psilocybin semilanceatalla helvettiin

[pelkkähenkilö]

Ensimmäisenä postauksena on hyvä aloittaa trippistoorilla, eikö vaan. Semit ja savut kyseessä. Pitemmittä puheitta, tästä lähtee, toivottavasti tästä saa jotain tolkkua..

Ilta alkoi henkilön A asunnolta iloisissa viikonloppumielissä, päihteitä olin varannut 3 pulloa lonkeroa, melko riittävän määrän kannabista ja reilusti sieniä, ehkä parisensata kappaletta jos ei enemmänkin. Olenhan melko antelias tyyppi ja ajattelin silloin että jos joku tahtoo niin tarjoan kyllä savut tai sieniä joten koko varasto oli tietenkin oltava mukana.

Illanvietto päätettiin aloittaa erään tutun asunnolla jossa en kyllä ollut koskaan aiemmin käynyt vaikka kaverin tunsin jo vuosien takaa. Paikalla oli asunnon omistaja, henkilö A, ja pari kaveria, B ja C, niin ja tietysti minä. Siinä sitten join lonkeroni pois ja sen alkoholimäärän pieni vaikutuskin ehti jo haihtua kun niin kauan istuttiin siellä, sitten alkoi tulla hieman ulkopuolinen olo kun muut oli humalassa ja pilvessä joten päätin tempaista sienipurkin repusta esille ja pohdiskella söisinkö muutaman kun kellokin on jo niin paljon. Päätös syntyi ja henkilö A sitten söi kanssani yhtä monta, 25kpl ja join pullollisen(750ml) jotain melko vahvalta maistuvaa mustaherukkamehua(mao-i?) päälle.

Siinä sitten meni se reilu puolituntia eikä tuntunut minkäänlaisia vaikutuksia kuten aiemmin, turhautunut ja hermostunut olo vaan joten päätin syödä lisää, toiset 25kpl ja vielä kasan joitain osia ja palasia, eli nyt oli yhteensä n. 55kpl tai jopa enemmän syötynä. Kului ehkä 15min, ei välttämättä sitäkään kun huomasin että hetkinen, nämähän toimii koko ajan kun on niin hermostunut olo, tajusin olon johtuvan oudosta ympäristöstä kun katselin jatkuvasti ympärilleni ja vedin hupparin hupun päähäni ”turvaksi”. Olo alkoi käydä ahdistuneemmaksi siellä asunnossa. Kaikki vaikeat tuntemukset painoivat päälle kovasti. Outo ympäristö ja istuin lattialla kun muut taas oli sängynreunalla ja penkillä joten, olin jotenkin mielestäni paljonkin alempana kuin muut.

Yksi kavereista, henkilö B, piti kamalaa meteliä, aivan hänen tapaistaan kylläkin kun oli niin kännissä ja pilvessä, siitä syntyi uhkaava vaarantunne, hän näyttikin todella pelottavalta nauraessaan minun totiselle ilmeelle. Tässä vaiheessa huomasin henkilö A:lla olevan vaikeaa myös, hänkin oli vain hiljaa ja näytti pelokkaalta ja ahdistuneelta ja huomasin että hän huomasi minun pelkäävän ja ahdistuvan joten toistemme vilkuilu ei ainakaan helpottanut kummankaan oloa. Sitten toinen kaveri, henkilö C huomasi minun ja henkilö A:n tilanteen, ja ymmärsi missä mennään joten rupesi rauhoittelemaan B:tä pyytämällä olemaan hiljaa ja käyttäytymään ihmisiksi mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. B nauroi kasvot punaisena loputonta naurua ja osoitteli meitä muita sormellaan ja yritti selittää jotain mutta ei siitä kukaan mitään selvää saanut, humalaisen pilvipään siansaksaa. Tuntui että kaikki tarkkailivat minua hiljaa, vaikka asunnossa oli melko kova meteli.

Tämä kaikki alkoi olla liikaa ja siirryin eteisen hämärään istumaan omaan rauhaan selkä seinää vasten ja itkunsekaisin tuntein vakuuttelin itselleni että tämä ei ole totta, sienet vaan sekoittaa aisteja ja kyllä tämä vielä iloksi muuttuu. Välillä kävin vessassa tuijottamassa peiliin kun huomasin A tekevän niin. Siellä sai hetken rauhan. Palasin istumaan eteisen lattialle ja A tuli myös siihen ja kirosimme henkilö B:tä keskenämme ja sitä että miten huono idea oli lähteä siihen asuntoon.

