Buprenorfiini (mm. Subutex)

[Vortex]

Onko täällä ketään , jotka lopettanee pitkän bupren käytön hiljalleen. Siis isolla annoksella päivttäiskäyttäjiä useamman vuoden.? Kiinnostaa kuulla miten on onnistunu? Minkä verran ootte tiputtanu esim aina kuukaudessa?

Nyt on takana ~10 vuotta tämän paskan kera elämää. Näistä vuosista 6-7 viimeistä on päivittäistä, annostuksen ollessa 4-16mg, nasaali.
Viimeisen vuoden olen pyrkinyt annoksen pitämistä maksimissaa kahdeksassa ja vieroitus alkaa tulevana maanantaina.

Kirjoitan tästä ajasta vielä tarkemmin hieman paremmalla ajallla.
Nyt suunniteltu vieroitusjakso on noin 4:n kuukauden mittainen, eli se kysyy melko lujaa tahtoa ja itsekuria.
Annos tasataan pariksi viikoksi, jonka jälkeen sitä pudotetaan muutaman viikon välein.

Sanomatta lie selvää, ettei tästä ole ikuisuuksiin saanut irti yhtään mitään irti. Käyttö ainoastaan palauttaa toimintakyvyn ja elinkelpoisen tilan.


Olen työssäkäyvä, teen kahta duunia ja päätoimisessa ammatissani olen ollut saman työnantajan palveluksessa kohta 18-vuotta.

Motivaatio on korkealla, usko itseeni luja vaikka toisinaan sitä miettii MITEN mieli jaksaa ja motivoituu kun aine jää pois...

Mulla vieroitus kesti tuon noin neljä kuukautta. Mulla oli ensin annostus 10mg/vrk. Sitten lopussa eli noin 8viikon ajan laskettiin annostusta 1mg/vko. Yllättävän helposti meni tuo annoksen lasku, vasta kun annos oli 4mg, alkoi tuntua pahalta. Ja huomasi että sitä väsyi ja toimintakyky laski. Jos mahdollista, pyydä silloin että tahtia hidastetaan jolloin elimistöllä ja mielellä on aikaa tottua. Itse en älynnyt, eikä hoitaja ehdottanut, vaikka myöhemmin sanoi että oli huomannut minussa muutoksen kun annos oli enää noin vähän.

Itellä nyt vähän riistäytynyt taas bupren kanssa..

tuo itseäkin epäilyttää kun annos laskee riittävän alas.
Ja miten pääkoppa motivoituu mistään kun annos alhaalla tai nollissa.

Omalta kohdaltani luulen, ettei tuon jälkee ole tähän enää syytä koskea, mutta mutta. Kyllähän se muistijälki ollee ikuinen.

[renttuni]

Mulla suoraansanottuna ei meinannut pääkoppa kestää kun annos oli nollissa. Retkahdin kerran mutta sen jälkeen olin ylin vuoden ilman. Mutta eipä se muistijälki tosiaan ole mihinkään kadonnut, ja muutama kuukausi sitten retkahdin vetämään subua. Mutta ei ainakaan vielä ole onneksi päivittäistä.

[Vortex]

Mulla suoraansanottuna ei meinannut pääkoppa kestää kun annos oli nollissa. Retkahdin kerran mutta sen jälkeen olin ylin vuoden ilman. Mutta eipä se muistijälki tosiaan ole mihinkään kadonnut, ja muutama kuukausi sitten retkahdin vetämään subua. Mutta ei ainakaan vielä ole onneksi päivittäistä.

Arvotan tuota, ettei lipsahtanut päivittäiselle.
Varmaan sinäkin tiedät kuinka lyhyt matka siihenkin on.
Ihan uteliaisuudesta, mitenn handalsit tuon tyhjyyden/pään hallinnan? Ne lopetuskerrat mitä vuosien aikana on itsellä takana, niin samattomuus oon käsittämätöntä, samoin kiinnostus mihinkään täysin nolla, ellei nollan alapuolella. Sohvä, sänky, sulkeutuminen omiin oloihin nitukja kärsien.

Siinä mielestäni punnitaan tämän onnistuminen. Annoksen lasku varmaan onnistuu tiettyn pisteeseen ilman suurempia ongelmia,mutta mutta...

[renttuni]

Mulla suoraansanottuna ei meinannut pääkoppa kestää kun annos oli nollissa. Retkahdin kerran mutta sen jälkeen olin ylin vuoden ilman. Mutta eipä se muistijälki tosiaan ole mihinkään kadonnut, ja muutama kuukausi sitten retkahdin vetämään subua. Mutta ei ainakaan vielä ole onneksi päivittäistä.

Arvotan tuota, ettei lipsahtanut päivittäiselle.
Varmaan sinäkin tiedät kuinka lyhyt matka siihenkin on.
Ihan uteliaisuudesta, mitenn handalsit tuon tyhjyyden/pään hallinnan? Ne lopetuskerrat mitä vuosien aikana on itsellä takana, niin samattomuus oon käsittämätöntä, samoin kiinnostus mihinkään täysin nolla, ellei nollan alapuolella. Sohvä, sänky, sulkeutuminen omiin oloihin nitukja kärsien.

