PSYCHEDELICASTRONAUT

[mysticman]

Kaikki psykonautit ja opiskelevat psyykenautit.
Tämän yön kysymykseni onkin kaikille meille nauteille, mistä tietää tai milloin tuntee olevansa psykonautti, eikä mikään trendi tärinä-hippi?
Odottelen vastauksia mielenkiinnolla.

[Touchet]

Kun ei tiedä.
Ja kuuntelee stoner doomia happolappu otsassa, strobovalot silmillä, koittaen pyörittää käsiään eri suuntiin, hokien samalla fraaseja Principia Discordiasta.

[Lymykonna]

milloin tuntee olevansa psykonautti

ööö... No sanotaan näin, että silloin kun tuntee olevansa psykonautti. Kyllä, olen melko varma, että asia on näin.

Jos asenne on kohdallaan niin oikea vastaus lienee "Ei vielä". (Aina)

[Dagga]

http://www.metahistory.org/lexicon_P.php#psychonaut

[tRip]

Siinä vaiheessa kun huomaa olevansa sillä samalla jatkuvalla tripillä..

[Ahab]

Jotenkin tuntuu että on tuotakin sanaa on jo käytetty niin paljon väärin että mielummin keksisi jonkun toisen termin.
Kaipa sitä kuka vaan voi kutsua itseään psykonautiksi jos tavalla tai toisella tutkii empiirisesti mielensä toimintaa.

[piski]

I would apply Junger's term to all those who explore the psyche of the world, the anima mundi, through ritual use of pychoactive plants, or sacred plant-teachers, as they have traditionally been called.

Maailman psyyke kuulostaa hieman jännältä, mutta en kiellä ajatusta. Empiirinen tutkimus "oman pään" sisällöstä riittänee psykonautti -termin käyttöön, tosin empiirinen tutkimus sitten vaatii niitä muistiinpanoja. Vähintään trippichartti jonka täytät joka reissun jälkeen, se ainakin helpottaa "alueen kartoittamisessa".

Tuntuu että tulin puhumaan ilman asiaa.

[Asidyyli]

Skitsofrenia muistuttaa lapsuutta. Sitä elää lapsuudessa. Kaiken kokee vahvemmin, värit, tuoksut, maut, tunteet. Impulsiivisesti. Se on kaunista. Toisaalta myös pelottavaa. Lapsuudessa pimeydessä vaani jatkuvasti vaaroja ja kaikkea irrationaalista. Maailma oli täynnä yliluonnollista.

Ajan myötä ihmisen aistit turtuvat. Se on aikuistumista. Logiikka tulee vahvan kokemisen tilalle. Maailma muuttuu harmaammaksi. Jotkut eivät tyydy tähän. He haluavat palata lapsuuteen. He haluavat vahvoja, ekstaattisia, värikkäitä kokemuksia.

[tRip]

Hyvin kuvailtu Asidyyli..
Jotensakin tuohon olen päätynyt itsekin.

Uskon että mm. psykedeelit ja kannabis jollain tapaa taannuttaa juuri tuolle lapsen tasolle.

Ainoa vain, että jos sitä taantuu liikaa lapsen kokemusmaailmaan, (skitrofreniaan?) siihen liittyy myös yhteiskunnan taholta tulevia paineita.
Ne luovat turhaa stressiä ja ahdistusta, jotka vain pahentavat kierrettä ja lopulta sitä onkin pisteessä jossa huomaa olevansa täysin vieraantunut kaikesta.

Lapsena sitä ei tarvinnut moisia stressata.

Se mikä psykedeeleissä on ehkä jopa pelottavaa, että ne voivat viedä loputtomaan tietoisuuteen..
Tietoisuuteen, jonka ymmärtämiseen ei normaali-ihmisellä riittäisi edes koko elämä.

Olen myös kelaillut sitä, että lapsena sitä luo oman maailmansa..
Murrosikä sekoittaa koko pakan ja loppu elämä menee sen kaiken järjestelemiseen.
Vanhuksena sitä onkin jo 'elämänviisas' ja lopuksi kuolema näyttää eletyn elämän koosteena viidessä minuutissa.

(en nyt ollenkaan tiedä menikö täysin ohi aiheen, pahoittelen jos näin on)

[Lymykonna]

Uskon että mm. psykedeelit ja kannabis jollain tapaa taannuttaa juuri tuolle lapsen tasolle.