Sitten koko sakki tuli eteiseen ja ilmoittivat menevänsä tupakalle ulos. Päätin lähteä mukaan, pois siitä asunnosta edes hetkeksi. Ulos päästyäni tuli sellainen "hengähdystauko". Ajattelin että trippi alkaa olla pikkuhiljaa ohi, ajankulusta kun ei ollut tietoakaan. Viileän ulkoilman hengittäminen tuntui hyvältä ja kirjaimellisesti tunsin kuinka se "paha" virtasi uloshengityksen mukana ulos minusta. Palasimme sisälle asuntoon ja samalla se kauhea ahdistus ikäänkuin valui takaisin päälle. Palasin eteiseen istumaan ja jonkin aikaa siinä kiduttuani alkoi olla lähes itkuinen olo jolloin ilmoitin muille että "mun on pakko lähteä, en pysty enää olemaan täällä" ja lähdin kävelemään ulos mutta henkilö A pysäytti oven suussa ja antoi asuntonsa avaimen jotta pääsen ainakin sinne jos en muualle selviä. Rappukäytävässä tuli pieni itkunpurkaus ja kyynel valahti poskelle. Helpotusta ja pelkoa, katumuksen säestämänä. Rappukäytävä oli pelottava putki josta oli päästävä äkkiä pois. Pidin käsillä kiinni ”putken” reunoista ja ulos asti päästyäni hengitin taas viileää, puhdistavaa ilmaa ja tuli taas "hengähdystauko" ja olin hyvillä mielin ja kiittelin itseäni kun päätin lähteä ulos sieltä ahdistavasta paranoialasta. Sitten kun siinä ulkona otin repustani pipoa ja lapasia esille niin B käveli ovesta ulos tupakkia sytyttäen ja kysyi heti että tarvitsenko kyytiä kun hänkin on lähdössä ja auto tulee aivan pian. Tietenkin tartuin tilaisuuteen ja pyysin viemään minut A:n asunnolle. B näytti olevan selvinnyt hieman kun hillitsi jo itsensä. Olo oli melko hyvä sillä hetkellä vaikka ventovieraaseen autoon nouseminen hieman jännitti ja olin aika hiljaa koko automatkan ajan kun en ollut varma mitä autossa olijat ajattelisivat trippailijasta.

Päästyäni A:n asunnolle, tuli outo tyhjyyden tunne kun olin yksin siellä. Mutta melkein heti minulle soitti jo vanha kaverini D ja sanoi tulevansa käymään. Olo oli vieläkin melko hyvä, mutta huomasin pienistä asioista olevani edelleen vaikutuksen alaisena, kuten hyvänolon tunne sai aikaan lämpimän punertavan valaistuksen asuntoon ja katselin ympärilleni jatkuvasti tarkkaillen tapahtumia, vaikka asunnossa ei todellakaan mitään toimintaa tai tapahtumia ollutkaan. Kun kaveri D saapui paikalle istuin sängyn reunalla käpertyneenä peittoon, se vaan tuntui hyvältä. Siinä sitten selitin ihmeissäni kaikkia niitä outoja tuntemuksia kaverille, joka oli selvinpäin, niin A jo soittikin minulle ja kysyi kauhun värittämällä äänellä että saisinko järjestettyä hänelle kyydin omalle asunnolleen. Kuin ihmeen kaupalla kaveri D joka oli tullut käymään oli pitkästä aikaa selvinpäin ja autolla liikenteessä niin tietenkin pyysin häneltä että haettaisiinko A pois sieltä pahasta paikasta. D suostui tähän pyyntöön ja menin vähäksi aikaa kokonaan peiton alle piiloon kun olin kuullut A värisevän äänen puhelimessa ja kauhu oli tarttunut minuun ja herätti valtavan myötätunnon tuskan kun olin jättänyt hänet sinne kärsimään ja olin aivan varma että tunnen nyt saman tuskan jonka A tuntee siellä pahassa paikassa. Hetken aikaa pidätin itkua peiton alla ja selitin D:lle että "tämä ei ollut hyvä juttu, ei ollenkaan hyvä juttu jne..".

