Käyttäjien syrjäytyminen omiin piireihinsä

[wRRa]

Tässä muutama päivä sitten lueskelin erästä toista foorumia, ja siellä ihmisten mielipiteet huumeidenkäyttäjistä olivat aika radikaaleja. "Yhteiskunnan pohjasakkaa", "narkkeja", "joutaisivat linnaan kaikki", "toivottavasti tappavat itsensä yliannostuksella" yms. tyylisiä kommentteja oli aika paljon. En tiiä mitä kamalaa mä olen noille ihmisille tehnyt, että ajattelevat niin pahasti ihmisryhmästä johon kuulun, mutta totesin kyl että en haluaisi noin ahdasmielisten tyyppien kanssa aikaani tuhlatakaan. Vähän sama sinänsä kuin rasismi tai homofobia, sellaista mustavalkoista yhden ihmisryhmän syrjimistä.

Porukassa jossa nykyään pyörin koen, että ihmiset on aidompia, koska ihmiset on avoimempia. Toisaalta taas jos joku ei ole aito, se nähdään nopeammin, koska nää tyypit katsoo jotenkin "syvemmälle". Moni tuntuu myös ymmärtävän, ettei ahdistuneen ihmisen vihaaminen tee siitä vähempää ahdistunutta; tuntuu että jengi oikeasti välittää toisistaan enemmän kuin ns. "tavispiireissä". Tuntuu että voin olla oma itseni paremmin, muillakin osa-alueilla kuin doupin suhteen. Saan tuoda kummallisetkin puoleni esiin ja silti minut hyväksytään mukaan ja minusta välitetään.

Juttelin tässä taannoin tuosta käyttäjien syrjimisestä poikaystäväni kanssa. Sanoin, että tuntuu jotenkin pahalta kun tavikset teilaa heti nistiksi jos on koskaan kokeillutkaan ja katsoo meitä nenänvarttaan pitkin vaikka ihmisiä mekin ollaan. Poikaystävä esitti siihen sit aika hyvän pointin, että mitä jos meidän piireissä jengi välittää toisistaan enemmän just sen takia, että muu maailma syrjii meitä. Haluisinko silti että se syrjiminen loppuis? Ja totesin että oikeastaan en. Mulle on tarpeeksi, et mun lähellä on ihmisiä, jotka hyväksyy mut sellasen kuin mä olen, ihan sama vaikka koko muu maailma kattois kieroon.

Minkälaisia ajatuksia teissä herättää tämä aihe? Että käyttäjät ajautuu omiin piireihinsä. Suurin osa käyttäjistä hengaa vaan muiden käyttäjien kanssa jne, koska kukapa jaksais elää kaksoiselämä? Tai no toki jotkut jaksaa, mutta niin... Keskustelua?

[Huiko]

Minä! Minä jaksan. (Siis tuota kaksoiselämää.) Oon vaan yksi muurahainen keossa, mutta toimin aktiivisesti toisenlaisen yhteiskunnan ja erilaisen aatemaailman puolesta. Siellä systeemissä. Nyt tässä kohtaa valistuneinkin lukija kelaa: -"Vittu, toi puhuu paskaa tai on todella tyhmä!" Niin, ehkä?

Tämänhetkisen yhteiskunnan takia en kerro käyttäväni aineita kun minulle sopii, ja annan ulospäin kuvaa, etten mitään käyttäisikään. Ainoastaan se toinen puoli elämästäni tietää asiasta ja puoliskoni.

Laitan kuitenkin itteeni likoon koko ajan toimissani, vaikken omasta toiminnastani ja menneisyyden tapahtumista paljoa muille kerrokaan. Vielä jaksan puhua ihmismäisen kohtelun puolesta ja toimia sen edestä. Tiedän että koneisto systeemillä on raskas ja moni on siihen kadonnu... Ja voin vaan toivoo etten kyllästy tai kyynisty. Kun palkka työssäni ei oo mikään päätä huimaava ja työ monin tavoin raskasta.

Tunnen paljon meikäläisiä, ja esimerkkinä voin tuoda vaikkapa hollannissa toimivasta käyttäjien itse lanseeraamasta palvelukeskuksesta. Käyttäjät kokivat etteivät saaneet sellaista palvelua ja kohtelua kuin olisivat tarvinneet, joten perustivat narkomaaneille/käyttäjille suunnattuja palvelukeskuksia omatoimisesti. Kaikki työntekijät heidän edustajansa haastattelevat itse ja vasta sitten voi sinne työllistyä. Aika rajoja rikkova idea, vai mitä?

Millonhan meillä suomessa herättäs vaatimaan ihmisoikeuksiamme takas? Tunnutaan vaan aina tyytyvän asiaintilaan. Kyllähän näissä asioissa ollaan menty eteenpäin, mutta kauas on vielä pitkä matka. Onhan meillä korvaushoidot ja vinkki, mutta myös kieltolaki, joka kriminalisoi yksittäisiä kansalaisia.

Tuo asennevammaisuus mistä mainitsit johtaa pohjansa me/te/he -ajattelusta. On aina mukava päästä ihmisenä ajattelemaan: -"No, ainakaan mä en oo mikään Jammu." Mielestäni kuitenkin pitäisi alkaa ajattelemaan vaihtamalla paikkoja hetkeksi toisen kanssa. Tai siis ajattelemaan toisen näkökulmasta asiaa. (Kuinka itse haluaisin että minua kohdeltaisiin, jos olisin tässä tai tuossa tilanteessa?)

Käyttäjätkin kategorisoi itsensä ja muut. "Ainakaan mä en rännitä." Onko tuttu ajatus? Tai miten suhtaudut kännisiin densoihin? On ihan ok, jos vedät rajat itsellesi, tai olet varovainen. Mutta miksi pitää samalla ajatella halveksivasti toisesta joka niin tekee? Mitä tarkoitusta se palvelee? Me ollaan ihmisiä kaikki kuitenkin. Annetaan apua pyydettäessä, muttei pakoteta ketään. Kuulostaako mahdottomalta?

Mut tää tästä tilityksestä. Yhteenvetona: Haluan siis aktiivisesti ajatella ja toimia paremman yhteiskunnan ja ihmisten puolesta, mutta voi olla että jää mun elinikänäni näkemättä. Toivo silti elää.

