pysty nukkumaan ja sit uupuneena sammun joskus aamuyöstä, aamulla kouluun kuuntelemaan "kavereiden" cs-taktiikoita, evvk..

mut siinä masentuneena oli aikaa tutustua itteensä ja fiilistellä niitä ahdistuksia ja pelkoja jne.. yritin niinku miettii kaikki mahdolliset ratkasut miten niistä pääsis eroon mut ei mikään toiminu ja masennuin ja ahdistuin vaan entistä enemmän kun olin niin lost case. pyöri päässä myös et kuvittelenko vaan kaiken? kuvittelin itteni sairaaksi? oikeesti oon ihan terve? sit mä vähän niinku en enää jaksanu yrittääkkään mitään ja "annoin vaan mennä" sillee asenteella, et NIIN POHJALLE SITTEN KUN MAHDOLLISTA kun kerran tässä jo ollaan. sit se pahentuki niinku tosi tosi sekavaksi, rupesin näkee huonees mustia lintuja ja perhosia, ja seinät oli täynnä kuolemaa, ja pimeistä huoneista kuiskailtiin mun nimeä..

menin ihan niin vitun pohjalle ja läpi kun vaan voi ja sit sitä jossain kohtaa vaan lakkas enää välittämästä mistään, kun oli jo sen muutaman vuoden tuosta kärsiny.. ei niinku enää kiinnostanu yhtään mikään, oikeestaan se kaikki tuska ja ahdistus rupes vaan naurattamaan nauratti vaan et kuinka vitun sekasin voi ihminen ollakkaan. ja jostain syystä sitä sit rupes hyväksymään sitä kaikkee, kun ei pakoonkaan päässyt, ja sen jälkeen alko aika nopee parantuminen. piti vaan hyväksyä se, et "hei mähän oon mä, ja olen ihan sekaisin, olen sekava ihminen, ei voi mitään."
ahdistus lieveni paljon, ja pelko myös, ja masennus, kun ei enää tarvinnu pitää niitä niin negatiivisina asioina. tai siis onhan ne hyvinkin negatiivisia, mut mut, niin pitääkin... kuuluu asiaan!?

vuoristoradassa elän vielki, mut sillä erotuksella entiseen minääni, että nyt nautin siitä, ainakin välillä. mutta ihan aidosti. ja sillon kun en nauti, niin ei oikeastaan haittaa mitään. vaihtelu virkistää : ) ja välillä vaihtelu lamaannuttaa, kaikki on sellasta kaaosta ja muuttuu koko ajan.. ääh häh?

en voi sanoa olevani terve, mutta oon sitä mieltä, ettei kukaan ihminen oo... "terve". jotkut vaan on niin kovapäisiä, ettei ne huomaa omaa sekavuuttaan, tai niin luulen, ei kukaan oo "selkee", ja jos on niin se on vaan tietämättömyyttä.

eli mun mielestä ei oo kauheen hyödyllistä peittää tunteitaan bentsoilla... vaikkakin negatiivisia tunteita, niin silti! ole AITO!
en osaa nyt sanoa oonko itekkään vielä niin aito kun kuvittelen, mutta tää on mun mielestä niinkun ainoa kannattava keino.. fiilistele niitä ahdistuksia ja pelkoja ja opi niiltä sitten kun ne sillee "sisäistää", niin niistä tulee ihan ystävällisiä tunteita. rupee ettimään itteäs!
se on aika vitun häröä touhua, mutta IMO ainut tapa ELÄÄ.

kantsii alottaa vaik sillee et yrität hävittää persoonallisuutes kokonaan ja sit ruveta tutkimaan et mikä tulee luonnostaan ja mikä on muilta kopioitua jäljitelmää. AHDISTUS on aitoa, siitä se lähtee!

