Itsensä tutkiskeleminen

[MorningGlory]

Haluaisin oppia valjastamaan psykedeelit oman itseni tutkiskeluun. Onko tähän erilaisia tapoja? Kuinka paljon annostus vaikuttaa? Entä psykedeelityyppi kuten (ayahuasca, päivänsini, sienet)?

Voiko olla, että en ole avannut mieltäni tarpeeksi avoimeksi? Viimeksi kun trippailin LSA siemenillä (kokemuksen voitte lukea päivänsini topicista), kaikki asiat muuttuivat aina hetken päästä normaaliksi kunnes alkoivat taas muuttua. Silloin mietin olenko tarpeeksi avaramielinen vai mihin psykedeelisten voimat rajoittuu? Avaako ne siis vain portit mieleen jonka jälkeen kokemuksen syvyys riippuu vain siitä kuinka paljon voit avautua?

Kuinka paljon esimerkiksi yksinkertainen lato voi muuttua? Ja miten pitkäksi aikaa. Minua harmitti se, että asiat muuttuivat normaaliksi niin nopeasti. Olisin halunnut muuttaa latoa tajunnanvirtaisesti, se oli vaikeaa koska minulla ei ollut kuin muutama sekunti aikaa muuttaa sen olomuotoa.

Entä miten saatte kerättyä ajatuksenne? Minun oli hyvin vaikea ajatella omaa itseäni. Jos pidin silmiä auki, visuaalit tunkivat silmiini, ja ajatukset kohdistuivat niihin. Kun taas jos suljin silmäni, oli ajatuksenkulkuni epämääräistä. Voisin kuvailla sitä tajunnanvirtana, mutta itse en pystynyt siihen vaikuttamaan. Kuvia vain tulvi ajatuksiini.


Ja jos joku nyt jaksoi lukea tämän tekstin, toivoisin että kommentoisitte jotain.

[bol]

Set&Settingillä voit vaikuttaa hyvin trippiisi ja asioihin mitä haluat käsitellä matkallasi. Joskus tripeillä tulee käytyä läpi hyvin tärkeitä asioita, mitä ei edes osannut ajatella ennen matkalle lähtöä. Mutta jos olet jo nytten tietoinen jostain asiasta mikä kalvaa mieltästi itsessäsi, niin voit alkaa pohtimaan sitä jo nyt. Kyllä ihan selvinpäinkin pystyy avartamaan mieltään ja löytämään vastauksia kysymyksiin ja joskus eteen tulee vain enemmän kysymyksiä. Sehän on vain itsestään kiinni, minkä vastauksen itselleen hyväksyy ja missä olotilassa..

[Dexma]

Tässä voisi juuri käyttää sitä keinoa, että ensiksi tarvitsee tietää mistä haluaa enemmän tietoa. Sitten kysyy psykedeeliltä (tai joltain muulta "opettajalta") mitä hän sanoisi... Jos opettajalla on jotain sanottavaa hän antaa oppinsa...

Mutta mutta... Noiden psykedeelien kanssa, kannattaa mennä hitaasti eteenpäin, minun mielestäni... Psykedeelit opettavat hiljalleen, pienin askelin (ne voi tuntua myös isoilta). Niitä tarvitsee odottaa... Kyllä se taivas selkenee, kunhan vain sitä tarpeeksi kauan katsot...

Dissot, ja delirantit ovatkin sitten jotain ihan muuta kuin pikkuhiljaa opettavaisia... Hyvin usein näiden opettajien opit, ovat vain niin hurjia, että niitä on hankala käsitellä mitenkään... Tässäkin maltti on valttia...

Outoa, yleensä, psykedeelit ovat opettaneet minulle ITSESTÄNI jotain, mutta delirantit ja dissosiatiivit ovat opettaneet jumalista, hengistä maailmasta universumista yms yms...

Ja sellainen ajatus, tuli.... Alussa ei kannata itseni mielestä muutakuin antaa virran viedä, mutta sitten kun alat, pikku hiljaa "tottumaan" (voiko mihinkään päihteeseen tottua???) voit alkaa etsimään jotain tiettyjä asioita... Itse sen takia juurikin käytän Dexmiä paljon, koska tätä olen käyttänyt eniten, ja olen oppinut olemaan ja elämään tämän olennon kanssa...

[tRip]

(voiko mihinkään päihteeseen tottua???)

Kaikkeen tottuu..

Itsensä tutkailu on hyvä aloittaa sillä, että vain kuuntelee itseään..

[Aukikco]

Nimenomaan mielen avartamiseen tarvitaan sitä selvinpäin oloa. Psykedeelitripillä oivallettuja asioita ei soviteta arkielämään tuosta vain - se vaatii aikaa ja paneutumista.

Anna itelles aikaa. Vuosia.

Turha myöskin liikaa yrittää kontrolloida trippejä - se, jos jokin, johtaa usein tosi huonoihin lopputuloksiin.

Psykedeelien voima kasvaa sitä mukaa kun oma uskalluksesi ajatella sellaisia asioita joita et olisi aiemmin rohjennut edes ujosti vilkaista, kasvaa. Psykedeelien voima on kiinni oman mielesi voimasta, adaptoituvuudesta, kyvystä kehittyä ja edetä. Se on kiinni siitä, kuinka kykeneväinen olet ottamaan opiksesi niistä asioista joita koet, kyvystäsi kääntää positiiviseksi potentiaaliksi kaikki mitä vastaasi tulee.

Nämä kaikki kyvyt vaikuttavat kasvavan tasapainoisen (mitä se sitten tarkoittaakaan) psykedeelitrippailun seurauksena. Kuitenkin on oltava nyörä ja malttavainen - varoa ahneutta, varoa havittelemasta liikaa kerralla.

Isot muutokset vaativat aikansa.

Eri psykedeelit ovat todellakin erilaisia. Itse olen kokenut, että tatit ovat jossain määrin aika kaoottisia opettajia, joka ei millään muotoa siis ole huono asia. Happo taas tuntuu neutraalilta, niin että sen voiman voi käyttää siihen mihin ite haluaa, uskomaton energiamäärä jonka voi kohdistaa juuri siihen mitä tarvitsee. Ayahuasca taas tuntui määrätietoisimmalta opettajalta joka päättää mihin mennään ja mitä tehdään, ja jonka parantava potentiaali on ihan käsittämättömän suuri.

Ja silti viime kädessä vastuu on aina oppilaassa itsessään.

[Lymykonna]

Haluaisin oppia valjastamaan psykedeelit oman itseni tutkiskeluun. Onko tähän erilaisia tapoja?

Mitä tarkalleen ottaen yrität tehdä? "Oman itseni tutkiskelu" on valtavan laaja aihe ja tapoja on lukemattomia. Päihteitä voi hyödyntää tai olla hyödyntämättä, itse näen ne voimakkaana lisänä psyykeen luotaamiseen, mutta en välttämättömyytenä.

