Ajatuksissa oli, että ottaisin siis Psilocybe cubensis Equador- sieniä. Oli ainoastaan yksi kokemus niistä uudelta vuodelta, joten ajattelin, ettei ne niin paljon sekoittaisi päätä kuin dxm.
Noh, otin ne mukaan erääseen tapahtumaan, missä oli vähän enemmän ihmisiä. Vaaka sanoi kuivien sienien painoksi 0.8g. Join 1 ja ½ lasillista mustaherukkatiivistetä ja kulutin aikani piirtämällä paperille murattilehtiä.
Noin puolen tunnin kuluttua päätin napostella sienet, moni on ehtinyt sillä välin jo kysellä, olinko ottanut ne jo. Sienet maistui aika karmealle. Join vettää muutaman desin.
Ajattelin, että nyt pitäisi olla pää tyhjänä. Kuitenkin mielessä pyöri kaikkea. Äitikin oli soittanut ennen tapahtumaa ja se ajatus häiritsi mielessäni.
Istun nojatuolissa ja katselen seiniä, silmissä alkaa tuntua jonkilaista painetta, mutta muuten olo on tavallinen. Pitäisi jo kuulemma vaikuttaa, mutta tiedän, että vaikutukset tulevat myöhemmin. Odotan 30 min.
Mietin savujen auttavan ja painun parvekkeelle polttamaan ihmisten kanssa hieman kannabishuumetta bongista. Istun puisella tuolilla ja on viileä ilma, ilta jo. Imen savut varovasti keuhkoihin ja puhallan ulos. Katson vastapäätä istuvaa miestä ja kauhistun! Hän alkaa puhua jotain, mutta en saa selvää mitä. Hänen suunsa vääntyy ja kasvot muuttuvat Hellraiser- leffan Pinheadin kasvoiksi. Suu venyy ja piikit nousevat joka puolelta. Päätän lähteä pois parvekkeelta ja menen sängylle makaamaan. Ihminen tulee viereeni kyselemään jotakin, mutta en tajua mitään, on vain jotain ääniä ja yksittäisiä sanoja, mihin yritän vastata jotain. Sienet tahtovat viedä mielen, mutta on sinniteltävä vastaamaan jotain. Silmät tuijottavat kattoa, Shpongle soi alakerrassa, katon puiset lankut alkavat hyppiä ja tanssia, puun kuviot alkavat liikkua ja valua alas. Koko katto alkaa avautua ja lentää avaruuteen. Nauran ja itken ja tuntuu, että mikään tunne ei ole parempaa kuin tämä. Nauran vielä lisää, koska en osaa vastata mihinkään kysymykseen. Ajattelen, että miten sienitripillä ihmiset pystyvät sanomaan jotain. Aikaa kuluu tuntikausia. Ihailen kattoa ja päätän nousta istumaan sängylle. Katson lattiaa ja lattia on silmiä täynnä. Silmät katsovat ja heiluvat hiljaisesti. Huone muuttuu punaiseksi ja välillä taas keltaiseksi. Varjot liikkuvat.
[tässä vaiheessa tädin muisti alkaa pätkiä, joten tapahtumat voivat olla väärässä aikajärjestyksessä]
Päätän mennä yksikseni makaamaan pimeään nurkkaukseen ja keskittyä kattoon, joka on lähdössä sijoiltaan. Kuviot puulankuissa valuvat ja vaihtavat väriään. Makaan siinä jonkun ajan.
Kiipeän sitten portaat alas ja ne tuntuvat ihan kiemuraisilta. Otan yhden ihmisen mukaani ja päätän lähteä ulos. Puen takin ja ihmettelen hetken miten saisin kengät jalkaan. Lähden kävelemään metsään päin ja ihmettelen minne olen menossa. Käännyn takaisin ja istun puiselle kynnykselle tms. Kaikki on pikseleinä- kuin katsoisi televisiota läheltä.
Tulee kylmä ja menemme takaisin sisälle. Istun olohuoneen sohvalle ja katson ihmisiä keittiön pöydän äärellä. Kaikkialla on pimeää ja silmissä vilkkuu svastikoita. Ihmiset pöydän ääressä vilkkuilevat minuun päin ja alan ajatella, että niillä on salaliitto ja että jokin paha on tulossa. Kömmin portaita ylös ja menen nukkumaan jossain vaiheessa.
[tässä taas muisti pätkii]
En saa unta ja kömmin alas huojuen. Alhaalla on kolinaa ja meteliä, ihmettelen mitä oikein tapahtuu. Käännyn vasemmalle ja huomaan yhden miehen makaavan siinä ilman housuja. Se ei kumma kyllä tee mitään vaikutusta minuun ja haen juotavaa jääkaapista. Joku peittelee hänet sillä välin. Menen olohuoneeseen jumittamaan ja ihmettelemään. Jokapuolella jotain liikettä ja en oikein saa minkäänlaista käsitystä mitä on tapahtunut.
Palaan nukkumaan ja ehdin jonkin aikaa olla sängyssä, kun taas tekee mieli juotavaa ja menen alas. Meno on samaa kuin ekallakin kerralla.
Jossain vaiheessa palaan nukkumaan ja nukun aamuun asti. Aamulla heräsin, join mehua ja palasin takaisin nukkumaan. Heräsin varmaan 16 aikoihin.
Jei.
(typot yms. anteeksi, sekä epäloogiset lauseet.)
Ei siinä, mukavaa luettavaa!