Minne usko jäi?

[Santeri]

Itse lukeudun siihen lukuisaan joukkoon, jotka on kokenu saavansa Jumalalta totaalisen muutoksen elämään, muutoksen pelkästään parempaan suuntaan siitä vanhasta, mitä se sitten kenelläkin on sisältänyt. Eli kukaan ei oo "käännyttäny" mua enkä nyt putkinäköisesti yritä väkisin uskoa raamattua todeksi, vaan täysin vapaasti ja objektiivisesti katsoen omat silmäni näkee Jumalan ja hengenmaailman, saatanan valheet ja Jumalan ihmeitä tekevän ja muuttavan voiman. Haluan täällä ylikorostaa sitä, etten oo käännyttämässä tai tuomitsemassa ketään, vaan suvaitsen toisten näkemyksiä ja toivon samaa itseäni kohtaan. Tällä hetkellä meikän arkea on huomata vapautuvansa yhä lisää elämään omaa elämäänsä omana itsenään, ja tänäänki ollu aikamoiset Pyhän hengen pörinät päällä, metrossa hymyilytti, bussissa nauratti, kaupassa oli ihmeellinen rauha, pianotunteja pitäessäni oli sika rento olo ja tunsin ihmeellistä rakkautta niitä oppilaita kohtaan ja muuta mielenkiintosta. Mutta, mikäli oikein ymmärrän, täällä ei valtaosa tunnusta itselään "uskoviksi" ainakaan samalla lailla kuin itse. Mun esittelyteksiini tuli mielenkiintoinen vastaus entiseltä uskovaiselta, ja nyt kiinnostaisikin saada tarinoita otsikon alle: Mihin usko jäi?

Joten te, jotka ootte joskus olleet uskossa, mutta nyt rehellisesti elämää tutkien sitä Jumalaa ei näytäkään olevan niinkuin ennen uskoit, laittakaas tarinoitanne tänne! Onko se siitä, että huomasit oppineesi uskoon ja nyt omat aivot ja sydän sanoo muuta? Onko se kaikki se paska mitä uskonnon nimissä tapahtuu? Onko se se, että kaikki seurakunnat missä oot käyny, tuntuu olevan täynnä teeskentelyä ja se yliluonnollinen rakkaus ja yhteys, ja Jumalan ihmeet on lähinnä pelkkää puhetta? Onko se sitä, että se sisko/veli, johon aidosti luotit, pettikin sut täysin? Löysitkö jotain parempaa? Kertokaa!

[Pen]

Mulle toi usko on aina ollu silleen että "nojoo, voi se joku jumala olla olemassa" mutta eipä tosiaan kiinnosta rukoilla tai muuta vastaavaa. Muutenkin tykkään enemmän noista new age -hössötysten ideoista, että jumala ois itseasiassa jokainen ihminen itse.

Rippikoulun kyllä kävin ja kirkkoonkin taidan vielä kuulua, ellei joku oo sieltä mua erottanut mun puolesta. Silti se uskonto ainakn mullä jäi lapsuuteen, aivan kuten uskomus joulupukkiin.

Nojoo vähän ehkä aiheen vierestä meni, mutta aattelinpa nyt jotain postata silti.

[porter]

Itse uskon kyllä jumalaan, mutta en kirkollisessa mielessä.. Lukenut mm katolisesta kirkosta mitä siel kulisseis tapahtuu... niin huhhuh... Myös nykyinen paavi on julkaisemassa kirjaansa, saattaa olla että koko kirkko touhu kokee suuren mullistuksen sen myötä.

[frapathea]

Ylläolevat vastaukset menivät nyt ohi aiheen kyllä. Koska täällä on jo keskustelua uskonnoista, kehotan käyttäjiä tästedes katsomaan hieman tarkemmin, että se vastaus tosiaan liittyy tähän tällä kertaa melko rajattuun aiheeseen, taikka tää on mergettävä aiempaan uskontokeskusteluun.

