Huom! Tämä oli pelkkä kokeilu. Ja tietenkin, kaikki nimet tarinassa on muutettuja… Tämä on tapahtunut joulukuussa 09 enkä saata muistaa kaikkia tapahtumia järjestyksessä, ja olen jättänyt joitain kokonaan pois.
Annos: 100kpl (yli 3g) kuivattuja silokkeja
Vieraat alkoivat saapua. Jotkut porukassa, jotkut ryhmissä. (Yhteensä vieraita kertyi n. 5) Päivä oli perjantai tai lauantai ja kello oli noin 6. Olimme päättäneet katsoa minun luonani Liisa Ihmemaassa piirettyelokuvan. Olin punninnut kuppiin yli 3g kuivattuja silokeja ja päälle sitruunamehua.
Kaikki olivat paikalla, paitsi Inkeri. Hän oli kummiskin tulossa.
En jaksanut enää odottaa. Kaadoin sieniliemen mansikkajugurtiin, sekoitin ja aloin lapata. Minua oksetti se maku, mutta oli pakko syödä. En voinut kääntyä enää takaisin.
Kuppi oli tyhjä. Ei mennyt kuin vajaa 5min kun lattiassa alkoi pyöriä azteekkisia kuvioita ja nousut tuntua. Minua pelotti vähän, mutta ajattelin että se on menoa nyt. Nousut tuntuivat todella rajulta. Hoipertelin vessaan. Minulla oli pahaolo ja yökin tyhjää välillä. Olin kontallani vessanpöntön edessä kun aloin nähdä pönttöön muodostuvan ensin kaksiulotteisia kuvioita, mutta sitten ne muuttuivat kolmiulotteisiksi. En halunnut katsoa sinne, mutta niitä oli joka paikassa! Ensin ne olivat kaksiulotteisena kiinni seinässä mutta sitten ne irtautuivat ja alkoivat väreillä ja liikkua ilmassa. Kaappasin sankon ja työnsin pääni sinne. Tummaa sankoa vasten aloin nähdä neonvärisiä valoja. Ne muodostivat kaksiulotteisia ihmisiä ja sitten rakennuksia. Sankossa oli menossa jonkinlainen paraati! Minua kummiskin huudettiin olohuoneeseen joten en voinut ihmetellä tätä näkyä pidempään.
Lysähdin sohvalle. Katsoin Mauria joka istui tietokoneella minun huoneessa. Hän katsoi minua ja heilutti päätään. Hänen naamansa alkoi sulaa ja valua! Hänen hiuksistaan tuli azteekkisialättyjä! Minulla teki mieli sanoa että lopeta tuollainen, mutten kehdannut. Hän heilutti ovea ja tunnosti kun hän lopetti että ovi jatkaisi väpättämistä. Päätimme aloittaa Liisan katsomisen koska Inkerillä kesti niin kauan. Laitoin leffan pyörimään. Minua alkoi heti naurattaa, kun näin Liisan. En tiedä miksi,. mutta oloni oli ahdistunut että en tahtonut jatkaa nauramista.
(Tähän selvästi ajatteluni loppuu ja muistini pätkii todella paljon. Itse asiassa en muista paljon mitään leffasta. Kirjoitan vain mitä muistan leffan aikana tapahtuneista jutuista.)
Ovikello soi. Se oli Inkeri. Hän tuli viereeni sohvalle ja alkoi härnätä minua. Sanoin hänelle että lopeta. Olin todella ahdistunut. Ja tunsin että oli virhe ottaa niin paljon, mutta takaisin ei ollut kääntymistä.
Seuraava muistikuva: Kaikki alkoi mennä ihan sekavaksi, en osannut ajatella selvästi. Missään ei ollut mitään järkeä. Tuntui kuin maailma olisi kaatunut päälle. Olisin halunnut sulkea itseni, lopettaa tämän. Katsoin huonetta ja joka paikassa pyöri kuvioita ja neonvärisiä valoja. Kaikki oli kuin jossain ihmemaassa. Kuulin kuinka kuningatar huusi Liisalle oikeudessa.
