Ei aikaisempaa kokemusta amanitoista.
Sieniä kuivatettu n.8 tuntia uunissa.
Kellonaikoja jne en muista mutta yritetään nyt kuitenkin pienimuotoinen tarina väsäillä.
Trippiä edeltävä ilta:
Oli viileä syyskuinen ilta, ja olimme kahden kaverini kanssa metsästelemässä silokkeja.
Parin tunnin etsinnän jälkeen lähdimme turhautuneena kävelemään kaverini kämpille koska eihän niitä semejä taas löytynyt. Mutta kas kummaa, silmiini pisti tuttu punainen väri erään päiväkodin vieressä olevalla nurmikolla. Kyllä, Amanita Muscariahan se siellä. Noin sekunnin miljoonasosan mietittyäni nappasin 5 kappaletta pientä pallonmuotoista kärppäriä matkaani. Mentiin kaverin kämpille, poltettiin savut, ja minä sitten lähdin kämpille uunikuivattamaan saalistani.
Itse trrrrrrippendalen ilta:
Päätin polttaa bongistani parit pesälliset kuivattua lakkia, koska halusin testata että puhuuko ne paskaa vai mitä ku väittävät että amanitan lakki toimii polttamalla. Ja mitäsmitäs, näkökenttä alkoi kirkastua omituisella tavalla. Panin sen tosin siinä vaiheessa placebon piikkiin. Ilta jatkui, paskaa jauhaessa ja niin edelleen. Saavuimme kaverini kämpille, ja olin ottanut mukaani kuivatut sieneni. Tarkoitus ei ollut tosin syödä niitä kuin vasta parin viikon päästä. Kävin kaverin partsilla polttamassa röökin, ja hetken mielijohteesta heitin kaikki sienet naamariin.
Ensimmäisen tunnin kuluttua nauttimisesta alkoivat ensimmäiset vaikutukset.
Silmissäni alkoi vilkkua punaista ja valkoista ja mieleeni tulvi mitä omituisempia ajatuksia.
Muistan erään lausahdukseni kun menimme kaverini kanssa tupakalle: "Parveekkelle ei saa tulla kuin yksi kieli kerrallaan" Kaverini naureskelivat jutuilleni, koska he eivät olleet nauttineet muuta kuin savuja ja alkoa.
Oli todella selkeä ja ymmärtäväinen olo. Ja euforia oli melkoinen. Parin tunnin päästä alkoikin potkia ja todella kovaa kaupassa käydessäni. Kaupan hyllyjen välistä rupesi valumaan jotain punaista nestettä, ajattelin että se on luultavasti verta. Säikähdin hieman, joten lähdin nopeasti pois takaisin kaverini kämpille. Kun saavuin kaverin kämpille, se olikin täynnä tuntematonta porukkaa, joita kaverini oli sinne pyytänyt. Ihmettelin mihin kaikki huonekalut ovat hävinneet, mutta ne olivatkin muuttuneet litteiksi, ikäänkuin julisteiksi. Menin parvekkeelle tupakalle. Tupakan poltettuani en enää päässyt parvekkeelta sisälle, koska painovoima tuntui vetävän vastakkaiseen suuntaan. Parveekkelta näkyi lähtevän joku silta puitten latvojen tasolle. Olin yrittänyt lähteä kiipeämään sitä pitkin, mutta onneksi oli kaveri vahtimassa koko ajan. Menin takaisin sisälle. Sitten joku random tyyppi tarjosi minulle lasillisen viiniä, tai sitä ainakin luulin sen olevan. Tosiasiassa se olikin melkoisen vahva viinapaukku, mutta enhän minä sitä itse siinä vaiheessa vielä tajunnut. Tämän juotuani, tuli totaalinen blackout pariksi tunniksi. Itseasiassa luulin, että olin kuollut. Se tuntui jostain syystä todella hyvältä. Siitä transsista heräiltyäni istahdin hetkeksi sohvalle miettimään matkaani. Trippi ei tosin vielä siihen päättynyt. Pientä visuaalia oli havaittavissa vielä parin tunnin ajan. Kaverini päästä lähti jonkinlaisia lonkeroita joka suuntaan. Pääkallo katseli minua katon rajasta. Melkoista.
.......
Tämä nyt oli vähän tälläinen lyhyen puoleinen kertomus koska en oikeen hallitse näitten trippistoorien kirjoittamista.
Taisi tulla tästä matkasta pienimuotoinen psykoosikin, johtuen siitä ettei ollut aikasempaa kokemusta ja en muutenkaan ollut valmistautunut matkaan ollenkaan. Mutta loppujenlopuksi kaikinpuolin opettavainen matka oli, vaikka vähän flippasinkin. Ainakin tuli kantapään kautta opittua set&settingin tärkeys.
Sugemi kiittää ja kuittaa.