Kuinka paljon esimerkiksi yksinkertainen lato voi muuttua? Ja miten pitkäksi aikaa. Minua harmitti se, että asiat muuttuivat normaaliksi niin nopeasti. Olisin halunnut muuttaa latoa tajunnanvirtaisesti, se oli vaikeaa koska minulla ei ollut kuin muutama sekunti aikaa muuttaa sen olomuotoa.

Jos vielä luulet, että on olemassa normaaleja tai yksinkertaisia asioita, sinulla on tosiaan paljon opittavaa!!!

Psykedeelit ovat hallitsemattomia, visiot joita kohtaat eivät ole kontrolloitavissa vaikka niihin voikin vaikuttaa asenteilla, mielikuvituksella, tahdolla ja ympäristöllä.

Entä miten saatte kerättyä ajatuksenne? Minun oli hyvin vaikea ajatella omaa itseäni. Jos pidin silmiä auki, visuaalit tunkivat silmiini, ja ajatukset kohdistuivat niihin. Kun taas jos suljin silmäni, oli ajatuksenkulkuni epämääräistä. Voisin kuvailla sitä tajunnanvirtana, mutta itse en pystynyt siihen vaikuttamaan. Kuvia vain tulvi ajatuksiini.

Pystytkö keräämään ajatuksesi ilman psykedeelejä? Tilanne vain 'pahenee' kun otat psykedeelejä, koska mielesi tosiaan täyttyy sisällöllä. "Minun on tehtävä tämä" on asenteena huono kokemuksen kannalta, psykedeelit vaativat antautumista ja rentoutumista avautuakseen. Suosittelen egon menetykseen navigoimisen perusteiden kertaamista: http://deoxy.org/l_impgui.htm

[Valaistunut]

Itselläni itsetutkiskeluun sopi hyvin Päiväsinen siemenet + HBW siemenet + Jotain muita LSA:ta sisältäviä siemeniä jonka nimeä en muista. Suosittelen kuitenkin, että ei kannata tehdä näistä sekoituksia, vaan kannattaa pitäytyä yhdessä lajikkeessa.

[MorningGlory]

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että miten erottaa viihdekäyttö ja "järkevä" käyttö. Vai onko näitä eroja edes olemassa muussa kuin ihmisen luonteessa? Jos ei hae pelkkää pään sekoittamista voiko trippi koskaan olla ns. "turha"? Kun taas jos hakee pelkästään pään sekoittamista voiko tripistä koskaan oppia mitään? Voiko siis pelkät visuaalit olla toiselle opettavaisia mutta toiselle ainoastaan hauskaa?

Jotkut sanovat, että psykedeelejä ei kannata määräillä vaan liikkua virran mukana, nauttia sen antamista ajatuksista, visuaaleista yms.. onko avoimen mielen antamat visuaalit teidän mielestänne omia vai psykedeelejen tuottamia visuaaleja? Psykedeelithän toimii avaamalla mielemme, mutta vaikuttaako ne myös ajatuksiimme? Ja mikä osa visuaaleista on niitä jotka syntyy siitä että aivot ottavat silmien saamat ärsykkeet erilaisella tavalla vastaan? Voisin kuvitella, että kaikki värit, fraktaalit, vääristymät ja varjot olisivat tällaisia. Hallut olisivat sitten itse mielen synnyttämiä visuaaleja.

Lymykonna mainitsi että visiot eivät ole kontrolloitavissa, mutta onko tämä varmaa? Voisin kuvitella että tarpeeksi pitkän keskittymisen, ajattelemisen ja kokemisen seurauksena. Suurin osa visioista olisi hallittavissa. Itse esimerkiksi tiesin mitä vähän ajan päästä tapahtuu talolle joka muutti muotoaan, pystyin jopa muuttamaan sitä kuten tahdoin johonkin asteeseen saakka. Silloin kun pitää mielen täysin avoimena ja antaa sen vaellella vapaasti, voi visiot olla täysin odottamattomia. Mutta kun niihin rupee keskittymään, voi tuoda juurikin sellaisia asioita esiin kuin itse haluaa. Tämä on siis tämänhetkinen oma mielipide asiasta, koska se voi olla täysin väärä.

Pääni sisällä liikkuu niin paljon ajatuksia, mutta niitä on hyvin vaikea pukea sanoiksi. Tuostakin tekstistä tuli pelkkä seinä omia ajatuksiani, mutta niissä ei ole sitä punaista lankaa. Ehkä se synnyttää jotain ajatuksia teissä. Tuossakin on paljon paranneltavaa, mutta kiireestä johtuen jätän sen tuollaiseksi.

[_FOOL_]

Itse suosittelen sieniä ja/tai Ayahuascaa. Ne ovat kuin peilejä ja mielestäni niistä on hyvä lähteä liikkeelle. Sienet antavat oivalluksia, palasia, joilla omaan elämään voi alkaa vaikuttaa. Sienten opetukset ovat kuitenkin rajoittuneita, ne eivät ole mestarin opettajia kuten esim. Ayahuasca. Ayahuasca ja muut mestarin opettajakasvit ovat niin syvällisiä ettei näiden opetuksilla ole päätepistettä. Suhde tähän kasviin kehityy kuitenkin jossakin vaiheessa siihen pisteeseen että sitä voi alkaa valjastamaan omiin tarpeisiinsa jossakin määrin, mutta äärettömyys on aina läsnä. Ihminen on aina oppinsa alkutekijäissä. Ayahuasca opettaa miten tulee elää. Sienet opettavat millainen ihminen on. Ihminen ei voi koskaan ymmärtää maailmaa kokonaisuudessaan. Se on liian monimutkainen ja järjestäytynyt ja samalla niin yksinkertainen ja kaoottinen. On myös muistettava että mitä tahansa opettajaa kuuntelee, mitään ei pidä ottaa totena tai itsestäänselvyytenä. On vaarallista lähteä uskomaan johonkin "totuuteen" fundamentalistisesti ja hylätä kaikki muut totuudet. Mielen on oltava avoin, eikä koskaan tule sortua elämään dogmaattisesti yhden opin mukaan. Näin voi välttää ristiriidat, joita todellisuus on pullollaan. Muussa tapauksessa seuraukset voivat olla kaoottisia ja tuhoisia. On oltava nöyrä ja kunnioitettava kaikkea elämää, niin omaa kuin muidenkin. Tulee muistaa että maailma on aina askeleen edellä meitä. Meidän jaa maailman välillä on kuvaus maailmasta ja psykedeeleillä maailman voi pysäyttää niin, että siinä voi elää hetkellisesti reaaliajassa, jossa aikakäsitettä ei ole.

[Swampthing]

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että miten erottaa viihdekäyttö ja "järkevä" käyttö. Vai onko näitä eroja edes olemassa muussa kuin ihmisen luonteessa? Jos ei hae pelkkää pään sekoittamista voiko trippi koskaan olla ns. "turha"? Kun taas jos hakee pelkästään pään sekoittamista voiko tripistä koskaan oppia mitään? Voiko siis pelkät visuaalit olla toiselle opettavaisia mutta toiselle ainoastaan hauskaa?

Eroja on ehkä selkeimmin siinä, miten eri intentiolla asiaan iskeytyvät ihmiset toimivat. Kyllä niitä turhiakin trippejä luulisi voivan olla, jos yleisenä aikomuksena on kehittää itseään, mutta sitten kiskoo deelejä aivan liian tiuhaan - tästä voi sitten toisaalta oppia olemaan tekemättä tätä toiste (jos virheensä kuitenkin toistaa, aletaan jo ihan oikeasti puhua "turhasta tripistä", mielestäni). Kaikesta voi oppia, jos haluaa, mutta kukaan tuskin voi tulla sinulle auktoritäärisesti kertomaan, että visuaaleista opit ja piste. Niistä voit oppia "henkienergioista" jos haluat, tai sitten "aivojen toiminnasta" jos haluat, tai jotain muuta tai ei mitään.

Mut mulla on ollut tähän asti vaan yks kokemus Virallisesta Psykedeelistä, et ehk en tiedä.

Jotkut sanovat, että psykedeelejä ei kannata määräillä vaan liikkua virran mukana, nauttia sen antamista ajatuksista, visuaaleista yms.. onko avoimen mielen antamat visuaalit teidän mielestänne omia vai psykedeelejen tuottamia visuaaleja? Psykedeelithän toimii avaamalla mielemme, mutta vaikuttaako ne myös ajatuksiimme? Ja mikä osa visuaaleista on niitä jotka syntyy siitä että aivot ottavat silmien saamat ärsykkeet erilaisella tavalla vastaan? Voisin kuvitella, että kaikki värit, fraktaalit, vääristymät ja varjot olisivat tällaisia. Hallut olisivat sitten itse mielen synnyttämiä visuaaleja.

Signal theoryssa visuaalien (oletettu?) syntyminen käsiteltiin aika hyvin: http://www.tripzine.com/listing.php?smlid=697

Mieli vaikuttaa, näköhermo vaikuttaa, oma keho vaikuttaa, kaikki vaikuttaa. On imho hassua tehdä ero "visuaalien" ja "hallujen" välille, mitään hallusinaatioita tuskin tulee kokemaan ennen kuin ottaa jotain delerianttia, tai jotain psykedeeliä ihan vitusti, tai on äärimmäisen herkkä. Jos syöt 8g kuivattuja sieniä ja tuulettimen varjosta muodostuva helikopteri lähtee seinältä lentoon, on yhäkin kyse visuaalista, tosin äärimmäisen "vahvasta" visuaalista. Sillä on yhä ulkoinen ärsyke.

En nyt kuitenkaan ymmärrä vahvaa keskittymistä visuaaleihin ja sitä, miten "mielen avaaminen" olisi ratkaisevasti eri asia kuin "ajatuksiin vaikuttaminen".

Lymykonna mainitsi että visiot eivät ole kontrolloitavissa, mutta onko tämä varmaa? Voisin kuvitella että tarpeeksi pitkän keskittymisen, ajattelemisen ja kokemisen seurauksena. Suurin osa visioista olisi hallittavissa. Itse esimerkiksi tiesin mitä vähän ajan päästä tapahtuu talolle joka muutti muotoaan, pystyin jopa muuttamaan sitä kuten tahdoin johonkin asteeseen saakka. Silloin kun pitää mielen täysin avoimena ja antaa sen vaellella vapaasti, voi visiot olla täysin odottamattomia. Mutta kun niihin rupee keskittymään, voi tuoda juurikin sellaisia asioita esiin kuin itse haluaa. Tämä on siis tämänhetkinen oma mielipide asiasta, koska se voi olla täysin väärä.

Visio on eri asia kuin visuaali. Olen lukenut mielestäni paljonkin raportteja siitä, miten trippaaja on onnistunut ainakin omasta mielestään kontrolloimaan jotain värimuutosta ympäristössään yms.

[Lymykonna]

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että miten erottaa viihdekäyttö ja "järkevä" käyttö. Vai onko näitä eroja edes olemassa muussa kuin ihmisen luonteessa? Jos ei hae pelkkää pään sekoittamista voiko trippi koskaan olla ns. "turha"? Kun taas jos hakee pelkästään pään sekoittamista voiko tripistä koskaan oppia mitään? Voiko siis pelkät visuaalit olla toiselle opettavaisia mutta toiselle ainoastaan hauskaa?

Miten itse vastaisit kysymyksiisi? Mitä on viihde ja mitä on turha? Haluaako kukaan oikeasti "sekoittaa päätään"?

Oma kauniisti ajan ja kokemuksen muokkaama näkemykseni: Nautinnollisimpia kokemuksia ovat ne joiden kautta oppii näkemään aivan uudessa valossa koko sen tavan jolla nauttii. Opettavaisimpia kokemuksia ovat ne jotka opettavat sinulle uusia tapoja oppia. Nämä ovat itselläni nivoutuneet yhteen, kyse on siitä että oppii nauttimaan täysin rinnoin kaikesta mitä tekee ja rakastamaan sitä, että haluaa jatkuvasti kasvattaa itseään aivan uskomattomiin suuntiin. Kuin tipahtaisi lineaarisesta maailmasta ikuisesti kasvavan informaatiomäärän ja kompleksisuuden fraktaalimaailmaan.
Jos viihteellä siis tarkoitetaan yksinkertaisten kokemusten hakemista niinkuin usein esimerkiksi piristä, opiaateista ja viinasta haetaan niin silloin viihdekäytön erottaa järkevästä käytöstä se että viihdekäyttö psykedeeleillä on mahdotonta. Psykedeelit ovat moniulotteisia, monimutkaisia ja niillä on taipumus avartaa käyttäjänsä ajatusmaailmaa (nyrjäyttäminen ja flipauttavuus).
Jos viihde määritellään jotenkin toisin niin sitten saadaan tulokseksi jotain muuta, alkuun mainittu kokeminen on minulle "parasta viihdettä".

