Flippaaminen

[Ensiö]

En ole varmaan kuukauteen käyttänyt mitään ainetta, edes pilveä.

Tänään havahduin suihkussa kun keskustelin itsekseni. Kuvittelin jostain syystä olevani tv-haastattelussa ja aiheena oli huumeiden käyttöni. Vastailin kysymyksiin mitä mielikuvituksessani oleva haastattelija minulta kysyi. Tajuttuani mitä olin tekemässä pelästyin. Mitään vastaavaa en ole kokenut ennen. Sitten ihmettelin vielä miksi olin suihkussa viiden aikaan päivällä kun yleensä käyn vasta illalla 9 aikaan. Kun tulin pois suihkusta menin repimään jostain syystä tulostamiani kuvia. Kun olin repinyt kymmenisen sivua paperia pieneksi silpuksi ja olin laittamassa niitä muovipussiin ja piilottamassa kaappiini niin aloin miettimään onkohan tää nyt ihan normaalia. Taas pelästyin outoa käytöstäni. Huomasin myös sen jälkeen vain istuvani sohvan käsinojalla tuijottamassa lattiaa. Loppuillan kuuntelin teknoa ja heiluin musiikin tahtiin ympäri huoneita mikä yleensä tapahtuu vain kun olen ottanut huumeita. Teknon ja heilumisen/tanssin yhdistelmä myös tuntui jotenkin psykedeeliseltä vaikka olin selvinpäin.

Nyt oon vähän hämmentynyt koko päivän tapahtumista, olo on kuitenkin jo normaali. Olikohan kyseessä joku flashback ilmiö vai olenko oikeasti sekoamassa? En tiedä.

Onko teille käynyt mitään vastaavaa?

[growy]

Kauanko tota on jatkunut vai oliko eka kerta? musta alkaa ainakin tuntua et tervekin mieli voi yhtäkkiä flipata..
Itellä ei kokemuksia tollasesta mutta tollasessa tilanteessa yrittäisin hallita sen tai hankkia lääkitystä/hoitoa siihen..

[dimitri]

Itsellä tulee välillä hemmetillinen euforia ja muistikatkoksia tuolle ajalle. Käytöskin muuttu hieman aggressivisemmaksi ja oudommaksi, mitä lueskelin messenger keskusteluja tuollaisen "kohtauksen" ajalta. Myös tulee usein tarve tehdä jotain, mutta mitään en saa aikaan. Chemical Brothers tuntuu aiheuttavan liikaa kuunneltuna lievää transsimaista tilaa. HPPD oireita on muutamia, mutta ei sen enempää. Muisti pätkii aina välillä, nytkään en muista mitä piti kirjoittaa jatkoksi.

[Ensiö]

Kauanko tota on jatkunut vai oliko eka kerta?

Oli eka kerta. Mutta nyt aloin kuumottelemaan että jospa tää olikin eka kerta kun huomasin tällaista käytöstä, että mitä jos tällaista on sattunut ennenkin mutten ole tajunnut sitä oudoksi. Kun noi paperin repimiset ja muutkin tuntui ihan luonnolliselta ja normaalilta käytökseltä kunnes tajusin että mitäs vittua mä teen.. Pitää nyt vähän tarkkailla itseään.

[Hampputukka]

Jonkin sortin psykoosilta kuulostaa. Aika ilmeisen yleistä nykyään. Mutta se on vaan hyvä asia kun huomaa oireet konkreettisesti, meinaa että on tervehtymässä psykoosista. Lievästäkin psykoosista herääminen voi olla hyvinkin flippaus touhua. Avainsana on ottaa järki käteen muttei stressata sekä ottaa rennosti.

