Miten päädyit aineiden pariin?

[wRRa]

Mistä lähti innostuksesi aineisiin? Mitä mieltä olit ennen kun kokeilit? Miten olet päätynyt tälle polulle?

Itse olin vastaan kaikkea mahdollista vielä ala-asteella. Ei tupakkaa, ei alkoholia, ei huumeita! Luokan priimus jne. mutta ehkä osittain juuri siksi että pärjäsin hyvin koulussa, jäin porukan ulkopuolelle. En nyt tiedä varsinaista kiusaamista mutta jonkunlaista syrjintää. Päätin sitten muuttua "kovaksi tytöksi" ja sitä kautta alkoi alkoholi- ja tupakkakokeilut vitosluokalla. Tupakkaa aloin polttaa päivittäin 11v ja alkoholiakin kului vähintään kerran viikossa jo 12v. Kannabiksesta kaikilla tuntuu olevan kovin kevyt kuva ja monet kaverit oli sitä koittaneet niin tuli sit itsekin koitettua siinä 12v.

13v mulla meni vähän huonosti ja olin aika masentunut ja tuli päihteiltyä paljon, eli vedettyä perseet monta kertaa viikossa. Siinä sit kännissä muutaman kerran tarjottiin vauhtia ja essoja ja tuli niitäkin otettua kun ei humalaisella harkintakyky oikein pelannut ja kaverit veti myös. Halusin vaan olla pahis. Sieniä söin kerran kun vieressä kiskova kaveri kysyi että haluanko mäkin, mutta niin vajaristi ettei niistä paljoa mitään tullut.

Aika nuorena siis alkanu nää touhut. Pitkän aikaa oli taukoa kun seurustelin 2v tyypin kanssa joka ei antanut koskea mihinkään laittomiin (kerran poltin pilveä ja sain siitä hirveät huudot). Kun erottiin niin ryhdyin taas aktiiviseksi hampun polttelijaksi. Meni muutama vuos ja tuli taas muut aineet kuvioihin, lähinnä psykedeelit nyt iskee.

Mites on teidän alku mennyt?

[Ghaledelic]

Oikeestaa en koskaa oo kieltäny iteltä sitä, että päihteistä oon ollu aina kiinnostunu. Mutsi ollu mun ikäsen ihansamalaine ku minäki nyt, okei ehkä potenssii 4.

Nelosella (10v?) tuli ekat alco kokeilut, pari bissee, tajus vähä millaset olot saa. Vitosella 11v tuli röökit ja alkoholi enempiki, röökiä en koskaa alottanu kunnol. En nähny siinä mitää hyötyä. Jotenki aina oon ollu mukana siinä pahis porukassa, jota rehtorit kuulluttaa ympäri koulua ja keiden takia palohälyttimet soi ilman aihetta.

No alkoholii meni 11-12vuotiaana jonku verra, se oli hauskaa, siitä sai olot ja ahistukset pois jne. 14v tuli pilvi mukaa. 17-18v tuli sit loputki mitä kokeillu. Siitä se sit lähti, päihteily on kiinnostanu aina.
Eli kyllä se kaikki alkoholista lähti. Ja siitä kun kaikki TOTAALIKIELLETTY on nii mielenkiintosta. Pitäähä se nyt ottaa selvää, et mikse nyt nii kiellettyy on.

[Dexma]

No mä just tässä yksi päivä pohdin, että mun tosi teini-ikä lähti huumeista.

15 veenä olin vain pari kertaa juonut kännit, kun tajusin isin selkäkipulääkkeet kaapista, panakodeja, sirdaludeja. Näistä alkoikin alkoholi lääkekäyttö..

Kait se meni mulla just niin, että elämä ei tuntunut minkään arvoiselta, siinä ei olltu mitään hurjaa ei seikkailua eikä mitään. Siitä puuttu kapina, ja sitten se alkoikin. Tuntuu monesti siltä, että mulla meni vähän liian tiukkana koko tuo teini-iän kapina ja sitten, kun se kapina alkoi niin se tuli niin psykoosilla ja kovalla angsti/masennuksella, että alkoi oikein heikentää. Mutta tosi kiehtovaa kasvuaikaa. On se jännää, kuinka sitä ei ois odottanut olevansa "tälläinen" 15 veenä. Tai no 15 veenä en ikiän uskonut elävänä näin pitkälle menevän ees.


Ei voi muuta todeta kuin

Sometimes the light's all shining on me
Other times I can barely see
Lately it occurs to me
What a long strange trip it's been

Grateful Dead Trucking

[King Ink]

No, teki vaan mieli. Mie en oo koskaan hakenut muiden hyväksyntää päihteiden avul. Oon tykännyt polttaa tupakkaa jostain 13 vuotiaast asti. Alkoholii join ekaa kertaa muistaakseni vast 15 kesäsenä.

[wRRa]

mut miks teki mieli kokeilla?

[sxoxyvg]

Aattelin et jos vedän huumeita niiku rokkitähet ni must tulee rokkitähti. Tulikin vaan nisti.

No jooh, kaveri puhu joskus yläasteel et oispa siistii testaa pilvee ni kasvatin pilvet sitten. Siitä se ajatus sitten lähti.

[D.E.S]

Mielenkiintoa kyllä ollut huumeisiin oikeestaan tosi nuoresta lähtien.. Miksikö? Sitä en kyllä tiedä. Ehkä varsinainen KIINNOSTUMINEN tapahtui kun olin jotain kolmentoista vanha, ja eräs internet-ystävä puhu mulle LSD-kokemuksestaa, se oli mua vuosia vanhempi. Siitä sitten tutustuin erowidiin, jota en kyllä tuohon aikaan niin hirveästi osannut "hyödyntää", pelkästää katteli että mitähän täällä löytyy.

16-veenä sit ekan kerran savuja, ja siit eteepäin onki tullu testailtua vähän kaikenlaista. Ihan lapases toiminta

[Huiko]

Mulla saattais olla yksi herättäjistä kakarana lukemani kirja ruohoa lunta. varma en ole,mutta kuitenkin tuntenut vähän aina vetoa noihin eri päihteisiin ja tajusteisiin.Vähän kaikkea aina halunnu kokeilla.Pilven poltto lähti opiskelija asuntolassa kun kaikki kämppikset poltteli.Se,lirpakka ja muut satunnaiset tökötit ikäänkuin auttoivat etsimään itseäni,löydettyäni koitin sitä aikani määritellä.Nyt sitten luopunu jo toivosta. En kyllä laita syytä/ansiota kenenkään niskoille,olen aina itse kuitenkin tehnyt ratkaisuni ja vastaan niistä.Osaa jopa rakastan.En voisi kuvitellakkaan itselleni punaista tupaa,perunamaata,koiraa,ehtoisaa emäntää ja 2 1/2 lasta.Osaan kantaa vastuun jotakuinkin itsestäni,ja siinäkin on joskus tekemistä.Se selittelyistä.Jokaiselle aineen ensikosketukselle on kuitenkin oma tarinansa.Yleensä hyviä,joukossa joku kehnompikin kokemus.Sitä paitsi aika ja alkava dementia kultaa muistot.

[Uke]

Nördeilin 8. luokkaa asti ja sit aloin ryyppää kavereiden kanssa, sit joku ehotti et aletaa kasvattaa gannabista ni nauroin vaa päin naamaa ja huomasinki muutama viikon päästä et nyt poltetaan huumeita. Sit tuli perusylistykset "EI OTETA IKINÄ MITÄÄ MUUTA KU PAJAA" mut se alko kyllästyttää ku aina tuli vaa jumiolot jne ni sit tuliki essoi ja namnamnam. nyt oon mä ja tässä.

[Mushru]

Hmm.

Joskus yläasteella kaverin kaa keksittiin jostai että pään saa sekasin lääkkeillä,
oltii ernui ni ryyppääminen ei kiinnostanu..
Sit kun rupes tulee nuit mielimyllerryksii niin sitten oli pakko sekotella päätä,
ja mielenkiinto huumeiden maailmaa oli auki.

Ei siinä pelkästää ollu se pään sekottaminen silloin,
olin jotenkin pienestä asti iskostettu huumeiden pahuudella
ja oon niin kapinahenkinen että tottakai ne rupes kiinnostamaan,
vielä kun sai kuunnella ja lueskella muitten juttuja..