Et voi pakottaa itseäsi mihinkään, se ei vaan toimi. Omaa toimintaa voi toki muuttaa, mutta asenteen on oltava silloin jotain muuta. Eli sinussa (kuten kaikissa) on puolia jotka toisinaan ovat ristiriidassa tai eivät aina kommunikoi toistensa kanssa tehokkaasti: Äly ja tunteet eivät lyö yhteen jne. Eli sinun on vain toimittava niin kuin parhaaksi näet, tunnet tai koet, älä anna ideoiden siitä miten psykedeelejä pitäisi muiden mielestä käyttää estää sinua kokeilemasta, mutta ota tietenkin kokeneimpien neuvot vastaan huolella ja ajattele asiat läpi myös niiden kannalta.
Eli lähdet kokeilemaan juuri sillä tavalla minkä koet oikeaksi asiaa huolellisesti puntaroituasi.

Minusta psykedeeleillä on paljon tarjottavaa erilaisissa ympäristöissä, tilanteissa ja niitä voi hyödyntää moniin eri tarkoituksiin. Niitä pitää kuitenkin kunnioittaa ja kokemukselle pitää antautua. Omasta mielestäni ihanneasenne on se, että tapahtuipa mitä tahansa, voi kokemusta aina tarkastella mielenkiintoisena ja opettavaisena tapahtumana. Intensiivinen trippi on aina järkytys, mutta usein hyvin nautinnollinen ja vapauttava järkytys. Jos psykedeelejä ottaa huonolla asenteella (luulisin, että silloin elämänasennekin on ikävä) niin ne voivat kyllä potkia persettäsi aivan älyttömän lujaa. Riippuu sitten yksilöstä osaako siitä ottaa oppia vai toistaako virheitään.

Epäilen, että psykedeelit ovat vahva ja hyödyllinen työkalu tietämättömillekin, mutta tyhmät (=ne onnettomat jotka eivät edes halua oppia) saavat niistä vain huonoja viboja. Eli jos olet tyhmä niin painu suoraan vaikka suohon, teet maailmalle palveluksen. Jos taas arvostat älykkyyttä, elämää, tietoisuutta, vapautta ja voimaa niin psykedeeleistä voi olla sinulle paljon hyötyä jos osaat käyttää niitä oikein. Ensimmäisiä askeleita kaikessa tässä on tajuta mikä on sinulle oikea tapa. Joko olet tarpeeksi älykäs tajutaksesi ennen pitkää mikä se tapa on tai sitten voit mennä johonkin paskaduuniin loppuelämäksesi ja psykedeelit eivät ole sinua varten, koska ne myös voimistavat kaikkea paskaa ympärilläsi. Prosessi voi olla hidas tai se voi olla nopea, lähinnä yritän haastaa esiin sitä asennetta.

Lymykonna mainitsi että visiot eivät ole kontrolloitavissa, mutta onko tämä varmaa? Voisin kuvitella että tarpeeksi pitkän keskittymisen, ajattelemisen ja kokemisen seurauksena. Suurin osa visioista olisi hallittavissa. Itse esimerkiksi tiesin mitä vähän ajan päästä tapahtuu talolle joka muutti muotoaan, pystyin jopa muuttamaan sitä kuten tahdoin johonkin asteeseen saakka. Silloin kun pitää mielen täysin avoimena ja antaa sen vaellella vapaasti, voi visiot olla täysin odottamattomia. Mutta kun niihin rupee keskittymään, voi tuoda juurikin sellaisia asioita esiin kuin itse haluaa. Tämä on siis tämänhetkinen oma mielipide asiasta, koska se voi olla täysin väärä.

On mahdollista muuttaa näkemiensä asioiden muotoa ja laatua, kuten on myös mahdollista muuttaa kaikkea kokemaansa. Oma kokemukseni on, että psykedeelit kuitenkin tekevät tästä vaikeampaa niin kauan kun varsinaiset vaikutukset kestävät! Joten en puhu hallitsemisesta vaikka visuaalien ja tuntemuksien kanssa voi leikkiä. Psykedeelit ovat kuin virta johon hyppäät, et voi hallita virtaa etkä kokemustasi virrasta, sinä olet se jonka on annettava periksi koska virta ei ikinä anna periksi. Virta jyrää ylitsesi täysin etkä voi pysäyttää sitä, mutta voit leikkiä virrassa ja kokeilla erilaisia uimisen ja kellumisen tyylejä.
Sitten kun olet kasvanut voimakkaaksi sekä uimalla, että rannalla voimistelemalla voit kerätä tarvittavat asiat yhteen ja rakentaa itsellesi talon tai avaruusraketin. Kyse on siitä, että opit käyttämään aivojasi.

[dimitri]

Itsetutkiskelua tuli puolitietoisesti harrastettua amanita- ja pilvitripin (oli muuten vahvaa lätkää) jälkeen perättäisinä päivinä, eroa näillä noin 14 tuntia. Suoria ajatuksia en kerro, koska näitä laajemmin puhuin, mutta tulos on selvä. Korkeampi voima on olemassa, joka epäsuorasti ohjaa toimintaani. Minulla on mahdollisuus valita "hyvän" ja "pahan" väliltä, päädyin lopulta "hyvään", eli pelaaja ykköseen, Kasparoviin. Elämä on siis kuin shakkia, ja päätin pistää panokset paremman puolesta. Tajusin em. korkeamman voiman tahdon päihdekokeiluistani ja tietoisuuden laajentamisesta. Korkeampi voima halusi, että tätä en tee. Vanhempien kanssa juttelin aiemmista huumekokeiluista, joiden kanssa asiasta olen puhunut [useimmin perheen alkoholillisissa illanvietoissa sivusuun] ja jäänyt [täten] kiinni. Okei, ne olivat ehkä puolivahinkoja, mutta olivat tai ei, lopputuloksella ei asialla ole vaikutusta.

Päädyin tulokseen, että mitenkään alkoholia ja tupakkaa järeämmät tietoisuuteen vaikuttavat aineet eivät ole minulle suunniteltuja, en ole shamaani vaikka kuinka haluaisin. Päättelyketju oli aluksi DMT-kokeilu ja valmistus, josta tuli eräänä mökki-iltana puhuttua ohi sivu suun alkoholin vaikutuksen alaisen, myöhemmin ajateltuna joku puhui puolestani; punakärpässienikokeet - vanhemmat löysivät litkut. Korkeampi voima auttoi vanhempia löytämään tavarat idioottivarmasta paikasta, ja lopuksi aiemmat pilvi- ja sienikokeilut, jotka ovat pistäneet asioita päässä liikkeelle.

