Klo 19.00 otimme toweri A:n kanssa molemmat 1g sieniä, maku toi mieleen vanhan homehtuneen puun jossa on kääpiä, nauttimisen jälkeen lähdimme A:n ja B:n kanssa piipahtamaan kaupassa ja sitten katsomaan olisiko rullailu maastoa ilmaantunut jo kun oli noin hyvä kelikin. Menimme toviksi koulun pihalle potkuttelemaan, jolloin pikkuhiljaa alkoi tulemaan hassu olo, ja ihmisvilinän takia päätimme lähteä amiksen pihalle jatkamaan skeittailua.
Amiksella alkoikin sitten nousta fiilis kattoon, asfaltilla oleva pöly muodosti hiukan vihertävää ja hohtavaa fraktaalia, ja toisessa päässä pihaa kuvio olikin sinertävää, vihreä alue oli miellyttävämpi. Mieli oli yllättävän selvä vaikka välillä tuli aaltoja jolloin alkoi trippi flipauttamaan urakalla, kaverin aurinkolaseilla zoomailusta riitti hupia pitkäksi aikaa. Aurinko paistoi ja kaikki mainiota, maailma ei olekkaan hullumpi paikka. Nautimme myös yhden omenan joka oli aika vinkeän makuinen
Kun päivä alkoi pimenemään, lähdimme kävelemään keskustaan päin moikkaamaan paria kaveria ja sitten lähteä B:n kämpille. Matkalla rullalauta alkoi näykkimään ja meinasi syödä käteni, huudahdin ja heitin laudan maahan, mutta kun tajusin että olemme ihmisten ilmoilla, päätin skarpata ja jatkaa vain matkaa.
Kun sitten näimme kavereita, alkoi nousut tasoittumaan ja kaikki aaltoili mutta olo oli häiritsevän selvä. Koitimme ehdottaa että jos kaverit voisi tarjota muutamat savut, jotenkin oli mielikuva että onhan kaikilla savuja ja kaikkea niin paljon että niistä piisaa, arkielämä ja todellisuus tuntui hyvin kaukaiselta.
Hetken rupateltua päätimme lähteä B:n kämpille popsimaan lisää tatteja, ja B:nkin sienihammasta alkoi kolottamaan kun katsoi meidän trippailua. Kello oli 21.15 kun sitten söimme kaikki jonkun 1g lisää, ja aloin piirtelemään. Kynä liikkui paperilla hassusti ja oli vain pakko piirtää, mutta piirrustukseen ei vajonnut täysin vaan tuli samalla juteltua koko aika.
Olin varautunut samanlaiseen mielen myrskyämiseen kuin ressussa ja hapossa on ollut, mutta sienissä olo olikin selvän oloinen, pää oli tyhjä kaikista huolista ja arjen stressistä, aivan kun olisi lähtenyt matkalle toiseen ulottuvuuteen. Pienillä, sienen alla asuvilla tontuilla olo on varmasti aina tuollainen, ja totesimmekin että sienet tekevät tontuiksi.
A ei muistanut jossain vaiheessa kuka oli, luuli itseään minuksi ja hetken B:ksi, mutta kun kävi katsomassa peiliin, muistuikin mieleen kuka on. Kohta olo ei ollutkaan tonttu vaan että olisimme jotain jumalia jumalten huoneessa, ja voisimme ikkunasta katsoa arkisten ihmisten eloa mutta he eivät näekkään meitä.
Päätin käydä pimeässä vessassa kuuntelemassa hetken musiikkia. Heti kun oven laittoi kiinni, pimeys valtasi ja kun mp3:sen valo hetken loisti, kaikkialla oli sateenkaarivärejä. Nojasin kaverin likapyykkisäkkiä vasten ja se alkoikin tuntumaan joltain elävältä, ja kun katsoin siihen päin, näin selvästi kasvot, säikähdin ja aloin lähtemään vessasta äkkiä pois, vessakin oli joku krogodiili joka meinasi alkaa loksuttamaan leukojaan. Oven kahva näytti käärmemäiseltä mutta paniikissa uskalsin siihen kuitenkin tarrata että pääsen pois. Pyörähdän eteisen lattialle ja huomaan ettei vessassa olekkaan mörköjä, päätän mennä takaisin. Takaisin mennessä aloin tutustumaan vessankanteen ja likapyykkisäkkiin. Ne eivät ollutkaan ilkeitä hetken taputtelun ja tökkimisen jälkeen. Likapyykkisäkki oli sellainen pieni mies joka oli kurkottelemassa minuun päin ja sen vieressä oleva pyyhe oli pitkä mies joka piti pikku-ukkoa kädestä kiinni ettei se pääse liikaa hivottelemaan. Hetken kuluttua musiikki alkoi muuttumaan häiritsevämmäksi ja kaikki alkoi synkkenemään ja ahistamaan jolloin päätin lähteä pois.
Siinä piirtelimme ja pälätimme vielä pari tuntia kai, ajantaju oli hukkaantunut pitkän aikaa sitten ja aika tuntui myös kaukaiselta.
Päätimme lähteä pienelle kävelylle ulos. Lähdimme pururadalle päin, ja taakana oleva vesitorni venyi ja paukkui ja tuntui seuraavan meitä. Pururata tuntui kun kävelisi kuolleen eläimen päällä joten päätimme lähteä kävelemään takaisinpäin vähän kierrellen. Matkalla tuli pysähdeltyä ihmettelemään yhtä sun toista, ja huomasimme että kaupunki on muuten ihan jees, mutta siellä oli paljon irvistäviä rakennuksia (mm. se vesitorni, nostokurki, valomainokset ja jättimäinen savupiippu) Päätimme käydä vesitornin juurella, koska muuten se jäisi häiritsemään. Sitä hetken kiertelimme ja ihmettelimme kuinka omituisen rakennuksen ovatkaan jotkut kehittäneet, B löysi vielä hipun sieniä taskustaan ja nautti ne. Olo alkoi selviämään, fraktaalit eivät pomppineet silmille vaan olivat paikallaan, kuihtuneena maassa. Asfaltilla olevat vesiläikät näyttivät siltä että ne täytyisi piirtää ja ikuistaa maahan, ja se olisi ollut loputon tehtävä.
Menimme takaisin kämpille ja päätimme kokata vähän ruokaa koska kukaan ei ollut koko päivänä syönyt oikeen mitään. Ilta meni rauhallisesti syödessä ja jutellessa, A:lla ja minulla alkoi olemaan aika laskuissa mutta B sai nauttia taikamaailmasta kuulemma aamuviiteen :heh:
Hieno kokemus oli sienet, olin vain varautunut enemmän sekavampaan olotilaan joten se selvyys häiritsi toisinaan, mutta kyllä noita on lisääkin löydettävä vielä :heh:
