Levyjä

tRip · Post by **tRip** » Sat 24 Feb 2007, 19:05

Perskules, eipäs löytynyt topicia jossa voisi suositella levyjä..

Ite bongasin Nyt-liitteestä yhtyeen 'Mika - Life in cartoon motion', vaikuttaa mielenkiintoiselta..
Jotain hillitöntä hilpeyttä.

Helkutti, mistään ei löydy kuvaa isompana lähempää tarkastelua varten..

Miasma · Post by **Miasma** » Sun 25 Feb 2007, 01:43

Bob Dylan - Modern Times

Jos en ole vielä tarpeeksi hehkuttanut tätä levyä, niin mielestäni kuuluu ehdottomasti Dylanin parhaiden joukkoon 10p./10p.
'Vanha' mies se vaan jaksaa puskea vielä päälle kuin Catepillari. Huomaan usein, että olen kuunnellut levyn useampaan kertaan ympäri, kun esim siivoan tai vastaavan askareen ääressä manaa pölyn ja imurin siinä samalla Danten alimpaan Helvettiin.

aphos · Post by **aphos** » Mon 26 Feb 2007, 16:39

tuossa pari nykyistä suosikkia:

elektronista, downtempo-meininkiä, tulee mieleen lähinnä jotkut '70-luvun tv-mainokset ja amerikkalaiset biologian opetusvideot.. BOC on nykyään suositumpi kuin esim. Aphex Twin, ja ymmärrän hyvin kyllä miksi..

tuossa linkin BOCin warpin sivuille, hämmentävää flashin käyttöä -> http://www.warprecords.com/666/

Post by **immuzu** » Mon 26 Feb 2007, 20:14

Tässä pari mun lemppareista tällä hetkellä:

Gong - Zero To Infinity

Lisää:

Tangerine Dream - Stratosfear

Tangerine Dream - Ricochet

Lymykonna · Post by **Lymykonna** » Mon 26 Feb 2007, 20:38

aphos wrote:BOC on nykyään suositumpi kuin esim. Aphex Twin, ja ymmärrän hyvin kyllä miksi..

Niin minäkin. Nimittäin esimerkiksi siksi, että Aphex twin on julkaissut viime aikoina hyvin vähän materiaalia. Ei noita voi mielestäni rinnastaa , koska tyylit kuitenkin eroavat aika selvästi ja kummatkin kuitenkin tekevät todella laadukasta musiikkia.

Koska toisten kaistan varastaminen on perseestä,suosittelen Seekonkin Pinkwood -levyä näin ilman kansikuvia.
Kuvittelisin sopivan loistavasti rauhoittavien kanssa.

Hidasta ja tunnelmapainotteista indie rockia. Naisvokalisti laulaa melkeinpä kuiskaten välillä ja tunnelma on muutenkin intiimi ja herkkä.

Post by **Thoxium** » Mon 26 Feb 2007, 21:50

Limbonic Art - Moon in the Scorpio

Saatanallista black metallia, sopivan synkkää

Mirrorland33 · Post by **Mirrorland33** » Tue 27 Feb 2007, 17:47

Gong - Zero To Infinity

tuota voin suositella minäkin! ja tietysti bändin 70-luvun klassikkomatskua (radio gnome invisible -trilogia). hieno yhdistelmä progea, jazzia ja psykedeliaa.

tRip · Post by **tRip** » Wed 28 Feb 2007, 00:31

Nyt voisin itekin suositella levyä..

Hidria Spacefolk, on psykenousuihin oivallista musiikkia.

mm. levyt HDRFS-1 ja Symbiosis tullut huolella kuunneltua.

http://www.hidriaspacefolk.st/index.php?id=3

spasm · Post by **spasm** » Wed 28 Feb 2007, 17:08

Ornette Coleman - Ornette On Tenor

free jazzin pioneerin todella hämmentävän mielenkiintoinen viiden biisin levy hyvää free/impro jazzia. Sopinee loistavasti tiettyjen substanssien kanssa.

CharlieBigPpotato · Post by **CharlieBigPpotato** » Wed 28 Feb 2007, 22:57

David Axelrod:in levyt Song of Innocence ja Songs of Experience on hienoa instrumentaalista psykedeelistä poppia.

WhiteRabbit · Post by **WhiteRabbit** » Thu 01 Mar 2007, 00:30

itse suosittelen Jefferson Airplane - Surrealistic pillow
mahtava levy!

Lasipallo · Post by **Lasipallo** » Thu 01 Mar 2007, 19:59

Coilin - Love's Secret Domain iski suoraan tajuntaan

Suurempana

Parhaiten on toiminut Windowpane tuolta levyltä.