Mutta osani ja arpani itse aiheeseen seuratkoon. Puhun tässä yhteydessä ainoastaan sellaisista ihmisistä, jotka ovat itse tiensä valinneet, eli en esimerkiksi lapsena uskonnollisen aivopesun kärsineistä, jotka myöhemmin alkavat itse ajatella ja kokea, sillä en liitä tällaiseen uskonnon väärinkäytökseen yhtä varmasti omakohtaista kokemusta siitä, kun usko tulee, ja tuleekin kans oikein kunnolla päin naamaa.

Mikään ei kestä ikuisuuksia ja joskus on käytävä uusien tuulien mukaan. Nyt sanot varmaan, että jumala on ikuinen, etkös? Vaan kun se mitä pidämme jumalana ei ole jumala, vaan kuva jumalasta. Mikäli jumala on ikuinen, on jumala itsessään ehdoton ja rajoittumaton asia. Kuitenkin ihmisen kokemus jumalasta on aina tiettyihin ehtoihin nojaava ja rajattu. Tämä tekee siitä väistämättäkin pelkän vajaavaisen symbolin, jonka merkityksen pystyy kokemaan ainoastaan silloin, kun se tuntuu kokijasta tähdelliseltä.

Tiedättehän. Joskus joku biisi on tosi hyvä ja se kuvaa omia tunteita niin hyvin. Ja sitten parin vuoden päästä se kuulostaakin jo tylsältä ja kulutetulta ja elämäntilannekin on muuttunut. Mieltymykset muuttuu. Näkemykset muuttuu. Uskomukset muuttuu. Usko muuttuu. Toisilla hitaammin – kenties vasta kuolema korjaa ulkokultaisen helistelyn – ja toisilla alituiseen tai kertaheitolla odottamatta.

Ehkä monille viimeiseksi kompastuskiveksi muodostuukin liian tarkkaan määritelty jumalkuva. Sen sijaan, että käsittelisimme jumalaa jonkinlaisena todellisuuden pohjamudassa elävänä kaiken kokemuksen perustavanlaatuisena ilmiönä ja selityksiä siitä yksinkertaisesti selityksinä – toisinaan toki hyödyllisinä, mutta erehtyessämme luulemaan niitä itse asiaksi, ennemmin haitallisina – tapaamme usein nakertaa ruokalistan pahvista nurkkaa luullen sitä itse ateriaksi. Se ei sovi monenkaan huomio- ja uusiutumiskykyisen sekä ajattelevan ihmisen kuvioihin. Menu maistuukin pahviselta. On kyettävä joustamaan. On kyettävä haistamaan keittiöstä kantautuva sapuskan tuoksu.

Joillakin yksilöillä asiaan saattaa vaikuttaa sekin, miten usko ja yhteisö sen ympärillä vaikuttavat elämään. Olen itse kääntynyt ympäri uskossani yhdessä vaiheessa käsitettyäni kokonaiskuvan sekä palvomieni aatteiden ja uskomusten vaikutuksen itseeni. Nyt noudatettuani yhä vakaammin täyskäännöksestäni seurannutta polkua, olen nähnyt sen konkreettisia vaikutuksia siihen, miten arkielämä rullaa. Ja paremminhan se näin kuin jos olisin jäänyt samaa kehää kiertelemään.

Aikansa kutakin.

[Huiko]

Jos kerran Jumalasi on olemassa, niin mikset näytä tai nimeä häntä? Vai pitääkö omnipotenttia varoa tai varjella jostain syystä? Eri kielillä vaan nimitellään tätä juutalais/kristillis/muslimien palvonnan kohdetta Herraksi & Jumalaksi, eikä nähneet ole kuin jotkut itsensä profeetoiksi nimenneet.

Minne usko jäi? Lapsuuteen. Muiden mielikuvituskaverien kanssa.