Eilinen (perjantainen) sienimatka ajatusten maailmaan (visuaalinen puoli jäi vähälle, mutta ajatukset hyrräsivät senkin edestä) ja tämänpäiväinen (lauantainen) bongisetti heittivät ajatukset lopulta totaalisen ympäri. Vietin kaverien kanssa iltaa vanhemmillani, kun olin lupautunut viemään heidät myös iltaa viettämään ennen omia suunnitelmiani. Yhtäkkiä kaveri saa vanhalta amiskaveriltaan puhelun illanvieton parissa, ja käskee nämä poikkeamaan (on muuten vittumaista, kun paras kaveri käskee porukkaa "omalle pleissille" kysymättä lupaa), ja nämä tulevat pihaan "tupakalle" mukanaan jäätävä bongi, käskevät mut täyttämään sen uudestaan vedellä ja hakemaan paperia. Kello iskee 23:44, vanhemmat sanoivat tulevansa puolen yön paikkeilla, no keretään vääntämään luultavasti maailman parhaasta lätkästä hitit; bongi kiersi ringissä ja ysköskteltiin vain. Pilvi nousi, vanhemmat tulivat. Pilvipäissään tuli juteltua DMT ja kärpässienikokeista heti alkuun, ja selvisi, että äidillä oli kova huoli minusta ja näistä kokeista tai huumeista ylipäätään, tämä kosketti helvetin syvästi minua, minulla kun on tärkeä suhde äitiini (ei seksuaalinen, senkin perverssit ja freudilaiset). Halattiin muuten sitten kymmeneen vuoteen, äitikin tirautti muutaman kyyneleen, niin minäkin.

Päädyin entistä vahvemmin ajatuksen puoleen, että päihteet eivät ole minua varten, vaan tämä keinotekoinen elämä, jota korkeammat voimat ohjaavat, mutta minä saan tehdä pienimmät päätökset. DMT ja ekat kärpässienet tuli tehtyä masennuksen aikana, itsensä löytämisen vuoksi, nämä uudemmat taas itsensä tutkimisen vuoksi, mutta tosiaan, en tällä kertaa ollut masentunut, vaan haluan tietää kuka oikeasti olen (identiteetin haku, tosiaan näinkin myöhään, tuli elettyä todella rauhallinen nuoruus lukioikään mennessä). Pilveä tuli selvin päin poltettua hermoperäisiin kipuhin, kännissä taas tyhmänä muuten vaan, vaikka se ei missään välissä ollut suunnitelmissa.

Mulla on vielä taka-ajatuksena luultavasti yksi gramma pilveä sitä finitoa varten, ehkä selän takia, en tiedä, ehkä hyvästiksi, en tiedä, ehkä huvin vuoksi, en oikeastikaan tiedä. Keinotekoisesti se saa oloni tuntemaan paremmaksi, mutta niin saavat särkylääkkeetkin tämän selän takia (jopa se burana tai panadol, särky palaa vaikutuksen loputtua). Niin kipeä se ei oikeasti ole, että sen vuoksi lääkäriin menisin, mutta riittävän kipeä aiheuttamaan ärsyyntymistä, eli ei vaikuta elämän toimintoihin. Pilven poltolla ei ole ollut selkeää määnpäärää, toisin kuin hallusinogeeneillä yleensä (todella monet olivat harkinnassa, mutta jäivät monetaarisista ja tullisyistä pois). Eli itseään tuli tutkittua ja päädyttyä tulokseen, ei minulle kiitos. Mistään Jumala-tarinasta nyt ei ole kyse, vaikka korkeamman voiman oletan mukana olleen, vaan ihan puhtaan omatunnon, joka myös se korkeampi voima tai elämän Kasparov, voi olla. Tässä minun itsensä tutkiskeleminen, eli suosittelen kokeilemaan amanitan, pilven ja alkoholin komboa luotettavassa seurassa.

Lopuksi haluan kertoa äidilleni, jos tämä tämän viestin löytää, kun kovin harhaluuloinen olen ja Windowsin eventlogin aina tarkistan winlogon-prosessin varalta, kerron, että täten jätän huumekokeilut ja itsensätutkimisen todella pitkäksi aikaa, mutta aika kun on suhteellinen käsite, se voi kestää päivästä tai viikosta vuoteen tai vuosikymmeneen. Mutta voit olla varma, että käytän tätä erittäin tarkkaa lähdekritiikkiä harrastamaani tiedonkeruuta järkiperäisesti, enkä sekaannu piriin / amfetamiiniin, kokaiiniin / kräkiin, heroiiniin tai muihin opiaatteihin (yritän pyrkiä olemaan ilman jopa sairaalassa), koukuttaviin lääkeaineisiin (isoveljen Tramadolit tai sun Panacod, josta huolissani myös oikeasti olin) tai mihinkään epämääräisiin aineisiin. Jos hankin, hankin luotettavasta lähteestä, tutkin ainetta tutkimuslaitteiden rajoissa, ja pidän annokset tavallista käyttöannosta matalampina (lähteenä Erowid ja moni Suomen Myrkytystietokeskusta vastaava yhdysvaltalainen sivusto, jos tosiaan tämän viestin löydät, tiedät varmasti mikä tämä Erowid on), vain siksi, että ehkä oikeasti se asia kuuluu elämääni, halusinhan tulevaan talooni sen salaisen yksityistornin, jossa saan olla oikeasti yksin kirjan, baarikaapin ja aineideni parissa. Sekakäyttöä en harrasta kuin tuntemieni aineiden kanssa, eli pilven ja kärpässienen tai pilven ja alkoholin kanssa. Niiden kanssa erittäin varoen. Tätä se psykonautin homma on, ei rajoilla elämistä, vaan askel kerrallaan rauhallisesit ottaen ja varmasti. Herra TV on toiminut näissä hommissa fyysisen- ja henkisentilan-vahtijana ja Herra JS taas samantilaisena tukihenkilönä. Jos oikeasti löydät tämän viestin, niin puhutaan ilman suomuja silmillä.

Ja te Psyvaultin käyttäjät, toivottavasti saatte tästä itsensä tutkiskelusta jotain irti. Pääaineena kärpässienet ja lowdose (0,5 lakkia vapotettuna, 2,5 teenä, grammamääriä ei tiedossa). Toivottavasti koskettaa ja pistää miettimään. En usko, että todellakaan monelle teistä nämä aineet ovat luodut, jolla te ns. "leikitte". Muutamasta olen taas erittäin vakuuttunut, että ovat oikeiden asioiden parissa.

Nähdään jos nähdään, vajoan luultavasti hetkeksi taas maan alle tupakkeineni, välillä saatan piipahtaa. Ainakin tätä ketjua tarkistamaan.

Korjasin kappalejakoa selkeämmäksi -mode

[bol]

..........

Helvetin hyvä postaus. : )

[_FOOL_]

Dimitri: Hienoa. Paha tuohon on muuta mennä sanomaan.

[Lymykonna]

Aivan helvetin skarppia se, että tajuaa myös sanoa ei kun siltä tuntuu. Pari kohtaa aiheutti ristiriitaisia ajatuksia, mutta näkökulma on mahtava. Ei pääse unohtumaan, että kaikkea on hyvä kokeilla, myös päihteettömyyttä.