LD50 · Post by **LD50** » Thu 01 Mar 2007, 21:11

Suomiräpistä pitäville Petoksen kokoelmalevy on pakollinen ostos.

Vanhat kappaleet on remasteroitu ja pari uuttakin biisiä mukana.

Hintakaan ei ollut mitenkään kova.

TiiEitsKay · Post by **TiiEitsKay** » Thu 01 Mar 2007, 21:25

The Chemical Brothers - Exit Planet Dust

arbello · Post by **arbello** » Fri 02 Mar 2007, 18:18

LD50 wrote:

Suomiräpistä pitäville Petoksen kokoelmalevy on pakollinen ostos. Vanhat kappaleet on remasteroitu ja pari uuttakin biisiä mukana.

Hintakaan ei ollut mitenkään kova.

Mistä tuota petoksen levyä saa ostettua?

LD50 · Post by **LD50** » Fri 02 Mar 2007, 21:00

Täältä

spasm · Post by **spasm** » Tue 06 Mar 2007, 23:03

Huomasinpas hassun jutun tuosta Pink Floydin Atom Heart Mother -levystä. Albumin viimeinen raita "Alan's Psychedelic Breakfast: Rise and Shine - Sunny Side Up - Morning Glory" jakaantuu nimensä mukaisesti eri osioihin, joista viimeinen on nimeltään Morning Glory. Levyn kansilehtisessä onkin viimeisellä aukeamalla melkein koko aukeaman täyttävä kuva päivänsini-kasvista

Ei välttämättä ihan tahattomasti, tai pelkän nimen perusteella valittu kasvi.

E: itse levyn hehkutus jäi. Eli Atom Heart Mother on henkilökohtaisesti ehdoton suosikkini Pink Floydin levyistä, the wall ja dark side of the moon ja muut klassikot jäävät kauas taakse. Varsinkin dexmeissä levy on uskomattoman kiintoisa, selvinpäinkin aivan tajuton paketti. Kunnon trippailumusaa, ei toista itseään, toisin kuin monet psy-trance -setit yms. En nyt sitä sano, etteikö siltäkin puolelta löytyisi helmiä, mutta tämä levy loistaa erilaisuudellaan ja omilla soundeillaan. Varsinkin avausraita on tehnyt vaikutuksensa minuun. Kannattaa ehdottomasti kokeilla tätä levyä, vaikka ei Pink Floydista muuten pitäisikään (niin kuin minä, jossain määrin). Jostain johtuvissa euforioissa uniikki kuuntelukokemus.

Lymykonna · Post by **Lymykonna** » Wed 07 Mar 2007, 02:31

spasm wrote: E: itse levyn hehkutus jäi. Eli Atom Heart Mother on henkilökohtaisesti ehdoton suosikkini Pink Floydin levyistä

Atom heart mother on saanut joiltain kriitikoilta huonoa palautetta ja muistelen nähneeni haastattelun tai lainauksen jossa joku bändin jäsen sanoo, että levy on bändin tuotoksista huonoimmasta päästä.

Itse kuitenkin pidän levystä myös kovasti. Ei erityisen vaativaa musaa, mutta mukavaa kuunneltavaa esimerkiksi lämpiminä kesäpäivinä ulkona makoillessa. Suosittelen.

CharlieBigPpotato · Post by **CharlieBigPpotato** » Mon 12 Mar 2007, 21:41

Blue Öyster Cult - Fire of Unknown Origin. Poprokkia vähän samanlaisella oudolla kauhuleffamaisella tunnelmalla kuin Lucifer Risingin soundtrack.

spasm · Post by **spasm** » Tue 13 Mar 2007, 00:20

Ahab - The Oath

Ahab on kerrassaan onnistunutta funeral doomia Saksasta; The Oath oli, ja on vieläkin, hyvin vaikuttava neljän biisin EP. Suosittelen

:

pulC · Post by **pulC** » Tue 13 Mar 2007, 02:08

Nyt soi:

Groundation - Hebron Gate

Heti, kun laitoin levyn pyörimään , nousi instantti hymy kasvoille..

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Tue 13 Mar 2007, 19:00

SPACEMEN 3: The Perfect Prescription

Douppilevyjen ehdottomimpia klassikoita. 80-luvulla shoegazea edeltänyttä uutta minimalistista psykedeliaa kehittäneiden Sonic Boomin ja Jason Piercen bändin erittäin sekavan diskografian ehkä ainoa jossain määrin tasapainoinen albumikokonaisuus. Jotain ehkä kertoo että levy kuulemma tehtiin lähinnä studion lattialla makoillen, ilmeisesti muusikot olivat sen verran lääkityksessä ettei seisominen käynyt päinsä.