mulla on vieläkin ihan samat oireet kun tuon psykoosiajan aikana, mutta nyt en pidä niitä enää niin huonoina.. ahdistuskin on vaan vastakohtaista mielenrauhaa, molemmat kuullu asiaan.. siihen harmoniaan

edit: tai emt teinkö niinkään hyvän ratkasun, kuusumu tunkee ikkunoista nii ettei saa katsettaan tarkennettua.. ääh, mieti ite, ei kukaan muu kuitenkaan osaa sillei niin hyvin auttaa.. mä tykästyny tällaseen sanontaan, jonka keksin joskus kun luulin kuolevani (1200dxmää ja siihen päälle kunnon jwh-överit, olin sillo yksin ja ihan lamaantunu.. oli ihan pakko saada juotavaa ni psyykkasin sillei et pääsin kömpimään vessaan ja juomaan.. matkalla hoin et) "kukapa pelastaisi matti meikäläisen, ellei matti meikäläinen itse?" matti meikäläisen kohdalla tietenki oma nimi, jota et tääl viitti paljastaa
editedit: muutama typo ja ajatusvirhe korjattu, vois kyl kirjottaa pidemmällekin nyt kun vähän muistaa lisää, mut ääh. ei millään oo kuitenkaan mitään väliä ;-----D

edit viel: ainii mä tein joskus biisin joka kertoo paniikkikohtauksista, mut se kertoo niistä sillei positiivisessa mielessä... kuuntele ihmees, ehkä tää auttaa sua nauramaan http://www.mikseri.net/playsong.php?id=388282

[peltsi]

Mulla varsinaisiin paniikkikohtauksiin auttoi loppupeleissä se että tajusin et en mä kuitenkaan tähä kauppajonoon pyörry/oksenna /saa slaagia tjsp. Eli hyväksyin sen et se paniikkihäiriö on sairaus joka mulla loppu elämän ja menin kauppoihin ja muihin paikkoihin, eritin elää mahdollisimman normaalisti ja sit ne vaan pikkuhiljaa loppu.

Nykyään tulee huomattavasti harvemmin kun ennen se oli oikeastaan kokojan paniikkikohtaus päällä.
Joudun kuitenkin syömään bentsoja ahdistukseen ja paniikkihäiriöön, ja kyl mulla ainakin nykyään noi opamoxit auttaa paniikkiin.

Paniikkihäiriö johtuu gaba reseptoreista ja kaikkien gaba-agonistien (bentsot, alkoholi, gamma....) pitäisi auttaa siihen. Vaikuttaisi meikäläisestä jonkin sortin skitsofrenialta tai psykoosilta.

Kannattaa ehkä kokeilla jotain ssri-lääkitystä pitkäaikaisesti jos olet valmis ottamaan riskin että tunne-elämäsi muuttuu totaalisesti. Myös neuroleptit saattais auttaa esim. seroquell saattais toimia harhaisuuteen ja tollaseen oikein annosteltuna ja käytettynä.
Pregabaliinistä en oikee paniikkihäiriöön osaa sanoo mut ahdistukseen lyrica on hyvä.

Varmasti paras vaihtoehto moisiin häiriöihin on kaiken huumeidenkäytön lopettaminen ja tsensä tutkiskelu. Yleensä tollaset ongelmat laukaisee stressi liiaallisista ongelmista/ kiireestä tai joku muu tapahtunut asia. Niin ja huumeet.

[mattipatti]

Hyviä neuvoja .. tänään kävin lääkäris ja rivaria määräs ja jatkotutkimuksiin.. (en tiiä miks jatkotutkimuksiin). En muista mitä se sano siellä kun kaikki meni ohi korvien kun se rupes puhumaan jatkotutkimuksista.. Epätavallisen kovasta ahdistuksesta ja paniikista se muistaakseni puhu ja et ne voi johtua jostain vakavemmasta mielenhäiriöstä, Ei voi muistaa mut jtn tollasta se muistaakseni höpisi. Oisko nyt syytä panikoida? Ite en kyl löydä paniikkikohtauksesta muuta plussaa kun et loppu se 2vuotta kestänyt ummetus, nykyään maha menee ihan sekasin kun tulee kohtaus ja kyllä lähtee paska..

[Jeshu]

Hyviä neuvoja .. tänään kävin lääkäris ja rivaria määräs ja jatkotutkimuksiin.. (en tiiä miks jatkotutkimuksiin). En muista mitä se sano siellä kun kaikki meni ohi korvien kun se rupes puhumaan jatkotutkimuksista.. Epätavallisen kovasta ahdistuksesta ja paniikista se muistaakseni puhu ja et ne voi johtua jostain vakavemmasta mielenhäiriöstä, Ei voi muistaa mut jtn tollasta se muistaakseni höpisi. Oisko nyt syytä panikoida?