Siinä mielestäni punnitaan tämän onnistuminen. Annoksen lasku varmaan onnistuu tiettyn pisteeseen ilman suurempia ongelmia,mutta mutta...

En mä varmaan handlannukaan, koska vedän taas Mulla oli aika tuore parisuhde niin se vei mielenkiintoa pois huumeista. Oli muuttoa toiselle paikkakunnalle jne. Huumeiden tilalla pitäis olla jotain muuta kiinnostavaa. Tulispa mulle joku himo terveellisiin elintapoihin
Tärkein motivaattori oli se, että jos olisin vielä retkahtanut, multa ois viety lapsi.

[Blackened]

Se on paha kun ei ole mitään kattovaikutusta. Esimerkkinä nyt fentanyyli (josta mulla paljon kokemusta). Aina vaan nousee päähän mitä enemmän ottaa, eikä tarvi silleen odottaa tolejen laskemista. Tämäkin teksti varoituksena jollekin joka ehkä lukee näitä ja hakee ohjeita. Niin tein itsekin kun "aloittelin", ja vaultilta sai paljon neuvoja. Tulikin pari kertaa fentanyylin kanssa överit, kun ei sitä enää itse tajua kuinka suuri se annos jo on ja tappaisi jos ei olisi toleranssia.

Näinpä. Fentis- ja herskaöverit kokeneena bupre on todellakin turvallinen opioidi. Jännä, että equianelgesic-taulukossa buprenofriini on juuri ennen fentanyyliä, mutta juuri tuon kattovaikutuksen takia erittäin turvallinen, vaikka onkin erittäin vahva.

https://en.wikipedia.org/wiki/Equianalgesic

[Bentseeni]

Mulla suoraansanottuna ei meinannut pääkoppa kestää kun annos oli nollissa. Retkahdin kerran mutta sen jälkeen olin ylin vuoden ilman. Mutta eipä se muistijälki tosiaan ole mihinkään kadonnut, ja muutama kuukausi sitten retkahdin vetämään subua. Mutta ei ainakaan vielä ole onneksi päivittäistä.

Just näin. Oon ite käyttäny subua vuodesta 2002 enemmän tai vähemmän, on sinne vuodenkin tauko mahtunut alotusaikoina. Viimevuosina sitten sitä on mennyt paljon, tai ei paljon mutta säännöllisesti. Olin nyt 1kk kokonaan ilman, okei tosi mukava kun ei oo fyysisiä ja psyykkisiä refloja, tai niinhän sitä luuli, kun oli ollu viikon pari terve. Ni mielen valtas jotenkin semmonen tyhjyys. Tuosta kun sanoit ettei meinannu pääkupoli kestää kun meni nolliin. Niin mulle tuli samanlainen tilanne. edes 0.1mg vrk nenukkiin tekee mut toimintakykyseks ja päässä juoksee ihan "normaalit" ajatukset. Toi muistiläiskä pysyy koko elämän se on seikka saletti. Oon tällä hetkellä pienissä refloissa (ei kipuja, laatotusta) vatsa kuralla ja unta ei saa, pieni väristyksiä, kylmä / kuuma. En tiedä onko tää tän hetkinen tunne vai joku sairas tai "sairas" juttu, mutta nää pienetkin reflat on parempi kun ei fyysisiä refloja mitkä on kärsitty kun käyttö on kokonaan loppunut, nyt sentään tunnen jotain ja onhan tää vähän paska fiilis välillä, mut eipä oo pää ja keho ihan tyhjänä. Niin ja en ole koskaan ollut korvaushoidossa, että kalliiksi on tullut lysti.

[Blackened]

Nyt puhutaan asiaa. Tuo muistijälki on näin perstuntumalla kyllä niin totta, käsittääkseni on ihan tutkittukin, että mm. opioidiriippuvaisilla jää pysyvä jälki reseptoreihin, synapseihin ja hermosoluihin. Osalla vauriot korjaantuvat paremmin, osalla huonosti tai ei ollenkaan. Mielihyväkeskus tottuu tietynlaisiin ärsykkeisiin (opioidit, dopamiini jne.) ja sen jälkeen mikään ei tunnu miltään. Ei nyt ole lähdettä heittää, että vahvasti mennään "muistijäljen" varassa...

EDIT: No tässä nyt jotain. http://docplayer.fi/1087386-Opioidirese ... uvuus.html

[renttuni]

Järvenpään sosiaalisairaalan oppaassa oli tietoa just noista reseptoreista sun muusta. Siinä sanottiin että joillakin aivot eivät enää totu elämään ilman opiaattia, ja tarvii elinikäisen korvaushoidon että pystyy elämään normaalisti. Ei siis tarkoita että olis kamoissa jatkuvasti, vaan että pysyy terveenä ja toimintakykyisenä. Ja että siinä vaiheessa ei vaan auta että haluaa kuiville, kun kyse on aivokemioista niin omalla halulla ei ole asian kanssa enää mitään tekemistä. Kun luin tuota niin tunsin pelkoa siitä että kuulunko itse tuohon joukkoon jonka aivot eivät enää sopeudu elämään ilman opiaatti-annosta. Ainakaan yli vuoden kuivilla olo ei auttanut mitäään.

