Onnellisuus on tyytyväisyyttä, että asiat ovat kuin ne ovat. Tunnet iloa ja itsesi onnekkaaksi asioista, jotka sinulla on. Tunteena se on sellainen säteilevä eufoorinen voima, kuin olisit ihastunut ja/tai rakastunut (ainakin minulla). Olet saanut joltain lahjan ja tunnet kenties kiitollisuutta ja kiitätkin siitä, ehkä tiedostamattasi kaikkia ympärilläsi olevia ilollasi ja positiivisella energialla.
Toiset kohdistavat kiitollisuutensa Jumalaan, joka mielestäni ajaa helposti tuntemukseen epätasaisesta jaosta, passiiviseen onnen odotteluun ja/tai onnellisuuden tavoitteluun jostain mistä sitä ei saa. Kilpailuasetelmaan suosiosta. Ja tätähän käytetään härskisti hyväksi.
Onnellisuus ei ole suhteessa tavaramäärään tai pankkitilin saldoon niin kuin markkinavoimat asian esittävät. Nykyäänhän ihmiset vain välttelevät onnen tuntemuksia, kieliposkella haaliessaan omaisuutta olettaen, että siellä tavarakasan päällä olisi jonkinlainen nirvana. Sen sijaan yhdessä olo perheen, ystävien ja mielipuuhien kanssa, arvokkaiden asioiden kanssa jotka heillä jo on, on lähempänä onnellisuutta.
Suomalainen liikemies ei ole sen onnellisempi, poikansa selvittyä hengissä auto-onnetomuudesta kuin vietnamilainen riisinviljelijä, jonka poika selviää rypälepommin räjähdyksestä. Kumpikin tuntevat pakahduttavaa iloa, kiitollisuutta ja rakkautta jotain tunnistamatonta kohtaan, joka säästi heidän poikansa ja siitä kuinka heillä on jotain äärettömän arvokasta.
Menetettyään jotain ihminen kokee kaikenlaisia onnellisuudesta pois päin vieviä tuntemuksia, onnenjakaja on ollut epäoikeudenmukainen, ei sitä nyt kiitelle eikä sille ole rakkautta jaettavissa. Pelko menettämisestä määrittää elämäsi suuntaa vaikeuttamalla kokemuksille antautumista ja näin toimii elämän iloa kalvavana voimana.
Menettämisellä on myös positiivinen puoli herättäjänä. Usein menetettyään tai läheltä piti tilanteen jälkeen ihminen herää ”unesta” ja huomaa mitä arvokasta ja itselleen oikeasti tärkeää hänellä on. Valitettavasti usein myös ihmiset nukahtavat uudestaan, luultavasti vanhoja tapoja ja tottumuksia tyrkyttävän ympäristön vaikutuksesta.
Vapaus, vapaa mistä? Voit olla vapaa haluista ja himoista, mutta tarpeet on silti tyydytettävä. Joten eläessäsi et voi täysin vapaa koskaan olla. Vapaus toisten vaikutuksesta - palveleeko se aina etuasi vai onko se egosi kolttosia? Vapaus menettämisen pelosta vaatii kyvyn selittää itselleen niin monia seikkoja, että harva ihminen tähän täysin pystyy. Sitä saattaa syntyä sellainen illuusio, että näin olisi kun pitää asioita itsestään selvyyksinä ja puolustusmekanismit sulkee negatiivisia asioita pois. Sitten kun sattuu kohdalle niin sitä ymmärtää kuinka paljon sitä onkaan pelännyt.
Valinnanvapaus on monimutkainen juttu. Nykyisessä yhteiskunnassamme toitotetaan kuinka meillä on vapaus valita. Yhteiskunta on kuitenkin antanut ja arvottanut vaihtoehdot joista valita ja ympäristö asettaa valinnoillesi paineita.
Esimerkkinä opiskelun kautta ammattiin.
Haluaisit opettajaksi, koska pidät lapsista ja opettamisesta. Ekonomina saisit kuitenkin enemmän palkkaa ja se palkka mahdollistaisi, jotain muita harrastuksia ja aktiviteetteja joista olet kiinnostunut. Mukaan vielä paineet sinulle tärkeiltä ihmisiltä esimerkiksi vanhemmilta, jotka mielummin kertovat tuttaville hyvätuloisesta ja korkeassa asemassa toimivasta ekonomi lapsestaan kuin keskiluokkaisesta kansankynttilästä.
Mikäli työtä molemmissa tapauksissa pidettäisiin samanarvoisina, voisit huoletta valita sen ammatin jota haluat tehdä. Eriarvoisina joudut valitsemaan jommankumman ja valitessasi toisen menetät edut toisesta. Jos sinulla ei olisi vaihtoehtoa kuin ottaa toinen, olisit onnellinen siitä edusta jonka se on sinulle on suonut, etkä haikailisi sen menetetyn perään ainakaan niin paljon.
On helpompi hylätä itselleen mahdoton mielihalu, kuin sellainen joka olisi ollut mahdollinen. Ainakin itse koen, että olisi ollut helpompaa jos tie tähän pisteeseen olisi ollut suora. Ei tarvitsisi räpiköidä paineita vastaan ja miettiä miten valintani vaikuttaa paineiden asettajiin. Ei tarvitsisi kirota miksi en kääntynyt siitä ja siitä risteyksestä ja pohtia olisiko asiani paremmin jos olisin valinnut toisin. Ja entä sitten mihin menen seuraavasta risteyksestä?
Opiskellessasi sinulle on annettu kurssit jotka sinun tulee opiskella, mukana jokunen valinnainen jotka ovat nekin rajattu. Valmistuneena opettajana et voi opettaa sitä mitä oppilaat tahtovat tietää, et sitä mitä haluasit opettaa, vaan työsi on opettaa elinkeinoelämän tarpeisiin vastaavan opetussuunnitelman mukaan.
”Mutta hei, sainhan vapaasti valita tulevani opettajaksi vaikka ei tämä ihan vastannut mitä oli mielessä, olisikohan ekonomina ollut sittenkin mukavampaa?”
Venus-projektissa minua onkin kiehtonut ajatus ihmisistä opiskelemassa ja työskentelemässä asioiden parissa, jotka heitä kiinnostavat ja joihin saattavat tuntea jonkinlaista intohimoa. Ilman työn ja aiheen eriarvoisuutta ja sen mukanaan tuomia sosiaalisia paineita.
Aiheesta voisi jatkaa kuinka, mutta menee jo offtopiciksi. En koe että nykyään olisi täyttä vapautta valita juurikaan mitään ja vaikka olisikin, niin en pidä kuitenkaan onnellisuutta tästä riippuvaisena. Näkemykseni mukaan voit olla onnellinen olessasi tällä tiellä, tässä ja nyt, olkoon sen tien sinulle valinnut kuka tahansa.
Toivottavasti tuosta ajatukseni selviää niin kuin olen sen ajatellut, vaikea laittaa joskus ajatuksia sanoiksi. Ajatus kulkee nopeammin kuin nakkisormeni ja välillä mennään loopissa, hypitään eri aiheisiin, ellen sitten ole päätellyt itseäni umpikujaan
Olet pisteessä A, totuus on piste B. Näkemyksesi on jana - c, joka kulkee pisteen B läpi. Totuuteen kuljet kateetin a tai b läpi, nämä ovat valheita. Näkemyksesi - c vääristyminen on riippuvainen sinusta, joka olet alpha - kulma (a,b)
Se on mulle onnee et saan lukee noit sun tekstei!