Tarkottaa, että tutkitaan sun mielenterveys laajemmin ja varmaan katotaan oisko kyseessä joku muu häiriö kuin ahdistuneisuus ja paniikki. Eipä liene syytä panikoida.

[peltsi]

Jatkotutkimukset voi tarkoittaa ihan terapiaa. Luulisin et kaikki mielenterveysongelmista kärsivät määrätään jonkin sorttisiin jatkotutkimuksiin/-hoitoon. Omien päänsisäisten solmujen availu ei tee todellakaan pahaa noille ongelmille ja se saattaa jopa olla täysin parantava hoitokeino.

Yritäppä pärjäillä ongelmas kanssa..rankkaahan se on. Bentsokoukku muuten pahentaa paniikkia ja ahdistusta kymmenkertaisesti ja kannattaa välttää sitä. Se on vaan niin perkeleen petollista miten sitä rupee ajattelemaan että näin helposti paniikin ja ahdistuksen saa pois, ja sit sitä huomaakin että on korviaan myöten paskassa kun ei enää osaa ajatella muulla tavalla ja ruumiskin on jo tottunut menemään helpointa reittiä.
Mun mielestä bentsoja määrätään aivan liian heiveröisin perustein ja vaikka ne loistavia lääkkeitä onkin on pillerinistit pahimpia kaikista ko. kategoriassa :idea:

[zan]

joo voi olla ihan psykoterapiaa, tutkaillaan omia tunteita jne yms. joo benzot on loistavia lääkkekkehiä, mut riskinsä aina jos täyspäiväseksi pillerinistiksi alkaa <- paha sanonta pillerinisti. itse benzoja syön iltasin jos on mitä syödä, joskus päivällä lihasrelaxantix mutta en alkas 24h syömään, sit oon hetkenmielijohteesta 2vkoa syömättä mitään benzoja, eikä tuu refloja. eli ei kannata tosiaankaan 24h nistiksi alkaa vaikka ihan asiaan ko.lääkitys menisi. mut noi koukku jutut on yksilöllisiä... lyricasta vois jo tullakki jonkinsortin vierareita jos nyt lopettas ku seinään. GABA GABA

[mattipatti]

sain selville et saan kohtauksia joita en muista jälkeenpäin. Viimeviikolla kävin lääkärillä ja olin ruvennut kesken kaiken hikoilemaan ja pulssi oli noussu pilviin, olin vaan vahannut seinään eikä lääkäri saanut mitään kontaktia minuun. Kesti n.15min jonka jälkeen palattuani maanpinnalle en muistanut kyseisestä tapahtumasta yhtään mitään. kun lääkäri kerto et sain just kohtauksen niin olin vaan et wtf en mää muista mitään kohtausta...Vissiin saan näitä päivittäin mut en oo tietonen niistä ite. Mielenkiinto kaikkeen on vähän kadonnut ja jostain syystä tuo huumori puolikin on ihan sekasin, nytkin kahtena päivänä kun olin kaupungissa autolla niin kaikki jotka ajoi ohitseni autolla näyttivät niin huvittavilta että meinasin kuolla nauruun(wtf mitä helvetin hauskaa jossain ohitusksessa on). Töissäkin kikattelin koko päivän kun työhuoneeni tapetit olivat niin huvittavan näköiset :hmh: ..

[SadPanda]

ahdistus on tosi tuttua. JA varsinki sillonku aina herää. Se on pahimmillaan. Joskus ollu läjittäin bentsoja ja respoja ja saanu kaikkee ku ei ollu ahistusta. nyt on h-merkinnät ja lääkkeidenväärinkäyttäjäks jokapaikassa vaan katotaan. Vaikka kuinka meen lekurille ja puhun ahistuksesta niin "ei me voida sulle määrätä bentsodiatsepaamia" auttaako eri lääkäri? yksityinen? mistä ihmeestä niitä sitte sais. Yksityisiltä?

[kissankorva]

Yksityisellä kannattaa käydä, perus terveyskeskuksesta eivät edes saisi kuulema määrätä muuta kun laimeimpia bentsoja eli oppareita. Muut pitäis sit hakee psykiatrin tai sen yksityisen kautta, koita niitä.

