Amanita Pantherina-Pelosta hulluuteen

Psilocybe Cubensis, Amanita Muscaria...
boost
Lepakko
Posts: 203
Joined: Fri 20 Sep 2013, 15:16

Amanita Pantherina-Pelosta hulluuteen

Post by boost »

Elikkäs...päätin tässä kirjoitella trippi stoorin kokemuksestani kärpässienten kanssa muutaman kuukauden takaa. Ja tosiaan sienet olivat pantteri kärpässieniä, joita oli kuivateltu päivän, eli sienet olivat oikeastaan ”raakoja”.

Olin kaverin kämpässä, veljeni ja kolmen muun kaverini kanssa. Kaikki meistä söivät näitä kyseisiä sieniä. Tatit otettiin naamaan joskus iltapäivällä noin kello 16:00 aikaan. Söin neljä isoa lakkia+join jonkinverran amanita teetä.

Kesti aika kauan, ennenkuin tuntui edes miltään, mutta jossain vaiheessa tuli semmoinen kevyt olo. Tämä kevyt, ihan mukava, muttei mikään erikoinen olo kesti semmoiset neljä tuntia ennen nousuja. Elikkäs mentiin porukalla etsimään silokkeja parin kilometrin päässä olevalta niittymäiseltä alueelta ja kun oltiin palaamassa takaisin kaverin kämpille, niin en voinut millään uskoa sitä, että oltiin jo palaamassa, koska en muistanut sienten etsimis reissulta mitään. Joku about tunti jossain pellolla/niityllä oltiin kuulemma oltu, mutta mä en voinut muistaa siitä mitään. Oli tosi hämmentävää, kun yhtäkkiä oltiin jossain ihan muualla, kuin mä luulin, että oltiin ja kysyin frendiltä, että miksi me nyt jo himaan ollaan menossa, että mehän oltiin tuolla joku viisi minuuttia. No siinä sitten ihmeteltiin ja naurettiin, että näköjään alkaa sienet toimia ja jatkettiin matkaa kaverin kämpälle.

Kun saavuttiin sinne, niin frendin pikku-veli pelasi siellä x-boxilla jotain haloa. Joku sanoi sitten jotain jostain suomen kielisestä halosta(tai niin mä kuulin sivu korvalla) ja kysin sitten: ”ai hä?? suomenkielinen halo? Mitä vittua?”.
Kaveri: ”ei mikään”.
Minä: ”aa, okei”.-->viisi sekunttia myöhemmin: ”ai hä?? siis suomenkielinen halo? Oikeesti”.. jne. Eli siis unohdin kaiken sanomani (+monissa mun sanomissa ei hirveästi kuulemma järkeä ollut) uudelleen ja uudelleen, eli mulla oli kirjaimellisesti kultakalan muisti. Ensin en edes tajunnut sitä, että unohdin kaiken, mutta siinä vaiheessa kun kaikki kaverit puhui jotain, että ”vittu tolla toimii”, niin aloin tajuta sen itsekkin. Alussa toi unohtelu oli periaatteessa ihan hauskaa, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkoi vähän ahdistamaan, kun ihan jokaisen lauseen, mitä oli sanomassa, unohti uudelleen ja uudelleen...

Yhtäkkiä frendilläkin alkoi toimimaan ja tämä kyseinen frendi oli popsinut vielä enemmän sieniä, kuin minä. Siinä sitten yritin rauhoitella tätä frendiä ja ehdotin sille, että menee vaikka nukkumaan. Kaikki lauseet piti yrittää selittää mahdollisimman lyhyesti ton unohtelun takia, tyyliin: ”mee nukkumaan, koska silloin sä nukut”.

Ensin oli tarkoitus jäädä yöksi tonne kyseiseen kämppään, mutta sitten, kun menin hakemaan vettä keittiöstä, niin unohdin, että mulla oli vesi lasi kädessä, joten pudotin sen maahan. Sitten kaverin mutsi tuli siihen vittuuntuneena jotain sanomaan melusta, joten päätin lähteä himaan. Toi kulta kalan muisti teki siitä lähtemisestäkin vaikeeta. Eli ensiksi lähdin ulos ovesta, sitten muistin, että takki jäi sisään-->menen hakemaan takin-->lähden ovesta ulos, sitten muistin, että kännykkäkin on sisällä-->haen kännykän-->lähden ovesta ulos-->unohdin laittaa kengät jalkaan ja sitten hain kengät ja pääsin vihdoin lähtemään.