Sitten lähdimme autolla hakemaan A:ta ja matkalla tuli aivan mieletön vainoharhaisuuden tunne, pieni olo siinä auton penkissä, kytkin turvavyön nopeammin kuin koskaan ja vilkuilin jatkuvasti sivupeilistä takanamme ajavaa pelottavaa taksia, vaikka siinä ei mitään vaaraa ollutkaan, tietenkään. Ajettiinkin aivan normaalivauhtia, vilkuilin vaan jokapuolelle kauhuissani ja kaveri huomasi tämän ja kysyi: "tuleeko pelko?". Hän onneksi ymmärsi tilanteeni ja se kysymys sai samalla kasvoni vääntymään mutrulle mutta pakotin itseni olemaan itkemättä, ajattelin vaan että luojan kiitos otin lapaset mukaan. Päästyämme perille hyppäsin autosta ulos nopeasti ja olokin taas tasaantui, "hengähdystauko". Aloin hätäisesti etsimään A:ta joka sitten löytyi onneksi nopeasti ja sanoin jotain että "tule, nyt muuten lähdetään pois" tai jotain vastaavaa. Päästyämme lähtemään, tarkkailin A olotilaa joka istui takapenkillä ja minä edessä. Näytti pärjäävän ja melko normaalilta, kuten myös oma olo oli lähes tavallisen normaali, vaikkakin kova halu oli päästä A:n asunnolle turvaan. Matka taittui yllättävän nopeasti ja kivuttomasti.

Asunnolle päästyämme mielen valtasi uskomaton euforia, jumalainen mielihyvän tunne, olimme turvassa. Olin aivan uskomattoman korkealla ja olin vasta nousussa. Koskettelin asunnon kaappien ovia ja jääkaapin ovea käsilläni ja painoin kasvoni niitä vasten ja A purkautui lähes samoin ja kertoi kuinka mahtavalta tuntui olla omassa sängyssään ja omalla asunnolla turvassa, maailman paras paikka. Hyvänolontunne vaan tuntui lisääntyvän aivan uskomattoman voimakkaaksi, kyyneliä tulvi silmistä ja yritin saada sanotuksi jotain mikä selittäisi sen mahtavan tunteen mutta suu jäi vain täysin levälleen auki ja sain ääneltyä pelkkää pihinää ja kohinaa, vinkuvia kurkkuääniä. Kävin polvilleni lattialle ja nautin A:n asunnon hieman likaisestakin lattiasta ja siitä että olin juuri sillä hetkellä siinä lattialla ja koskettelin lattiaa, samalla A tuli tarjoamaan vettä minulle väittäen miten uskomattoman hyvää vesi on joten otin kunnon kulauksen vettä ja se maistui melko hyvälle. Sitten selväpäinen kaverini D taisi hieman vaivaantua vaikka tiesi että olimme vaikutuksen alaisena muttei varmaankaan oikein osannut olla siinä katsomassa meitä ja lähti pois melko pian. (varmasti näytti sekopäiseltä touhulta se kaappien ja lattioiden lääppiminen ja hierominen suu auki) Minä siirryin sohvalle kiemurtelemaan hyvänolontunteen hitaasti laantuessa ja A kävi taas sängylle makoilemaan ja tuijotti tv:tä ja hetken puhuimme vielä miten mahtavaa oli päästä hänen asunnolleen. Punnitsin oloani ja tulkitsin olevani melko normaali jo ja ajattelin että kun aikaakin on kulunut jo melko paljon niin sienten vaikutukset on varmaankin aika lopuillaan joten ajattelin vielä pajauttaa niin unikin maistuu paremmin. Savut imettyäni istahdin sohvalle ajattelemaan niitä näitä, samalla tutkien tätä ihmeellistä maailmaa.