[HiisaajaHiisi]

Jooh... onhan näistä kokemuksia. Itsellä sativainen poltto (ja myös välillä psykedeelit, tosin harvemmin) laukaisevat melko pahoja ahdistus / paniikkitiloja, myös selvinpäin on tullut pariin kertaan paniikkikohtaus, ahdistusta satunnaisesti.
Bentsot auttaa ja näiden kanssa oppii muutenkin elämään kohtuullisesti. Bentsot tosin auttaa (omalla kohdalla) vain väliaikaisesti, jos niitä popsii päivittäin ja lopettaa niin ne pienetkin viekkarit saa kymmenen kertaa ahdistuneemmaksi kun aiemmin.

Psykedeelit on itsellä aiheuttanut pahimmat paniikit/ahdistuskohtaukset, mutta toisaalta, ne on auttanut mua eniten kohtaamaan ongelmiani ja selvittämään näiden ongelmien lähteitä. Kaksiteräinen miekka... Tsemppiä!

[Jeshu]

Yksityisellä kannattaa käydä, perus terveyskeskuksesta eivät edes saisi kuulema määrätä muuta kun laimeimpia bentsoja eli oppareita. Muut pitäis sit hakee psykiatrin tai sen yksityisen kautta, koita niitä.

Kyllä terveyskeskuksista muitakin kun opamoxeja/oxamineja saa. Ei tuommoinen ainakaan mikään valtakunnallinen linjaus voi olla. Joissain terveyskeskuksissa voivat tietysti olla nihkeitä/jotkut lääkärit on nihkeitä.

[psyke]

Hmm, mullaki on kyllä tuota ahdistusta mutta en kyllä hoitaisi sitä deeleillä. Riippuu tietysti vähän siitä mikä ahdistaa. Mua ahdistaa se että kaikki on niin katoavaista, mitä järkeä elää ku kuitenkin kuolee eikä kukaan edes muista enää kuoleman jälkeen, käytännössä sama kuin ei olisi koskaan elossa ollutkaan. Toinen hyvin, hyvin ahdistava asia on nuo filosofiset kysymykset (eksistentiaalinen ahdistus) elämän tarkoituksesta ja varsinkin vapaasta tahdosta. Viime aikoina jonkin verran psykologiaan, sosiologiaan ja biologiaan perehtyneenä mulle on alkanut tulla ikäviä ajatuksia siitä ettei ihminen todellisuudessa ole eikä mitenkään voi olla vapaa vaan ihmisen kohtalo on geeneihin ja ympäristöön sidottu. Ajatukset ihmisestä biologisena koneena ovat ahdistavia, ja mitä enemmän asioihin perehtyy sitä enemmän tuo näkemys on saanut vahvistusta. Pelottaa välillä ihan hirveästi, juurikin tuo mitä topicin aloittaja kertoi laitokseen joutumisen pelosta ja elämän hajoamisesta käsiin (itsemurha).

Kannattaa varmaan puhua asioista jollekin, mielellään ammattilaiselle. Ahdistus on kuitenkin sen verran hallinnassa että pystyn esimerkiksi käymään töissä enkä saa mitään paniikkikohtauksia. Uhkana tuossakin on vaan loppuunpalaminen, kun samalla joudun opiskelemaan ja niin monet työelämän ulkopuolelle kuuluvat asiat painavat mieltä. Jokainen päivä on taistelua elossa säilymisestä.

Tämmöistä avautumista tällä kertaa, jatkakaa.

[GammaGoblin]

Itse huomaan laisinkin alkoholirunsaan illanvieton jälkeisenä päivänä ahdistusta, pelkotiloja ja lievää paniikkia. Toisinaan myös tylsyys/tekemisen puute aiheuttaa tuskaista ahdistusta.

