Onko tuttua sellainen euforia että kun kuuntelee hyvää musiikkia niin tulee tajuttoman hyvä olo että menee väreet selässä ja alkaa väkisin tekemään jotain musiikin tahdissa? Siis että ilman aineita joka kerta kun kuuntelee? Euforia varmaan normaalia mutta että noin vahvaa eikä johdu mistään aineista.
Hidas tää kännykkä ei pysty kunnolla kirjoittamaan...
^ Niin, jos nyt viisastelemaan ryhdytään, niin kyllähän siinä jollain välittäjäaineilla on osuutta. Musiikin kuuntelemisesta ja varsinkin sen soittamisesta tulee parhaimmillaan niin hyvä olo, että sellaista on vaikeaa tavoittaa millään päihteilläkään. Musiikkieuforia on tasainen, pehmeä ja varma; ei sivuvaikutuksia (hötkyilyä, hikoilua, pahoinvointia, laskuja...) eikä yliannostuksen vaaraa.
E: Pakko myöntää, että riippuvuus on muodostunut jo varhaislapsuudessa, ja vaikka joskus saatan olla päivän tai pari melkein kuivilla, niin aina musaa on pakko saada lisää. Jos oon ilman, niin koko ajan se pyörii mielessä. Ja tuleehan tota komboiltua laittomien päihteiden kanssa. Mikään asia maailmassa ei määritä mun minuuttani yhtä paljon eikä ole niin vahvasti osa mua kuin musiikki.
Liikunnan jälkeinen olo muistuttaa amfetamiini- tai efedriinipöllyä. Olo on muutaman tunnin itsevarma, puhelias, skarppi ja samaan aikaan sekä energinen että rauhallinen.
kerran elämässä on tullu euforia ilman päihteitä (mitä muistan siis). psykan osastolla olin ja olin tunnin kuntosalilla ja sen jälkee heitin sellasen nopeen puolen tunnin kävelylenkin ni sen jälkee
oli jonku reilun tunnin ihmeen euforinen olo. vaikka joskus muulloinki satunnaisesti on liikuntaa harrastanu ni ei sitä kumminkaa oo tullu tota euforiaa. ihmettelin itekki että voiko näin hyvän olon saada ilman päihteitä, näköjään voi. eikä ihme että jotku onki koukussa urheiluu.
Kottonmouth wrote:Mun mielestä on huvittavaa kun ihmiset varsinkin trippistooreissa sanoo:
"musiikki rupeaa kuulostamaan hyvältä"
Kauheeta paskaa ihmiset kuuntelee, jos tarvitaan huumeita että se kuulostaa hyvältä..
Mulle on joskus käynyt niinkin, että joku musa jota en oo ennen ollenkaan ymmärtänyt, on auennut koko komeudessaan jonkin päihteen avulla. Niinkin päin voi käydä, että musa josta on tykännyt alkaa ahdistaa jollain tripillä. Kyllä päihteet usein muuttavat kuuntelukokemusta. Mä olen tajuntaa laajentavien aineiden avulla aikoinaan oppinut kuulemaan ja kokemaan musiikkia ihan uudella levelillä ja löytämään siitä uusia puolia. Tämä kyky jäi päälle, vaikka lopetin ne päihteet vuosiksi.
Oispa mukavaa avautuu vähän tarkemminkin siitä, mitä musaa kuuntelen ja mitä soittimia soitan. Mutta kun oon hysteerinen yksityisyydenvarjelija. Ehkä jossain miiteissä tai bileissä sitten joskus..
Last edited by CaptainZ on Thu 23 Jun 2011, 09:52, edited 1 time in total.
Päihteidenkäyttö on vaikuttanut mun musiikkimakuun aika helvetisti, vaikka nykynen pakkomielteinen suhtautuminen ääniaaltoihin on paljon vanhempaa perua kuin kuosaaminen. Tuttua miten musiikki kuulostaa laimeammalta selvinpäin, kun on tottunut saamaan siitä tosi rankkoja kokemuksia aivojen ollessa kemiallisesti viritettynä ääritaajuuksille. Oon joskus naureskellutkin sitä että aineiden ja olojen vahvetessa musiikkimaku kieroutuu semmoseks spiraaliks. Koska "MAIJALLAA OOLII KAARITSAA" vaihtui "BITCHES AINT SHIT BUT HOES TRICKS LICK ON DEEZ NUTS AND SUCK THE DICK" kautta tähän http://www.youtube.com/watch?v=v8Djdi6z0m8 ???
Toisaalta mun musan diggailu on kyllä vaikuttanut huumeilemiseen vähintään yhtä paljon kuin douppaaminen musamakuun. Ne muistuttaa toisiaan aika helvetisti. Sitä pystyy oleen ilman molempia pitkiäkin aikoja. Hahhah. No päiviä kuitenkin. Mut jokatapauksessa ne on mun elämän peruspilarit tällä hetkellä, niihin tää juttu perustuu. Ei tarvi douppaa jos saa psyykattua ajatuksensa leijumaan selvinpäin, ei tarvi kuunnella musaa jos soi jo biisi päässä. Vitut, ei se oo sama asia. En oo helposti addiktoituva henkilö. Huumeet ja musiikki on mulle keräilyharrastus (ei fyysisesti kuitenkaan). Aivot tykkää järjestellä niitä kokemuksia, ei ne mihinkään häviä sieltä.
Selvinpäin kirjottelen eli saatto tulla vähän sekavaa tekstiä.
Jos saan itseni vaan lenkille, niin sen jälkeinen olo voittaa on hyvin itsevarma ja fyysisesti euforisoiva/aktivoiva tjs. se olo voittaa mennen tullen monet "kemiallisesti" aiheutetut olotilat, huumeet & lääkkeet yms..
Jos käy lenkillä, niin ei tarvitse sinä päivänä pahemmin bentsoja syödä. Mielestäni nyky ajan länsimainen lääketiede vähättelee liikunnan ja fyysisen kunnon merkitystä ja vaikutusta esim. masennuksen hoidossa.
Hyvä musiikki oikeassa mielentilassa, läheisyys, seksi jonkun tärkeän ihmisen kanssa, hyvä ja haastava keskustelu. Myös ne suuret onnistumisen tunteet, sekä valtavasta henkisestä tai fyysisestä koettelemuksesta selviäminen.