Oravapyörästä helvettiin

[Thoxium]

Tulipa tuossa eilen 4-ho-met+dxm tripin aikana kelailtua, kun oon tässä oravanpyörässä, joka toistaa samaa kaavaa kuukaudesta toiseen, tänään ois duunia yöllä, joka on siis kolmivurotyötä, unirytmi on päin vittua, eikä duunipäivän jälkeen ees pysty lepämään, sillä pää on vitun sekasin ja vasta sit vapaalla pystyy relaa, silloinkin sitä kokoajan miettii et vittu kohta takas siihen paskaa unirytmiin. Uni tulee vasta muutaman tunnin päästä kun aloittaa "nukkumisen", silloinkin herää parin tunnin välein ja aamulla herää vitutukseen.

Nyt tuli nautittua 2mg xanoreita, kun ahdisti ihan helvetisti, saas nähdä jos ottais lisää, vaikka sattuukin olemaan kuuden tunnin päästä duunia. Ilmapiirihän siellä on mitä mainioin ja hyvä tyyppejä löyty, mut kolmivuoro työ tuntuu raiskaavan mun päätä, tuntuu kun ois masennus taas nostamassa päätä. Mut rahaahan pitää saada jostain.

Eikä rajoitu pelkästään työhön toi oravanpyörä, ihan arkielämässäkin tuntuu sama kaava pyörivän aamusta iltaan, vaikka muutama harrastus löytyykin. Vituttaa heärätä aamulla, kun tietää et sama rata taas alkaa, ei mitään muutosta. Mut miten sitä0 pystys muuttamaan? Eipä itselle ainakaan tuu mitään mieleen. Sitä luuli et pääs yli siitä masennuksesta (keskivaikea masennus diagnoosina), mut näköjään alkaa palata takaisin, jos se edes jonnekin hävisikään.

Pitäs ottaa lopputila ja lähtee jonnekin maailmalle päin kattelee, jos siellä sais asiat kuntoon.

[tRip]

Omasta kokemuksesta masennus aina yrittää sanoa jotain.. usein muutosta.
Itse en ole pitkään aikaan elänyt 'oravanpyörässä', vaikka päivät tavallaan toistaa samaa kaavaa.
Vaikka oudolta voi kuulostaakin, niin olen päässyt niinkin melekkääseen opiskelupaikkaan, että sinne menee joka aamu täynnä intoa. Viihdyn siellä.
Mutta..
Kun sieltä palaa kotiin, tuntuu elämä taas valahtavan niihin samoihin ankeisiin kaavoihin.. Pitäis varmaan puhdistaa kämpän karma tj..

Mä oon taas alkanu ottaan kaiken irti tästä masennuksesta. Siihen pitää vaan osaa suhtautua oikein ja mennä vaan mukana. Kyl se siitä.

Miten pystyt muuttumaan? Alat pikkuhiljaa asennoitumaan muutokseen. Ja miettimään mitä oikeesti haluat? Kyl se muutos tapahtuu kun annat tilaa elämässäs sille.
Ei kaikki tapahdu noin vaan.. asioiden eteen pitää tehdä töitä. Joko psyykkistä, fyysistä tai molempia.

[h.s.t.]

Tuli tost Thoxiumin tekstist mieleen et aina ku on ite ollu duunis, ni rupee heti ku tulee duunist himaan ahistaa se, et joutuu seuraavana päivänä menee sinne taas samalle kelllonlyömällle takas. Duuni ei siis hallitse vain sitä 8:aa tuntia päivästä mistä mulle maksetaan, vaan olen työn orja kuitenkin koko 24h. Varsinki tällasena "univammasena" se ahistaa ihan vitusti, ku tietää illal et seuraavana päivänä joutuu lähtee taas saatanan väsyneenä töihin.
Ja jos sattuu olee sellases duunis et tekee sitä pelkästään rahan takia, eikä saa siitä mitään muuta irti, ni väkisinki alkaa vituttaa ku joutuu rajottamaan elämäänsä sen takia. Ei voi valvoo myöhään vaikka ois jotain mieluisaa illal tiedossa, mikä itseä kiehtoo ja kiinnostaa, ku joutuu menee aamul duuniin johonki joka ei vois vähempää kiinnostaa.
Ja kun oon huono nukkumaan, pitäis pyrkii pitää unirytmi tasasena, mikä meinaa sitä, et viikonloppunaki joudun yrittää mennä ajois nukkuu ja herää aikasin ettei seraavan viikon unirytmi oo ihan päin persettä, et jaksaa olla skarppina siellä "rakkaalla" työpaikalla...
Eli olen tätä nykyä työtön. Ja jos en löydä työtä jota voin tehdä muunkin kun rahan takia, meen sit vast töihin ku mulle maksetaan palkkaa koko vuorokaudelta, viikonloput mukaanlukien...

[Ahab]

Thoxium jos sulla on ennestäänkin diagnooseja niin voisit mennä lääkärille, ehkä työterveyteen valittamaan että pää ei kestä nykyistä menoa että saisko jonkun lausunnon että Thoxiumille olisi nyt parasta jos saisi tehdä vaan kahta vuoroa. Ehkä työnantaja ymmärtää.

[Luotijuna]

Itse otin tossa eilen ensimmäisen askeleen ja sanouduin irti työstäni. 6 kuukautta oli helvetillistä fyysistä ja henkistä rasitusta. Välillä tein jotain 16 tunnin työpäiviä, joista suoraan kotiin nukkuun ja aamusta asti sama rumba, paloin loppuun. Nyt näyttää paremmalta ja aikaa löytyy miettimiseen ja voin todella miettiä mitä seuraavaksi haluan.
Kannattaa todella miettiä omia prioriteettejä ja pistää ne asiat tärkeysjärjestykseen, itse pistin ensisijalle ajankäyttöni ja mielenterveyteni.