Novelleja

Post by **immuzu** » Tue 18 Sep 2007, 03:38

no vähän oli taas niin ja näin tän pätkän taso

lähinnä joku random tunteen purkaus

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Tue 18 Sep 2007, 23:10

Immuzu, tää oli paikoitellen oikeasti hyvä. Esim. kun koira kuoli. Tehokkaan lakonista tekstiä.

Torg · Post by **Torg** » Thu 01 Nov 2007, 23:48

SUOMI TÄNÄÄN....TYÖTTÖMYYS JA SOSIAALIPUMMIUS EI OLE ENÄÄ PELKKÄ OHIMENEVÄ ELÄMÄNVAIHE SIITÄ ON TULLUT ELÄMÄNTYYLI. KESKILUOKKA PAISKII DUUNIA NISKA LIMASSA, OTTAA LAINAA....JA VELKAANTUU.

Niin, ne kaikkien tuntemat pikkulinnut eivät tosiaankaan viserrä mediassa. Siellä raakkuvat valheilla suojattuja totuuksiaan julki läskit varikset. Siellä ne levittelevät siipiään ylimielisesti, pöyhkeilevät, nokkivat toisiaan, ja nyt uutuutena kuvaan ovat ilmestyneet myös sähköjäniksen perässä juoksevat vinttikoirat, .......niin ja mietityttää vain: Kuinka hyvät saumat esimerkiksi jollain cola-ollilla tai jonkun big brotherin voittajalla olisi pärjätä vaikkapa eduskuntavaaleissa, jos äänestysikärajaa laskettaisiin 16-vuoteen? No ei varmaan kummoiset. Tyypillinen suomalainen, joka eduskuntavaaleissa äänestää on......Niin, kuulin vain:

Apteekin edessä kyseltyä:
MITEN TOIMIA, KUN OMALÄÄKÄRISI HALUAA MÄÄRÄTÄ SINULLE HUUMEITA?
-Mitä te oikein tarkoitatte? Miksi lääkärini määräisi minulle huumeita? Te taidatte olla päästänne vialla....
- Niin, toiset määräävät ja toiset eivät. Toiset tarvitsevat, toiset eivät todellakaan tarvitsisi. - Tarkoitan siis, että on se vähän outoa kutsua itseään lääkäriksi, jos toimii asenteella: "Narkomania on vitsaus, joka pitää kitkeä pois yhteiskunnastamme keinoja kaihtamatta!". Ei sellasen pitäs mun mielestä edes saada harjoittaa työtään. Käsittääkseni lääkärin toimeenkuvaan oleellisena osana kuuluu taudinkuvan määritys, paikata haava, määrätä lääkettä, antaa lähetteitä lisätutkimuksiin jne. oli taudinkuva sitten mikä tahansa...ei lääkärin tehtäviin saisi kuulua ihmisten luokittelu... Ja tämä ihmisryhmä, joka tarvitsee huumeita pysyäkseen hengissä. Ja sekin vielä, että narkomaanit ovat yhä useammin saaneett tartuntansa juuri omalta lääkäriltään.
- Lääkkeillä saa pään sekaisin.
- Tulin just äsken yksityiselta, se antoi mitä pyysin....100 Dormicumia.
sata xanoria ja kolmenkymmenenkappaleeen paketin teemuja* . Naama virneellä siis ihan syystä.

MUSLIMIVIHA, JUUTALAISVIHA....VIHA ON VIHAA...

Vaikka voissa paistaisi...Joo, vihaa on helppo idättää...kaaoksen tuntua ilmassa, melkeinpä kouriintuntuvaa sellaista...kivitykset, sähkötuolit, perheen kunnia, isänmaan kunnia? Mitä eroa? Kunniaa, häpeä on kirosana tämän päivän tietoyhteiskunnassa, jossa pärjäävät vain nuoret ja vahvat...narsistinen hedonismi on päivän sana...Missä on nuoret ja vahvat huomenna...vanhainkodeissa vai laillisesti teloitettuina ennen eläkeikää väestön liikakasvun ja yhteiskunnallisen tehottomuuden vuoksi...lyhytnäköisyys varmistaa tulevaisuuden kurjimuksen meille, jotka rakennamme maailmasta vihaa ja kunniaa rakastavan vapaan maailman...vapaa niille, jotka eivät vapautta kaipaa, niille, joille vapaus on yhtä kuin laeista ja pykälistä koottu vankila....sirut käsivarressa kertoo kuka sinä olet...milloin työttömyydestä tulee rikos? Onko se jo sitä? Työttömät marssitetaan palkattomaan pakkotyöhön, jota näin uuskielellisesti kutsutaan joko kuntouttavaksi työksi tai työharjoitteluksi, leppoisaa...Nälkään ei sentään tarvitse kuolla, no, ei tarvinnut jenkkilän puuviljapeltojen sankaritkaan nälkää nähdä, majoituksenkin saivat...Orwell näytti ymmärtävän ihmisestä lajina pelottavan paljon...Kännykkä ja internet tuo mieleen niin kaukovarjostimen, kuin Bradburyn Fahrenheitin massiiviset kommunikaatio-screenit olohuoneissa...Muslimivainot johtaa heidän kansanmurhaan ainakin lähi-idässä ja afrikassa...sopulit eivät ole itsetuhoisia, homma oli lavastettu, katsokaa vaikka internetistä...Ihminen kuitenkin on...omaa teini-ikää muistellessa tuollainen väite tupsahti tietojenkäsittelykeskukseeni...Toiset uhraa itsensä päihteille, toiset yhteiskunnalle, toiset johonkin muuhun...voiko kuolevainen edes olla muuta kuin itsetuhoinen, on nähkääs yksi ja sama miten ja missä ajassa itsesi loppun kulutat...Olet jo pelin hävinnyt, kuolemaa ei voi paeta...objektiivista todellisuutta ei ole, vaikka suurin osa ihmisistä tähän näyttääkin uskovan...aistihärvelien pitäisi olla "hieman" monimutkaisemmat, kuin meillä on, jotta voisimme absoluuttisen objektiivisuuden saavuttaa...eikä siltikään, onko aistit todellisia vai vain aisteja? Itse uskon niiden olevan vain aisteja...olemassaolo jaksaa hämmästyttää olemassaolemattomuudellaan...olla vai eikö olla? Oliko jo, vai kuvittelimmeko vain? Eksistentialismi vai nihilismi? Molemmat? Aivopesua! Miksi vitussa me tuijotamme karhunosan ajastamme tv-ruutua...suuryhtiöiden soluja me tänään olemme, korvattavia palikoita...ihmisarvo on vitsi..libanonin pommitukset, terrorismin vastainen sota, sähkötuolit, kivitykset, viha ja kansankurhat...Jaksaako kukaan enää jauhaa etiikkaa ja moraalia, kun länsimainen sivistys tappaa miljoonia nälkään joka vuosi...se tekee miljardeja jossain vaiheessa...väkivaltaelokuvat ovat suositumpia, aiheuttaako elokuvat väkivaltaa vai väkivalta elokuvia? Sekä että, sanoo minä joka ei ole ja on kuitenkin...sanat, niillä leikkiminen, niiden ahnehtiminen...Hitler piti sanoista, politiikot pitävät sanoista, kansa pitää kauniista sanoista, kuten talouden hyvinvointi, ihmisarvo, eettisyys, sivistys, palkankorotus...Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja sitä myös jatketaan, päiväkodin sympaattisimmastakin tulee ajan myötä, kyyninen paskakasa, joka lausuu suu leveässä virneessä korulauseita, ajatuskuplassa palsalaisittain nekrofilia ja lapsenmurha...Pitää muistaa käytöstavat...hah. Milloin kansa kieltää uskonnot ja ottaa tilalle uusia uskontoja joita ei kutsuta uskonnoiksi...uskonto ei enää anna turvaa ja suojaa. Nykyään sen antaa helvetin iso talo ja hyvät vakuutukset. Eikö vain? Mahtavin on pelkkä sana, joka luo mielikuvan todella mahtavasta...Sanat luo mielikuvia...Tajunnanvirtaa likavedessä...Onko tupakointi todellakin vaarallisempaa, kuin autojen pakokaasut ja muut massiivist myrkyt...säästyykö maalari imppamiselta, aivovamma kehittyy huomaamatta...sankareita elämän, joopa joo.

LUKEKAA JOS JAKSATTE. AIVAN SAMA.

*teemut on katukieltä ja tarkoittaa temgesic-nimistä vahvaa kipulääkettä, jonka vaikuttavana aineena on Bubrenorfiini. Bubrenorfiini on myös Subutexin vaikuttava aine, subutex on tarkoitettu heroiinista vieroittautuville nistipoloisille.

Shakti · Post by **Shakti** » Fri 02 Nov 2007, 16:02

Tämä on loistava topic. Melkein tekee mieli kaivaa esiin jotain vanhoja universumiin yhtymisen hetkellä kirjoitettuja runoja.

Torg · Post by **Torg** » Sun 04 Nov 2007, 01:26

SADETAKKINEN MIES
Oveen koputettiin, yhteensä kolme kertaa...kop kop.....kop. Kukaan ei avannut ovea. Koputtelija, pitkään harmaaseen sadetakkiin sonnustautunut hiipparin leimaa kantava kylähullu, ei vaivautunut koputtamaan uudelleen, hän tiesi, että oven toisella puolen, kaksikerroksisen kerrostalon toisessa kerroksessa yhdeksännessä huoneistossa, oikealle puolen käytävää, ei kukaan tulisi avaamaan.
Mies painuu ulkoilmaan, vihmovan syysviiman riepoteltavaksi. Tuuli ulisee. Metalliset mainoskyltit narisevat, vikisevät ja natisevat aavemaisesti tuulenpyörteiden vihelteässä sinfoniaansa niiden kulkiessa läpi onttojen, metallisten ja avosuisten kehikkojen läpi. Kuu näyttää leikkivän kuurupiiloa pilvien kanssa. Hän kävelee huoltoasemalle. Rekkoja on pysäköitynä huoltoaseman tuntumassa olevalle rekkaparkille.
Mies kävelee sisään huoltamoon. Siellä on pelinarkomaaneja, vartija, iltavuorosta päässeitä, sinne menijöitä. Siellä on vanha puliukko juomassa olutta, siellä on väsyneitä ja pelokkaita myyjättäriä, jotka myyvät sadetakkiselle miehelle, askin tupakkaa ja kupin kahvia.
Hän astelee tupakoitsijoiden puolelle, avaa askin. Laittaa roskat tuhkakuppiin. Ottaa tupakan, kaivaa takkinsa taskusta sytkärin. Maistaa kahviaan ennen kuin sytyttää savukkeensa palamaan. Veri kohisee hänen päässään. Se johtuu tupakasta, krapulasta, valvotuista vuorokausista sekä siitä, että hän tietää olevansa Jumala.

Loisteputkin valaistu mielisairaalan steriili käytävä. Kaksi isokokoista mieshoitajaa kantavat paareilla sadetakkista miestä ja kuljettavat hänet eristyshuoneeseen. He nostavat miehen paareilta. Asettelevat hänet selälleen vuoteeseen, sitten he sitovat hänet nahkaremmeillä käsistä ja jaloista. Ja nämä hoitajat, kätyrit, jotka juuri sitoivat sadetakkisen miehen tuolle sängylle ovat työnsä tehneet, he lähtevät huoneesta ja lukitsevat oven mennessään jättäen sadetakkisen miehen pimeään mielisairaalan eristyskoppiin, kun he itse menevät henkilökunnan taukotiloihin juomaan kupin kuumaa terästettynä 40mg:lla diatsepaamia...

Yöhoitajat pelasivat aikansa korttia, ottivat jossain vaiheessa letkeän annoksen subutexia, vajosivat unimaailmaan ja heräsivät liian myöhään.

