Koska ekasta tripistä on noin puolisen vuotta aikaa, niin kaikkia yksityiskohtia en muista. Alkuasetelmista sen verran, että otin cubensiksia varmaankin noin 1,5-2 grammaa...olin muutaman tunnin syömättä ennen sitä ja ennen sieniä join mustaherukkamehua ja sienet vetäisin sitruunan kera. Hyi että se maistui pahalta
Tripin tein omassa kämpässäni ja vahtina mulla oli paras ystäväni. Olin eka kaveriporukastamme joka cubensiksia kokeili ja vahdillani ei siis täten ollut tarkkaa tietoa miten ne vaikuttaisivat..toki hän oli lukenut niistä paljon ja oli kokeillut kärpässieniä..mutta ehkä vielä vahdin omakohtaista kokemusta tärkeämpää oli se että tunsimme toisemme todella hyvin ja luotin häneen täydellisesti.
Oli siis talvinen ilta, olimme kämpässäni ja kuuntelimme musiikkia (jotain ambientia vissiin, en muista enää). Sienten ottamisen jälkeen alkoi hieman jännittää että millainenkohan vaikutus niillä olisi..kuitenkin se oli myös ensimmäinen visiittini psykedeelien maailmaan. Oli kulunut reilu puoli tuntia sienten ottamisesta ja istuin vessassa kusella, kun aloin kiinnittää huomiotani todella pieniin asioihin. Huomasin ensi kertaa että vessan katossa oli pieni reikä vaikka kuitenkin olin asunut kämpässäni jo muutaman kuukauden. Huusin vahdilleni asiasta ja hänkin tuli ihmettelemään katossa olevaa reikää. Repeilimme yhdessä sille ja totesimme että tästä se sit lähtee.
Vähän tämän jälkeen istuskellessani lattialla aloin huomaamaan värien muutokset..seinän sävyt vaihtelivat aprikoosin oranssista vihertävänkeltaiseen ja verhot alkoivat "väristä". Nauroin, osaksi koska mua jännitti ja osaksi sen takia että oloni tuntui jotenkin kuplivalta niin että "kutitti" ja piti nauraa.
Äkkiä mulle tuli tosi kylmä ja vetäydyin peiton alle. Kuuntelin musaa koneelta ja uppouduin omaan maailmaani. Verhot värisivät edelleen ja musiikki tuntui täyttävän koko kehoni. Näin kuinka seinävaatteeni maisemakuvassa vaihtuivat säätilat
Värimaailma oli aika vaaleanpunainen...kuuntelin musiikkia ja uppouduin maailmaa rakastaviin ajatuksiin...tunsin rakkautta koko maailmaa kohtaan ja mietin kuinka ihmeellistä elämä on. Aika hippimäistä 
Koko tripin ajan pienet asiat olivat todella merkityksellisiä. Kun vahtini kysyi esimerkiksi että haluanko lähteä ulos, tiesin heti vastauksen, en halunnut. Musiikin volyymi piti olla täsmälleen haluamani ja valaistus juuri oikea. Kaikki tällaiset säädöt vain merkitsivät yllättävän paljon ja hyvä trippivahti kuuntelee mukisematta ja toteuttaa "toiveeni"..kun sanoin vahdille että sammuttaisitko valot niin hän teki niin. Tämä varmaan osaltaan teki kokemuksesta hyvän.
Sienien nauttimisesta lähtien olin tuntenut pientä oksetusta ja yritin olla menemättä laattaamaan koska pelkäsin menettäväni osan tripistä jos oksentaisin (en tiedä kävisikö näin oikeasti :? ) mutta siinä vaiheessa mun oli pakko mennä vessaan laattaamaan.
Kävelin vessaan, en tainnut uskaltaa katsoa itseäni peilistä matkan varrella, istuin lattialle pöntön ääreen. Yritin oksentaa mutta sen sijaan aloin nauraa: veteen piirtyivät luciferin kasvot! Nauroin ihan hulluna ja vahtini tuli kysymään että onko kaikki okei. Selitin asian ja hänkin nauroi..jatkoin vessassa hengailua, jossain vaiheessa siirryin makuuasentoon lattialle. Aina välillä jalkojani nyki hirveästi, siis sillä tavalla etten pystynyt hallitsemaan niiden liikkeitä. Jossain vaiheessa myös hengitin aivan kuin mulla olis ollut joku paniikkikohtaus mutta en itse ajatellut olevani mitenkään paniikissa (ts. en ajatellut kuolevani vaikka haukoin ilmaa sisälleni kuin hullu). Tässäkin asiassa huomaa vahdin tärkeyden, hän rauhoitti mua näinä hetkinä.
