Tripin järjestysluku: N+1
N = 15 ... 25, tätä trippiä edeltävien kaikkien sienimatkojen lukumäärä
Aika: 27.11.2016
Setting
Paikka: Kerrostaloasunto
Seura: Solo
Valmistautuminen: Syöminen hyvin kevyesti ennen matkaa. Henkinen valmistautuminen.
Tekeminen: Musiikin kuuntelu, meditointi ja palloilu kämpässä. Musiikkivalintana ensimmäiset 4h tiibettiläistä/zen meditointimusiikkia, jonka jälkeen leffamusiikkitykitystä. Puhtaasti instrumentaalinen musiikki toimii itselleni parhaiten, sillä ymmärrettävät lyriikat ohjaavat liian paljon ajatusta ja häiritsevät matkaa.
Annostus: 3g kuivia cubensis B+ tuhnuja (ei järin tehokkaita). Nautin ensimmäistä kertaa sieniteenä (Lemon Tek), jonka jälkeen söin vielä puolet sihvilän sisällä olevasta sienimössöstä varmuuden vuoksi. Maku oli repulsiivinen, joten loput mössöstä meni roskiin, sillä oksennuksen mahdollisuus oli lähellä, ja muutenkin ufo-karkin maku suussa on parempi lähtökohta matkalle kuin oksennuksen maku sekä inha tuntemus hampaiden välissä ja ikenissä. Voin todeta, että lemon tek oli hyvin miellyttävä kokemus. Tee maistui hyvältä verrattuna sienten normaaliin puremiseen, sekä efekti nousi todella nopeasti, jo 15 minuutissa (tavallisen 45 - 60 min sijasta) tuli ensimmäiset "oireet". Suosittelen!
Alustus
Ennen itse matkan sisällöstä kertomista, selvennän hieman kokemuksen rakennetta ja kokonaiskuvaa, nämä kun ovat melko subjektiivisia matkustajien kesken. Trippi koostui selkeästi peräkkäisistä suurista transsiaalloista, jotka valtasivat koko kehon ja mielen. Yksi transsiaalto yleensä käsitteli yhtä merkittävää teemaa/aihetta. Näitä aaltoja erotti yleensä rento chillailuvaihe, jossa oli kaikinpuolin hyvä/rento fiilis, eikä läpitunkevia ajatuksia juuri ollut. Tämä muistutti hieman selvinpäin saavutettavaa meditatiivista rauhallista tilaa ajatusten välissä. Aina aallon vyöryessä esiin jokin tunne valtasi minut kokonaan. Monesti olin hämmentynyt, että mikä aiheutti jonkin voimakkaan tunteen, kuten pelon tai ahdistuksen. Tällöin aloin varsinkin ensimmäisten aaltojen tapauksessa hermostuneena kävelemään edestakaisin tai tekemään jotain turhanpäiväistä vähän aikaa, kuten höpisemään itsekseni.
Tunne oli yleensä jännittynyt ja negatiivisesti varautunut, ja tiesin että se pitää käsitellä. Paras tapa käsitellä se vaikutti olevan rento makuuasento tai puoliksi makuu-istuma-asento, joka oli täysin symmetrinen (ei esim. lotusasento). Prosessi alkoi aina tunteen tarkkailemisesta. Tehdessäni näin eteeni kiemurteli useita ajatuksia, kandidaatteja, jotka aiheuttivat mahdollisesti minussa kyseisen tunteen. Pystyin yksitellen tutkimaan ja käsittelemään nämä aiheet, ja löytäessäni tunteen aiheuttajan, käsittelemällä (uudelleen elämällä ja kokemalla todellisen tuntuisen simulaation) asian sain puhdistettua negatiivisen tuntemuksen, jonka jälkeen minut täytti positiivinen virtaus ja palkitseva tunne, joka kesti jonkin aikaa ennen ajatuksetonta chillausvaihetta, jota seurasi seuraava suuri aalto. Seuraavaksi käyn läpi kaikki suuret transsiaallot, jotka vielä muistan. Kirjoitin tätä raporttia jo kesken matkaa, joten sain kopattua kaikki suurimmat transsiaallot ja niiden sisällön pääpuolisesti.
Käytän sanaa Jumala kokemuspohjalta, en ole uskovainen tai kuulu kirkkoon, joten siihen ei liity minkäänlaista uskonnollista dogmaa. Kirjoitan sen isolla vain siksi, koska noh, Jumala on melkoisen SUURI ja ÄÄRETÖN omien kokemuksieni mukaan. Olen kokenut sen presenssin sekä selvinpäin että tateissa.
