elikkä. meitä oli 3 jamppaa, ja kävimme ostamassa yhden 200ml ressupullon. tämän joimme siis kolmeen pekkaan jolloin annostus olisi ollut 200mg per lärvi. jonka ei normaalisti pitäisi tuntua vielä juuri mitenkään. no, aika kului ja oli noin tunti juomisesta. ajattelin että "paskat, ihan turhaan piti tätäkin nyt lähteä taas litkimään". tästä noin 10 minuuttia huomasin että kävelin ympäri asuntoa silitellen ja kosketellen seiniä, tauluja, ovia, ikkunoita, kaikkea. havahduin siihen että tämä miellytti jotenki erityisesti, ja toi jotenkin syvyyttä "olemiseen". hetken ajan kuluttua kun kävelin olohuoneeseen, niin noin sekunnin ajan luulin että astuin universaalisen suureen halliin, sillä ystäväni näyttivät olevan saavuttamattoman kaukan, ja hymilevän sieltä jostain minulle. tämä sai oloni jotenkin ahdistuneeksi(en tarkoita sillä tavalla ahdistuneeksi että olisin paniikkiin joutunut) mutta samalla uskomattoman upeaksi, joten ehdotin että olisimme lähtenyt ulos. kun ystäväni vihdoin nousivat nojatuoleistaan ja olivat valmiita lähtemään, saivat he puolestaan odottaa minua, sillä olin niin keskittynyt lattialla sikiöasennossa makaamiseen, ja lattian silittämiseen
kun sitte lähdimme ulos, koin ehkä tähän asti elämäni oudoimman ja upeimman näyn. kävelimme jalkakäytävää pitkin joita ympäröi kerrostalot, kun saavuimme kerrostalojen kohdalle, niin talot ikäänkuin kääntyivät minua kohti, ja muotoutivat osaksi jotakin. tässä vaiheessa luulen että vaikutukset olivat voimakkaimmillaan. muistan myös sen että sanoin ystävilleni: "tiedättekö, mä katon tätä maailmaa uusin silmin.." 
pian tämän suuruuden jälkeen suuntasimme toisen kaverini kotiin, sillä kolmas ystäväni halusi lähteä kotiinsa nukkumaan. (molemmat heistä sanoivat että vaikutukset muistuttivat lähinnä muutaman oluen juomista äärimmäisen väsyneenä). kun asettauduin mukavasti patjalle makaamaan kun saavuimme ystäväni kämpille. laitoimme mukavaa musiikkia soimaan, samalla kun juttelin kaverini pikkuveljen kanssa, joka oli tietoinen että olimme "deksmeilemässä" hän kovasti ihmetteli pupillieni kokoa joiden olin kokoajan luullut olevan normaalit. kun katsoin peilistä, niin nehän olivat kuin tee-lautaset! juttelimme kolmisen tuntia vielä kaverini pikkuveljen lähdön jälkeen, jolloin aloimme nukkumaan. heräsin kerran erittäin outoon pelkotilaan jossa minä tai jokin/joku muu hoki lausahdusta: "Mikään ei ole mitään! Mikään ei ole mitään!" heräsin ja käänsin pääni patjan toiseen päähän. kun sain pääni jälleen tyynyyn, palko hävisi, ja nukahdin pian tuon jälkeen. aamulla herätessäni olin vielä hyvin sekavissa fiiliksissä. valehtelematta vasta kolmen tai neljän päivän päästä nauttimisesta olin täysin selvänä. huhhuh. täytyy myöntää että tuo yllätti erittäin paljon. ennen olen nauttinut suhteellisen paljon isompia annoksia (300-600mg) jotka ovatkin vieneet jo jonnekkin aivan muualle. edellisestä kerrasta oli yli vuosi, jonka takia päätinkin tätä nauttia. osaako kukaan sanoa että voisiko tämä olla yliherkkyyttä kenties? ja kiitokset jos jaksoit lukea loppuun
