Mitä kannabis on sinulle?

[psychiCNoob]

Rupesin kelaamaan. Tai oon kelaillut jo vähän aikaa, ensinnäkin, kannabiksen osuutta omaan elämään ja sitä kautta kannabiksen osuutta muiden elämään.

-Miksi käytät kannabista?
-Miten käytät
-Milloin käytät (esmes. aamu/päivä/ilta, aktiviteetin jälkeen, ennen aktiviteettiä jne.)
-Minkalaista kannabista suosit
-Miten koet kannabiksen vaikuttavan elämääsi (risut & ruusut)
-Käytön historia, miten suhtautuminen on muuttunut
-Mitä ikinä mieleesi putkahtaa aiheen tiimoilta

Mullahan se alko perinteisesti; tunsin jonkun jolla sitä oli ja sit mentii porukalla imuttamaan sätkää ja kikateltiin holtittomasti tyhmille jutuille ja kuunneltiin Snoop Doggia ja Wiz Khalifaa. Siitä pikkuhiljaa käyttö kasvoi päivittäiseksi, kunnes kroppa ja mieli sanoi, että nyt riittää. Taukoja siinä välissä ja sit pikkuhiljaa taas lähin testailee uuelta pohjalta ja siitä sit oon opetellut eteenpäin askel askeleelta. Suhtautuminen on muuttunut täysin tänä aikana, samalla kun opin aina vaan enemmän siitä mitä tää kasvi on. Tuskin koskaan opin täysin, kannabiksella tuntuu olevan sellanen tietynlainen jännitysmomentti ja kontrastinen luonne. Välil on vaikee ennustaa, että mihin se vie. Aina esiin nousee uusia puolia sekä ulottuvuuksia. Selvä intentio maadottaa tosin.

Aluks mentii pitkää polttamalla ja paskottii keuhkot huolella. (</3 peltsi) Sit siirtyny enemmän höyryn ja syötävien/juotavien kannabistuotteiden maailmaan, polttamisen pysyessä siellä satunnaisessa marginaalissa. Tuorevihanneskäytön aloitin viime kesänä ja se oli jonkun sortin läpilyönti itelle. Tuntuu, että sillä saan kannabiksen potentiaalin parhaiten valjastettua. Koska intentionahan mulla tässä on, elämän ehostaminen niin näin saan kannabiksen integroitua jokapäiväiseen elämääni, ilman että se sotkee sen hienovaraisia rytmejä ja rutiineja. Pieni päihtymys silloin tällöin höyrytettynä/poltettuna/syötynä on vaan bonusta sen kaiken rinnalla. Koen, että päihtyminen kannabiksella lisää mulla esim. tarvetta nukkua enemmän, ja valmiiksi pitkäunisena ihmisenä tää ei vaan natsaa arkielämään erityisen hyvin. Usein käytön jälkeen on aina pientä tasapainon uudelleen hakua, joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus ei laisinkaan. Kohtuudella sivuoireetkin usein pysyvät maltillisina, jotka on ihan handlattavissa.

Kannabis toimii hyvin mulla siihen mihin mä sitä käytänkin. Elämän ehostamiseen, rakentamiseen ja tukemiseen. Nuorempana kannabis oli IIIISO juttu ja se oli hetken aikaa tyyliin kaiken keskipisteessä, mut nykyään asia ei ole näin. Se osaa aika näpäkästi välil muistuttaa, et jos joku osaalue elämässä ei ookkaan ihan niin miten mä toivoisin sen olevan. Välillä se muistutus ei ole miellyttävä, eikä sen ehkä pidäkkään, näin oppitunti saadaan hyvin integroitua, oon huomannut. Välil kannabiksen pimeä puoli astuu esiin (ja sitä löytyy) ja antaa kunnon myllytyksen. Jännä et miten sitä oppii arvostamaan selväpäisyyttä kannabiksen kanssa. Käytän kannabista myös psykedeelisenä päihteenä, intention pysyessä samana.

En käytä päivittäin. Joskus tulee jaksoja, että saatan käyttää viikoittain pari-muutama kertaa per viikko. Joskus sit taas saattaa tulla kuukausienkin taukoja välissä. Koen et tää on ihan normaalia. Kausittain.