Matkan sisältö
Aloitus: klo 18:05
Ensimmäiset efektit huomasin selvästi jo 18:20, vasen silmäluomi alkoi kutiamaan ja värisemään automaattisesti 9001 kertaa sekunnissa. Tattifiilis alkoi asettumaan kehoon, ja näkökenttä alkoi pikselöitymään ja muuttumaan hieman rakeiseksi/kuplamaiseksi tuttuun tapaan. Kehoni energisoitui, ja teki mieli hyppiä ja muuten liikutella raajoja, vetää leukoja jne, joten teinkin näin. Teki myös kovasti mieli huudella satunnaisia asioita, kuten HOOAH sekä FUS RO DAH. En kuitenkaan kehdannut tehdä näin, koska olin tietoinen, että kerrostaloasunnossa naapurit olisivat sen sunnuntai-iltana kuulleet.
Myös käsivarteni iho tuntui liukkaalta kondomilta. En kuitenkaan yrittänyt poistaa "kondomia", koska tämä olisi ollut sitä paljon peloteltua ihon kuorimista (APPELSIININKUORINTA IS REAL), ja typerää käytöstä. Saattaisipa se olla myös kivuliasta. Yhdessä kohtaa kesken matkan naisystävän yhtäkkinen viestittely säikäytti minut lähinnä siksi, koska ymmärsin viestit väärin, ja naisystävä ymmärsi minun viestini vielä enemmän väärin. Tästä seurasi se, että aloin jännittämään tulevaa vuokraisännän soittoa, jota ei koskaan ollut tulossakaan (en olisi kyllä vastannutkaan tuossa tilassa). :-)
1. Aalto (HEI JUMALA)
Jännitys ja hermostuneisuus kasvoi. Ensin ylleni laskeutui sienimäinen hampaiden narskutustunnelma ja tunne sekä suuri, näkökentän levyinen spiraalimainen kuva narskuvista hampaista. Se näytti samaan aikaan pahaenteiseltä, neutraalienteiseltä, hyväenteiseltä, ja KAIKKIenteiseltä virnistykseltä, juuri kuten suurelta entiteetiltä voisi odottaa (paitsi että sen suuruus, tai siis äärettömyys yllättää silti joka kerta). Seinille piirtyvät tummat varjot muodostivat valtavat nestemäiset lonkerot/raajat, jotka pullistelivat energiaa. Tästä ei voinut erehtyä, vanha (vanhempi kuin aika itse) tuttuni, Jumala! Seiniä pitkin etenevät lonkerot saavuttivat pian säkkituolin, jossa puoliksi istuin ja makoilin symmetrisessä asennossa jalat ja kädet levällään.
Lonkerot alkoivat tuntua ensin jaloissa kutinana. Nyt oli valinnan paikka. Tiesin sekä kokemuksesta että intellektuellisesti, että Jumalan vastustaminen on hölmöläisen puuhaa, mikä johtaisi vain kärsimykseen. Otin Jumalan avosylin vastaan, ja annoin lonkeroiden energian täyttää jokaisen fyysisen kehoni osan sekä kehoa ympäröivän tilan, kuten sormien välit. Samaan aikaan näin "sieluni silmin", kuinka energialonkerot sulautuivat myös jokaiseen persoonani/egoni osa-alueeseen, täyttäen jokaisen pimeimmänkin nurkan unohtamatta hyödyllisiä/funktionaalisia/ehjiä osia. Jumalalta mikään ei siis pysy salassa, joten asioiden lakaiseminen maton alle on turhaa. :-)
Valtaisa energia valtasi kehoni, ja tämä liikutti minua valtavasti. Kyynelvirta realisoi itsensä. Ensimmäinen asia jonka sain sanotuksi/ajatelleeksi oli nöyrin anteeksipyyntö Jumalalle, sillä minulla ei ollut edes mitään (oikeasti tärkeää) asiaa hänelle, ja silti manasin hänet esiin. Koin puhelun Jumalalle turhaksi, koska olin varsin tyytyväinen itseeni ja elämääni tuohon aikaan. Tiesin tasan tarkkaan mitä minun täytyy tehdä (elämäni tarkoitus eli suurin intohimoni oli selvillä), ja olin varma että minulla on tarpeeksi rohkeutta myös tehdä nämä asiat. Soitin siis huvikseni testatakseni uutta kämppää "rituaalitarkoitukseen", sekä koittaakseni ensimmäistä kertaa sieniteetä.