Lattialla makoillessani näin visuaaleja; lattian kohoumat muodostivat kuvioita ja nurkassa kasvoi purppuranvioletti köynnös. Lisäksi kun suljin silmäni näin uuden maailman täynnä geometrisia kuvioita ja omituisia väriyhdistelmiä. Saatoin siis oleilla kahdessa eri maailmassa, siistiä.
Välillä kuvittelin olevani laakamato (jalkani tosiaan vispasivat välillä ihan omaa tahtiaan ja se jotenkin muistutti madon kiemurtelevaa liikettä). Mutta sitten ajauduin syvemmille vesille. Ajatukseni kaikkien rakastamisesta jatkui mutta nyt se tuli omaan elämääni.. Löysin itsestäni puolia joita en ennen tajunnutkaan olleen. Värimaailma muuttui synkemmäksi, kun se alussa noiden "hippiajatusten" aikaan oli vaaleanpunainen niin nyt se oli tumman violetti. Tajusin kantaneeni jonkinlaista kaunaa mua vahingoittaneille ihmisille ja ymmärsin ettei siitä ole mitään hyötyä. Vihanpidolla saa aikaan vain lisää vihaa ja mitä voin menneisyyden tapahtumille? Parempi vain hyväksyä ne ja jatkaa elämää... Tajusin myös etten voi arvostaa muita ellen arvosta itseäni. Vuosia jatkunut riittämättömyyden tunne väistyi kun hyväksyin itseni sellaisena mitä olen ja arvostaisin itseäni ilman mitään päämääriä (aiemmin se oli ollut tyyliin että olen hyvä ihminen kunhan olen suorittanut sen ja sen asian).
Näiden ajatusten äärellä itkin ja olin välillä todella ahdistunut. Toivoin että trippi loppuisi mutta näin jälkeenpäin oli hyvä ettei loppunut, muuten asioita olisi jäänyt käsittelemättä.
Ensimmäisellä tripilläni löysin siis jonkinlaisen sisäisen harmonian itsestäni. Pikku hiljaa ajatusten selkiämisen jälkeen trippi alkoi laantua ja siinä vaiheessa olin sitten surullinen siitä että se loppui.
Vaikka matka oli joiltain osiltaan ahdistava, se ei ollut mitenkään huono, päinvastoin: kasvoin henkisesti ja sain paljon ajateltavaa. Tripin jälkeen puhuimme vahtini kanssa tripistä. Tajusin että tuo kokemus tuli juuri oikeaan saumaan: vaikkei sitä nyt oltu sinänsä kauheasti suunniteltu niin set&setting olivat hyvät ja mielialani oli juuri sopiva...rauhallinen mutta sopivasti utelias.
Olin myös pyöritellyt itsetuntooni liittyviä kysymyksiä pari edeltävää viikkoa mielessäni joten trippi antoi paljon vastauksia ja tässä taas huomaa ehkäpä sen että sienet nostavat pintaan mielen syvyyksissä olevat asiat. En enää oikein voi sanoa muistavani millainen persoona olin ennen tuota trippiä..toki oon ottanut sieniä tuon jälkeenkin mutta siis ajatusmaailma on niin muuttunut. Sanoiksi sitä on vaikea tuoda ja vertailua on hankala tehdä, koska en enää muista sitä miten joskus ajattelin, tiedän vain että jokin on muuttunut.
Sienet ovat itselleni olleet hyvin kasvattava kokemus. Voin suositella kaikille jotka ovat valmiita hmm.. astumaan ajattelumaailmassaan mahdollisesti seuraavalle askelmalle? (mitenköhän sen ilmaisisi) Toisaalta, jotkut saavat sienistä "vain" mukavia fiiliksiä ja jänniä visuaaleja.
Tästä tuli aika romaani..loppuun vielä että set&settingillä voi oikeasti olla tosi suuri merkitys ja aina tietenkin kannattaa miettiä miksi trippinsä ottaa...anteeksi "saarna" mutta näin ajattelen ja vituttaa kun kaikkia ajatuksiaan ei ymmärrettävään muotoon tällä tavalla saa.