Oletko varma ettei tuo sinun "uskon pörinäsi" ole jokin aivojen toimintahäiriö? Liikaeritystä, tai puutostilaa? Unen jatkuva puute tai nälkätila voi aiheuttaa kuvailemisia tuntemuksia. Milloin olet viimeksi käynyt lääkärissä?

Kysymyksiä, joita nyt äkkiseltään tuli mieleen:

Jos kerran jumalasi loi ihmisen kuvakseen, niin ei sitten saanut mieleistään aikaseksi?

Jumalasi loi kaikkeuden kuudessa päivässä ja seitsemäntenä lepäsi. Miksi? Lepäsi ja/tai loi siis?

Jos kerran Jumalasi on kaikkialla kaiken aikaa, eikö tunnu vähän oudolta ulostaessasi tai onanoidessasi?

Pääsetkö sinä taivaaseen? Entä minä?

Mikä tai millainen on taivas joka edes kelpaa kaikille sinne hyväksytyille?

Mitä niitä Saatanan valheita nyt oikein oli?

Miten Jumalallasi nykyään menee?

Joo, tajuan itsekin ettei minun olisi tarvinnut mitään tähän vastata, mutta just nyt teki näitä mieli kirjotella.

[Santeri]

Sanoin tänne jo omat sanottavani, kirjoitan tänne sitten jos oma uskoni jää/muuttuu, kuten frapathea tuossa kuvaili uskon luontoa.
Tulin tänne jakamaan, enkä puolustelemaan uskoani, jos nyt vastaisin noihin kaikkiin kysymyksiin yrittäen todistella olevani "oikeassa", olisikohan yleisin reaktio täällä:
A) Hei noinhan se totta kai meneekin, ompa viisas mies, rupeampa itsekin uskomaan samoin!
B) Hitto mikä äijä, taas yks putkinäkönen sekopäähihhuli joka ei nää kirkkonsa ovista ku metrin eteenpäin, meni viiminenki kiinnostus tohon hommaan.
C) joku muu, mikä?

Mä veikkaan että B ja C.

Nyt kun aihe lähti jo vähän käsistä ja itekin innostais kirjottaa, puolustelen vielä nopeasti omaa mielenterveyttäni ja niitä hengellisiä ympyröitä missä ite pyörin:)

Ihan sama mitä jumalasta kukakin ajattelee, eikö ookkin hyvää se, mitä esim. eilen mun seurakunnassa tapahtuu:
Ihmisiä vapautuu riippuvuuksista, paranee psyykkisistä ja fyysisistä kivuista ja sairauksista, tulee nii himputin hyvä ja rakastettu olo ettei voi muuta ku rakastaa eteenpäin. Eikä siellä kukaan pakota uskomaan, sitoutumaan tai antamaan rahaa:P Vai onko siinä jotain huonoa?
Eilen yks henkirikoksen tehny mielenterveysongelmainen itsemurhaa suunnitteleva alkoholisti rakastettiin siellä piloille, ja se sai elämänsä muutoksen:P

Puolustan vielä itseäni että tiedätte mikä hullu täällä kirjoittelee:
Lääkärissä en ole hetkeen käynyt, mutta pystyn huolehtimaan firmastani, vaimostani, lemmikeistäni, ihmissuhteistani, nukkumisestani ja harrastuksistani ihan hyvin, joten tuskin ainakaan ihan flippi äijä olen:) Aamusin ei tule aina syötyä tarpeeksi, nytkin on mennyt kahvin ja parin leivän voimin, mutta yritän satsata siihenkin, joten katsotaan jospa noi ihmeelliset olotilat siitä sitten tasaantuisi;) Ja jos kuulostan yhtään joltain ärsyttävältä aina iloselta pepsodent-mainokselta, niin tunnustan senkin, että negatiivisten tunteiden kirjo kuuluu myös elämääni yhtälailla kuin muidenkin kuolevaisten.