Ainoa vain, että jos sitä taantuu liikaa lapsen kokemusmaailmaan, (skitrofreniaan?) siihen liittyy myös yhteiskunnan taholta tulevia paineita.
Ne luovat turhaa stressiä ja ahdistusta, jotka vain pahentavat kierrettä ja lopulta sitä onkin pisteessä jossa huomaa olevansa täysin vieraantunut kaikesta.

Lapsena sitä ei tarvinnut moisia stressata.

Ihmiset kantavat historiaa mukanansa aivoissaan. Lapsuus on syntymästä lähtien aina todella ahdistava kokemus, koska lapsi on maailman edessä täysin voimaton eikä yhteiskunta ole vielä ehtinyt turruttaa tähän. Lapsuus on myös uskomattomien ihmeiden aikaa, jokainen lapsi kykenee oppimaan ja kokemaan valtavalla intensiteetillä ennen kuin yhteiskunta pelkojen pakottamana alkaa muokata lasta. Ja kun lapsuudessa maailmaa ei ole vielä jäsennetty mielekkääksi kokonaisuudeksi (vaan mielettömäksi irrallisuudeksi?), tuntuu se avoimelta ja maagiselta paikalta - kuitenkin täytyy muistaa, että väistämättä tietomme maailmasta ovat puutteellisia ja sen takia maailmankuvamme on aina virheellinen.

Psykedeelit avaavat aivot informaatiolle joka näkymättömänä muokkaa elämäämme, ne murtavat tottumuksen padot ja näyttävät asioita joita et olisi voinut koskaan uskoa todeksi. Rajat hämärtyvät tai katoavat kokonaan. Ehdollistuneet refleksit ajattelussa ja toimimisessa katoavat hetkeksi, ainakin intuitiivisesti sitä tuntee olevansa enemmän kuin uskomuksensa tai ne sanat joilla on tottunut kuvailemaan itseään. Maailmankuva avartuu kun konkreettisesti kokee asioita joita on pitänyt mahdottomana. Kokemuksena tämä voi olla ekstaattinen, orgastinen, ihmeellinen, uskomaton, ihana, jumalallinen, helvetillinen, syövyttävä, mahdoton, naurettava, ahdistava ja kaikkea muuta samaan aikaan tai peräkkäin - kyse on pitkälti tulkinnasta. Itse en voi sanoa olleeni koskaan yksiselitteisesti "pahalla tripillä" koska hyvin pian sanoista menettävät merkityksensä.
Koska psykedeelit herkistävät, muodostuu helposti palautesilmukoita (feedback loop). Jostain pienestä jutusta alkaa hihittämään ja pian jo nauraakin kippurassa omalle naurulleen ja tilanteelle. Toisaalta voi myös ahdistua omasta ahdistuksestaan.

Lapsuuteen ja skitsofreniaan psykedeelien näen liittyvän siten, että psykedeelit tuovat pintaan muistoja lapsuudesta ja palauttavat tietoisuuden joustavampaan tilaan - sellaiseen jossa se luultavasti oli lapsena. Skitsofreniassa on kyse negatiivisesta palautesilmukasta, mielettömästä irrallisuudesta.

Näin voin kuvitella asian olevan.

[Jeshu]

Se mikä psykedeeleissä on ehkä jopa pelottavaa, että ne voivat viedä loputtomaan tietoisuuteen..
Tietoisuuteen, jonka ymmärtämiseen ei normaali-ihmisellä riittäisi edes koko elämä.

Entä jos tätä loputonta tietoisuutta ei tarvitsisi ajatella esteenä? Esteenä sille, että pystyy olemaan nykyisyydessä, esteenä sille että pystyisi sukeltelemaan syvyyksistä pinnalle, miten päin vain, miten nyt on tarvis.

Näkisin, että psykoosissa menneisyys ja nykyisyys sekoittuu sekametelisopaksi. Jos tämän määritelmän mukaan mennään, niin meitähän on monia - ainakin lieviä - psykoositapauksia. Tai pitäisikö niitä lieviä, vielä korttitaloa jotenkin kannattelevia, kutsua ennemmin neurootikoiksi. Kynsien pureskelijoiksi!

edit: tai ehkä psykoosi on jotain aivan muuta. ehkä se on totta. ehkä psykoottisilla on yhteys henkien, kuolleiden ja elävien, maailmaan...