Seuraavista hetkistä minulla on muistikatko mutta A:n mukaan istuin sohvalla suu auki ja pääni roikkui taaksepäin sohvan reunaa vasten ja tuijotin kattoa liikkumatta jonkin aikaa. Seuraavat muistikuvat alkavat siitä kun istun sohvalla ja A on edelleen sängyllä kyljellään(vaikka kertoi jälkeenpäin olleen minun takanani musiikkia kuuntelemassa) ja helvetti alkoi. Yhtäkkiä kaikki pysähtyi, kuin silmien eteen olisi laitettu valokuva tai bullet-time olisi kytkeytynyt päälle. Silmät ikäänkuin zoomasivat pääni sisään, mielen syövereihin ja jatkoi zoomaamista syvemmälle ja syvemmälle ja syvemmälle..,ja vauhti kiihtyi sietämättömäksi, tuntui että putoan niin kovaa että repeän, en voinut liikkua kun "TIESIN" halvaantuneeni ja huusin täydellisessä paniikinsekaisessa epätoivossa henkilö A:lle ”auta mä sekoan!" sitten onnistuin nousemaan ylös vaikka se tuntui uskomattoman raskaalta ja olin sokea vaikka samalla oikeasti näin kaiken kun en mihinkään törmäillyt ja juoksin sukkasillani ulkoovelle ja ulos paniikissa huutaen "tartten apua!! tartten apua!!".

A oli selkiintynyt jo sen verran että veti minut takaisin sisälle ja sanoi että rauhoitu ja ei kannata lähteä mihinkään jne. Menin lattialle polvilleni sikiöasentoon ja olin 100% varma enkä vain varma, vaan sillä hetkellä TIESIN että nyt sekosin lopullisesti ja jään tällaiseksi ja näin sekunnin tuhannesosassa koko tulevaisuuteni jossain laitoshoidossa pakkopaidassa pehmustetussa huoneessa, lukossa mieleni helvetissä ja saaden sähköshokkihoitoa ja muuta vastenmielistä paskaa päivittäin ilman mitään tulosta, enkä pääsisi mitenkään tekemään itsemurhaa, vapauttamaan itseäni siitä helvetistä. Näitä tulevaisuuden näkyjä tuli solkenaan miljoonittain eri kaavamaisuuksilla eikä millään niistä ollut loppua enkä saanut niistä mistään kiinni, täydellistä kaaosta. Samalla tuntui että putoan edelleen kiihtyvällä vauhdilla, tai olen jossain madonreijässä, aika-avaruusjatkumossa joka puristi ja kiihdytti nopeuttani. Pystyin välillä pienen hetken ajan tuntemaan itseni katselemassa itseäni siinä tilassa siinä lattialla, hetki meni ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja helvetti tuntui vaan syventyvän. Ajattelin revolveria jolla saisin lopetettua sen raastavan tuskan ja välähdyksin näinkin silmät kiinni kiiltävän hopeisen revolverin. Tuntui että ei ollut mitään ero oliko silmät auki vai kiinni, kumminkaan en nähnyt paljonkaan mitään muutakuin jotain sumua ja avaruutta. Yritin änkyttää A:lle että "nyt...ta..rvitsen...oike.asti.. apua.. s.oita..jon..nekin!".

A onneksi ymmärsi kuitenkin että selviän siitä vielä ja yritti vaan rauhoitella minua. Sitten aloin epäilemään A:n arvostelukykyä kun olihan hänkin samana iltana ollut vaikutuksen alaisena ja pyysin että soittaisi paikalle jonkun joka on täysin selvinpäin, taas änkyttäen ja jotenkin tavaamalla. A kertoi myöhemmin että puheeni oli täysin normaalia, tosin pelokkaan kuuloista.

A soitti kuin soittikin paikalle muitakin, henkilön C ja henkilön E, joka onneksi oli täysin selvinpäin, niin ainakin silloin käsitin. Mutta ennekuin he saapuivat paikalle kysyin A:lta kannattaisiko minun yrittää oksentaa, kun olin järkeilevinäni jotenkin että sienet oli saatava ulos elimistöstäni. Idea osoittautui huonoksi koska jouduin liikkumaan vessaan ja sinne tuntui olevan loputtoman pitkä matka raahata itsensä tässä tilassa kun kaikki toiminta tuntui niin raskaalta että pieninkin kehon liike vaati voimia todella paljon.

Vessaan päästyäni kiipesin jossain korkealla olleelle pytyn reunalle ja työnsin sormet kurkkuun mutta mitään ei tullut ulos, tuntui vaan että sisäelimet repeää siitä oksennusrefleksin kouristuksesta. Päätin luopua oksennusideasta ja jäin vessan kynnyksen päälle sikiöasentoon kärsimään siitä helvetillisestä tunteesta kun ajatukset raiskasivat minua.