Käyttö sijoittuu nykyään lähes aina päivälle sekä suosin pirteitä ja mietoja lajikkeita. Indicaisempikin kukka valvottaa mulla, ilman kuitenkaan sitä sativaisempaa energiaa, joten mulla ei ole ns. iltalajikkeita ollenkaan. Se on päivä jos joku. Kannabis soveltuu hyvin mulla just johonkin urheiluaktiviteettehin ja muutenki ulkona olemiseen. Sekä sit palautumiseen ja kotona chillailuun. <3

[Hessutico]

Käyttö on vaihtelevaa, riippuu aina missä kuljen. Aloitin pari vuotta sitten, tuolloin asuin Espanjassa. Kaverini poltti Suomessa ja monesti puhui asiasta. Pelasimme yhdessä videopelejä netissä ja kaveri yleensä paukuissa. Kaveri näkyi aina suunnattomasti nauttivan pelaamisesta, siis normaaliakin selvästi enemmän ollessaan paukuissa. Ajattelin että samahan tuo on itsekin hommata. Espanjassa tuo hoitui helposti (ja myöhemmin sitäkin helpommin liittyessäni kannabisklubiin josta sain ihan virallisesti ostettua laatutuotetta)

Vuosien vaikeaa masennusta ynnä muuta on takana. Ensimmäiset kerrat eivät antaneet minulle mitään enkä edes päässyt pilveen. Luin kuitenkin netistä asiaa googlettaessani että tämä on melko yleistä. Mutta parin kuukauden päästä kun olin testannut useamman kerran, lopulta kerran - kuin tyhjästä - tavara alkoi toimimaan. Ja jumalauta sitä tuli ihmeteltyä ja nautittua (etenkin kun muuten ei ole ollut mitään isompaa kokemusta päihteistä, lukuunottamatta saatanallista alkoholia)

Musiikki, se kuulosti niin upealta. Ja huomasin ensimmäisiä kertoja ikinä että olisin kuullut musiikin tarkemmin ja ikäänkuin erottanut pienet biitit ja soundit sieltä äänen seasta. Makuaisti... Makuaisti se vasta huikea olikin. Herkutteluissa menin kyllä överiksi ja lihoin paljon. Diabeteskin varmaan jo odottaa.

Tuntoaisti myös herkistyi ja välillä aina tuli todella mukavaa kihelmöintiä kroppaan. Jos tämä tuntui suussa/ikenissä, tällöin herkuttelu oli mitä uskomattomin kokemus.

Ja ei siinä kaikki, mielikin oli niin iloisena. Tunsin aitoa iloa, kerrankin. Nauratti niin perkeleesti, hymyilytti ja jos otti enemmän oli myös kovin päihtynyt - mutta mukavalla tapaa, toisinkuin alkoholin kanssa.

Huonoja puolia myöhemmin enemmän käyttäessä oli ns. aivosumu seuraavana päivänä jos kovastikin poltteli, keuhkot eivät tykänneet (onneksi siirryin myöhemmin vapottamaan!) ja tosiaan tuli lihottua aika paljon.

Kannabis kai on myös eräänlainen masennuslääke minulle. Espanjassa tuli aluksi käytettyä pari kertaa viikossa, myöhemmin 3-6 kertaa. Suomessa myöhemmin käytin 0-3 kertaa viikossa, ihan tahdon mukaan. Nyttemin Norjassa asuessani en ole käyttänyt viimeiseen kolmeen-neljään viikkoon, saatavuus kun on erittäin hankalaa jostain syystä..

Yleensä viihdyn yksin pajautellessani ja ihan muutenkin. Mutta Espanjassa opin myös suunnattomasti nauttimaan tästä kavereiden kanssa. Sitä naurunremakan määrää ja yleistä hauskuuttelua. Pelaaminen on edelleen erittäin mukavaa erään kaverini kanssa, etenkin jos molemmat olemme pilvessä

Pitänee vielä toki mainita unilääkkeenä olo. Joskin läheskään aina eine voimakkaat indicatkaan auta. Minulla on unihäiriö johon on unilääkkeenä ketipinor. Tämä auttaa mutten varsinaisesti tykkää ko. lääkkeestä saatika siitä väsymyksestä jonka se tuo seuraavanakin päivänä. Pilvi joskus antaa nukkua ilman ketipinorin käyttöä mistä nautin.

