Tästä lähtee ensimmäinen trippi stoorini.
Tämä stoori koskee yhtä mahtavaa, dexmistä, perjantai iltaa.
Herään aamulla 06.00, aikeena tehdä sooda tuhkat ennen kouluun lähtemistä, koulu alkaa 08.00.
Laitan uunin päälle, siinä odotellessa uunin lämpenemistä käyn tupakalla ja juon kahvit.
Hetken päästä uuni on vihdoin lämmennyt 200 asteeseen, isken ruoka soodat, ensin folion sisään, sitten uuniin.
Odottelen tunnin, laitan uunin pois päältä, otan sipulin muotoisen folio kääreen pois uunista ja lähden kouluun.
Koulua on vain pari tuntia, jonka jälkeen poljen kaupunkiin, odottelemaan trippailu kaveriani.
Paljastettakoon että tämä kaveri on myös tämän vaultin jäsen.(Hän on vaikka mr.Q tässä stoorissa).
Noin tunnin kuluttua kaverini saapuu, käymme hakemassa ensin yhdestä apteekista yhden resilar pullon,
poljemme toiseen apteekkiin, josta haemme puhdistetun bensiinin ja toisen pullon resilaria.
Aikaa on vähän erotteluun,
sillä kaverini pitää töihin 12.00 ja kello on jo 11.00, soitan toiselle kaverille,
(hän on vaikka mr.k tässä stoorissa),että tulee hakemaan meidät autolla ja
vie meidät minun asuntooni, jossa erottelu tapahtuu.
Onneksemme hän tulee nopeasti, noin 11.10 olemme minun asunnollani. Aloitamme erottelun.
Noin 12.00 olemme saaneet dxm eroteltua. Kaveri joka kuskasi meidät,
on odottanut erottelun ajan kämpilläni,nyt hän vie trippailu kaverini mr.Q:n töihin.
Hän pääsee töistä 18.00. Olen odottanut siihen asti kotona kaverini kanssa,
jota en ole vielä maininnut,(hän on vaikka mr.N tässä stoorissa).
Nappaan dexmit taskuuni jotka olen laittanut kahteen pieneen pulloon. Lähdemme kävelemään kohti mr.N:n kotia.
Siellä olemme noin puoli tuntia, jonka jälkeen lähdemme kävelemään ja samalla odottelemaan mr.Q:ta,
kävelemme pienessä kaupungissamme ympäriinsä noin kolme tuntia, kunnes mr.Q saapuu paikalle.
Etsimme rauhallista paikkaa, jossa voisimme juoda dexmit.
Päätämme mennä Jalkapallo -hallin taakse, joka on tarpeeksi syrjäinen paikka.
Kello näyttää noin 23.00, kun vihdoin juomme tämän happaman,
(minusta maha-hapon makuisen), litkun.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pistämme pienistä mp3 -soittimen kaiuttimista musiikkia soimaan, minä istahdan hallin pienelle ja kylmälle
betoni reunukselle. Odottelemme nousuja, keskustellessa ja vitsaillessa.
Menee noin puoli tuntia, kunnes alkaa kaikki vähän hidastumaan,
kävely on vähän jäykempää kuin tavallisesti.Siinä itsekseni naureskelen sille,
kuinka dexmi yleensä tekee niin "mekaanisen" ja roboottimaisen ihmisestä(=) "Dexminaattorin".
Alkaa olla kylmä koska ulkona, (luonnollisesti kun on talvi), on jonkin verran pakkas -asteita.
Samassa mr.Q:lle soittaa hänen kaverinsa,(tässä stoorissa vaikka mr.P).
Hän sanoo että tulee autolla hakemaan meitä, olemme todella iloisia tästä.
Tässä vaiheessa dexmi on alkanut jo toimia, sillä kaikki on todella hidasta.
("slow motion")
Ja todella kummallinen olo muutenkin, tekee mieli vain istua hiljaa, nousut ovat hyvin raskaat.
Niinkuin yleensä dexmin kanssa, ainakin minulla ja mr.Q:lla.