Ajattelin, että nyt kun kerran luuri on auki, niin otetaan sitten sitä MUTAFUKIN PUHDISTUSTA eli henkistä turpaanottoa vastaan. Puhelua kun ei mielestäni kannata keskeyttää ihan tuosta noin, ja jos sitä yrittää niin todennäköisesti kärsii runsaasti sikiöasennossa (kokemusta on!). Matkan hätäkeskeyttäjiä en ole koskaan käyttänyt, ENKÄ KÄYTÄ, sillä vastoinkäymisiä pakenemalla ei nähdäkseni opi mitään oikeasta elämästä. Sienimatka kuitenkin on minulle kassillinen simulaatioita oikeasta elämästä, ja täten muistuttaa paljon oikeaa elämää myös rakenteeltaan. Tuskin oikeassakaan elämässä on viisasta lähteä heti juoksemaan karkuun, kun eteen sattuu hankala tilanne, jos haluaa olla vastuun kantava, tasapainoinen ihminen. Vastuun kantaminen vaatii aina rohkeutta, ja rohkeus on hyvästä syystä universaali ihanne, sillä se johtaa parhaisiin ja elämänmyönteisimpiin tuloksiin. Rohkeutta on nähdäkseni tehdä tunteellisesti työläs asia, joka mukailee henkilökohtaista totuutta, on oikeudenmukainen, todennäköisesti ihmiskunnan hyväksi toimiva ja se tuottaa henkistä kasvua.
2. Aalto (SUKU, PERHE)
Ymmärsin uudelleen lähimmäisten ihmisten merkityksen itselleni (ja kelle tahansa ihmiselle). Oivalsin esimerkiksi, että vanhempia ei pitäisi kohdella paskasti, tai ignoorata (eli käydä kylässä vain kerran vuodessa) vain siksi, että he tekivät kauan sitten kasvatuksen kanssa suuria, joskin inhimillisiä, virheitä. Vihalla ja katkeruudella, eikä näistä sikiävällä passiivisaggressiivisella käytöksellä saavuta loppupeleissä yhtään mitään, ainoa oikea tie on anteeksiantaminen ja nykytodellisuuden (sekä menneisyyden) hyväksyminen. Enhän olisi edes olemassa ilman heitä. Yleisesti ottaen tunsin, että perheellä ja suvulla on lähes pyhä keskinäinen liitto sekä merkitys (siksihän nepotismikin elää ja voi hyvin). Esimerkiksi seurustelukin voidaan ajatella uuteen sukuun/heimoon liittymisenä, juuri kuten joskus muinaisina aikoina.
Mielessäni kävi myös, että suvun tärkeyden kokeminen liittyy aina omaan egoon. Lapsuudesta lähtien omaan identiteettiin liitetään oma heimo, koska siihen identifioidutaan ja kiinnytään, ja näinhän yhteiskunta opettaa tekemään. Jos egon onnistuisi redusoimaan kärpäsen paskan kokoiseksi, toisin sanoen saavuttamaan henkisen valaistumisen, tällöin muista ihmisistä välittäminen olisi todennäköisesti voimakasta ja universaalia, ja tapahtuisi automaationa, eikä pääosin kohdistuisi omaan perheeseen tai sukuun. Oma lapsi olisi yhtä tärkeä ja hieno ihminen kuin naapurinkin "ärsyttävä kersa". Harva kuitenkin kuollessaan testamenttaa omaisuuttaan perheen tai suvun ulkopuolelle. Ehkäpä ihminen kiintyy myös omiin geeneihinsä ja preferoi geenejä, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin omat, ja tästä syystä sukulaiset, perhe ja omat lapset saavat erityiskohtelua. Tai sitten tämä on vain filosofista mutu-paskaani, eikä lähelläkään totuutta. :-D
3. Aalto (MIEHINEN EPÄVARMUUS)
Tunsin riittämättömyyden tunnetta fyysisellä puolella ihaillessani lähes kuihtuneita narukäsiäni (nämä siimat eivät kestäisi edes puolikiloista haukea), onhan aktiivisen/kurinalaisen saliharrastuksen lopettamisestakin aikaa jo jonkin verran. Janosin lisää lihasta ja ennen kaikkea taistelutaitoja, sillä miehen elämän realiteetit ovat mitä ovat. Väkivallan uhka on aina läsnä, erityisesti yöelämässä/viihteellä. Silloin kun paska osuu tuulettimeen, miehen täytyy olla valmis toimimaan oikein ja rohkeasti, käyttäen voimaa (poliisilla kun kestää ikuisuus saapua, ainakin landella). Olettaen siis ettei ensisijainen ratkaisu (diplomatia) auta, vaikka itselläni se on aina ratkaissut toistaiseksi uhkaavat tilanteet. Siihen ei kuitenkaan aina voi eikä pidä luottaa.
