Lopettaminen (ja vähentäminen)

[abogiz]

Joo siis tRip ihan sama juttu itellä ton lopettamisen kanssa, tää on ainoo paikka missä oon todennut että oon varmaan sitten oikeesti lopettanut sen bajauttelun vaikken mitään sellasta päätöstä tällä kertaa tehnytkään, ja just ehkä sen takia ei oo ollu mitään vaikeuksia olla ilman budia. Ei ainakaan itellekään siis toimi mikään absoluuttinen päätös, enkä kyl usko että kovin monella muullakaan.

Kyl mä vieläkin sillon tällön otan jonku viskipaukun tai juon siiderin, muttei koskaan tee mieli ryypätä. Ehkä sitten kun on saanut tarpeeksi etäisyyttä pajautteluun voi ottaa sen yhen henkosen hatsiringissä, mutta vaan jos siltä tuntuu. Mut nyt haluun mun aivot täysin vapaaksi siitä kaikesta thc:stä mitä tässä on kolmen vuoden aikana stydisti hiisaillut. Huomaa jo nyt että ajatus toimii jotenkin skarpimmin mitä pitkään aikaan kun on ollut muutaman viikon täysin ilman.

Mut siis niin, kyl itekki aika monta kertaa piti tosiaan "lopettaa" ja aina lähti se sama rundi uusiks. Joka kerta oppi vähän lisää itsestään ja suhteestaan siihen ganjaan. Ehkä ton yrtin yks nihkeimmistä haittavaikutuksista on just se, että sit kun siihen sortuu tauon jälkeen ja vaan sen yhenkin kerran hiisaa kunnolla, niin ite ainakin saattaa helposti unohtaa vähintään osittain ne jutut mitä on siinä välissä tajunnut.

Ehkä vasta siinä vaiheessa kun itse pajareissa ei tullut enää sitä ahdistusta mikä liitty tosi vahvasti omaan egoon. Kun on tavallaan pystynyt päästää siitä egosta irti riittävästi, niin ei enää myöskään koe tarvitsevansa sitä budia. Tää on jotenkin tosi vaikee ilmasta niin että tää kuulostais yhtään järkevältä... Siis ehkä ne muistiin ja jäätymiseen liittyvät ongelmat sit konkretisoitu kun ei enää ollut sitä "egojumia". Ja paja tosiaan taannutti siinä mielessä, että sellasiakin egoon liittyviä traumoja mitkä oli jo aikoja sitten (ainakin kuvitellut) käsitelleensä tuli pintaan, eikä niitä osannut enää käsitellä. Täytyy sanoa et hiisailin kyl aina ihan hitosti liikaa kun menin johonkin missä oli vähänkin enemmän väkeä.

Kyl se siitä vielä, ehkä jos sä oot viel pidempään hiisaillut, kuten oletan, niin voi olla että se vaan yksinkertasesti vaatii enemmän aikaa ja sellasta pikkuhiljaa irtautumista. Pitää kans välillä muistaa antaa itelleen armoa jossei heti onnistu, kärsivällisyyttä yms. kliseet

Kyl sitä on funaillut paljon omaa menneisyyttä lapsuudesta asti tähän päivään ja pohtinut, että ite kyl pystyy tulee riippuvaiseksi tosi helposti mistä vaan asiasta mikä vähänkin tuottaa jotain hyvää fiilistä hetkellisesti, ja ganja nyt oli loistohomma sillon alussa, kun sitä kautta pääsi sellasesta sillon överihallitsevasta negatiivisuudesta hetkellisesti eroon. Mut sit lopulta sekin käänty päälaelleen ja se negatiivisuus vaan buustaantu moninkertasesti pajareissa. Piti oppia pitää niistä positiivisista ajatusmalleista ihan muita kautta kiinni, sillee että ne kans pysyy pidempään.

Jotenkin tässä hävettääkin kun miettii millasii ongelmia on saanut itelleen aikaseksi "vain" ganjalla ja sit miettii täältäkin porukkaa jotka taistelee huomattavasti koukuttavimpien substanssien kanssa, ei oo pienintäkään käsitystä mitä jengi joutuu käymään läpi. Ei voi taas kun lähettää vaan voimia kaikille!

EDIT: Pitää viel tRip mainita että meiän ajatusmaailmat kyl näyttää todellakin kohtaavan aika hyvin kun lukee noita sun postauksia tästä topicista, vaikka kokemukset onkin selkeesti aika erilaisia, jotenkin aina rohkasevaa huomata ettei oo näiden kelojen kanssa yksin

[tRip]

Mut koetko et hatsi vie sulta jotain pois tRip? Ite olin tos keväällä n.2kk polttelematta, nyt tullut taas melkeen kuukaus imuteltua päivittäin, muuta ei oo sit maistunutkaan. Se on tulkinta kysymys, tuntuu taas vaihteeks et hatsi antais jotain, pystyy rauhottuu iltasin tässä hektisessä arjen sykkeessä.

Normaalin sosiaalisen kanssakäymisen hatsi tuppaa tappaan.

Sosiaalinen voi olla niin moneltapaa..
kuin myös tutuille ja tuntemattomille.

Mulla tulee hyvä fiilis jos osaan olla sosiaalinen koko päivän luontevasti.

Mun ongelma vaan on et mä en oikeen tiedä miten mun ois hyvä olla.. jatkuvasti olo jotenkin puutteellinen.
Ja sit mä jumiudun siihen heikkoon happeen mikä mul on.
Ja sit mä en osaa vaan olla..sosiaalisesti kovin muutakuin kivi . joskaan ei yhtä tiedoton.

Aloitin tänään tupakoinnin. Lopetan sen huomenna. (joojoo salee)
'Tupakka pelasti mut ganjalta'
Aivan hirveetä myrkkyä.
Sen hetken hyvä olla, mut ei koko päivän aikana senzen.

Tekee mieli sytyttää jo seuraavaa, ennenkun on ehtinyt stumppaa edellistäkään, kaveri sen hyvin kiteytti.

Typerää. mut typeryydessään yhtä typerää kuin hatsiluuppi..

Tupakan kohdalla tajunnut sen, et kaikkeen lopulta vaan kypsyy.. ja sit se jää.
Se pitää vaan nähdä selkeenä omas mielessään.