Mauri naksutti puista hieromalaitetta ja muut vieraat repivät suklaajoulukalentereja auki. Äänet häiritsivät minua ja pyysin Mauria lopettamaan ja muita olemaan hiljenpaa.
Sitten, elokuvan lopputekstit tulivat. Olin hätääntynyt, koska muistin vain kuinka Liisa oli tippunut kaninkoloon, ja sitten tulikin lopputekstit. Miksen muistanut mitään! Mauri sanoi että ”Kello on varttia vaille 8. Sinun äitihän tulee tasalta?” Katsoin kelloa, mutta en osannut lukea sitä. Se oli liian sekava. Päätimme lähteä ulos. En puhunut mitään olin ihan sekaisin. Sammutimme telkkarin ja vieraat siirtyivät eteiseen pukemaan. En meinannut saada vaatteita päälle. Kaverini auttoi minua vaatteiden pukemisessa. Katsoin itseäni peilistä. En tunnistanut itseäni. Sieltä katsoi joku mutta en tuntenut häntä.
Suljimme oven perässämme. Kävelimme rappuset ja lähdimme koululle päin. Aloin selvitä kaaoksesta.
Matkan aikana aloin tuntea euforiaa ja joka paikka näytti mystiseltä ja kauniilta. Olin iloinen. Hengailimme ala-asteen pihalla, pyörimme laitteissa ja liukastelimme jäällä. Minusta se oli tosi kivaa ja jännää.
Jäältä lähdimme kauppaan. Muutamia tuntemiani ihmisiä oli kaupan edessä ja Inkeri käski olla katsomatta heitä silmiin. Kaupassa kaikki oli tosi jännää ja lattia oli värikäs ja täynnä kuvioita. Minulla halutti suklaata. Sanoin Jahdille että ostaa minulle jonkun patukan.
Maksoimme ostokset ja keräännyimme pihalle. Maurin, Jahdin ja muiden vieraiden piti lähteä. Jäin kaksistaan Inkerin ja Aanan kanssa (Huom. Aana on mies
) Lähdimme kävelemään meille päin. Suunnitelmissa oli että menisimme kerrostalon alakerassa sijaitsemaan ”askarteluhuoneeseen” juomaan ja chillailemaan.
Saavuimme kerrostalonpihalle. Annoin Aanalle avaimet ja hän meni huoneseen. Inkerin piti lähteä kotiin ja halusin saattaa häntä vähän matkaa. Huikkasin Aanalle että tulisin pian. He eivät tykänneet ajatuksesta että toikkaroisin sitten yksin takaisin. En kummiskaan ollut enää niin pöllyissä että en olisi osannut takaisin.
Saatoin Inkeriä vähän matkaa kirjastolle asti. Sitten sanoin Inkerille hyvästit ja lähdin takaisin. Tunsin yhä euforiaa. Koputin askarteluhuoneen oveen. Aana avasi ja istahdimme penkeille. Aana joi olutta. Katselin vielä voimakkaana näkyviä visuaaleja. Lattiassa näkyi outoja, ikään kuin tuijottavia silmiä ja tikkataulusta lähti violetteja lonkeroita. Suljin silmäni. Näin keltaista ja violetin väristä neonvaloa. Ne muodostivat kuvan jostain violetista rakennuksesta. Päähäni putkahti että se olisi jokin intialianen”paikka”, jonka ympärillä oli keltaisenvärisiä valoja.
Chillailimme pidemmän aikaa askiksessa. Aana lähti kotia ja minäkin kiipesin portaat ja menin sisälle kämpään. Kello oli 12. Äiti ei ollut vieläkään tullut. Outoa. Olin vähän aikaa tietokoneella kunnes väsykki iski ja alkoin nukkumaa. Myöhemmin kuulin kuinka äiti tuli kotiin.
Kokemus oli opettava ja löysin rajani sienten annostuksessa. Ehkä jonain päivänä olen valmis uuteen 3 grammaan, mutten varmaan vielä pitkään aikaan…