[Touchet]

Öhhöh. Missäköhän kuplassa sä elät. Mun tuntemani huumeidenkäyttäjät on taksiyrittäjiä, sosionomeja, rakennusurakoitsijoita, hevosvalmentajia, baarinomistajia, ovimiehiä, puutarhureita, grillityöntekijöitä, ravintolakokkeja, kirjailijoita, ääniteknikoita, IT-insinöörejä, lääkärikandeja, farmakologeja, syöpätutkijoita ja automaalareita. On niitäkin, jotka ei työllisty, koska ei riitä aika semmoiseen. Mutta koulutustausta vaihtelee yläasteen kesken jättäneestä professoritasolle asti. On perheellisiä omakotitaloasujia ja tyyppejä jotka kiertää maailmaa asuntoautolla nussien kaikkea liikkuvaa. Poliittiset kannat vaihtelee kansallissosialismista perussuomalaisuuden kautta anarkosyndikalismiin. Toiset ylistää päihteiden hyötyjä ja toiset salaa kaiken. Joistain näkyy päältäpäin että hitaita kiskotaan vuorotellen nopeiden kanssa ja jotkut elää lihavasti siisteihin mittatilaushousuihin ahtautuen. Oon tavannut historiantutkijana toimivan ortodoksijuutalaisen mämmipään ja piriä diilaavan jalkapallovalmentajan. Yks entinen polttelukaveri myi just kultaa. Se on kertonut lehdessä huumeidenkäytöstään.

Joitain ihmisiä tässä maailmassa ei kiinnosta muu kuin kamanveto. Kaikki muu karsiutuu veks kuosin ytimen tieltä. Se on se egoistinen hedonismi -looppi. Satanistinilkit. Mä oon kelannut, että "nisti" tulee sanasta "hedonisti". Ehkä sä hengaat niissä piireissä, missä ei edetä pilviä pidemmälle. Jossain vaiheessa melkein kaikki mun lähimmät kaverit oli sossupummeja ja kuoseissa 24/7. Porukka hajos, kun kukaan ei enää halunnut katsoa kaverin valuvaa naamaa päivästä toiseen. Vaikka eilistä ei yleensä edes muistanut. Pari kaveria tappoi itsensä ja loput skarppas. Ihan hyvin menee nykyään tyypeillä.

Mä olen kai ainoa, joka yhä douppaa päivittäin, ja mäkin lähinnä stimulantteja lääkkeellisillä annostuksilla. Yks frendi kertoi, että se on jättänyt viinan kokonaan, koska sen ongelmat johtui kaikki siitä. Se ei käy baareissa, vaan rätkäsee työviikon päätteeksi oksikodonit hihaan. Salaa vaimoltaan, autotallissa, jossa sillä on kymppitonnin moottoripyörä. Toinen kaveri käy Nimettömien Narkomaanien kokouksissa, valmentaa junioreja ja opiskelee hoitsuks työllistyäkseen päihdeklinikalle. 1½ vuotta sitten se vielä kiskoi kahdet sydänkohtaukseen johtaneet metadoniöverit viikon sisään. Sen mukaan nistit on "bugisia individuaaleja, sairaita syöpäsoluja, jotka pitää integroida takaisin yhteiskuntaan".

Mun käsittääkseni suurin osa käyttäjistä käyttää vain, koska se tuntuu olevan olennainen lisä tavalliseen elämään.

[Baikonur]

Mielenkiintoista keskustelua. Kerrankin aihe ja aiheeseen liittyvät viestit, jotka jaksoin kaikki lukea läpi.

Itse en ole kyllä huumeidenkäyttäjien parissa kohdannut kovin paljoa tuota lähimmäisenrakkautta. Muissa piireissä sitten olenkin. Luulen, että sellainen kokemus syntyy missä tahansa porukassa, jonka kaikki jäsenet ovat samalla tavalla ihmisten valtavirrasta poikkeavia, ja ehkä kokevat itsensä jollain tavalla syrjityiksikin. Tämä ei tietenkään poista sitä, että mukavaltahan tuollaiseen porukkaan kuuluminen tuntuu, etenkin, kun ei ole ollut aiemmin kovin vakaata kaveriporukkaa.

Tunnen nykyään melko paljonkin ihmisiä, jotka eivät ole ikinä käyttäneet mitään huumeita, eivätkä tiedä niistä juuri mitään. En kuitenkaan haaskaa aikaani kapeakatseisten ihmisten kanssa, joten usein tuntemani ihmiset eivät mitenkään tuomitse tai reagoi voimakkaasti, vaikka heille puhuisikin asiasta. Minulla on taipumusta olla vähän hölösuu, jos minusta tuntuu, että pidän jostain ihmisestä. Ketään en ole vielä tällä asialla pelottanut pois. Minulla taitaa olla kaksi lapsuudenystävää, joille en ole kertonut. Toiselle en, koska hän asuu kaukana, enkä muutenkaan ole usein yhteydessä, ja toiselle en, koska hän ei ole lainkaan avarakatseinen ihminen ja hänellä on "vakaumukselliset" syyt tuomita kaikki elämäntyylit, jotka eivät ole samanlaisia kuin hänen. Muut ovat ottaneet asian melko neutraalisti ja rauhallisesti.

Se minua tässä vähän ihmetyttää, että keitä ne huumeita suvaitsemattomat ihmiset sitten ovat. Kai he ovat kaikki sitten sitä vanhempaa polvea, tai heidän elämäänsä identiteettikriisissään matkivia nuoria. En ole huomannut, että esimerkiksi alakulttuuri tai uskonto vaikuttaisi tähän suhtautumiseen kovinkaan paljon (muuten kuin sillä tavalla, että onko itse käyttänyt/kiinnostunut), vaikka en tietenkään kaikkien nuorison alakulttuurien edustajia ole tavannut.

[eNZYMe]

Aika monenlaiset ihmiset tosiaan käyttävät. Taitaa olla puhdas mielikuvakysymys suurimmalle osalle kovan linjan kannattajille. Suurin osa kaikkien aineryhmien käyttäjistä on ihan tavallisia omillaan toimeentulevia ihmisiä. Ovat vaan fiiksuja käyttönsä kanssa ja huumeet ei ole elämän tärkein asia, vaan mukava mauste elämän laatuhetkiin.

