Tunteiden sekamelska. (2g thai)

[Landmark]

Laitoin silmät kiinni.
Mä oon shamaani joka rummuteltiin transsiin.
Mä oon seksuaalinen olento joka tanssii.
Mä taistelen ja rimpuilen itkua vastaan mut se vaan tulee. Se tuntuu hyvält. Kaikki ulos.
Mä kuljen johonkin valoon. Siin on kaikki tieto mut mä en haluu tietää vielä. Mä en oo valmis. Kuljen eteenpäin.
Mä tunnen.
Mä tunnen niin monia asioita.
Miten onkaan näin ihana tuntee? Ah tät euforiaa ja iloo.
Miten tää kaikki onkaan näin ihanaa.
Sit tulee ahdistus. Kuuluu elämään. Hyväksyn. Otan vastaan.
Pelko? Mua vähän pelottaa. Hetken aikaa yritän ohittaa sen mut sit vaan. Hyväksyn. Se menee ohi.
Sit.
Mä en tunne mitään. En mitään.
Miks?
Oonks mä oikeesti tällänen? Tää on kamalaa! Makaan vaan,kuin koomas. Hyi.
Sit mä alan taas tuntee.
Ensin suunnatont iloo. Se kohoaa koko ajan mun sisäl.
Mä hymyilen. Mä hymyilen! Miks mä en hymyile kaiken aikaa? Tää tuntuu niin hyvält.
Tunnen ku mun sisäl on jotain. Jotain mustaa ja pelottavaa. Mitä se oikeen on?
Mä mietin ja mietin.
Päädyn ratkasuun että sen on pakko olla eräs asia mun lapsuudest. Ihan pakko olla se.
Ajattelen ja puin asiaa.
Onko sittenkään? Mitä se sit on jos ei sitä?
Itken. Itken hervottomast.
Tiedän että siel on jotain mut mitä.
Kyllä mä sen vielä selvitän. En tänään mutta tulevaisuudessa.
Avaan silmät.
Putkahdin tähän hetkeen.
Nään olkkarin.
Miten ihmeellisii ihmiset on. Tää kaikki. Wau.
Uskomatont. Tuntuu niin. Uskomattomalt.
Mä alan puhumaan. Miten hyvält se tuntuukaan!
Haluun jakaa ja haluun et mulle jaetaan.
Mä oon väsyny. Mä oon niin väsynyt. Ihan ku oisin juossut maratonin.
Musiikki pauhaa.
Se imee mut taas jonnekki kauas sisälle mut mä en jaksa enää.
Mä oon niin väsynyt. Ei enää. En jaksa.
Tunnen kuinka mua pelottaa vähän.
Mua pelottaa se pimeys mikä mus on.
Vaikka se on vaan pieni osa mua kaiken sen muun kirkkauden keskel niin se pelottaa.
Tulee tunne et mä en oo vielä valmis siihen.
Siispä mä puhun. Se tuntuu hyvältä ja tarpeelliselta.

Tunnen kuinka matka alkaa pikkuhiljaa olla päätöksessään.
Jalkoja kolottaa ja särkee joten alan joogaamaan. Se tuntuu älyttömän hyvältä.
Mihin kaikkeen ihmiskehokin pystyy.
Mä en ees keskity kunnolla mut se imasee mut silti mukanaan.



Siinä viimeisin sienimatkani hieman tiivistettynä. Tuntuu että monia asia tripiltä jäi unohduksiin mutta tässä ainakin osa siitä mitkä jäi pysyvästi mieleen.

[frapathea]

Tuttuu vuosien takaa. Sienet tuntuu vetävän minäkuvan eri puolet ihan erityisen ihanalle sykkyrälle. Välittyy ne tilat, ja muistan itsekin kohdanneeni tunteita lapsuuden traumoista, joita en lopulta kuitenkaan koskaan muistanut, tai ainakaan se tunne ei tiivistynyt mihinkään tiettyyn asiaan menneisyydessä. Oon uumoillut sen mahdollisesti sittenkin kuvastaneen ihan vain koko maailman kasvukipuja; sienet kun tuntuvat herkistävän niin kovin kaikenlaiselle yhteydelle ja myötäololle.

Kerronnaltaan kuin eka sienitrippi; ei päätä, ei häntää, ei hengähdyspaikkoja, ei rakennetta. Ilmaisun epävarmuus kuitenkin välittää tunteen tiloista; tollasta se oli ja on.

Hyvä kun jaat.

[Landmark]

Kiitos kun luit.
Itsekkin tulin nyt pohtineeksi että ehkäpä tuo pimeys mitä tuolla tripillä vähän pelkäsin on jotain mitä kaikissa meissä jollain tapaa on? Jokaisessa ihmisessähän tuntuu olevan sekä jotain hyvää että pahaa, niin ehkä mä en sitten oo oppinut vielä hyväksymään että hei mussakin on noita "pimeyden" piirteitä.

[frapathea]

Niin. Tietenkään niitä tunteita ei kannata koettaa juosta pakoon, mutta kokemuksesta kehotan välttämään myös niihin liiaksi takertumista. Pakkomielteinen vatvominen käy ihan yhtä raskaaks kuin sokea kieltäminenkin.

Mulle ainakin noina aikoina oli tärkeintä "pimeyteni" hyväksymisessä alkaa tarkkailla ja tunnistaa motiivejani aiempaa tarkemmin ja rehellisemmin. Se on tarkoittanut sitä, että oon joutunut myöntämään olevani kusipää silloin kun oon sitä ollut, ja myöntämään itelleni käyttäväni muita oman mielihyväni eteen, koska kaikki tekee sitä – ainakin joissain määrin. Olisi paljon kusipäisempää olla myöntämättä olevansa kusipää. Rehellisyys. Rehellisyys, rehellisyys, rehellisyys. Mutta on helpompaa kohdata oma viallisuutensa ja virheellisyytensä kun suhtautuu siihen välttämättömänä kasvunvarana parempaan.

[Landmark]

Jep,välillä on hyvä vaan rohkeasti vilkaista sinne peiliin ja hyväksyä ne omat viat ja puutteet yms ja tiedostaessaan ne on niitä helpompi lähteä kehittämään parempaan suuntaan. Mutta aivan kuten sanoit rehellisyydestähän se kaikke lähtee.