Annettiin veden olla kupeissa noin 20 minuuttia, vaikka jälkeenpäin ajateltuna se ei ehkä ollut tarpeeksi. Itseltä liuos meni alas mutkattomasti, kauhoin vielä murut ja pohjalle vajuneet iloisena suuhuni. Kaverini toppuutteli että älä helvetissä juo kaikkea. Hänen juomisestaan ei tullut oikeen mitään. Muistutti kuulema siitä kun pentuna jugurtissa oli niitä kökköjä ja meinas tulla ylenanto refleksi, ja tulikin. Liuokset silti heitettiin huiviin. Nyt alkoi se odottelu joka tuntui todella pitkältä, mutta mieliala oli korkealla, alkavat placebot.
Liukuminen selvyyden tilasta kävi jotenkin huomaamattomasti ja salakavalasti, mutta samalla ihanasti ja huomaavaisesti. Missään vaiheessa ei tapahtunut räjähtävää muutosta josta olisin säikähtänyt, vaan aine vei mukanaan nätisti. Ensimmäiset lievät vaikutukset ilmenivät parvekkeella kun vastapäisessä kerrostalossa palavat sisävalot alkoivat taivaaseen tuijottaessa liikkua. Kaikki tuntui uudelta, mutta vielä puuttui vaikutukset jotka todistaisivat varmasti että aine on pyhä ja täydellinen.
En ole täysin varma missä vaiheessa se oikein iski, valtava pyöriminen ja valuminen. Olin keittiössä ja yhtä äkkiä tuli tunne että haluan päällyspaitani päälle, ja hain sen makuuhuoneesta. Kun nostin sen ylös, päätin että se tuntuu paljon paremmalta kun saan halailla sitä. Sitten aloin virittämään paitaa päälle pyörien ja kallistellen, koko prosessi hoitui kauniin akrobaattisesti, ainakin se tuntui siltä (Huom. ensimmäinen kerta kun puen/riisun paidan). Kaveri makasi lattialla ja nauroi touhuilleni. (Niin myös kolmas kaveri, selväpäinen.) En ikinä voinut kuvitella mitenkä helvetin hyvältä asialta tupakka voi tuntua. Opin ensi kertaa jakamaan kunnolla kun jäljellä oli enää muutama tupakka ja tuntui että käsi kuihtuu pois jos en saa tupakkaa käteen, viimeinen tupakka asetettiin pöydälle ikään kuin palvottavaksi idoliksi ja lähdettiin makoilemaan lattialle.
Tässä vaiheessa iski kokonaisvaltainen euforia.. tunne oli mitä mahtavin, makasin selälläni ja tuijotin kattoa joka liikkui pyörien. Välillä suljin silmäni. (Tein myös sinunkaupat suht uusien silmälasejeni kanssa, tunsin kuinka ne sulivat päähäni ja hyväksyin ne.) Alettiin miettimään että musiikki olisi tähän kohtaan välttämätön lisä, jolloin hihkuttiin selväpäinen soittomies akustisen kitaran kanssa soittamaan pari biisiä. Musiikki ei ikinä ollut kuulostanut niin hyvältä. Katsoin vaan sormien asentoja ja mahtavaa fingerpickausta. Jossain vaiheessa purin ajatukset sanoihin näin: "Yleensä musiikki käsitetään itsestään selvyytenä, ihan perseestä. Koska tässä meillä on ihka aito soittomies joka taikoo meille nuo nuotit ja soinnut, sitten se virittää sen kitaran ja se kuulostaa ihan vitun ärsyttävältä." Pyysin myös että saanko koskea kitaraan mutta karjaisin välittömästi perään että älä sittenkään anna, koska silloin särkyisi se illuusio siitä kitarasta koska se kuulostaisi ihan paskalta. Musiikki jatkui ja matkailin trooppisilla mailla silmät kiinni.
Vähän tämän jälkeen noustiin taas pystyasentoon ja musiikin tahtiin liikkuminen tuntui aivan vitun hienolta. Pyörin aivan jatkuvasti. Petyin todella paljon kun mulle kerrottiin että en ole keksinyt mitään uutta vaan ihmiset nimittävät tuota toimintoa "tanssimiseksi". Ei kyllä yhtään tuntunut että tanssisin koska ajatuksena tanssi ei ole läheskään niin aistillista mitä se huojuminen ja pyöriminen. Olo oli kuin balleriinalla mutta ei sillä performanssilla mitään SM-kisoja olisi voitettu. "Tanssin" muistaakseni vielä aivan järkyttävän paskan musiikin tahtiin mutta se tuntui oikealta.
Liikuttiin taas keittiön suuntaan ja siellä otin paitani pois toiseen kertaan, se kävi sulavasti. En muista mitä paidalle sen jälkeen tapahtui, löytyi kuitenkin taas jossain vaiheessa päältäni.
Palatakseni idoliin, tupakkaan.. Se loppui saatana. Eikun lähibaarista hakemaan lisää, tajuttiin että en pääse sisään joten kaveri kävi hakemassa topan yksin. Se oli pisin ja pelottavin aika ikinä, tuntui että ei ikinä palais tupakkien kera. Tupakat saatuamme se tupakkahurmos oli jo ohi, mutta tuntui se sauhuttelu vielä helvetin hyvältä.. (Pikku tupakkayskä yhdistettynä selkäkipuun oli todella hauskaa.. nimittäin nukkumisen kannalta).
Ruettiin nukkumaan yhden aikaan yöllä jolloin vaikutus oli minulla kestänyt 22:00-01:00. Katsottiin muitten ohjelmien puutteessa Miami Viceä jota luulin todellisuudeksi. Olo tuntui tyhmältä ja pettyneeltä kun tajusin ettei se ollut oikeaa.
Kokemus ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi, oli sen verran täydellinen ensimmäinen kerta! Mieleen tuli vaikka mitä hienoja syvempiä asteita elämästä, jotka loppujen lopuksi ovat aika tyhmiä. Olisi silti helvetin hienoa että ne kaikki muistaisi.. Oli ne kaikki kyllä hyviä.. perun puheeni..