Itsekin käyttänyt IV-opiodeja muutaman vuoden aikaisemmin ja kaikenlaista tyyppiä tullut tavattua. Kaikki ei tosiaan ole tyhmiä tai rappiolla. Valtaosa niistä sitten tosi sekavista piikkityypeistäkin tekee jotain säälittäviä pikkukeikkoja ja näpistelyjä rahan puutteessa. Kieltämättä piikkipiirien kovin ydin, sosiopaattiset taparikolliset ovat kyllä vitun pelottavia ja vaarallisia tyyppejä. Noh, nuo vaaralliset tyypit ovat kyllä aika tiheään linnassa.

Hatsi ja psyketyyppien, ja muutenkin viihdekäyttäjien, ei kyllä pitäisi tarvita piilotella harrastustaan. Ei mitään verratavissa narkkaukseen. Ei tuota käyttöä siliti kannata kovin julkisesti esitellä. Aina löytyy tuomitsijoita ja osalla on sellaien työ, että julkinen avautuminen olisi melkein ammatillinen itsemurha.

[Hz0]

Olen havainnut omasta kaveripiiristäni että se "syrjäytyminen" alkaa tapahtua lähinnä siinä vaiheessa kun kaikki puheenaiheet liittyvät jotenkin kuosaamiseen ja kaikki muut toiminnot (työssäkäynti, ihmissuhteet) koetaan välttämättömäksi pahaksi että sitä kuosailua voi jatkaa. Hyvin surullista.

[wRRa]

Öhhöh. Missäköhän kuplassa sä elät.

Öhhöh. En käsittääkseni sanonut, ettei käyttäjiä löytyisi paljon myös tavispiireistä. Viestiketjussa käsitellään sitä, että jotkut käyttäjät syrjäytyvät omiin piireihinsä - sillä ei asian kannalta ole mitään väliä, syrjäytyvätkö kaikki käyttäjät omiin piireihinsä vai eivät. Lisäks mä en näe et duunis käyminen vaikuttais siihen, ettei vapaa-ajan kaveriporukka vois koostua pääasias käyttäjistä.

Mä pyörin useammassa kaveriporukassa, en ainoastaan yhdessä. Pääasiassa tällä hetkellä mun lähin kaveripiiri koostuu konemusiikkibileissä käyvistä aika hipahtavista ihmisistä ja siellä taas suurin osa on käyttäjiä, ei ihan kaikki, mut nekin jotka ei käytä, hyväksyy kyl käytön. Nää ihmiset on monet ihan työssä/koulussa käyviä tyyppejä, ei siitä olekaan kyse, vaan siitä, että meillä on vapaa-ajallamme "oma porukka", jossa lähes kaikki on vähintäänkin kokeillut huumeita joskus. Mä en ees jaksa tuhlata aikaani ihmisiin, joiden kanssa en voi olla oma itseni kaikilla elämäni osa-alueilla. Tuomitseminen on aika rankkaa usein tavispiireissä.

On toki myös totta, et huumeet on tosi iso osa mun elämää. Ne liittyy siihen mitä haluun opiskella, ne liittyy siihen kenen kanssa seurustelen, missä bileissä käyn, mitä radiokanavaa kuuntelen, minkälaisiin vaatteisiin pukeudun jne. Oikeastaan tässä porukassa missä itse pyörin on kyse aika paljon varmaan jostain konemusaskenestä. Vähän niiku että hevarit liikkuu usein omissa piireissään niin samalla tapaa mekin muodostetaan vastaavanlainen alakulttuuri.

Kai mä en vaan sit itse oo koskaan valtavirrasta niin paljoa pitänyt että siinä olisin kauaa viihtynyt...

[Kosmonautti]

aineitten käyttäjät ovat vähemmistö joten heitä on oikein syrjäyttää yhteiskunnasta.
Näin ulkopuolisten mielestä. Narkomaania pidetään sairaana ja vaarallisenä.

Olihan homotki sairaita nii varmasti heitäkin on syrjitty vielä pahemmin.
Portugalissa ne kohtelee käyttäjiä ihmisinä ja ei ole käyttämisestä rangaistuksia. saavat helpommin hoitoa eivätkä syrjäydy.

[powergrower]

Tuntemani kamankäyttäjät ovat aivan tavallisia Suomen kansalaisia, ainoa mikä heidät erottaa muista on sairaalloinen lokeroimisen tarpeen puuttuminen. Tunnen ihmisiä lääkäreistä ja diplomiinsinööreistä sossupummeihin asti jotka jakavat tämän laittoman harrastuksen kanssani. Itse olen kaikkiruokainen päihteiden suhteen, mutta silti jos kohtaamme kadulla et sitä minusta päälle päin näe.

Tunnen toki ihmisiä, joilla päihteet hallitsevat elämää, mutta he ovatkin poistuneet tuttavapiiristäni juuri siksi, että en sen enempää jaksa katsoa aamusta iltaan douppaamista kuin dokaamistakaan.

Se, miten esitän ulospäin mielipiteitäni koskien päihteitä sekä päihdepolitiikkaa on hyvin laskelmoitua. Elän siis pahimman tapaista kaksoiselämää sen suhteen. Tuntemattomille lähinnä korjaan heidän möläyttämiä idiotismeja huumeista tai niiden käyttäjistä. Tuttujen kanssa keskusteluissa tuon esille esimerkiksi hampun ravinnalliset ja lääkinnälliset vaikutukset. Ystävien kesken puhun täysin avoimesti päihteiden käytöstäni, niiden hyödyistä ja haitoista. Onhanse selvää, että ihmiset muodostavat eri piirejä, mutta en puhuisi päihdesyrjääntymisestä, vaan siitä, että normaalilla älyllä varustettu henkilö ei idioottia kauan jaksa katsella.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki ystäväni käyttäisivät laittomia päihteitä. Muutama kuukausi sitten eräs yläasteelta asti tuntemani henkilö, joka ei kertaakaan ollut muuta kuin alkoholia käyttänyt, pyysi saada kokeilla pilveä kun kokoonnuttiin kaveriporukalla istumaan iltaa.

Ajat siis muuttuvat ja ihmiset sen mukana. Itse näen tämän kulminoituvan siihen, että jonain päivänä sanat lääke, päihde ja huume tarkoittavat saamaa asiaa, eli psykoaktiivista substanssia.

Aineet siis eivät syrjäytä ihmisiä omiin piireihinsä, vaan asenteet ja tiedon/ymmärryksen puute.