Sit pösähti bentsot,dexmi,sit ganja tökkäs ittensä ylös kokeiluitten seasta,ja sitte deelit.
satunnaisesti kokeillut muitakin lajiiikkeita..
Sit kun oli cool kun veti hUUmeita ni sit tutustu piireihin sit.
Pääsin vähän ulos piireist,jee.

Mut. Pahuuden alku ja juuri mun mottoni!
deelit ei oo aineita...hmmmmm
ne on psykologiaa.

[Poppy]

Helposti.

[Pariah]

Liian helposti....

[Lautturi]

Opiaattien kohdalla en muista miten ja milloin rakensin käsityskyvyn siihen että hauskaa ovat, mikä on omalla tavalla aika ketun pelottavaa...

Kaikkien muiden agenttien kanssa muistan historian ekasta kerrasta nykyisyyteen, mutta opiaattien alkuhämärä on todella pimeä.

Opiaateista muistan valmisteet, annokset ja suurinpiirtein hinnat koko käyttöhistoriani ajalta, mutta ei mitään havaintoa ekasta kerrasta jolloin koin asian miellyttäväksi ja joka edelleen johti nykyiseen tapakäyttöön...
Asiasta tekee vielä oudomman se että olen aina käyttänyt farmaseuttisia valmisteita joten en ole vahingossa jossain bileissä törmännyt vaan ihan tietoisesti hakenut OTC:na tai ostanut luetutulta taholta (_hyviä_ ystäviä)...
Miten ja milloin, ei mitään havaintoa.

Muutaman vuoden olin ilman välissä, ihan simppelisti muutin kauas edellisestä asuinympäristöstä ja ei vain ollut kanavia tai tietoa reseptivapaista...
Tuo muuttui siten että seurustelin naisen kanssa joka sairastui agressiiviseen rintasyöpään, mutta ei mutustanut kipulääkkeitään jotka itse sitten herrasmiehenä hooveroin Opiaatit eivät tarvinneet esittelyä enää tässä vaiheessa vaan homma jatkui samassa miellyttävän kokemuksen rajapinassa muutaman vuoden tauon jälkeen.
Siinä samassa asiayhteydessä (noku hän köhi yöllä ihan julmetusti) merkille laitoin että apteekeissa myydään siirappina kodeiinia ja laksatiiveilla ei ole mitään vaikutusta omaan massuuni (juu, minähän ne hakemani yskänsiirapit lopulta särpin)...... Eli käytännössä avautui rajaton pääsy kodeiiniin ja sillä tiellä edelleenkin ollaan... Mulla kodeiini aiheuttaa puolen vuorokauden orgasmeja, joten enpä osaa oikein kaivata kovempia opiaatteja....

Tällä viikolla mennyt yhden kerran kun oli pakko matkustaa kaupunkiin....
Lauantaina varmaan seuraavan kerran ja ehkä sunnuntaina...

[Dexma]

Aattelin et jos vedän huumeita niiku rokkitähet ni must tulee rokkitähti. Tulikin vaan nisti.

Surullisen totta mun kohdalla

Mut toisaalta, oman elämän stara kylläkin.

[Spadukka]

13 vuotiaana vedin röökiä ekan kerran ja en kokeillut sen jälkeen vuoteen ja siitä alkoi vaikituinen polttaminen.

14v kaveri tarjos mulle hatsia mutta se ei toiminut ollenkaa ja sitten suraavalla kerralla sain kukkaa ja sehän pärähti niin hyvin että tuli tosi hyvä olo ja tuntui vaan mun jutulta silloin en osaa tarkemmin selittää että miksi.


Kaverit aina oli jotain ottamassa ni itse myös menin mukaan ottamaan.
Hatsii hiisailin vuoden verran säännöllisen epäsäännöllisesti. Sit vedin pillerei alkon kans ja jees...Nykytilanne se että vedän vaa ryynei alkoo ja hatsii. pirii kyl joskus, mut opiaatit lopetin ku liian koukuttavaa minulle. Oon kokeillut jotain 30 eri päihdettä..

