Hyötyä päihteistä

[C0H0]

Tuon "haittoja huumeista" topicin myötä keksin tällaisen topicin. Siis päihteet ja huumeet, sama asia, elikäs mitä hyötyjä olette saaneet elämällenne päihteiden käytöstä?

Itse olen tutustunut uusiin ihmisiin, saanut uusia kavereita, siis ei sellaisia jotka käyttävät laittomia päihteitä vaan ihan kaikenlaisia. Päihteet poistavat hyvin sosiaalista ahdistusta joten olen suuren avun päihteistä saanut tälle. Ei päihteissä pelkästään huonoa ole. Näin pitkällä tähtäimellä (6v) olen itseasiassa saanut enemmän hyötyä päihteistä kuin haittoja. Toki stimupsykooseja ollut ja kännipeseilyjä, mutta ne rauhalliset hetket kun voi toimia normaalisti ja rauhallisesti päihteiden myöt' ovat tuoneet vain hyvää. Tosin ymmärrän ettei kaikki päihteidenkäyttäjät ole niitä käyttäneet itselääkitykseen, tai miksikä sitä nyt kutsua, vaan pelkästään hauskanpitoon.

[Touchet]

Olin varhaisella iällä hirveän neuroottinen, sulkeutunut ja vaativa. Oli muunmuassa bakteerikammoa, maailmanlopunpelkoa ja obsessiivis-kompulsiivista säätämistä. Perus autistilapsi.

Mun oirehdinta alkoi hellittää siinä vaiheessa, kun aloin 17-vuotiaana polttamaan pilveä ja pystyin purkamaan omia ajatuskompleksejani. Tiesin kokoajan neuroosieni ja fobioideni olevan epäterveitä, mutta vasta kannabiksen vaikutuksen alaisena pystyin hellittämään niistä sekä siirtymään uusiiin ajattelumalleihin.

18-vuotiaana aloin juomaan alkoholia. Uskaltauduin vuorovaikuttamaan vapaammin ihmisten kanssa ja kykenin puhumaan suorilta käsin mieleeni juolahtavia asioita omanarvontuntoisemmin.

Lopulta kännissä ja savuissa uskaltauduin juomaan samasta vesipullosta kavereideni kanssa. Bakteerikammo katosi. Pian aloin laajentamaan musiikkimakuani, pukeutumaan coolimmin ja visioimaan tulevaisuutta toiveikkaammin. Höperöt pelkoni putoilivat pois. Keskustelin ihmisten kanssa fiiliksistäni ja opin tuntemaan itseni siinä määrin, että jonkin ajan kuluttua uskaltauduin treffailemaan tyttöjäkin. Ihan vitun siistejä tyttöjä, jotka piti mua ihmeellisenä. Söin sieniä ja totesin, että mähän oon ihan vitun jepa jätkä.

Jossain vaiheessa kokeilin MDMA:ta ja pääsin suoraan vuorovaikutusyhteyteen ihmisten kanssa; pystyin heittämään läppää aivan kuin normaalit ihmiset. Paljastuikin, että mä oon suuri humoristi ja varsin kykeneväinen puhumaan jengiä kumoon.

Ensimmäisten MDMA-kokemusten jälkeen päädyin kokeilemaan piriäkin ja mä olin hyvin yllättynyt, sillä kaverini menivät siitä ihan toilailuvaihteelle, vaikka itse koin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani kyvykäs keskittymään kunnolla. Tein yön aikana syntetisaattorin edessä istuen EP:n verran biisejä.

Vaikka kannabis vähensi irrationaalisia neurooseja, niin niiden tilalle tuli uusia, sekopäisiä uskomuksia ja ajauduin jälleen kerran etsimään itseäni omasta sulkeutuneesta maailmastani. Jossain vaiheessa henkinen tilani alkoi jo lähentelemään psykoosia, joka päättyi DXM-putkessa flippailemiseen. Alkoholin ja kannabiksen käyttö alkoi huolestuttamaan jo itseänikin.

Portit ulkomaailmaan kuitenkin aukes, kun parikymppisenä aloin kiskomaan todenteolla oikeita psykedeelejä, kuten 2C-E:tä ja 4-HO-MET:tä. Musta tuli visionarri ja vuorovaikutuskykyni alkoivat kasvamaan eksponentiaalisesti. Psyykkinen myllerrys alkoi laantumaan, mikä ilmeisesti on melko harvinainen tapa reagoida ylettömään psykedelisaatioon. Löysin myös pitkäaikaisimman tyttöystäväni ja kasvoimme yhteen jossain määrin psykedeelien sekä kannabiksen avustuksella.

23-vuotiaana aloin käyttämään stimulantteja reippaammin ja tulin todenneeksi, että mullahan on ADHD ja Aspergerin syndrooma. Tänäkin päivänä pääasialliset neuropoikkeavuuteni kompensointikeinot ovat stimulanttien ja psykedeelien ahkera käyttö osana terveellistä elämää.