[Ahab]

Mä selvittelen asioita sisäiselle haastattelijalle aika usein. Ja monesti myös juuri suihkussa. Olen huomannut että suihkumeditaatiot olivat minulle tapa selvitellä asioita ennen kuin löysin psykedeelit.
Mulle se on tapa pukea ajatuksia sanoiksi ja selvittää itselleni mitä minä mistäkin asiasta ajattelen. Ja samalla hieman kuin valmentaisi itseään tilanteeseen jossa joutuu selvittämään näitä asioita esim. mutsilleen.
En tietenkään missään vaiheessa luule haastattelijaa todelliseksi mutta en koe mitenkään negatiivisena sitä että vastaan hänelle ääneen. Välillä teen tätä selvinpäin välillä psykedeeleissä, sienet tuntuvat varsinkin käynnistävän näitä haastatteluja. Johtuu varmaan aivojen kielialueiden aktivoitumisesta.
Pilvessä välillä puhun itselleni. Monesti tuntuu siltä kuin Superego pääsisi ääneen esim. "mees nyt pesemään hampaat" ja sitten myönnyn sille "okei mä meen". Tiedostan tämän ja pidän sitä vain hyödyllisenä.
Ongelma äänistä tulee varmaan vasta sitten kun niitä luulee todellisiksi, ulkopuolelta tuleviksi.

[tRip]

Psykoosi on tila, jossa ihmisen todellisuuden taju pettää. Mieli pirstaloituu ja ympäröivä maailma muuttaa muotoaan.

- Useimmiten psykoosin alkuvaiheessa on "ikkuna" eli hetki jolloin ihminen muistaa, että eilen hän ei kokenut asioita näin. Mutta kun uusi todellisuus jatkuu hetken, niin ihminen unohtaa, että maailma oli joskus aivan toisenlainen, kertoo akuuttipsykiatrian ylilääkäri Klaus Lehtinen TAYS:in Pitkäniemen psykiatrisesta sairaalasta.

Psykoosi ei ole on/off-tila, vaan jatkumo. Toisessa päässä on ihminen, joka tulkitsee yksittäisen tilanteen väärin.

- Meistä jokainen on varmasti joutunut tilanteeseen, jossa koemme muiden puhuvan juuri meistä, vertaa Klaus Lehtinen. Psykoottinen ihminen alkaa kuitenkin tulkitsemaan lähes kaiken tapahtuvan merkitykselliseksi.

- Pöydällä olevien esineiden asennolla on suurempi merkitys. Piste seinässä voi olla kamera, joka seuraa ja tarkkailee. Yhtälailla kadulle pysäköity auto liittyy tarkkailuun ja kodista saattaa löytyä "mikrofoneja", Lehtinen kertoo psykoosille tyypillistä vainoharhoista.

- Oikein vaikeissa tapauksissa ihminen saattaa myös kokea, että vesi on myrkytetty eikä hän näin ollen voi juoda lainkaan. Meillä on osastolla potilaita, jotka kantavat muovikassissa turvallista ruokaa; siis sellaista, jota kukaan ei ole päässyt myrkyttämään.

Psykoottiselle ihmiselle on turha todistella, että hänen kokemuksensa ovat vääriä. Asiaan liittyy looginen päätelmäketju, jolla kaikki oudot asiat selittyvät. Tällaisissa vainoamiskokemuksissa maailma hahmottuu psykoottiselle ihmiselle hyvinkin järjestäytyneenä.

- Toinen psykoosiin liittyvä ilmiö ovat harha-aistimukset, jotka saattavat olla erittäin hajanaisia ja ahdistavia. Harha-aistimuksia voi syntyä minkä tahansa aistin alueelta, akuuttipsykiatrian ylilääkäri Lehtinen kertoo.

[Jeshu]

Eräs tuttava kuvasi joskus psykoosinsa alkuvaiheita niin, että hän oivalsi että ei ole ollut oma itsensä pitkään aikaan ja tämän oivalluksen kautta luisuu sitten psykoosiin, tai näin minä sen tulkitsin. Tavallaan just tommonen "ikkuna", herääminen. Ja koska siihen, että ei ole ollut oma itsensä vuosiin liittyy se ajatus, että tilannetta on mahdoton tai liian vaikea nyt muuttaa paranemisen puolelle, luisutaan omaan harhamaailmaan toisten ihmisten tavoittamattomiin jonka harhat syntyy alitajunnan syvimmistä peloista, toiveista sun muista tunteista - niistä jotka itse asiassa juuri tekevät sinusta sinut, mutta joiden mukaan ei ole voinut elää. Tavallaan psykoosin voi siis nähdä myös viimeisenä yrityksenä pelastaa oma minä, mennä poispois kaikesta. Psykoosi tulee kun ristiriita valeminän ja oikean minän välillä käy liian sietämättömäksi, nähdäkseni. Tiedä sitten mikä on liian sietämätöntä...