Toivottavasti tää yhtään lievittää ärtymystä, mitä oon saattanu herättää:0

Lisäänpä vielä sen, että moni kysymyksistä oli myös liian hankalia vastatakseni.

Tässä vielä samoja ajatuksia räpin muodossa: https://www.youtube.com/watch?feature=p ... e-ZovHcAHA

[frapathea]

Jos kerran Jumalasi on olemassa, niin mikset näytä tai nimeä häntä? Vai pitääkö omnipotenttia varoa tai varjella jostain syystä?

Itse asiassa suurten voimien nimen välttäminen tunnetaan käsittääkseni monissakin kultuureissa – muinaissuomalaiset uskomukset mukaan lukien. Karhu on alun perin ollut kiertoilmaus Otsolle (alunalkaen Ohto tai Oksi), sillä metsän kuninkaan nimeä tuli välttää sanomasta jottei kutsuisi tätä paikalle. Samoin abrahamilaisissa uskonnoissa on vältetty sanomasta jumalan oikeaa nimeä, ja sen sijaan on käytetty kiertoilmauksia kuten Elohim, Adonai ja Sebaot. "Jehova", eli heprean aakkosista YHWH muodostuva nimi kun pohjautuu Kabbalistiseen elämän puuhun ja nähdään siksi voimallisempana.

Voldemort kans.

Oletko varma ettei tuo sinun "uskon pörinäsi" ole jokin aivojen toimintahäiriö? Liikaeritystä, tai puutostilaa? Unen jatkuva puute tai nälkätila voi aiheuttaa kuvailemisia tuntemuksia. Milloin olet viimeksi käynyt lääkärissä?

Miksi pitäisi käydä lääkärissä, jos olo on hyvä, eikä elämää häiritseviä maanisia oireita ole?

Poikkeava ei ole välttämättä sairas.

Kysymyksiä, joita nyt äkkiseltään tuli mieleen: [...] Joo, tajuan itsekin ettei minun olisi tarvinnut mitään tähän vastata, mutta just nyt teki näitä mieli kirjotella.

Meni kyllä offtopiciksi. Aloituspostauksessa on mielestäni asiallisesti kysytty aloittajaa askarruttavaa asiaa, joihin olisit myös voinut vastata asiallisesti. Lainaus aloituspostauksesta:

Haluan täällä ylikorostaa sitä, etten oo käännyttämässä tai tuomitsemassa ketään, vaan suvaitsen toisten näkemyksiä ja toivon samaa itseäni kohtaan.

Ei luulisi olevan mahdoton tehtävä. Olen itse entinen Saatananpalvoja ja nykyinen Luciferiaani, eli yleisesti mut kai nähtäisiin tismalleen vastapuolen tyyppinä, enkä siltikään koe Santerin postausta niin pelottavana, että kokisin tarvetta viljellä tuollaista settiä – vieläpä ohitse aiheen – kun aloittaja on nimen omaan korostanut, ettei toivo ketjusta syntyvän mitään uskonsotia. Mode nyt perkele.

[Pen]

En nyt tiedä onko tää yhtään järkevä vertauskuva, mutta eikö se joulupukkikin jäänyt? Muistan kuinka molempia, joulupukkia ja jumalaa/jeesusta pienenä poikana puputettiin ja sitten sain jostai kuulla etteivät ole tosia.

Tuolla tavalla mun uskomus jumalaan, aivan kuten joulupukkiin, katosi lopullisesti.

[frapathea]

Musta toi on kyllä ihan olennainen vertaus.

Itelleni ei opetettu joulupukin olevan oikea, enkä koskaan kokenut tuota uskon menetystä. Ei ainakaan sen, joka kävi jakamassa lahjoja. Porukat väitti, että joulun henki on aito, eli että vaikka se pukki olis oikeasti vaan joku opiskelijapoju tekoparrassa, se kuitenkin kuvastaa sitä fiilistä ja juhlaa siellä taustalla.

