Kuolema/muutos

[_FOOL_]

mut tripin jälkeen on taas sit semmonen hälläväliä fiilis..kai mä vaan oon niin vitun onneton tapaus etten opi koskaan mitään, ennen kun on liian myöhäistä..
kerran sen tein,se siihen jäänyt ei..

[vinkki]Ota kuolema neuvonantajaksesi ja syleile sitä. Kasvattaa huomattavasti selkärankaa tehdä asioita ilman näennäistä palkkiota.[/vinkki]

[mauseri]

mut tripin jälkeen on taas sit semmonen hälläväliä fiilis..kai mä vaan oon niin vitun onneton tapaus etten opi koskaan mitään, ennen kun on liian myöhäistä..
kerran sen tein,se siihen jäänyt ei..

[vinkki]Ota kuolema neuvonantajaksesi ja syleile sitä. Kasvattaa huomattavasti selkärankaa tehdä asioita ilman näennäistä palkkiota.[/vinkki]

öö taas, en tajunnut yhtään sun pointtii, viittikkö selventää mitä tarkoitit?

[_FOOL_]

Ajatteleppa asiaa. Psykedeelinen kokemus on ns. pikkukuolema. Hajoat palasiksi, vanhat tottumuksesi, asenteesi, egosi, kaikki kuolee. Pystyt tällaisessa tilassa näkemään kaiken sen taakse, mikä pitää yllä päivittäistä todellisuuttasi, elämääsi. Jos olet oivaltanut asioita, joiden tiedät olevan eduksi oman terveytesi ja koko elämäsi kannalta, niin olet selvästi löytänyt tästä pikkukuolemasta kontrastin päivittäisen elämäsi rinnalle. Kun palaat pikkuhiljaa psykedeelisestä kokemuksesta, palaat takaisin elävien kirjoihin. Tartut jälleen niihin asioihin jotka muodostavat sinulle päivittäisen todellisuutesi, elämäsi. Pian elämääsi palaamisen jälkeen olet kuitenkin tyytymätön itseesi, koska jatkat elämääsi tekemällä niitä asioita, jotka koit haitallisiksi pikkukuolemassa. Eikö ole siis itsestään selvää, että kuolema on erinomainen neuvonantaja?

Kun pohtii omaa kuolemaansa ja hyväksyy sen tosiasian, että kuolema voi tulla minä hetkenä hyvänsä, kuolema ei enää pelotakkaan. Kaikki mitä elävässä elämässä tulee tehdä on siis kunnianosoitusta kuolemalle. Eikö ole sama tehdä kaikki samalla potentiaalilla kuin silloin kun olit pikkukuolemassa? Miksi ylipäätään teet pikkukuolemia, jollei niiden tarkoituksena ole parantaa elämääsi?

Päivittäisessä elämässä ei voi tehdä mitään puoliteholla, sillä haluathan elää. Kuolema vaanii kokoajan odottaen tilaisuuttaan ottaa henkesi pois. Kun tuota tosiasiaa ei pelkää ja ottaa sen neuvonantajaksensa niinä hetkinä kun on hämmentynyt, pelkää, vajoaa riippuvuuteen tai kiusaukseen, ei jaksa, ei kiinnosta tai mitä vain.... voi kuolema muistuttaa omasta kuolevaisuudesta pelkällä ajatuksella. Eikö ole hienoa todeta elävänsä nyt, eikä elää haaveillen tulevia tai muistellen menneitä. Eikö ole mahtavaa että saat olla elossa, nauttien ja kärsien elämän koettelemuksista juuri tällä hetkellä? Saatathan olla kuollut jo seuraavassa hetkessä. Oman kuoleman pohtiminen valaa sellaista voimaa, jota ei kuolemattomaksi itsensä kuvitteleva ihminen voi tuntea. Tänä päivänä ihminen elää kuin olisi kuolematon. Se kohtelee ruumistaan kuin huvipuistoa, eikä kuin temppeliä, ihmettä. Ihminen ei voi elää ilman ruumista, joten kuolema tulee kun ruumiin tuhoaa.