Sitten kuulin kun oveen koputettiin jossain kaukana minusta, vaikka olin aivan oven edessä, korkeintaan puolenmetrin päässä. Mainitsemani kaverit saapuivat ja kyselin hädissäni heiltä taas omasta mielestäni änkyttäen, että oletteko selvinpäin, ja pyysin apua. Ojensin kaikilla voimillani käteni henkilöä E kohti jonnekin kauas korkealle ja anelin häntä soittamaan apua mutta muut äänet ympäriltäni jostain kauempaa vakuuttivat hänet että ei hätää kyllä tuo selviää tuosta. Itse olin täysin varma että se on menoa nyt, paluuta ei ole. Saapujat siirtyivät peremmälle ja minä yritin siirtyä siitä vessan kynnyksen päältä hieman lähemmäs kavereita koska he tuntuivat olevan tosi kaukana, jossain kymmenien metrien päässä enkä oikein kyennyt havaitsemaan suuntaa missä he olivat joten nostin katsettani selvittääkseni missä ovat ja tuntui vaan että jokin voima painoi takaisin lattiaan.

Saatuani suunnan selville ja alkaessani liikkumaan hitaasti ryömien, tuntui etten mahdu kulkemaan oviaukosta koska se on aivan liian pieni ja kynnys allani tuntui niin kovalta että se tuotti suurta tuskaa ylittäessäni sitä. Raahauduttuani lähemmäs kavereita, keräsin voimani ja yritin saada puhetta aikaan ja anelin heitä soittamaan apua ja yritin kaikin keinoin vakuutella heitä että nyt sekoan lopullisesti jos en heti saa apua ja pääse vatsahuuhteluun ja lääkitykseen jne. Pyysin jossain vaiheessa A:ta vetämään loput sienet vessanpytystä alas.(i know, bad call..) Näin hän myös tekikin.(olisipa vaan huijannu minua) Vessa oli tällöin minuun nähden vasemmalla mutta kuulin sen veden ”flush” äänen jokapuolelta ja enimmäkseen oikealta jostain kaukaa. Pyysin kaikkia paikalla olleita lupaamaan ja vannomaan etteivät antaisi minun koskaan enää käyttää mitään substansseja. He olivat sitä mieltä että muutan kyllä mieleni huomiseen mennessä. Pyysin jopa A etsimään puhelimeni koska halusin soittaa äidille viimeisen kerran vielä kun järjen hiveniä oli jäljellä. Onnekseni puhelin oli jotenkin sattumalta jumissa enkä päässyt soittelemaan ja avattuani toisen silmän ja kurkistettuani näyttöä, näytöllä luki vain ”muisti täynnä”, ajattelin että ei helvetti, mistä tuo viesti oli tullut ja mistä se lähettäjä tiesi että olin sekoamassa..??!! Näppäinvaihtoehtona oli vain ”OK”.

Kärsin siinä lattialla sikiöasennossa varmaan n. tunnin anellen apua(ei mitään hajua ajasta, tunnilta se tuntui) kunnes A ehdotti minua siirtymään hänen sänkyynsä makaamaan, pystyinkin jo nousemaan ylös ilman apua ja kävelin sängylle todella hitaasti jotten kaadu, kaikkien tuijottaessa minua kuin jotain syyllistä viimeisellä matkallaan kohti kuolemantuomiota. Tuskin edes tuijottivat mutta tuntui siltä kun hoipertelin kohti sänkyä.

Sängylle päästyäni valittelin oloani, halusin lapaseni ja pyysin paikalle saapunutta henkilöä E siihen sängyn vierelle ja halusin kuulla hänen puhettaan, E piti kädestäni kiinni ja vakuutteli että selviän kyllä. Se jotenki auttoi, tuntui todellisemmalta. Myös C auttoi kun hän osasi puhua oikeita asioita oikeaan äänensävyyn jotka helpottivat ja auttoivat hiljalleen pääsemään todellisuuteen kiinni, hapuillen kylläkin. Tätä koko showta kesti ehkä n. pari tuntia ja ne oli elämäni pisimmät pari tuntia. Sen parituntisen jälkeen olo alkoi hiljalleen laskeutua ”normaaliksi”, henkilöt E ja A oli lähtenyt jo jonnekin mutta C oli jäänyt puhumaan kanssani. Keskustelu onnistui jo normaaliin tapaan ja ihmetyksissäni selitin uudelleen ja uudelleen miten hirveää aikaisemmin oli ollut ja miten kamalissa paikoissa olin. Pystyin jo ihan tavallisesti käymään vessassakin. Vaikkakin vielä huomasin lieviä hallusinaatioita, kuten koko vessanpytyn lainehtivan samaan tahtiin kun se vesi siellä pohjalla mutta ei se enää silloin häirinnyt. Kuittasin sen vaan jotenki "jaa, vieläkin tatit toimii..". Palasin sänkyyn ja jotain jutustelua jatkui vielä hetken, kunnes nukahdin ja aamulla herätessä olo ei ollut sen kummempi kuin yleensäkään.