Lajikkeista olen tykännyt White Whidowista ja Blue Cheesestä, jälkimmäinen sai aina jostain syystä hyvin sekavaksi Klubilta tuli aina ostettua useampia lajikkeita, ihan mielenkiinnosta. Hybrideistä tykkään lie eniten, mutta käy toki normi indica tai ihan sativakin, ei siinä. Kaikki käy! Mutta täyttä jumitusta en aina haluaisi ja pieni morkkis tulee seuraavana päivänä jos tulee taas herkuteltua ihan perkeleesti rahan ja terveyden kustannuksilla. Kannabis myös rauhoittaa minua kovasti, saan sitä henkistä rauhaa mitä kaipaan enkä tunne vihaa/raivoa. Joskus (polttaessa) tuonut myös päänsärkyä, mutta samalla auttanut lihaskipuihin

Siinä siis noita hyviä ja huonompia puolia minun näkökulmastani.

Lisättäköön että minulle kannabis on tarjonnut paljon ja kaipaan sitä välillä kun tulee pidempiä kausia jolloin sitä ei käytä. En sitä jokapäivä haluaisi käyttää eikä se mielestäni hyvä asia olisi (minkään aineen kohdalla). Koukkuunkin voi toki jäädä, mutta kyseessä ihan puhtaasti henkinen koukku.

Etenkin nyt viimeaikoina kun on tullut alkoholia juotua on tullut toivottua että olisi gramma tai pari pilveä ja että voisi muutamana yönä nauttia aineesta, kuunnella musiikkia pimeässä huoneessa ja ajatella asioita. Pystyn myös kannabiksen alaisena diilaamaan päässäni noita vaikeampia muistoja/ajatuksia mitkä selvinpäin väkisinkin estän kun ei pää niitä kestä ajatella silloin.

[Tiberius]

Elämäntapa ja ystävä ystävillekin

[Thatspecialsomeone]

Ainut psykedeeli mitä uskallan enää käyttää.

[HerbsAndChill]

Jaa miksikö käytän - miksipä ei? Tää lienee se iso kysymys. Miksi kukaan yleensä käyttää mitään päihteitä tai tajuntaa laajentavia juttuja? Isoin syy mulla on on se tavallinen "huvin vuoksi, ja koska siitä tulee kiva olo", mutta kukka on myös ihan täydellistä kiireisen ja stressaavan työelämän vastapainoksi. Pajoissa ongelmat kutistuu käsiteltävän pieniksi, stressi sulaa pois kehosta ja euforia saa kehräämään. Musiikki kuulostaa käsittämättömän hyvältä! Helpostikin saatan kuunnella yhtä biisiä pari tuntia repeatilla, analysoida miksausta ja fiilistellä nyansseja (ja just siksi konemusiikki onkin ihan parasta savumusiikkia). Enkä mässyistäkään valita, koska mulla on alentunut ruokahalu, joten ihan hyvä vaan jos iskee nälkäkin joskus - tosin mulla ei tuu mässyjä läheskään aina. Ja huutonaurukohtaukset on ehkä parasta mitä tiedän

Aikaisemmin poltin (piippu tai jopo), mutta viime vuonna siirryin vapottamaan. Taskuvapo kulkee näppärästi mukana kaupungillakin, ja sen avulla dosaaminen on helppoa niin, että pysyy sosiaalisena eikä sohvalukko iske. Keuhkotkin kiittää.

Käytän lähinnä viikonloppuisin ja iltaisin. Mieluimmin mukavassa seurassa, mutta jos on ollu rankka työviikko niin usein tulee itsekseenkin hiisailtua. Ehkä 2-3 kertaa viikossa, eli varsin vähäistä tää mun käyttöni on, eikä tunnu olevan tarvettakaan enempään - ei fyysistä eikä henkistäkään.

Mitä sativampaa, sen parempaa! Itsellä indica jumittaa liikaa, ja voi mennä liian diipiksi jolloin voi tulla skitsoja. Lempparit delahaze, lemon haze, Jack Herer.

