Jep, oli taas aika valmistautua jokavuotiseen koitokseen, silokkien syöntiin. Perinteitä kunnioittaen. Oltiin tossa arkiviikolla kyykitty ihan mukavasti pelloilla ja oli kiva päästä nauttimaan työnsä hedelmistä. Aurinkoinen syyslauantai-aamu alkoi mukavasti, tosin pienessä kankkusessa. Sen enempää tuumimatta tein normaalit aamutoimet, löntystin autolle ja lähdin hakemaan kavereitani. Otettiin purkillinen sieniä ja siirryttiin kaverin kämpille. Meitä oli siis 3 matkailijaa + 1 selväpäinen. Oloni oli innostunut mutta hieman jännitti, viime syksyn viimeinen trippi ei ollut kovin hyvä. Huh, koitos läheni kun fiktailtiin jokaiselle tasan 1,6g noita ihania luonnon antimia. Sen enempää empimättä nakattiin tatit huiviin ja iso kulaus vettä perään. Siirryttiin koneen ääreen odottelemaan ja katselemaan lostia
Kun ohjelma oli loppuvaiheessa huomasin kuinka ensimmäiset vaikutukset alkoivat ja en enää kyennyt ymmärtämään sarjan kulusta juuri mitään. Siirryttiin tupakalle ja tässä vaiheessa olo oli kovin hilpeä, repeilin nauruun mitä järjettömille asioille. No, suunnitelmissa oli lähteä lauantaiyöhön autolla, niinpä nakkasin avaimet selväpäiselle kaverille ja siirryttiin auton luokse. Ulkona oli mukavan raikas keli ja tunsin kuinka sateen jälkeinen maa oikein hohkasi kosteutta. Nuuhkin ilmaa viimeisen kerran ja siirryin autoon. Tässä vaiheessa alkoi "hiljainen" vaihe. 2 muuta kaveria höpöttivät takapenkillä taukoamatta, en kyllä kuunnellut sen tarkemmin mistä he puhuivat. Itse tahdoin vetäytyä omiin ajatuksiini ja katsella vaihtuvaa maisemaa auton ikkunasta. Ihmettelin katuvaloja ynnä muuta. No kuitenkin en päässyt tämän tripin aikana mihinkään syvällisiin ajatuksiin, tunsin vain olevani "sekaisin". Harmittaa vähän, tiedän että sienillä olisi ollut enemmän annettavaa. Visuaalista harhaa tämä trippi aiheutti kaikkia muita enemmän. Pystyin hallitsemaan mitä näin, pystyin päättämään taipuuko puu oikealle vai vasemmalle, liikkuuko auto eteen vai taakse, olenko 3 metriä pitkä vai 100cm kääpiö.
Maailmani muuttui tuona iltana jonkinlaiseksi silmien huvipuistoksi. Oli todella hienoa päättää mitä näki ja mitä ei halunnut nähdä, täten ollen en antanut tripin missään vaiheessa valua sinne synkemmälle polulle. Mutta vähän empivä maku jäi suuhun, ennen olen saanut näistä irti todella syvällisiä kokemuksia ja ajatuksia, nyt sain vain pääkoppani "sekaisin". Harmittaa sinänsä, huono maku jäi nyt suuhun näistä
