Sieniä, sateinen metsä ja hulluuden tienpiennar

[Gonzo]

Ystävämme kanssa olimme saaneet käsiimme pussillisen sieniä mieheen(tarkkasta grammamäärästä en ole varma, mutta noin 1gramma kuivattua). Itselläni oli Copelandia Cyanescensejä ja ystävälläni Columbian Cubensis. Molemmilla on omat asunnot, mutta päätimme, että sienitripissä on pakko päästä suomen metsään ottamaan yhteyttä esi-isien henkiin. Kaverini vanhemmat olisivat lauantaina neljään asti poissa ja heidän talonsa mahtavasti keskellä ei mitään ja loputtomasti metsää takapihalla. Tässä tuli ehkä pienoinen virhe, mutta siitä edempänä.

Kun retkeä suunnittelimme oli maassa vielä runsaat kinokset. Tietenkin juuri ennen trippipäivää kaikki lumi suli ja vettä satoi kokoajan. No tämä ei meitä haitannut, pakkasimme puuhuilumme ja lähdimme matkaan aikaisin lauantai aamuna. Mukaan varasimme pepsiä, jogurttia ja kotiinpaluuta varten vähän eineksiä. Kaverin kotona olimme noin varttia vaille kaksitoista ja sienet olivat naamassa noin tasalta. Otimme noin reilut puoli pussia, eli varmaankin 0.6/0.7grammaa. Annostelu oli hyvinkin silmämääräistä.

Istuimme pöytään ja ajattelimme, että menee noin tunti tahi kaksi ennenkuin mitään tapahtuu. No paskat! Jo vartin päästä tunsimme ensimmäisen nousun. Ajattelin ensin sen olevan placeboa, mutta tunne vahvistui erittäin nopeasti. Menimme äkkiä yläkertaan lepotuoleille ja sohville katsomaan mitä tapahtuu. Pikkuhiljaa puukatossa olevat oksanreiät alkoivat sykkimään ja tanssimaan. Talon katto tuntui painuvat kaarelle alaspäin ja pienet ikkunan yläosassa olevat koristeverhot heiluvat mukamas tuulesa. Seinällä oleva ryijy, jossa oli intiaanin kuva ei toisaalta tuntunut liikkuvan tai pyörivän mitenkään. Tämä hämmästytti hiukan.

Liikkeet yltyivät ja kuuntelin samalla Pink Floydin - Shine On You Crazy Diamondia. Biisin tullessa keskivaiheen himmailu kohtaan, kaikki liike loppui. Ikkunan pieniin koristeverhojen kuvointiin ilmestyi silmät, jotka tuijottivat. Tuntui kuin jokainen esine huoneessa olisi tuijottanut minua. Ihmettelin miksi ne minua katsovat ja nostin käteni ja katsoin niitä. Ne hohtivat kultaista valoa, koko huone ikäänkuin nyökkäis, David Gilmour aloitti soolonsa soittamisen ja koko huone räjähti tanssiin taas. Nauroin hullun lailla. En ole varma mitä kaverini näki, mutta hänkin nauroi.

Tämän jälkeen huone käski meitä aaltomaisilla liikkeillä mennä alakertaan. Intiaani oli tämän huoneen mestari, eikä hänellä ollut muuta sanottavaa. "Alakerrassa teitä johdattaa joku muu!" Sinne siis menimme ja alakerrassa akvaario kiinnitti huomiomme. Lasissa oli kiinni kala suu auki ja näytti aivan kuin se olisi kasvanut jostain merikasvista. Tästä seurasi lähinnä hyvin perinteistä naurutrippailua. "Hei kato tota!" ja vastaava. Kuljimme ympäri taloa kunnes päätimme lähteä. Ulos lähteminen oli hyvin vaikeaa. Ajatus ei enää pysynyt kasassa. Tieto siitä mitä oli tekemässä harhautui kokoajan. Kävin hakemassa pepsi puolloani mukaan varmaankin noin tuhat kertaa. Joka kerta hämäännyin jostain muusta ja jäin höpöttämään aivan päättömiä.