Mutta eikös se vasta ole itsensä haastamista kun pystyy olemaan ilman? Mulle tulee ainakin jotain ylpeyden tunteita kun tossa onnistun.

Onnistumisen elämykset on just ne jota kantaa elämäs eteenpäin, ja innostaa yrittämään.. yrittämään eritavoin.. kokeilemaan ja seikkailemaan.

Itsensä haastamista tapahtuu niin monella tasolla.

Arkielämässä, Joskus jo itsensä hereille saaminen on liian suuri haaste..
Henkisten kantovoimien ollessa lopen nuupahtaneina, se pakottaa haastamaan henkistä sietokykyä.

Joku anto neuvon, ettei pitäis kelaa liikaa.
Joku sano et ei tunteet anna mitään.
Joku selitti miten tunteet on elämä.
Joku valitsi tunteettoman elämän.
Joiku elää tunteenomas.

Joku alko elään askeesia.. .
Joku kelas elämää..

Joku sano älä liikaa mieti vaan tee.

(..sit siit jotaimest tuli jotain, kunnes se lakkas olemasta jotain, eli ei mitään. mut sit sekin jotain?ja sit se sekos)

Joku kerto mulle miten pienet oivallukset vie henkevästi eteenpäin.

Arkielämän viisaudet.. kyl ne jossainvaiheessa aina nappaa.
ja sit ne vasta kolahtaa.
Kunnes sit joskus ehkä ne kykenee sisäistää.

Joskus motivoitumista ja innostusta asioihin joutuu itseään pakottamaan.. tekeen jotain.
Joskus se itsensä kanssa kamppailu tuottaa tulosta..

Aikaansaa onnistumisen fiiliksen.

Ja se joskus ei ole aikaan sidottua aikaa.. vaan nimenomaan ajatonta flow'ta.

Joskus kumoron.. kun ei suoriudu edes velvollisuuksistaan..
..saa aikaan morkkiksen, ja pikkuhiljaa tuupertuu yhä syvemmälle todellisuuspakoiluun.

Se et kokee itsensä riittämättömäksi, vaikka parhaansa yrittääkin.

Se lannistaa.

Noiden nuoralla vaan on tanssittava.

Mulla itsensä haastamisesta käy jo ihan se, että mä lähden tonne ihmisten ilmoille.

Lähes poikkeuksetta mulle itsensä haastaminen sosiaalisesti on oikeestaan se kaikkein haasteellisin.
ei se oo kelleen helppoo.. ellei egojensa takana väijy.
Toisille se vaan on vielä haasteellisempaa kuin toisille.

Pitää viel tRip mainita että meiän ajatusmaailmat kyl näyttää todellakin kohtaavan aika hyvin kun lukee noita sun postauksia tästä topicista, vaikka kokemukset onkin selkeesti aika erilaisia, jotenkin aina rohkasevaa huomata ettei oo näiden kelojen kanssa yksin

Se on aina hienoa kun jonkun kanssa ajatusmaailmat kohtaa,
loppujenlopuksi voi kun vain symppaa ja komppaa.
Sit vast alkaa ne mielenkiintosimmat läpät.

___

Piti jotain viel kait jostain jotain sanoo..
tainojoo.. kait mä pusersin tähän teksiin jo kaikkeni.
shitti-bitti häxor od..

..karstafarismi..
kuuluu dementiaosastoon kuus.
Ajatukset päks.

aivan pakottava tarve tupakalle

Pahas luupis

[ddisease]

disease, i feel you! Eikös me olla jonkun verran samoissakin piireissä pyöritty? Tai ainakin hyvin samanlaisis. Mulla itellä oli alkuun tosi orpo olo bileissä varsinkin ku tuntu että kaikki vetää, mutta oikeastaan oon tässä huomannut että ei läheskään kaikki ole niin sekaisin kun aluksi luulin, paikalla käy paljon jengiä myös selvinpäin ja lopettaneita löytyy muitakin. On ollut kanssa mukava huomata että poit pysyy paremmin kädessä selvinpäin eli verrattuna siihen kuosiseen pyörittelyyn, näyttääkin paremmalta :-)

jeep kyl jonki verra : ) (ja siis tää o mun uus nick ku toi vanha lagii..) ja joo kans toine sika jees juttu selvinpäi bilettämises on ollu se et niitte jälkee niist muistaaki jotai eikä vaa havahdu jossai hirvees kuosis kaheksalt aamul sillee "mitä vittuu loppuuks nää jo" : D

[alterego]

Kuulostaa tosi tutulta kun minulle alkoi noin vuosi sitten riittämään nämä touhut. Jo aikaisemmin tripeillä alkoi heti aineen nauttimisen jälkeen ajattelemaan "miksi tuli otettua?" tai "olisi ollut parempaakin tekemistä" yms. Sitten kaverien hehkutukset "Hei kuuntele tää biisi, kuulosti ihan sika hienolta paukuissa!", "Se leffa toi täysin uuden fiiliksen paukuissa", "En olekaan kelannut asiaa tällä tavalla, paitsi nyt paukuissa".

Alkoi suorastaan vituttamaan kun kaverit sekoilivat kamoissa julkisilla paikoilla, itse ollen selväpäisin porukasta tai täysin selvänä. Aina kun puhuttiin jostain asiasta, sillä oli taipumus kääntyä jossain vaiheessa kamaan liittyväksi. Olihan ne kaikki ensikokeilut ja alkuaikojen sekoilut oikeasti tosi hauskoja ja ainutlaatuisia kokemuksia, mutta kun samaa asiaa toistetaan tarpeeksi kauan samoilla piireillä, samalla tavalla niin se kaikki hohto ja ainutkertaisuus häviää asiasta. Itse asiassa koko juttu kääntyy nurinniskoin.

Ennen "päätöstä" lopettamiseen olin jo monta kuukautta miettinyt ettei tämä meno voi jatkua loputtomiin näin ja olin ajautunut muutenkin liian pitkälle asiassa. Viimeiset deelitripitkin olivat tuolloin lähinnä ahdistavia ja joka kerta ajattelin, että nyt saa riittää.