[Neste]

Ei ole koskaan ollut erityisen kielteistä kantaa huumeisiin. Kiinnostus taisi herätä ensimmäisen kerran joskus ala-asteen lopulla kun poliisisedät kävivät pitämässä jonkun valistus tunnin. Tunnin sisällöstä muistan vain sen kun pistivät luokassa kiertämään jotain nappeja ja kivikovia lätkä levyjä. Siinä sitten pohdiskelin "mitähän kävis jos noita vetäis".

Ylä-asteella konemusiikki vei mukanaan ja kun huumeet kulkevat siinä aika käsi kädessä niin alkoi taas kiinnostaa enemmän. Eniten ehkä kannabis kun siitä oli muodostunut kaikkein positiivisin kuva. "Puolituttu" oli sitten eräänä kesänä kasvatellut omat puskat ja kuulin kaikenlaisia hauskoja juttuja siihen liittyen. En kuitenkaan kehdannut kerjätä maistiaisia mutta kiinnostus kasvoi entisestään.

Alkoholin käytön tiputin melkein nollaan huonojen kokemusten takia ja aloin pohtia vaihtoehtoja. Viime kesänä oli tarkoitus käydä Damissa ja pajauttaa siellä ensimmäistä kertaa mutta suunnitelmat kariutuivat ja päädyin kasvattamaan omat puskat.

Nyt joutuu kuumotella testejä ja siirryin JWH:n poltteluun. RC-kauppoihin tutustumisen takia nyt kiinnostaa myös kaikki muu mahdollinen.

[wRRa]

Kiinnostus taisi herätä ensimmäisen kerran joskus ala-asteen lopulla kun poliisisedät kävivät pitämässä jonkun valistus tunnin.

Hahahahaha Tätä lopputulosta ne varmasti sillä valistustunnilla hakikin takaa!!!!

[Kasvoton]

mua on kans kiinnostanu aina hirveesti kuunnella koulus ja muual huumevalistusta pienempänä! mua kiinnosti kuulla. sit tapahtu ajanjakso alamäki ja pohjal oli hyvä kelaa huumeit ja tuli ehk alitajuntaan sellanen 'no miksipä ei kun muutenkin menee päin persettä'. sit rupesin hyppää sellasis bileis mis poltettiin paljon budii(pidän kannabista huumeena!!). sit liittouduin nistiystäväni kanssa ja siitä se ajatus sitten lähti! mä tahtoi kokeila myas!! ÜÜ

[Kosmonautti]

ekan kännit ala-asteella. juotiin kaverin kaa paljon viiniä ja joskus jopa viinaakin.
Ylä-asteella röökin poltto ja satunnainen lääkkeiden popsiminen. Kuhan oli kolmio ja varovasti kyllä testailin.
Ylä-asteella yritettiin metsästää pilveä mut ei sattunu käsiin. Oli jotenkin hämmentävää se huumevalistus ylä-asteella ja sit kun tutkin asiaa netistä/kirjoista niin tajusin et jokin ei täsmää täs huumevalistuksessa. Joten pakko oli ottaa selvää.
Festareilla ala-ikäisenä tuli poltettua pilveä ja tajusin ettei tämä mikään myrkky ole. Siinä vaiheessa kyseenalaistin kaiken huumevalistuksen ja päätin kokeilla kaikki päihteet läpi. Mut ah, ekat opiskeluvuodet meni kummiskin juodessa kuusi kertaa viikossa yms.
Sit vähän ennenkuin olin täysikäinen niin poltin pilveä aika säännöllisesti ku tutustuin yhteen kaveriin joka kasvatti. Sillo oli reilu meininki, kaveri laitto txt ostoslistan ja toin sen kuitteineen niin anto budin noin 5e/g hintaan ja siinä tuli kannabis aika tutuksi kaveriksi. Sit aloin tutustua muihin pajapäihin joista osa on kokeillu muita aineita. amfe + subu jne jne. siinäpä se.

Mut tuo kaikki kokeilunhalu lähti vain siitä et huumevalistus oli väärässä ja kyseenalaistin sen kokonaan.