Olen minäkin elänyt tuossa ristiriidassa, enkä voi sanoa kyllä edelleenkään olevani kaikessa REHELLINEN oma itseni. Joskus se on tuntunut sietämättömältä. Joskus oli pahempia aikoja. Nyt olen pitemmän ajan ollut kyllä jo freesimpi ja mukana tässä ja nyt enemmän... Tässä ja nyt, sepä se. Ja niin kuin tuo psykiatri sanoo tuossa, että kaikilla on varmaan joskus ollut sellainen olo, että muut puhuvat juuri minusta. Se johtuu valeminästä, silloin ei voi tiedostaa asioita selkeästi. Terveen ja psykoottisen ihmisen välinen raja todella onkin vai veteen piirretty viiva. On vain aste-eroja. Tämän kun ihmiset tajuaisivat, niin ei mielisairautta (en tykkää sairas sanasta, puhun mieluummin elämisen ongelmista) pidettäisi sellaisena MÖRKÖNÄ.

[tRip]

Eräs tuttava kuvasi joskus psykoosinsa alkuvaiheita niin, että hän oivalsi että ei ole ollut oma itsensä pitkään aikaan ja tämän oivalluksen kautta luisuu sitten psykoosiin, tai näin minä sen tulkitsin.
....

Osaat tosiaan pukea sen sanoiksi.
Hämmentävää..

Terveen ja psykoottisen ihmisen välinen raja todella onkin vai veteen piirretty viiva. On vain aste-eroja. Tämän kun ihmiset tajuaisivat, niin ei mielisairautta (en tykkää sairas sanasta, puhun mieluummin elämisen ongelmista) pidettäisi sellaisena MÖRKÖNÄ.

Niinpä..
Itse puhuisin oikeastaan mielen ongelmista.

Mielestäni ei ole hulluutta.. flippaamista kyllä voi tapahtua, mutta siihen ei pidä liikaa takertua.

[Kalavale]

Heikot kaatuu elon tiellä, vittu että on pää paskana. Tulin taas Suomeen kun rahat loppu, en oikeastaan ees tiedä missä oon ollu. Jossain. :idea:

[Ensiö]

Oon lopettanut väliaikaisesti kaikkien päihteiden käyttämisen. Tuntuu et jotenkin oon nyt lopettamisen jälkeen herännyt siihen etten tunne itseäni kovinkaan hyvin. Kaikki mitä teen tuntuu etäiseltä. Olen alkanut myös epäilemään että saatan olla sairastumassa anoreksiaan; painoindeksi on alipainon kohdalla, kaikki sanovat että olen laihtunut hirveästi ja olen ihan luikku mutta silti näen itseni hieman pyöreänä, kuntoilen joka päivä vähintään tunnin tietyllä rutiinilla ja tarkkailen syömisiäni koko ajan. Omatunto myös kolkuttaa jos syön jotakin ylimääräistä vähänkin. En ole aiemmin tajunnut yhtään, jotenkin vaan luullut että kuntoiluni ja syömisen tarkkailu on terveellistä elämäntapaa enkä ole huomannut sen muuttuneen näin pakkomielteiseksi. Toisaalta taas anorektikot eivät lähes ikinä osaa tunnistaa omia sairauden oireita. Elämä tuntuu myös hirveen hitaalta ja itseään toistavalta nyt kun on kaiken ajan selvinpäin, kai se on se vierottautumisen yksi vaihe vaikka en oikeastaan koe olevani koukussa mihinkään. Joka päivä tuntuu sunnuntailta.