[Aukikco]

Lymykonna kirjoitti todella mahtavasti, suosittelen lukemaan ajan ja ajatuksen kanssa.

Dimitri kirjoitti myös hienosti. Tuohan viime kädessä on sitä shamanismia - sitä että kehittyy virheistään, että nöyrtyy, tulee tietoiseksi piilotetuista asenteistaan jotka rampauttavat ja saavat käyttäytymään itsetuhoisesti. Juuri tuollaiset kokemukset ovat välttämättömiä itsetutkiskelun tiellä. Näkisin, että psykedeelit nimenomaan ovat toimineet koska olet tuon oivaltaneet. Tietenkään vastuu tai kunnia ei ole yksinomaan niillä. Sinä päätät mitä oivalluksillasi teet.

Meni elämäsi mihin suuntaan tahansa, voimaa ja rohkeutta tiellesi.

[bdxm]

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että miten erottaa viihdekäyttö ja "järkevä" käyttö. Vai onko näitä eroja edes olemassa muussa kuin ihmisen luonteessa? Jos ei hae pelkkää pään sekoittamista voiko trippi koskaan olla ns. "turha"? Kun taas jos hakee pelkästään pään sekoittamista voiko tripistä koskaan oppia mitään? Voiko siis pelkät visuaalit olla toiselle opettavaisia mutta toiselle ainoastaan hauskaa?

jos ei hae pelkkää ppän sekoittamista trippi ei voi olla turha.
kun hakee päänsekoittamista niin on ihan mahdollista että vahingossa oppii jotain.
älä stressaa. kaikki data minkä käsittelet menee aivoihin ja tekee osuutensa persoonallisuuteen, tekee sielun. pitää vaan koittaa blokata paska roina ajoissa, hankalaa koittaa poistaa päästään ei-toivottua ainesta, ei se mahdotonta tietty ole mutta ikävää ja jos ei tajua missä mennään mitä tapahtuu sitä alkaa ampumaan luokkatovereita... kärjistettyä ja vähän offiaki
taivas selkenee kun sitä kyttää tarpeeks kauan. tai sit tajuaa sen yhtäkkiä. molemmat toimii.

[Ahab]

Kuinka paljon esimerkiksi yksinkertainen lato voi muuttua? Ja miten pitkäksi aikaa. Minua harmitti se, että asiat muuttuivat normaaliksi niin nopeasti. Olisin halunnut muuttaa latoa tajunnanvirtaisesti, se oli vaikeaa koska minulla ei ollut kuin muutama sekunti aikaa muuttaa sen olomuotoa.

Jos haluat tutkiskella itseäsi niin onko tämä kovin olennaista? Siis jos saisitkin latoa muokattua täysin tahtosi mukaan niin mitä se kertoisi sinulle itsestäsi? Eikö olisi mielenkiintoisempaa antaa ladon mennä omia menojaan yrittämättä puuttua siihen ja sitten analysoida miksi lato muuttuu juuri sillä tavoin kuin aistit sen muuttuvan. Vaikka onhan se myös kiva leikkiä jumalaa "kasvatampa tämän taimen tahdonvoimallani täysikasvuiseksi puuksi".
Seuraavaksi tulee mieleeni että kannattaako muutenkaan keskittyä niinkään paljoa aistikokemusiin kuin mielen liikkeisiin. Ovathan aistit toki osa itseäsi mutta jos menetät aistielimesi niin olethan silti vielä itsesi mutta jos menetät mielielimesi niin oletko enää mitään? Toisaalta jos nämä jutut ovat sinulle vielä uusia niin onhan se aistikokemuksetkin ihan kiinnostava ilmiö tutkia ja kyllä se kaikki muu tulee aikanaan.
Mutta asiat eivät ole niin yksinkertaisia ja tästä eteenpäin alkaa tulla enemmän tai vähemmän ristiriitaista juttua edellisen kanssa. Mutta ehkä hahmotat kokonaisuuden.

Tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että miten erottaa viihdekäyttö ja "järkevä" käyttö. Vai onko näitä eroja edes olemassa muussa kuin ihmisen luonteessa? Jos ei hae pelkkää pään sekoittamista voiko trippi koskaan olla ns. "turha"? Kun taas jos hakee pelkästään pään sekoittamista voiko tripistä koskaan oppia mitään? Voiko siis pelkät visuaalit olla toiselle opettavaisia mutta toiselle ainoastaan hauskaa?

Tähän sanoisin saman mitä Lymy tuolla aiemmin sanoi ja lisäisin että nauru on itseisarvo. Kaikilta tripeiltä ei välttämättä irtoa mitään syvällistä opetusta mutta vaikutus voi silti olla tosi terapeuttinen. Samoin aistikokemusten rikkaus esim. katsella pitkään jotain taivaallisen kaunista maisemaa ja auringonlaskua on ollut tosi parantava kokemus kun on tullut elämässä tylytystä vastaan. Aina ei kyse ole edes mistään visuaaleista vaan ihan vaan siitä että aistii värit ja muodot tarkemmin, terävämmin ja täyteläisemmin kun aistisuodattimia on hieman häivytetty ja että tajuaa olla kiitollinen siitä että satuit tälle paikalle samaan aikaan tämän upean spektaakkelin kanssa.
Mutta vaikka lähtisi ottamaan psykedeeliä vain pitääkseen hauskaa tai sekoillakseen niin jotain opettavaista voi silti nousta pintaan ja toisaalta vaikka lähtisi hakemaan jotain oppia tai uutta näkemystä niin voi olla ettei juuri sillä kerralla pahemmin irtoakkaan mitään syvällistä vaan on vain helvetin hauskaa. Tai voi olla että tulee se opettavainen kokemus jota hait ja se kokemus on helvetin hauska tai helvetin raskas. Mutta toki helpommin tapahtuu sitä mihin sen kaiken yrittää suunnata.

Visuaalit, visiot/näyt, hallusinaatiot, aistivääristymät, aistien tarkentuminen.
Määrittelen näitä sen mukaan miten olen näitä itse kokenut, joku muu voi määritellä näitä eri näkökulmasta.

Monet psykedeelit ovat tuottaneet tai ehkä katalysoineet minulle visuaaleja eli fantastista näkötaidetta jota en koskaan erehtyisi luulemaan todeksi. Näistä en ole oikeastaan löytänyt mitään muotoja ja sen sellaista monimutkaisempaa informaatiosisältöä tai viestiä. Niiden laadusta voi päätellä jotain omasta mielikuvituksestaan ja voi olla kiinnostava verrata sen hetkisiä omia visuaaleitaan trippikaverin visuaaleihin. Harvemmin sitä on samoja visuaaleja nähnyt toisen kanssa, jos koskaan.

