Ensimmäinen sienikokemus (vanha)

[Lymykonna]

Eli tässä jotain ajatuksiani ensimmäisen sienitripin jälkeen:

Nautin 2.5 grammaa kuivattua psilocybe cubensistä vihreän teen kanssa haudutettuna. Sienimateriaalin söin perään. Noin 25 minuutin päästä olo oli lievästi erilainen, keho tuntui siltä, että olisin täynnä energiaa joka ei pääse purkautumaan. Kihelmöintiä, lievästi epämiellyttävää. Näkökentässä ilmeni äärimmäisen lieviä vääristymiä kuten asioiden pullistumista ja epäilin tätä placeboksi. Noin viiden minuutin kuluttua tästä vaikutukset olivat ilmeisiä. Olo oli impulsiivinen, huomasin tekeväni asioita ennenkuin ajattelin. Saatoin esimerkiksi huomata nousseeni tanssimaan vaikka en ollut ajatellut tekeväni niin. Koordinaatio oli heikentynyt, ajatusten kulku oli erilaista ja lähimuisti pätki. Olin iloinen ja pienimmätkin asiat tuntuivat hassuilta. Kaikki nauratti, olin yleisesti innostunut. Kymmenen minuutin päästä tästä vaikutukset olivat huipussaan. Shponglen Tales of the inexpressible (osuva nimi kuvaamaan psykedeelistä kokemusta) soi ja musiikki kuulosti todella hyvältä.

Pitää mainita, että kokemuksen kuvaaminen on mahdotonta. Mitään sellaista ei voi kuvitellakaan itse kokematta. Pelkästään vaikutuksista puhuminen ei kerro kokonaisuudesta juuri mitään ja on muutenkin harhaanjohtavaa. Ainut laadullinen asia jonka voin sanoa kuvaavan tarkasti psykedeelistä kokemusta on se, että siitä ei pysty kertomaan tarkasti muille. Kaikki johtopäätökset ja mielipiteet jotka tehdään muun kuin omakohtaisen kokemuksen perusteella ovat virheellisiä. Kokemukset ovat täysin subjektiivisia ja ylittävät täysin sanallisen ilmaisun.
Kerron tapahtumien kulusta ja ajatuksistani matkan aikana, mutta on mahdotonta kuvata tarkasti sitä miltä se tuntuu.

Istuin sohvalla ja katsoin televisiolla pyörivää visualisaatiota, kun käänsin pääni pois tyttöystävääni päin televisioruudun grafiikka jatkoi hetken olemassaoloaan näkemieni esineiden pintoja mukaillen. Tyttöystäväni kasvot ja pinnat kuten pöytä vaihtoivat väriään enkä osannut sanoa johtuiko se televisioruudun heijastuksesta vai ei. Pöytää tarkkailessani näytti siltä, että väri vaihtuisi eri tahtiin televisioruudun värien kanssa.
Lähimuistini ja keskittymiskykyni olivat selkeästi huonontuneet, kaikki aisti-informaatio ja ajatukseni kilpailivat huomiostani. Kun huomasin uuden asian, unohdin välittömästi aikaisemman asian kunnes huomasin sen uudestaan. Ääneni kuulosti erilaiselta, ja välillä nauruni oli hyvin outoa. Välillä kesken nauramisen aloin nauraa omalle naurulleni.

Katsoin kaikkea paikallani istuen, tuntui kuin huone olisi kevyesti liikkunut määrittelemättömässä ulottuvuudessa, asiat pysyivät paikallaan mutta silti tuntuivat liikkuvan. Siinä hetkessä aika mateli ja kävin valtavan erilaisten tunteiden kirjon läpi. Aloin selittämään sitä tyttöystävälleni, mutta unohdin sen ja aloin selittämään jotain muuta.

Jostain syystä nostelin tyynyjä sohvalla ja yhden tyynyn alla oli karkkipaperi joka kiinnitti minun ja tyttöystäväni huomion. Totesin "Sohvan asukki" ja tyttöystäväni heitti karkkipaperin sohvan taakse. Nauroimme, koska se tuntui uskomattoman hauskalta. Tämä on hyvä esimerkki siitä kuinka epätavallisen hauskalta kaikki, ihan kaikki, tuntui.