[bdxm]

keh. kävi näin, skarpeissa vielä. avasin oven oven pisteessä a lähdin pisteeseen b, matkaa noin 15 kilometriä, pisteessä b kesken lauseen havahduin ja tajusin missä olen, a-b väliseltä matkalta muistia, 0 , eli käytännössä avasin oven pisteestä a suoraan lauseeseen b:ssä. en ollut yksin ja kuuleman mukaan käyttäydyin normeikuvittukuten yleensä olen. hämmentävä tunne tilanteessa.
tätä edeltävänä iltana sammuin pystyyn alkoholista disney liisa ihmemaa irvikissavirne naamalla. muistia 0.

[bdxm]

Psykoosi on tila, jossa ihmisen todellisuuden taju pettää. Mieli pirstaloituu ja ympäröivä maailma muuttaa muotoaan.

- Useimmiten psykoosin alkuvaiheessa on "ikkuna" eli hetki jolloin ihminen muistaa, että eilen hän ei kokenut asioita näin. Mutta kun uusi todellisuus jatkuu hetken, niin ihminen unohtaa, että maailma oli joskus aivan toisenlainen, kertoo akuuttipsykiatrian ylilääkäri Klaus Lehtinen TAYS:in Pitkäniemen psykiatrisesta sairaalasta.

Psykoosi ei ole on/off-tila, vaan jatkumo. Toisessa päässä on ihminen, joka tulkitsee yksittäisen tilanteen väärin.

- Meistä jokainen on varmasti joutunut tilanteeseen, jossa koemme muiden puhuvan juuri meistä, vertaa Klaus Lehtinen. Psykoottinen ihminen alkaa kuitenkin tulkitsemaan lähes kaiken tapahtuvan merkitykselliseksi.

- Pöydällä olevien esineiden asennolla on suurempi merkitys. Piste seinässä voi olla kamera, joka seuraa ja tarkkailee. Yhtälailla kadulle pysäköity auto liittyy tarkkailuun ja kodista saattaa löytyä "mikrofoneja", Lehtinen kertoo psykoosille tyypillistä vainoharhoista.

- Oikein vaikeissa tapauksissa ihminen saattaa myös kokea, että vesi on myrkytetty eikä hän näin ollen voi juoda lainkaan. Meillä on osastolla potilaita, jotka kantavat muovikassissa turvallista ruokaa; siis sellaista, jota kukaan ei ole päässyt myrkyttämään.

Psykoottiselle ihmiselle on turha todistella, että hänen kokemuksensa ovat vääriä. Asiaan liittyy looginen päätelmäketju, jolla kaikki oudot asiat selittyvät. Tällaisissa vainoamiskokemuksissa maailma hahmottuu psykoottiselle ihmiselle hyvinkin järjestäytyneenä.

- Toinen psykoosiin liittyvä ilmiö ovat harha-aistimukset, jotka saattavat olla erittäin hajanaisia ja ahdistavia. Harha-aistimuksia voi syntyä minkä tahansa aistin alueelta, akuuttipsykiatrian ylilääkäri Lehtinen kertoo.

onko jotenkin hienoa elää joka päivä ja tilanne samalla tavalla?
todellisuudentaju pettää kenen näkökulmasta ja mikä kulttuuri on kasvattanut tulkitsevan osapuolen.
kuka on kertomaan että jatkumon päässä tulkitaan väärin?
kaikki on merkityksellistä, suuntaan tai toiseen.
miksi pöydällä olevilla esineillä ei olisi merkitystä jos kaikki ei olekaan yhtä vitun sattumaa?
on tosi outoa kun tämänjälkeen mieleltään herkkä (vittu mitään itketä, havaitseva) alkaa miettiä kameroita ja mikkejä. pkseudulla pyörineenä niitä vielä on. vitun kuumotus.
Psykoottiselle ihmiselle on turha todistella, että hänen kokemuksensa ovat vääriä. voi vittu mitä paskaa totta vitussa on kun todellisuus on kovin riippuvainen havaitsijasta.
pisti rehellisesti vituttamaan ihan liikaa tämä ylilääkäri lehtinen, tähän postiin objektiivista täydennystä ehkä selvinpäin kun osaa olla vittuuntumatta jokaiseen kusipäähän.
tRip, kusit mun skumppaan. eipä sillä, paha ei ole huono eli ilman sarkasmia kiitos tästä.
mikä vittu näitä vaivaa, en suostu uskomaan että tässä tapauksessa minä olisin se kilari vaikka vainoharhoja lukuunottamatta koko paska oli sitä mitä itse koen.