Kunpa en olisi ikinä tutustunut bupreen ja totuttanut itseäni siihen. Onkohan enää tulevaisuutta ilman buprea..

[Blackened]

Järvenpään sosiaalisairaalan oppaassa oli tietoa just noista reseptoreista sun muusta. Siinä sanottiin että joillakin aivot eivät enää totu elämään ilman opiaattia, ja tarvii elinikäisen korvaushoidon että pystyy elämään normaalisti. Ei siis tarkoita että olis kamoissa jatkuvasti, vaan että pysyy terveenä ja toimintakykyisenä. Ja että siinä vaiheessa ei vaan auta että haluaa kuiville, kun kyse on aivokemioista niin omalla halulla ei ole asian kanssa enää mitään tekemistä. Kun luin tuota niin tunsin pelkoa siitä että kuulunko itse tuohon joukkoon jonka aivot eivät enää sopeudu elämään ilman opiaatti-annosta. Ainakaan yli vuoden kuivilla olo ei auttanut mitäään.

Kunpa en olisi ikinä tutustunut bupreen ja totuttanut itseäni siihen. Onkohan enää tulevaisuutta ilman buprea..

Mietin aivan samaa. Vaikka olin jo 7 vuotta ilman opioideja niin en silti ollut "ehjä", vaan tarvoin väkisin ja yritin todisella itselleni, että minustakin voi tulla päihteetön ja nuhteeton kansalainen. Kun taas vuosien jälkeen repsahdin, tunsin tulleeni kotiin. Pelkään myös tulevaisuutta, jos se on kipuilua ja loputonta kaipuuta hamaan loppuun saakka. Aivan kuin kehossa olisi jonkin elintärkeän hivenaineen puutostila, mutta se hivenaine onkin opioidit ja tarkemmin buprenorfiini.

Diabeetikot ovat riippuvaisia insuliinista, opioidiriippuvainen opioideista. Vaikka kyllä kieltämättä kaipaan myös sitä turruttavaa vaikutusta, niin tärkeintä olisi pystyä tuntea itsensä kokonaiseksi ja ehjäksi. Riippuvaisena oleminen ilman buprea tuntuu lukemani ja kuulemani perusteella aivan fibromyalgialta/CFS:ltä (Chronic Fatigue Syndrome), tunnen siis erään fibroa sairastavan ja oireet ovat kuin yksi yhteen.

[rufftuff]

Muistijälkeen ja elämään tottumiseen liittyen, niin näin on sanottu usein että, se toipuminen vie yhtä kauan tai kauemmin kuin oot sitä kamaa vetäny, että siinä aika toivoo herättävää infoo, mutta ihmekkös tuo jos miettii et sitä kamaa rykiny 15vuotta niin ei siitä ihan muutamassa vuodessa voi oottaa toipuvansa.

Ja mitä tohon muistijälkeen tulee niin näin opin hoidossa ollessani, että sen vanhan opitun muistijäljen rinnalle/tilalle pitäis alkaa tekee uutta muistijälkee uusista tavoista ja korvata se vanha jälki, eli että on ottanu kamaa joka käänteeseen, niin joskus tulevaisuudessa tää uudempi muistijälki alkais korvaamaan sitä vanhaa.

Kaman lopettamisessa loppupeleissä täysin onnistuu n. 5%, jos ajattelee että tavoittelee täyttä raittiutta.

Mutta joo pakko myöntää että vitun tiukassa tuo opittu tapa on, että ottaa opiaatteja joka mahdolliseen olotilaan, aikaa vaaditaan tosi kauan että muutos tapahtuu.

[Blackened]

Muistijälkeen ja elämään tottumiseen liittyen, niin näin on sanottu usein että, se toipuminen vie yhtä kauan tai kauemmin kuin oot sitä kamaa vetäny, että siinä aika toivoo herättävää infoo, mutta ihmekkös tuo jos miettii et sitä kamaa rykiny 15vuotta niin ei siitä ihan muutamassa vuodessa voi oottaa toipuvansa.

Ja mitä tohon muistijälkeen tulee niin näin opin hoidossa ollessani, että sen vanhan opitun muistijäljen rinnalle/tilalle pitäis alkaa tekee uutta muistijälkee uusista tavoista ja korvata se vanha jälki, eli että on ottanu kamaa joka käänteeseen, niin joskus tulevaisuudessa tää uudempi muistijälki alkais korvaamaan sitä vanhaa.

Kaman lopettamisessa loppupeleissä täysin onnistuu n. 5%, jos ajattelee että tavoittelee täyttä raittiutta.

Mutta joo pakko myöntää että vitun tiukassa tuo opittu tapa on, että ottaa opiaatteja joka mahdolliseen olotilaan, aikaa vaaditaan tosi kauan että muutos tapahtuu.