[piisamirotta]

Se, miten esitän ulospäin mielipiteitäni koskien päihteitä sekä päihdepolitiikkaa on hyvin laskelmoitua.

Samoilla linjoilla. Tulee mieleen hassu keskustelu luokassa viime keväänä vapun jälkeen:

Luokkalainen: "Väkivaltanen käytös johtuu huumeista"
Minä: "Huumeet on laaja joukko vaikutuksiltaan aivan erilaisia aineita. Jotkut passivoi ja jotkut stimuloi. Siinähän yrität osoittaa, että väkivaltanen käytös johtuu yksinomaan niistä"
Luokkalainen: "Sun täytyy käyttää jotakin"

Tälläisille ihmisille on turha edes puhua huumeista. Nehän näkee suoraan läpi.

Johtopäätös oli tosi, mutta täysin arvauksen varassa tehty. Jos joku vastustaa mutu- perusteluja huumeiden luonteesta, leimautuu heti käyttäjäksi olipa sellainen tai ei. Kokonaisuudessaan porukka luokas ei onneks suhtautunu yhtä masentavan vajaasti kun toi yks. About puolet oli ainakin kokeillu pajatsoo. Parille tyypille pysty puhumaan kuosailusta rehdisti, koska tiesin ettei niitä keskusteluja kuuluteta muille selän takana. En noiden parin lisäks aiheesta puhunu muille. Saatoin mainita kokeilleeni jos muutkin myönsi, mutta siihen se jäikin.

Nykyisin mä kiellän käyttöni, mikäli ei varmasti ole luottotyyppei tai muita käyttäjiä ympärillä. Jollain ihmisillä on niin paljon suomuja ettei tiedä kumpia ne on; ihmisiä vai käärmeitä. Kännissä tulee tosin satunnaisesti möläytettyä jotain kodeiini/subu kokeiluista tutuille. Sitten seuraavana päivänä ruoskii itteensä ton takia darran lisänä. Syytä onkin, opiaatteihin suhtaudutaan paljon todennäköisemmin jyrkemmin kuin poltteluun.

[C0H0]

Sanoisin et pikemminkin runsaasti päihteitä käyttävät päätyvät omiin piireihinsä. Nekin jotka joka viikonloppu vetelevät kännejä oleskelevat ainakin viikonloppuisin muiden suurikuluttajien kanssa. Kannabista käytetään nykyään sen verran laajasti ja alkaa olla melko hyväksyttyä toimintaa, että sen satunnaispolttelijoita löytyy mistä vain. Piriä ja naksuja satunnaisesti käyttäviä tiedän rakennusmiehistä ja ravintolatyöntekijöistä. Runsaasti piriä käyttäviä olen löytänyt vain syrjäytymisvaarassa tai jo syrjäytyneiden porukoiden sisältä, mikä onkin melko ymmärrettävää. Itse olen suurimman osan aikuisiästäni ollut veroja maksava kansalainen vaikka välillä mennyt kaikenlaisia päihteitä niin en liiemmin suurkuluttajien porukoissa ole oleskellut, siinä syntyy aika nopeasti se vaara että alkaa itellekin maistuu liikaa. Sellanen defenssi rakentunut et jos jollekin alkaa päihteet maistumaan liikaa niin alan välttelemään tällasen henkilön seuraa.

Vain deelejä käyttävät tosin tuntuu erakoituvan myös tietynlaisiin porukoihin mut suurin osa ei kyl ole kovinkaan syrjäytyneitä, eikä siitä porukasta välttämättä edes kaikki käytä deelejä tai muitakaan päihteitä sen kummemmin. Se varmaan johtuu puhtaasti siitä että ajattelutapa muuttuu erilaiseksi kuin valtaväestöllä jos käyttää paljon psykedeelejä itsensä etsimiseen tai muuhun kehittävään.

[wRRa]

Vain deelejä käyttävät tosin tuntuu erakoituvan myös tietynlaisiin porukoihin mut suurin osa ei kyl ole kovinkaan syrjäytyneitä, eikä siitä porukasta välttämättä edes kaikki käytä deelejä tai muitakaan päihteitä sen kummemmin. Se varmaan johtuu puhtaasti siitä että ajattelutapa muuttuu erilaiseksi kuin valtaväestöllä jos käyttää paljon psykedeelejä itsensä etsimiseen tai muuhun kehittävään.

Oma kaveriporukkani pitkälti just tällainen, eli psykedeelejä käyttäviä tyyppejä. Tosiaan tuntuu että jengi on avoimempaa ja välittää enemmän toisistaan. Samaa ilmiötä en ole huomannut esim. pirin päivittäiskäyttäjissä.

Tehdään yhdessä paljon muutakin kuin vedetään huumeita; pyöritellään tulia, käydään sirkustreeneissä, pidetään meidän kommuunissa maalauskerhoa, jamitellaan hylätyillä taloilla, matkustellaan, istutaan iltaa ihan muuten vaan... Jostain syystä silti suurin osa porukasta on vähintäänkin kokeillut, vaikka huumeet ei sinänsä todellakaan ole ainoa yhdistävä tekijä eikä suurin osa ole mitään päivittäiskäyttäjiä. Tuntuu myös että moni on hiukan keskivertoa älykkäämpi... ainakin siis koulussa olevat näyttäisivät pärjäävän aika paljonkin keskivertoa paremmin, vaikkeivät välttämättä näe vaivaakaan hirveästi. Itse myös pääsin lukiosta lähemmäs ysin keskiarvolla ulos.

Tunnen oloni aika kotoisaksi tässä porukassa. Meininki ei tunnu ihan niin pintaliidolta kuin "tavisten" kans.

Välillä on jotenkin harmittanut se, miten vaikea on palata enää menneeseen. Kerran kun oot nähny värejä, et voi enää tyytyä ajattelemaan maailmaa mustavalkoiseksi. Koettua ei saa kokemattomaks. Tuntuu vaikealta olla tekemisissä "ei käyttäjien" kanssa, muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Nämä tyypit ovat myös keskivertoa älykkäämpiä ja jotenkin avaramielisempiä, vaikkeivät olekaan kokeilleet mitään.

