...Syvällä diipeis, jossain järjettömien onkalois, ihminen jumalan loi..haureus wrote:keräännytään pohtimaan syvällisiä pohdintoja ja ollaan anti-pinnallisia. Spekuloidaan, jaetaan ja kasataan metafyysista älykkyyttä ja absurdia valaistumista pitkin ja poikin. Vaikka me ollaan viksui, täällä me ei kuitenkaan vaan olla, vaan me ajatellaan. Täällä me ollaan syvällä sisällä itsessämme.
Mä näen samoin..wRRa wrote:Mä näkisin tiedon (tietämisen) ja tietoisuuden vähän eri asioina, ja valaistumisena ajattelen sitä, kun ihminen on täysin tietoinen kaikesta, mitä hänen päässään nyt on. Se on vähän niin kuin mieli olis sellanen pimeä huone, jonne joku pistäis valot päälle! Ja sit sitä vaan näkee kaiken mitä siel on.
Kelaa se vaik niin et, kuin diippeihin sitä voikaan tietoisuuden äärettömyyksiin matkata, löytäen ainavaan loputtomiin uusia diippei-syviä, galaxei, omia keloja.jNas wrote:"Tietoisuuden ääretömän mustan aukon"
powergrower wrote:Kyllä minä sanoisin että tieto tuo tuskaa. Vain olemalla tietämätön voi saavuttaa minkään tasoista mielen rauhaa, olkoot sitten kyse tieto maailmanpolitiikan epäreiluudesta tai tieteemme nykytilasta.
Mitä enemmän opimme maailmanpolitiikasta sitä selvemmäksi käy, että me länsimaalaiset olemme syntyneet ja elämme hopealusikka suussa. Teemme kymmenesosan siitä työstä mitä afrikkalainen tekee, ja saamme sata kertaa enemmän palkkaa.
Mitä enemmän opimme tieteestä ja maailmankaikkeudesta, sitä selvemmäksi käy ettemme tiedä oikeastaan mistään paljon mitään. Kaikki vastaukset mitä meillä on antaa suuriin kysymyksiin ovat lähinnä käytännöllisiä approksimaatioita eikä mitään absoluuttisia totuuksia.
Eli mitä enemmän tietoa ihminen omaa, sen vaikeampi hänen on elää tässä maailmassa puhtaalla omatunnolla. Ei siis ihme että "flipannut tiedemies" stereotypia on olemassa. Se on ehkä se konvergenssin loppupiste kun on tarpeeksi valaistunut eikä pysty yksinkertaisesti enää selviämään tässä skitsofrenisessä maailmassa
Eräs kirja käsitteli kirjoittajan siskon itsemurhaa. Kirjoittaja piti siskoaan älykkäänä ja totesi, että älykäs ihminen ei voi nykymaailmassa olla kovin iloinen. Olen eri mieltä, sillä tunnen useitakin älykkäitä, elämästään nauttivia, myönteisiä ihmisiä.powergrower wrote:Kyllä minä sanoisin että tieto tuo tuskaa. Vain olemalla tietämätön voi saavuttaa minkään tasoista mielen rauhaa, olkoot sitten kyse tieto maailmanpolitiikan epäreiluudesta tai tieteemme nykytilasta.
Tieto lisää tuskaa. Jotta voisi olla kiinnittämättä huomiota pahoihin asioihin, pitää olla tarpeeksi tyhmä jotta niiden olemassaolosta ei tiedä tai viitsi välittää. Se että ei tiedosta kaikkea vaan valikoivasti pelkästään niitä asioita mitkä sisältyy siihen kuplaan jossa elää tai on itselleen luonnut, on mielestäni juuri sitä tiedon (ja tuskan) puutetta.CaptainZ wrote:Katsos, tieto itsessään ei lisää tuskaa. Tuska riippuu siitä, mihin tietoon kiinnittää huomionsa. Maailman asiat eivät ole itsessään hyviä tai pahoja - asiat vain ovat. Me annamme niille hyvän tai pahan merkityksen. Jokainen meistä löytää maailmasta tosi paljon hyvää ja pahaa riippumatta siitä, mitä hyvän ja pahan (ja neutraalin) kriteerit kellekin ovat. Meillä on oikeus nauttia kaikesta maailman hyvyydestä. Meillä on oikeus keskittää fokuksemme pahoina kokemiimme asioihin, ja vasta SE lisää tuskaa.
Mä oon jo alle kouluikäisenä kokenut ensimmäiset masennus- ja ahdistuskauteni, jotka ovat johtuneet myötätunnosta milloin vammaisia kohtaan, milloin sotien ja milloin minkäkin takia. Olen vasta pitkällä aikuisiälläni oppinut ottamaan henkistä etäisyyttä pahoihin asioihin, joille en voi mitään. Oliko maailma yhtään parempi paikka siksi, että minä koin maailmantuskaa? Ei ollut; tuskan kokonaismäärä maailmassa oli itse asiassa pikkuisen korkeampi kuin olisi ollut ilman minun myötäkärsimyksiäni.powergrower wrote:Tieto lisää tuskaa. Jotta voisi olla kiinnittämättä huomiota pahoihin asioihin, pitää olla tarpeeksi tyhmä jotta niiden olemassaolosta ei tiedä tai viitsi välittää.