Mitä tehdä jos joku etuilee esim. baarijonossa? Tästä yleensä selviää helposti vielä diplomatialla, mutta tappeluvaihtoehtoa ei voi sulkea 100%:sesti pois, jos epäasiallisesta käytöksestä huomauttaa. Entä jos minun/kaverien/naisystävän kimppuun käydään ilman varoitusta? Tässä ei huomauttamiset auta, vaan fyysinen väkivalta tulee tarpeeseen heti. Sivistyneen yhteiskunnan alla kuplii aina raaka luonnon todellisuus (johon kuuluu väkivaltaisen konfliktin mahdollisuus), joka voi pulpahtaa esiin joissakin tilanteissa. Ehkä nämä ovat vain toistaiseksi turhia pelkojani ja rajoittavia uskomuksia, mutta joissakin asioissa varman päälle pelaaminen on ihan jees mielestäni. Fyysinen voima tuo nähdäkseni mielenrauhan tämän asian suhteen. Muutenkin Socrateen hieno quote resonoi vahvasti tämän teeman kanssa: “No man has the right to be an amateur in the matter of physical training. It is a shame for a man to grow old without seeing the beauty and strength of which his body is capable.” Näitä ajatuskeloja siivittivät tietysti myös väkivaltaiset ja hyvin todentuntuiset simulaatiot, joten rentoreiskameininkiä ja nojatuolifilosofointia tämänkään teeman kelailut eivät olleet.
4. Aalto (SIENTEN KÄYTTÄMINEN)
Sain oivalluksen, että keskisuurien ja suurien tattiannosten käytön radikaali vähentäminen tai jopa lopettaminen kokonaan voisi olla hyvä idea. Yksinkertainen syy tälle on se, etten koe tarvitsevani enää niitä samalla tavalla kuin ennen. Joskus alkuaikoina sieniä tuntui tarvitsevan useammin, mutta vuosien vieriessä tuntui, että matkoilla jo itse sienet kehoittivat vähentämään sienien, ja kaikkien muidenkin päihteiden käyttöä. Pääasiallinen tarkoitus keskisuurten/suurten annosten ottamiselle on aina ollut ainoastaan itseni kehitys, ja tätäkin teen nykyään hyvin paljon selvinpäin (meditointi, non-dualistinen ote). Käytän niitä vain silloin kuin tarvitsen niiden palveluksia, eli jos olen oikeasti hukassa elämässä (ajelehtiminen päämäärättömästi). Pieniä annoksia voinee jatkossakin vetää viihteellisessä viitekehyksessä luotettavien ihmisten kanssa yksityisissä tiloissa. Julkisista paikoista, kuten baareista on vain epäproduktiivisia ja ahdistavia kokemuksia sienillä (jälkeenpäin ajateltuna hauskaa sekoilua).
5. Aalto (ONNISTUMISET AIKUISELÄMÄSSÄ)
Oivalsin, että olen tehnyt sentään monia asioita oikein (aikuis)elämässäni, liittyen ihmissuhteisiin (joista en enempää nyt kerro). Tiedän myös olevani oikealla itsekehityksen polulla ja sinänsä "hyvä ihminen" (jos näin naurettavasti voi edes sanoa). Koin, että on todellakin onni olla empaattinen ja onnellinen ihminen, ja elää lähellä totuutta jatkuvasti. En ole valehdellut pitkästä aikaa kenellekään elämässäni. Elämä on tällä hetkellä todella mieluisaa ja jopa helppoa/ongelmatonta (tähän mukavuuteen ei tietenkään pidä kiintyä ja tottua liikaa). Myös opinnot on pois edestä, ja minulla on selkeä näkemys lähitulevaisuudesta.