Sadetakkinen mies oli yön aikana, hoitajien jo ollessa unimaassa, saanut vakavan kouristuskohtauksen, jonka seurauksen hän oli nielaissut kielensä ja tukehtunut kuoliaaksi.

Tällaista tällä kertaa...

sxoxyvg · Post by **sxoxyvg** » Sun 04 Nov 2007, 07:33

Torg wrote:SADETAKKINEN MIES

Tällaista tällä kertaa...

VIIS APPELSIINIA! Vitun loisto stoori, kiitän.

Luen uusiks.

tRip · Post by **tRip** » Mon 12 Nov 2007, 02:00

Alakuloisen masentuneena haen lohtua veden liplattelusta..
Tuuli yrittää huokua ohitseni, mutta pureutuu syvälle sisimpääni.

Nautin keuhkollisen savua, toivoen siitä edes pientä lohtua..
Sisälläni vellova hiillos saa hieman hehkua.
Tunnen olevani.. Tunnen. Tunnen tämän hetken. Kuinka saan siitä voimaa.
Kuinka sillä on minulle jotain annettavaa..
Kuinka sisimmässäni hehkuva hiillos kytee yhä voimakkaammin, mutten kykene saamaan sitä syttymään.
En haluaisikaan, sillä haluan vain nauttia sen mahtavuudesta. Sieltä saan voimaa tuntea eläväni.

Toivon kipinä räiskähtää ajatuksiini..
Katson merta, tunnen sen.. näen sen.. Kaikessa valaistuksessaan, jotka luovat mieleeni illuusioita.

Harhaudun ajatuksistani kotiin nukkumaan.
Tunnen syvää väsymystä.. Tunnen sen. Minä tunnen.. iloa.. toivoa.. haikeutta.

Elämä kertoo minusta paljon.. Ajatukseni kertovat kuka olen. En kerro sen enempää..

TaraK · Post by **TaraK** » Mon 19 Nov 2007, 15:36

Pistin tän joskus yhelle toisellekki foorumille mut pistän nyt tännekkin vuodelta kivi

------------------------------

Kemikaalihöyryt ja lämpö ovat sulattaneet sinitarrat juoksevaksi nesteeksi ja julisteet tippuvat seiniltä rahisten. Herään auringonpaisteeseen ja viskaan aaltoilevasta huoneesta kaikki paskakuvat mytyksi nurkkaan.
Lattialle on kertynyt kolmen vuoden siivoamattomuuden jälkeen jo muutenkin paljon likaa, eli ei kannata takertua pikkuseikkoihin kun ulostekasatkin ovat jo kuivuneet. Pitää potkia yks huorannäkönen ylös, se varmaan näkee jotain unta. Kun potkii kunnolla kylkiin ja mahaan, mut ei vaan nouse. Maatkoon siinä sitten ja tykitän sen suoneen kumeja, sitä voi vaikka nussia joskus ja on hyvä pitää kaikesta hätävarastoja.
Tälläisinä päivinä delaa kaikki vanhukset, mut kasvit pitää ja jos kasvit pitää, niin pidän minäkin vegetatiivisesta tilasta. Kun puhun kasveista tarkoitan puutarhaani jossa on ainakin unikoita, hulluruohoa, hullukaalia, hawaijalaista puuruusua, san pedroa, peyotea, pyhiä sieniä, salviaa sekä tietenkin hamppua monia parhaita lajikkeita. Tänne vois tulla vaikka Corlos Costaneda pikkusavuille. Sekä Lihansyöjäkasveja, lisää yrttejä ja myrkkykasveja. Amagana on tappavan myrkyllinen uhrilleen, jo pelkkä samassa tilassa oleskelu aiheuttaa oireita. Siinä on samanlaisia poltinkarvoja kuin nokkosessa, mutta polte on täysin erilainen. Sen poltetta voisi kuvailla samaksi kun vanha eltaantunut homo levittää persettäsi kuin goatse-mies ja samalla kaataa kiehuvaa chillitahnaa lihoille. Tätä chillitahnaa käytetään maustamaan pastaruokia. Kipu leviää kosketuspisteestä hitaasti aaltoillen ympäri vartaloa kiihtyvällä liikkeellä ja lopulta tuntuu kuin veri alkaisi kiehumaan neulojen ruhjomissa suonissa. Hitaasti veri alkaa tihkumaan kauttaaltaan vartalosta, kunnes lopulta uhri kuolee verenhukkaan.
Amaganan avulla on hyvä lopettaa juntit.
Verikeppi menetelmässä juntin kyrpään annetaan niin monta pistosta kunnes kyrpä alkaa ruiskimaan verta ja nussitaan perseeseen jotta verikeppi alkaa seistä. Pikku paskiaiset kuolevat yleensä huutaen kuin pikkupojat "Oi Ou Ou Oi OIIH!" ja sottavaat joka paikan verellä ja spermalla. Juntit on yleisesti ottaen luotu vihaamista varten.
Tööttään huoraan vielä samanlaisen satsin varmuuden vuoksi ja sen iho valahtaa hetkessä valkosemmaksi kuin lapinlumi poron kusen vierellä. Heppi alkaa nousta pystyyn ja revin lumpun housut nopeasti pois ja työnnän sykkivän suonikkaan kookospalleroisesta mustasta pusikosta läpi. Lutkalla on hyvät oltavat täällä tuumin mielessäni; ilmasta kamaa ja munaakin saa. Tänään pitää tehdä kuitenkin muutakin kuin leikkiä partiolaista, joten nostan huoran jalat niskan taakse, työnnän perseeseen ja vanha tuttu sperma-annos sisään.

Olen saannut homman hesperian mielisairaalasta tohtori Järvisen apulaisena. Tutustuin Järviseen kuusi vuotta sitten Tallinnassa jossa se toimi eläintenlääkärinä, mikä ei paljoa poikkea nykyisestä virasta, työedut monine aineineen ovat tietenkin paremmat monessa suhteessa. Olihan niissäkin hommissa etunsa: ketamiinia sai kiskoa niin paljon kuin jaksoi, eläimetkin heräs nukutuksesta ja yhden kerran kun olin kaksi viikkoa katsellut itseäni takaviistosta alkoi homma kyrpimään ja sytytettiin tohtorin kanssa klinikka palamaan, jätettiin eläimet häkkiin ja tapettiin niitten omistajat asunnoistaan ja aina kun yks oli kuollut, pääsin lähemmäksi päätäni ja yhdennentoista jälkeen olin jo silmissä kiinni eli takas himaan.
Piikitän naikkoselle vielä ennen lähtöä kaliumkloridia ja jätän vierelle lapun ja ruiskun, että ottaa tämän jos herää. Parempi pelata varman päälle vaikka kaliumkloridi pysäyttää sydänmen ja tekee kuolemasta hitaan ja tuskallisen, tostaki toi pääs vähällä, potkasen skidiä matkalla päähän sillä tässä maailmassa pitää olla kova eikä antaa mitään ilmatteeks, joku hintin näkönen jätkä pitää metron ovee auki kun juoksen metroon.

Hintti luulee olevansa kuin paras kaveri. Tunnistan pällinaaman heti puheen perusteella maalaiseksi, jätkä on muuttanut vähän aikaa sitten jostain tuppukylästä kaupunkiin kun omassa kylässä ilmapiiri kävi ahtaaksi kun faija ja muut kylän pamput pani poikaa perseeseen viikottain.
-Heh heh, olipas hyvä kun huomaasin sut
-Joo
-Onko kiiru..kiire jonnekkin vai?
-Jonki verran... mitä vittuu se sulle kuuluu?
-no anteeksi, eipä se itseasiassa juuri kuulukkaan.
Urpo alkaa selittämään kaikkea paskaa ja koitan olla kuuntelematta. Lopulta se töksäyttää: Kuules, elä ny nokkihis ota, mut sää voisitki tietää mihinä täältä voisi saara poloteltavaa... Ei vittu mikä urpo, ei pitäis tuhlata aikaa, mutta olen tänään huumorituulella enkä jaksa vetää pataan. Tekee itekkin mieli tödeä jatkuvasti ja kerron molojärvelle sen onnenpäivästä. Lähellä mielisairaalaa on puisto jossa potilaat ja henkilökunta käyvät pössyttelemässä, kaivan taskusta jointin jossa on ensiluokkaista Delta-10:n kukintoa. Delta-10 on USA:n hallituksen kehittelemä lajike, joka on THC-pitoisuudeltaan vahvempi kuin mikään muu lajike. THC-pitoisuus tässä on yleensä 30-40%, mutta omassa puutarhassani olen päässyt jopa 50%:n tietämille. Normaalisti en kyllä jaksaisi lajiketta polttaa, koska sen vaikutus jää varsin pinnalliseksi.
Tottakai tällä näkee kaikki sateenkaaren värit lumikentillä, mutta muuten liika jalostaminen on vienyt mielenkiinnon.
Jätkä ottaa spliffistä muutaman hatsin, alkaa kikattelemaan ja kertoo
ettei koskaan ole ollut näin pilvessä.
- Päivä paistaa päivä paistaa... savu leijailee hitaasti, todella HI-..TAAS....,,-TI, läpi pienten tuhansien aurinkoviirujen kunnes tuntemus katoaa ja kaadun avaruuteen.

Neljännen hatsin jälkeen tän mulkun iho muuttuu kalpeeks ja hikipalloja puskemaan naamaan. Sanon, että toi on ihan normaalia aluks ja kannaattaa polttaa vielä lisää, että olo paranee
- Leijun avaruudessa ja Vieressä leijuu ulostekasoja ympyränmuotoisesti, keskellä ulosteympyrää leijuu spermakikkare rytmikkäästi sykähdellen.
Heinäladossa kokoontuneena kylän neuvosto ja yksitellen jokainen
kymmenestä miehestä tarttuu pöydällä makaavaa poikaa
kiinni nilkoista, ojentavat ryhmymunat kohti pojan persettä ja
työntävät vartea myöten sisään umpinaiseen peräaukkoon...
Hatsin jälkeen urpo oksentaa päivän aterian ylös, väistän muinaista uhria joka on uhrattu Jumalille muinaisessa Meyorin Temppelissä Tenochtitlánissa, Jumalille piti antaa syödäkseen ihmissydämmiä joka päivä jotta aurinko nousee ja lähden sairaalaan.

Hampputukka · Post by **Hampputukka** » Mon 19 Nov 2007, 23:39

Tää oli loistava

! Tämmönen juoppohullun päiväkirja -tyyli iskee kyllä.

growy · Post by **growy** » Sun 06 Jan 2008, 03:27

Hyvii stoorei tääl

Kirjotin äsken vitun pitkälle mut siin ei ollu enään tolkkua enkä tiennyt miten se loppuis,se kuullosti vaan joltain basic-illalta.. vittu,se alko hyvin!

Asidyyli · Post by **Asidyyli** » Sun 06 Jan 2008, 10:08

BEATLESIEN BASIC-ILTA

Beatlesien ilta alko kello viis. Kaikki kokoontu Whiskey A-Go-Gon takahuoneeseen. Beatlesit alkoivat sytytellä jointtejaan ja pian oltiinkin jo varsin syvällisissä keloissa.

Promoottori koitti saada pojat lavalle mutta Lennon sanoi: "Ei huvita soittaa... ei meiän tarvi... me ollaan bigger than jesus!"
George Harrison lisäsi: "Bigger than the SUPER-BRAIN-JESUS!"
Ringo: "No no no, that guy is way ahead of us"
Paul: "I heard he changed his name to Dylan... or was it Bolan... something weird"
Ringo: "That's a one faggy name for a one faggy jew I tell you"
Paul: "Hey man, shut up, he might hear us... his father hears everything, big shot in town I've been told"
Lennon: "And he doesn't like those REX IUDAREUM -jokes... anyways, he was forced to change his name..."
Paul: "Yeah! You don't sell records with a name like SUPER-BRAIN-JESUS. It sounds crazy!"
George Harrison: "You're wrong... I think it sounds DEEP. You know... there's this whole new thing here in California. I've heard the word on the streets. It's called ACID. It's something awesome man... fills your head with crazy and deep and colorful thoughts! I mean this pot thing... It's nothing compared to that!"
Paul: We should try that one out. But where can we get it?