Huomasin syventyväni ajatuksiini helposti. Ajatuksen kulkivat kehää ja jokaisesta ajatuksesta lähti monta muuta ajatusta, jos kiinnitin niihin huomioni niin ilmiö toistui. Olin menettänyt ajantajuni. Esimerkiksi politiikka, sodat ja huumeidenvastaisuus tuntuivat naurettavilta ajatuksilta, enkä edes kyennyt ymmärtämään muuta kuin hyvää oloa. Epämiellyttävät tai vihamieliset tunteet eivät vain enää kuuluneet minun todellisuuteeni. Tajuntani riisuutui turhista asioista, kaikki tuntui yksinkertaiselta.
Suuren osan ajatuksistani olen unohtanut, informaatiotulva oli vain liian valtava varsinkin kun ottaa huomioon huonontuneen lähimuistin. Jotain toistuvia ajatuksia muistan, mutta lähinnä yksittäisinä enkä enää osana täydellistä ketjua. Epätäydellisinä ne ovat vain karkeita tiivistelmiä hetkistä joita koin eivätkä ne enää tunnu yhtä loogisilta.
Ajattelin esimerkiksi fraktaalitodellisuutta. Ajattelin, että olemassaolo on värähtelyä. Ajattelin, että ainoa surullinen asia koko maailmassa on se, että kokee kipua. Ei pelkästään yksilö vaan myös koko ihmiskunta ja muu elämä. Ymmärsin intuitiivisesti kollektiivisen tuskan olevan väistämätöntä ihmiskunnan synnytyskipua prosessissa joka on saavuttamassa kliimaksin. Tällaiset elämä-prosessit kuten kehittyminen ovat syklisiä, ikäänkuin aaltoilevia, mutta jokaisessa syklissä ne muuntuvat. Itsesimilaarisuuden ajattelu johti fraktaalitodellisuuteen, aaltoilun ajattelu siihen, että todellisuus on värähtelyä.
Nämä ajatukset ja monet muut ajatukset jotka olen jo unohtanut toistuivat päässäni koko matkan ajan.

Päätimme lähteä ulos. Olimme janoisia ja meidän piti pukeutua joten lopullisen päämäärän saavuttaminen vaati ponnistelua. Kesti oman aikansa ennenkuin pääsimme ulos. Ulkona kävelimme tietä pitkin kunnes ehdotin, että poikkeaisimme tieltä metsään.
Normaalisti olisi ollut omituista kävellä metsään sellaisesta kohtaa ilman syytä, mutta estoni sosiaalisten normien suhteen olivat madaltuneet. Tunnelma metsässä oli mystinen, hämyisä. Hämärässä metsässä liikkuminen osoittautui tyttöystävälleni hankalaksi joten palasimme lähes heti tielle. Kävelimme eteenpäin ja joku ihminen kulki ohitsemme, naurun pidätteleminen oli hankalaa joten pysähdyin varovasti tirskumaan ollakseni kiinnittämättä ulkopuolisiin huomiota. En ulkona ollessani tuntenut erityistä yhteyttä luontoon tai ympäristöön kuten jotkut tuntevat, mutta toisaalta emme viipyneet kauaa ulkona. Minulla oli vähän kylmä. En varsinaisesti palellut, mutta halusin takaisin lämpimään ja turvalliseen ympäristöön jossa voisin nauraa ja oleskella vapaasti. Siirryimme tyttöystävän kanssa takaisin sisään.

Sisällä tyttöystäväni meni tyynyn kanssa komeroon jossa oli täysin pimeää (visuaalit tulevat hyvin esiin pimeässä). Minulla ei ollut tässä vaiheessa visuaaleja joten päätin mennä lämpimään kylpyyn. Kaipasin jotain lämmintä ympärilleni. Pimeässä kylvyssä mieleni kävi läpi ajatuksia. Ymmärsin, että olen osa todellisuutta joka on tietoinen itsestään. Tämän oivaltaminen muutti minua.
Huomasin, että minulla on nälkä, tosin se tuntui hyvin erilaiselta. Tyttöystäväni yritti estää minua kun laitoin paistovalmiita sämpylöitä uuniin, mutta vakuutin hänelle, että pidän asian mielessäni enkä polta itseäni. Onnistuin paistamaan sämpylät. Tunnistin tuoksun, mutta se tuntui tuoreelta ja voimakkaalta, paljon täyteläisemmältä ja ihmeellisemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Maistelin broileripyöryköitä ja sämpylöitä tuorejuuston kanssa, tuntui aivan siltä kuin olisin vasta alkanut maistamaan asioita, olin kuin vauva joka ihmeissään tutkii erilaisia makuja, arkisetkin maut tuntuivat kiinnostavilta ja niistä erottui uusia vivahteita.
Tämän jälkeen trippi oli käytännössä katsoen ohi, visuaaleja en ollut nähnyt sitten matkan alun ja ajatukseni olivat normaalit, jäljellä oli ainoastaan heikko jälkihehku ja iloinen mieli.