[tRip]

Mä olen huomannut miten välitön vaikutus sillä onkaan..
että voiko olla täysin vapautuneesti sitä mitä on.. oma itsensä.
Sen kummemmin lokeroimatta.. Sen kummemmin tekemättä päihteistä, kuin muustakaan sen kummempaa numeroa.
Asiat on niinkun ne on. Ja kaikki on just niinkun pitääkin.

Mun ystäväpiiriä ei yhdistä mikään yksittäinen seikka..
Kaikilla omat ongelmansa, kaikilla hyviä ja huonoja kausia.
Ja kieltämättä suuri osa heistä käyttää päihteitä enemmän tai vähemmän.. kunhan se ei ole ainoa yhdistävä tekijä.
Ainakin näissä seurapiireissä missä mä elän, pidetään toisistamme huolta.

Aina joku kaveripiiristä on se reppana, joku taas se risto-reipas..
Aina löytyy ainakin se yksi, jonka kanssa viettää selviä päiviä.
Kaikella aikansa ja paikkansa.

Tuttavapiiriäni koostuu siis pääasiassa samanhenkisistä ihmisistä.

En häpeile sitä mitä olen, tai mitä olen joskus ollut. Eikä sillä ole merkitystäkään sinällään.

Saatan joskus sanoa suoraan ('paremmissakin piireissä'), että olen mä ollut joskus päihdeongelmainen..
Harvoinpa se neutraalia suurempaa reaktiota toisessa herättää.
En mä edes halua elää kaksoiselämää sen suhteen.
Toki on asioita mitä jätän kertomatta useimmille.
On asioita joista tyystin vaikenen tietyille tahoille.
On asioita joista ei tarvitse edes jauhaa sen enempää.

Kuhan lähipiirilleen (etenkin itselleen) osaa olla vilpittömästi rehellinen.. et missä mennään.

Ei kukaan mua moralisoi tai saarnaa mulle miten mun tulis elää.
Kuhan meininki pysyy freesinä.
Itselle se on ehkä tärkeintä.

Sillä ei ole väliä, onko käyttäjä, päivittäiskäyttäjä, sekakäyttäjä, veden suurkuluttaja tai raittiusmies.
Kuhan toisella on arvot kohillaan.. ja niin edespäin.

Tosissaan olen todennut, että kunhan on rehellinen itselleen, voi myös olla rehellinen muille.
En mä salaile käyttöäni. En myöskään provosoi.
Ei musta päällepäin huomaa että olisin aineiden käyttäjä.

Sit huomaan liikkuvani väärien ihmisten seurassa, jos huomaan toisen arvottavan ihmisiä statuksen mukaan.

Eli joo.. kait sitä elinpiiri on kaventuneena melko laajalle..
Yksi yhdistävä tekijä pätee kaikkin heistä. Jokainen on arvokas juuri sellaisena kuin on.
Mielenkiinto psykedeeleihin/päihteisiin on myöskin yksi olennainen seikka.. silti se tuntuu nykyisin olevan sivuseikka.

Mutta tottakai, jossain piireissähän mäkin liikun.
En vain osaa lokeroida tarkalleenottaen että missä.
Kiteytettynä ehkä: Vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa viihdyn..

Mut kyll.. Mulla on se tuttu ja turvallinen kaveriporukka, joiden kanssa tulee hengailtua usein, ja pidetään tiiviisti yhteyttä, vaihdetaan kuulumisia ja pidetään toisistamme huolta.
Se on hienoa että olen löytänyt tieni osaksi tällaista yhtenäistä porukkaa.

Sitten on näitä hajanaisia kavereita, ja kaveriporukoita, ystäviä, frendejä..

Kuitenkin loppupeleissä piirit on pienet.

[wRRa]

Niin ja jotenki... välillä ku sitä eksyy tavispiireihin niin sitä hämmentyy niistä jutuista. Tuntuu että ihmiset ei ole kauheen kiinnostuneita maailmasta ylipäätään. Mä oon jopa saanut taviskavereiltani kommentiksi että "miten sä ees tollasia jaksat miettiä..." ja kun oon kysynyt, että mitä he sitten miettivät, niin vastaus on ollut "No, mä ainakin mietin esim. että mitä huomenna on koulussa ruokana.."

Sit nää "Mitä teit viime viikonloppuna kännissä"-tyyliset aiheet ei vaan kiinnosta niin paljoa. Kämppiksen kans meil on usein tapana puhua kaikenlaisista uusista tutkimuksista liittyen fysiikkaan/kemiaan/psykologiaan tai muuten vaan johonkin maailmankaikkeuden rakenteeseen. Tuntuu mielenkiintoiselta ymmärtää vähän paremmin ympäröivää kokonaisuutta. Psykedeelipäät tuntuu miettivän tällasia asioita enemmän kuin perus känniääliöt. MUTTA oon myös huomannut, että älykkäiden ei-deelipäiden kanssa keskustelu on usein ihan yhtä antoisaa.

[Mushru]

Psykedeelipäät tuntuu miettivän tällasia asioita enemmän kuin perus känniääliöt.

Niin. Mun mielestä se ei vaikuta suuntaan tai toiseen,omien kokemuksien mukaan.
Toki huumekulttuurista voi puhua vapaammin ja deelipäät&huumeidenkäyttäjät yleensä ehkä ovatkin avoimempia,
mutta ei tee yhtään sen fiksumpaa tai paremmin keskustelevaa. Mutta kyllähän sä mainitsit,että ei-käyttäjiltä löytyy myös samanlaist
mielenkiintoo keskusteluihin.

Itse olen huomannut,kuten moni muukin, että just joidenkin käyttäjien kans puheenaiheet jää siihen douppiin ja oheistoimintaan,
mut näilläkin ihmisillä huumeet ovat hyvin hallitseva asia elämässä. Joidenkin kanssa se ei haittaa juurikaan.

Mut nääkin on niin ihmiskohtaisia juttuja,kuten kaikki se,mistä me jutellaan,miten jutellaan,oli huumeidenkäyttäjä tai ei.
Mua vituttaa luokittelut ja lokeroinnit,tavis tai käyttäjä,ihan VITUN sama,ei se käyttö tai käyttämättömyys tee kenestäkään ihmeellistä.

Mä en oo kohdannut ketään joka olisi mut tuominnut (poislukien perhe),koska mä en oo kokenu tarvetta heti kertoa mun harrastuksista.
Mä en koe huumeidenkäyttöä niin ihmeellisenä tai erilaisena asiana että heti siitä höpöttäisin. Se on vaa yks juttu muiden joukossa.
Se ei oo hallitseva asia mun elämässä.

