Olin keskellä muuttoa, asunnossa jäljellä enää sänky, stereot, tietokone ja pari kasvia. Järjestelimme rauhassa tyttöystäväni kanssa tavaroita, jolloin ystäväni soitti kysyäkseen josko olisin kahvit keittänyt. Sehän passasi. Summeri soi ja sisään asteli kaksi ystävääni joista toinen näytti melko "pöllähtäneeltä". Oli kuulemma nauttinut reilun gramman Equadorilaisia sieniä. Oli ilmeisesti juuri nousut alkamassa. Hetken päästä kuskina ollut kaveri tarjosi minulle samaisia sieniä.
Hetken pohdinnan jälkeen ajattelin, että miksipäs ei, sillä olin kuullut että sieniä kannattaisi nauttia ilman turhia mietiskelemisiä. Näin ollen nautin mitä luultavimmin 1,5g Cubensis Equador sieniä. Olo oli tällähetkellä todella luottavainen, sillä viimeisin trippi suomalaisista Semeistä oli ollut täynnä ihmetystä, rakkautta ja kauniita värejä. Pian sienet alkoivat vaikuttamaan.
Perus sieninousuni ovat tuoneet heikotusta, sekä pientä vainoharhaa. Tämä toistui. N. 30min päästä nauttimisesta tuntui etten voinut liikkua mihinkään. Jostain syystä tuli nälkä. Tyttöystäväni kävi keittämään riisiä ja paistamaan kanaa. Kuullosti mahtavalta. Pian oli kulunut noin 1h nauttimisesta ja keräsin voimia noustakseni ylös. Onnistuin! Pian katselimme sieniä nauttineen kaverin kanssa kasvia ja osoitimme sitä led valolla. Se näytti todella kauniilta kaikkine väreineen. Kaverini alkoi olla jo melko matkalla ja puhui erittäin omituisesti. Pian vieressäni ollut sutipuu humahti n.20m korkeaksi, joka näytti siltä että se kaatuisi niskaani. Pelotti ja nauratti samaan aikaan. Kuskina ollut kaveri siirtyi tietokoneelle pelaamaan WoWia. Itse en saanut enää mitään tolkkua, että mitä siinä ruudulla tapahtui, mutta pirun kauniilta se näytti. Kaikki olin ihan nurinkurin. Tavarat ja seinät hengittivät.
Noin 1,5h kuluttua nauttimisesta ruoka oli valmis. Nälkä oli kova. Sain aterian eteeni, tuo kaunis enkeli (tyttöystäväni) teki kaiken valmiiksi, ettei minun tarvitsisi nähdä vaivaa noinkin monimutkaisen asian hoitamiseen. Mutta sitten iski kova myrsky, en osannut lainkaan käyttää haarukkaa saati veistä. Niukin naukin sain palan kanaa suuhuni, jolloin jouduin pyytämään anteeksi, etten voi syödä sitä, koska en osaa. Pian paikan ja ajan taju hävisi. Tyttöystäväni näytti jumalaiselta oliolta, jonka punainen tukka hulmusi hurjalla volyymillä. Kaikki oli mahtavaa.
Istuimme sängylläni tyttöystäväni ja kahden kissan kanssa. En erottanut tietokoneen näytöstä enää mitään. Kaverin parta valui n. metrin mittaiseksi jääpalaksi. Hän kertoi siitä että miltä naama näytti vessan peiliin katsoessa. Tämä laukaisi sellaisen efektin, että kaikkien naamat meni ihan demoneiksi. Samaan aikaan alkoi salamointi pään sisällä. Järkyttävä varjo lankesi päälle, kaikki positiivisuus katosi ilmaan. Kissat näytti siltä, että ne käyvät päälleni. Todella vihaista. Tyttöystäväni muuttui harmaaksi ja kuolleen näköiseksi. Värit etoivat. Minäkuvani romahti. Puristin kuulemma tyttöystävääni todella kovaa. Pelotti niin pirusti.
Aivan yhtäkkiä(aikaa mennyt varmaan 3h?) värit tulivat takaisin, hymyilin taas ja sain pääni rauhallisemmaksi. Höpöteltiin vähän niitä näitä, WoW näytti vieläkin ihan helvetiltä. Aikaa oli kulunut varmaan noin 3-4h nyt. Fiilis alkoi muuttua taas kunnon tykitykseksi. Palasin taas edellä kertomaani tilaan, paitsi tälläkertaa luulin kuolevani. Melkein teki mieli käydä itkemään, kun tuntui siltä, että kaikki positiivisuus on kadonnut, en meinannut saada hengitettyä( tai ainakin se tuntui hyvin vaikealta). Musiikkina ollut dubbi oli yhtäkkiä vaihdettu räkäpunkkiin, joka teki koko matkasta vielä helvetillisempää.
Onneksi kaverillani oli mukana savut. Nämä helpottivat oloa huomattavasti. Olo huojeni ja aloin saamaan tolkkua ajatuksistani. Värit tulivat takaisin. N. 5h kohdalla alkoikin letkeä laskeutuminen. Kaverini katselivat netistä hassuja kuvia, mitkä eivät kuitenkaan huvittaneet minua. Olo oli raukea, mutta silti vähän masentunut. Tajusin itsestäni tällä hetkellä niin vähän.
6h kohdilla trippi oli oikeastaan jo ohi ja kaverit tekivät lähtöään. Nyt sain vähän purettua itseäni tyttöystävälleni. Kävimme pian nukkumaan, sillä olin todella väsynyt. En kuitenkaan saanut nukutuksi koko yönä, sillä ajatukset veivät voiton.
Trippi aiheutti lähes totaalisen egokuoleman, johon liittyi ahdistuneisuutta, pelkotiloja, sekä masennusta. Omakuva oli ihan tuhoutunut, peiliin katsoessa ei meinannut edes tunnistaa itseään. Noin 3kk harhailun jälkeen kevät tuli ja sain kasattua itseni. Set & Settings sanonta sai aivan uuden arvonsa. Kesä oli mahtavaa aikaa ja nyt tekee taas mieli lisää
Kiitos jos jaksoitte lukea. Oli pirun hankala loppuenlopuksi kirjoittaa.
Mutta lisään vaikka tähän.
Ajattelin meditoida ja tutkailla näitä ajatuksia ja tuntemuksia kaikessa rauhassa. Kaiken ahdistuksenkin keskellä olen aina pohjimmiltani kuitenkin onnellinen.