Juurikin näin. Itselläni auttoi huomattavasti muutama parisuhde, jotka sitten katketessaan veivät todella alas ja se on osasyynä nyt tähän retkahdukseen. Rakastuminen/ihastuminen on aika stydiä tavaraa, voittaa opioidit, mutta samalla tavalla toimii vain alussa ja teho heikkenee nopeasti. Kaikkein pahinta tässä on se, että olen kyynistynyt ja täysin kyllästynyt parisuhteen tavoitteluun.

PS. Sori OT.

[Vortex]

Kyllä tää tyhjyys ja toimintakyvyn puute on järkyttävää.

Siis muut doupit tuli jätettyä kokonaan, seulojen takia tietty.
Siinä katkesi lähes seinään kymmenen vuoden Xanor ja Insomin putki.
Insominia harvemmin, mutta Xanoria melko "mukavalla" dosella 24/7.

Toki näidenkin stoppi aiheuttaa lamaannusta, mutta varsinaisia nitkuja en mielestäni kärsinyt.. Mikä on jo pieni ihme.

Ja niinhän tämä on, että sitä on ehdollistanut itsensä ja monet tilanteet, paikkoineen aineen valtaan.

Omasta puolestani voimia kaikille, jotka tämän kanssa kamppailevat.
Sitä toki tarvitsen itsekin ja vielä pitkän pitkän ajan.

[doof]

Tuntuu että kaikki on riippuvaisia, käytti sitten huumeita tai ei. Moni kaveri on koukussa veikkaamiseen ja kasinopeleihin, toiset videopeleihin ja jotku vaatteisiin ja joku vielä elektroniikkaan tai autoihin. Saa laitettua ison kasan rahaa sekä aikaa noihin, ja silti joskus miettii et onko se veikkaaminenkaa niin kivaa.. pitää vaan jostain syystä veikata.

En oo kyllä koskaan ollu kunnon koukussa ni en välttämät tiä mitä te tarkotatte. Kova kaipuu huumeisiin tai peleihin mullakin joskus kuitenki on.

[Blackened]

Kyllä tää tyhjyys ja toimintakyvyn puute on järkyttävää.

Täydellinen kuvaus kyllä, juuri samat tunteet itselläkin. Tuntuu toisinaan, että on kuin tyhjä kuori vailla "minää". Minulla myös särkyjä ympäri kroppaa, mahdollisesti psykosomaattisia. Tosin selän alimmat nikamat murtuneet lapsena josta syystä yksi nikama on ikään kuin muuntautunut kahdeksi "valeniveleksi" ja sen lisäksi pientä nikamasiirtymää - ja liukumaa. Eli selkä on paskana ilman säännöllistä liikuntaa ja lihashuoltoa. Ja kun ei ole toimitakykyä niin ei pysty liikkumaan. Vittumainen noidankehä.

Olen alkanut tosissaan miettiä korvaushoitoa. Ensi viikolla titrailen annosta nasaalisesti siihen, että tunnen itseni terveeksi, mutta en päihdy. Toleranssit on kyllä korkealla, 0.5g heppaa meni kahdessa päivässä ja sitä ennen 30mg fentanyyliä neljässäviidessä päivässä. IV-hommat on pakko lopettaa, se tulee olemaan myös helvetin vaikeaa.

[poppers]

Hitto tää on kyl salakavala aine... Koko ajan sitä kuvittelee jotenkin hallitsevansa tilanteen ja muka tekee asioille jotain, mut kohta sitä herää vaan tajuamaan, et on entistä syvemmällä suossa... Hohhoijaa.

[Vortex]

Hitto tää on kyl salakavala aine... Koko ajan sitä kuvittelee jotenkin hallitsevansa tilanteen ja muka tekee asioille jotain, mut kohta sitä herää vaan tajuamaan, et on entistä syvemmällä suossa... Hohhoijaa.

Voisin äkkiä veikata että useimmat allekirjoittavat tämän, valitettavasti.
Vaikkakin ketjussa on riippuvuupotentiaalista ties montako kertaa.

[Vortex]

Hittolainen, olen täysin unohtanut oikoa "yleistä käsitystä", etteikö nasaalikäytöllä olisi muuta merkittävää haittaa kuin talkoosiriski.

Useimmitenhan valloilla on käsitys, että IV-käytöllä pilaa suonet, totta tietysti tuo. Mutta taannoin neurologin vast.otolla tuli uutisena, että
nasaali, varsinkin pidempään jatkuessaan aivojen verisuonistoon kertyy kalkkeutumia/kalkkeutumisen kaltaisia tukoksia.

Puhetta oli nimenomaisesti IV käytön vertaamisesta nasaaliin ja itse tietenkin vähättelin haittoja.
Mutta se on juurikin vastoin yleistä käsitystä ja tuomion tästä saan vielä tämän kuun aikana, kunhan viipalekuvaus on suoritettu ja kuvat tutkittu.

[Petri6]

Hittolainen, olen täysin unohtanut oikoa "yleistä käsitystä", etteikö nasaalikäytöllä olisi muuta merkittävää haittaa kuin talkoosiriski.