Mulla on kavereina taviksia ja käyttäjiä. Puheenaiheet eivät rajotu mihinkään olin kenen kanssa tahansa.
Syvällisiä keskusteluja,läpänheittoo,möllöttämistä,huumehista höpöttelyä. Ihan sama.
Kyllä mä kuulen joskus moralisointia,käyttäjäkavereilta kuin myös ei-käyttäjiltä.

Tosin ei mulla ole laajasti kavereita,joten en voi sanoa,että oisin ''syrjäytynyt'' käyttäjien piiriin,päinvastoin.
Oon enemmänkin irtautunut käyttäjäpiiristä,monestakin syystä.

Mut en mä luokittele mun ystäviä tai itseäni. Mä en luokittele ketään.

Sit nää "Mitä teit viime viikonloppuna kännissä"-tyyliset aiheet ei vaan kiinnosta niin paljoa.

Mut onks se sit mielenkiintosempaa ''Mitä teit viime viikon pireissä?''
Riippuu toki,sisältääkö jotain todella hauskaa,mutta harvemmin kyllä muakaan kiinnostaa.

[placebo]

Monesti ainakin itte huomannut että henkilöllä joka itse käyttää jonkinlaisia huumausaineita loppuu itsellä mielenkiinto keskustella huumeita käyttämättömän ihmisen kanssa. Joskus jopa tuntuu siltä, että jotkut käyttäjät olisivat jollakin tavalla ylpeitä käytöstään ja pitävät heitä jotka eivät käytä tylsinä, tyhminä tai jotakin sinne päin. En tiedä sitten mistä tämä johtuu..Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että ei sillä mitään väliä ole käyttääkö vaiko ei. Kaikki me samasta lihasta kuitenkin ollaan veistetty. Ja yleensä se kuitenkin on ihan henkilökemioista kiinni kenen kanssa sosialisoituu, mutta ehkäpä juuri siksi huumeitakin käyttävät vain tietynlaiset henkilöt?

[testeri420]

Kirjoittaja placebo » 27 Helmi 2012, 15:37
"mutta ehkäpä juuri siksi huumeitakin käyttävät vain tietynlaiset henkilöt?"

Jepa. Huomannut saman homman että huumeita käyttää tietynlaiset henkilöt.
Taiteilijat, muusikot ja tutkimusten mukaan erityisesti ne joita on elämä varsinkin lapsuusvaiheessa potkinut rankasti päähän.

En minäkään ennen ymmärtänyt tavallisia ihmisiä.
Nyt vähän vähemmän narkannut tässä kuluneet kaks vuotta niin huomannut että alkanut tuo normaali elämä kiinnostaa. Jännä.

[King Ink]

Voisin kokea kuuluvani kolmeen porukkaan asuinpaikallani. Bändikaverit (myös kännikaverit), urheilukaverit ja huumeidenkäyttäjäkaverit (jotka on jakautuneet selkeesti kannabiksen- ja psykedeelienkäyttäjiin). Ei kyl tuntus yhtään hyvältä sotkee noita porukoita keskenään, tuntuu turvalliselta pitää kaikki erillään. Välillä tulee jopa sellainen olo kuin olis ihan eri ihminen urheilua harrastavien kavereiden kanssa, kuin esim. pilvenpolttajakavereiden kanssa, vaik yrittääkin olla just itsensä kaikkien kanssa. Elän kolmois, tai neloiselämää.. vaik rehellisesti kaikkien kanssa oonkin just hölömö ja joskus outo itseni.

Ei pystyis sulkeutumaan vaan tietynlaisten ihmisten seuraan. Alkaa tympimään tietyt kaavat niin nopeasti, että tarvii vaihtelua. Onneks tekee monenlaisia asioita.

Ehkä jos pitäis valita minkälaisten ihmisten kanssa ois loppuelämänsä, niin lopettaisin huumeiden käytön ja siirtyisin seurustelemaan pelkästään urheilua harrastavien raittiiden sosiaali- ja terveysalan ihmisten kanssa. Tai sitten psykedeelejä harvakseltaan nauttivien keskuuteen, he kun tuntuuvat olevan kiinnostuneita niin monenlaisista asioista. Ja jollain tapaa ajatusmaailma menee samoilla radoilla itseni kanssa, varmaan kun psykedeelit availee kaikilla samantapaisia ovia päässä.

Paljon ryyppäävät tai kannabiksen heavykäyttäjät kyllä jättäisin varmaan välittömästi, ellen itse harrastaisi kumpaakaan, tai ei olisi jotain muita yhteisiä juttuja, kuten elokuvat tai musisointi. Tuntuu et niiltä puuttuu aika suurin osa siitä terävimmästä kärjestä mikä tekee ihmisestä mielenkiintoisen. Ihan tylppejä tyyppejä. Pilvenpolttajat vain putkien aikana, ja rankasti ryyppäävät riippumatta siitä ovatkin kännissä vai eivät. Ei mitenkään huonompia ihmisiä, mut ei kovin mielenkiintoisiakaan.

Kannattaa tehdä monenlaisia asioita, monenlaisten ihmisten kanssa, niin tulee monipuolisesti kaikenlaista informaatiota päähän. Jos kaipaat fiksumpaa seuraa kuin ne kaveriporukkas savupäät, niin rupee tekemään jotain muuta kuin polttamaan pilivee niiden kanssa. Mut jos oot tyytyväinen, niin mitteepä järkee sitä ois lähteekään piirejään laajentelemaan?

Enkä siis todellakaan pidä savupäitä järjestään tyhminä tai tylsinä ihmisinä.. varmasti löytyy myös päivittäispolttelijoita jotka vielä jaksaa tehdä muitakin asioita..

[Feya]

On ymmärrettävää, miksi käyttäjät muodostavat (en kutsuisi sitä syrjääntymiseksi) omia piirejään - on ihan luonnollista, että ihmiset haluavat hakeutua omanlaistensa ihmisten seuraan, varsinkin kun päihteet ovat monille harrastuksen lisäksi elämäntapa ja niiden ympärille on kehittynyt oma kulttuurinsa, kuten pukeutumistyylit, musiikki ja maailmankatsomukset.