Sitä on kuolema neuvonantajana. Tärkeintä on voittaa kuoleman pelko ja ymmärtää olevansa kuolevainen, minä hetkenä hyvänsä.
Kuoleman pohtiminen saattaa elävän ihmisen pysähtyneeseen ja autuaaseen tilaan, jossa se aidosti rentoutuu, rauhoittuu ja lepää. Kuolema on ainoa 100% varma asia, joten mikään ihmisen itsen keksimä ajatuskuvio ei voi sitä voittaa. Kuoleman ajatus auttaa vaivaan, kuin vaivaan, vaikutus on välitön ja toimii aina. Mikäli kuolemaa pelkää ja pakenee, saa paeta aina ja jokatapauksessa pako loppuu kuolemaan.

En tiedä osaisinko selventää tämän yhtään paremmin ja vähän tuossakin toistan itseäni... ja mainittakkoon nyt vielä loppuun selvennys, ettei kuoleman pohtiminen ole itsemurhan hautomista. Itsemurha on tyystin toinen juttu. Itsemurha on luovuttamista kesken oppitunnin. Kuolemalle ei pidä koskaan antaa mahdollisuutta, vaan ihmisen on tehtävä kaikkensa henkensä pitimiksi, mikäli haluaa elää.

[mauseri]

ihan hyvin selvitetty, nyt luulen että ymmärrän pointtisi. en tosin ole varma päteekö se täysin minuun. mutta mietin asiaa.

[Dexma]

Foolin kuolema

Ainakin castanedaa on tullut luettua... Mutmut... Ihminen ei omista mitään muuta kuin kuoleman... Siinä välissä on elämä, mutta se on valitettavan väliäaikainen... ehkä...

[_FOOL_]

Foolin kuolema

Ainakin castanedaa on tullut luettua...

Jep. Yksi niistä poimimisen arvoisista asioista näissä kirjoissa, imo.

[aphos]

...

Mitäpä jos ns. kuolemaa ei ole? On vain entropia, joka on se "prime mover".. se ajan hammas joka syö kaikkea ja kokoajan ja jonka voi tuntea kuolemana. Kaikkialla. Ja aikakin on vain dimensio, voi olla, että joillakin tasolla ei ole edes minkäänlaista ajan käsitettä.
Minäkin olen lausunut monesti nuo maagiset sanat: "kuolema ei pelota". Tavallaan varmaankin vähemmän kuin montaa muuta, mutta vaikea sanoa miten sitä reagoi tositilanteessa.

Tässä juuri tulee mun mielestä pääpointiksi se, että mikä on todellinen tietoisuuden luonne? Se, että onko ihmisellä jonkinlainen sielu/aave/energiakeho tjsp. ratkaisee koko olemassaolon pointin.

[_FOOL_]

Tiede ja pelko tuntuu sopivan yhteen kuin paita ja perse...

[mauseri]

nyt mulla on semmonen olo että tajuan kuolevani ihan millon tahansa, vaikka tänään, mut ei haittaa, heh telkussa sanottiin nicorette SPICEmint
oon super hyvissä fiiliksissä, kai´kki on paremmin kuin koskaan. vasta yks kuppi 10kpl isosta puskasta juotu, spice ja pilvi loppu, mut ei sekään haittaa, eetteriä ei uskalla ottaa kun en mä kuitenkaan HALUA tänään kuolla..

[Aukikco]

Mitäpä jos ns. kuolemaa ei ole?

Niin, musta esim lause "varmaa on vain kuolema" on jotenkin aika epämääräinen ja liian dogmaattinen lause, vaikka se maalaisjärjellä lähestyttynä saattaiskin tuntua absoluuttisen todelta.