[tRip]

Jos tämän määritelmän mukaan mennään, niin meitähän on monia - ainakin lieviä - psykoositapauksia. Tai pitäisikö niitä lieviä, vielä korttitaloa jotenkin kannattelevia, kutsua ennemmin neurootikoiksi. Kynsien pureskelijoiksi!

edit: tai ehkä psykoosi on jotain aivan muuta. ehkä se on totta. ehkä psykoottisilla on yhteys henkien, kuolleiden ja elävien, maailmaan...

Monesti olen miettinyt juuri tuota termiä kuvaamaan, noh mietoa psykoosia.. Jos henkilö ei itse koe sitä tilaa mitenkään negatiivisena, vaan päinvastoin.
Psykoosi ehkä onkin enempi negatiivinen ilmaus ajatusmaailman pirstoutumiselle ja koko sille epätodellisuudelle,
tai mikä se psykoosi nyt sitten lopulta onkaan..

Elän ainakin siinä uskossa että se voisi olla jollaintapaa eheyttävä kokemus. Sieltä pitäisi kuitenkin lopulta voida palata 'todellisuuteen', että se toimisi eheyttäjänä..
Tai jos psykoosi onkin jokin pysyvä tila, en tiedä.

Kun tarpeeksi pitkälle ajattelee jokainen meistä on omalla tavallaan hullu..
Ei ole mitään normi-ihmistä. Kaikki ovat yksilöitä omine ajatusmaailmoineen ja persoonallisuuksineen.

Uskon että 'psykoottisia' ihmisiä löytyy loppujenlopuksi vaikka kuinka paljon.
Mutta mielestäni se, kokeeko tämän 'tilan' negatiivisena vai positiivisena, ratkaisee millä termillä sitä lähdetään kuvaamaan.
Siksi pitäisi erottaa mielisairaudet kaikesta muusta.
Silloin kun ihminen ei enää kykene huolehtimaan itsestään tai kokee sen negatiivisena, voidaan puhua juuri esim. psykoosista ja skitsofreniasta.
-------------------

Tuosta loputtomasta tietoisuudesta..
Joskus sitä rupeaa oikein ahdistamaan se, kuinka sitä ymmärtääkin 'liikaa' asioita, joita on vaikea nimenomaan integroida nykyiseen todellisuuskäsitykseen. Asioita jotka tuntuvat todellisemmilta kuin todellisuus on.
Asioita, jonka oivaltaminen muuttaa käsitystä kaikesta. Koko maailmasta ja ihmisyydestä.
En sano että se olisi turhaa, mutta onko se lopulta hyödyllistä?
Tajuta asioita, joita ei koe haluavansa edes löytää viellä, mutta joutuu huomaamaan että niinhän se asia lopulta onkin.

Psykedeelit siis murtavat juuri illuusioitamme.
Koen, että on hyvä pitää tiettyjä illuusioita yllä, että voisi jatkaa valtavirran mukana menoa.
Sillä loppujenlopuksi kaikki saa yhä abstraktimman muodon, joka ei ainakaan hyödytä eloa tässä kulttuurissa, yhteiskunnassa.

Koen kuitenkin oivaltaneeni psykedeelien todellisen luonteen.
Se on vain minä itse. Sen takia sitä voikin käyttää sekä viihteenä, että työkaluna ja kaikkeen siltä väliltä.
Psykedeelit auttavat sukeltamaan psyykeen eri 'kerroksien' välillä ja ydistelemään niitä. Sen takia niissä piilee ääretön potentiaali.
Mutta niinhän se on, että pientä muutosta on vaikeampi huomata kuin yhtä valtavaa muutosta, sen takia psykedeelit voivat suistaa raiteiltaan sen jatkuvan virran jota olemme tottuneet kulkemaan.

Ihmismieli on helvetin monimutkainen ekosysteemi.
Psykedeeleillä on voima sekoittaa koko se ekosysteemi tai tehdä siitä entistäkin kukoistavamman.

[Tofupekoni]

... Jotkut eivät tyydy tähän. He haluavat palata lapsuuteen. He haluavat vahvoja, ekstaattisia, värikkäitä kokemuksia.

Ihan vitun hyvin kiteytetty!