Tästä on nyt kulunut suunnilleen vuosi ja sinä aikana en ole kertaakaan vetänyt deelejä tai muitakaan päihteitä. Pari kertaa vauhtia tullut kännissä vedettyä, mutta siinäpä se. Minkäänlaista kaipuuta noihin aikoihin ei ole, eikä substansseihin joita tuli tuolloin vedettyä. Alkoholinkin käyttö on vähentynyt huomattavasti, annosmäärissä per kerta. Silloin tuntui, että piti saada se pää täyteen millä keinolla tahansa ja alkoholin kohdalla seuraukset olivatkin aika surkeita. Monia sosiaalisia kontakteja kaatui omiin alkoholisekoiluihin, vaikkakin join pääasiassa vain viikonloppuisin. Baareissa kun olin niin loppuillasta en juuri muistanut koskaan mitään ja aina juuri ja juuri kävelykunnossa pääsin pois sieltä.

Mitään en kuitenkaan kadu, nuokin hetket olivat silloin hauskoja, vaikkakaan niiden seurauksia ei silloin vielä tajunnut, mutta ne antoivat tärkeän opetuksen. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että sain pidettyä silloin tauon, ajan, jolloin en vetänyt yhtään mitään. Se sai avaamaan minun silmäni, tarkastelemaan omaa elämääni ja siihen tapahtuvaa muutosta, jota halusin enemmän kuin mitään muuta silloin. Mikään keinotekoinen substanssi ei ole pystynyt kohdallani samaan.

Kaikille vaulttilaisille hyvää loppuvuotta, nauttikaa kaikkea kohtuudella ja muistakaa, pieni tauko kaikesta voi tehdä erittäin hyvää!

[rebirth]

Tuntuu et nyt ois pidettävä pikku tauko päihteilystä ennemmin kun tää lähtee taas täysin lapasesta.

AHAHAAA vitun hyvin onnistu Kirjotin tuon sillon kesäkuun lopus eikä tässä kovin montaa päivää oo tullu oltua selvinpäin sen jälkeen, yli viikko sentäs yhteensä mut ei varmaan ees kahta

Ekaa päivää selvinpäin ja kauhulla odotan millanen viikko on eessä. Kylmää hikee puskee kokoajan ja joka helvetin paikkaa kolottaa. Tietysti pumppu pitää ihan omaa showtaan ja pääkin on niin ihanan kipee. Henkinen puoli sit onkin ittelle tuttua perus kauraa eli ahistaa masentaa ja vituttaa. Fyysisiä refloja ei oo yleensä mistään juurikaan tullut(ainakaan kovin pahoja) kun en oo päästäny itteeni kunnolla mihkään koukuttumaan sen jälkeen ku joskus nuorempana alkoholista kärsi ne ihanat vierotus oireet reilun vuoden ryyppäämisen jälkeen.
En rupea tässä ny täysin streittaileen. Syön lääkärin määräämiä lääkkeitä kyllä jos on pakko, mutta päihdekäyttöön otan nyt paussin ainakin uuteenvuoteen asti. Jos lipsahdaksia tulee niin sitten on tullakseen kuhan nyt edes jotenkin saan päihteiden käyttöni parempaan hallintaan.

[Psychonautilus]

Pilvenpolttoo pitäs karsia reilusti. Kaikki muu on käsissä. Bentsoja tarviin tällä hetkellä hyvinkin akuutisti, vähentäminen aloitetaan kohta. Amfetamiinia käytän hyödyllisesti ja vähemmän kuin aiemmin. Hirveesti menee vaan rahaa, aikaa, ja motivaatiota lussutteluun.

[LeFairylette]

Kohta ollut kolme viikkoa kokonaan ilman buprea. Mutta, aion kyllä palkita itseäni kyseisellä aineella kun reissusta kotiudun. Kuitenkin hyvä fiilis siitä että on ilman, vaikkakin kodeiinia on sit menny välillä.

Hatsin polttelun lopetin kesällä sen jälkeen poltellu todella todella harvoin. Enkä oikeestaa ees kaipaa sitä jatkuvaa pöhnää.

Mutta kaiken kaikkiaan niin vähän menee mitään(ainoastaan bupre päivittäiskäytössä), että en tunne tarvetta vähentää.. Enkä ainakaan lopettaa. Musta on kiva joskus vetää hiukan vauhtia ja kokeilla kaikkea uutta.

[rebirth]

Kuosaamisen vähentäminen vaihtukin edellisen tekstin kirjotettuani jo heti seuraavana päivänä täyteen streittailuun ja kiitos päihdeseurantapaskan tavoiteaika pidentyy jonnekkin ensi kevääseen. Lääkärin määräämiä lääkkeitäkin kyllä syön, mutta vain siinä vaiheessa kun on aivan pakko. Tramaliakaan ei oo tullu puoleentoista viikkoon otettua kun ne on päässyt kokonaan loppumaan ja menee ainakin pari viikkoa viellä ennemmin kuin pääsen lääkärin työ respan uusimaan.
Pääpiirteisesti fiilis on hyvä näin parin viikon selvinpäin olon jälkeen, mut ei vittu mä tahtosin niin kovaa nollata pääni ja saada edes hetken helpotusta kivuista. Muutaman viikon päästä ei varmaan taas selvinpäinolo oo täyttä pakko pullaa. Siinä ajassa kerkee jo himot selkeesti lieventymään ja kipuihin taas hieman turtuu niin ettei niistä jaksa taas välittää ennimmin kuin siinä vaiheessa kun ei meinaa päästä enää edes liikkumaan.

[just1fix]

Korvaushoito alko vihdoinki tossa syyskuun alussa. Aluks oli vähän hankaluuksia olla ilman douppia (vaikeempaan mitä kuvittelin) ja tuli parikertaa sorruttua mutta nytten alkaa pää tottua pikkuhiljaa tähän. Neurontinejä on kyllä tosin tullu syötyä mutta max.600mg/ilta helvetillisten univaikeuksien takia, lääkäristä en mitään apua saa koska täälläpäin on tosi tiukat säännöt tossa kh hommelissa . Ensi syskyyn asti on hoitosopimusta ja senjälkeen loppuu toivottavasti subbarikin.