Ringo oli mennyt välissä miestenhuoneeseen ja palasi sieltä järkyttyneenä: "You know guys. I just went to the toilet and I saw something disturbing! A couple of these hippies... the other one I think was this crazy-ass reporter, Thompson I guess... and the other guy was licking the sleeve of his RED WOOLLEN SHIRT!"

Beatlesit had a quick talk with Thompson. Thompson kutsui heidät beach houselleen iltaa viettämään. He hyppäsivät Thompsonin avoautoon jolloin klubin omistaja juoksi paikalle: "Herra Thompson, teillä on kolmen viikon piikki maksamatta ja summa on jo ilmoitettava eksponenttimerkin kera!"
"Siinä on virhe! Teidän kirjanpidossanne nähkääs: Summa on ilmoitettu Nicaraguan dollareissa... ne ovat käytännössä arvottomia! Minä pidän viinasta... myönnän sen! Sitä paitsi nyt meidän on mentävä! Ettekö näe ketkä ovat seurassani: Neljä itämaan viisasta tietäjää - he ovat isompia kuin Jeesus, vastasyntyneenä siis."

THompson kaasutti pois ja suuntasi Malibu-wayta kohti. Ringo sanoi: "Hot-damn-I've-nevas-rode-a-konvardibald-pefoor!!" HST avasi AM-radion: sieltä tuli Rolling Stones -biisi.
"Vittu, pahimmat kipailijamme!" nurisi Paul. "Turpa kiinni ja kuuntele Ihra! Muuten leikkaan kurkkusi auki! Ootte muutenkin paska bändi!" HST huusi.

He pysähtyivät puhelinkopille: "I've got make a quick phone call to my attorney now, you guys wait here and keep sipping that Wild Turkey, but not a sip for the stones-hatin-fat guy!"

(telephone conversation:)

HST: Wake up you bastard!!!!!!!!!!
Dr G: GoddamnIwasn'tSleepin! I'm ovEr HeRe... AT the Beach HouSE... blasting watER MELons with an Uzi... I thought they deserved it! The fuckERS WeRe YELLLLINNN at my face!
HST: You Better put that gun away... I don't want you to wake up the entire neighborhood... besides, melons are innocent, nothing but village idiots. Oranges are the real meanies... they come from Israel you know... a zionist plot against America! The fucking jews are trying buy all our Cadillacks and make us drive Pony Cars! You better peel the bastards slow and see...
Dr G: OrangES? I think I have a couple of them. And I have two blue ones and a few purple ones too... that sounds likE A GOOd IdEa.
HST: I'm not interested in pills right now, we need something better. Fancy guests coming over... brits. Make sure we have a case of beer, 3 quarts of Tequila and Rum, lots of ice, some mescaline, reds, amyls, bag of grass... hmmm... maybe some ether!
Dr G: Ether, are you sure?
HST: No, being sure is the assumption of all mother's fuck ups... or something... let's cut the crap! I want two pints of it. Also a salt shaker of cocaine. I've got the acid with me. In my RED WOOLLEN SHIRT.
Dr G: Salt shaker... Man you're gone loco... sound like a delirious hillbilly I had as a customer, eating grass all through the day cause he didn't know you're able to smoke it...he just chewed that thing and kept asking where his surfboard was?
HST: LISTEN! did you wrote this up? Just go to the SIWA nearby and get all this shit down to the house... we're on our way. Tell them that Rolling Stone magazine pays everything.
Dr G: That bitch at the desk... she don't like my face anymore
HST: That's why you shouldn't go buying groceries on speed wearing nothing but your shitty underwear.
Dr G: You're Propably right. And by the way... Peter Fonda just send a TELEX-sheet from UA-studios. He's coming over for dinner too... want's to show his new piece.

Thompson (kertojaääni): Guns... hallucinogenic drugs... binge drinking... a british rock band... there was a scent of doom over the unpredictable vortexes of all that steaming west coast air in the night... but there was no turning back... just plunge, plunge into the danger. I started the engine, steering the car downwards Malibou-way.

Lääh! vittu, kuvitelkaa lobut ite mielessänne. Enempää en nyt jaksanut kirjoittaa... mikä vitun järki tässä nyt sitten oli en tiedä mutta huumeissa sitä tekee kaikenlaista, tai laskuissa siis, mutta ne kai nyt meni jotenkin huomaamatta ohi pitäis kai nukkua

Uke · Post by **Uke** » Sun 08 Feb 2009, 02:24

Wau, kiva topic. Uppasin parit oma tekemät novellit. Tehty joskus parisen vuotta sitten.

Näkymätön naapuri-novelli

Nimetön-novelli

Oli pakko uploadata uusiks, ku en löytäny internetin syövereistä vanhoja

jaaaaa tota toi nimetön on sitten aikasempi teos.

Uke · Post by **Uke** » Sun 22 Feb 2009, 18:28

Eikö porukka osannut / uskaltanut ladata noita? Kaks kertaa ladattiin tota uudempaa ja thats it

Luulin, että täällä on taideihmisiä.. Voin mä toki pastetakkin, jos joku ei uskalla lataa. Sanokaa vaan.

Swampthing · Post by **Swampthing** » Sun 22 Feb 2009, 20:15

Pastee tänne toki, ei jaksa latailla

Uke · Post by **Uke** » Sun 22 Feb 2009, 20:25

Tänään loppui 2. lukuvuosi Tampereen taidelukiota ja yksi vuosi on siis vielä edessä. Täytän parin päivän päästä 18 vuotta, mutta ei se kauheasti muuta elämäntapaani, koska olen käynyt jo baareissa ja ostanut kavereilleni kaljaa kaupasta.
Niin mun nimi on Petri ja oon tosiaan ihan kohta täysi-ikäinen. Asun melkeinpä Tampereen keskustassa, sen verran pois kaupungin hulinasta, että metsä kukoistaa näin keväällä jo ja takapihakin on hienossa kesäkunnossa. Asun kerrostalossa ensimmäisessä kerroksessa yksin, vaikka moni tyttö siellä on käynytkin kokeilemassa.
Lähdemme baariin loman alun kunniaksi ja vähän jo juhlimaan 18-vuotis syntymäpäiviäni ennakkoon. Rankan juhlimisen ja flirttailun jälkeen lähdemme kotiin ja minä lähdin jonkun mukavan oloisen tytön kanssa meille. Hänen nimi on Terhi. Pääsemme kotiin ja muistan, että parvekkeen ovi oli auki, koska laitoin sinne pyykit aamulla kuivumaan. Ensimmäisenä tutkin koko kämpän että mitään tärkeämpää ei ole viety, pienen tutkiskelun jälkeen huokaisen helpotuksesta mielessä "Kaikki tallessa.". Menen parvekkeelle takaisin ottamaan pyykit sisälle yöksi. Vilkaisen leikkikentälle, joka näkyy parvekkeeltani hyvin ja siellä oli jotain omituista, hieman pelottavaa, mutta samalla myös jotain kiintoisaa. Keinujen vieressä seisoi mies, joka oli kokonaan mustiin pukeutunut ja hän oli vetänyt hupparinsa hupun silmille. Säikähdän tilanteesta hieman, koska mies nostaa katseen minuun päin ja jää tuijottamaan minua. Kävin hakemassa Terhin huoneestani joka oli jo puol alasti valmiina toimintaan.
Menimme yhdessä parvekkeelle, mutta leikkikenttä oli tyhjä, näkyi vain tyhjyyttä ja muutama katuvalo. Yön tyttö kehräsi kuin kissa, mutta minulta ei meinannut mikään oikein onnistua yön aikana, koska tämä "hämärä mies" pyöri mielessäni koko yön ajan.
Heräämme aamusta, kumpikin toiselleen hymyillen. Likaisena, mutta tyydytettynä yön touhuista. Nousen sängystä ja Terhi jää vielä makaamaan vähäksi aikaan siihen. Menen keittämään aamukahvit ja laitan leivät ja muut leivänpäälliset pöytään ja käyn hakemassa pinon tulleita kirjeitä oveni edestä. Osa oli laskuja ja osa oli jo syntymäpäiväkortteja, jotka olivat kyllä päivän liian ajoissa. Yksi kirje erottui ylitse muiden, se ei ollut kuoressa, vaan se oli hyvin hienosta ja varmastikkin kalliista paperista tehty kirje. Avasin sinetin ja kirjeeseen oli kiinnitetty teipillä henkilöllisyystodistukseni. Alan pikaisesti muistelemaan eilisillan tapahtumia. Muistin että minulla ei ollut niitä mukana, koska turhaan minä tutussa baarissa missä ennenkin oli tarjoiltu kaljaa minulle olisin ne ottanut mukaan. Joten kirje ei ollut kavereiltani tai baarista. Katson tekstiä ja siinä luki näin:

" Huomenta Petri ja aikaiset onnitteluni syntymäpäivän johdosta.
Kuten taisit huomatakkin, että henkilöllisyystodistuksesi oli kadonnut illan aikana.
Käväisin äkkiä kotonasi kun olit juhlimassa ja otin ne sieltä,
mutta tärkeintähän on kumminkin että sinulla on ne taas eikö?
Niin minä olen se mies, joka katsoi sinua sinun herkkiin silmiisi ja
hävisi sen jälkeen kuin tuhka tuuleen vaikka todellisuudessa olin parvekkeesi
alapuolella katsomassa teitä rakastavaisia. Otin ylös sinun nimen, osoitteen,
numeron ja SOTU:n.Jos ajattelit poliisia avuksesi löytämään minut niin turha luulo.
Kirjeestä et saa mitään irti muuta kun
että kirjoittaja on ehkä joku sinun kaverisi, joka haluaa pilailla kustannuksellasi tai
joku seko muuten vain. Ainiin se musta huppari mitä pidin päällä eilen niin oli sinun ja
se odottaa sinua parvekkeesi kaiteella. Olin suunnitellut senkin jutun joten et saa siitäkään
mitään DNA.ta minusta tai mitään muuta. Hei hei ja ensi kertaan."

Kirje oli todella hyvällä käsialalla kirjoitettua ja näyttäisi jopa siltä että se on kirjoitettu melkeinpä silkkihansikkain. Menin parvekkeelle ja siellä oli minun hupparini niin kuin kirjeessä luvattiin.
Kuluu muutama viikko rauhallisin mielin ja kesätyökin alkoi eilen. Pääsin kesätöihin reilu kuukaudeksi Salud-nimiseen ravintolaan. Pääsin sinne sen takia, koska isäni on vanha tuttu omistajan kanssa, muuten he eivät otakkaan kesätyöläisiä vastaan. Aloin seurustelemaan Terhin kanssa ja hän tuli hakemaan minua töistä.
Aloin juuri unohtamaan sen sen miehen mikä minua piinasi, kun hän lähestyi minua taas kirjeitse. Itse kirje kuului näin:

"No hei Petri, etpä ole kuullukkaan minusta mitään vähään aikaan,
mutta lupaus on lupaus joten kirjoitin sinulla nyt.
Olen tarkkaillut sinua näitten viikkojen aikana ja sinulla on todella,
todella mielenkiintoinen elämä ja minulla kävi mielessä sellainen
että varastaisin henkilöllisyytesi ja hävittäisin sinut jotenkin pois kartalta.
Ei kannata säikähtää noita pieniä veriläiskiä, se ei ole minun,
eikä kenenkään muunkaan ihmisen, en siis ole tappanut ketään (vielä),
se on pienen jänöjussin, jonka päältä tyttöystäväsi Terhi ajoi, kun oli viemässä sinua töihin.
Hei hei taas ja kuulemisiin, toivottavasti näemme pian!"

