Sen edellisen kokemuksen voi todellakin laittaa väsymyksen, ruoan puutteen ja muutenkin sekaisen olon piikkiin.
Allani oli 4mg rivatrilia, kun eilen nuuskaisin päivän ensimmäisen 20mg lainin etyylifenidaattia aamutuimaan. Sydän pamppaili muutaman minuutin kovaan tahtiin, mutta se rauhoittui pian ja tilalle tuli todella pirteä, euforinen ja, mikä yllätyksellisintä, empaattinen olo. Fyysistä stimulaatiota oli havaittavissa, mutta jaksoin keskittyä ja pysyä paikoillani ihan helposti.
Lähdin liikenteeseen innostuneena ja suupielet korvissa. Päivän mittaan otin 60mg lisää, kahdessa osassa noin parin tunnin välein. Kävin kaljalla uuden tuttavuuden kanssa ja vedin pubin vessassa millin buprea, joka tolettomana pärähti täysillä ja etyylifenidaatin rinnalla toi aivan autuaan olon.
Keskiyön aikaan en voinut vastustaa kiusausta, vaan nuuskaisin vielä 25mg etyylifenidaattia ja 0,5mg buprea.
Mittä nyt sitten sanoisin? Ne ensimmäiset 15 minuuttia ovat jotain todella upeaa, mutta ei helvetti, miten se koukuttaa. Tekee melkein välittömästi mieli lisää ja on todella vaikea olla redosaamatta.
Ja ne laskut.. voi vittu, ne laskut. Fyysisesti se ei ole mitenkään kovin rankkaa, mutta pari tuntia dosen jälkeen itselleni iskee aivan järjetön ärtymys, viha ja itsetuhoisia ajatuksia, todellinen negatiivisuuden ryöppy. Onneksi rivat ja bupre rauhoittivat.
Saa nähdä mitä teen näillä lopuilla. Toisaalta houkuttaisi vain vetää toista sataa milliä pitkin päivää, mutta ne parhaat olot kuitenkin tulee bupresta ja kohtuullisesta annoksesta etyylifenidaattia.