En tiedä enkä välitä enää kellon ajoista. Sillä ne tuntuvat merkityksettömiltä.
Ajatukset alkavat painamaan päässä, tuntuu kuin olisi painetta pää täynnä.
Ajelemme ympäri kaupunkia, välillä en tiedä yhtään missä olemme,
mutta se ei haittaa nyt yhtään. Todella monet pienet seikat menettävät merkityksensä.
Kuuntelen musiikkia niistä pienistä kaiuttimista, musiikki kuullostaa aivan uskomattoman hyvältä.
Tunnen sen, suljen silmät, näen tien ja puita. Välillä en tiedä että olenko silmät auki
vaiko silmät kiinni. Kunnes "oikeasti" katson tietä, mutta ympärillä on taloja eikä puita.
aina kun suljen silmäni näen tien ja puita, kun avaan silmäni näen tien ja taloja.
Silmät kiinni, tie on todella synkän näköinen ja melkeinpä väritön. puut ympärillä muodostuvat vihreistä viivoista,
muuten ne ovat vain synkkiä ja värittömiä. Vähän hologrammimainen vivahde tässä "visuaalissa(?)".
Pian edessäni on tunneli. se on täysin musta, mutta tunneliksi sen tunnistan, koska siinä menee reunoilla
kirkkaita säkeitä, valun hitaasti tunnelissa. Avaan silmät ja tunnelia ei enää ole.
Olo on todella sumuinen, omituinen, euforinen, synkkä ja kirkas, kaikki nämä samaan aikaan.
Seuraavaksi, löydän itseni(?) tuijottamasta auton peiliä melkeinpä tajuamatta,kuka siinä peilissä on,ajattelen "kuka tuo on?".
En halua tietää, jätän kysymyksen pois mielestäni. Oloni on hyvällä tavalla omituinen.
Katselen ympärilleni, ajattelen kuinka kaunista on. Olonikin on suoraan sanottuna todella kaunis,
niin tietämätön mutta silti niin tiedostava.
Tokaisenkin mr.Q:lle ja mr.P:lle, kuinka hyvä olo minulla on. Itseasiassa parempi kuin pitkään aikaan on ollut. EUFORIA!
Tällä hetkellä en kaipaa juurikaan mitään, näen maailman sieluni silmin. Kuitenkin niin sumeasti.
Johtuen varmaankin siitä että nämä silmät vasta aukeavat, kuin vauvalla joka näkee maailman ensi kertaa.
Tämä euforia on uskomatonta, sitä ei voi sanoin kuvata. En ole täysin fyysisessä ruumiissani, on vain ajatuksia.
DISSOSIAATIO!
Ei huolen häivää. Hetken ajan en tiedä aikaa, en tiedä paikkaa, hmm..en tiedä kuka olen, olen matkalla mieleeni.
Ilman egoa, ilman fyysisiä paineita, tarpeita, kipua.
Tunnen vain omat ajatukseni, olen omassa maailmassani, tiedän kuitenkin että pian on aika "herätä", pian on aika "palata".
En tiedä milloin tai miksi, mutta jossain vaiheessa se tapahtuu.
Ja niin silmäni taas aukeavat, näen mr.Q:n ja tiedän että mr.P ajaa. Aivan, olen autossa. Matkalla minne? En kyllä tiedä.
Eikä sillä vieläkään ole paljoakaan väliä, kuitenkin sain tietää että olemme menossa mr.K:n luokse.
Tulemme hänen pihaansa, tässä kohtaa mr.N lähtee kotia.
mr.K asuu kerrostalossa, rappujen käveleminen on kevyttä.Melkein kuin itsestään nousen näitä rappuja.
Ihmettelen tätä koska muuten oloni on todella jäykkä (dexminaattorimainen).
Kävelen hänen asunnossaan jonkun aikaa, kunnes menemme tupakalle, Pistämme jotain musiikkia päälle, istahdan alas.
Pistän silmäni kiinni, alkaa tuntumaan että valun tuolin sisään. En pelästy tätä, oikeestaan se on aika mukavan tuntuista.