Päällisin puolin fiilis on jo hyvä

[piisamirotta]

Taitaa olla kolmas kerta kun käytän opiaatteja aiemmin kuin mun pitäisi (3 viikkoa viime kerrasta, kuukauden välit tavoite.) Eilen vaan tapahtu jotakin niin kuvottavaa että oli pakko kytkeä ittensä päiväks pois tästä maailmasta.

En jaksa koko tarinaa kertoa, mut uimahallin saunas joku tuntematon kävi vähän turhankin tuttavalliseks. Random pervo liutti kätensä mun perseen alle silleen ettei kukaan muu kuin mä huomannu sitä, joten valvojakaan ei voinu todisteiden puutteessa tehdä asialle mitään muuta ku varottaa sitä ja laittamaan naaman muistiin. Onneks eka reaktio ei ollu pistää sitä samantien turpaan, en olis suostunu maksamaan tollaselle paskalle mitään korvauksia siitä että naamassa on loppuelämän ajaks kivien polttamat ääriviivat.

Joopajoo. Oisin saattanu helpostikin hävitä tappelun, mutta on lohduttavampaa nähdä ittensä voittajana jos olisin myllyttänyt pervon kanssa.

Nyt ymmärtää paremmin miksi jotkut ei yksinkertasesti kykene olemaan selvänä, varsinkin jos on samankaltaisia mutta vielä törkeämpiä kokemuksia takana. Peace out.

[wRRa]

Piisamirotta, Ainahan sitä löytää jostain syyn vetää. Elämäs tapahtuu jatkuvasti ikävii asioit, joille ei aina vaan voi mitään. Mun mielestä on kuitenkin itsensä kusettamista, että "koska mulle tapahtui tää kamala juttu niin mun on pakko vetää kamaa". Hei ei se niin mee ja tiedätte sen iteki.

Mä oon ainaki joskus hakenu vitusti syitä ympäristöstäni et saisin "oikeutuksen" vetää kamaa. Eiks kuulosta yhtään tutult?

[surly]

Aika hyviä juttuja tässä topicissa. Ajauduin tänne vähän muistelemaan menneitä ja nauramaan vanhoille postauksilleni mutta lopulta päädyin tähän topicciin ja vaikka myöhäiseksi meni tätä lukiessa niin ei kaduta yhtään.

Itse päätin lopettaa jonkunlaisen psykoosin takia(itse lopettamisen prosessi kyllä oli hyvin pitkä, moni osainen ja siihen vaikutti monta tekijää) ja olen ollut nyt päälle vuoden ilman muita päihteitä kuin alkoholia ja melkein vuoden ilman holiakin, nikotiinia vaporisoituna tupruttelen kyllä uskollisesti ja tietokonetta/nettiä narkkaan päivittäin.
Tuli kyllä hyvä fiilis lukiessa juttuja täällä mihin voi samaistua, huomannut tuon huumemaailma vs muu maailma erottelun ja kai se on todettava että itsekin kuulun siihen huumemaailmaan kun kerran täältä löytyy niitä ihmisiä joita ymmärrän vaikka en kauheasti pidä koko huumemaailmasta, kai koen että siihen kohdistuisi joku suuri yhteiskunnallinen vääryys jonka haluan välttää omalta kohdaltani.
Omassa kokemuksessani kaverini olivat ymmärtäväisiä kun lopetin päihteet mutta loppujen lopuksi ei heidän kanssaan voinut tehdä muuta kuin kuosata joten ajauduin erilleni ja löysin uusia päihteettömiä kavereita.

Nykyään minua ei kiinnosta käyttää muita päihteitä kuin ehkä nikotiinia ja kofeiinia, en koe että päihteistä olisi mitään hyötyä mikä ylittäisi päihdekulttuurin tuomien riskien tai mieleni tasapainon rikkomisen vaaran. Päihteiden tieteelliset ja poliittiset puolet toisaalta ovat vieläkin kiinnostavia.

Touchetilla on kyllä kunnioitettava suhde päihteisiin. Itsekin olen päätynyt samaan tulokseen että kukaan ei koskaan ole missään selvässä mielentilassa ja tulee myös paljon mietittyä reseptoreista ja välittäjä aineista, biokemian tai bioteknologian opiskelusta olen pitkään haaveillut, mutta itse ajattelen että nykyisellä aivojen tuntemuksella on arveluuttavaa vetää mitään liian tiukkoja johtopäätöksiä siitä miten tietyt molekyylit vaikuttavat ihmiseen ja päihteissä sosiaalisella puolella ja rituaaleilla sun muilla tuntuu olevan suuri osuus. Toisaalta en ole kauhean tarkasti perehtynyt psykofarmakologiaan joten en siitä mitään varmaakan voi sanoa ja tieto aivoista kehittyy kokoajan.
Joka tapauksessa, olen itsekkin miettinyt että päihteiden käytössä olisi tärkeä ymmärtää sen päämäärä tai pikemminkin ymmärtää sen arvo työkaluna jolla saavuttaa joku päämäärä, mutta tuo on aika harvinaista päihteiden käyttäjien keskuudessa. Monet ovat vaihtelevista syistä sosiaalisessa tilanteessa jossa päämäärätietoisuus on hukkunut ja jossa ympäristö ylläpitää päihteiden käyttöä itsetuhoisena toimintana. Puhumattakaan itse päihteiden tieteellisestä ymmärtämisestä mikä monia käyttäjiä ei edes kiinnosta.

Jonkun aikaa sitten luin hyvin tarinan tyypistä joka joutu psykoosiin, siinä hän mainitsee hyvän lausahduksen: "Drugs are a revelation we're not ready for." (Koko juttu kannattaa lukea jos haluaa hyvän kuvauksen psykoosista)
Kuitenkin koska päihteet tulevat aina olemaan osa ihmisten elämää niin ihmisten tulisi löytää joku toimiva suhde niihin jotta voisivat elää yhdessä rauhassa, joten en kuin toivota onnea huumenörtteilyyn!