Juontaja Janne Kataja kertoi joulun alla jossain iltapäivälehdessä takavuosien kokemuksistaan joulupukkina. Hän oli käynyt prameassa, rikkaassa talossa ja jakanut ihan järjettömän säkillisen lahjoja. Pennut olivat kitisseet, että "mitä, saatiinko me VAIN viisi peliä?" Toisessa kodissa oli vaatimattomat puitteet ja hyvin pieni lahjasäkki. Perheen lapset saivat yhteisenä lahjana paketin erivärisiä tusseja - ja olivat aivan riemuissaan ja kiitollisia niistä.Tämä maailma on todella hyvä paikka orjaherroille ja isoveljelle ylipäänsä, ja täten hyvin paska paikka rivikansalaiselle. Tämä ei ehkä käy niin selvästi esille täällä Suomessa koska täällä sossullakin elävä on aikamoinen kuningas, joten meillä vähän viisaammankin on hyvin helppo keskittyä pelkästään niihin hyviin asioihin koska ne meidän orjuuttamat ei tee töitä pohjanmaan pelloilla vaan ne on siellä Kiinassa asti.
Toinen totuus: siinä korissa on monta tuhatta kertaa enemmän syötävää kuin jos siellä olisi vain yksi riisinjyväToki näkökulmaa muuttamalla voi ihan itse päättää onko se riisikori puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Totuus on kuitenkin, että siitä riittää ruokaa vain puoliksi niin pitkään kuin jos se olisi täynnä.
) 
)
Vai pitäisikö puhua ulottuvuuksista, tilaa/avaruutta kun on monissa ulottuvuuksissa, 2D, 3D jne... Yleisesti ottaen mitä wRRa sanoi kuulostaa semisti samalta kuin omat näkemykset asiasta. 
Mittaaminen on kyllä suhteellisen oleellista jokaisen dosejaan mittaavan narkin elämässäKepardi wrote:Mittaaminen on vähän niinku joku vertailemisen alahaara, se on oleellista melkeinpä ainoastaan sillon kun aletaan vertailemaan asioita keskenään.
Toki ajan kulumisen voi kokea ilman aikamääreitä, mutta odotus ja muistelu liittyvät silti tunteihin ja minuutteihin siinä missä mikä tahansa muukin tekeminen. Jos esimerkiksi lupaan tulla käymään kuolemansairaan vanhuksen luona, joka lähinnä odottelee viikatemiestä ja muistelee menneitä, niin kyllä hän edelleen kelloa seuraa ja ilmoittaa montako minuuttia olen myöhässä. Sitä paitsi katsoo hänkin tulevaisuuteen, odottelee esimerkiksi sitä että pääsee tarinoimaan jollekin.Huiko wrote:Tällä tarkoitan lähinnä siis sitä kun aika on kuluessaan kuluttanut vointia ja terveyttäkin, ja sen jo ollessa vähissä ei enää koe kerkeävänsä siitä nauttimaan, on jäljellä vain odotus. Ja odottavan aika on pitkä. (<-Josta päästään taas noidankehän alkuun, ajankulun suhteellisuudesta.) Silti monet ovat mielestään eläneet täyden elämän ja elävät mielellään siellä muistojensa seassa, vaikka se ei kuuliastaan aina tuntuisikaan edes mielekkäältä tai jopa tylsältäkin(?)
Nämä siis ovat vain esimerkkejä siitä että kuinka ajan kulumista voisi kokea ilman tunteja ja minuutteja.
Ajan kokeminen on suhteellista, mutta aika itsessään etenee tarkasti mitattavaa vauhtia mistään ulkoisista vaikuttimista riippumatta. Esimerkkinä voidaan ajatella vaikkapa aurinkokunnassamme kiertäviä planeettoja. Joku niitä katseleva voi kokea niiden kiertoajan nopeana, joku toinen taas hitaana, mutta on ihan sama kuka niiden kiertoa mittaa ja mistä päin avaruutta, kiertoaika on kuitenkin tismalleen sama, mitattiin se sitten sekuntikellolla tai planeettojen liikkeen suhteella muiden taivaankappaleiden liikkeeseen.Huiko wrote:Kiteytys: Aika on siis mielestäni suhteellista, kuten sen kuluminenkin, mutta yhtä kaikki: Se kuluu.
Tässä olet itse asiassa osittain väärässä (ainakin mun tietojeni mukaan). Aika on tietyllä tapaa vähän niin kuin painovoima; kuussa on pienempi painovoima kuin maassa. Aikaa voi venyttää ja ulkoiset tekijät saattavat muuttaa aikaa ja sen kulumista. Aika kuluu joissain paikoissa erilailla kuin toisissa. Mielenkiintoista, eikö? Esimerkiksi jos pistät kellon paikkaan X jossa aika kulkee eri tahtia kuin paikassa Y ja tuot kellot joskus takaisin yhteen, ne eivät enää ole samassa ajassa.Happohuppu wrote:Ajan kokeminen on suhteellista, mutta aika itsessään etenee tarkasti mitattavaa vauhtia mistään ulkoisista vaikuttimista riippumatta.
Tosi moni mittaaminen lähtee oikeastaan ajasta. Ajanhan voisi sanoa olevan valonnopeus, sillä jos jokin menisi valoa nopeampaa, päästäisiin aikaa edelle. Valonnopeuden perusteella lasketaan metri (ja sitä myöten tietty muutkin SI-järjestelmän pituuden mittayksiköt). Metrin perusteella taas voidaan päätellä pinta-alan ja tilavuuden suureet. Ja itse asiassa aika monen muunkin mitattavan jutskan voi metrin määritelmästä johtaa, kuten nopeuden (km/h) ja massan (kg).wRRa wrote:Oikeastaan mun mielestä mittaaminen ylipäätään on aika mielenkiintoinen ilmiö