Boards of canada

[gaia]

Hohoi.

Onko kukaan kuunnellut pintaa syvämmeltä kyseistä duoa? Itselleni ko. kokoonpano on muovautunut osaksi jokapäiväistä elämää jostain syysttä. En tiedä miksi, mutta ne raukeat ja yksinkertaisimmat kappaleet koskettavat jostain erittäin syvältä. Pystyn jotenkin soveltamaan heidän kappaleita oman elämäni tapahtumiin ja vaiheisiin, ikäänkuin heiltä löytyisi "ennustukset jälkikäteen" mitä elämässäni on tapahtunut.
Taidetta.

Mielestäni tutustumisen arvoiset kappaleet:

- Olson (löytynee kaksi versiota)
- corsair
- dawn chorus
- One very important thought
- roygbiv
- the color of fire

mm. lukemattomia muita.

Sanoinkuvailematonta musiikkia.

[aphos]

BOCci on kiva asia.

Ehkä snadisti yliarvostettu, mutta toi uusin EP on kyllä ollut aika tehosoitossa. Nostalgista tavaraa, kannattaa itse kuunnella.

[Adrenochrome]

Music Has The Right To Children on loistava levy, parhaita elektronisen musiikin saralla. Muutkin on oikein hyviä, mutta ei yllä ihan samalle tasolle.

[aphos]

Levyt noilta, jotka kannattaa hoitaa:

Twoism (ylivoimaisesti "psykedelisin" kokonaisuus, debyytti)
MHRTC (hittilevy, mutta joitain paskoja biisejä IMO)
In A Beautiful Place.. EP (Jotain leikkauksia ylläolevasta, ja pari parempaa extrabiisiä)
Trans-Canadian Highway EP

Nostalgisuus lähtee siitä, että noissa käytetään älyttömästi sampleja, jotka on otettu jostain 70-80-luvun luonto- ja opetusvideoista. Itse asiassa bändin nimi tulee koulujen opetusohjelmia tuottavasta firmasta. Pitää kyllä sanoa, että Daywan Cowboyn ohella "Kid For A Day" on SE paras biisi BOC:ilta.

Nyt ne on sitten helvetin suosittuja

[Aukikco]

Mä en oikein vieläkään tajuu tota yliarvostus-läppää. Siis miten yliarvostus ilmenee? Yleensä ihmiset kai puhuu siitä siinä yhteydessä ettei ite tykkää jostain mut muut tykkää?

Selitätkö Aphos, tai miksei joku muuki? Tää on aina ollu mulle mysteeri.

Rakastan BOC:a. Se on niin häilyvää ja epämääräistä, kuin unta. Siksi siitä voi tehdä omia tulkintojaan helpommin kuin monesta muusta musiikista, ja se kampeaa alitajuntaa esiin.

[Kalavale]

Mä en oikein vieläkään tajuu tota yliarvostus-läppää. Siis miten yliarvostus ilmenee? Yleensä ihmiset kai puhuu siitä siinä yhteydessä ettei ite tykkää jostain mut muut tykkää?

Selitätkö Aphos, tai miksei joku muuki? Tää on aina ollu mulle mysteeri.

Rakastan BOC:a. Se on niin häilyvää ja epämääräistä, kuin unta. Siksi siitä voi tehdä omia tulkintojaan helpommin kuin monesta muusta musiikista, ja se kampeaa alitajuntaa esiin.

Kai tuo yliarvostus meinaa vaan sitä, että on melko faanaattinen fanipohja jollain jutulla, joka ei oikein suoralla naamalla kritiikkiä kestä ihailemaansa kamaa kohtaan ja niin joku juttu sitten saa joidenkin silmissä maineen että on yilarvostettua. En ole tähän boards of canadaan aikaisemmin tutustunut, mutta ihan kivan kuuloista.

[aphos]

Mä en oikein vieläkään tajuu tota yliarvostus-läppää. Siis miten yliarvostus ilmenee? Yleensä ihmiset kai puhuu siitä siinä yhteydessä ettei ite tykkää jostain mut muut tykkää?

Selitätkö Aphos, tai miksei joku muuki? Tää on aina ollu mulle mysteeri.

Rakastan BOC:a. Se on niin häilyvää ja epämääräistä, kuin unta. Siksi siitä voi tehdä omia tulkintojaan helpommin kuin monesta muusta musiikista, ja se kampeaa alitajuntaa esiin.

Jotenkin aika kummallista fanitusta, tuntuu että monille tosi trendijuttu. Sanotaan nyt tässä, että diggailen BOC:ista niin paljon, että mulla on esim. niiden paita yms. Joka tapauksessa, ei se nyt NIIN mullistavaa musaa ole, jos suoraan kysytään. Mutta toisaalta, vähän sama efekti kuin Porcupine Treen kanssa: nyt ne ovat supersuosittuja, jopa Suomessa.

Eli, se on hyvää, mutta en tajua mikä siinä NIIN hyvää on.. jos katsoo esim. Last.fm statistiikkaa, on noilla joku 20+ milj. soittokertaa. Se on ihan helvetisti konemusiikille. Jollain Shponglella on ~3 milj. Outoa.

[Aukikco]

Ah, niin, siis kyseessä ei niinkään oo se et BOC ois huonompaa ku muut vitun loistavat, vaan se että se määrä ihmisiä joka diggailee on kohtuuton suhteessa moneen muuhun yhtä vitun hyvään artistiin, ts. niin hyvään ettei tarvii enää verrata, "omassa luokassaan"? Että BOC kyllä ansaitsis vaikka 20 miljoonaa kuuntelijaa mutta niin Shponglekin?

Joo, avartavaa. Kykenen yhtymään.

[gaia]

Kyllä mun mielestä BOC ei ole yhtään yliarvostettu, vaan todellakin ansainnut kuulijakuntansa.

Oscar see through red eye <3

[Jeshu]

A moment of clarity kipale tulee mieleen vielä em. lisäksi

Jotkut (ei läheskään kaikki) BOC:in biisit on mahtavia imo. Sitten on suht iso harmaa alue, johon en sano juuta taikka jaata. Sitten on pieni ryhmä biisejä joista en pidä - jos pistän bändin enemmän kuunteluun nyt, niin ehkä osaan selittää miksi en pidä...

[Mirrorland33]

Levyt noilta, jotka kannattaa hoitaa:

Twoism (ylivoimaisesti "psykedelisin" kokonaisuus, debyytti)
MHRTC (hittilevy, mutta joitain paskoja biisejä IMO)
In A Beautiful Place.. EP (Jotain leikkauksia ylläolevasta, ja pari parempaa extrabiisiä)
Trans-Canadian Highway EP

Pakko suosittaa myös The Campfire Headphasea. Levy on vähemmän IDM:ää, enemmän bändisoittoa muistuttavia looppeja. Ehkä poppoon eniten chill out -levy.

MHRTC on ehkä meikäläisen suosikki kuitenkin.

jos katsoo esim. Last.fm statistiikkaa, on noilla joku 20+ milj. soittokertaa. Se on ihan helvetisti konemusiikille. Jollain Shponglella on ~3 milj. Outoa.

Shponglella on vähemmän ja pitempiä biisejä. Tää tietysti selittää vaan osan. BOC:aan taitaa päästä helpommin sisään, Shpongle vaati ainakin itsellä muutaman kuuntelukerran että pääsi hämmennyksen yli. Ja aika moni digailee pelkästään niitten ekaa levyä.

[Jeshu]

...