No käveltiin siinä sitten veljen kanssa himaan päin. Veljenikin oli siis syönyt samoja sieniä ja silläkin oli toiminut aikasemmin. No jossain vaiheessa matkaa veli sitten kysyi: ”miten sulla noi vieläkin kolisee noin hyvin, kun mulla laski aikoja sitten”? Toi kysymys sai mut jotenkin paniikkiin, koska luulin koko ajan, että broidikin on samoissa olo tiloissa, kuin minä. Aloin kuumottelemaan, että joutuisin jonkinlaiseen psykoosiin ja unohtelu jatkuisi loppu elämän ajan. Loppu matka kotiin oli sitten ahdistavaa kuumottelua psykoosista, eikä siinä muuta oikein ajatellut. Välillä kaaduin maahan, kun unohdin, että olin kävelemässä ja sen takia jalat petti alta.

Kun päästiin vihdoinkin himaan, niin päätin ahdistuksen takia mennä nukkumaan. Jossain vaiheessa yöllä sitten heräsin ja tässä vaiheessa trippi meni ihan uudelle tasolle.

Nousin sängystä valtavassa paniikissa ja menin vessaan katsomaan itseäni peilistä. Luulin, että olin muuttumassa kärpässieneksi. Join kraanasta paljon vettä, koska ajattelin, että kuivuisin kuoliaaksi ilman sitä. Kun olin juonut tarpeeksi, niin menin takaisin omaan huoneeseen. Veljeni oli samassa huoneessa, mutta hän nukkui, joten mulla ei ollut ketään vahtimassa mua.

Pääseminen selvinpäisyyteen tuntui hyvin pieneltä mahdollisuudelta tai oikeastaan lähes mahdottomalta. Oikeastaan loppu tripillä kyse oli lähinnä siitä, että miten saisin itseni pois siitä olotilasta ihan vitun flippaavilla ja vaikeasti selitettävillä tavoilla, mutta yritän nyt selittää tapahtumat parhaani mukaan.

Näin huoneessa täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka yrittivät tehdä samaa, kuin minä, eli estää sieneksi muuttuminen. Tässä vaiheessa, en edes tajunnut, että ne ihmiset olivat vain hallusinaatioita, mutta olen kiitollinen noille hallusinaatioille, kun näyttivät, miten sieneksi muuttuminen voidaan ehkä estää. Jouduin niin sanotusti purkaamaan itseni palasiksi niin pitkälle, että olisin vain pieni musta läikkä lattialla ja sitten jotenkin koin itseni takaisin ihmisen muotoon. Jouduin tehdä tämän prosessin monta, monta...monta kertaa ja aina prosessin päätyttyä luulin, että olin vihdoinkin päässyt takaisin entiseen maailmaan, mutta sitten se sama sairas painajainen jatkoi jollain oudolla tavalla. Esim. istun sängyllä-->JES!...loppuko se??-->katson vihreää peittoani ja sitten se peitto muuttuu mun tripiksi-->vitun iso pettymys ja pelko valtaa mielen ja sama paska jatkuu. Yhdessä vaiheessa luulin, että trippi oli loppunut, mutta sitten huomasin, että katson itseäni makaamassa sängyllä jonkun toisen kehossa. Yksi muistikuva tripiltä on se, kun tungin tyyny lakanaa suuhuni, koska luulin jostain syystä, että siten pääsee pois tripiltä (Vittu, mä olen muuten kiitollinen, että en tukehduttanut itseäni tolla tyyny lakanalla tai muuten satuttanut itseäni, kun yksin muutenkin olin). Mutta joo...tollaista se oli läpi yön, eli panikointia ja helvetinmoista flippailua. Aika vaikea tosta mitään selittää, kun en kunnolla edes muista, missä järjestyksessä toi kaikki tapahtui. Niin paljon olisi selitettävää tosta, mutta mä voin vaan ajatella noi hetket mun päässä, mutta niitä ei vaan jotenkin voi pukea sanoiksi.

Yksi osa tripiltä, joka erosi aika paljon muusta osasta oli, kun olin jossain tyhjyydessä, missä mulla ei ollut kehoa. Tuntui, että mulla olisi ollut vain aivot, silmät ja suu. Yhtäkkiä joku ääni alkaa puhua mulle ja selittää, että ainoa tapa päästä takaisin entiseen on se, että alan uskomaan Jeesukseen ja jumalan sanaan. Ja kuulemma kaikki kristin uskoiset ovat saaneet jossain vaiheessa elämäänsä saman näyn, mutta jumala on kieltänyt heitä kertomasta siitä. No mulla oli tässä vaiheessa todellisuudentaju aika nollilla, joten päätin, että alan nöyränä uskomaan Jeesukseen. Samalla olin kyllä helvetin pettynyt siitä, että joutuisin omistamaan elämäni jollekkin, mille en todellakaan haluaisi.