Kun vihdoin pääsimme ulos metsä oli meitä jylhänä vastassa. Se liikkui ja velloi joka suuntaan kuin vallaton meri. Lähdimme tuttua polkua pitkin nousemaan ylös päin vuorelle ja itselläni kulkeminen oli raskasta. Tunsin itseni pieneksi. Tuntui kuin koko metsä olisi tulossa päälleni enkä tiedä mihin katsoisin. Vihdoin pääsimme aukiolle, jossa oli isoja kiviä, jota kaverini nimittää "druidien aukioksi". Nämä isot kivet näyttivät tiedostavilta olennoilta, yksi niistä oli kyykkypaskalla. Ajatus kivestä paskantamassa nauratti kovasti. Tässä vaiheessa iskimme pakollisen filosofia vaihteen päälle. Olimme trippailleet kahdestaan ennenkin ja samat tutu puheenaiheet käytiin nopeasti pois alta. Tietoisuus siitä kuka itse on ja mitä on ympärllä hävisi kovaa vauhtia. Mieliala poukkoili täydellisestä euforian rauhallisuudesta hulluuden jumitukseen. Noin tunti meni varmasti suhteellisen rauhallisesti ihastellessa samalleen ja jäkälän tanssia ja pyörimistä. Myös keskustelimme kiivaasti kaverin kanssa itsemme olemuksasta ja omista ongelmistamme kommunikaation suhteen. Jotenkin joka tripillä kaverin kanssa puhuminen ja kommunikointi lopulta menee siihen, että yritämme tulkita toisiamme ajatuksen voimalla. Puiden oksat pyörivät spiraaleissa. Tämä toi hiukan pahan olon, koska puita ja oksia oli PALJON. Värit rupesivat muuttumaan ja taivas oli välillä pinkki ja välillä violetti.

Noin kahden-kolmen aikaan hulluus tuli esiin. En tiennyt olinko metsässä yksin, olinko minä minä vai olinko minä ja kaverini yhtä. En tiedä missä päin metsää olin ja kävelinkö eteenpäin vai olinko paikallani. Aika, suunta, paikka, tilavuus, äänet, värit...eivät merkinneet mitään. Luulin käveleväni alaspäin ja oikealla, mutta huomasinkin että olin paikallani kokoajan tai kävellyt vain askeleen suoraan. Höpötin jatkuvasti jotain. Ääneni kaikui oman pääni sisällä, mutta huomasinkin vain toistavani samaa sanaa kokoajan. "Hulluus, hulluus, hulluus, hulluus, hulluus" Heittelin pepsipulloani metsään ja kuljin näkymätöntä lankaa pitkin sen luokse. Lopulta luulin näkeväni pepsipulloja joka puolella metsää. Niitä oli kaikkialla! Mikä on minun? Siirtelin tavaroitani taskusta taskuun ja hiuksia auki ja kiinni. Lopulta päätin mennä makaamaan maahan ja odottamaan, että trippi laantuu. Sitä se ei juurikaan tehnyt. Saimme kaverini kanssa päämme sen verran kasaan, että kaverini tiesi missä olimme ja johdatti minut pois. Välillä luotin kaveriini ja välillä olin varma ettei hänellä ollut hajuakaan missä olimme.

Kello oli jo melkein neljä ja oli kiire lähteä pois. Ikävä kyllä trippi vieläkin jylläsi hyvinkin vahvana. Yritimme "nopeasti" kerätä kamamme ja lähteä. Yritin väkivalloin valjastaa aivoni käyttööni ja keräsimme kamanne. Tuntui kuin tässä olisi mennyt ainakin vajaa tunti, mutta oikeasti aikaa kului kännykän mukaan vai 3 minuuttia. Seuraavan tunnin kävellimme pimeillä rannoilla ja teillä odotellen että viiden bussilla pääsisin takaisin kaupunkiin bänditreeneihin(voi luoja). Lopulta selvisin linkkiin, osasin antaa rahaa kuskille ja olla hiljaa paikoillani. Bussimatkan aikana trippi laantui jo helposti hallittavaan. Lopulta kun olin noin kuudelta bänditreeneissä olin kokonaan alhaalla. Bänditiloissa tosin äänet tuntuivat kaikuvan kaikkialta enkä tiennyt puhuiko joku vai ei. Viimeistään parin ekan soitetun biisin aikana olin kokonaan alhaalla ja helvetin kiitollinen siitä.

Koko matka oli järjettömän mielenkiintoinen, nöyryttävä ja näin jälkeenpäin ajateltuna julmetun pelottava. Silloin en sitä huonona trippinä ajatellut, mutta jatkuva kiireen ja hädän ja kiinnijäämisen tuntu oli ikävää ja dominoi trippiä liikaa. Vaikka selvisimmekin juuri niin kuin suunnitelimmekin, sieniset aivot panikoivat aiheesta turhankin paljon. Eli puolet pussista on vielä jäljellä ja ensi kerralla pitää olla niin paljon aikaa kuin vain tarvitsee. Jätin paljon tarinasta pois koska en sitä joko osannut kuvailla, en juuri nyt muistanut tai jaksanut kertoa. Nimittäin asiaa ja ajatuksia tuli aivan loputtomana tulvana.

[spasm]

Parhaissa tripeissä on flippausvaihe

[aphos]

*juo Pepsiä*

Ei noista kiinnijäämisistä kannata stressata, tapahtuu jos tapahtuu. Mahtava tarina BTW.