Viime kädessähän kuolema on vain osa muutosprosessia, ja se on nimenomaan nimi tietylle pisteelle siinä muutosprosessissa jota olemme paradoksaalisesti tottuneet pitämään staattisena, muuttumattomana. Näemme kuoleman täysin lopullisena, vaikka se meille yksilöinäkin on mahdollisesti vain osittain lopullinen. Me emme tiedä mitä kuolemassa säilyy, ja vaikka tietäisimmekin, emme silti tietäisi sitä miltä se subjektiivisesti tuntuu.

Muutos tulee varmaan pysymään, mutta kuolema? Jaa-a. On täysin mahdollista että evoluutio tulee suuntaamaan meidät pisteeseen jossa kuolemaa ei enää perinteisessä mielessä ole, on vain intensiivisempää ja intensiivisempää muutosta.

[Dexma]

Mitäpä jos ns. kuolemaa ei ole?

Niin, musta esim lause "varmaa on vain kuolema" on jotenkin aika epämääräinen ja liian dogmaattinen lause, vaikka se maalaisjärjellä lähestyttynä saattaiskin tuntua absoluuttisen todelta.

Kuoleman olemassaolo voidaan ainoastaan havaita sillä, että ympärillä on asioita jotka kuolevat. Onko muuten kuolema myös auringolla, kun se sammuu? Vai pitäisikö juurikin käyttää Aukikcon sanaa: Muutosprosessi?

Joskus itse olen miettinyt ajatusta: Tämä maailma on minulle tehty, muita ihmisiä ei ole, he vain näyttelevät ollakseen minulle jotain jotta minun maailmani olisi jotain, kaikki muut kuolevat minä en... Vähän kuin Truman Showssa, mutta koko maailma on minun oma luomus... No joo...

On täysin mahdollista että evoluutio tulee suuntaamaan meidät pisteeseen jossa kuolemaa ei enää perinteisessä mielessä ole, on vain intensiivisempää ja intensiivisempää muutosta.

Mistä sää ton pieraisit?

[Aukikco]

Mistä sää ton pieraisit?

No, havainnoista, teknologian ja tieteen kehityksestä. Ei ole mitenkään sanottua että edes meidän subjektiivinen ihmistietoisuutemme olis sidottu nimenomaan vain ihmiskehoon. Lisäksi käsite "ihmiskeho" on muutenkin täysin muutoksen kourissa, kun jatkuvasti astumme syvemmälle kyberaikaan.

Evoluutiota on mm. se, että olemme kehittäneet tämän juuri käyttämämme informaatioteknologian aivojen, ts. tietoisuutemme jatkeeksi. Evoluutiota on myös se, että voimme jo luoda ihmisille uusia raajoja vanhojen, tuhoutuneiden tilalle. Lääketiede (laajassa mielessä tokikin) kykenee käymään yhä tehokkaammin uusien sairauksien pariin. Ihmisen keskimääräinen elinikä on jatkuvasti kasvanut, eikä ole mitään syytä olettaa, ettei se voisi kasvaa tulevaisuudessakin. Tämä kaikki on evoluutiota.

Olennaisena pidän myös kaikkea sitä kiihtyvyyttä, josta olemme puhuneet evolutionäärisen singulariteetin yhteydessä - kun kokemuksemme laatu suhteessa lineaarisen ajan kulkuun muuttuu niin, että voimme havaita yhä enemmän yhä pienemmässä lineaarisessa ajassa, fyysisen ruumiimme aikarajoitukset käyvät yhä enemmän merkityksettömiksi. Tietoisuuden havaitsemisnopeudella ei näytä olevan rajoja, ei etenkään kun meillä on jatkuvasti enemmän teknologiaa jonka avulla voimme laajentaa kapasiteettiamme ja ymmärrystä sen olemassaolosta.