Alan nähdä painajaisia ja niiden takia en saa kunnon unia öisin ja päivisin olen väsynyt töissä ja tulen päivä päivältä vain vainoharhaisemmaksi. Terhikään ei meinaa enää kestää kun säikyn jopa naapurin mummoa ja kyselene ja vilkuilen koko aika.
Hyvä, ehkä paras kaverini täällä Tampereella nimeltä Jaska soittaa että hän tulee hakemaan minut ja että lähdemme porukalla ottamaan muutaman tuopin jotta saataisi minun mielentila rauhoittumaan. Ilta vietetään rattoisasti meidän normiporukalla juodessa, syödessä ja biliardia pelaillessa. Pari kaveria lähtevät aikaisemmin kotiin, koska heillä alkaa vielä yövuoro töissä parin tunnin päästä. Me loput lähdemme baarin mentyä kiinni meille viettämään vielä vähän iltaa Jaskan kyydillä. Meinasi tulla ahdasta siellä autossa koska, meiä oli kuusi henkeä ja auto oli todella pieni. Sopu sijaa antoi ja pääsimme matkaan, kotipihallani vilkaisen varaantuneen oloisena leikkikentän ja metsän suuntaan. Säikähdän jumalattomasti kun näen tämän miehen siellä seisomassa. Huudan pihalla kaikille kavereilleni:
-"Vittu, tuolla toi äijä kattoo meitä! toi on se sama seko mikä lähettelee mulle niitä kirjeitä ja tekee mut hulluks!" Muut näkevät miehen myös ja Jaska sanoo muille:
-"Mennää näyttämään tolle vitun urpolle et meidän kavereille ei vittuilla."Mies lähti kävelemään ripeästi ikään kuin varautuneena siihen koko aika että lähdemme sen perään. Pääsemme metsän rajalle ja siinä vaiheessa mies katoaa metsän pimeyteen.
-"Mennään meille ja rauhotutaan, ei jaksa lähtee tollasen perää." sanon muille rauhoitellen, vaikka olin yhtä paniikissa kuin tytöt ketä oli mukana.
-"Ei nyt vittu hannata saadaan se just kiinni, eihän tollanen pappa pääse mihinkään piiloon." Muut vilkuilevat vain ympärille pelokkaan näköisinä ja ovat ihan hiljaa.
-" Noh, lähdetään sitte, mut kaikista tärkein juttu on et pysytään koko aika porukassa eikä hajota." sanon Jaskalle ja muille vähän tympääntyneellä äänellä.
-" No toiha nyt oli ihan tyhmä idea, Eihän tollanen vitun ruipelo voi meille isoille äijille mitään tehdä ja tytötkii on meidän takana turvassa. Jakaudutaan ees kahteen kolmen hengen ryhmää, Minä, Terhi ja sinä Petri ollaan yks ryhmä ja te; Tiia, Markku ja Jani ootte toine ryhmä. Lähtekää te tonne vasemmalle ni me mennää täst keskeltä." Jaska ärähtää ja komentaa muita. "Ok." kuuluu osan suusta ja muut nyökkäilevät.
Metsä on noin hehtaarin kokoinen alue, joten täällä löytyy sitä puskaa mihin piiloutua. Kävelimme vähän matkaa ja vilkuilimme ympäriinsä, kunnes kuulemme kiljahduksen.
-"Se oli Tiia! Ihan varmana oli!" Terhi kiljahti meille. Otin kännykän äkkiä taskusta ja koitin soittaa.
-"Ähh, ei oo tolppia ni ei pysty soittamaa kellekkää, mikäs vitun katve-alue tää mettä oikee o?!"
Seikkailemme metsässä jokusen vartin ja koitamme etsiä toista ryhmää. Yhtäkkiä puskasta juoksee Jani ihan kalpeanaa ja me tietysti säikähdettiin kuoliaaksi.
-"Se.. se vitun seko sai Tiian ja Markun! Ne putos sellaseen kuoppaan ja sit mä niinkun vilkasin taakseni ni sit ne oli kadonnu johokki sieltä kuopasta." Jani selitti pienessä shokissa.
-"Missäs Terhi on?" Jani jatkaa vielä pienen hapen oton jälkeen.
-"Mitä vittua, vastahan se oli tossa meidän takana" sanon
-"Niin, OLI... TAKANA." Jaska vastaa painottaen.
Lähdemme kolmestaan ripeästi pois päin metsästä kunnes tulemme aukiolle paikalle.
-"Tää on tän metän keskiosa, täällä me leikittiin pentuna Jaskan kanssa eiks ni?" Jani kertoo hieman hymy huulilla
-"Niinhän me tehtiin juu, mut ei nyt oikein jaksa muistella vanhoja aikoja ku kolme kaveria jossai vitun huru-ukon kanssa ja mekii ollaan keskellä mettää." Samaan aikaan kun Jaska selitti näin ison montun aukion vieressä.
-" Kattokaa tonne monttuu!"
-"Voi saatana! nyt se äijä teki viimesen virheensä!" Jaska huutaa
-" Hyi vittu! Mikä vitun pervo tää äijä o?!" Jani sanoo silmiään peitellen. Kaverimme riippuivat päät alaspäin naruista ison puun oksasta. Silmät oli peitetty ja heidät oli riisuttu kaikki alastomiksi ja kaikki oli viillelty, joten he eivät enää kauan ole tajuissaan. He ovat juuri ja juuri hereillä ja he kuulivat että tulimme.
-"Apua! Auttakaa meitä! Se on joku vitun sekopää millä on täällä metässä omat tunnelit ja kaikkee!" Jompikumpi tytöistä sanoi.
-"Menkää helvettiin täältä! Juoskaa niin nopesti ku pääsette!" Markku huutaa kivulialla äänellä. Lähdimme juoksemaan sen minkä jaloista pääsimme. Näimme jo leikkikentän ja talot, mutta yhtäkkiä Jani ja Jaska kattuvat ja nousevat nopeasti puuhun viritettyyn ansaan. He roikkuivat jonkunlaisessa verkossa ja kumpikin koitti sanoa minulle jotain ja jäin kuuntelemaan, mutta en saanut selvää siitä. Jokin pisti minua ja alkoi pyörryttämään ja kaaduin.
Olo on kuin olisi ryypännyt viikon putkeen ja nyt alkaisi tulla krapula. Katson kelloa ja se on jotain 12 paikkeilla ilmeisesti päivällä, koska ikkunasta paistoi aurinko. Nousin omasta sängystä ja kävelin keittiöön. Soitin poliisille heti kun löysin kännykkäni. Kerroin heille tapahtuneesta, mutta poliisit eivät ottaneet sanaakaan tosissaan joten lähdimme metsään katsomaan.
Metsässä oli kaunista, mutta siinä olikin ongelma, missään ei näkynyt mitään. Ei ruumiita, ei ansoja, ei mitään. Hermostuin vielä enemmän tilanteesta ja sanoin poliisille:
-" No vittu! Sanokaas sitten missä mun kaikki kaverit on?" Poliisit ottivat asian ja tutkivat sitä.
Viikon kuluttua puhelin vihdoinkin soi ja vastaan.
-"Nämä henkilöt, siis nämä kenen nimet sanoit, ovat kuolleet kaikki noin 50 vuotta sitten. Tampereella kylläkin, mutta ei viikko sitten. Valitan nuori mies." He kaiken lisäksi väittivät että nimeni ei ole Petri Paavilainen vaan joku ihmeen Kalevi Sundvall. Vanhemmilleni oli soitettu tapahtuneesta ja he myönsivät luvan laittaa minut joksikin aikaa hullujenhuoneelle.
Ensimmäiset päivät kuluivat raastavan hitaasti ja ulkona oli koko aika +25 astetta lämmintä. "Kalevi Sundvall, hmm, jostain se nimi on minulle tuttu." Mietin itsekseni. Hoitaja tulee huoneeni ovelle.
-" Kalevi, teille olisi puhelu, isänne soittaa sinulle."
-" Ok tuun iha just." Kävelen osaston toimistoon ja nostan luurin pöydältä.
-"No mutta hei ystäväni, vai pitäisikö oikein sanoa Kalevi. hahaha.
-"Hoitajat! Tulkaa tänne! tääl on tää seko äijä kenen oikeesti pitäis olla täällä!"
-"Ei ne kuule sinua, järjestin puhelun sillen että melkein kaikilla hoitajilla on ruoka tauko menossa."
-"Kuka vittu oot? Ja miks vainoot mua?"
-"Voi voi voi. niin paljon kysymyksiä. Noh minun nimeni on nykyään Petri Paavilainen, nimen ja elämän varastin sinulta. Olen sinulle tuttu henkilö lapsuudestasi, muisteleppa."
-" No niin vittu! Sä oot se vanha naapuri!"
-" Kyllä, kutsuit minua taikuri-sedäksi pienenä ja kävit aina minun luonani ja vahdin sinua välillä, koska olin niin hyvä ystävä vanhempiesi kanssa. Mutta enkös olekkin vieläkin aikamoinen taikuri-setä?"
-"Haista vittu ja kiitos vinkeistä miten löydän sut! Soitan porukoilleni ja ne ettii sut käsii ja sä pääset tänne mun tilalle."
-"Noh noh, minuthan löytää tietenkin metsästä!"
-" Vitttu kun olet vitsikäs"
-" Niin olen pitänyt kyllä vanhemmistasi huolta. Kävin teillä ja söimme ja kyselimme kuulumisia toisiltamme kunnes kumpikin heistä nukahti ruokailun aikana. Aika törkeää eikö?"
-" Mitä vittua menit tekemään niille!?"
-"Kävin ostamassa heidän nimissä liput Cayman-saarille ja he "katoavat" siellä "mysteerisesti" eivätkö tule ikinään takaisin. Mutta nyt alkaa aika loppua, hei hei Kalevi ja hyvää loppuelämää!"

(Tämän kirjotin siis joskus 9. luokalla) ...ja WordPadiin tuli muistaakseni 5 sivua pitkäks tämä.
____________________________________________________________________________________________________________

Näkymätön naapuri

" Kissanne on aivan kunnossa, ikä vaan painaa päälle ja kuulo alkaa ehkä olemaan valikoiva." eläinlääkäri toteaa. Anna ottaa Masin, heidän kissansa kuljetuskoppiin ja suuntaa veljensä, Mikon kanssa ulko-oville.
" Hei! Odottakaas, teiltä taisi jäädä nämä valjaat tuonne." eläinlääkäri juoksee Annan ja Mikon kiinni.
" Ai kiitos! Hyvät viikonloput teille!! Anna sanoo ja hyppää autoon.
Anna ja Mikko pääsevät kotiin käytyään kaupassa.
" Ei oo totta Aki! Oot varmaan ollu taas koko päivän kotona, eiks ni?" Anna sanoo tympiintyneen kuuloisena Akille
" No ei saatana! Arvaa pygiikö pikkase taas. Mitä vittua sä siel oikee kitiset? Mul on just matsi menos, et kerrotko nopee?" Aki puuskuttaa pää punaisena.
" Aarggh! Alkaa pikkuhiljaa menee hermo suhu! LO-PE-TA SE PE-LAA-MI-NEN OK?? Anna huutaa Akille.
" No no no. Äläs ny Anna. Ainahan toi on tollanen. Pelaa, pelaa ja pelaa, anna olla." Mikko tulee ja vetää Annan pois Akin huoneen ovelta.
Anna riuhtaisee itsensä , paiskaa oven perässään ja menee tekemään ruokaa keittiöön.
" Aki, voisit kyl olla pikkasen enempi aktiivinen näissä kotihommissa. Oot ollu tollanen siitä asti ku..."
" Ku mitä? Olitko taas sanoo, et siitä asti ku mutsi ja faija kuoli?"
" No.. Tottahan se on. Oot ollu siitä asti tollanen. Kyllä mäkii niitä kaipaan, mut ei sille voi mitää, pidetään me toisistamme nyt vaa huolta. Ei ne suremalla takasin tuu."
" Entäpä jos tuleeki? Niitten ruumiita ei oo löydetty."
" Hei haloo, maa kutsuu! Siitä on jo kolme vuotta!" Mikko koittaa takoa Akille järkeä päähän.
Aki iskee kuulokkeensa näyttöön ja menee parvekkeelle rauhoittumaan tupakalle.
Anna ja Aki on kaksoset ja heistä kumpikin aloitti puoli vuotta sitten ammattikoulun. Aki on rakennuspuolella ja Henna on parturi-kampaaja - puolella. Mikko käy töissä tien toisella puolella sijaitsevassa ravintolassa. Hän työskentelee kokkina siellä. Annan, Akin ja Mikon vanhemmat katosivat yhtenä iltana oudosti ollessaan juhlimassa heidän 4-vuotishääpäivää.