Psykedeelit tuntuvat myös laukaisevan joka kerta todella, TODELLA, vittumaisen ahdistuksen, järjettömät pelkotilat sekä paniikin. Ensimmäinen psykedeelikokeiluni LSA:n kanssa johti lähestulkoon siihen että soitin itselleni ambulanssin. 112 oli jo valmiiksi näppäiltynä kännykkään. Asetelmat trippailulle olivat tosin erittäin huonot ja tämä saattoi vaikuttaa asiaan roimasti. En ymmärrä mikä siinä on taustalla, sillä selvinpäin koen ahdistusta hyvin harvoin.. Olenkin tässä pohtinut että kenties viisainta olisi jättää nuo psykedeelit kokonaan pois, vaikka niihin olenkin tutustunut vasta hiljattain ja trippikokemusta on erittäin vähän. Ajan myötä ahdistuksen ja pelon täyteiset trippikokemukset kääntyvät myönteisiksi, mutta mitään varsinaista "ongelmaa - ratkaisua" en ole tähän löytänyt..

[CharlieBigPpotato3]

Jees, hyviä ajatuksia lahke.

Auttoi. :>

[peltsi]

Yksityisellä kannattaa käydä, perus terveyskeskuksesta eivät edes saisi kuulema määrätä muuta kun laimeimpia bentsoja eli oppareita. Muut pitäis sit hakee psykiatrin tai sen yksityisen kautta, koita niitä.

Jos lääkkeeks haluu ahdistukseen bentsoi ni miks pitäis saada jotai vahvoi bentsoi?? Jos opparit tarkottaa opamoxeja niin mun mielestä ne on ahdistukseen oiva lääke vaikka viihdekäyttöpotentiaalia ei ehkä niinkään ookkaan. Ja sit vielä tosta laimeudesta vois sanoo et ei ne kyl laimeimpia bentsoja muutenkaan ees oo.

[pesten]

Kannattaa tosiaan käydä niissä jatkotutkimuksissa ja selvittää myöskin ettei takana ole joku elimellinen syy. Sitten yrittää saada oikea pitkävaikutteinen lääkitys.

Bentsot on akuuttiin vaivaan ihan hyvä lääke, täällä niitä näköjää suositellaan aika mielellään. Ja suosittelen itekin lyhytaikaiseen käyttöön. Just käynyt vieroituksen viiden vuoden bentsokoukun jäljiltä. Toi riippuvuus potentiaali on aika kova bentsoissa ja vieroitus on hyvin vittumainen.

[Jeshu]

Yksityisellä kannattaa käydä, perus terveyskeskuksesta eivät edes saisi kuulema määrätä muuta kun laimeimpia bentsoja eli oppareita. Muut pitäis sit hakee psykiatrin tai sen yksityisen kautta, koita niitä.

Jos lääkkeeks haluu ahdistukseen bentsoi ni miks pitäis saada jotai vahvoi bentsoi?? Jos opparit tarkottaa opamoxeja niin mun mielestä ne on ahdistukseen oiva lääke vaikka viihdekäyttöpotentiaalia ei ehkä niinkään ookkaan. Ja sit vielä tosta laimeudesta vois sanoo et ei ne kyl laimeimpia bentsoja muutenkaan ees oo.

Mikä on laimeampi kuin 15mg oxamin kun risolidia ei lasketa mukaan?

[GammaGoblin]

Nonniin. Elämäni ensimmäinen _SELVIN PÄIN_ tapahtunut paniikkikohtaus tuli sitten tänään. Koko viikon jo enteillyt sitä. Illalla iskee aina pirullinen ahdistus ja tuntuu kuin maailma valahtaisi alta.
Tässä iltamissa alkoi aluksi ahdistaa kovasti ja sitten yritin päästä siitä eroon levolla ja musiikilla. Ei kuitenkaan auttanut. Sitten rauhallisesti istuessani aloin täristä ja meinasi lähteä taju, sekä oksennus meinasi tulla. Mielessä kävi ambulanssin soittaminen, mutta päätin kuitenkin yrittää ensin verensokerin kohottamista + raikasta ilmaa. Kyllähän se sitten hellittikin ja nyt on jäljellä vain heikko olo..
Pienestä pitäen ollut huonot hemoglobiiniarvot ja opiskelijaelämää viettäessä kun ei ruokavaliot ole ihan kohdillaan on nuo hemoglobiinit varmasti laskenut lisää. Huomenna verikokeisiin sitten. Toivottavasti selviää.