Psykoottiselle ihmiselle on turha todistella, että hänen kokemuksensa ovat vääriä.

pahoittelen viestin olemusta mutta nyt vituttaa...
ei vittu mitä paskaa.

[Hampputukka]

Psykoosi on tila, jossa ihmisen todellisuuden taju pettää. Mieli pirstaloituu ja ympäröivä maailma muuttaa muotoaan.

- Useimmiten psykoosin alkuvaiheessa on "ikkuna" eli hetki jolloin ihminen muistaa, että eilen hän ei kokenut asioita näin. Mutta kun uusi todellisuus jatkuu hetken, niin ihminen unohtaa, että maailma oli joskus aivan toisenlainen, kertoo akuuttipsykiatrian ylilääkäri Klaus Lehtinen TAYS:in Pitkäniemen psykiatrisesta sairaalasta.

Psykoosi ei ole on/off-tila, vaan jatkumo. Toisessa päässä on ihminen, joka tulkitsee yksittäisen tilanteen väärin.

- Meistä jokainen on varmasti joutunut tilanteeseen, jossa koemme muiden puhuvan juuri meistä, vertaa Klaus Lehtinen. Psykoottinen ihminen alkaa kuitenkin tulkitsemaan lähes kaiken tapahtuvan merkitykselliseksi.

- Pöydällä olevien esineiden asennolla on suurempi merkitys. Piste seinässä voi olla kamera, joka seuraa ja tarkkailee. Yhtälailla kadulle pysäköity auto liittyy tarkkailuun ja kodista saattaa löytyä "mikrofoneja", Lehtinen kertoo psykoosille tyypillistä vainoharhoista.

- Oikein vaikeissa tapauksissa ihminen saattaa myös kokea, että vesi on myrkytetty eikä hän näin ollen voi juoda lainkaan. Meillä on osastolla potilaita, jotka kantavat muovikassissa turvallista ruokaa; siis sellaista, jota kukaan ei ole päässyt myrkyttämään.

Psykoottiselle ihmiselle on turha todistella, että hänen kokemuksensa ovat vääriä. Asiaan liittyy looginen päätelmäketju, jolla kaikki oudot asiat selittyvät. Tällaisissa vainoamiskokemuksissa maailma hahmottuu psykoottiselle ihmiselle hyvinkin järjestäytyneenä.

- Toinen psykoosiin liittyvä ilmiö ovat harha-aistimukset, jotka saattavat olla erittäin hajanaisia ja ahdistavia. Harha-aistimuksia voi syntyä minkä tahansa aistin alueelta, akuuttipsykiatrian ylilääkäri Lehtinen kertoo.

onko jotenkin hienoa elää joka päivä ja tilanne samalla tavalla?
todellisuudentaju pettää kenen näkökulmasta ja mikä kulttuuri on kasvattanut tulkitsevan osapuolen.
kuka on kertomaan että jatkumon päässä tulkitaan väärin?
kaikki on merkityksellistä, suuntaan tai toiseen.
miksi pöydällä olevilla esineillä ei olisi merkitystä jos kaikki ei olekaan yhtä vitun sattumaa?
on tosi outoa kun tämänjälkeen mieleltään herkkä (vittu mitään itketä, havaitseva) alkaa miettiä kameroita ja mikkejä. pkseudulla pyörineenä niitä vielä on. vitun kuumotus.
Psykoottiselle ihmiselle on turha todistella, että hänen kokemuksensa ovat vääriä. voi vittu mitä paskaa totta vitussa on kun todellisuus on kovin riippuvainen havaitsijasta.
pisti rehellisesti vituttamaan ihan liikaa tämä ylilääkäri lehtinen, tähän postiin objektiivista täydennystä ehkä selvinpäin kun osaa olla vittuuntumatta jokaiseen kusipäähän.
tRip, kusit mun skumppaan. eipä sillä, paha ei ole huono eli ilman sarkasmia kiitos tästä.
mikä vittu näitä vaivaa, en suostu uskomaan että tässä tapauksessa minä olisin se kilari vaikka vainoharhoja lukuunottamatta koko paska oli sitä mitä itse koen.