[LeFairylette]

Tässä sitä koitetaan bupren vetämistä lopettaa, mutta vaikealta tuntuu... Varsinkin kun mies kuitenkin vetää vielä.
Vaikka kuinka itselle sanoo että et saatana vedä, niin aina sitä löytää itsensä värkit kädessä.
Toivon että kun elämään tulee muutos ens viikolla ja koulu alkaa niin se helpottais.. Toisaalta muutama ilta koululla viikossa, ei välttämättä vie ajatuksia tarpeeksi muualle.

[wRRa]

Kiitos surly muuten tuon tarinan linkittämisestä. Ehkä paras lukemani kuvaus psykedeelien kautta psykoosiin ajautumisesta. Olinkin etsinyt tuota kyseistä stooria kun se on tullut joskus aikoinaan luettua

Tässä sitä koitetaan bupren vetämistä lopettaa, mutta vaikealta tuntuu... Varsinkin kun mies kuitenkin vetää vielä.
Vaikka kuinka itselle sanoo että et saatana vedä, niin aina sitä löytää itsensä värkit kädessä.
Toivon että kun elämään tulee muutos ens viikolla ja koulu alkaa niin se helpottais.. Toisaalta muutama ilta koululla viikossa, ei välttämättä vie ajatuksia tarpeeksi muualle.

Voimia sinne. Voin kuvitella, että tuntuu todella vaikealta jos kumppani vielä vetää (ja tuntuuhan se usein muutenkin vaikealta). Oletko miehes kanssa keskustellut, että voisko hän hoitaa kaman kiskomisen niin, että sinä et sitä näe tai kuule siitä? En meinaan ainakaan itse yhtään tykkäisi jos mun nenän edessä kiskottaisi kun yritän lopettaa.

Oletko koittanut käydä esim. ryhmissä juttelemassa asiasta? Vertaistuki voi auttaa. Suosittelen myös keksimään jotain muuta aktiviteettia. Mä lopetin joskus tupakoinnin niin, että aina kun teki mieli röökiä niin keitin kupin teetä. Siinä sit teetä hörppiessä helposti unohtuikin se rööki. Okei, tiedän että subussa reflat on niin kovat että varmaan kohtuu vaikea unohtaa mitä on lopettamassa, mutta sen sijaan sun täytyy ajatella että kyse on taistelusta, jota käyt sun oman vapautes eteen. Haluutko jatkaa elämääs jonkun aineen orjana, vai käytkö sodan joka tekee kipeää jonkin aikaa, mutta vapauttaa sut lopulta?

ps. meillä päin ite olen aikamoinen nalkuttaja-akka ja kun lopetin kaman kiskomisen niin päädyin vineemään seurustelukumppanille aina kun hän kiskoi. Lopputuloksena sitten se, ettei enää kumpikaan käytä mitään. TOSIN häneltäkin löytyi jo entuudestaan halua lopettaa, eli minä vaan annoin päätökselle vähän vauhtia.

[LeFairylette]

On ollut puhetta että molemmat lopetettais. Ite en usko tarvitsevani siihen apua...
Mainitsin toki siitäkin etten välttämättä haluis katsella vierestä kun toinen vetää, alkaa himottaa niin sairaasti.
Nyt taas tein lupauksen etten vedä ainakaan viikkoon, koitan tietty etten vetäis ollenkaan. Toivotaan että koulusta tulee paaaaljon tehtäviä ja muuta tekemistä, että ajatukset olis niissä.

Kyllä mä vielä onnistun... Ja laitan miehenki onnistumaan

[Landmark]

Meillä miehen kanssa myös bupren lopettaminen edessä. Mun on vielä helppo lopettaa kun en ole itselleni mitään kunnon "koukkua" saanut onneksi hankittua vaikka käyttövuosia muutama onkin, mutta silti huomaan miten bupren vetäminen on vaikuttanu negatiivisesti mun elämään ja muuttanut mua siihen suuntaan mihin en todellakaan halua.
Miehellä taas tulee olemaan rankempaa kun käyttövuosia on kuitenkin niin paljon enemmän kuin mulla ja hänellä käyttäminen on viime vuosina ollut vaan sitä että pitää itsensä terveenä.
Mulla on kyllä tällä hetkellä hyvä tunne tästä,mies on saanut pidennettyä välipäiviä ja tiputettua annosmääriä ja mä olen alkanut nokittamaan enemmän ja saamaan käyttöä taas sinne kerta viikkoon.
Tuntuu että tästä on nyt sitten hyvä jatkaa ja lopettaa kokonaan.

[LeFairylette]

Sama melkein täällä. Mies käyttänyt buprea jo vuosia ja hänen on paljon hankalampi lopettaa kuin itsellä. Tästä päivästä on oltava vetämättä taas.
Toivottavasti tää nyt onnistuu meillä ja teilläkin Landmark. Voimia sinne!!

[zerk]

Opioidien lopettaminen on siitä jännä homma, että akuuttivaiheen reflat on helppo hoitaa lähes olemattomiksi oikeilla tropeilla. Jos mun pitäisi joskus lopettaa opioidien käyttö, pyytäisin lekurilta lyricaa, bentsoja (päiväbentsoksi jotain pitkävaikutteista, illaksi unilääkkeeksi nopeavaikutteista hypnoottia) ja klonidiinia. Noiden lisäksi hommaisin ison kasan budia ja mahdollisesti myös mexeä. Noiden yhdistelmällä opareflat olis pikkujuttu.

Mut se paskamaisin vaihe tulee akuuttien reflojen jälkeen, kun bentsojen ja lyrican vetäminen pitää lopettaa ellei halua vaihtaa yhtä riippuvuutta toiseen. PAWSin takia suurin osa varmaan päätyy taas vetämään opioideja. Mulla on kokemusta usean kuukauden tauosta ja silloin päivät ilman mexeä oli helvetin tuskaa. Jossei silloin kehitä itselleen paljon tekemistä niin retkahtaa aika varmasti.

Hitosti vaan voimia teille jotka yritätte lopettaa tai edes vähentää. Helppoa se ei tule olemaan mutta mahdollista kyllä.

[VXA]

Ykshh sana: iboga!

Eli tommone joku oliko se hedelmä vai mikä, mut siin on semmosta psykoaktiivia ku ibogaiinia. Tappaa, tappaa opareflat, ja vähän kaikki muutki, ei mul itel kyl mitää kokemusta oo, mutta osaan lukea juttuja internetistä! Lukekaa siis tekin.