Aina toisinaan koen, että jostakin psykoaktiivisesta aineesta ei ole viimeisimpinä käyttökertoina ollut erityisempää hyötyä ja silloin jätän sen pois neuromodausarsenaalistani. Muunmuassa pilvenpolton oon pari kertaa lopettanut muutamiksi kuukausiksi, enkä ole juurikaan käyttänyt opiaatteja sitten vuoden 2009. Viime aikoina pilveä on alkanut taas menemään, kun se tuntuu iskevän päälle inspiraatiopiikin aamuisin ja iltaisin auttavan stimupäätä uneen.

[Dexma]

Hmm.

Alku ajoista kyl päihteet antoi jotain öö toivoo ja intoo tylsälle elämälle. Pilvi ja dxm antoi sellaista mystistä kiksiä elämään jonka jälkee kyllä vähän ehkä syrjäydyin omaan maailmaan, mut silti antoi sitä intoa elämään.

Sen jälkeen bentsot, opiaatit alkoholi rintamalla tuli taas sitä, että pääsi takaisin yhteisöihin kiinni ja sosiaalisemmaksi. Helpotti just niitä vuorovaikutus taitoja.

Noissa vesissä on tosi paljon tullut liikuttua. Psykedeelit avanneet mulle mua itteäni, nähnyt enemmän mitä mun pitää tehä ja mitä haluan. Elämä on kaikin puolin näyttänyt motivoivammalta ja kiinnostavammalta. Valoisammalta.

Huumeiden ympäröimä elämä, turpaansaanteineen, uusine ihmiskontkateineen ja mitä oudoimpien kokemuksien kautta on antanut hiton paljon itseluottamusta ja just tajunnut kans sitä, että oon ihan jepa jätkä ainakin joidenkin ihmisten mielestä.

Nykyään. Hyödyt päihteistä on mulla ristiriitaiset, mut nautin kyllä suuresti monien aineiden tuomasta energiasta joka on aika ihana juttu sellaiseen mielentilaani jossa nukun puolet päivästä tai oon muuten vain niin jumissa, etten aina koe kauheen mielekkääksi enään sitä. Opiaatit ja stimulantit kaikkien haasteineen ovat kyl helpottanut mun elämää hiton paljon myös toisella kädellä.

[PeppeHalti]

Kannabiksen ja psykedeelien käyttö on muokannut maailmankuvaa pois kotona opetetusta "onnellisuus on suoraan verrannollinen omistetun tavaran määrään" tyyppisestä ajattelusta.

Kannabiksen ansiosta pääsin jokapäiväisestä ryyppäämisestä eroon, tosin korvasin addiktion toisella, mutta hamppu tuli halvemmaksi kun sen teki itse, ja sen päivittäiskäytön lopettaminen oli paljon helpompaa, kuin alkoholin. Kannabiksen kasvattaminen korjasi epätoivoisen taloustilanteeni, ja mahdollisti velkojen maksun. Kasvattaminen myös sai minut innostumaan kasvien kasvattamisesta noin yleensäkin, mikä on lisännyt asuntoni ja puutarhani viihtyisyyttä suuresti.

[Touchet]

Lainaan tänne mauserin kirjoitusta metiopropamiini-topicista:

Tullut tehtyä sata asiaa minkä aina miettii et toi pitäs tehä, mut en tee nyt vaan huomenna. Mutta nyt olen tehnyt kaikki mitä mieleen tulee HETI ja tuntuu hyvältä siivota, järjästellä, purkaa, asentaa jne. Ei oo kämpässä enää yhtään paikkaa minkä vois siivota. Pihasta oon kans siivonnut kaikkee paskaa pois näkyvistä. Todella hyvä mieli että on siistiä ja mahdollisimman viihtyisää, ja siihen vielä sauna päälle kun hommat oli tehty

Kuskasin noihin ulkorakennuksiin paljon kaikkee mitä on miettinyt että "toi pitää viedä pois" jo kuukausi sitten, järjästelin kaapit ja työkalut ja ruuvit jne. järkeviin paikkoihin. Luulen että opin tän avulla siihen että heti kun tekee jos joku tulee mieleen ja aloittaa sillä vittumaisimmalla askareella minkä on ennen aina jättänyt viimeiseksi niin se (esim: tiskaus) naurattaa että ompa tää helppoa ja miksi tiskaan kerran viikossa kun voin tiskata aina heti niin lähtee liat helposti. Oon aina ollu sellanen laiska paska, joka lykkää asian aina viime hetkeen, mut toi "lähes selvä" vuosikin opetti niin että enää ei vituta edes selvänä tehdä normaaleja askareita mitä esim. omakotitalossa riittää. Ja nyt mpa näytti mulle hieman psykedeelien tapaan että asiat voi tehdä näinkin.