Sisarusten päivä alkaa olla pulkassa, paitsi Akin, jonka nenä on kiinni tietokoneen näytössä. Kello on varttia yli veljä, kun Aki käy sänkyyn. Aki on juuri vaipumassa uneen, kunnes yhtäkkiä Masi alkaa maukumaan ja ravaamaan olohuoneen ja eteisen väliä kuin riivattu.
" Masi! Masi, nyt pois sieltä ovelta maukumasta!" Aki huutaa hiljaa Masille. Aki kävelee Masin luokse, joka säpsähtää kuin aaveen nähnyt ja suorastaan hyppää Akin syliin. Aki ottaa Masin syliinsä ja menee se kainalossa nukkumaan. Masi alkaa kehrätä ja Akikin nukahtaa nopeasti.
Kello lyö puoli seitsemän ja Annan kello soi.
" Eih, unohin taas ottaa ton herätyksen pois päältä:" Anna ärähtää itselleen ja menee hakemaan lasillisen mehua keittiöstä. Yhtäkkiä alakerrasta kuuluu vaimea miehen ääni:
"Jumalauta! Nyt hiljaa saatanan huora tai saat taas tuntee miltä nyrkki tuntuu! Siitähän sä tykkäät saatanan lehmä." Anna kuuntelee hetken vielä kauhuissaan ja koittaa vielä kuunnella korva kiinni patterissa, mutta ei kuule mitään. Hän menee takaisin sänkyyn nukkumaan.
Aamulla 10-11 välillä Mikko ja Anna alkavat heräillä. Aki vetelee vielä sikeitä.
" Oli muuten aika karsee uni." sanoo Mikko, "Mä niinku heräsin siin unessa omast sängystä ja sit huoneen poikki käveli jotai iha oudo näkösiä olioita."
" No olipa taas uni. Mäki muuten kuulin jonkuu äijän huutavan tos alakerras aamulla. Joskus seittemä aikaa." Anna sanoo Mikolle laittaessaan kahvia tippumaan.
" Ööh, alakerras? Ootko ny aiva varma? Nimittäi siellä ei oo asunu ketää muutamaa kuukautee. Etkö muista ku se yks perhe häipy siitä ku pieru Saharaa, jälkiä jättämättä."
" Ainii, tosiaa juu. Mitähä hittoa. Tulee iha kylmät väreet, aika karseeta."

Kello tulee lähemmäs puolta neljää päivällä, kun Aki heräilee. Hän käy nappaamassa pari sämpylää keittiöstä herättyään ja suuntaa suoraan koneelle. Anna tulee samaan aikaan lenkiltä, kun Aki istahtaa tietokoneellensa.
" Mikko, Aki! Tulkaa jompikumpi äkkiä!" Anna huutaa ulko-ovelta.
" No mitä? Onko Masille käyny jotai?"
" Ei, ei, ei. Ei mitää semmosta. Tulkaa äkkiä toho alakerran naapurin ovelle. Sieltä kuulu taas jotai outoja ääniä."
" In your dreams, lol." huutaa Aki hymy huulilla ja jatkaa koneella syömistään. Mikko heittää Reino-tossut jalkaansa ja lähtee Annan mukaan.
" Ootko ny aivan varm.."
" Shh! Tuu tähän ovelle." Kumpikin pistää korvansa oveen kiinni ja kuuntelee. Huoneistosta kuuluu lapsen itkua.
" Nyt saatana kakara, turpa kiinni!"
" Hei! Saatana avaa se ovi ja lopeta se puolustuskyvyttömien hakkaaminen!" Mikko huutaa rappukäytävässä samalla kun paiskoo ovea kaksin käsin. Huoneistoon tulee täysihiljaisuus, sen jälkeen pieni rapina ja taas hiljaisuus.
" Meidän on pakko soittaa poliisit. Tiiä millanen narsisti tuolla oikee hakkaa noita." Mikko sanoo ja kaivaa puhelimen.
" Mikko Nykänen täällä päivää. Täällä Suojalammenkatu 15:sta tapahtuu jotain iha outoo. Poliiseja tarvittais ja sitte joku joka saa ton oven lukon auki."
" Millainen tilanne siellä on?" hätäkeskuksen nainen kysyy.
" Siis tässä on ihan rauhallinen tilanne, mut tossa meidän naapurissa kuulu aika ilkeetä huutoa ja epäilen vahvasti perheväkivaltaa tai jotai sellasta:"
" Onko asunnosta kuulunut vähään aikaan mitään?"
" No viimeset ölinät kuulu tossa viien minuutin sisää, kunnes multa palo hermo ja koitin huutaa niille."
" Selvä. Älkää tehkö mitään ominpäin siellä, lähetämme poliisit mahdollisimman pian. Odottakaa asunnon edessä."
" Juu, tässähä me."
" Näkemiin."
" Juu, kiitti moi."

Noin puolen tunnin odottelun jälkeen poliisi ja talonmies tulevat paikalle.
"Päevää. Mikäs se asunto oli?" talonmies kysyy pieni savolaishymy huulillaan.
" Tämä tässä. Luulin et tuolta oli jo aikoja sitte häipyny asukkaat."
" No niihä hyö läksvät. Eikä ees vuokria maksanu."
Talonmies avaa oven ja poliisit ovat valmiina ottamaan kättä pidempää.
" Haloo!" huutaa toinen poliiseista. "Onko täällä ketään? Poliisi täällä. Pysykää aloillanne siellä missä ikinä olettekin tällä hetkellä!"
" Hyi hitto mikä lemu!" Mikko sanoo nenää kiinni pidellen.
" Tyhjä asunto.."
*kirkumista* "Tulkaa tänne!" naispoliisi huutaa kylpyhuoneesta.
" No ei ihme, että täällä haisi pilaantunut. Täällähän on kokonainen sika roikkumassa."
" Hyi vittu. Meinaa melkee oksennus lentää."
" No kylä on käynyttä possua!" talonmies tokaisee.
" Kyllä täällä tällainen ruumiinlemu oli, mutta mistä te ne kaikki tarinat huudoista keksitte?" miespoliisi kysyy.
" Ei me sitä keksitty! On kuule jo takanapäin se ikä et en tajuis tällasten asioitten vakavuutta." Mikko sanoo hermostuneena.
" Meidän työ täällä kumminkin on tehty ja talonmiehelle sen verran, että kannattaa ottaa tuo sika tuolta pois mahdollisimman nopeasti."
Tilanne rauhoittuu ja uteliaat silmäparit häipyy vähitellen rapusta ja sen edestä. Anna ja Mikko ovat vähän hämillään ja sen takia hieman hiljaisia loppupäivän, kun taas Aki on tietämättömänä koneella pelaamassa.
Kello lähenee puoltayötä ja Mikko ja Anna käyvät nukkumaan.
" Älä valvo pitkään, et jaksa sitte ylihuomenna kouluu." Anna tokaisee vielä ovensuulta.
" Juu juu, hyvät yöt."
Aki jatkaa taas pelaamista noin kolmeen asti ja menee pesemään hampaita.
" HUI helvetti! Ei ehkä pitäis kattoa noita säikyimpiä kauhuleffoja näi myöhää iteksee." Aki mumisee itsekseen nähtyään jotain epänormaalia peilistä ennen valojen päälle laittoa. Aki saa pestyä hampaat ja menee sänkyyn.
"Aki!" kuuluu Annan äänellä hänen huoneestaan.
" Noh?" Aki kuiskaa takaisin samalla, kun hän menee Annan ovelle. Anna on ihan sikeässä unessa.
" Höh, emmä kyllä ennen oo ton kuullu unissaan puhuvan.." Aki sepustaa itselleen.
Aki menee sänkyyn ja nukahtaa miltein samantien.

Keskellä yötä, noin viiden aikoihin.
" Mikko, tuu keittiöö! Tein siistin jutun." Akin ääni kuuluu ja sama lause toistuu muutaman sekunnin päästä.
" Blahh, en nyt jaksais. Kelloki on jotai viis." Mikko sanoo unenpöpperöstä, mutta lähtee silti harppomaan keittiötä kohti. Keittiössä Mikon silmät avautuu paremmin. Keittiö on pilkko pimeä ja Mikko menee kurkkaamaan Akin huoneen ovelle. Aki on aivan sikeässä unessa.
" Mitä vittua? Ei toi ennen oo puhun unissaa." Mikko ihmettelee itsekseen ja kömpii takaisin sänkyyn.

