Petri6 wrote:
Buprella on niin pitkä puoliintumisaika, että se kaksi kertaa viikossakin johtaa pidemmällä käytöllä takuuvarmasti ongelmiin (plus ne käyttökerrat tuppaavat ajan kanssa tihenemään). Bupren ero alkoholiin tässä suhteessa on se, että bupre sopii joka tilanteessa käytettäväksi, ei sekoita päätä, muut eivät huomaa käyttäjän olevan bupreissa ja se tekee arjesta "paremman". Tästä syystä siihen on nähdäkseni paljon helpompi koukahtaa kuin alkoholiin.
Bupren ero alkoholiin jne. Bupre on just sen takia, ehottomasti itteni mielestä paras opiaatti. Se on juuri sellainen huume joka menee päivittäiskäyttöön. Itellä oikeastaan pahimmat riippuvuudet on tullut just noista huumeista joita voin käyttää missä vain, toisaalta enpähän oo niistä läheskään niin sekaisin, kuin vaikkapa holtittomasta psykedeelien käytöstä jota joskus harrastin tai vain pajarin poltosta puhumattakaan alkoholista. Mikä on pahin? Sen saa päättää kaikki itse. Mun mielestä tän takia, on aika perseestä, kun porukka puhuu sitä, että önönönö bupre on paskaa, varsinkin nää jotka tulee oman kokemuksen jälkeen kertoon, että lopeta sen paskan veto heti, ettet jää koukkuun. Kaikki sen tietää, että helposti se käy, ja toivon, että mahollisimman vähän niin kävis, mutta ei se tee siitä huumeesta paskaa. Jos joku käyttää monia vuosia paskan kiskomiseen niin kandee kysyä, oliko se sittenkään niin paskaa vai olinko vain hiton tyhmä silloin?
Okei oonhan itekkin jo monta kertaa sanonut toisaalta, että ehkä ois parempi ollu jättää buprekoukku väliin, toisaalta ne vuodet joita oon bupree vetänyt on ollut mun elämäni parhaat, enkä kadu yhtään, muuta kuin silloin, kun tulee reflat. Kaikkien huumeiden kanssa saattaa joutua selkäseinää vasten tilanteeseen, silloin kantsii syyttää itseään, mutta ei pahalla, vain oikeasti kysyä, haluunks mä tätä? Tekeekö tää hyvää enään? Silloin, kun alkaa tosissaan sanoa "ei" niin on valmis lopettaan.
Loppupeleissä itse koen bupren parhaaksi huumeeksi ja sen takia, en tiedä haluunko vieläkään lopettaa sen käyttöä kokonaan, muut huumeet bupren rinnalla tuntuu... No aika paljon heikommalta. Mulla alkoi 7 viikkoa sitten avovieroitus bupresta. Noin 4 viikkoa meni siinä, että pahimmat reflat lähti pois. Tällä kertaa (tais olla jo neljäs kerta, kun menin yli ne pahimmat fyysiset oireet ja 3 kerta avovieroituksessa) reflat oli erittäin erilaiset. Psyykkiset reflat oli jotain kovempaa kuin ennen ja nyt alkaa oleen sellainen tila jossa lainaan Simpsoneiden Moeta "Älä lopeta juomista, muuten alat muistaan minkä takia teet sitä." Huomaan taas kuinka oikeasti kaipaan sitä persoonaa mikä mä olen buprepäissäni, en ole yhtään tyytyväinen ihmiseen joka ei jaksa tehä mitään kehittävää kokoajan ja on väsynyt, helposti stressaantuva, kun taas buprepäissäni olen järjestelmällinen työnarkomaani, täynnä intoa elämässä oleviin asioihin ja onnistun toteuttaan niitä, kun en tarvitse niin paljon lepoa tai toisinsanoen olen aika passiivinen ilman bupree varsinkin jos tähän vielä pistää lisää sen, että en käyttäisi mitään huumeita.
Nyt oon taas jo muutaman kerran käyttänyt bupree ja tollainen pari kertaa viikossakin on todellakin jo liikaa, se aiheuttaa reflat, ei ehkä seuraavana päivänä, mutta noin kolmen päivän päästä nukkumisesta tulee hankalaa ja herään yleensä kipuihin. Virhe? Todellakin tietyssä mielessä, mutta taas... En mä voi jumittaa bupre vieroitusta montaa kuukautta tässä vaiheessa elämää. Pitää olla koulussa, pitää aloittaa työt ja vaikka mitä. Aika pitkä prosessi on lopettaa parinkin vuoden käyttö ja palautua siitä fyysisesti edes jotenkuten normaaliksi.
Bupre on haaste mulle nähtävästi se on ehkä mun huumeiden käytön yksi suurimpia haasteita, koska se merkittee niin montaa asiaa. Bupren käytön loppuessa mulle ei jää paljon huumeita joita ees haluan vetää aktiivisesti, ne muut on aika koettu. Melkein kohta 9 vuotta huumeiden käyttäjänä on tehnyt aika ison aukon mun minäkuvaan ja siitä nistin kuvasta siellä minussa on aika iso homma päästä eroon. Pitäisi vain keksiä jotain muuta, mutta arkeeni se bupre sopii hiton hyvin.
No jos taas pitäisi taukoo bupresta ja pitää muut pyörät pyörimässä. Ehkä tästä tulee jotain uutta ja opin jotain tosi tärkeetä, ja varmasti opin sitä jotain joka päivä.
Mitä vielä tulee bupren lopetukseen niin edelleen suosittelen hitosti a-klinikkaa. Sieltä avovieroitus, (silloin, kun on oikeasti ite valmis siihen ei väkipakolla kandee ees yrittää) pienentää toleranssiaan, hommaa bentso lääkityksen jos saa jostain lyricaa eikä oo sitä normaalisti käyttänyt niin se poistaa kovatkin reflat melkein kokonaan. Itse huomasin, että reflojen jälkeen pahinta oli itelläni yleinen levottomuus ja juurikin toimettomuus. Itse huomannut, että jokin puoli aivollinen puuha jeesaa hitosti. Urheilu on tosi jees omalla kohalla samoin, kun netti pokeri. (eks noihinkin jää koukkuun?) Tärkeintä on itelläni ollut se, että vaikka on tosi passiivinen ja juminen olo niin edes jotain saisi aikaan, omalla kohdalla täytyy silti myös varoa, ettei liikaa vaadi iteltään, koska se aiheuttaa vain uudestaan bupren käytön alun.
Ei bupre paskaa ole. Paskaa on vetää sitä ajatellen, että se on paskaa silloin kantsii kattoa peiliin ja miettiä omaa elämää ja tapojaan. Enkä sano sitä pahalla, itekkin vedän sitä ja monesti ihan ilolla.
Tosta bupren euforisuudesta. Niin itellä ainakin menee sillain, että bupre ja fentanyyli on kyllä piessyt, mopot, ooppiumteet, herskat, oksikodonit kyllä ihan 100-0. Jos on vähänkin tolee oppareihin niin joo sitten ei kyl mikään oikein missään tunnu, mutta tolettomana millikin naamariin bupree niin kyllä itelle siitä on tullut parhaat euforiat ja sentään ne kestää pitkäänkin. Mä ainakin saan siitä just sen mitä haen aina. Pitää vain pitää niitä taukoja.