[BrokenFinger]

Mut tuo kaikki kokeilunhalu lähti vain siitä et huumevalistus oli väärässä ja kyseenalaistin sen kokonaan.

Sama. joskus lukion ( aika myöhään muihin vaulttilaisiin verrattuna) alkoin ottaa psykologian opiskelun ohessa enemmän selvaa huumeista ja niinhän se selvisi että täyttä paskaa ja propagandaa ne on ylä ja ala-asteella pieniin päihin syöttäny. No sen jälkeen varsinkin luonnontuotteet kiinnostanu, ganja ja pslosiiniherkut. aika varovasti olen kuitenkin liikkeellä ollut.. Mutta pirun kiinnostavia nuo on kaikki pienet kivat molekyylit jotka päässä vaeltaa reseptorisoluun..

[disease]

sitä olen itsekin miettinyt että miten. Olin kok ala-asteen elänyt niillä ajatuksilla mitä niissä huumevalistuksissa kerrottiin, mutta yläasteelle siirtyessäni päihteet olivatkin yleisempiä. röökiä kokeiln ekaa ekrtaa joskus 13 vuotiaana, ja ekat kännit myös joskus silloin. samoihin aikoihin aloin myös ryyppäämään ja tupakoimaan säännöllisemmin, ja jotkut kaverit alkoivat poltella. sitten alkoi kiinnostaa polttelu kun niin monet sitä harrastivat ja siitä se sitten lähti. joskus 15 vuotiaasta eteenpäin onkin tullut polteltua useana päivänä viikosta tähän 20 vuoden ikään asti, johon sisältyy myös useita kuukausien putkia. siinä 15 vuotiaana tulivat myös ryynitkin mukaan, joita on myös tullut popsittua ihan säännöllisesti.

[Zoidberg]

Joskus 4. luokalla lainailin ukilta vähän kaljaa ja siitähän tämä kaikki lähti!
Röökkaamisen aloitin joskus 12v...
Kannabista kokeilin joskus 15v mutta aktiivisesti aloin käyttämään vasta pari vuotta sen jälkeen
Lääkkeet, piri, ja essot tulivat vasta täysi-ikäisyyden myötä kun pääsi baareihin ja autolla pääsi laajentamaan reviirejään.

[Voima]

Siis kaikkihan lähti siitä ekasta maitolasillisesta. Sit piti siirtyy kovempii,siis kuningas Alkoholiin,ku kaveri oli sanonu ett humalassa on tosi kivaa. Se tapahtu joskus kasiluokal. Sit ysiluokal tuli tutustuttuu kolmiolääkkeisii ja viinaa. Seuraavana kesänä poltin ekat savut. Sit tuli ryypättyy ja välil napattuu lääkkeitä,harvemmi poltettuu savui. Sit saatii käsiimme morfiinia. Nuokkuminenhan oli iha hiton hauskaa. Sitä tuli otettuu melko usei,kaveril oli sitä useempi lätkä. Tuli ryypättyy kans kolmesta viitee kertaa viikossa. Sit kaveri kerto subutexistä. Sit sain sitä käsiini,oliha se kivaa. Sitä tuli otettuu melko usein lukion ekan jälkeisen kesän varsinkin,sit löysin kultasen keskitien.

Edit: Syyt on hämärtyneet,kai se sitä huomionhakusuutta/kapinointia oli. Tai ehkä todennäkösemmi ulospääsyy.

[growy]

Alkoholia joskus kokeilunhalusta,ilman painostusta tai esittämistä.
14v pilvee ekan kerran ku luulin et siitä menee vitun hitaille ja naurattaa vaan kokoaja. Toisin kävi...

[anarchy]

Aattelin et jos vedän huumeita niiku rokkitähet ni must tulee rokkitähti. Tulikin vaan nisti.

Surullisen totta mun kohdalla

Mut toisaalta, oman elämän stara kylläkin.

ihan pakko kompata tätä.