[frapathea]

Mä oon alkanut nauttia paniikkikohtauksista. Loppujenlopuks se on kuitenkin niin irtipäästämistä. Et ei, mä en jaksa pidätellä enää ja nyt tulee. Mun kohtauksista on tullut ihanan aggressiivisia. Hyperventiloin nii että vinkuu, taju tuntuu menevän, huudan kuin mua tapettais, juoksen pakoon ja yritän kaivautua seinien läpi ULOS ULOS ULOS POIS TÄÄLTÄ POIS. Meen parhaimmillaan kymmeniksi minuuteiksi tai jopa tunniksi liikunta- ja usein myös täysin puhekyvyttömään tilaan. Raajat menee tunnottomiks eikä reagoi aivojen käskyihin liikkua. Sormiin asti ihan jäykkänä. Ainoa liike mikä onnistuu on nyyhkytyksestä ja hengityksen salpautumisesta aiheutuva hytkyminen. Resetti aivoille.

Ja vittukun se tuntuu hyvältä.

[GammaGoblin]

Hienoa jos joku siitä osaa nauttia. Minä todellakaan en.
Kävin tarkastamassa verensokerin, hemoglobiinin ja verenpaineen tänä aamuna. Kaikki arvot oli normaalit tai jopa todella hyvät.
Veikkasi minulla olevan stressiä liiaksi ja suositteli psykologilla käyntiä.

[frapathea]

Osaaminen vaatii opetteluu.

Mahtavaa et joku ei osaa nauttii siit. Ihan oikeesti.

[GammaGoblin]

Osaaminen vaatii opetteluu.

Mahtavaa et joku ei osaa nauttii siit. Ihan oikeesti.

Häröä

[frapathea]

Osaaminen vaatii opetteluu.

Mahtavaa et joku ei osaa nauttii siit. Ihan oikeesti.

Häröä

Siis no.

No okei mä voin puhuu vain omasta kokemuksestani, mut

Paniikki syntyy siitä, kun joku asia vyöryy yli. Se voi olla joku sillä hetkellä tapahtuva asia, tai joku takaraivon syövereissä oleva asia. Joku juttu, joka aiheuttaa liian suuren tunnereaktion kestettäväks. Tuntuu liikaa, alkaa pelottaa, tulee paniikki. Kohtauksien syntymekanismin ymmärtäminen auttoi mua suuresti kohtauksista nauttimisen opettelussa. Nykyään kun tunnen saavani kohtauksen, hyväksyn asian. Saatan jopa edesauttaa hyperventilaatiota, kun huomaan sen käynnistyvän. Sit vaan päästän irti. Lakkaan kelaamasta, miltä näytän ulospäin. Lakkaan kelaamasta, että voisinkohan nyt seota tai kuolla tai. Annan vaan mennä. Ja se on menoa sitten. Jälkeenpäin huomaan, kuinka helpottaa. Voiks tätä ees selittää näin?

[GammaGoblin]

Osaaminen vaatii opetteluu.

Mahtavaa et joku ei osaa nauttii siit. Ihan oikeesti.

Häröä

Siis no.

No okei mä voin puhuu vain omasta kokemuksestani, mut

Paniikki syntyy siitä, kun joku asia vyöryy yli. Se voi olla joku sillä hetkellä tapahtuva asia, tai joku takaraivon syövereissä oleva asia. Joku juttu, joka aiheuttaa liian suuren tunnereaktion kestettäväks. Tuntuu liikaa, alkaa pelottaa, tulee paniikki. Kohtauksien syntymekanismin ymmärtäminen auttoi mua suuresti kohtauksista nauttimisen opettelussa. Nykyään kun tunnen saavani kohtauksen, hyväksyn asian. Saatan jopa edesauttaa hyperventilaatiota, kun huomaan sen käynnistyvän. Sit vaan päästän irti. Lakkaan kelaamasta, miltä näytän ulospäin. Lakkaan kelaamasta, että voisinkohan nyt seota tai kuolla tai. Annan vaan mennä. Ja se on menoa sitten. Jälkeenpäin huomaan, kuinka helpottaa. Voiks tätä ees selittää näin?