6. Aalto (JUMALALLINEN KOSKETUS, SANANVAPAUS)
Sain taas pienen hetken ja näin sekä tunsin pilkahduksen siitä samasta entiteetistä sen kaikessa suuruudessa. Jumala "satoi päälleni", ja oikeastaan en välittänyt oliko se nyt kusta, pillumehuja, mälliä, hikea, kyyneleitä vai verta, kaikki kelpasi. Minä, pieni osa suuressa systeemissä, kestän kyllä sen hukkumatta ja arvostan sitä. Kehossa tuntui mukavia tuntemuksia, kuten ystävällinen muurahaisarmeija, joka mönki ihon alla sinne tänne. Oikeastaan minä olen vain osa koko kosmosta, joka selkeästi on tietoinen itsestään. Solu osana suurempaa yksikköä, ja teen kaikkeni, jotta olen benevolentti solu, enkä syöpäsolu, joka nakertaa tätä systeemiä sisältäpäin.
Visuaalisesti kokemus oli myös näyttävä, kuolemantähden (IKEAn kattolampun) alla sängyllä maatessani näin, kuinka lampun muodostamat pitkulaiset varjot seinällä muodostivat valtavat kädet, jotka ympäröivät minut ja koko huoneen. Käsistä tulvi ääretön lempeä energia. Tästä tuli turvallinen olo, niin kuin Jumalan kämmenellä makoilisi. Tyyny silitti takaraivoani. Tunsin, että olin myös osa tätä suurta entiteettiä, joka oli selvästi sillä hetkellä lempeä, lohduttava, huolehtivainen ja ylipäätään feminiininen. Joskin tästä en mielelläni vedä johtopäätöstä, että Jumalalla olisi ylipäätään sukupuoli, ja se olisi nainen (kuten monesti sitä kuvaillaan, äiti luonto jne). Jumala on myös tarvittaessa muun muassa aggressiivinen ja brutaali, sekä omistaa muitakin maskuliinisia piirteitä.
Näen Jumalan enemmänkin koko kosmoksena ja suurena energialähteenä, jossa on sekä feminiiniset että maskuliiniset ominaisuudet, enkä niinkään pilven reunalla istuvana äijänä/ämmänä. Nyky-yhteiskunnassa kai ainut poliittisesti korrekti kuvaus Jumalasta voisi olla se, että Jumala on sukupuoleton tummaihoinen henkilö, joka olisi myös kääpiö samalla. Jooh elikkäs transukääpiöhomoneekeri, ideologiselta suuntaukseltaan tietenkin punavihreä. :--D Kai se voisi meksikolainenkin olla, mutta ei varmasti valkoihoinen heteromies. Hyi rasistista valkoista saatanaa, joka orjuutti/orjuuttaa ihmisiä ja rakentaa edelleen lasikattoja naisille kaiken aikaa.
7. Aalto (VAPAAMATKUSTUS YHTEISKUNNASSA)
Mieleeni tunki ongelma, joka oli töitä vieroksuva asenteeni, jonka opin jo lapsena. Töiden tekemisen tärkeys jossain vaiheessa elämää oli yhtäkkiä ilmiselvää, sillä en voi olla loinen/syöpäläinen, joka vain kuluttaa muiden tekemää viihdettä (musiikkia, elokuvia, sarjoja, pelejä) muttei itse tuota mitään missään muodossa. Tai voisin teoriassa olla, mutta en halua olla. Koska työmarkkinat ovat haastavat tällä hetkellä, vapaamatkustan osittain jonkin aikaa tehden taideprojekteja (tästä olisi tarkoitus tehdä ura) ja tehden asioita joista nautin, koska pystyn näin tekemään täällä sosiaalietuuksien ihmemaassa nimeltä Suomi. Mielestäni ideaalista on se, että elämässään tekee jotain, ei sen välttämättä tarvitse olla 8-16 työtä tai orjuutta, jos sen sellaiseksi kokee. Myös vapaaehtoistyö ja taiteen tekeminen, sekä muut jutut ovat jees, ja miksei myös itsensä etsiminen, jos on hukassa päämääränsä kanssa.