Ja kuulostaapa hämmentävän paljon mun jumalkäsitykseltä.

Mutta hei! Löytyykö täältä sellaisia, jotka ovat omin päin tulleet uskoon ja sitten myöhemmin hyljännytkin sen? Valtaosa mun kuulemista uskon jäämisistä on olleet sellaisia, joiden taustalla on ollut lapsuuden perhepiirin jumaltuputtaminen.

[Huiko]

Niinpä. Noh, toisen hullu on toisen pyhämies.

En pidä Santeria pelottavana vaan koko kysymystä loputtoman naivina. Uskon hörhöt (niin ne hihhulit) on nyt vaan kaikissa tapauksissa menettäneet jonkin osan ajattelustaan ja logiikastaan.

Lainaus: Eikö ookkin hyvää se, mitä esim. eilen mun seurakunnassa tapahtuu:
Ihmisiä vapautuu riippuvuuksista, paranee psyykkisistä ja fyysisistä kivuista ja sairauksista, tulee nii himputin hyvä ja rakastettu olo ettei voi muuta ku rakastaa eteenpäin. Eikä siellä kukaan pakota uskomaan, sitoutumaan tai antamaan rahaa:P Vai onko siinä jotain huonoa?

Koitappa miettiä itse kuinka todellista em. tapahtumat ovat olleet ja kuinka pysyviä.

Lainaus: Eilen yks henkirikoksen tehny mielenterveysongelmainen itsemurhaa suunnitteleva alkoholisti rakastettiin siellä piloille, ja se sai elämänsä muutoksen

Pics or It Didn't Happen.

Kaikkea "uskon" nimessä tehtyä "hyvää" voisi ehkä tarkkailla kaiken sen alttarille uhratun muistaen?

Lainaus omistani: Oletko varma ettei tuo sinun "uskon pörinäsi" ole jokin aivojen toimintahäiriö? Liikaeritystä, tai puutostilaa? Unen jatkuva puute tai nälkätila voi aiheuttaa kuvailemisia tuntemuksia. Milloin olet viimeksi käynyt lääkärissä?

Lähinnä oli tarkoitus selvittää oletko varma ettei kokemasi ollut aivokemioiden tasapainottomuuden aiheuttamaa?

Muut kysymykset oli toki naiveja, mutta niin oli minusta aloituskin. (Eikö ne siis ansaitse samalla tavoin vastausta? )

Olen paholillani Santeri, mutta koen edustamasi uskonsuuntauksien edustajat erityisen ärsyttäviksi koska leikitte ihmisten elämillä, tarjoten yhden "totuuden". Ette kanna vastuuta itsestänne ettekä teoistanne, koska onhan teidät jo lunastettu.

Ruvetaanko vaihtamaan probagandaa? http://www.youtube.com/watch?v=HRlQK3pKztE

On toki totta että suurin osa suomalaisista kastetaan johonkin uskontoon synnyttyään, mutta tuo uskonto on tähänkin maahan miekalla lyöty. Vuosisataiset perinteet alistamisessa ja hallinnassa, kuinka kilpailla tämän kanssa?

Eipä muuta taas ole tähän.

Jumalattoman hyvää päivänjatkoa! <- kokeilkaa päivä. Ehkä tykkäätte?

[frapathea]

Miksei joku ihan todellinen kokemus jumalasta tai jostain muusta suuremmasta vois aiheuttaa aivokemiassa muutoksia? Ihmiset on fyysisiä vekottimia, joten musta olis nimenomaan loogista ajatella, että henkiset ja psyykkisetkin ilmiöt vaatii jonkun tavan kommunikoida sen keholle ja hermostolle.