[siqqe]

Kaikki alkoi siitä että kaverin lippiksessä luki "peace Marley" joskus yläasteen alussa, kyselin kuka se Marley on, ja sain kuulla että regeeartisti. Tutustuin musiikkiin ja pidin siitä lungista menosta, ja huumekannabisaiheiset läpät hymyilytti. Siitä sitten lähti kiinnostus hanppua kohtaan, ja pari vuotta meni aiheeseen tutustuessa ennenkuin ensimmäisiä linkkejä alkoi kehkeytymään. Sitten lussun voimalla mentiin pari vuotta kai, kunnes kuulin repsusta :O Ja siitä lähti sitten kiinnostus deelejä ja dissoja kohtaan. Ja muut doussit nyt tullut vaan matkan varrella tyypattua kun tilaisuus tullut

[wRRa]

Kaikki alkoi siitä että kaverin lippiksessä luki "peace Marley"...

Jotenkin tämä alotus sai hymyn kasvoille

[frapathea]

Mä kuulin päiväkoti-ikäisenä vähän vanhemmalta kaveriltani huumeista. Sille oltiin kai koulussa kerrottu niistä ja valisteltu. Se kerto, et ne on paha, mut ei saa kertoo äidille et se kerto mulle. Äiti kuuli, ja oli iloinen siit, et kuulin niiden olevan pahoja. Istuin päiväkodissa pihalla nurkassa pohtimassa, että miten ihmeessä mikään aine maailmassa voi muuttaa ajatuksia, miten ajatukset muuttuu.. Kiinnostu ihan vitusti. Kiinnosti enemmän kuin mikään, paitsi ehkä terävät esineet.

12-vuotiaana päätin, että syön joskus LSD:tä, koska kuulin Lucy in the Sky with Diamondsin kertovan siitä. Ja kiinnostuin pilvestä. Kaveri yritti saada alankomaista kirjekaveria, joka olis voinu lähettää meille pilveä.

Lopulta tajusin yläasteen loppuvaiheilla jutella luokkakavereille, ja sain tietää, että ne möi pilveä. Ostin sitten. EI tarvinnu enää sekaantua vanhemmilta nyysittyihin bentsoihin ja ylijäämäpanacodeihin. Oli ihan jännää.

Sitten niitä alkoi putkahtelemaan vähän joka suunnasta.

Siinä sitten oltiin, mentiin. Tultiin tähän pisteeseen.

[Muru]

Ääää tästä ei tule kaunista luettavaa, hävettää jo etukäteen.
Ala-asteella ollessani 9- tai 10 vuotiaana, kirosin elämääni joka ei ollut kohdellut minua niinkuin sen olisi pitänyt. Kotona meininki oli sietämätöntä, sinne menin vain pakon edessä, ja koulussa isommat gangsterit kiusasi että "juopon muksu, lällällää". Kavereillani oli vähän samat oltavat, ja tuli siinä sitten yhdessä välitunnilla mietiskeltyä ratkaisua tähän pulmaan. Päätimme viedä vanhemmiltamme alkoholia ja repäistä kunnon kännit. Ryhdyimme tuumasta toimeen ja totesimme, että tämähän helpottaa kummasti .

Ei meillä iltaisin muuta tekemistä ollut, joten siitä alkoi iltaisin puistossa vanhempien penskojen kanssa ryypiskely, joka jatkui muuttumattomana siihen kunnes täytin 12. Silloin löysinkin nää kolmiolääkkeet, lähinnä betsot, panacodit ja tramalit, ja niillähän buusti sitä känniä perhanan hyvin. Koulussa opettajat ihmetteli kun Muru ja sen muutama kaveri oli aina niin pihalla, kyselivät että: "nukutteko te lapset kunnolla öisin, tehän nukahdatte melkein pystyyn."

Siitä mentiin ehkä vuoden verran eteenpäin ennenkuin löysin uuden keinon paeta maailmaa ja todellisuutta. Selailin netissä jonkin lääkkeen viihteellisiä ominaisuuksia kun silmäni osuivat johonkin kannabista käsittelevään artikkeliin. Luin sen, luin toisen. Totesin että siinä on vihdoinkin ratkaisu kaikkeen, vihdoinkin minä sen löysin. Miksen ollut aikaisemmin tajunnut, että tämä hippien heinä voisi viedä kaiken pahan pois ja olla vielä hauskaakin? Ehdotin kavereilleni pilven hankintaa, he ensin vähän epäilivät, olihan kyseessä kuitenkin _oikea_ huume. Kun saimme selville sen olevan niin halpaa, aloimme kysellä vanhemmilta ryyppykavereiltamme sen saatavuudesta. He vain nauroivat meille ja sanoivat, että sitähän saa joka paikasta. Muutamien ahkerien kyselyviikkojen jälkeen tärppäsi, kaverini isoveli hoiti meille gramman murusen peeällää ja kyhäsikin sen valmiiksi. Kokemus oli merkittävä, vaikkei se lätkä kyllä plasebovaikutusta enempää päähän noussut.