Psykedeeleistä ainoastaan ayahuasca on antanut minulle näkyjä kun olen pitänyt silmiäni kiinni. Näyt koen selkeiksi ja vähän sellaiseksi kuin näkisi unta, kaikki näyttää todelliselta ja ymmärrettävältä eikä ole mitään vaikeuksia tulkita mitä tämä nyt tahtoo sanoa. Erotan silti todellisuuden näystä, hieman kuin selkouni paitsi että sillä on selkeä tarkoitus. Esim. näen itseni pienä pelaamassa nintendoa ja samalla ymmärrän mihin kaikkeen tämä liittyykään ja miten se on vaikuttanut luonteenpiirteisiini.
Visio voi myös olla mielen sisäinen visio eikä ulkopuolella havaittava asia. Siis yhtäkkiä mieleen nousee kuin tyhjästä vaikkapa visio uudenlaisesta työkalusta joka tekee ennen niin vaikean työn paljon helpommaksi.

Hallusinaatioita taas olen kokenut vain delirianteilla ja unihalvauksessa. Ne eivät ole yleensä mitenkään fantasiamaisia vaan todella todellisia tai "normaaleja" joten on vaikea tai mahdoton erottaa onko aistikokemus totta vai ei. Riippuu paljon myös että kuinka sekavassa tilassa mieli on noiden aistikokemusten lisäksi. Että pystyykö järkeilemään tilanteen todennäköisyyttä. Mainitaan vielä että ainoastaan delirianteissa mieleni on ollut sekava kun psykedeeleissä se taas on kirkas, joskus jopa selvempi kuin selvinpäin. En ole kokenut vain näköhallusinaatioita vaan myös kuulo- ja tuntohallusinaatioita. Eli kuulee jotain mitä ei ole ja tuntee jotain mitä ei ole, monesti nämä vielä nivoutuvat yhteen eli saattaa vaikkapa nähdä olemattoman henkilön, jutella hänelle ja koskettaa häntä.

Aistivääristymä voisi olla hieman kuin visuaali (paitsi että en voi olla varma onko visuaalit varsinaisesti vääristymistä) mutta jollain toisella aistilla. Esim. DIPT pistää minulla kaikki äänet kuulostamaan paria oktaavia matalempina. En erehtyisi luulemaan että äänet oikeasti kuulostavat siltä koska se kuulostaa täysin naurettavalta.

Aistien tarkentumista ja herkistymistä on tapahtunut psykedeeleillä. Eli pystyy vaikka erottamaan useamman värisävyn tjs. ja olen myös maininnut täällä aiemmin että olen mm. havainnut ilmamassojen liikkeet jotenkin selkeämmin sen sijaan että pilvet näyttäisivät epämääräiseltä kasalta taivashattaroita. Tämä on varmaan myös aistihavaintojen tehokkaampaa tulkintaa. Pilvessä tuntuu myös tulevan tätä aistikokemusten tehokkaampaa tulkintaa esim. pystyy nauttimaan musiikissa joka instrumentista erikseen mutta samaan aikaan kun selvinpäin pystyn nauttimaan vain niiden kokonaisuudesta tai sitten keskityn yhteen tai muutamaan instrumenttiin kokonaisuuden ja muiden instrumenttien jäädessä taka-alalle.

Aistikokemukset dissosiatiiveissa taas on jotain sellaista josta en osaa oikein sanoa mitään kun siinä tilassa se yhteys aistikokemuksen, olemisen ja todellisuuden välillä on minulle niin sekava etten ota siitä oikein mitään selkoa. Siksi en varmaan dissosiatiiveista pahemmin pidäkkään. Salvia on outo poikkeus mutta se ei myöskään tunnu sopivan mihinkään yhteen kategoriaan.

Sanoisin myös että kokemus kantaa vain tiettyyn pisteeseen asti joten kannattaa ottaa myös selvää teoreettisesta puolesta jotta voisi paremmin ymmärtää kokemustaan. Toisaalta taas teoria kantaa vain tiettyyn pisteeseen asti joten kannattaa hankkia kokemuksia jotta voisi paremmin ymmärtää teoriaa.
Pistäisin kuitenkin kokemuksen teorian edelle.

[Mirrorland33]

Haluaisin oppia valjastamaan psykedeelit oman itseni tutkiskeluun. Onko tähän erilaisia tapoja? Kuinka paljon annostus vaikuttaa? Entä psykedeelityyppi kuten (ayahuasca, päivänsini, sienet)?

Tottakai annostus ja aine vaikuttaa, paljon. Tietoa löytyy ympäri nettiä.

Valmistautuminen on erityisen tärkeää. Tässä jotain vinkkejä (keinoja on toki paljon muutakin): kokeile olla väh. 1 vrk ennen trippiä ilman tietokonetta, telkkaria, kelloa ja sosiaalisia kontakteja. Meditoi ennen trippiä. Käyskentele luonnossa ja keskity terästämään aistisi. Sit tietty sopiva kirjallisuus, vanhojen päiväkirjojen tms. selailu... Kuvittele mätäneväsi ja hajoavasi hauta-arkussa. Ajattele avaruuden äärettömyyttä ja maapalloa avaruudesta katsottuna. Tai jotain muuta diippiä.

Analysointiin kannattaa varata tripin jälkeinen päivä, tripillä vaan virran mukana mennen.

Itsetutkiskeluun on aivan pakko suositella myös unien tulkintaa.

[Swampthing]

Valmistautuminen on erityisen tärkeää. Tässä jotain vinkkejä (keinoja on toki paljon muutakin): kokeile olla väh. 1 vrk ennen trippiä ilman tietokonetta, telkkaria, kelloa ja sosiaalisia kontakteja. Meditoi ennen trippiä. Käyskentele luonnossa ja keskity terästämään aistisi. Sit tietty sopiva kirjallisuus, vanhojen päiväkirjojen tms. selailu... Kuvittele mätäneväsi ja hajoavasi hauta-arkussa. Ajattele avaruuden äärettömyyttä ja maapalloa avaruudesta katsottuna. Tai jotain muuta diippiä.

Kello on monesti jäänyt taka-alalle, mutta tietokone on ollut käsien ulottuvilla ja enemmän tai vähemmän käytössä tähän mennessä kaikilla päihdekokemuksillani. Jos tietsikka on rasite tai häiriö, niin sit toki. Messengerkeskustelut paukuissa ja puhelimeen puhuminen hapoissa on tavallaan auttanut ymmärtämään sitä keskittymistä ja keskittymiskykyä, mikä voi olla hyvä.

Kandee kans esim. hylätä valmiit ajatusleikit ja tulla hulluksi.

[Aukikco]

Ku vaa ainaki välillä kokeilee noita elämyksiä myös ilman tietokonetta.