Ei masennuskaan ole "vain" tiettyjen välittäjäaineiden puutetta, se on myös surua ja voimattomuutta. Samoin näen täysin mahdollisena sen, ettei hyvä fiilis ole "vain" aivokemioiden pörinää, vaan sillä on myös jokin psyykkinen tai henkinen vaikutin, tai toisin päin, se ilmenee jonkinlaisena psyykkisenä tai henkisenä ilmiönä.

Täten voisi myös olettaa, että aivokemian muutokset vaikuttavat myös uskon tilaan, koska kokemus muuttuu niiden myötä.


Olisko liikaa pyydetty, ettei tämä ketju menisi yhden uskonsuuntauksen parjaamiseksi? Sille löytyy varmasti parempiakin paikkoja. Tässä kysellään nähdäkseni ihan puhtaasti uskosta, jota voi kokea muitakin kuin kristittyjen tunnustamaa jumalaa kohtaan.

Ja ei, naiviin aloitukseen ei tarvitse vastata samalla mitalla. Tsekkaa kaksi vääryyttä tuottaa yhden oikeuden. Ite oot, tuo päiväkoti-ikäisten suosima heitto, on todella argumentointivirhe.

[Hitler]

YHWH

Ompa douppi tämä tässä näin. Kiitoksia välityksestä.

Uskon että kaikki pääsevät taivaaseen, ne jotka kuolevat eka pääsevät sinne aikaisemmin. Tästä Jeesuksen tarinassa on kyse; hanki kulttisuosio, riko tabuja ja allekirjoita oma kuolemantuomiosi. Onnistuin kieputtamaan itteni hetkeksi semmoseen kristilliseen masokismiin, uskoon kivun puhdistavasta vaikutuksesta. Mulla on myös pakkomielle raamatulliseen symboliikkaan. Ja siihen legioonalaisen abtronicciin.

[Santeri]

Haluan laittaa tänne vielä yhden offtopic-postauksen, katotaan jääkö sitten viimeiseksi=)

Haluan pyytää sulta Kallio ja muilta (luultavasti kaikilta) anteeksi meiän kristittyjen puolesta kaikkea sitä väärää mitä meikäläiset on teille tehny, kuten tuomitsemiset ja tuomiopäivän uhkailut, putkinäköset ärsyttävät väittelyt sun mitkä lie muut. Anteeksi.

En missään nimessä ole kieltämässä omaa joidenkin mielestä naiivia uskoani, mutta myönnän että kristinuskon nimissä tehty paska kilpailee kärkisioista pahuuden mm-kisoissa. Armahtakaa mua vaikka uskonkin:P Mulla on monta muslimikaveria, mutta en mäkään niitä syytä pommi-iskuista;)

Tämä on päihde- eikä uskontofoorumi, joten oon täällä tutustumassa hyviin tyyppeihin, viisastumassa, viihtymässä, rikastumassa ja jakamassa omia kokemuksiani ja näkökulmiani. Omakohtainen kokemukseni kun vain on se, että sienet ja lsa:t jää kakkoseks niiden trippien rinnalla joita olen "jumalaltani" saanut, joten miksi en rikastuttaisi teitä erilaisia näkemyksiä omaavia ihmisiä mielenkiintoisilla kokemuksillani, jokainen sitten tulkitkoon ne miten tahtoo. Tai jos pitää juttuja pelkkänä palturina niin saakoon sitten edes hyvät naurut;)

Jumalan/Pyhän Jumalattomuuden siunausta kaikille!

[Soppaluu]

Kyllä mä lapsena uskoin jossain määrin Jumalaan, ainakin tuli sillon tällön rukoiltua. Mut koska vapaan kasvatuksen sain eikä mua aivopesty siihen hommaan mitenkää, nii logiikalla sitten myöhemmin päättelinkin jo kaiken. Että en usko mihinkään mitä ei voida todistaa pitävillä faktoilla.
Näin myöhemmällä iällä oon todella onnellinen ettei mua aivopesty. Siis, todella onnellinen. Äiti uskoo jonkinlaiseen Jumalaan ja isä on sitte puhdas ateisti.