Useimmitenhan valloilla on käsitys, että IV-käytöllä pilaa suonet, totta tietysti tuo. Mutta taannoin neurologin vast.otolla tuli uutisena, että
nasaali, varsinkin pidempään jatkuessaan aivojen verisuonistoon kertyy kalkkeutumia/kalkkeutumisen kaltaisia tukoksia.

Puhetta oli nimenomaisesti IV käytön vertaamisesta nasaaliin ja itse tietenkin vähättelin haittoja.
Mutta se on juurikin vastoin yleistä käsitystä ja tuomion tästä saan vielä tämän kuun aikana, kunhan viipalekuvaus on suoritettu ja kuvat tutkittu.

Jos viitsit, niin kysäse myös, josko lekuri tietäisi joistain aihetta koskevista tutkimuksista. Pelottaa meinaan vähän saatanasti, sillä nokkaan on mennyt se vähintään 2mg päivittäin noin kolmen vuoden ajan. Keuhkojen kunnosta olen eniten ollut huolissani (ja tuntuisi, kuin jotain damagea olisi tullutkin, mutta toisaalta astmaatikkona ja perushuonokuntoisena on vaikea arvioida), mutta silti en ole tuosta tavasta päässyt ja nyt taas ei oikein pystykään vaihtamaan kielenalaiseen käyttöön, kun annoksia pitäisi kasvattaa.

[Blackened]

Jos viitsit, niin kysäse myös, josko lekuri tietäisi joistain aihetta koskevista tutkimuksista. Pelottaa meinaan vähän saatanasti, sillä nokkaan on mennyt se vähintään 2mg päivittäin noin kolmen vuoden ajan. Keuhkojen kunnosta olen eniten ollut huolissani (ja tuntuisi, kuin jotain damagea olisi tullutkin, mutta toisaalta astmaatikkona ja perushuonokuntoisena on vaikea arvioida), mutta silti en ole tuosta tavasta päässyt ja nyt taas ei oikein pystykään vaihtamaan kielenalaiseen käyttöön, kun annoksia pitäisi kasvattaa.

Mites plugaaminen, onko millainen hyötysuhde? En myöskään tiedä talkoosiriskistä tuon ROA: n kanssa. Itselleni nasaalinen on aina ollut todella vastenmielistä, inhottavaa ja "hukkakäyttöä" varsinkin bupren kohdalla. Tuntuu myös että IV:nä kantaisi pidempään, tämä on tosin täysin subjektiivinen kokemus eikä perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen.

Toisten mielestä taas IV on todella vastenmielistä ja inhottavaa. Itse ajattelen sitä luonnollisena, kivuttomana, vaivattomana ja halvimpana (hyötysuhde 100%) tapana. Joskin se on pidemmän päälle haitallista ja erittäin pahasti koukuttavaa. Ja varsinkin pillereiden rännääminen ei ole terveellistä, mutta toisaalta ei ole niiden nokittaminenkaan. IV-käyttö vaatii hygieenisyyttä (putsilaput, steriilit värkit, fimaaminen jne.), varovaisuutta ja tietotaitoa (tietää minne pistää, rotaatio, tekniikka jne.).

[Vortex]

Aikomus tosiaan on tuosta ottaa paremmin vielä selvää, kun seuraava käynti on edessä.
Jotenkin lukittuiduin tuosta tiedosta, enkä saanut muuta kyseltyä.

Sillä onhan plakkarissa jo astma, nasaalikäyttöä sen pyöreät kymmenen vuotta, pääasiassa. Iv:nä siinä ohessa.
Plugaaminen on imo vaivaton ja helppo tapa, joskin tuntuu että Suomessa siihen liittyy ihmeellinen homofodia/kieroon katsominen.

[Blackened]

Aikomus tosiaan on tuosta ottaa paremmin vielä selvää, kun seuraava käynti on edessä.
Jotenkin lukittuiduin tuosta tiedosta, enkä saanut muuta kyseltyä.

Sillä onhan plakkarissa jo astma, nasaalikäyttöä sen pyöreät kymmenen vuotta, pääasiassa. Iv:nä siinä ohessa.
Plugaaminen on imo vaivaton ja helppo tapa, joskin tuntuu että Suomessa siihen liittyy ihmeellinen homofodia/kieroon katsominen.

Itse en liitä siihen millään tapaa homoseksuaalisuutta, enkä ymmärrä lainkaan jos joku niin tekee. On minulla käynyt sormi perseessä lukemattomia kertoja johtuen vatsavaivoista (mm. paksusuolen tulehdus) ja kerran Helsinki-Vantaan lentoasemalla Amsterdamista tullessa. Myös kuumemittari käynyt hanurissa pariin otteeseen. Se nyt ei vain ole mielestäni kovin miellyttävä tunne kun on jotain ylimääräistä anuksessa.

Ja tässä on vielä kolonoskopia tulossa, että sitten saa letkua metrikaupalla hanuriin. Onneksi saa fentanyyliä ja midatsolaamia IV, niin siinähän se menee mukavasti.