Sanat ei mitenkään riitä kuvailemaan tuon helvetillisen kokemuksen intensiivisyyttä. Aikaisemmin ei ollut kuin hyviä trippejä joten tämä hieman säikäytti. Nautittu määrä oli aivan liikaa ja savut melko varmasti pahenti oloja aika paljon. Ainakin se filmin katkeaminen ja mahdollinen tajuttomuus johtui varmasti savuista. Mitä opimmekaan? Kohtuus sienien määrissä ja sekakäytölle stoppi. Sienistä pitää nauttia ilman muita substansseja. Ensi syksyä odotellessa…

[magiclymagical]

Hyvä ensipostaus. Ei voinnu lopettaa lukemista piti vaan jatkaa kokoajan

[LadyDilemma]

Kiitos mahtavasta tarinasta

En ole koskaan syönyt sieniä (mmm... vielä), mutta onnistuit välittämään tunteet todella hyvin. Välillä väänsin pisaraa silmäkulmasta ja välillä hihittelin äänen jostain makaaberista syystä.

Ja meni toi todella oppitunnistakin. Nyt ainakin oon vakuuttunut etten ikinä sieneile yksin

[Ahab]

Hmm tuntuu että aika oppikirjavirheitä ja vieläpä ennenkin kokeilleelta käyttäjältä.
Kaikki virheet just tossa alussa, sieniä känniläisten seurassa ja tuntui ettei annoksiakaan oltu mietitty tarkasti.
SET & SETTING ei siinä muuta. Vähän suunnittelua ja miettiä etukäteen mitä on tekemässä. Jos oisit vetäny samat setit yksin kotonas turvallisella sohvalla ja antanu aineille aikaa vaikuttaa ennen kuin otat lisää niin miten luulisit että olisi käynyt?
LadyDilemma joo onhan siinä hyvä olla joku mutta pelkkähenkilön tarinasta näkee selkeästi että valitse tarkkaan ne ihmiset ja jos oikeanlaisia ei ole niin parempi ehkä ottaa yksin.
Ja sekakäytöstä on mielestäni turha hakea suurinta syyllistä noihin tapahtumiin. Jos matkan alkuvaiheet menee vituiks se voi määrätä paljon sitä mitä tapahtuu myöhemmin vaikka välissä olisi turvallinen hetki. Se tulee monesti aaltoina.

edit: niin oletan että kyseessä oli silokkit. MAO-I tekee sieniannoksesta vähintään kaksinkertaisen ja jotkut sanoo että siihen tulee myös jotain erilaista. varmaankin harmala ja caapi tuo sen oman vaikutuksensa siihen mutta mustaherukka varmaan antaa sen 2x annoksen eli toi annos olis sellanen 100 sientä, en tiedä minkä kokosia sienesi olivat muutenkin olisi parempi vertailun kannalta jos ihmiset punnitsisi sienensä ja ilmoittaisi määrän grammoissa, anyway jotkut käy jo aika kaukana 50 sienellä joten mustaherukat siihen päälle...do the math.

[koooo]

kirjotat taitavasti

[LD50]

Molemmat kerrat kun vähän isommilla annoksilla tatteja nautin, niin tarinasi vastaa täysin kokemaani tästä asti eteenpäin: Seuraavista hetkistä minulla on muistikatko mutta A:n mukaan istuin sohvalla suu auki ja pääni roikkui taaksepäin... jne

Vaikka kuinka hokisi mielessään itselleen että kyllä tästä selvitään, niin silti mieltä kalvaa ajatus sekoamisesta ja se on kieltämättä yksi paskimmista tunteista mitä olen kokenut. Uskomatonta ahdistusta tuottaa myös se, että on ihan sama pitääkö silmiä kiinni vai auki, kun kauhea vilinä käy, eikä sen vuoksi tietenkään saa rauhoituttua/nukahdettua.