Jo pienenä tuo isä sitte sanoi että se on vaan uskon asia - eikä uskolla ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Kai se sitte jäi jotenkin päähän ja onneksi näin. Ja en mä näe raamattuakaan minään kauhean hyvänä opuksena vaikka siitä onkin muokattu kaikki lait ja mm. avioliittokäytäntö ja vaikka mitä muutaki. Mutta muuten aivan turha opus. Jos tuon joskus aion lukea niin vaan sen takia että kiinnostaa oma länsimainen kulttuuri ja sen juuret.
Tais mennä jo vähän sivuraiteille.

edit. huvittaa myös tuo meininki jenkkilässä, että vaikka onki maailman suurin talousmahti nii on kumminki erittäin huonossa jamassa koko maa. Ja uskonnon takia nimittäin, koska mahdollisimman maallistuneet maat on turvallisimpia, näin esimerkkinä vaikka Japani. Tai Suomi. Ja mikä se väite olikaa, että puolet amerikkalaisista uskoo Jumalaan ja enkeleihin? Ja että tietty prosentti (ilmeisesti aika suurikin) uskoo maailman olevan sen 5000 vuotta vanha.
Mun mielestä toi on vaan ihmisten pahoinpitelyä ettei kerrota faktoja jotka on empiirisesti todistettu.

[Neste]

Miksei joku ihan todellinen kokemus jumalasta tai jostain muusta suuremmasta vois aiheuttaa aivokemiassa muutoksia? Ihmiset on fyysisiä vekottimia, joten musta olis nimenomaan loogista ajatella, että henkiset ja psyykkisetkin ilmiöt vaatii jonkun tavan kommunikoida sen keholle ja hermostolle.

Olen vasta aloittelemassa lukemaan, mutta olen kuullut paljon hyvää teoksesta nimeltä Buddha's Brain

Muistelisin myös että esim. ns. kielillä puhumista on selitetty DMT:n erittymisellä aivoissa tjv.

Jo pienenä tuo isä sitte sanoi että se on vaan uskon asia - eikä uskolla ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa.

Riippuu ihan uskonnosta - se voi olla usko- tai kokemusperäistä. Oletan että kuitenkin puhuit ainoastaan kristinuskosta?

[SahkoinenVelho]

Muistelisin myös että esim. ns. kielillä puhumista on selitetty DMT:n erittymisellä aivoissa tjv.

DMT:llä on kyl ilmeisesti yritetty selittää vähän kaikkea, mut mun käsittääkseni oikeet tieteelliset todisteet DMT:n osuudesta unennäkemiseen, kehostairtautumiskokemuksiin ja kuolemanrajakokemuksiin ja ihan kaikkeen mihin se nyt yhdistetäänkin on aika puutteellisia. Jossain vaiheessa jopa ilmeisesti kokonaan epäiltiin ihmisen kehossa edes olevan kyseistä ainetta koska ihmisen verestä, aivoista ja selkäytimestä mitatut pitoisuudet oli sen verran tietellisesti epämääräisiä. Vissiinkään oikeesti ei ole todistettu DMT:n olevan edes mitenkään aktiivista ihmiskehossa/aivoissa mut tiukasti monet haluu selittää sillä vähän kaikkea.

[Neste]

Aivan totta, mutta pointtinani oli siis se että uskoisin jumalkokemusten yms. olevan havaittavissa/selitettävissä aivokemialla ihan kuten kaikki muutkin kokemukset.

[zero]

vittu meikä uskoo haamuihin. ja keijuihin.

en oo sen hullumpi ku sinä joka uskot jumalaan. taruhahmoja kaikki kuitenkin on..

ihmetyttää vaan tämä mikä saa jengin uskomaan tohon "yhteen ja ainooseen" jumalaan.. överi kuolemanpelko? vai mikä?