Psykoottiselle ihmiselle on turha todistella, että hänen kokemuksensa ovat vääriä.

pahoittelen viestin olemusta mutta nyt vituttaa...
ei vittu mitä paskaa.

Mä oon käsittäny että kun lääkärit yms. puhuu todellisuudesta, tarkoitetaan yhteiskunnan kollektiivista todellisuutta, eli kai niinkun keskiarvoa ihmisten subjektiivisista todellisuuksista? Ja mielenterveys on sopeutumista tähän keskiarvoon tai siinä olemista?

[aphos]

Tietenkään ketään ei valvota. Ei tietenkään..

"Mielisairautta" on monenlaista, kuka tahansa voi sairastua lievään psykoosiin etc. Vakavasti mielisairailla kuitenkin aivot toimivat eritavalla, ts. aivoissa on esim. vajaatoimintaa joissain lohkoissa ja ongelmia välittäjäaineissa etc. Aivot on monimutkainen järjestelmä, pientä häiriötä tulee helposti. Tietoisuus on avain kaikkeen. Äärimmäisen mielenkiintoista btw.

Jos tuntuu, että sekoaa, kannattaa pysyä irti päihteistä ja tehdä jotain, jokä vaatii keskittymiskykyä. Luominen on myös terveellistä, vaikka onkin klisee. Jos tilanne on vakava, kannattaa todellakin mennä tutkituttamaan pää, mutta ei hetken mielijohteesta. Lekurit myös (ilmeisesti) määrää vähän turhan helposti lääkkeitä.

Happy happy.. joy joy.. pitää myöskin oivaltaa, mistä elämässä on kymysys. Kaikenlainen pilkun runkkaaminen + muu wänkkeröinti sekoittaa vaan pakkaa. Ihmiset ei osaa elää, tai siis nauttia elämästä.

Myös se, että ihmisille pistetään jotain sosiaalisia normeja, jotka ovat täysin absurdeja, sekoittaa ihmisten päitä. Miksi? Koska se on saatanan typerää. Sitten jossain vaiheessa joku herää siihen: Hei, mun elämä on täysin sisällötöntä ja kulissia. Myös helvetin ärsyttävää on se, että media tunkee tajutonta paskaa ihmisten nieltäväksi. Niin pikkusielusta.. ei voi mitään, mutta mun mielestä suomalaiset on tosi spedejä.

[Dagga]

Kokeillaan, ehkä tää sopii tähän:
WE ARE ALL SHAMANS-IN-TRAINING By Paul Levy
http://www.awakeninthedream.com/artis/w ... hamans.htm
Ihan asiallista tekstiä miehellä!

[Ahab]

Kokeillaan, ehkä tää sopii tähän:
WE ARE ALL SHAMANS-IN-TRAINING By Paul Levy
http://www.awakeninthedream.com/artis/w ... hamans.htm
Ihan asiallista tekstiä miehellä!

Paul Levyn radiohaastattelu.

[Kalavale]

Jotku on puhunut tässä psykoosista jotenkin, ei yhteiskunnan mukaisena jees jees fiiliksenä, joka väärin tuomitaan. Ei se noin mee, mulla eka kertaa meni psyyke psykoosiin 12v iässä, sen jälkeen aina kun maniassa jättänyt lääkkeet ottamatta. Se ei ole mitenkään aito olo, enemmän sekaisin silloin on kuin ilman lääkkeitä. En oikein jaksa näitä perus "mää tiiän" pätijöitä enään kuunnella. Lukekaa joskus vaikka kirja tai 2.

[Aukikco]

Päivä päivältä enemmän tunnen flippauksen olevan itse asiassa tapa tulla mielenterveemmäksi. Tarvitaan kuitenkin kärsivällisyyttä ja aikaa - liian nopea flippaaminen todennäköisesti pelästyttää läheiset jolloin nyrjähdys usein yritetään estää tuhoisin seurauksin.