Kukan hyviä puolia on ainakin tuo yllä mainitsemani stressin poisto ja rentoutuminen. Lisäksi itsellä kukka toimii aikamoisena afrodisiakkina, joten oikeassa seurassa sillä on muitakin oikein positiivisia vaikutuksia Huonoja puolia esim. se, että jos tulee useampana päivänä peräkkäin hiisattua, sen huomaa yleisenä mielialan laskuna. Mutta koska käytän todella harvoin edes kahtena peräkkäisenä päivänä, ei tuota masennusefektia juurikaan tuu. Ja mulla kukka tahtoo valvottaa aika tavalla - se on huono puoli sillon, jos aamulla on aikanen herätys, koska yöunet jää sit aika ohuiksi.

Ekat kokeilut (lätkää) oli joskus 17- tai 18 vee nurkilla, mutta kokemukset oli aika meh, joten kiinnostusta tuotteeseen ei silloin syntynyt. Vasta myöhemmin kolmenkympin paremmalla puolella aloin liikkua piireissä, joissa se oli ihan stanukamaa (teatteriporukat ) ja pöhinät alkoi tuntua positiivisilta. Säännöllistä (lue: viikottaista) käyttöä viimeiset kuutisen vuotta. Eli oon tällanen myöhäisherännäinen (nyt jo yli 50 vee). Matkan varrella tullut kokeiltua kaikenlaista muutakin tauhkaa, ja myös seurattua aika tavalla tieteellistä tutkimusta, joten sekä tunteen että järjen pohjalta oon jättänyt kaiken muun - tai no siis, bisseä silloin, kun on sellasessa seurassa tai tilanteessa, missä kukkaa katsottaisiin hitaasti, ja joskus toooosi harvoin essoa, mämmiä tai happoa jos on siihen sopivat bileet. Oon sitä sukupolvea, jossa asenteet on usein sellaset, että kaikki huumeet on saatanasta, paitsi se viina, jota sit vedetään kaksin käsin ja ihmetellään ku parisuhde, talous ja terveys on ihan kuralla - mutta silti kukkaan suhtaudutaan ihan ku se ois jotain herskaa. Kiitämme tästä menneiden vuosikymmenten huume'valistusta' kouluissa

Harrastaako kukaan muu savupäiväkirjoja? Sillon ku vapottelen yksin kotona, musta on joskus todella hauskaa alkaa kirjottaa tajunnanvirtaa kaikesta, mitä päähän putkahtaa. Niitä on sit kiva lukea aamulla - yleensä 90 % on aivan sekavaa tuubaa, mutta joskus siellä on seassa myös todellisia helmiä, kun alitajunta päättää paljastaa ratkaisuja joihinkin mieltä vaivanneisiin asioihin

[Mekstori]

Ainut päihde, josta koen olleeni riippuvainen (kaikkea kyllä kokeillut aina bentsoista DMT:hen). En muista milloin olisin mennyt ilman hatseja nukkumaan jos sitä on ollut..

Tietyssä mielessä itselle ongelma on, että se vaan on niin helppoa verrattuna muihin päihteisiin kun pysyy melko toimintakykyisenä, eikä tule krapulaa. Kannabis ei tunnu haittaavan elämää ennen kuin tajuaa jättävänsä aktiviteetteja välistä jonne muuten menisi selvinpäin. Itsellä ainankin on ilman päihteitä koko ajan päällä semmoinen pieni ahdistus, joka auttaa saavuttamaan uusia asioita ja potkii ulos kämpiltä.

En tiedä johtuuko siitä että olen melko introvertti, mutta kannabksen vaikutuksen alaisena itselläni ei usein ole mitään sosiaalisia tarpeita. Parasta on vain tehdä musiikkia tai kuluttaa taidetta/viihdettä yksin oman kodin turvassa.

Pakko sanoa kyllä, että on yrtistä ollut suuri apukin silloin kun on ollut pahasti masentunut - löytänyt jonkun asian joka saa olon tuntumaan siedettävältä, jopa hyvältä. Ehkä se on juuri se ongelma, että budista on tullut se puskuri, joka lievittää omia tunnetiloja ja itsellä on myös lievä ADHD jota koen kannabiksen rauhoittavan.

[JOHNSSON]

Kuin kuppi kahvia. Elintarvike.