Huono puoli vaan, että jos löytyy sydänvikaa, ni paskalla mäihällä se voi tappaa. Eli jossain määrin hasardii, en kyl tiedä kuinka hasardii tarkalleen

[zerk]

Ykshh sana: iboga!

Eli tommone joku oliko se hedelmä vai mikä, mut siin on semmosta psykoaktiivia ku ibogaiinia. Tappaa, tappaa opareflat, ja vähän kaikki muutki, ei mul itel kyl mitää kokemusta oo, mutta osaan lukea juttuja internetistä! Lukekaa siis tekin.

Huono puoli vaan, että jos löytyy sydänvikaa, ni paskalla mäihällä se voi tappaa. Eli jossain määrin hasardii, en kyl tiedä kuinka hasardii tarkalleen

Ibogaiinin idea on siis se, että sen pitäisi tappaa se riippuvuus kokonaan, aineen himo katoaa. Reflat nyt on helppo tappaa. Mut tossa on tosiaan omat aika vitun isot vaaransa ja tollasen hoidon hinta lienee myös ihan tolkuttoman suuri. Ja noi hoidot on tietääkseni myös laittomia Suomessa. Eikä toikaan ole idioottivarma ratkaisu. Se oma tahdonvoima on edelleen tärkein väline. Mikään ei estä sua vetämästä kamaa ton jälkeen vielä kerran. Se koukku tulee kuitenkin ihan samalla sit takaisin...

[frapathea]

Se oma tahdonvoima on edelleen tärkein väline. Mikään ei estä sua vetämästä kamaa ton jälkeen vielä kerran. Se koukku tulee kuitenkin ihan samalla sit takaisin...

Tärkeä pointti. Pahat tavat on toisinaan helppo lopettaa hetkeksi, ja sitten luisua takaisin. Me kaikki varmasti tunnemme ainakin yhden tupakoitsijan, joka lukee jonkin ihmeoppaan ja lopettaa – aloittaakseen taas uudestaan. Syöpäsairaatkin saavat usein pahimmassa vaiheessaan yhtäkkisen kirkkauden elämästä ja sen upeudesta, ja alkavat elämään rikkaammin ja mielenkiintoisemmin kuin ennen sairastumistaan. Muutama vuosi parantumisesta, ja jo ollaan taas toimiston äärellä, ja kotiin pikaruokalan kautta telkkaria tuijottamaan.

Todellinen muutos ei yleensä lähde äkkipotkuista. Se ei rakenna itseään hetkelliselle shokille. Se ei tarvitse uudenvuodenlupauksia tai hetkellistä katumusta, kun kuoseissa tuli hölmöiltyä. Jos todella haluat löytää itses kahdenkymmenen vuoden päästä jostain muualta kuin sieltä, mihin nykyinen elämäntapa tulee todennäköisimmin johtamaan, on sen eteen tehtävä ihan vitusti pitkäjänteistä ja joskus tuskallistakin työtä. On tehtävä vankka päätös ja pysyttävä siinä silloinkin, kun ei vittuakaan kiinnostais ja haluis ihan vain tämän kerran vetää kaiken vituiks, koska vituttaa. Avainsana on omistautuminen. Äläkä jumalauta lipsu. Herpaantumaton keskittyminen on ainoa asia, mikä tekee meistä todella ihmisiä.

[wRRa]

Frapan postauksesta tuli mieleen tämä oma lopettaminen...

En tietysti voi 100% varmuudella sanoa tän olevan lopullist, koska elän hetki kerrallaa eikä mul oo mitää hajuu mitä mun elämässä tapahtuu 10 vuoden päästä. Mut kuitenkin.

Mä lopetin tosi monta kertaa ennen tätä. Ja oon just tollanen Frapan kuvailema tupakoitsija myös, et lopettanu alottanu lopettanu alottanu. Doupin kaa sama homma. Lopetin ekan kerran jo 13-vuotiaana.

Jostain syystä silti ton meditaatioretriitin jälkeen on tuntunut että on viimeinkin tajunnut mitä se douppaus on ja miks sitä on aina yrittänyt lopettaa. Päivittäin meditoin tälläkin hetkellä. Ehkä se on auttanut pitämään ymmärrystä yllä paremmin, en osaa sanoa. Ei kuitenkaan tunnu siltä että haluaisin vetää mitään vieläkään. Päinvastoin, tuntunut enemmänkin siltä että haluaisin lopettaa satunnaisen alkoholinkin kuluttamisen ja olla kokonaan ilman päihteitä. Herkistyä elämälle. Samoin must on tuntunu etten haluu vetää myöskään sokeria, nopeita hiilareita yms. koukuttavia ruoka-aineita niin paljoa.

Mut nii, emmä koe et ne aiemmat lopettamiset ois ollu turhii. Muutos tulee pikkuhiljaa. Kaks askelt eteen, yks taakse.

[tRip]

Päivittäin meditoin tälläkin hetkellä. Ehkä se on auttanut pitämään ymmärrystä yllä paremmin, en osaa sanoa.
..
Päinvastoin, tuntunut enemmänkin siltä että haluaisin lopettaa satunnaisen alkoholinkin kuluttamisen ja olla kokonaan ilman päihteitä. Herkistyä elämälle.

Mut nii, emmä koe et ne aiemmat lopettamiset ois ollu turhii. Muutos tulee pikkuhiljaa. Kaks askelt eteen, yks taakse.

Aamen.

& Om

"Soturi tietää, että intuitio on universumin kirjoitusta,
niinpä hän kuuntelee yhä tuulta ja puhuu tähtien kanssa."

[abogiz]

Pakko tulla kans komppailee edellisiä postauksia. Ties kuinka monta kertaa tässä yrittänyt kaiken lopettaa, nyt vihdoin luotan oikeesti itsekin siihen että ainakin pidempi tauko on vihdoin edessä. Ehkä se kaikilla(varmasti ainakin itsellä) menee niin että ne jutut pitää luuppaa useemman kerran läpi ennen kuin se "oikee" päätös tulee, ennen kun oikeesti tajuu. Oon mä sen tiedostanutkin ainakin osittain itsessäni, en oo kovin montaa kertaa mitään lopullista päätöstä tehnyt vaan antanut itelleni aikaa, jonkinlaisen siirtymäajan kaiketi. Mut se vaan venähtää sit helposti erinäisten tekosyiden kautta. Sillee joka kerta kun toistaa virheensä oppii taas vähän lisää kunnes on jossain itselleen merkityksellisessä pisteessä.