Hallittu flippaaminen kohentaa mielenterveyttä. Mitä enemmän olen mielenterveyttäni tarkastellut, sitä etäisemmältä ajatus flippaamisesta negatiivisessa mielessä on tuntunut. Samanaikaisesti koen flippaavani jatkuvasti enemmän positiivisella tavalla. Se vahvistaa. Mitä tietoisempi olen heikkouksistani, sitä vaikeampaa niillä on hallita minua, ja toisaalta mitä tietoisempi olen vahvuuksistani, sitä paremmin saan keskitettyä tietoisuuteni luomaan niitä asioita joita pidän tärkeinä.

Nähdäkseni suurin syy negatiiviselle flippaukselle on se, ettei kulttuurissamme laajamittaisesti ymmärretä eroa positiivisen ja negatiivisen flippauksen välillä. Negatiivinen on sellaista ettei enää saa toteutettua tavoitteitaan, ei osaa hahmottaa minäänsä eikä välttämättä kykene huolehtimaan itsestään. Positiivinen taas on sellaista, että integroituu itseensä ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, kuten myös ympäröivän maailman. Positiivinen flippaus johtaa väistämättä positiiviseen maailmankuvaan, ja toisaalta positiivisen maailmankuvan omaavan on helpointa flipata positiivisesti.

Olen silti ollut suuren osan elämästäni negatiivinen, vallitsevasti vuosia sitten ja ajoittain vieläkin. Kehitystä tuntuu kuitenkin tapahtuvan.

[growy]

Perustelen flippauksen omalta kannalta/oman mielipiteeni,mitä se on.
Sanoisin että flippaus on myös toki vakavaa ja myös vaarallista.
Flippauksia on mielestäni kahdenlaisia: Se flippaus,että homma menee siihen pisteeseen että asioita ei voi kontrolloida enään mitenkään,ja ihmisen mieli sekoaa täysin(puhuu sekavia,tekee sekavia eikä tosiaankaan tiedä mitä tekee). Se on se vakavempi.
Sitten se toinen on mielestäni se,että ihmiseltä karkaa kontrolli asioista joihin on ennen ollut kontrolli. Tämä tarkoittaa siis lähinnä asioita,joihin ei "tajua"pitää kontrollia,ei siis tiedä että tekee asian päinvastoin. Sekavia asioita alkaa tulla esille mutta itse tiedostaa ne,ja tietää kuitenkin mitä arkipäiväisissä asioissaan tekee.Mieli on masentunut,toisaalta välillä pirisynyt
Pidän itseäni ehkä "lievemmin" flipaneena",tosin en mielestäni ole mieleltä omasta mielestä sairas,vaan pystyn hallitsemaan tämän tilan.

Ymmärsittekö?

[Aukikco]

Sitten se toinen on mielestäni se,että ihmiseltä karkaa kontrolli asioista joihin on ennen ollut kontrolli.

Sitten on vielä se, että ihminen päästää kontrollin tietoisesti.

[Sub-Zero]

Pari kertaa psykedeeleillä on tullut "huono trippi" kun on tullut vedettyä överit ja melkein oikeasti luullut että on tulossa hulluks.. Komboina ollut ainakin 4-HO-MET+alkoholi ja 2-CI+alkoholi. Kummallakin kerralla tullut sellanen tosi negatiivinen, masentunut ja ahdistava olo - vähän kun näkis painajaista silmät auki. Halluja ei juurikaan ole ollut, mutta visuaaleja jonkun verran ja enemmän sellasta henkistä pahoinvointia. Tullut sellanen pelko, että jää sille tripille loppuiäksi.. Opettavaisia kokemuksia ovat ainakin olleet. Aina oon saanut rauhoiteltua itseni sen verran että huono trippi mennyt lopulta ohi..

Yhden kerran mulla on viime vuonna tullut (muistaakseni) n. viikko huonon 2-CI+alkoholi tripin jälkeen "flashback" tuolle kyseiselle tripille kun alkoi keskellä päivää töissä puskea taas se fiilis että tulossa hulluksi ja tuli muutenkin vähän heikko olo.. Mitään tollasta mulle ei oo koskaan ennen käynyt. Mä olin silloin aika stressaantunut joten se varmaan vaikutti asiaan. Tää tapahtu 2-3 päivänä sillä viikolla ja kotona siihen auttoi ainakin parina kertana se kun meni kylmään suihkuun ja oli suihkussa kunnes keho viileni tarpeeks ja alko helpottamaan. Oli aika homma pitää pakka kasassa töissä parina päivänä niin ettei työkaverit huomaa mitään..