Pian taas avaan silmäni, oloni on todella hyvä. Ilmeeni on ollut jo kauan aikaa hämmästynyt.
käymme vielä pari kertaa tupakalla.
Pian päätämme lähteä, mr.P vie minut kotiin. Laskut ovat jo varmaan alkaneet.
Oloni on lämmin, pehmeä, mukava, euforinen.
HUH, vihdoin kotona, katson kelloa se näyttää jotain 02.00. Istahdan sohvalle, olo on kuitenkin todella dexminen vielä.
Rupean miettimään, pyöritän erilaisia ajatuksia päässäni. Yhtäkkiä säpsähdän, avaan tietokoneen, avaan uuden tekstitiedoston.
Alan kirjoittamaan mietelmiäni, kirjoitan 14 mietelmää:
"pahakin voi olla hyvyyteen pyrkimistä, mutta väärin keinoin."
"Jos olet iloinen, olet oikeassa paikassa."
"emme voi saavuttaa mielellämme ulkokuoren asemaa, sillä mielemme on todellinen mysteeri."
"Miksi dxm on alakuloinen? se näyttää sinulle pohjan mistä ponnistaa."
"Olen varovainen pimeän kanssa, jotta olisin sujut valon kanssa."
"Ihminen! Uskoit tai et, olet silti uskomaton."
"mielen tarpeet tulevat tarpeeseen."
"miksi mielikuvitus ruokkii pelkoa, jotta ihminen pitäisi mielensä kurissa."
"miksi pelkäät pimeää? koska valo on näyttänyt sinulle liikaa."
"kodittomuus kodissasi, on mielen varoitus, tulevasta lähdöstä."
"Musiikki antoi suunnan, jotta minä löytäisin perille asti."
"ihminen joka ei uskolla olla yksin, ei uskolla kohdata omaa itseään."
"ihminen luulee liikaa itsestään, vaikka todellinen kuva on mielessään."
"älä usko liikaa psykedeelien voimaan, sillä niillä on voimaa kumota sinun voimasi."
Aika dexmisiä mietelmiä. Pian tunnen niin kovaa euforiaa, että tulee itku silmään, siinä parit ilon kyyneleet valutettuani. 
Olo on mainio. Ajattelen mennä nukkumaan.
Nukahtaminen on vaikeaa, koska aina kun olen nukahtamassa, säpsähdän hereille, koska en ole edes varma onko silmäni auki vai kiinni.
Pistän silmäni kiinni(?), alan näkemään sen samaisen tunnelin, paitsi että tällä kertaa tunnelissa on sinistä väriä, tunnelin päässä pyörii
sininen kuvio, en tiedä mikä se on, mutta sitä katselen vähän aikaa.
Kunnes nukahdan, uni vaiheeseen siirtyminen on todella hidasta. Näin yhden unen, tai yhden unen muistan, se menee näin.
Olen kotonani unessa, kävelen kohti kylpyhuonetta, näen matkalla veljeni,
kylpyhuoneessa on intialainen ruukku, jonka pohjalla on hasis paloja.
Mietin heti "nämä ovat veljeni, en voi ottaa niitä", vaikka mieli teki.
Mutta pian velini soittaa ja sanoo "tuuksä pajauttaa". Vastaan heti
innokkaasti "Joo tuun", hän sanoi olevansa naapurissa, kaverinsa luona.
Olin serkkuni kanssa, kaikki tiet olivat jokia tjsp., joten uimme naapuriin,
nousemme pöydän ääreen, jossa on veljeni chillumin kanssa, pian kuitenkin otan
tupakka askin esiin ja otan sieltä yhden tupakan ja sanon "mulla on omaa".
Tämä polttamani tupakka natsas aivan sairaan kovaa, se oli kukkaa.
Sanon serkulleni, joka ei oikeesti tiedä mitään poltteluistani,
"tämä on mustikkaa"(blueberryä meinasin(?)). Hämärä uni.
Seuraavan päivän on todella laiska ja kummallinen fiilis. Ei kuitenkaan huono, oikeastaan aika positiivinen.
: )) määrittelemään...
