Elikkä kokemus ei ollut mielestäni mitenkään erikoinen, mutta punakärpässieneen liittyvien trippistoorien määrä on pieni, niin ajattelin että kokemus on kuitenkin hyvä jakaa.
Kyseessä siis noin 90kg mies, seurassa avovaimo ja ystävä. Edellinen ruoka syöty noin 3h ennen sienten syömistä. Kokeilu sijoittuu maaliskuuhun 2010.
Substanssit: Noin puoli vuotta kuivumassa ollutta amanita muscaria lakkia ilman helttoja, heikko laatuista hasista ja hyvä laatuista Durban poison:n lehteä (siis lehdeksi hyvä laatuista). Ystävämme oli lisäksi nauttinut nasaalisesti pari tuntia aikaisemmin jwh-073:a , eli thc johdannaista tutkaria pienen määrän.
Punnitsimme jokaiselle 10g amanitaa. Saimme syötyä sienet n. klo: 10. Odotteluun poltimme pienet paukut hasista. Tästä eteenpäin poltimme parin tunnin välein paukut hasista ja lehteä vuorotellen. Parin kymmenen minuutin kuluttua havaittavissa pientä rentoutumista, hieman samanlaista kuin kodeiinissa. Olo voimistui pikku hiljaa ja tunti nauttimisen jälkeen olo muistutti hieman alkoholin ja kodeiinin yhteisvaikutusta. Syljen eritys oli myös lisääntynyt aivan valtavasti. Ystävämme mainitsi näillä kohdin katseen kohdistamisen vaikeudesta. Hän kertoi että kaikki on hieman sumeaa ja esineet näkyvät herkästi kahtia. Tässä vaiheessa nautimme avopuolisoni kanssa molemmat vielä 5g lisää. Eli nyt olimme avopuolisoni kanssa nauttineet molemmat 15g punakärpässientä.
Toinen tunti mennyt ja olo alkoi muistuttamaan korkeaa 2 tason dxm annosta. Koko vaikutuksen ajan oli huomattavissa paljon yhtäläisyyksiä dxm:n, mutta olo oli paljon pehmeämpi ja jotenkin luonnon läheisempi.
Sienet aiheuttivat myös melkoista ilman tuotantoa vatsassa ja tämän seurauksena jokainen meistä röyhtäili koko ajan.
Kolmannen tunnin kohdalla ja siitä eteen päin oli vahvasti ympäristöstä etäinen olo. Aivan kuin olisi paikalla, mutta ei kuitenkaan olisi paikalla. Kroppa tuntui puutuneelta ja motoriikka ei toiminut kunnolla. Olo oli aivan älyttömän rento. Näkö kentässä välillä välähti pieni värikäs valo, aivan kuin joku olisi vilauttanut värivalon päälle ja pois. Ajatus tulva oli aivan älytön. Ajatuksia tuli ja meni, mutta niistä ei saanut mitään otetta ja edellinen ajatus unohtui jo muutaman sekunnin kuluttua uusien pukatessa tajuntaan. Vähän väliä tuli myös todella vahvoja mielikuvia, joita ei varsinaisesti nähnyt, mutta ne olivat niin vahvoja että hetken päästä tuntui kuin olisi kirjaimellisesti nähnyt ne. Ainoa mielikuva joka muistiin jäi, oli mielikuva sienistä vatsassa porisemassa samalla tavalla kuin kilju pönttö pikahiivan kanssa. Tämä mielikuva saikin aikaan melkoisen nauru kohtauksen, josta syystä se luultavasti mieleen jäikin.
Sosiaalisuus oli kaukana. Suusta ei saanut minkäänlaista sanaa, vaan kykeni vain istumaan tai makaamaan aivokuolleen näköisenä tuijottaen seinää. Saimmekin yhdessä todettua että nyt on vissiin turha edes yrittää keskustella mistään, kun olo on kuin puulla päähän lyöty.
Tässä vaiheessa myös aistit olivat melkoisen sekaisin. Esim. chili-suklaa kakkua syödessä se ei maistunut miltään, mutta kun syömisestä oli mennyt puolisen minuuttia tuli maku ja tunne kakusta suuhun. Vesi taas ei maistunut miltään. Tuntui vain kun jotain nestemäistä meni suuhun ja valui kurkusta alas, mutta se oli mauttomampaa kuin ilma. Avopuolisollani aistit heittivät samalla tavalla.
Viidennen tunnin kohdalla vessassa käynti tuotti vaikeuksia motoriikka ongelman takia. Kävellessä oli otettava seinistä tukea ja vessassa asiointiin piti skarpata, ettei mene ohi pöntön. Lisäksi kusemista vaikeutti se, että ei tuntenut ollenkaan kun kusi alkoi virtaamaan. Vain katsomalla tiesi että kyllä sitä sieltä tulee. Hieman ennen tätä avopuolisoani oli alkanut väsyttämään älyttömästi ja pari kymmentä minuuttia unta vastaan taisteltuaan hän nukahti. Hän heräsi kuitenkin tunnin päästä tästä ilman kummempaa väsymystä.
Kuuden tunnin kohdalla itseäni alkoi väsyttämään ja torkahtelin muutamiksi sekunneiksi tai minuuteiksi kerrallaan. Torkahtamisen aikana unet olivat erittäin todentuntuisia ja intensiivisiä. Unistakaan en muista muuta, kuin että kärpässieni yritti kertoa minulle kovasti jotain ja viedä minut jonnekkin näyttääksen jotain, mutta unohdin aina herätessäni että mitä se minulle halusi kertoa ja näyttää.
Kahdeksannen tunnin kohdalla olo oli lähinnä vain vahvasti puutunut, etäinen ja motoriikka heitti, mutta mitään kummempaa ei ollut enää havaittavissa. Muistutti lähinnä vahvan kännin laskuhumalaa ilman lasku humalan epämiellyttäviä oireita. Tällöin päätimme mennä nukkumaan, koska olo oli selvästi lasku suunnassa, eikä mitään erikoista ollut enää odotettavissa.
Seuraavana päivänä iltaan asti olo oli vielä selkeästi ympäristöstä etäinen eli ns. dissosiotunut. Myös loogisen ajatuksen kulku oli edelleen vielä hieman hakusessa ja sosiaalinen toiminta vaati skarppaamista. Kokonais vaikutusaika jälkivaikutuksineen oli siis n. 20h.