Itsekin nautin huumeiden käyttäjien seurasta, koska heidän joukostaan löytyy paljon itseni kaltaisia moderneja hippiä, jotka nauttivat samoista asioista kuin minä. Mutta mulla on kuitenkin useita ystäviä, jotka eivät käytä mitään päihteitä (he ovat kuitenkin tietoisia omasta käytöstäni - en pystyisi olemaan ystävä ihmisen kanssa, jolle en voi olla rehellinen) ja välillä heidän kanssaan on jopa mukavampaa viettää aikaa, koska jotkut kaman kiskojat eivät enää osaa puhua muusta kuin huumeista, tai mikä pahinta, pitävät itseään muita ihmisiä parempina huumeiden käyttönsä takia.

[C0H0]

Itse oleskelen vain sellaisten kanssa jotka käyttävät alkoholia. Tosin muutaman kaverin oon tutustuttanut muihinkin päihteisiin, ja yleensä kyllä jos itsellä on jotain niin koitan tarjota ja saada jonkun kokemattomat kokeilemaan. Onhan se kivempaa jos toinenkin samoissa oloissa. Onhan se jännää sit kuunella enskertalaisen selostavan mitä oloja saa. Kuitenkin jokaisen oma valinta haluaako tai ei, en ala tyrkyttämään jos selvästi sanoo ei kiitos.

Oon muutaman kerran tarjonnut jollekin satunnaiselle lakkaa baarissa, kun vessassa otin dosea peilin edessä kun kelasin et nopeesti pystyy ottaa eikä ketään tule, niin yks käveli just sisään kysy mitä toi on niin pitihän sitä tarjota kun sitä paljon oli. Oli kuulemma ollut hyvissä fiiliksissä kun myöhemmni nähtiin.

[anaganja]

Tuntuu että syrjäydyn huomaamattani ja tahtomattani mutta en pysty tekemään asialle mitään.
Jumitan samojen kavereiden kans jotka ei onneksi ole huumeiden ongelmakäyttäjiä. En tapaa uusia ihmisiä, koska tuntuu ettei kiinnosta sekasi mennä mihkää..
Pitäis hommata joku muuki elämä ku tälläne aamulla kouluun/duuniin, illat sekasi ja viikonloppusin järkyttävä kuosi.
Hyvin masentavaa, mutta itestähän se muutos pitää lähtee.

[Kobe]

Ei saa unohtaa "sitä toista elämää" mikä pitää sut jollain tavalla yhteiskunnassa. Karu tosiasa on että jos oot irrallaan yhteiskunnasta, oot yksin. Ite pyrin pitämään yllä tietynlaista julkisivua, lähinnä pakosta että en leimaudu joksikin joka oikeasti olen. Oon huomannu että tästä on hyötyä monessa asiassa. Yhteiskunnassa on paljon paskaa ja muuta huomautettavaa mutta sellainen yhteiskunta meillä sattuu olemaan ja se tuudittaa rautakehdossaan varmaan 99% väestöstä. Tuo luku on kuitenkin pienenemään päin mutta onhan se selvä että se 1% miettii pienissä piireissään että miksi ollaan niin syrjäytyneitä. Mun mielestä se on väärä sana. Yhteiskunta on ku paskanen vasara työkalu jota voi aika hyvin käyttää hyväkseen jos uskaltaa ottaa sen riskin että sitä paskaa saattaa roiskua vähän ittensäki päälle Menee vähä OffTopic jo mutta samaa aihetta tää loppupeleissä on. Ja kyllä, tiedän että kaikilla ei oo samoja lähtökohtia tai resursseja mutta aina on jotain tehtävissä. Anaganja sanoiki sen tuossa viestissään aika hyvin mielestäni.
Itsellä tulee hengailtua tämmösten "samankaltaisten" kanssa. Ihmisiä joille päihteet ovat tuttu juttu mutta selviävät elämästä ja arjesta hitin voimalla ja satunnaisilla tripeillä/madamentanssituksilla. Oishan se hieno elää yhteiskunnassa jossa ei tarvis mitään julkisivuja samanlaisen elämän suojaksi mitä nyt elää. Maybe some day.

Merkittävin tekijä lieneekin aineet joita käyttää. Helpompi on tällaisen perushiisaajan pitää jauhopussin narut sopivan tiukalla ja kanneskella sitä tuolla ihmisvilinässä ku kaverin jolle päivittäiset töötit IV:nä on ihan normaali juttu. Kaikki on suhteellista, jos suhteellisuus on vaan yks dogma ni tulee ongelma. Kaikki on samanarvosii mut jos joku kuvittelee olevansa toista parempi, se putoo itseasiassa alemmas. Joten periaatteessa voidaan ajatella että me olemme niitä ylemmällä tasolla olevia. Ei sillon puhuta enää syrjäytymisestä kun sillä ei ole merkitystä oman hyvinvoinnin kannalta. Ei mua ees kiinnosta hengailla ihmisten kanssa jotka eivät ymmärrä mun ideologiaa. Ei niin tarvitse ajatella mutta jos ei edes ymmärrä niin saa mun puolesta olla. En suostu mieltäni pahottamaan/rasittamaan tämmösen takia

[Happohuppu]

Tekee ihan hyvää pyöriä päihdeporukoiden lisäksi ns. normi-ihmistenkin seurassa. Saa perspektiiviä siihen päihteidenkäyttäjien elämänmenoon.

Jos liikaa uppoutuu vain narkkien maailmaan, on hyvin vaikea enää yrittää määritellä esimerkiksi sitä, milloin omasta käytöstä muodostuu ongelma ja tulevaisuuden mahdollisuudet elämässä alkavat rajoittua.

[piisamirotta]

Tekee ihan hyvää pyöriä päihdeporukoiden lisäksi ns. normi-ihmistenkin seurassa. Saa perspektiiviä siihen päihteidenkäyttäjien elämänmenoon.

Totta. Tuon lisäksi on toinenkin syy miksi kannattaa pyöriä muissakin piireissä. Päihdeporukoissa kaikki liittyy jotenkin käyttöön. Tässä tuskin on mitään yllättävää, mutta seuraus on ettei päihdeporukoissa oleskelu tunnu mielekkäältä jos a)kuosailee suht harvoin tai b)pyrkii kuosaamaan harvemmin.