[Valaistunut]

Viimekertaisen trippini aikana tuli aika paljon tutkisteltua itseäni. Puhuin mm. menneisyyden itselleni, jolloin olin ollut niin paha, että tarkoituksenani oli aina unohtaa jokainen asia, joka liittyi hyvään, eli en siinä muodossa edes tiennyt mikä on hyvyys tai lempeys. Silloin en siis ollut ihminen vaan luultavasti jonkunlainen alamaailman olento.

Tämä menneisyyden olento sanoi mm. minulle, että "mä haluun olla sä" jolloin mainitsin, että olipas hauskasti sanottu, jolloin hän kysyi, että "mikä on hauska". Heti vastausta ajatellessani hän sanoi jotain tyyliin "ei mitään, pälä pälä" ja unohti koko asian, johon hänellä oli valta. Jossain vaiheessa myös mainitsin, että uskon, että meidän oli tarkoitus tavata, jotta voisit kehittyä kohti hyvyyttä ja tietysti hän unohti senkin ja seuraava kysymys olikin "kuka sinä olet". Sitten kun kysyin, että miksi sitten haluat olla minä, niin hän vastasi "haluan olla sinä, mutta paha sinä, tuhota ja tappaa"...

Paljon opin tältä menneisyyden itseltäni ja tavallaan autoin itseäni eteenpäin niin nykyisyydessä, kuin menneisyydessäkin.

Kohtasin myös omia pelkojani ja ymmärsin, että olen ennen (tässä elämässä) sisimmässäni halunnut olla hyvä vain sen takia, että voisin jotenkin hyötyä siitä ja olen mm. pelännyt kiittää ja auttaa toisia. Samainen kokemus kuitenkin sai itseni taas vielä enemmän kohti hyvyyttä/valoa.

Vielä on paljon opittavaa, mutta olen ainakin oikealla tiellä.

[Swampthing]

Ku vaa ainaki välillä kokeilee noita elämyksiä myös ilman tietokonetta.

Jep. Viimekertaisella happokokemuksella tuli tosin heitettyä sen "varsinaisen tripin ajaksi" mäkeen kaikki, muistiinpanovälineet, kännykkä, tietokone. Oli avaavaa.

[Aukikco]

hyvyydestä...

Olisin varovainen ton hyvyys-pahuus-jaottelun kanssa. Sen vuoksi on tullut historian aikana, ja tulee yhäkin, niin paljon todella suuria ongelmia ettei sitä voi edes käsittää.

Hyvästä ja pahasta voi toki puhua esim. siinä mielessä, mikä on tietystä näkökulmasta havaittuna useimmille hyvä tai huono juttu, tai siitä minkä itse kokee subjektiivisesti hyväksi ja pahaksi, mutta heti kun aletaan puhua absoluuttisesta hyvästä, vaikka kuinka hyvillä tarkotusperillä varustettuna, ollaan vaarallisilla vesillä.

[tRip]

Eikös koko elämä toimi voima-vastavoima perjaatteella..? tjsp..

Ei voi olla hyvyyttä ilman pahuutta.. ei voi olla iloa ilman epätoivoa.
Jatkuvasti me tasapainoillaan kahen ääripään välillä. Jokaisen pitäis löytää se oma 'kultainen keskitie.'

[Dexma]

Eikös koko elämä toimi voima-vastavoima perjaatteella..? tjsp..

Ei voi olla hyvyyttä ilman pahuutta.. ei voi olla iloa ilman epätoivoa.
Jatkuvasti me tasapainoillaan kahen ääripään välillä. Jokaisen pitäis löytää se oma 'kultainen keskitie.'

Onks tää niinkuin siis turn on, tune in, drop out?

[Valaistunut]

hyvyydestä...

Olisin varovainen ton hyvyys-pahuus-jaottelun kanssa. Sen vuoksi on tullut historian aikana, ja tulee yhäkin, niin paljon todella suuria ongelmia ettei sitä voi edes käsittää.

Hyvästä ja pahasta voi toki puhua esim. siinä mielessä, mikä on tietystä näkökulmasta havaittuna useimmille hyvä tai huono juttu, tai siitä minkä itse kokee subjektiivisesti hyväksi ja pahaksi, mutta heti kun aletaan puhua absoluuttisesta hyvästä, vaikka kuinka hyvillä tarkotusperillä varustettuna, ollaan vaarallisilla vesillä.

Aivan. Tuolla hyvyydellä tarkoitin lähinnä toisten arvostamista, kunnioitusta, rakkautta, rauhaa ym.

Uskon kokemani ja oppimani perusteella, että on olemassa kaksi eri tietä. Toinen on pois Jumalasta kohti yksinäisyyttä/egoa ja toinen on kohti Jumalaa, sekä kohti jakamista ja kollektiivisuutta... Itse valitsin matkan kohti Jumalaa ja kollektiivisuutta...

[Tofupekoni]

Yksi erittäin tehokas itsetutkiskelun muoto on luoda jotakin ja sitten tarkastella sitä.

Esim. kirjoita trippiraportti. Unohda se. Palaa sen pariin vuoden kulutta ja opi itsestäsi.

Ei tarvita edes noin paljoa aikaa. Täytyy vain osata verrata omaa jälkeä muisen jälkiin ja etsiä eroja ja samankaltaisuuksia.

[mauseri]

hyvyydestä...

Olisin varovainen ton hyvyys-pahuus-jaottelun kanssa. Sen vuoksi on tullut historian aikana, ja tulee yhäkin, niin paljon todella suuria ongelmia ettei sitä voi edes käsittää.

Hyvästä ja pahasta voi toki puhua esim. siinä mielessä, mikä on tietystä näkökulmasta havaittuna useimmille hyvä tai huono juttu, tai siitä minkä itse kokee subjektiivisesti hyväksi ja pahaksi, mutta heti kun aletaan puhua absoluuttisesta hyvästä, vaikka kuinka hyvillä tarkotusperillä varustettuna, ollaan vaarallisilla vesillä.

Aivan. Tuolla hyvyydellä tarkoitin lähinnä toisten arvostamista, kunnioitusta, rakkautta, rauhaa ym.

Uskon kokemani ja oppimani perusteella, että on olemassa kaksi eri tietä. Toinen on pois Jumalasta kohti yksinäisyyttä/egoa ja toinen on kohti Jumalaa, sekä kohti jakamista ja kollektiivisuutta... Itse valitsin matkan kohti Jumalaa ja kollektiivisuutta...

mitä vitun jumalaa????

[trama]

viime tripillä tajusin eri asioita ja hyväksyin parhaan ystävän kuoleman joka oli mun ''veli'' (riotstarter) täällä vaultissa... tripillä joko menee hyvin tai sitten ei... muista se!!!