[tRip]

Joskus itekin kokenut sen sanoinkuvaamattoman ahdistuksen ja pelon, jota ei oikein voi kuvailla sellaiselle joka sitä ei ole kokenut..
Trippi alkoi paniikkikohtauksella..

Kannattaa toisaan panostaa siihen set&settingiin.

[immuzu]

Hyvin kirjoitettu!! Tätä kertomusta ennen olen aina tuntenut jotain vetoa kokeilla tatteja ja outoa kyllä tämän tarinan jälkeen halu kasvoi vielä enemmän

kyllä vain .. syksyä odotellessa

[pelkkähenkilö]

Hmm tuntuu että aika oppikirjavirheitä ja vieläpä ennenkin kokeilleelta käyttäjältä.
Kaikki virheet just tossa alussa, sieniä känniläisten seurassa ja tuntui ettei annoksiakaan oltu mietitty tarkasti.
SET & SETTING ei siinä muuta. Vähän suunnittelua ja miettiä etukäteen mitä on tekemässä. Jos oisit vetäny samat setit yksin kotonas turvallisella sohvalla ja antanu aineille aikaa vaikuttaa ennen kuin otat lisää niin miten luulisit että olisi käynyt?
LadyDilemma joo onhan siinä hyvä olla joku mutta pelkkähenkilön tarinasta näkee selkeästi että valitse tarkkaan ne ihmiset ja jos oikeanlaisia ei ole niin parempi ehkä ottaa yksin.
Ja sekakäytöstä on mielestäni turha hakea suurinta syyllistä noihin tapahtumiin. Jos matkan alkuvaiheet menee vituiks se voi määrätä paljon sitä mitä tapahtuu myöhemmin vaikka välissä olisi turvallinen hetki. Se tulee monesti aaltoina.

edit: niin oletan että kyseessä oli silokkit. MAO-I tekee sieniannoksesta vähintään kaksinkertaisen ja jotkut sanoo että siihen tulee myös jotain erilaista. varmaankin harmala ja caapi tuo sen oman vaikutuksensa siihen mutta mustaherukka varmaan antaa sen 2x annoksen eli toi annos olis sellanen 100 sientä, en tiedä minkä kokosia sienesi olivat muutenkin olisi parempi vertailun kannalta jos ihmiset punnitsisi sienensä ja ilmoittaisi määrän grammoissa, anyway jotkut käy jo aika kaukana 50 sienellä joten mustaherukat siihen päälle...do the math.

Kyllä, virheet oli jo tehty aloittaessa syömään tatteja. Toisaalta, kaverit olivat tuttuja, tiesivät "kuviot" ja olen ennenkin trippaillut tämäntyylisissä illanistujaisissa joten kuvittelin että hyvin menee nytkin kun on ennenkin mennyt. Määrät tosiaan oli hieman hakusessa. Tosin yleensä syön melko monta sientä, about 35-40. (ensimmäisellä kerralla 40kpl melko suuria, ja yksin! :s) Tai en tiedä onko tämä niin paljon mutta kaverit ottavat aina vähemmän. En minä sekakäyttöä syyllisenä pidä, syyllinen(?) olen minä kun sieniä yleensäkin nautin vasten lakia mutta lähinnä tarkoitin että ne savut saattoivat olla se viimeinen naula arkunkanteen. Mustaherukka tosiaan saattoi olla hieman liikaa jo noiden määrien päälle. Mutta minkäs teet, tällainen extreme-henkinen kun olen.. Oli kyllä TODELLA mieleenpainuva trippi. n. viikon olin hieman poissa tolaltani tuon jälkeen mutta nyt on aika hauska muistella mennyttä. Kokemus isoimmalla K:lla muiden joukossa. Niin ja mukava että noinkin moni piti tarinasta, meinasin ensin jänistää ja jättää postaamatta...

[tRip]

Niin ja mukava että noinkin moni piti tarinasta, meinasin ensin jänistää ja jättää postaamatta...

No hyvä, ettet jättänyt postaamatta.. Tällasia stooreja täällä tarvitaankin.