No aamulla kello seitsemän aikaan sitten heräsin omasta sängystä ja olin aika helvetin iloinen siitä, että olin palannut takaisin entiseen. Mitään muistikuvia ei ole siitä, että miten toi trippi loppui, tai että olisi ollut jotain laskuja, mutta joo....aika paljon toi kokemus muutti mun käsitystä trippaamisesta ja tajusin, että millainen paha trippi oikeasti on.
Last edited by boost on Wed 04 Dec 2013, 04:25, edited 1 time in total.
User avatar
VXA
Kameleontti
Posts: 844
Joined: Sat 22 Sep 2012, 22:53

Re: Amanita Pantherina-Pelosta hulluuteen

Post by VXA »

Huhhuh. Tää on kyl tosi mielenkiintonen stoori.

On se vaan jännä...
Jos metsään haluat mennä nyt,
niin takuulla pajautat.

Kolme likaista hippiä hiisas näin, piippu kiersi ringissä eteenpäin. Ja koska hatsia oli paljon niin, kutsuivat he messiin yhden pajapään.

Kuoseissa taju ajantajusta heikkenee.
Illuusio

Re: Amanita Pantherina-Pelosta hulluuteen

Post by Illuusio »

boost wrote: Yhtäkkiä joku ääni alkaa puhua mulle ja selittää, että ainoa tapa päästä takaisin entiseen on se, että alan uskomaan Jeesukseen ja jumalan sanaan. Ja kuulemma kaikki kristin uskoiset ovat saaneet jossain vaiheessa elämäänsä saman näyn, mutta jumala on kieltänyt heitä kertomasta siitä. No mulla oli tässä vaiheessa todellisuudentaju aika nollilla, joten päätin, että alan nöyränä uskomaan Jeesukseen. Samalla olin kyllä helvetin pettynyt siitä, että joutuisin omistamaan elämäni jollekkin, mille en todellakaan haluaisi.
Siis vittu oon 1000000% varma että oon kuullu ton saman joskus, ei varmasti oo deja-vu tai mikää :O Ehkä mää sekoan :shock:

Ootko kenties postannu ton joskus johonki muualle ? Tai siis, muu teksti vaikutti tuntemattomalta (Hyvältä muuten, hyvin kirjoitettu)

Mutta tuo lainattu teksti.. Pakko oli ihan replyttää ku niin oudolle tuntu. Ootko siis jakanu ton tekstin jossain muualla ? Tai täällä aikasemmi ?
Vai mitä vittua.
User avatar
VXA
Kameleontti
Posts: 844
Joined: Sat 22 Sep 2012, 22:53

Re: Amanita Pantherina-Pelosta hulluuteen

Post by VXA »

on joo kirjottanu ton aikasemminkin muualle tänne foorumille. :) mainitsikin että tekee ehkä pidemmän trippistoorin ja tässähän se nyt on. ei kyl muistikuvaa että mistä muualta sama teksti löytyy.
Jos metsään haluat mennä nyt,
niin takuulla pajautat.

Kolme likaista hippiä hiisas näin, piippu kiersi ringissä eteenpäin. Ja koska hatsia oli paljon niin, kutsuivat he messiin yhden pajapään.

Kuoseissa taju ajantajusta heikkenee.
boost
Lepakko
Posts: 203
Joined: Fri 20 Sep 2013, 15:16

Re: Amanita Pantherina-Pelosta hulluuteen

Post by boost »

Illuusio wrote:
boost wrote: Yhtäkkiä joku ääni alkaa puhua mulle ja selittää, että ainoa tapa päästä takaisin entiseen on se, että alan uskomaan Jeesukseen ja jumalan sanaan. Ja kuulemma kaikki kristin uskoiset ovat saaneet jossain vaiheessa elämäänsä saman näyn, mutta jumala on kieltänyt heitä kertomasta siitä. No mulla oli tässä vaiheessa todellisuudentaju aika nollilla, joten päätin, että alan nöyränä uskomaan Jeesukseen. Samalla olin kyllä helvetin pettynyt siitä, että joutuisin omistamaan elämäni jollekkin, mille en todellakaan haluaisi.
Siis vittu oon 1000000% varma että oon kuullu ton saman joskus, ei varmasti oo deja-vu tai mikää :O Ehkä mää sekoan :shock:

Ootko kenties postannu ton joskus johonki muualle ? Tai siis, muu teksti vaikutti tuntemattomalta (Hyvältä muuten, hyvin kirjoitettu)

Mutta tuo lainattu teksti.. Pakko oli ihan replyttää ku niin oudolle tuntu. Ootko siis jakanu ton tekstin jossain muualla ? Tai täällä aikasemmi ?
Vai mitä vittua.
Juu juu, siis ihan omaa tekstiä toi on ja olen tosiaan kirjoitellut tosta johonkin "uskotko jumalaan" topicciin, tai mikä se nyt olikaan.
En ole verbaalisesti ehkä mikään lahjakkain ihminen, tai ainakin parannettavaa varmaan on, mutta kiitoksia, jos tykkäsitte. :D