Olin kerännyt suhteellisen pieniä ja pyöreitä lakkeja kotimetsästä ~10-20 kappaletta, joukossa muutama isohkompi. En enää muista tarkalleen kuinka monta, mutta 17g kuivattuna. Kuivasin sienet ensin uunissa todella rapeiksi, niin että nestettäkin valui hieman ulos ja tämän jälkeen pidin vielä 3kk ilmavasti kuivassa ja pimeässä kaapissa. Otin tuosta satsista ensimmäisellä kerralla n. 6g ja vaikutukset olivat todella samankaltaiset kohta kertomani kanssa, mutta huomattavasti heikommat. Nautin tosissaan loput 11 g. eräänä iltana pari viikkoa myöhemmin jauhettuna perunasalaatin kanssa (jääkapissa ei ollut muuta jonka kanssa olisi mennyt alas, saatanan jauhemaisuus) ja kämppiksieni seurassa, vaikka yleensä otin hieman psykedeelisemmät aineet yksin, tai toisen käyttäjän seurassa. Olin ollut myös syömättä kolmisen tuntia ennen amanita-perunasalaattia.
Tuttu nausea alkoi jo n. 15 minuutin päästä nauttimisesta, eli pientä heikotusta ja mahassa epämiellyttävää tunnetta. Tähän auttaa itselläni kuitenkin kitaran soittaminen silmät kiinni, sillä akustisen kitaran kaikukopan värinä rauhoittaa jotenkin vatsaa ja en keskity soittaessa epämiellyttävään tunteeseen.
45 minuutin jälkeen epämielyttävät fiilikset olivat kokonaan hävineet ja tilalle alkoi tulla pientä euforiaa ja kevenemisen tunnetta. Jotenkin rajaton olo ja todella pehmeä. Olo oli kuitenkin vielä sellainen, että oli parempi makoilla sohvalla paikallaan ja odotella vielä hetki. Hetken kuluttua alkoivat ns. puudutusaallot tekemään tuloaan. Aikaisemmalla kerralla 6g:n kanssa olin tuntenut kehoni täyspuutuvan todella pehmeästi varpaista päälakeen asti muutamia kertoja, mutta tällä kertaa samoja aaltoja tuli helvetisti enemmän ja nopeammin. Pieni selkäsärkykin hävisi hetkessä. Iho tuntui paljon pehmeämmältä ja kaikki oli jotenkin sulavaa ja kevyttä. Oli olo rajaton.
Pamahdin reilussa 1½ tunnissa jo yli aikaisemman kokemuksen huipuista ja tunsin musiikin värähtelyt todella elävästi kehossani ja samalla ääniaaltojen suunta hahmottui helposti. Kuuntelin tässä vaiheessa kunnon kotiteatterivehkeistä kaikenlaista musiikkia, vanhasta rockista uusimpiin DJ-jumputuksiin. Sohvalla istuessani kaikki pinnat tuntuivat jotenkin valuvan alaspäin fiilikseni mukana, kuin rauhalliset näkymättömät purot, mutta aivan tasaisena pintoja vasten. Mehun juominen ja hedelmien syöminen oli myös hienoa, ruuan tunsi liikkuvan alas vatsaan asti. Silmät kiinni kaikki tunteet vahvistuivat aina hiukan. Visuaaleja ei varsinaisesti näkynyt, ainoa hämäävä asia oli erään videotykiltä heijastetun kuvan teksti, jota en jostain syystä pystynyt lukemaan, sillä sanat vaihtoivat aina paikkojaan kun yritin lukea lausetta. Aina. Pyysinkin kaveriani lopulta kertomaan mitä tekstissä luki.
Energisyys oli myös todella vahvaa ja ylös päästyäni ja hetken heiluttuani kokeilin vetää leukoja, joita meni kevyesti enemmän kuin tavallisesti. En hengästynyt miltei mistään, ja sykkeeni ei noussut normaaliin tahtiin liikuntaan nähden. Puutuneeseen euforiaan kuului myös kipukynnyksen huima kasvu. Kaveri pystyi nipistämään kädestä niin kovaa että jäi illaksi jälki, mutta kipu tuntui vain etäisesti, eikä siitä varsinaisesti välittänyt kyseisellä hetkellä. Samalla tuli eräänlainen putkiaivoisuus. Pystyin ajattelemaan aina yhtä tiettyä asiaa todella tehokkaasti, mutta vähänkään monimutkaisempien asioiden ajattelu ja eri asioiden linkitys toisiinsa tuotti helvetisti tuskaa. Pelasimme nimittäin kavereiden kanssa Scrabblea, jossa keksin sanoja todella nopeasti ja helposti, mutta sääntöjen muistaminen ja pistelaskutuksen käsittäminen vei normaalia pidemmän aikaa (olin pelannut aikaisemmin vain kerran tai kaksi).
Puudutusaallot etenivät vaiheittain lopulta tiettyyn pisteeseen saakka, jossa ajattelin hetken "itseni" tai "minuuteni" plupsahtavan ulos viimeisen aallon mukana päälaestani. En irtautunut kuitenkaan kehostani, vaan euforian ja puutumisen tunne oli tullut huippuunsa. Tästä eteenpäin fiilikset alkoivat pikkuhiljaa tasoittua ja reilun neljän tunnin jälkeen nauttimisesta olotila alkoi palata normaaliksi laskujen muodossa. Helvetinmoinen väsymys alkoi iskeä myös. Tällä kertaa en poltellut budia, vaan meninkin suoraan nukkumaan.
Aikaisemmalla kerralla olin polttanut paljon lievemmissä, mutta samankaltaisisissa tasoittuneissa fiiliksissä kukkaa. Jämähdin yli tunniksi piirtämään kuvaa, johon lopulta miltei upposin ja unohdin täysin pitäväni kynää kädessäni vaan kuvaa vain muodostui paperille kuten halusin. Eihän siitä kovin hääppöinen kuva kuitenkaan tullut, sillä en ole kovin kummoinen piirtäjä, mutta juuri sellainen kuin ajattelin. Kun kuva oli valmis, havahduin yhtäkkiä ja hämmästyin ajan kulumisesta, olin ollut täysin uppoutuneena piirtämiseen.
Eli nuorena tehtyjä ensikokeiluja lukuunottamatta kokemukset tästä jokakylän sienestä ovat olleet hyvin positiiviset, kunhan sienet on kuivattu hyvin.
Ja katsotaan jos tulevaisuus toisi uusia seikkailullisia hetkiä ystävämme kanssa
!