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Jotenkin vaan se "kohtaukselle antautuminen" on siinä tilassa niin pelottava asia. Kun ei enää "normaali" järkevä ajattelu toimi. Mielessä pyörii vain hulluus, kuolema, pelko, APUA APUA!!!!!11 Mutta selitit tuon mekanismin kyllä hyvin. Olenkin tässä pohtinut, että mikä saattoi aiheuttaa omani. Vietin ihan normaalia rauhallista iltaa, minua ei juurikaan stressannut eikä huolestuttanut mikään. Kohtauksen aikana tunsin pakottavaa tarvetta itkeä, mutta en kuitenkaan saanut aikaiseksi kuin ehkä pienen tipan silmäkulmaan. Siinä ehkä huomasi juuri sen, että tunteet yrittävät puskea läpi, mutta eivät pääse.

[tRip]

Tunnen nykysin melkeen jatkuvaa ahdistusta..
Paniikin olen oppinut hallitsemaan.. annan sen vaan tulla, ni huomaankin et ei se ahdistus tapakaan.
Pahinta on mielestäni antaa valtaa sille pelolle mikä johtaa paniikkiin.

Mutta se ahdistus..
Sitä en ole oppinut hallitsemaan..
Tuntuu että se on alkanut haitata jo hieman sosiaalista elämäänikin, sillä ympäristöllä on tosi suuri merkitys ahdistavien tunteiden kokemiseen.
Esimerkiksi häly on yksi sellainen seikka joka saa ahdistumaan..
myös tuntemattomat ihmiset helposti aiheuttavat sen että koen etten pääse kanavoimaan ahdistavaa tunnetta haluamallani tavalla. Siksi helposti eristäydyn omiin oloihini. Tunne etten voi kertoa kenellekään että mua ahdistaa, ja alan käpertyä itseeni. Se on ahdistavaa.

Näin syntyy helposti kierre, että viihdyn mielummin omissa oloissani, mutta mieluiten tutussa seurassa, jossa joku ymmärtää, ja jolle asiasta voi puhua.
Jo yksikin tuntematon ihminen saattaa pistää lukkoon, etten saa sanottua jos mua ahdistaa, joka sitten entisestään syventää ahdistusta.

Omissa oloissani ollessa, tai hyvin tutussa ilmapiirissä koen hallitsevani tuon ahdistuksen.

Luulen että tämä ahdistus johtuu suurelta osin siitä, että tunnen niin herkästi ympäristön ilmapiirin.
Ja jos koen etten voi vaikuttaa ilmapiiriin haluamallani tavalla, niin ahdistun.

Yritän kuitenkin parhaani mukaan sopeutua.. Se vain usein on hiton vaikeaa.. jos ei saa ilmaistuksi itseään, ja mikä helpottaisi oloa.

En tiedä selitinkö kuinka ymmärrettävästi asian, koska tätä on niin hiton vaikee selittää.
Oon vaikee ihminen.

Ristiriitaisen tilanteesta tekee se, että olen huomannut olevani läheisriippuvainen, ts. kaipaan jatkuvasti tuttua, tuttuja ihmisiä ympärilleni.
Ahdistun jos joudun olemaan yksin.

Vaikeeta.. tää elämä.

Syöny kuitenkin kolmisen vuotta bentsoja, alunperin paniikkikohtauksiin, nykyisin ahdistukseen..
siis jatkuvasti pakenen.
Vaikka olen huomannut että jokatapauksessa se ahdistus paistaa sieltä bentsoverhon läpi.
Niistä on tullut liian kantava tukipilari elämääni.
Pikkuhiljaa bentsoja kuitenkin ollaan vähentämässä, saan itse päättää tahdin miten nopeasti niitä ajetaan alas.
Kokoajan on sopeuduttava elämään pienen ahdistuksen kanssa, mutta samalla olen huomannut miten kirkkaampaa ja tunnerikkaampaa elämä on, kun ei ole niin massiivista bentsoverhoa muurina.

Täytyy sanoa että bentsot on kyl yksi vaikeimpia ja helvetillisimpiä lääkkeitä lopettaa.. jopa traumaattista.
Välillä mieltäni varjostaa epätoivo etten koskaan pääsisi irti bentsoista..
mutta pikkuhiljaa.
OIen huomannut, tai oikeastaan tajunnut, sisäistänyt vihdoin ettei ne lääkkeet oikeasti poista ongelmaa..
oikeastaan nyt koen vain paljon kauheampana ne oireet joihin alunperin aloin syödä bentsoja.