Musiikki on monotonista, välillä vain parin nuotin varassa laiskasti vellovaa äänimaisemaa, välillä bluesilla, gospelilla ja rokkaavammalla otteella höystettynä. Biiseissä lauletaan mumisten lähinnä vain poikien kahdesta suosikkiaiheesta; Jeesuksesta ja psykoaktiivisista aineista.

Ehkä levyn parhaaksi biisiksi nousee yllättäen cover-biisi Red Krayolan vanhasta "Transparent Radiation" -psykedeliahäröilystä johon yhdistyy pitkä Ecstasy Symphony -intro. Klassikoita ovat myös Take Me To The Other Side, Walking With Jesus sekä Things'll Never Be The Same.

Vaikka levyn ja koko bändin tarkoitus ehkä tuntuukin olevan ylistää jatkuvaa euforioissa mistä vain aineesta notkumista idioottimaisuuden partaalle asti, on kyseessä yhtye joka toisaalta puhui aina paitsi huumeiden tuomasta hyvänolon tunteesta, myös niiden tuomista ongelmista. Viimeisessä biisissä joudutaan jo soittamaan lääkäriä...

Vaikka levyn ei esim. ole tyypillisellä tavalla psykedeelinen se toimii mielestäni loistavasti trippailuun,mutta mikä parasta se yleensäkin toimii settiin kuin settiin. Täydellinen respa siis.

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Tue 13 Mar 2007, 19:50

JEFFERSON AIRPLANE: After Bathing At Baxter's

Tämä levy seurasi bändin legendaarista vuoden '66 Surrealistic Pillowta ja on huomattavasti vähemmän tunnettu (White Rabbit ja Somebody To Love -tyyppiset hitit kun puuttuvat). Vaikka Pillow onkin upea albumi, on tämä minun (ja usein myös kriitikoiden) mielestä vielä paljon vahvempi tuotos. Todellinen 60-luvun psykedelian kulmakivi.

Kun Surrealistic Pillow oli vielä etterisen kaunista leijuvaa psykedeelistä folkrockia kuulaista aurinkoisista päivistä ja sumuisista aamuista, sukelletaan omasta mielestäni Baxter'sin äänimaailmassa jonkinlaiseen Friscon öiden värivalojen täyttämään kaaokseen. Levy painottuu enemmän ärjyvään ja hyökkäävään happorockiin, joskaan esim. kitaroita tai lyömäsoittimia ei painoteta silti liikaa (kuten vaikka Hendrix, Cream tai Blue Cheer brutaalilla hevisoundillaan tekivät) vaan musiikki on selkeästi psykedeliaa, koostuen lukuisista hienovaraisista kerroksista jotka yhdessä synnyttävät usein lopulta melodisen kakofonian.

Yksittäisiä biisejä ei pysty tästä suosittelemaan, levy on paras kokonaisuutena kuultuna. Niinkin aikaisin kuin '67 se on hieman progemaisesti jaettu viiteen eri "tableauhun" vai sanoako "plateauhun" jotka kokonaisuutena huomattavasti muistuttavat trippiä jostain substanssista: Alussa odotellaan hetki ja mietitään tapahtuuko oikein mitään, kohta ollaan jo yhtäkkiä täydessä vuoristoradassa, jota seuraava tuntemuksien spektri euforian ja paniikin väliltä. Lopulta tullaan alas ja viimeisiä laiskasti rullaavia biisejä värittää leuto afterglow-fiilis.

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Tue 13 Mar 2007, 20:02

LIGHTNING BOLT: Wonderful Rainbow

Vaikea kuvailla millään tavoin tätä levyä, sen voisi määritellä korkeintaan noiserockin epämääräisen nimikkeen alle, mutta äänimaisema on myös selkeästi... noh... hapokas.

Lightning Boltin soundia on mahdoton kuvailla; Kirkuvia kitaroita, jytiseviä bassoja, efektien läpi ajettua alasmiksattua laulua josta ei saa selvää, kaoottisia rumpuja. Jos kuvittelee Rage Against The Machinen jäsenten syövän sieniä ja tekevän levyn jota sitten soitetaan tuplanopeudella, voi ehkä päästä lähelle tämän matskun olemusta (RATMin soundi oikeasti on lähimpänä tätä tuntemistani bändeistä, mutta silti todella kaukana...)

Kuulosti muuten todella hyvältä 2c-e:ssä, vaikka deeleissä vältänkin yleensä "agressiivisempaa" materiaalia. Kunnon äänentoisto on hyvä olla toki...

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Tue 13 Mar 2007, 20:10

MY BLOODY VALENTINE: Loveless

Shoegaze=tuijotellaan kenkiin koska ollaan aineissa/surullisia/molempia (tai sitten vaan väsyneitä kuten Bilinda Butcher jonka Kevin Shields legendan mukaan herätti aamuviideltä laulamaan jotta levylle saataisiin mahdollisimman utuinen äänimaailma).