Sen jälkeen aloimme jatkuvasti etsiä polttoa, sehän nyt oli ihan eri juttu kuin viina, paljon siistimpää. Pikkuhiljaa kontaktit paranivat eikä saatavuudesta ollut enää ongelmaa, ja tajusinkin 14 vuotiaana polttelevani päivittäin. Liikuin silloin jo melko huonoissa porukoissa, suurin osa kavereista alkoi olla täysi-ikäisiä ja moni käytti kovempia aineita.

Muutama kuukausi 14v synttäreideni jälkeen kokeilin piriä, ja valitettavasti voin sanoa sen olleen rakkautta ensi silmäyksellä. Se sopi loistavasti lääkkeeksi huonoon itsetuntoon ja masentuneeseen haahuiluun. Jotenkin mulla oli tuohon aikaan hirveä hinku löytää jokin aine, joka auttaisi lääkkeen tavoin siihen henkisesti pahaan oloon. Sitä sitten meni aluksi nokkiin viikonloppuisin, viikonloput jatkui ensin maanantaihin ja myöhemmin keskiviikkoon asti. En edes huolestunut kun tajusin että hei,tätähän menee nykyään päivittäin. Koulu oli jäänyt kesken ja asuin kaverin nurkissa. En nähnyt siinäkään mitään ongelmaa. Ja vaikka sitä piriä alkoi lopulta menemään hihaan, en silloinkaan ajatellut että se olisi ongelma tai että siitä pitäisi luopua. Järkeilin ja vakuutin itselleni että hei, tämä on mulle vaan lääkettä.

Siinä vähän ennen 15v synttäreitä ovella olikin sitten sossutädit jotka sanoi että hei, sinulla on huumeongelma ja sinä lähdet nyt koulukotiin toiselle puolelle Suomea. Siitähän riemu repesi, tottakai pahimmassa murrosiässä ja kapinavaiheessa oleva Muru tahtoi lähteä. Seuraavat pari vuotta meni tätä rataa: Muru karkaa koulukodista ja vetää kuosin päälle -> Muru löydetään ja viedään takasin -> Muru karkaa uudelleen ja vetää entistä kovemman kuosin päälle -> Muru löydetään ja viedään takaisin koulukodille....

18v menin katkolle ja sen jälkeen pysyin pitkään erossa piristä, inhotti koko aine ja pelotti että vanha kaava sen suhteen toistuisi. Sen jälkeen tutustuinkin sitten opiaatteihin ja muihin, ehdinpä hommata myös pelottavan LSD- kokemuksen ja sitäkautta pelonsekaisen kunnioituksen psykedeeleihin. Nykyään onkin sitten käyttö ihan suhtkoht hallinnassa, ihme kyllä. Olen vasta nyt myöhemmin oppinut nauttimaan päihteistä kunnolla, en koe tarvitsevani niitä joka päivä enkä (yleensä...) vedä niitä saadakseni pääni mahdollisimman sekaisin. En ole ennen miettinyt saati kirjoittanut päihdehistoriaani, nyt kun tämän itse luki niin kulki kyllä vähän kylmät väreet pitkin selkää. Lähinnä toi ryyppäämisen alottaminen noin nuorena ja se iv käyttöön siirtyminen neljätoistavuotiaana tuntuu nyt ajateltuna ihan kammottavalta, saan kyllä olla kiitollinen että oon ylipäätään tässä ja vielä suht hyvässä kunnossa nykyään. Huhhuh mikä romaani .

[Baikonur]

Muru, luin tuon sun juttusi ja oli harvinaisen mielenkiintoista luettavaa.