[zero]

Aikomus tosiaan on tuosta ottaa paremmin vielä selvää, kun seuraava käynti on edessä.
Jotenkin lukittuiduin tuosta tiedosta, enkä saanut muuta kyseltyä.

Sillä onhan plakkarissa jo astma, nasaalikäyttöä sen pyöreät kymmenen vuotta, pääasiassa. Iv:nä siinä ohessa.
Plugaaminen on imo vaivaton ja helppo tapa, joskin tuntuu että Suomessa siihen liittyy ihmeellinen homofodia/kieroon katsominen.

Itse en liitä siihen millään tapaa homoseksuaalisuutta, enkä ymmärrä lainkaan jos joku niin tekee. On minulla käynyt sormi perseessä lukemattomia kertoja johtuen vatsavaivoista (mm. paksusuolen tulehdus) ja kerran Helsinki-Vantaan lentoasemalla Amsterdamista tullessa. Myös kuumemittari käynyt hanurissa pariin otteeseen. Se nyt ei vain ole mielestäni kovin miellyttävä tunne kun on jotain ylimääräistä anuksessa.

Ja tässä on vielä kolonoskopia tulossa, että sitten saa letkua metrikaupalla hanuriin. Onneksi saa fentanyyliä ja midatsolaamia IV, niin siinähän se menee mukavasti.

itsekkään en näe mitään homoa plugaamisessa, itsekkin harrastanut sitä, tosin aika harvoin. ei oo vaan mun mielestä niin hyvä tapa nauttia päihteitä. frendit pitää kovin homona tuota nautintotapaa ja ihmetellen naureskelee että miks vetää noin.

tuo kolonoskopia, eiks se oo paksusuolen tähystys? ja mitä vittua, fentanyyliä, lekurin toimesta vai? aika älytöntä, itsellä kun tehtiin paksusuolen tähystys, ois lekuri antanut dormicumin mutta kun menee ketipinor ja levozin, niin puoliintumisaika kuulemma pidentyy niin paljon midatsolaamilla. antoi sitten puolessa välissä tähystystä yhen kympin pamin. eh. ja kehtasi vielä valittaa että oli hankalaluuksia saada se letku perille kun inisin ja sätkin niin paljon, oma vikas lekuri hei? noh, lääkäri kun on niin en koko toimenpiteestä ollut yhtään yllättynyt, niin paljon löytyy kusipäisiä, vaikeita ja todella epäreiluja lekureita. aina saadaan minut syyllistetyks. niin, ja onnea vaan tähystykseen Blackened, se toimenpide ei ole kovin mukava

oho, sori meni vähän offtopikiks mut ei voi mitii.

[renttuni]

Mulle on myös tehty kolonoskopia ja ei siinä kyllä mitään lääkkeitä tarvinnut! Eri asia ehkä sitten jos on suoli jotenkin haavoilla tai jotain?

Mä kokeilin aika vasta subua nokkaan, kun ei ollut neuloja. Eipä tuo ollut juuri mitään verrattuna iv-käyttöön. Nousuja tuskin huomas kun niin hitaat ja tuntui että koko aine menee vaan hukkaan.

[Petri6]

Mä kokeilin aika vasta subua nokkaan, kun ei ollut neuloja. Eipä tuo ollut juuri mitään verrattuna iv-käyttöön. Nousuja tuskin huomas kun niin hitaat ja tuntui että koko aine menee vaan hukkaan.

Itselläni ei ole kokemusta IV-käytöstä bupren yhteydessä, mutta tyypillisesti sitä perustellaan puolet paremmalla hyötysuhteella nokittamiseen verrattuna ja nopeammalla vaikutuksella, mutta en ole kyllä ennen kuullut kenenkään siitä nousuja saavan (saati sitten "rushia").

[Blackened]

itsekkään en näe mitään homoa plugaamisessa, itsekkin harrastanut sitä, tosin aika harvoin. ei oo vaan mun mielestä niin hyvä tapa nauttia päihteitä. frendit pitää kovin homona tuota nautintotapaa ja ihmetellen naureskelee että miks vetää noin.

tuo kolonoskopia, eiks se oo paksusuolen tähystys? ja mitä vittua, fentanyyliä, lekurin toimesta vai? aika älytöntä, itsellä kun tehtiin paksusuolen tähystys, ois lekuri antanut dormicumin mutta kun menee ketipinor ja levozin, niin puoliintumisaika kuulemma pidentyy niin paljon midatsolaamilla. antoi sitten puolessa välissä tähystystä yhen kympin pamin. eh. ja kehtasi vielä valittaa että oli hankalaluuksia saada se letku perille kun inisin ja sätkin niin paljon, oma vikas lekuri hei? noh, lääkäri kun on niin en koko toimenpiteestä ollut yhtään yllättynyt, niin paljon löytyy kusipäisiä, vaikeita ja todella epäreiluja lekureita. aina saadaan minut syyllistetyks. niin, ja onnea vaan tähystykseen Blackened, se toimenpide ei ole kovin mukava

oho, sori meni vähän offtopikiks mut ei voi mitii.

