Miltä haluaisit näyttää ja mitä haluaisit olla?

[sunyata]

Astraalijumala!

[Aesma]

Yöllä heräsin puoli unesta ja menin vessassa käymään..
Katsoin peiliin ja mitä näin ei tuntunut kovinkaan paljon itseltäni.
Näin ryppyiset, tummat silmänaluset, epämääräiset, nuhruiset kasvot ja hiukset jotka saivat pään näyttämään ihan alienin päältä.
Missä onkaan se viisas ajattelija joka hetki sitten pohti elämän olemusta? Tai missä on se suloinen lapsi johon tytöt ihastuivat ala-asteella?
Toivoin aikaisemmin päivällä, että suunta olisi sellainen ja nyt tuntui vaikealta hyväksyä nykyinen ulkonäköni joka kertoo jonkin verran viime vuosien kärsimyksestä.
Vuosia jatkuneesta tsepetoksesta, erilaisista peloista, rakkauden puuttesta, tunnottomuudestaa ja kykenemättömyydestä nähdä ja kokea elämän kauneutta ja taianomaisuutta.
Ehkä en vielä ole täysin se suloinen lapsenomainen poika, tai se viisas ajattelija josta puhuin.. En ole vielä puhdistanut sisintäni.
Oli vaikea hyväksyä yöllistä olemustani. Sisältäni kumpusi pettymyksen tunteita.. Missä on rakkaus jota tarvitsen?
Kyllä aikaisemmin päivällä olin ihan tyytyväinen omaan luukkiini..
Ehkä nämäkin tuntemukset ovat vain hetkellisiä ja räjähtänyt, epämääräinen ulkonäkö ja sen kokeminen sellaisena kuin sen koin ovat seurausta viime aikaisista univaikeuksista.
Toivottavasti tämä tilanne helpottaa pian, haluan panostaa rakkauteen ja aitouteen, mutta sisäiset demonini eivät tunnu jättävän minua rauhaan, eikä niitä välillä edes huomaa, se on pahinta kun niitä ei kykene tunnistamaan, silloin on paha olo eikä kykene näkemään pahan olon aiheuttajaa joten ei voi vaikuttaa asiaan. Nytkin sisäiset tuntemukseni tuntuvat olevan hiukan piilosalla ja väsyttää.
Yöllä koitin päästä jotenkin yli tuosta minun peilikokemuksestani, koitin päästä jonkinlaiseen johtopäätökseen joka olisi antanut minulle mielenrauhan:
"Ei sillä ulkonäöllä ole väliä, tiedät mikä olet sisältäsi ja se riittää.."
-Mutta en halua, että näytän tuolta ihme otukselta, se ei kuvasta minua eikä minun ajatuksiani ja herkkyyttäni..
Se näyttää oudolta ja epämääräiseltä otukselta, kauneuden vastakohdalta ja kauneus kumpuaa rakkaudesta ja se on mitä haluan olla.
"Se on vain väliaikainen tila ja kertoo menneisyydestä, keskity nykyhetkeen ja sisäiseen olemukseen."
-Mutta kun haluan muuttaa ulkonäköäni. Onko se väärin? Haluan rakkautta ja haluan ilmentää sitä ulkonäöllänikin, enkä voi tehdä sitä ilman rakkautta, tarkoitan siis sitä, etten voi saavuttaa tuota minun toivomaani ulkonäköä yksin, itse, vaan minun pitää löytää ensiksi rakkaus ja antaa rakkauden muuttaa minut kokonaan sisältä ja sitten ulkoa. Vasta kun rakastan omaa peilikuvaani, voin olla se mitä haluan..
Taidan haluta liikaa rakkautta.. Ikäänkuin tahdon omistaa sen ja käyttää sitä hyväkseni.. Se ei käy päinsä.. Enkä sitä sisimissäni toivokkaan..
Noh ehkä tämä kaikki on väsymyksen vikaa. Kuten sanoin jo aikasemmin, toivottavasti tämä tilanne helpottaa pian.
Sori jos on vähän vaikeasti luettavaa tekstiä.. Tosiaan väsymys painaa.

e:Huh vittu mitä settiä.. Nyt alkaa helpottaa ku kävi ulkona ja jutteli vähä koiranulkoiluttajien kans ja ryhty toimeliaaks. Kyl tää täst

[Uke]

Hmm.. mitä haluaisin olla ja miltä näyttää.. Mielenkiintosta..

En osannu aikasemmin vastata tähän topikkiin koska en tienny yhtään mitä sanois, mut pitkän pohtimisen jälkeen tulin siihen tulokseen et oon loppujen lopuks aika tyytyväinen itteeni. Ehkä ainoot asiat mitä haluisin itestäni muuttaa et osaisin olla vähän aktiivisempi, vähän rohkeempi ja omistaa vähän enempi näkyviä lihaksia.

Toki raha olis aina tervetullutta, mut en haluais myöskään olla mikää miljonääri. En pystyis luottamaan oikeestaan keneekään ja kuumottelisin aina ihan helvetisti, mut above avg ois kiva silti olla.