En oo sen jälkeen pahemmin psykedeeleihin koskenu, enkä välttämättä enää koskekkaan...

[wRRa]

Mulle on aika normia ja yleistä tuo että "puhun itsekseni" vaikka jossain mielikuvitustilanteessa, esim. kuvittelen olevani haastattelussa ja vastailen kysymyksiin... Tajuan tosin itse että kyse on lähinnä sellasesta omasta mielikuvitusleikistä ja kiva kuulla miltä kuulostaisi jos sanoisin näin jne.

En kauheesti jaksa kuumottaa hulluks tulemista koska ei mun elämä siihen luultavasti loppuis vaikka sekoaisinki, eiköhän mulla ois mahollisuus saada lääkkeet tai ehkä ajan kanssa parantua siitä. Mitä sitte vaikka sekoisinki Tuskin mä ainakaan vähempää sekoan vaikka pelkäisin kamalasti sekoavani.

[Goldengoose]

Mulle on aika normia ja yleistä tuo että "puhun itsekseni" vaikka jossain mielikuvitustilanteessa, esim. kuvittelen olevani haastattelussa ja vastailen kysymyksiin... Tajuan tosin itse että kyse on lähinnä sellasesta omasta mielikuvitusleikistä ja kiva kuulla miltä kuulostaisi jos sanoisin näin jne.

Kyllä mäkin kuvittelen monesti olevani erilaisissa ohjelmissa ja haastatteluissa, harvemmin ääneen sentään yksinäni puhelen, mutta mielessäni kyllä. Kokatessa ollaan kokkiohjelmassa, sitten välillä treenataan lyhyitä ja ytimekkäitä argumentteja asiaohjelmissa jne.

[CaptainZ]

Mä oon kans pienestä pitäen höpötellyt itekseni. Tykkään käydä ajatuksiani läpi keskustelemalla niistä kuvitteellisten keskustelukumppaneiden, haastattelijoiden tai vastaavien kanssa. Mulle se ei ole pelottavaa ja kummallista, vaan tehokas tapa jäsentää omia ajatuksia. Joskus tulee myös testattua etukäteen, miltä lausuttuna kuulostaa jokin asia, josta aion puhua jollekin tai keskustella jonkun kanssa.

Mutta onhan se noloa jäädä jollekin kiinni yksinpuhelusta, varsinkin jos ei niitä ajatuksia ole tarkoitettu kuulijan tietoon En nyt muista onko näin käynyt minulle. Varmaan joskus. Ja välillä tulee mietittyä että kuuleekohan mun naapurit mitä mä täällä höpöttelen, varsinkin jos huomaan puhuvani ulko-oven tai ilmastointikanavan lähellä.

[seppo600]

sanotaan näi että aika iso osa laittomien käyttäjistä on vähän jotenkin flipahtanut (itse myös), enkä halua tällä ketään haukkua mutta niinkai se vain on, flipannut ennen aineita tai aineista tai emmätiiä itestähän se on kiinni.

[psycoma]

Aika usein sienissä, yksin tai seurassa, niin juttelen itsekseni, ihan vaan sen takia et kuulen onko ääni se mihin oon tottunu, vai joku muu, muuntunut ääni. Itsekseni seurassa juttelen siitä syystä, etten jaksa alkaa keskittymään siihen mitä muut sanoo, koska kun puhuu itselleen, tietää mitä on kysynyt ja mitä vastaa, ajattelematta sen suuremmin.

[Zubs]

Itsekin aika usein kuvittelen olevani haastattelussa tai juttelevani jonkun kanssa. Ääneen kuitenkin puhun yksin hyvin harvoin ja tiedän myös,
ettei siellä pään sisällä mitään haastattelijaa ole.

Mielestäni mukava ajatusleikki. Jotenkin helppo käydä asioita läpi itsekseen tuolla tavoin.