Aurinko paistaa jo täysillä ja Mikko herää. Kello on noin 11.
" Annaa! Aki! Heräilkääs, ni jaksatte sitte kouluu, huomen vai ylihuomen. Laitanko kahvit tulemaa?" Mikko huutaa unikeoille.
" Jooh, vahvat sellaset, tuun iha just." Anna vastaa puolunessa.
Mikko laittaa kahvit tippumaan, heittää lehdet oven edestä keittiön pöydälle ja lähtee viemään roskia. Ulko-ovella tulee talon yksi vanhimmista asukkaista vastaan.
" Päivää." Mikko sanoo kohteliaasti vanhemmalle.
" No päivää päivää.Hei kuule, sinäkös se olit se kuka ne poliisit tänne eilen hälytti?" Vanha mies kysyy Mikolta.
" Juu, vähän outo ja nolo juttu."
" Ei, ei. Ei ollenkaan nolo. Haluatkos kuulla yhden tositarinan tästä alueesta, mikä liittyy ehkä tuohon. Usko tai älä."
" No eihän tässä mikään kiire ole, joten mikä ettei."
" Tuossa muutama vuosikymmen sitten, tai no sanotaanko pikemminkin 60-luvun loppupuolella tässä alueella tapahtui outo juttu, siis todella outo. Olet ehkä kuullukkin siitä, kun se puolen kilometrin kokoinen kivi osui tuohon muutaman sadan metrin päähän. Noin viiden vuoden kuluessa tästä 2km säteeltä hävisi kaikki kissat ja koirat, myös kymmenkunta ihmistä. Jälkeenpäin löydettiin muutamien koirien ja kissojen luita, mutta ei mitään muuta. Jutusta oltiin aika hissukseen ja se painettiin maan alle, koska koko kaupunki poliisivoimia myöten olisi hävenneet silmät päästä, koska he eivät löydä niin isoa ihmisjoukkoa, tai niin isoa eläinrypästä.
Sitten noin 70-luvun keskivälissä rakennettiin nämä kaikki kerrostalot , jotta tapaus unohdettaisiin, mutta kun taloja rakennettiin, paljastui maan alta seitsemän metrin syvyydeltä ihmisenmentäviä onkaloita. Kaupunginjohtajat olivat taas kauhuissaan ja salasi koko jutun, mutta sen jälkeen on tullut mitä kummalisempia havaintoja. Jotkut ovat nähneet jotain omituista heidän televisioista, peileistä, ikkunoista tai mistä tahansa, mikä heijastaa. Osa heistä on viety mielisairaalaan, osa on hypännyt parvekkeelta ja osa on kuollut hirttämällä tai kadonnut jälkiä jättämättä, kuten tuo naapuri tuosta.
Mielisairaalaan joutuneet sanovat, että kiven mukana tuli jotain elävää, pahaa, sellaista jostain tuolta ulkoavaruudesta, joka on aiheuttanut tämän kaiken ja ihminen ei pärjää sille. He sanovat myös, että se, joku pysty matkimaan toista ihmistä ja ne pystyy näyttäytymään halutessaan ihmiselle. Kissoilta ja koirilta he eivät kuitenkaan pysty piiloutumaan. Sen takia niitä on kadonnut ja tulee katoamaan."
" Mistä tiiät tän kaiken?"
" Kuuntelemalla oppii.."
" Nimittäin aika pelottavaa. Mä kuulin tossa viime yönä mun veljen äänellä jotain ja se ei kyllä puhu unissaan, mut siellä se veteli sikeitä. Sitte toi outo naapurijuttu."
" Pidä korvat tarkkana ja pää kovana. Poliiseihin ei ole luottamista, koska ne ei vaan ymmärrä mitään."
Mikko vei viimein roskat ja lähti kotiin juomaan aamukahvinsa.
" Missä olit näin kauan? Kaadoin sulle kahvitkin jo valmiiks, mut se jäähty, ku sulla kesti noin kauan. Kerkesin jo pelästyä melkein." Anna sanoo kahvia ryystäessään.
" Öhh, tota.."
" Nii?"
" ..."
" Kerro ny saatana ku alotitki, taidat olla hiukka jumis" Anna sanoo kiusallinen hymy huulillaan.
" No tossa yhen vanhan naapurin kanssa jäin suustani kiinni. Se on asunu tässä talossa niin kauan ku on ollu pystyssä, ni se kerto vähän talon historiaa ja sillai."
" Lol, olipas vaikeeta sanoo."
Mikko ja Anna jatkaa jutustelua niistä näistä parisen tuntia keittiön pöydän ääressä, sitten Aki herää.
" Ei juma. Ei ehk pitäis kattoo noit scifikauhu-leffoi noi myöhää. Näin nimittäi sen verra wierdoa unta et heikompaa pelottas. Ainii, sit kuulin jotai iha vitun outoa yöllä."
" Mitä?" Mikko sanoo heti säikähtäneenä.
" No jotai sillai et ihanku Anna olis sanonu jotai, vaik se olis unessa. Ei kummempaa."
"Uskokaa tai älkää mut..."
Mikon lauseen keskeyttää joku niin järkyttävä näky, mitä ihminen ei haluaisi nähdä.
" HYI SAATANA!" Anna kiljaisee.
" Ai se kroppa hajoo oikeesti noin pahasti." Aki tokaisee rauhallisesti.
Yläkerran yksin asuva mies oli hypännyt keittiön ikkunasta viidennestä kerroksesta alas asfaltille.
" Tuun 5 minuutin sisää takasi." Mikko sanoo ja säntää rappuun. Mikko menee pää kolmantena jalkana vanhan miehen ovelle ensimmäiseen kerrokseen.
" Mitä oikeesti nyt tapahtuu?" Mikko sanoo heti oven avauduttua hätääntyneenä,
" Tule sisälle, voimme onneksi vielä jutella rauhassa, koska vaikka ne osaavatkin puhua suomea, ei ne sitä ymmärrä. Niillä on alkanut niin sanottu valtauskausi. Vuosien ajat ne on eläny meidän seinien sisällä ja välissä. Ne on kuin matelijoita. Katsoppas tänne poika." Vanha mies sanoo ja jysäyttää lekalla kylmän rauhallisesti seinän hajalle.
" Mitä vittua!"
" Ei ainakaan sitä. Niillä on täällä kuuntelu-, äänitys- ja toistolaitteita, köysiä ja vaikka mitä ihmisiltä vietyä, meidän tappamista varten. Herrajesta!"
" Joo tota, kiitti kaikesta. Toivottavasti tästä selvitään vielä." Mikko sanoo ja lähtee hyppimään rappusia kotiovea kohti. Mikko pääsee kotiin ja etsii äkkiä vasaran siivouskomerosta.
" Vau! Pihalle vähän tullu lössiä. Ambulanssiki tuli just." Aki sanoo tohkeissaan, mutta silti vähän kauhusta täristen.
*TUM TUM TUM!'
" Mitä vittua sä Mikko teet?" Anna juoksee keittiöstä Mikon huoneeseen katsomaan.
" Niitä on jokapuolella! Haluun ne pois täältä!"
" Ketkä ne? Mitä sä sekoot? Mikko sä oot vähän pelottava."
" No ne! Ne oliot, mitkä tätä asuinaluetta on piinannu jo pitkään!"
" Mikko! Mikko, nyt ihan rauhassa. Istu siihe sängylle, ni tuon sulle juomista." Anna rauhoittelee.
" Wooh, toi sekos totaalisest." Aki sanoo Annalle keittiössä.
Anna kaivaa isältänsä jääneitä rauhoittavia lääkekaapista ja vie niitä muutaman ja vesilasin Mikolle.
" Ota tuosta ja juo tuo, ni rauhotut vähäsen."
Mikko ottaa, vaikka tajusi, että Anna oli antanut hänelle rauhoittavia. Mikko nukahtaa vähän ajan päästä.
Ruumis kerätään etupihalta pois ja väkijoukko alkaa hälvenemään pikkuhiljaa. Alkaa tulla myös hämärä.
" No joo-o. Tänää on ollu vähän outo päivä. Eka Mikko oli vähä hysteerine ku kerroin sille siitä unesta, sit toi ruumis ja sit Mikko viel sekos. Kai se on alettava seuraamaa enemmä tätä ympärillä pyörivää maailmaa." Aki sanoo Annalle.
" Nii, kumpa nyt tulis vaa selkoa näihi asioihi, ni ei tarvis elää pelossa."
"Maau! Mouuu!" Masi tulee Akin huoneeseen. Yhtäkkiä jokin töytäisee sen seinää päin, ikäänkuin se olisi potkaistu.
" Mitä helvettiä?" Aki sanoo ja koittaa ottaa Masin, mutta se ampaisee suoraan eteiseen. Masi maukuu ja mouruaa ja menee kohti ulko-ovea, sitten se jää vain siihen istumaan ja mouruamaan.
" Masi! Kss kss kss." Ethän sä ennenkää oo ulos halunnu mennä" Aki sanoo ja menee ulko-ovelle myös. Sitten Aki huomaa, että rappukäytävässä syttyy valot, mutta menee muutaman sekunnin kuluttua pois päältä. Sama juttu toistuu toisen kerran. Aki kurkistaa varovaisesti ovisilmästä. Ovisilmästä näkyy pelkkää mustaa, mutta sitten, yhtäkkiä siihen tulee jotain, Aki ei kerkeä huomaamaan mitä se oli, mutta ihan kuin joku olisi tuijottanut takaisin. Masi pomppaa äkkiä Akin sylistä pois ja Aki kaatuu maahan selälleen.
" Mitä ihmettä Aki?" Anna kaatsoo käytävän toisestä päästä.
" Nä-näin jotai iha saatana pelottavaa. Yhtäkkiä joku tuijotti mua ovisilmästä takasin, ku kurkkasin siitä." Aki saa juuri ja juuri sanotuksi pienen hapenoton jälkeen.
" Totaa, jos vaa käytäis nukkumaa. Ehkä huomenna on parempi päivä." Anna sanoo ja menee nostamaan Akin ylös.
Pienen ihmettelyn jälkeen Aki ja Anna menevät koneillensa tekemään omiaan. Aki menee yhdelle foorumipalstalle ja kirjoittaa näin:

Outoja yhteensattumia

"Tänään tapahtui kaikennäköstä outoa ja pelottavaa. Iltapäivällä, melkeen samaan aikaan kun heräsin, naapuri hyppäs keittiönikkunanlasin läpi viidennestä kerroksesta ja pläsähti asfalttii. Sitten mun veli sekos ja alko riehumaa ja hajottaa paikkoja ja sitte mä näin jonku helvetin silmän tai jonku ovisilmästä. Vitun spuukia.."