Midatsolaami on se yleisin, mutta kaveri kävi joku aika sitten ja sai fentanyyliä. Ja (muistaakseni) Duodecimin hoitosuosituksessa suositellaan fentanyylin ja midatsolaamin yhdistelmää: voimakas kivunlievitys ja lyhytaikainen blackout joten toimenpiteestä ei välttämättä jää juuri epämiellyttävää muistikuvaa.

No, tällä kaverilla ei letkua kovin pitkälle saatu kun syöpäkasvain tukki tien... Joo ei se kuulemma kivaa ole, mutta pakko mikä pakko.

[poppers]

Oon yrittänyt tässä vähentää subua ja päästä eroon fyysisestä koukusta, mut ylläpidänköhän mä kuitenkin vaan sitä? Oon ollut 3 päivää ilman - 3 päivää bupree - 5 päivää ilman - 3 päivää bupree - 3-4 päivää ilman - nyt taas bupree ja määrät on tosiaa se 8mg siihen kolmeen päivään. Pääseekö tällä tyylillä edes niistä refloista eroon vai pitäskö ne vaan kärsiä kylmästi ekasta päivästä aina siihen viimeiseen päivään saakka? Nopeemmin varmaan ois silleen ohi, mut tuntuu kovin mahdottomalta edes ajatus siitä et ois vaikka 2 viikkoa ilman...

//Eihän toi 3-5 päivää ilman kyllä oo juuri mitään, kun olotkin alkaa vasta sillon 3. päivänä, mut se viisi on mulle tällä hetkellä aika maksimi. Onhan se kuitenkin jo edistystä kun miettii, ettei pystynyt olemaan hetki sitten päivääkään.

[NatiHero]

mut tuntuu kovin mahdottomalta edes ajatus siitä et ois vaikka 2 viikkoa ilman...

//Eihän toi 3-5 päivää ilman kyllä oo juuri mitään, kun olotkin alkaa vasta sillon 3. päivänä, mut se viisi on mulle tällä hetkellä aika maksimi. Onhan se kuitenkin jo edistystä kun miettii, ettei pystynyt olemaan hetki sitten päivääkään.

Jos kaks viikkoo ilman tuntuu mahdottomalta ajatukselta, niin hakeudu korvaushoitoon tai jatka vaan entiseen mallii päivittäin. Tolla tavalla vaan kiusaat ittees. Jos tossisas haluut lopettaa ja tehä sen kotikonstein, niin hanki lievempiä oppareita, bentsoja ja tarvittaes viel lyricoita tarpeeks joita sit alat tiputtaa. Ite tiputin eka viikon panacodeilla ja sit pari viikkoo lyricalla. Nyt oon ollu ilman subuu jo pari kk, ylikin itseasiassa. Oon ottanu unikkotuotteita jokusen kerran, mutta niitäkin varten on mun ite asettamat lupapäivät. Lievittää itellä noita masennustiloja ja stressiä summuuta mitä opioiditon elämä tuo tullessaa, enkä saa pieniäkään viekkareita vaik parin päivän käytön jälkee, kerran viikossa tai kahdessa.

Joltain kuulee aina et kusetan itteeni ja saa sen mulle sanooki, mut mulla on tällä hetkellä hiton hyvällä kantilla nää jutut ja väitän et käyttö on hallinnassa. Tässä kun on muitakin vaikuttavia tekijöitä ku se, et otanko mää sillon tällön hitaita vai en.

Mut tylysti sanottuna: jos 2vk tuntuu mahdottomalta olla ilman niin ei kannata edes yrittää. Lopputulema on, et taistelet ittes kaa ihan saatanan kipeenä jonkin aikaa ja luultavasti retkahdat. Sit ku pitäs seuraavan kerran lopettaa nii muistat vaan sen edellis kertasen helvetin, jollon on henkisesti taas isompi kynnys lähtee vierottautuu.

[Blackened]

Itselle fyysiset reflat on helpompi kestää, ensinnäkin IBS:än takia ramppaan vessassa muutenkin jatkuvasti ilman opioideja (reflojen jälkeen). Onhan se kylmä/kuuma ja kipu ilkeää, mutta sen kestää kun tietää että menee 3-5 päivässä ohi.

Pahinta on se tyhjyys, apatia. Olin kirjaimellisesti valmis heittämään lusikan nurkkaan kun olin edellisen kerran 3vk ilman. Silloin masennuin todella pahasti ja kävin syvällä ja sillä tiellä ollaan edelleen, eli keski-vaikea masennus dg ja pari kk saikulla ollut nyt. Nyt ilman subua ollut viikon, sillä välin meni 280mg oksikodonia ja 900mg pregabaliinia. Huomenna taas buprea.

Sain käsiini 50mg Tramaleita, ja hitto soikoon olen elossa. 150mg aamukahvin kanssa ja 5mg diatsepaamia niin olen kuin uusi ihminen. Eli kyllä opioidireseptorini vaativat ärsykettä pystyäkseni olemaan normaali. Bonarina krooninen selkäkipuni häipyy lääkkeen vaikutuksen ajaksi, aamullahan se on taas läsnä.