Itellä se piste tuli kohdattua kun olin hyvässä seurassa kaverien kanssa viettämässä uutta vuotta ja painotin itselleni etukäteen ettei tarvi ottaa sitä mda:ta jos vähänkin siltä tuntuu. Oli aivan hiton mukavaa selvin päin tossa seurassa, ei ollut mitään syytä ottaa, ei oo mitään muistikuvaa mitä liikkui päässä kun otin. Tottumuksesta? En saanut siitä mitään muuta kuin fyysisesti huonon olon nousuissa joka esti kommunikoimasta ihmisen kanssa joka ilmaisi kiinnostuksensa muhun. En saanut nukuttua yöllä vaikka väsytti, sain pari huumevastaista erittäin mukavaa tyyppiä tosi pahalle mielelle kun tunnustin että otin.

Olin jo ollut monta kuukautta ilman pajaria ja känniä sekä tehnyt päätöksen olla ilman deelejä pidemmän aikaa, edellisestä tripistäkin jo pari kuukautta. Ei enää mitään hyvää missään vetämisessä, kaikki terapeuttiset hyödytkin on saavutettu, henkisesti kasvattavat ja totaalihajottavat flippailut koettu. Monta kertaa menettänyt todellisuudentajun täysin ja tuntunut että on aivan yksin, ainoastaan oman psykoosiin asti ehdoin tahdoin viedyn päihteilyn takia. Mut siis niin, kaikki mokailut on sit varmaan lopulta ollut kuitenkin tarpeellisia.

Tietysti lopettamispäätökseen auttoi se että tätä on pyöritellyt jo paljon päässä, tää uv:n ilta ei sillee kertomuksena tunnu miltään verrattuna pahimpiin pohjiin mitä käynyt läpi, mut silti tää tuntuu jotenkin itselle merkityksellisimmältä tapahtumalta. Joka kerta kun ottanut jotain varmaan viimeisen vuoden sisällä on tullut jossain vaiheessa tosi voimakkaasti esiin kysymys että miksi vedän? Ei oo oikeesti enää yhtäkään syytä. Elämässä on niin paljon muutakin mistä voi hakea jännitystä ja tyydyttää sen sisäisen tutkimusmatkailijan uteliaisuuden, tääl on niin hitosti muitakin siistejä juttuja kun ne päihteet...

Meditointia on itsekin harrastanut lähes päivittäin ~1½ vuoden ajan ja se on varmasti myös ollut yksi syy, miksi sitä on hiljalleen alkanut vähentää käyttöä tarkoituksena lopettaa se kokonaan. En mä sitä osaa selittää miten meditointi siinä on auttanut mutta se varmasti on niin tehnyt.

Myös muita elämäntapamuutoksia tässä samalla on tapahtunut. WRRa:n mainitsemat nopeet hiilarit ja sokerit ym. on jäänyt tosi vähälle mikä tuntuu kehossa ja vaikutuksen huomaa myös siinä miten ajatus skulaa aivan eri tasolla mitä aikasemmin. Sama vaikutus myös on ollut kasvisruokaan siirtymisellä. Se on vaan ihan älyttömän tärkeetä mitä sitä kehoonsa laittaa, vasta kokeilemalla ja havainnommalla sen oikeesti tajuaa. Liikuntaa välillä tulee harrastettua vähän enemmän, välillä vähemmän. Ja alkoholin negatiiviset vaikutukset pieninäkin annoksina kehoon huomaa paremmin kun viettää muuten melko terveellistä elämää, päätin että sekin saa nyt ainakin pidemmäksi aikaan jäädä kokonaan, saa niitä makunautintoja myös niin monista muista asioista.

Tuntuu ettei sitä oo vielä itse oikeen osannut herkistyä elämälle koska on liian kauan aiheuttanut epätasapainoa aivokemiaansa, tunteita on välillä vaikea ilmaista ja tunnistaa. Vasta pidemmän tauon jälkeen alkaa varmaan oikeesti tajuta. Mutta nykyään osaa jo arvostaa myös paskempia fiiliksiä osana elämää, ilman et tarvii kanavoida sitä päihteilyyn tai negatiiviseen ajatteluun/toimintaan. Elämän suhteellisuuden tajuaminen ja hyväksyminen, vois kuvitella olevan aika tärkee juttu.


EDIT: Tuli mieleen kun selaili vielä tätä topiccia läpi että itsehän joskus ekan tripin jälkeen mietti että varmaan loppuelämän trippailen silleen 1-2x vuodessa ja jätän muut päihteet pikkuhiljaa. Sit se vaan jotenkin lähti hanskasta, tuli trippailtua aivan liian tiheeseen tahtiin, joka on johtanut näihin lopettamiskelailuihin. Ei tunnu vieläkään mikään absoluuttinen päätös oikeelta ratkasulta minkään asian suhteen elämässä, mutta musta vaan tuntuu ettei mussa oo enää kännejä, trippejä ym enää yhtään jäljellä. On tavallaan hienoa että jotkut pystyy käyttämään päihteitä tasapainosesti työkaluna kaiken muun lisäksi. Intensiivikurssi tais olla mun valinta päihteiden suhteen. Pakko vielä mainita että tää topicci on ollut ihan loistoa kyl omien ajatuksien jäsentämiseen, vertaistuen saamiseen ym.

[tRip]

...vaan antanut itelleni aikaa, jonkinlaisen siirtymäajan kaiketi. Mut se vaan venähtää sit helposti erinäisten tekosyiden kautta. Sillee joka kerta kun toistaa virheensä oppii taas vähän lisää kunnes on jossain itselleen merkityksellisessä pisteessä.

"Päätöksensä tehnyt ihminen muuttuu heti." -tuntematon

Kun on valmis muutokseen, asiat vain tapahtuvat, ilman sen suurempia ponnisteluja.