Akin painettua Lähetä-nappia foorumeilla, sähköt meni poikki. Kaikki pimeni. Yhtäkkiä tietokoneen ruudulla välähtää Annan naama, ikäänkuin se katsoisi ruudusta Akiin. Annalle kävi samoin.
" Aki, onko tää joku sun iso sairas pila, nimittäi tässä vaiheessa annan vielä anteeks." Anna huutaa omasta huoneestaan Akin huoneeseen.
" Ei oo, ku mullekki tuli tollane."
" Mitäs toi nyt oli? Kerro pois." Anna tulee Akin huoneeseen.
" Siis mä oon yhtä ihmeissään ku säki. Olin ekaks kirjottaa foorumeil juttua, sit yhtäkkiä menee sähköt ja tuut pällistele siihe ruutuu."
Sähköt palaa ja Aki ja Anna juttelee vielä vähän aikaa ja sitten Anna palaa huoneeseensa.
Kaikki menee ihan normaalisti iltaan asti ja Anna menee nukkumaan. Aki vielä chattailee pari tuntia ja menee sitten nukkumaan. Kun Aki ja Anna ovat nukahtaneet, Mikko herää.
" Häh? Mitä tapahtu? Paljo kello?" Mikko kysyy hätäisesti itsekseen. "Oho kelloha on jo 4:27 yöllä. Tuli vähä vissii nukuttua." Mikko menee keittiöön pienen venyttelyn jälkeen ja ottaa hiukan syömistä ja juomista.Ovelta kuuluu tymähdys ja Mikko menee ripeästi katsomaan. Masi on taas mouruamassa ovella.
" Vai sinäkös se vaa olitkii senki vanha kolli!" Mikko lässyttää Masille. Juuri kun Mikko on kääntymässä ovelta poispäin takaisin keittiöön, niin hän näkee jotain. Hän näki ovisilmästä saman mitä Aki näki illalla. Kun valot menee käytävässä pois, Mikko katsoo. Tyhjää mustaa. Mikolle käy sama juttu kuin Akille. Jokin tulee yhtäkkiä ovisilmään, tällä kertaa oveen kuuluu myös tömähdys. Mikko lentää suoraan perseelleen oven eteen ja Masi hyppää samalla pois. Mikko hyppää äkkiä pystyyn ja avaa oven.
" Kuka se oli?!" Mikko huutaa tyhjään käytävään.
Vastausta ei kuulu. Mikko paiskaa oven kiinni. Mikko menee hermostuneena keittiöön ja ottaa leivät paahtimesta.
"Ota leipäveitsi ja viillä kurkkusi auki..."
" Mitä vittua?" Mikko ölähtää äänen kuultua. Yhtäkkiä Mikon kädet eivät ole enään hänen hallinnassaan, vaan jokin muu ohjailee niitä.
" Ei! Älä tee tätä!" Mikko koittaa sanoa jollekkin tuntemattomalle ja näkymättömälle.
Kädet ottavat leipäveitsen telineestä. Sitten Mikko lähtee kävelemään ripeästi haluamattaan parvekkeelle. Parvekkeella Mikko viiltää vasemman käden ranteen auki, ei ihan valtimon kohdalta. Mikko saa kirjoitettua seinälle pienen viestin ennen kuin oikea käsi viiltää oikealla kädellä vasemman käden valtimon, vasemman jalan valtimon ja kurkun auki. Mikko vuotaa jo todella paljon verta parvekkeelle, mutta kiipeää vielä tahtomattaan parvekkeen kaiteelle ja tiputtautuu alas. Mikko jää vielä sätkimään, mutta kuolee pian sen jälkeen.
Anna ja Aki herää noin puoli yhdeksältä.
" Ohhoh, huomenta Aki, se olis koulupäivä. Missähän Mikko on?"
" Tjaa-ah, varmaa lähteny lenkille tai jotai. Toivottavasti se on viilentäny jo päänsä."
" Eiköhä. Hei, taas pihalla on poliisiauto ja ambulanssi. Mitähä nyt tapahtu.?"
*BLIM BLOM*
Ovikellon soidessa Anna vetäisee äkkiä gollegehousut jalkaansa ja menee ovelle. Oven edessä oli päivänlehti, jonka Anna otti käteensä. Anna avaa oven.
" Huomenta, olen komisaario Wahlberg. Oletteko te Anna Nykänen?"
" Ky-kyllä." Anna vastaa kysyvällä äänellä.
" Olemme hyvin pahoillamme tapahtuneesta. Emme ole ikinä ennen nähnyt vastaavaa raakuutta."
Annalta tippuu jo kyynel, mutta saa hyvin vielä pidäteltyä itkua.
" Niin mitä helvettiä on nyt tapahtunut?"
" Naapuriltanne tuli soitto, että teidän veljenne olisi tuolla, mutta tulkaa vielä tunnistamaan ruumis. Olemme siirtäneet sen ambulanssiin. Pidämme tekoa itsemurhana, mutta erittäin raaka sellainen."
Anna purskahtaa itkuun. Hän heittää sanomlehden keittiöön ja lähtee alas poliisin mukaan.
" Löysimme verestä myös rauhoittavia lääkeaineita pienen määrän." Poliisi sanoo heidän kävellessään ambulanssille ja Anna ei voi estää kyyneleitten tuloa.
" Ei ei ei! Mikko oli eilen ennen nukkumaanmenoa ihan hyvällä tuulella." Anna sanoo poliiseille.
Poliisi kerää tarvittavat tiedot ja jättää Annan rauhaan, saattaa tämän kumminkin kotiovelle.
" Kukas siellä nyt oli kuollu? Aika paljon kuolee muute täs tätä porukkaa.." Aki sanoo samalla kun mussuttaa sämpylää.
" Ei helvetti oo jo hiljaa ääliö! Se oli Mikko! Se oli viiltäny valtimot auki ja hypänny parvekkeelta."
" Ei helv.. Ei saatanan saatana! Ei oo oikeesti totta!! Miks meidän perheel on tällanen tuuri!" Aki huutaa ja häneltäkin alkoi tulemaan kyyneliä.
Aki ja Anna halailee vähän aikaa toisiaan ja Aki menee rauhoittumaan tupakalle vähän ajan päästä. Akin päästyä parvekkeelle hän huutaa vähän ajan päästä Annalle.
" Anna! Anna tuus kattoo! Mikko on kait jättäny viestin tänne."
Seinällä luki näin:

Rakkt sisaret.
En tod. halunnut jättää teitä tänne, mut ne pakotti mut.
Ne viilteli mut. Ne ei oo ihmisiä, ne on jotain paljon pahempaa. Varokaa niit.."

Teksti oli epäselvää ja kirjoitettu verellä. Tekstin yläpuolella oli vielä sydän piirrettynä. Aki polttaa tupakkansa loppuun ja menee Annan huoneeseen.Kumpikin on hieman järkyttyneessä tilassa ja miettii mistä ihmeestä se Mikko oikein puhui. Talossa vallitsi hiljaisuus, kunnes Aki muisti erään asian.
"Eiku ootas hei, poliisit sano, ettei meidän tartte mennä pariin päivään ainakaan kouluun." Anna sanoo väliin.
" Öhh, ok, mut katos tätä. Liittyyköhän tää kuva jotenki "niihin"?" Aki osoittaa lehdessä olevaa artikkelia, missä kerrotaan eilisestä tapaturmasta. Siinä oli kuva, jossa oli heidän kerrostalo. Kerrostalojen melkein jokaisesta ikkunasta näkyi jotain todella outoa. Ikkunoitten ääressä oli joku ihmeellinen valkoinen täplä. Ihan kuin jonkinlaisen olion pää. Se oli liian valkoinen kumminkin ollakseen ihmisen.
" Ehkä siinä on painovirhe tai jokin heijastus." Anna sanoo.
" Jos noissa ikkunoissa oikeesti on jotain "olioita", ni ihmissilmä ei kyl pysty niitä näkemään."
" Kui?"
" No mehä oltii sillo ikkuna vieres, ku toi tapahtu!" Eli jos noi näkyy kuvassa, niin ne näkyy myös videolla."
" Et oo tosissas?"
" Jooh, rahat riittää just sellasee halppiskameraa."
" Tuhlaat viel vikat säästöt siihe? Mitä jos toi onki jotai valoheijastusta tai jotai sellasta?"
" Sit mulla on kamera, millä kuvata vaikka omia munia, mut meen nyt moro."
" Oota mua! Tuun mukaa."

Anna ja Aki kävelevät lähellä sijaitsevaan sekatavaraliikkeeseen ja ostavat sieltä kameran.
" Noniin, kerrohan jatkosuunnitelmas Aki? Meinaatko kulkea kameran kanssa koko aika talossa ja mitä sitten kun näät sellasen? Paskot vaan alles ja thats it." Anna sanoo närkästyneen kuuloisena Akille.
" No elä ny. Kattelen ympärilleni tällä pari päivää ja sitte jos ei näy, nii luovutan. Tai sitte sen jälkee kattelen aina sillon tällön. Elä oo tollanen pessimisti. Tuot vaa negatiivistä ilmapiiriä meidän välii." Aki katsoo Annaa suun pielet alhaalla päin.
" Voi ziisus, lopeta toi irvistely.."
*Annan puhelin soi*
" Anna."
" Marja Pääskynen täällä päivää. Olen tuolta sosiaalitoimistosta ja otan osaa veljenne puolesta, mutta olisiko joku päivä mahdollista, että sinä ja sinun toinen veljesi tulisitte joku päivä käymään täällä, niin juteltaisiin näistä asumisista ynnä muista päivittäisistä asioista. Soitin tuossa teidän koululle ja järjestin sen sillä tavalla, että teidän ei tarvitse nyt ensimmäisellä viikolla mennä vielä kouluun, kun tässä on kaikenlaista teillä varmasti."
" Juuh, ok.Ootas kysäsen tosta Akilta," Anna painaa puhelimen rintaansa, "Mikä päivä mentäs sossutantan luo?"
" Häh, mitä me siel? Jotai järjestelyi taas vai?"
" Joo asumisjuttuja ja sen sellast. Käviskö heti huomen?"
" Jooh, eipä siinä varmaan muutakaan ole."
" Nooni, joo huomenna voitais jo tulla."
" Selvä, kävisikö vaikka tuossa, hmm puoli yhdentoista aikaan?"
" Oikee hyvin, hyvät päivänjatkot."
" Hyvää päivänjatkoa."
" Huomenna puol 11 mennää sinne. Saadaan varmaa lisää tukia, jos saadaan puhuttua sillei, et saadaan asua tos kahestaa."
" Jooh, aika aikanen herätys, mut parempi se on ku koulupäivä."