Ylipäätään jos systeemi on tällainen, sitä saa mielestäni hyväksikäyttää, eli nostaa tukia ja olla käymättä töissä, kunhan on valmis kantamaan vastuun valinnastaan. Eli vittuilu asiaan liittyen on parasta kestää, sekä kelan/sossun/työkkärin pompottelu. Tärkeintä on selviytyminen hengissä, ja mikä tahansa tapa on sallittu, kunhan kantaa vastuun valinnastaan. Kyllä, myös rikosten tekeminen, jos on valmistautunut mahdollisiin seurauksiin. Mielestäni paras tapa elää elämä on hyväksyä totuus ja todellisuus sellaisena kuin se on. Ihmiselle ongelma syntyy vain silloin, kun todellisuutta ei hyväksy (tripillä tai selvinpäin). Vastoinkäymiset mielletään tällaisella mind-setillä haasteiksi, jotka varmasti peitotaan niiden ilmaantuessa. Adaptoidun tilanteen vaihtumiseen tarpeen tullen, jos lait esimerkiksi kiristyvät sosiaalitukiin liittyen, joten oikeaa ongelmaa ei pääse syntymään missään vaiheessa.
8. Aalto (TIIVISTELMÄ, LÄHITULEVAISUUS)
Ei stressiä tulevasta! Tajusin, että olen elämässäni erinomaisen loistavassa paikassa. Kaikki ovet on auki, elämä on täynnä mahdollisuuksia ja tiedän mitä haluan tehdä elämälläni. Paikkakunnan vaihto tuo myös uuden tuulahduksen arkeen. Voin auttaa monia ihmisillä, sillä henkiset voimavarani ovat tällä hetkellä ylitsevuotavat. Rahalliset resurssini ovat toki hyvin rajalliset, joten tuskin alan pelastamaan Afrikan lapsia nälänhädältä. Jos jokin feissari minulle tuputtaa settiänsä ja syyllistää minua, "servaan" hänet totuttuun tapaan totuudella, enkä varmasti anna rahaa. Ihan kuin se 5e mitään ongelmaa ratkaisisi, lievittää vain oireita. Tärkeämpää olisi hoitaa ne asiat kuntoon siellä apua tarvitsevassa maassa, eikä lähettää sotilasdiktaattoreille lisää rahaa kultaisiin palatseihin, tai sitten ääriryhmille lisää rahaa asetarvikkeisiin. Autan siis ihmisiä siellä missä olen ja vaikutan, resurssieni mukaan parhaani tehden. Elämä on mahtavaa, ja on hienoa olla elossa! Elämänpolku tähänkin mennessä on ollut jees ja hyvin nousujohteinen menossa olevan vuosikymmenen ajan (kiitos tästä muun muassa TATEILLE). Eipä se haittaisi vaikka huomenna kuolisin, tietenkään en sitä preferoi, mutta olisin myös ok sen kanssa. Luotto Jumalaan on vahva! :------)
Lopetus: klo 00:00
Noin 6h alotuksesta tattiefektit loppuivat suurimmaksi osaksi ja pupillit pienentyivät normaaliin kokoonsa. Kaiken kaikkiaan matka sujui hyvin, vaikka intensiteetiltään se oli silti varsin voimakas siitä huolimatta, että käyttämäni tatit olivat paljon tuhnumpia kuin tavallisesti käyttämäni Venäjän mafialta saadut. Suurin osa matkan teemoista oli jo ennestään tuttuja, joita en vain logistisista syistä vielä ehtinyt toteuttaa (suunnitelma oli jo valmiina, joten suuria elämänmuutoksia tämän matkan vuoksi ei tarvitse tehdä). Olivathan nuo asiat osittain edelleen relevantteja, ja olen kiitollinen, että minua jälleen muistutettiin niistä. Tavallaan turha puhelu oli Jumalalle, mutta en siltikään kadu sitä. Uutta suurta matkaa ei liene tulevan ihan lähiaikoina. Ylipäätään sienten käyttö henkisessä kehityksessä on kuin meditointi apupyörillä. Jatkossa kuljen pääasiassa ilman apupyöriä kohti ultimaattista totuutta! Saatan tästä huolimatta kirjoitella vanhemmista matkoistani tai uusistakin matkoista.
LPEL; Join yksin sieniteen kerrostaloasunnossani, koin keskivaikean tripanderssonin. Koin Jumalan/Sielun/Äärettömyyden läsnäolon muutamaan otteeseen, sain itseäni kehittäviä oivalluksia, sekä kelasin pseudofilosofista aivoripulia hyvin todentuntuisten oikean elämän simulaatioiden kanssa. Visuaalista antia silmät auki oli melkoisen vähän, sillä nykyään tripit porautuvat suoraan oleelliseen asiaan, eikä silmäkarkille näemmä ole niin paljon kysyntää. Eli aikas perusmatka, ei mitään maailmaa mullistavaa.