[Hampputukka]

Hieno stoori! Pakko kyllä sisäistää sienten kasvatus, jos vaikka omassa kämpässä sitten. Herkuttaa koko ajan vaan enemmän .

[tRip]

Loistavaa luettavaa..

Niinhän se on ettei tuollaisia kokemuksia oikein saa puettua sanoiksi.

[spasm]

Hieno kertomus! Tuo fraktaalitodellisuus-osio kuulosti hyvin mielenkiintoiselta.

[powergrower]

Minun on nyt sanottava että tämä on ehkä paras kuvaus siitä mitä itsekin olen kokenut sienissä. Mutta myöskin, yksi parhaiten kirjoitetuista. Jotenkin pystyin samaistumaan niin täydellisesti tuohon tekstiin, ja siihen tyyliin millä sen olet kirjoittanut, kuin minun ajatuksenjuoksua.

Valitettavasti olen itse todella huono siirtämään ajatuksiani tekstin muotoon.. mutta onneksi joku on onnistunut siinä minun puolestani

karma+

[Lymykonna]

Minun on nyt sanottava että tämä on ehkä paras kuvaus siitä mitä itsekin olen kokenut sienissä. Mutta myöskin, yksi parhaiten kirjoitetuista. Jotenkin pystyin samaistumaan niin täydellisesti tuohon tekstiin, ja siihen tyyliin millä sen olet kirjoittanut, kuin minun ajatuksenjuoksua.

Valitettavasti olen itse todella huono siirtämään ajatuksiani tekstin muotoon.. mutta onneksi joku on onnistunut siinä minun puolestani

karma+

Kiitti vaan. Kannattaa kirjoitella jotain ylös vaikka ei olisi aikomusta jakaa kokemusta muiden kanssa, hyvin palkitsevaa kun voi myöhemmin tarkastella ajatuksiaan ja miten ne on kehittyneet. Sekin hyöty on, että kun kirjoittaa ylös niin koko tapahtuma jää muistiin yksityiskohtaisempana.

[Ayrenum]

Kiitti vaan. Kannattaa kirjoitella jotain ylös vaikka ei olisi aikomusta jakaa kokemusta muiden kanssa, hyvin palkitsevaa kun voi myöhemmin tarkastella ajatuksiaan ja miten ne on kehittyneet. Sekin hyöty on, että kun kirjoittaa ylös niin koko tapahtuma jää muistiin yksityiskohtaisempana.

Erittäin totta. Harmillisesti ei ole kyllä viime aikoina tullut kirjoitettua trippistooreja trippien jälkeen, kun on tuntunut mielekkäämmältä tehdä noista kokemuksista jonkinlaista taidetta jonka voi sitten jakaa muiden ihmisten kanssa, myös niiden jotka eivät ole kiinnostuneita lukemaan trippiraportteja. Toisaalta se taideteos on tietysti parhaimmillaan trippimuistiinpano itselle, ja siitä voi sitten jälkeenpäin saada paljonkin alkuperäisestä kokemuksesta takaisin.

Voisi kuitenkin vaikka ihan vanhojenaikojenmuistelu-tekosyyllä tehdä trippiraportin jostain tulevasta tripistä, joo.

[HZB]

Olkoonkin vanha, mutta en ollut lukenut ennen ja tykkäsin.

Lisää vaan stooreja et ois selvinpäin jotain tekemistä!

No ei vaan, pitäs itekki pistää kuparinen rikki joku kaunis päivä.