Olen alkanut tosissani harkita korvaushoitoa, se byrokratia ja säätäminen vain kuumottaa. Toisekseen se, että täytänkö THL:n kriteerit...

[kirkas]

Itselle fyysiset reflat on helpompi kestää, ensinnäkin IBS:än takia ramppaan vessassa muutenkin jatkuvasti ilman opioideja (reflojen jälkeen). Onhan se kylmä/kuuma ja kipu ilkeää, mutta sen kestää kun tietää että menee 3-5 päivässä ohi.

Pahinta on se tyhjyys, apatia. Olin kirjaimellisesti valmis heittämään lusikan nurkkaan kun olin edellisen kerran 3vk ilman. Silloin masennuin todella pahasti ja kävin syvällä ja sillä tiellä ollaan edelleen, eli keski-vaikea masennus dg ja pari kk saikulla ollut nyt. Nyt ilman subua ollut viikon, sillä välin meni 280mg oksikodonia ja 900mg pregabaliinia. Huomenna taas buprea.

Sain käsiini 50mg Tramaleita, ja hitto soikoon olen elossa. 150mg aamukahvin kanssa ja 5mg diatsepaamia niin olen kuin uusi ihminen. Eli kyllä opioidireseptorini vaativat ärsykettä pystyäkseni olemaan normaali. Bonarina krooninen selkäkipuni häipyy lääkkeen vaikutuksen ajaksi, aamullahan se on taas läsnä.

Olen alkanut tosissani harkita korvaushoitoa, se byrokratia ja säätäminen vain kuumottaa. Toisekseen se, että täytänkö THL:n kriteerit...

Itse en kovin herkästi lähtis enään korvaushoitoon. Se oli kyllä oikea ratkaisu 2009/2010 kun alotin prosessin, oli elämä niin sekasin ja täysi sekakäyttönisti, elämä ei ollut mitenkään hallinnassa. Siellä sen sain hallintaan kyllä, mutta kovasti koin elämää rajoittavaks sitten kun olin jo muutaman vuoden ollut. Muutenkin aika halventava olo monesti, seuloja ja riisutumista ja kropan syynäämistä joka paikasta mihin voi kuvitella ihmisen pistävän.

Annokset ajoin alas ja lopettaminen oli 110% mielessä vielä viime syksynä kun hoidon lopetin, mutta en vaan ole tähän päivään mennessä pystynyt oleen täysin ilman buprenorfiinia. Tuntuu melkosten barrikaadien takana olevan täysin opioidittomaan elämään pääsy ja se pään kuntoutus joka alkaa vasta fyysisen puolen jälkeen. Enempi oon koittanut nyt vaan elää muuten normaalia elämää, kuntoilla ja tehdä asioita joita tein ennen pahaa päihdekierrettä, siinä mukana menee vaan päivittäin vähän bupree.

Parempi vaihtoehto nyt omasta mielestä kun koittaa lopettaa (näin se addikti varmaan aina sanoo). Kuitenkin pystyy pitään annoksen vakaana ja pienehköllä annoksella, vaikka joutuukin taas "kadulta" ostaan bupret niin eipä toi köyhänkään taloutta kaada. Toki oishan sekin raha joka siihen menee kuukaudessa mukavampi laittaa vaikka säästöön, nyt ei näin pysty tekemään, mutta saa nähdä..

Koska löytyy taas motivaatioo kokeilla lopettaa kokonaan, vai löytyykö sitä koskaan? Mutta kohtuullisen tyytyväinen oon elämääni nyt kuitenkin, vrt mitä se oli vielä jokunen vuosi sitten.

No siinä tuli vähän offtopiccia paljonkin, mutta toivottavasti ei haittaa.

[Blackened]

Otin tänään aamulla arviolta 1.5mg IV, mikä riittää hyvin että pysyn kondiksessa, ei siis mitään nuokkuja vaan aktiivinen päivä pitkästä aikaa. Tosiaan täysagonisteilla (heppa, oxy, U-47700, fentis) notkunut viimeajat pitkälti. Huomenna aion testata eka kertaa ikinä sublinguaalisesti, lähinnä jotta saisi vähän tuntumaa miten mahdollisesti k-hoidossa homma toimii.

Pakko se vaan on todeta että mieleni tai kehoni ei toimi ilman opioideja. Krooninen ripuli (IBS diagnosoitu), fyysiset kivut (nikamakaaren rasitismurtuma, ja liukuma/siirtymä diagnosoitu), henkinen tyhjyys ja masennus (keskivaikea masennus diagnosoitu)

Toimiiko kielen alla eri tavalla vrt IV, vai onko ero vain ja ainoastaan hyötyosuudessa? Mitään nousujahan buprella ei saa sitten millään tavalla. IV-hommat haluaisin jättää, mutta ei ole varaa ostaa ja sulatella. Nokkaan en kyllä mitään pillereitä vedä, enkä kyllä mitään muutakaan. Voi olla hullunkurista, mutta pidän nokittamista äärimmäisen epämiellyttävänä, haitallisena, hankalana ja sottaisena puuhana. Ja tietysti kalliina.