[tRip]

Sienillä on paljon sanottavaa ja annettavaa..

[growy]

Mahtava kertomus!

[_FOOL_]

En ihmettele yhtään jos kaverillasi ei ollut mennyt yhtä lujaa(?), sillä nauttimasi sienet ovat ainakin kolme kertaa voimakkaampia kuin cubensikset. Mitä tulee noiden kokemiesi vaikutusten luonnehdintaan, niin kokemuksesta tiedän, että tuo kiire kannattaa karsia alitajunnastakin pois ennen tätä pyhää kokemusta. Sienillä on tapana näyttää mahtinsa ihmismielen ailahtelevaisuudesta, kun kunnioitus jätetään taka-alalle. Mukavaahan se tietysti on joskus hullutellakkin, mutta omasta mielestäni tällaisista reissuista käteenjäävä sisältö on äärimmäisen pieni ja sitäkin sekavampi. Se nyt on tietysti että, kuka mitäkin näillä etsii...

Parhaissa tripeissä on flippausvaihe

Tämä on kyllä omalla kauniilla tavallaan totta. Liittyen samaan, lisään vielä että parhaissa tripeissä annos saattaan hetkittäin tuntua liian suurelta ja matkan loppuminen taasen helpottavalta, vaikkei vaikeata olisikaan.

[Tofupekoni]

Kannattaa aina varata seuraava päivä vapaaks, ennen trippiä. Se on todella vittumaista ku joutuu kesken tripin tekee jotain muuta, ku mitä olis luonnollista tehdä tripin kannalta. Ei ainakaan kannata mennä julkisille paikoille. Tai ainaki itellä vitun ahdistavaa. Menin kerran sienissä ihan täyteen ahdettuun pikku baariin viettää iltaa. :? Ja melkeen flippasin kotimatkalla. Mä olin siinä vaiheessa jo aika laskeutunu, visuaalienkin kannalta, mut pää ei toiminu ja muo pelotti ihan vitusti et mä oon ollu tripillä ikuisuuksia vastaavan ajan ja kaikki mun tuntema olis kuollu... Mä yritin laskee kännykän kellon kanssa kuinka monta tuntia vuorokaudessa on ja yritin laskea, että kuinka kauan oon ollu jossain pimeissä keskusteluissa olentojen kanssa ja muuta hämärää. Pääsin kyllä himaan ja aamulla helpotti, ku olin saanu paukut ja nukuttuu.

PS.

Kiitos hienosta ja kuvailevasta tripistä! Sieninousut on kyl paras asia ikinä.

[Gonzo]

En ihmettele yhtään jos kaverillasi ei ollut mennyt yhtä lujaa(?), sillä nauttimasi sienet ovat ainakin kolme kertaa voimakkaampia kuin cubensikset.

Erehdyinpä noista sienistä. Juttelimme kaverin kanssa tänään ensimmäistä kertaa tripistä kunnolla ja kaverin sienet olivatkin Psilocybe cubensis Huautla. Ja trippimme olivat yllättävänkin samankaltaiset tuossa metsävaiheessa. Hyvin pitkälti samoilla aaltopituuksilla identiteetin, ajan ja paikan katoamisen suhteen. Tosin kaverini on noin kirjaimellisesti puolet minua pienempi, eli pienempi annos potkii paremmin(?)

Jokatapauksessa, mielenkiintoisen samanlaiset jälkitilatkin löytyi molemmilta. Ensimmäiset yöunet tasan 12 tuntia molemmilla. Seuraavana yönä taas kumpikaan ei nukuttu ollenkaan ja hirveä nälkä kokoajan. Eikä siis missään yhteyksissä oltu kuitenkaan toisiimme. Jonkinsortin kosminen yhteys muodostumassa kun on tuntenut toisen jo kauan ja trippaillut jo useammin yhdessä. Trippien visuaalitkin ovat usein jaettuja(kuten metsässä sammalten tanssit ynnä muut) ja yleiset fiilikset myös. Sinäänsä siinä trippimaailmassa hyvinkin lohduttava ja mieltäylentävä asia, että joku muukin jakaa sen kaiken samalla lailla.

[_FOOL_]

Panaeolus Cyanescens on joka tapauksessa monta kerta voimakkaampi laji kuin Psilocybe cubensis. Sillä, olivatko ne huautla huahuitl, huittinen, mexico, hawaian, härmä tai columbia, ei ole mitään merkitystä kun kyseessä on edelleen sama sieni. Panaeolus (eli ns. copelandia) on täysin eri sieni, joka ei kuulu siis edes Psilocybe sukuun. Vaikuttavat aineet ovat toki samoja, mutta pitoisuudet erilaisia, joten annoksella ei sinänsä ole koskaan mitään yhtenevää vertailutekijää. Henkilön painolla tai fyysisellä koolla ei ole mitään tekemistä spirituaalisuuden(lue:sienimatkan) kanssa. Halusin vain huomauttaa, mikäli seuraavalla kerralla laskette henkilökohtaisia annostuksia, ettei tule ylilyöntejä/vajareita. Eipä muuta.