Klassikooa ei tarvitse selitellä, mahtavaa leijailevaa paikoillaan junnaavaa jumitusmusiikkia. Kuulostaa täysin siltä kuin kansi näyttää.

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Tue 13 Mar 2007, 20:19

HAPPY MONDAYS: Pills And Thrills And Bellyaches

Levyn nimi kertoo taas kaiken oleellisen. Koksua ja mitä vain muuta eteentulevaa huumetta vedetään 24/7. Nerokkaan tarttuvia ja ennenkaikkea tanssittavia poppibiisejä toisensa perään. Mitään sisältöä ei ole eikä kukaan edes yritä teeskennellä että olisi. Shawn Ryder ölisee lyriikat jotenkin sinne päin. Bez heiluttaa marakasseja ja vetää essoja koska ei osaa tehdä mitään muuta. Onhan sentään siistiä olla bändissä. Bileet ei lopu ikinä. Kun levy päättyy laitetaan uudelleen alusta soimaan... laskut ja kaikenmaailman vatsavaivat tulee sitten myöhemmin.

spasm · Post by **spasm** » Tue 13 Mar 2007, 20:36

Täytyy sanoa Asidyyli, että mukavan elävästi ja tämän topicin muihin postauksiin nähden monipuolisesti kerroit noista levyistä.

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Tue 13 Mar 2007, 20:39

spasm wrote:Täytyy sanoa Asidyyli, että mukavan elävästi ja tämän topicin muihin postauksiin nähden monipuolisesti kerroit noista levyistä.

Innostun näköjään vääntämää ihan mitä vaan hyödytöntä ettei tarvitsisi koskea työhakemuksiin.

spasm · Post by **spasm** » Tue 13 Mar 2007, 20:41

Asidyyli wrote:
spasm wrote:Täytyy sanoa Asidyyli, että mukavan elävästi ja tämän topicin muihin postauksiin nähden monipuolisesti kerroit noista levyistä.
Innostun näköjään vääntämää ihan mitä vaan hyödytöntä ettei tarvitsisi koskea työhakemuksiin.

Tuli ihan sama mieleen, kun luin jostain muusta topicista postauksesti niistä hakemuksista, en vain viitsinyt sanoa

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Tue 13 Mar 2007, 21:07

13th FLOOR ELEVATORS: The Psychedelic Sounds Of The 13th Floor Elevators / Easter Everywhere

Kaksi 60-luvun psykedelian kulmakiveä. Yhdysvaltojen 13th Floor Elevators muistutti huomattavasti brittien Pink Floydia. Molemmat aloittivat hyvin varhain rhytm'n'bluesin hapottamisen saavuttaen "uudella" psykedeelisellä musiikillaan jonkin asteista mainetta, molempien yhtyeiden johtohahmo kuitenkin flippasi jo parin levyn jälkeen.

Elevators on kuitenkin vielä huomattavasti askeettisempaa ja perinteikkäämpää musiikkia Pink Floydin jo noihin aikoihin eksentriseen tyyliin verrattuna. Kyse on hyvin perinteikkäästä rock and rollista joka kuulostaa lähinnä koulun juhlasalissa äänitetyltä. Ainoan erikoisen mausteen tuo jokaisen biisin taustalla tunnistettavasti pulputtava electric-jug -niminen instrumentti sekä Roky Ericksonin maaninen kirkuva laulutyyli... ja tietysti varsin vahva biisinkirjoitus. Elevatorsin miedosti kaiutetut kitarariffit ovat yksinkertaisuudessaan yllättävän vangitsevia.

Bändi oli ensimmäisenä monien joukosta ylistämässä uusien todellisuuksien löytämistä ja omaan sieluunsa sukeltamista. Vaikka huumeita ei missään vaiheessa suoraan mainitakaan, kertoo Roky melkein koomisesti biisistä toiseen miten hän leijailee valaistuneena aivan toisissa ulottuvuuksissa.

Näiden kahden levyn jälkeen Roky leijailikin sitten lataamoon jonka seurauksena levyjen taso laski huomattavasti. Psychadelic Sounds... on hyvä kokoelma bändin ensimmäisiä psykevetoja (Rollercoaster on klassikko, samoin kuin vielä perinteinen katkera rakkauslaulu You're Gonna Miss Me) kun taas Easter Everywhere on kokonaisuutena ja soundillisesti kypsempi ja rauhallisempi albumi täynnä hienoja biisejä (Slip Inside This House sekä She Lives In A Time Of Her Own). Molempien levyjen tyyli on epätäydellisyydessään omaperäinen ja ja omituisen kiehtova poikkeus muusta 60-luvun yhdysvaltalaisesta psykedeliasta.