[bdxm]

suonette anteeksi itse itseäni korostaen lainaan itse itseäni aiempaa kirjoitettua muokaten:
en näe yhteisössämme juuri mitään mikä ansaitsisi mun jakamattoman huomion että onkohan sillä niin väliä? siis että onko tässä rakkaassa kulttuurissamme enään mitään selvinpäin olemisen arvoista? mitä siitä saa takas jos siihen nollatolepropagandaleikkiin lähtee? niin, mitä? rahaa? tuleeko siitä onnellisemmaksi? tyhmäksi? mun mielestä maailman nykytilanteessa (lue: melkein kaikki on päin vittua: natsit, illuminati, kouluampunine, kannabiksen laillinen staus, väkivaltaset ja pahantahtoset poliisit, citymaasturit, raha, raha, tyhmät ihmiset, mä vihaan niitä, ilmastonlämpeneminen ja Walt Disney jotain mainitakseni, niin, ja raha) on sikäli näissä olosuhteissa kohtuutonta vaatia keneltäkään "selväjärkisyyttä"... Jos silpomisporno kuvottaa niin onko sitä pakko katsoa vain koska sitä on olemassa? en myöskään osaa suhtautua siihen että tätä kaikkea pitäisi jaksaa ja pitää arvossa ruumista joka täällä pitää tulehtunutta järkeä roikkumassa "todellisuudessa", jonka luonteeseen ei saa vaikuttaa.. Dalai Lama ei aio syntyä uudestaan. Ja Dalai Lama on viisas.
edellinen kuvaus ei ehkä nappaa psykedeelihin mutta musiikki kuulostaa sentään paremmalta ja osaa nähdä ne pienet kauniit asiat ja ymmärtää niiden arvo.. toisaalta pienet kauniit asiat verrattaen siihen järjettömään kasaan paskaa.. toisaalta pitäisi antaa paskan olla omassa arvossaan... koittaa tässä sitte tulla toimeen minkään kanssa. se vaan jyrää. eikä ihmismielen heikkouden pitäisi olla mikään uusi asia kenellekkään. hedonismi toimii, laulua ja tanssia jee jee.
avautumiseksi meni mutta ei tarvitse lukea kirjoja tajutaksee että 0 x 500 = 0

[Ahab]

bdxm juo ayahuascaa.

[bdxm]

niin juon. heti kun saan itteeni sen verta niskasta kiinni. en oo koskaan tilannu netistä mitään, jotenkin ylitsepääsemätöntä toi klikkailu ja englannin luku. outoa... mieluummin sitä hakisi mehtästä.
vaikka omalla tavallaan kuulostaa "liian helpolta", "vetää kamaa kaman vetoon ja muiden eksistenttialististen ongelmien selvittämiseen". älkää vetäkö hernettä nenään, en suhtaudu yageen kamana, ollenkaan, en väähääkään. no sen verran että se tekee radikaaleja muutoksia yleisesti hyväksyttyyn tajunnan tilaan. enkä usko että se mikään helppo edes kokemus olisi.. mutta ajatuksena joku hiffannee pontin, kulttuuri on ohjelmoinut ajatuksenkulkua tarpeeksi aiheuttaaksen ristiriitoja asioiden suhteen joista en edes omaa kokemusta. ärsyttävää. onneksi niin kauan kuin tiedostaa on natsikuningasta rikkaampi, nylkekööt vittu vaikka nahan mutta mieli kaikessa rikkaudessaan ei ole kaupan, vaihdettavissa, varastettavissa..
hetkellinen tyydytys, aivomasturbointi, hedonismi ja häiriötekijät estää sielun kehittymisen ja häiritsee asioiden ymmärrystä ja niistä nauttimista. vilpitöntä nauttimista, ei mitään kiksien repimistä vaan aitoa hyvää oloa, mikä nousee myös laskee, toi on yksi niitä harvoja 100%varmoja asioita maailmankaikkeudessa... sääli kun ei sitä rahamies halua ymmärtää...
äääh, meni sitte kelat ohi aiheesta. ei kai se niin tarkkaa ole, kamafoorumeilla.