Sienet herkistävät meidät aistimaan asiat aivan eri taajuudella kun "minä" -käsityksemme hajoaa ykseyteen ja yhteiseen mieleen. On olemassa vain yksi mieli. Ihmisen ego ja tarve eroitella itsensä yksilöksi hajoittaa tämän totuuden, joka ikinen kerta uudelleen kun palaamme "matkalta". On vain se, jossa minät, sinät, met, het, nämät, nuot, tämät, tuot mennyt ja tuleva, asuu samassa tilassa, nykyajassa ja ajattomuudessa. Kaikki se, on vain sitä; pyhää, ainoaa ja ikuista. Kun tästä kaavasta karataan ajattelemaan jotakin toista, koko maailmamme hajoaa pieniksi yksilöiksi ja meidän on jälleen vaikeampi havaita mielemme todellista luonnetta. Yhtä.

[Halluusi]

Todella mukavaa luettavaa toi stoori. Kiitos!

[tRip]

Sillä, olivatko ne huautla huahuitl, huittinen, mexico, hawaian, härmä tai columbia, ei ole mitään merkitystä kun kyseessä on edelleen sama sieni.

Mutta vaikka kyseessä olisikin sama P.Cubensis, niin väitän että pitoisuudet ja vaikutukset näiden eri lajikkeilla vaihtelevat jonkinverran.
Ehkä psilosybiinin ja psilosiinin suhdekin voi olla erilainen, joka vaikuttaa tripin luonteeseen.

[_FOOL_]

Sillä, olivatko ne huautla huahuitl, huittinen, mexico, hawaian, härmä tai columbia, ei ole mitään merkitystä kun kyseessä on edelleen sama sieni.

Mutta vaikka kyseessä olisikin sama P.Cubensis, niin väitän että pitoisuudet ja vaikutukset näiden eri lajikkeilla vaihtelevat jonkinverran.
Ehkä psilosybiinin ja psilosiinin suhdekin voi olla erilainen, joka vaikuttaa tripin luonteeseen.

Totta, mutta....
Pitoisuuden vaihtelut eivät kulje kuitenkaan käsikädessä mantereen tai minkään muunkaan asian kanssa, jonka mukaan nämä ns."lajikkeet"(mexico, thai) ovat saaneet nimensä. Pitoisuuksien vaihtelu tapahtuu yksilöiden(yksi itiö, jolla voi olla lukuisia itiöemiä) ja itiöemien(joita voi olla yhtä montaa sukua, kuin on ollut isäntä emässä itiöitäkin) välillä, joten on aivan sama, missä päin maailmaa sieni on kasvanut. Kuka kuitenkaan osaisi lähteä vertailemaan matkojaan tai kokemuksiaan määreeseen X, jos yksikään matka ei ole samanlainen, eikä kasvuolosuhteiden ja yksilöiden välille olla voitu vetää standardia(ihmiset ovat erilaisia).

Nämä ns lajikkeet ovat syntyneet tutkimus ja harrastaja piireissä ja headshoppien kauppiaat käyttävät tätä mainoskikkana.
Se joka haluaa uskoa näiden "lajikkeiden" eroihin, niin mikäpä siinä. Tällöin on kyse kuitenkin puhtaasti uskosta ei tieteestä.

Mitä tulee psilosiinin ja psilosybiinin suhteeseen...
Tällaisen asian spekulointi on mielestäni yhtä hyödyllistä ajanvietettä kuin pään työntäminen liikkuvan auton ikkunasta.

[MetsänNeito]

Kiva tarina kiitos. =) Muistuttaa itseäni yhä vain enempi set & settingin tärkeydestä,
ei kiirehdintää tms..

[kissankorva]

Nimenomaan, set & setting on avain niinkuin metsänneito tuossa sanoikin, tärkeää matskua.
Siitä tulikin hieman offina mieleen että onhan omasta tattimatkasta aikaa jo se kolmisen kuukautta ja viime matkan jälkeen tarkoitus oli napostella aika peesiin lisää.. Hieman jäänyt, ollu normi shittiä kaikki päivät 3kk ajalla nii ei oo pahemmin edes tatteroiset mielesä pyörinyt. Ehkä se hyvä päivä vielä joskus koittaa..

muutama xanori on muuten pirun jees ennen trippiä, soppeli määrä niin ei lähde muisti tai mene sekoiluksi, rentouttaa niin chillisti.. =)