Kolmas peruste normaalien ihmisten kanssa oleskeluun liittyy olosuhteisiin, jotka sallivat mahdollisuuden havainnoida persoonaansa todenmukaisemmin. Päihdeporukoitten ulkopuolisissa piireissä ollaan useammin selvin päin. Erilaisten tilanteiden kokeminen selvänä tarjoaa parhaimman asetelman oman persoonallisuuden tarkastelulle. Tätä pitää avata enemmän.

Tapa miten selvinpäin kokee jonkin tilanteen valottaa enemmän käsitystä siitä millainen todellisuudessa on, koska reaktiot ja niiden vahvuus määrittyy spontaanisti. Päihteitä käytetään nähdäkseni sen takia, että halutaan moninkertaistaa myönteiseksi koettu tunne tai latistaa ikäväksi koettu tunne. Ne toimivat siis tietynlaisena suodattimena, joiden avulla koetaan tilanteet sellaisena kuin ne halutaan kokea.

[MissPsychedelic]

"Niin ja jotenki... välillä ku sitä eksyy tavispiireihin niin sitä hämmentyy niistä jutuista. Tuntuu että ihmiset ei ole kauheen kiinnostuneita maailmasta ylipäätään. Mä oon jopa saanut taviskavereiltani kommentiksi että "miten sä ees tollasia jaksat miettiä..." ja kun oon kysynyt, että mitä he sitten miettivät, niin vastaus on ollut "No, mä ainakin mietin esim. että mitä huomenna on koulussa ruokana.."

Minusta tuntuu, että tämä on harmillisen yleinen harha.

Enemmän jopa koen, että psykoaktiiveja nauttivat henkilöt ovat mustavalkoisempia keskustelukumppaneita kuin "taviskaverit" (aivan hirveä nimitys, mikä tämän määritelmä on?). He tuntuvat nimenomaan ajattelevan olevansa jotenkin valtaväestöä fiksumpia ja kuvittelevat ajattelevansa monisyisemmin.

Tämä ei välttämättä liity aiheeseen, mutta koen aivan käsittämättömän kokoista myötähäpeää kohdatessani päihteistä nauttivan henkilön, joka elää sosiaalituilla pienessä kunnan vuokraläävässään ja haukkuu hänet elättävän yhteiskunnan koska ei saa kasvattaa kannabista rauhassa. Ja näitä on paljon.

[miymau]

On nää porukat, joissa doupataan ja dokataan päivittäin, eikä kukaan tunne ketään joka ei käyttäis. Päihteiden lisäks ei ole muuta elämää. Kritiikki tätä ryhmää kohtaan on ihan paikallaan. Tunnen näitä ihmisiä, enkä hirveesti sitä touhua rikollisuuksineen arvosta. En kuitenkaan itseni lisäks tunne oikeen ketään muuta, jolla homma pysyy lapasessa, ja omistaa ns. "normaalin elämän".
Faktahan kuitenkin on, että suurin osa huumeiden käyttäjistä on juuri mun kaltasiani, lääkäreitä jotka vetää vähän nappeja vapaalla, ihmisiä jotka selviää töiden deadlineista pirillä, rentoutuu pilvellä yms. Mutta eihän sitä voi kellekään oikeen kertoa. En mä todellakaan olis selvinny viime talven talonrakennuksesta -20c pakkasessa ilman hetkenkään lämpöä, ilman että olisin vaikeina päivinä ottanu 4-meciä. Mut mä yritän oman elinpiirini sisällä muuttaa näitä käsityksiä. Esim. duunikaveri, jonka kanssa olin muutaman kuukauden tehnyt töitä, ja joka arvosti mua, haukku huumeiden käyttöä ja käyttäjiä. Pamautin sille, että mä olin aika moneen otteeseen ollu sen seurassa aineissa, ja olin silläkin hetkellä. Meni jauhot suuhun, ja sen jälkeen se on alkanut avartaa näkemystään ja ollu kiinnostunu asiasta. Joitakin jos haluun enemmän shokeerata, kerron että käytän välillä suonensisäisesti. Jo viis vuotta.
Mä en anna ihmisten ennakkoluulojen pilata mun elämää ja syrjäyttää yhteiskunnasta.

[smokywestern]

Sitä vaan jossakin vaiheessa huomaa, että kaikki ei-päihteilevät kaverit on jääny jonnekkin kauas menneisyyteen ja kaikki ympärillä olevat kaverit kuosaavatkin sitten melko säännöllistä tahtia. Tästä paluu takaisin streittiin maailmaan onkin jonkinsortin (mahtavaa riimiä) pidempi matka. Ehkä koulusta avautuu vaikka sitten uusia tuttavuuksia, joille riittää vain se letaalidose elämää ja ehkä siihen itsekkin pääsee mukaan

[Pariah]

Syrjäytyminen.

Syrjäytyminen douppijengeistä

Muilla alkaa menemään pikkusen liian lujaa. Yrität puhua järkeä ja samalla vaistomaisesti vähennät omaa kuosaamista. Douppaajat alkaa pitämään sinua ulkopuolisena. Douppaajilla omassa piirissään vaan kuviot tummenee. Et tunne enään niitä ihmisiä.

Syrjäytyminen normaalielämästä

Vaikea olla ajattelematta monisyisemmin ja kyseenalaistaa melkeinpä kaikkea. Kaikelle pitää löytyä jokin tarkoitus. Yritäppä siinä sitten olla normaalielämässä kiinni jossa on paljon asioita jotka vain on jollain tavalla eikä kellään kiinnosta ottaa selvää miksi. Olisi niin helppoa jos haluaisi elämältään vain sen farmariauton, talon, koiran, vaimon ja pari lasta.

Nämä kaksi kun tapahtuu yhtäaikaa niin siinäpä onkin sellainen kombo joka johti minulla kuukausien sairaslomaan masennuksen takia jota lääkitsin kodeiinilla ja hatsilla.

[frapathea]

Olisi niin helppoa jos haluaisi elämältään vain sen farmariauton, talon, koiran, vaimon ja pari lasta.

Nämä kaksi kun tapahtuu yhtäaikaa niin siinäpä onkin sellainen kombo joka johti minulla kuukausien sairaslomaan masennuksen takia jota lääkitsin kodeiinilla ja hatsilla.

Olisi niin helppoa, jos haluaisi elämältään vain sitä kodeiinia ja hatsia. Anteeks mitä?

[Pariah]

Aa-a

Nuppi turrana oli helpompaa.