Siksi on itselläni 'lopettaminen' kestänyt jo vuosia. Kyse on ehkä pohjimmiltaan luopumisesta.
Perinjuurin on täytynyt käydä läpi jok'ainoa kompastuskivi, yhä uudelleen ja uudelleen.. ja uudelleen.
On täytynyt rypeä yltäkylläisyydessä, käydä läpi pohjaton epätoivo ja niin edelleen.
Kaikki se on ollut sen arvoista.

Omalla kohdallani syvin oivallus liittyy siihen, että on uskaltanut näyttää oman heikkoutensa.

Jos miettii lapsen syntymää.. Silloin ihminen on heikoimmillaan ja avuttomimmillaan.
Lapsi on kuitenkin rakkauden ympäröimä.

Vahvaa ihmistä katsotaan erillisenä.
Heikkoa ihmistä myötätuntoisena.

Rakkaus on se voima joka meitä kantaa. Tukiverkko, jonka turvin meidän on mahdollista kehittyä omaksi persoonaksi.
Myötätunnon kautta voimme kokea ettemme ole yksin tunteidemme kanssa.


Aidosti vahva ihminen tiedostaa heikkoutensa, ja siksi pysyy nöyränä elämän edessä, koska on kohdannut sen mitä on olla heikko.

Heikkous on vahvuus.

Olen huomannut sen tosiseikan, että ihmiset suhtautuvat helpommin myötätuntoisesti kömmähdyksiini tai vaikkapa sosiaaliseen arkuuteeni, kun en yritä olla muutakuin mitä olen.
Kun uskaltaa olla se 'minä' joka pohjimmiltaan on, ei ole enää riippuvainen siitä mitä muut minusta ajattelevat, ja tulenko hyväksytyksi tällaisena kuin olen, koska tiedän olevani rakastettu. Se riittää.

Inhimillistä on olla vajaavainen.

Näinollen olen vihdoin uskaltanut alkaa luopua asioista jotka eivät enää palvele alkuperäistä käyttötarkoitustaan.

Vaikka itsetunto000, ei se sulje pois omanarvontuntoa.

Maineelleni en voi mitään, ja olen ihan sinut sen kanssa.

Tärkeintä on pysyä rehellisenä itselleen.

---

Monen monta tupakkaa paloi, jotta sain tähän jotakin järkeä. En tiedä onko täysin vieläkään.

[addfix]

Omalla kohdallani syvin oivallus liittyy siihen, että on uskaltanut näyttää oman heikkoutensa.

Tuosta on erittäin helppo lähteä purkamaan pakettia, mitä edes vähentämiseen tulee. Itse olen myös huomannut, että liian ankarana oleminen itselleen, vaan pahentaa tilannetta jos retkahtaa. Mikäli antaa omille heikkouksilleen vähän anteeksi, ei koe yhtä ankarasti huonoa omaatuntoa, joka taas voi johtaa kovempaan käyttötahtiin. Lisäksi päihdepäiväkirja, samalla normaalina päiväkirjana on omalla kohdalla auttanut eteenpäin. Enää ei tunnu, että joka päivä pitää kiivetä vuorelle, riittää että kiipeän kukkulalle

[wRRa]

Lisäksi päihdepäiväkirja, samalla normaalina päiväkirjana on omalla kohdalla auttanut eteenpäin.

Joo mullakin päihdepäiväkirjan pitäminen on auttanut saamaan vähän realiteettia omaan päihteidenkäyttöön. Niin siis, ENHÄN MÄ NYT NIIN PALJOO HUUMEITA KÄYTÄ ENKÄ JUOKAAN IKINÄ...


8.4.2011 mdma, tupakka, dmt
9.4.2011 pajaria, tupakkaa
10.4.2011 salviaa, tupakkaa
11.4.2011 pajaria, 1 microdotti, tupakkaa
12.4.2011 pajaria, punkkua
13.4.2011 50mg 4-ho-mettia ja alkoholia
14.4.2011 alkoholia, tupakkaa
15.4.2011 tupakkaa, kofeiinia
16.4.2011 250mg methylonee ja 200mg jotai metapirii
17.4.2011 0,5g methylonee, röökii

EN OLE MYÖSKÄÄN SEKAKÄYTTÄJÄ

15-16.10.2010: 2c-c, alkoholi, LSD, opatee, amfetamiini, DMT, kannabis, rööki
17.3.2011 2 dexee, 1 happosokeri, 30mg 2c-t7 (oraalisesti), n.20mg 2c-b:tä (nasaalisesti), joku random bentso, siideri, parit hitit dmt:tä

Joo.... Kannattaa oikeasti pitää sitä päihdepäiväkirjaa. Melkein päätä huimaa kun myöhemmin lueskelee!

[addfix]

Aika raflaava lista neidolla. Omaa kun katson, niin 2 viikkoon 2 humalat, tosin nyt on norspan rinnassa ja puolet pumpussa odottelemassa että jaksaapi iskeä

[smokywestern]

Enne oli kivaa vetää huumeita. Nyt kaikki on vaa nii..... gay... ja kaikesta tulee loppupeleissä kipeeks. Aina välillä tekee vähä mieli jotai bupree tai poretta mut hamppu vie nuokin houkutukset yleensä pois. Ehkä mun huumenuoruus on vaan yksinkertasesti finaalissa.

E: Sienet tosin saa jäädä ja tietty hamppu

[Infitialis]

Enne oli kivaa vetää huumeita. Nyt kaikki on vaa nii..... gay... ja kaikesta tulee loppupeleissä kipeeks. Aina välillä tekee vähä mieli jotai bupree tai poretta mut hamppu vie nuokin houkutukset yleensä pois. Ehkä mun huumenuoruus on vaan yksinkertasesti finaalissa.

E: Sienet tosin saa jäädä ja tietty hamppu

Ite oon täs kelaillu kans et mitä hittoa täs keksii ku huumeet ei silleen enää kiinnosta. Ihan tyhjää ja tyhmää. Tottakai tykkään vieläki mut ei se pelkkä douppaaminen riitä viihdyttään. Ei ennen ollu huumeis koskaa tylsää.