[immuzu]

Niin ja mukava että noinkin moni piti tarinasta, meinasin ensin jänistää ja jättää postaamatta...

No hyvä, ettet jättänyt postaamatta.. Tällasia stooreja täällä tarvitaankin.

Totta. Tällaisia tarinoita on mukava lukea. Arvostan sitä että jaksoit nähdä vaivaa tämän eteen ^^

[Lasipallo]

Kyllä, virheet oli jo tehty aloittaessa syömään tatteja. Toisaalta, kaverit olivat tuttuja, tiesivät "kuviot" ja olen ennenkin trippaillut tämäntyylisissä illanistujaisissa joten kuvittelin että hyvin menee nytkin kun on ennenkin mennyt. Määrät tosiaan oli hieman hakusessa. Tosin yleensä syön melko monta sientä, about 35-40. (ensimmäisellä kerralla 40kpl melko suuria, ja yksin! :s) Tai en tiedä onko tämä niin paljon mutta kaverit ottavat aina vähemmän. En minä sekakäyttöä syyllisenä pidä, syyllinen(?) olen minä kun sieniä yleensäkin nautin vasten lakia mutta lähinnä tarkoitin että ne savut saattoivat olla se viimeinen naula arkunkanteen. Mustaherukka tosiaan saattoi olla hieman liikaa jo noiden määrien päälle. Mutta minkäs teet, tällainen extreme-henkinen kun olen.. Oli kyllä TODELLA mieleenpainuva trippi. n. viikon olin hieman poissa tolaltani tuon jälkeen mutta nyt on aika hauska muistella mennyttä. Kokemus isoimmalla K:lla muiden joukossa. Niin ja mukava että noinkin moni piti tarinasta, meinasin ensin jänistää ja jättää postaamatta...

Ei se välttämättä ole huono syödä tuollaisessa porukassa sieniä, kännisten tyhmyys voi vain käydä rasittamaan.

Pitää mainita sellainen, että jos alkaa ahdistaa niin parasta on napata matkatoveri mukaan ja suunnata lähimpään metsään palautumaan, on hyvin toiminut sienien ja savujen kanssa minulla.

Alle 30-40 silokkia en mielellään söisi itse, 50 sientä vastaa noin 1.5-2g:tä ja 1.5g olen todennut silokeilla suht. sopivaksi annokseksi hoitamaan homma.

Tuohon mustaherukkamehun mao-i ominaisuuten tulisi kyllä suhtautua kriittisesti, sille ei löydy mitään järkevää mekanismia tällä hetkellä, ainoastaan sekavat raportit tukevat väittämää, että se olisi jotenkin huomattava A tai B tyypin mao-inhibiittori.

[shishamon]

Hyvä stoori! Itse olen kerran ollut sienissä huonon tripin rajamailla. Söin noin 100 kuivaa semiä, grammamäärää en tiedä ja sieniä oli kaiken kokoisia. Mitään visuaaleja en huomannut, vaikka molemmilla edellisillä kerroilla on näkynyt runsaasti fraktaaleja ja muuta vastaavaa. Voi johtua myös siitä, että edellisillä kerroilla olimme metsässä ja nyt olimme sisätiloissa. Alku meni ihan hyvin ja poltimme hieman kukkaa odotellessa. Juteltiin ja kuunneltiin musiikkia. Jossain vaiheessa istuin kuulemma yli tunnin hiljaa paikallani ja tuijotin eteenpäin. Muiden kertomuksien mukaan en koko iltana puhunut paljon mitään ja nysväilin jotain itsekseni. Oon siis kolme kertaa kunnolla tripannut sienistä, mut toi oli omituisin kerta. Siinä istuessa mulle alko tulemaan kaikenlaisia fiiliksiä, et talossa olis jotain näkymättömiä henkiä ja muita "olioita". Tuntui, että ne tutkailisivat mua ja mä taas tutkailin niitä. Tuntui, että olisin ihan eri ulottuvuudessa kun kaikki muut. Kun rupesin miettimään asiaa niin sitten mentiin jo aika syvälle pään sisään ja näiden olioden olemassaolo alkoi tuntua erittäin todelliselta. Aika vaikea selittää kunnolla. En pidä tota mitenkään huonona, mut oli se aika pirun hämmentävää ja olis helposti voinut mennä överiks.

All hail the Mushroom God.