Aki ja Anna pääsevät rapun eteen, kunnes vanha mies tulee puhumaan heille.
" Päivää. Te taisitte olla tuon Mikon sisarukset?"
" Joo, eikä jakseta nyt puhua siitä aiheesta."
" Ei ei ei. En minä sillä halua vaivata teitä, osanottoni hänelle, mutta juttelin tuossa yksi päivä hänen kanssaan ja hän vaikutti oikein mukavalle. Olisin antanut kirjan hänelle, mutta nyt kun hän on poissa, niin olette te ainuut, kelle tämän voin antaa, koska uskon, että teissä virtaa sama hyvänhengen veri kuin hänessä. Kirjassa on minun kirjoituksiani tämän alueen historiasta. Siellä on valokuvia, leikelmiä lehdistä ja vaikka mitä, totuuksia täynnä. Voitte aina kääntyä puoleeni, jos tapahtuu jotain." Vanha mies ojentaa kirjan Annalle.
" Kiitos kiitos, mutta tuskinpa tästä on mitään apua. Ei se Mikkoa takasin tuo." ja Anna lähtee melkein kesken lauseen kävelemään rappuja pitkin ylös, koska häneltä meinasi tulla jo itku, kun alettiin puhumaan Mikosta.
" Kiitti vielä tosta kirjasta, Mikkokin kerto, että sä oot mukava heebo ja että sulta tulee juttua, näkyillää." Aki vinkkaa ja lähtee harppomaan Annan perään.
"Näkyillään, vai että sellasta.." Mies hörähtää itsekseen, tumppaa tupakan ja lähtee sisälle itsekin.
Kotona Aki alkaa heti purkamaan kameran pakettia, kun taas vastapäätä Anna selailee kirjaa.
" Täähän onkiin mielenkiintosempi mitä luulin. Täällä kerrotaan kaikki tästä alueesta ja sen historiasta. On tässäki ollu tekeminen." Anna sanoo ja selailee mielenkiinnolla kirjaa.
" Ähh, ohjeet on niinku niin waste of time et huh, en jaksa alkaa lukemaan. Ei ku kamera käyntii ja menoks sano Annie Lennox"
Aki painaa kameran ON-nappia ja kuva tulee näkyviin.
" Noni, iha iisistihä tää lähti käyntii. Vielä ei näy mitää. Lähen kiertää paikkoja."
Aki kiertelee ja kaartelee pitkin kämppää silmät kiinni kameran näytössä, mutta mitään eriskummallista ei näy. Sitten Aki muisti rei'ät seinässä ja menin niitten luo.
" Nooni, nyt löytyy, jos on löytyäksee." Aki sanoo itselleen ikäänkuin odottaisi ihmettä ja työntää kameran sisälle ja pyörittelee sitä.
" Nyt vois kattoa vähän, että mitä sieltä löytyy." Aki sanoo samalla kun kävelee takaisin keittiöön.
" Haluutko Anna kattoo tän pätkän mitä kuvasin tosta seinän sisästä?"
" Mjooh, voisin mä varmaa. Näitkö ite mitään kierrellessäs?"
" Een, mut veikkaan, et jos Mikko ei ihan täysin seonnu, niin tässä saattaa näkyä jotain."
Aki kelaa videon kohdalle, missä hän alkaa kuvaamaan seinästä. Annaa ja Akia kohtasi yllätys. Seinän sisältä löytyi kaikki, mitä he ovat talossa asumisen aikana hävittäneet ja sieltä löyty mm. veitsiä, köyttä, siimaa ja vaikka mitä millä voisi tehdä jotain todella julmaa. Myöskin jotain luuntapaista näkyi siellä.
" Voi helvetti. Anna hei, ehkä me pyydetään joku ihan vaikka opiskelijakämppä, kun tää alkaa menemään mun mielestä vähän liian spuukiks."
Anna on aivan kalpeana.
"Anna hei, huhuuu, ketä kotona?"
" Jooh, pitäiskö tosta.. mennä kertomaan sille naapurinsedälle?"
" Joo mennään, tuutsä?"
" Emmä taida jaksaa, tuntuu ihan kun olis 100kg niskassa painoa. Käy hakemassa se tänne, niin tutkin tässä samalla tätä kameraa."
" Joo, hyvä idea. Jos pääset ylös, ni keitätkö kahvit sit vaik."
" Joo, tosiaan.. jos pääsen." Anna virnistää ja Aki lähtee.
Aki koputtaa oveen ja ovi avautuu melkein hetimiten.
" No Mikon velihän se siinä. Jou, mite menee, vai mites se meni, hahhah." Vanha mies koittaa matkia vähän Akin slangia.
" Joujou, hei haluutko tulla tuohon meille vaikka kahville tai ihan vaan istumaan? Löydettiin jotain mielenkiintosta, ku käytiin ostamassa kamera."
" No odotas pikkasen. Käyn sammuttamassa tuolta television. Odotahan tässä."
" Joo."
Vanha mies tulee muutaman sekunnin päästä.
" Noniin, lähdetääs sitten. Monennessakos te asustittekaan? Että kävelläänkö vai mennäänkö hissillä.
" Tossa tokassahan me, voidaan me tietenkin hissikin ottaa, jos haluut." Aki painaa hissinappia.
" Ja mitä vielä, viimenen kumpi on ylhäällä on mätämuna." Vanha mies lähtee harppomaan rappusia kuin nuori poika ja Aki lähtee vähän ajan päästä perään.
" No olit kyllä teräspappa, huhhuh. Tuli muuten mieleen, mikäs sun nimi on?"
" Eipä taida kukaan tietää vielä sitä tästä talosta, kun olen vaan esittäytynyt niin sanottuna vanhana miehenä kaikille tai sitten naapurin pappa tai jotain, mutta enköhän minä voi sen teille kertoa. Kunhan päästää keittiöön."
Aki ja vanha mies pääsevät keittiöön ja Anna istuu vieläkin samalla paikalla.
" Anna? Ootkos sä nyt ihan kunnossa?" Aki kysyy huolestuneen näköisenä samalla kun alkaa keittämään kahvia.
" Ei tässä mitään, en vaan millään pääse ylös."
" Okei. Noniin, kerros nyt nimes, kun ei voi millään muulla tässä sua kutsua kun vanhaks ukos." Aki hörähtää vanhalle miehelle.
" No joo-oh. Huvittavaahan tässä on se, että olen vasta 64-vuotias, mutta tuo tupakka on näköjään vanhentanut, joten kaikki luulee minua, joksikin 90-vuotiaaks. Nimeni on Erkki, Erkki Kärkkäinen."
" Vai että 64-vuotias vasta. Nii joo, ihan sen takia kutuin sut, ku löydettii jotai siistiä. Tai no vähän ehkä pelottavaa. Kuvailin tässä kämppää, et jos niitä jotain, mistä en tiedä hölkäsenpöläystä, näkyis ton kameran välityksellä, ni löysin tuolta seinän välistä jotain tosi pelottavaa. Ootahan ku kelaan tuohon kohtaan." Aki ottaa kameran alkaa kelaamaan.
" Hei. Mitä vittua tälle filmille on käyny. Anna! Ei vittu oot ääliö! Oot kuvannu sen jutun päälle jotai saatana hölmöä."
" Eenkä, en ees koskenu siihen. Pääsin sen verran ylös yhessä vaiheessa, että kävin omassa huoneessa ja tulin tähän takas ja sen jälkeen en enää päässykkään tästä ylös."
" No jaah, pitää käydä kuvaamassa uudestaan. Kumminkin siinä videolla näky, et tuol.. Mitä vittua mä just näin?!" Aki kelaa takaisin päin, "Kato Erkki, todistin et jotain hämärää täällä liikkuu!"
" Tuhoa tuo! Tuhoa tuo filmi! Ne kävi itse nauhoittamassa tuon, jos kerran Anna ei nauhoittanut. Minäkin olen ostanut muutaman kameran, millä olisin voinut todistaa saman, mutta ensimmäisellä kerralla se oli hävinnyt ja toisella kerralla minä heräsin sairaalasta, jonka jälkeen annoin näiden olioiden olla rauhassa. En lähde näiden kanssa leikkiin, koska nämä voivat tehdä todella pahaa jälkeä, jos haluavat ja nyt näyttää siltä, että he eivät ole mitenkään ystävällisellä päällä."
Aki painaa äkkiä delete-nappia ja Anna on yhä kalpeampi ja jäykempi. Yhtäkkiä Anna ei saa enään henkeä ja alkaa pitelemään itseään kurkusta kiinni.
" Anna! Anna hei! Mitä helvettiä tapahtuu? Erkki!"
" Me ei pystytä pelastamaan siskoasi! Jätä se ja lähdetään pois täältä. Olen odottanut tätä hetkeä, en hyvillä mielin, mutta olen arvannut tämän joskus tulevan. Seuraa minua!" Erkki lähtee juoksemaan huoneistoonsa, mutta Akilla tulee kyyneliä, kun näkee oman siskonsa ihan sinisenä kuristamassa itseään tahtomatta, mutta Erkki tulee ottamaan Akin pois.
" Tule nyt perkele, ei me voida auttaa enää, usko pois! Pystymme pelastamaan tässä vaiheessa enään vain omat nahkamme. Minulla on sijoitettu helposti räjähtäviä pommeja tarkasti sijoiteltuihin paikkoihin kerrostaloon, että se varmasti räjähtää kunnolla, tule niin voimme sytyttää tämän."
" Mitä vittua?! Sytyttää? Meinaatko posauttaa talon ilmaa niinku tosta noin vaa? Mitä vittua oikeesti, herättäkää mut tästä painajaisesta!" Aki huutaa toivottaman näköisenä.
Erkki ottaa Akia kädestä kiinni ja raahaa hänet pihalle.
" Odota tässä, käyn aloittamassa homman. Sen jälkeen voimme lähteä ajamaan minun Escortilla pois. Minulla on jo valmiina hyvä asuinpaikka."
Erkki lähtee ripeästi omaa asuntoa kohti ja tulee sieltä noin puolen minuutin päästä takaisin.
" Noniin, mennään autoon. Odotetaan tässä, että liekkejä näkyy kunnolla ikkunasta, niin voidaan mennä."
Erkki ja Aki ajaa jo valmiiksi lähtöasentoon. Liekit alkavat tummemtaa jo ikkunaa ja Erkki lähtee ajamaan. Erkki on ajanut 500 metrin päähän ja kuuluu ensimmäinen tömähdys.
" Ymmärrän surusi Aki, menetit moiseen kerrostaloon jok'ikisen rakkaan ihmisen, mitä sinulla oli ja jouduit vielä näkemään viimeisen kituvan. Minulle kävi samalla tavoin, mutta vain vaimolleni, muut sukulaiseni ovat kuolleet. Katsohan tuonne matkalaukkuun, kävin hakemassa sinulle vielä viimeisin muiston teidän asunnosta, että sinulle jäisi edes jotain."
Aki kääntyy katsomaan laukkua ja avaa varovaisesti laukun.
" Oi! Jäi sentään joku elävien kirjoihin! Masi-kulta!" Aki ottaa kissan syliin ja pitelee sitä tiukasti.
" Mihin me muuten mennään ja mitä vittua me tehdään nyt? Kyhötetäänkö me jossain pienessä mökissä loppuelämä ja muistellaan vanhoja?"
" Tuleepas nyt kysymystä. Minulla on tuolla Vaasassa, meren rannalla sellainen mökki, mitä olen käyttänyt aina välillä lomailuun, mutta se kelpaa kyllä asumiseenkin."
" Jaah, joku kiva pien kottero. Mites mun opiskelut ja rahat ynnä muut paskat? Mitäs vittua mä oikee teen ja missä mä elän."
" Minun luona voit elää niin pitkään kuin haluat ja kyllä minulla nyt aina yks tollanen poika on vara elättää." Erkki sanoo ja koittaa piristää hymyllään Akia.

Erkki on ajanut nyt neljä tuntia putkeen ja alkaa olemaan perillä. Aki nukahti kesken ajon, mutta alkaa heräilemään.
" No huomenta vai päivää vai mitäs tää nyt on." Erkki sanoo Akille huonosti imitoiden televisiosta kuultua mainosta.
" No huomenta päivää." Aki venyttelee ja siirtää Masin pois sylistään. "Aletaanko me olla perillä jo?"
" Joo, kyllä me tuossa ihan kohta. Pari minuuttia enään niin ollaan perillä."
" Ok, oliko siellä mitään ruokaa, et käydäänkö me kaupassa sit vai? Ja kissalle kans."
" Joo, siellä on meille, sekä kissalle ruokaa. Siellä elelee toinen kissa, niin saa toisistaan seuraa vähän."
Erkki ajaa pihaan ja Aki ei vielä tajua, että he ovat perillä.
" Onko tästä vielä kuin pitkä matka vai onko se kävelymatkan päässä tästä?"
" Joo, kyllä tästä varmaan voi kävellä. Ei tästä oikeen pitemmälle uskalla ajaa." Erkki sanoo ja ottaa samalla laukut ynnä muut tavarat autosta ja lähtee kävelemään taloa päin.
Talo sijaitsee meren rannalla ja tontille kuuluu noin 60 metrin hiekkaranta, jota suojaa isot kalliot molemmin puolin. Taloon menee pitkät valkoiset rappuset ja talokin on kirkkaan valkoinen. Talossa on isot ikkunat ja melkein kolme metriset etuovet. Oven pielessä on kaiken lisäksi sormenjälki tunnistin.
" Siis.." Aki ei meinaa saada sanaa suustaan, "Ollaanko me nyt paikan päällä vai tultiinko me jonkun randomin taloon?"
" Kssksskss, tänne näin Kaisu! Sait täältä kaveriks Masin!" Erkki huutaa sisälle päästyään ja sieltä rientää kehräten yksi maatiaskissa.
" Niin, kyllä me ollaan nyt perillä. Pitää tuo sormenjälkitunnistin muuttaa sillätavalla, että se tunnistaa sinutkin. Sinä saat valita huoneen itsellesi, tuolla on yläkerta ja siellä on kaksi huonetta ja tuolla käytävän perällä on yksi iso huone, saat valita."
" Miten oot saanu tän kaiken? Kuka tätä paikkaa pitää tällasessa kunnossa ja hoitaa kissaa ja.. huhhuh."
" Minulla on palkattu siivooja / talonpitäjä, kuka käy täällä aina viihdyttämässä kissaa ja siivoilemassa, hän käy täällä neljä kertaa viikossa, mutta nyt jos muutamme tänne asumaan, niin hän voi käydä vaikka kerran viikossa tai kaksi."
" Ohhoh, tästähän voi vielä saada uuden elämän alun." Aki sanoo silmät vilkkuen.
" Hommasin jo valmiiksi sinulle paikan tuolta ystävän rakennusalalta, jos et halua kouluun enään tänä vuonna mennä. Saat myös ihan uuden henkilöllisyyden, jos haluat. Minä muutin jo kaikki tiedot itsestäni ja minä niin sanotusti kuolin tuossa tulipalossa, mikä kotopuolessa tapahtu. Järjestin sinunkin homman sillätavalla, että olisit kuollut siinä, joten olisi ehkä parempi, että vaihdetaan?"
" Joo, sopiihan se. Mikäs mun uus nimi on?"
" Minä olen tästä lähtien Henri Sundström ja sinä olet samalla sukunimellä varustettu Julius, kelpaako?"
" Joo, kelpaa kelpaa."
Aki menee katselemaan ympäristöä ja ihailemaan maisemia.

Erkki Kärkkäinen alias Henri Sundström eli vielä 76-vuotiaaksi ja sen jälkeen nukkui pois rauhassa. Hän testamenttasi Aki Nykäselle alias Julius Sundströmmille kaiken omaisuutensa. Julius muutti perheensä kanssa Vaasassa sijaitsevaan Erkin vanhaan taloon. Perheeseen kuuluu kaksoset, Timi ja Tomi (5-vuotiaita), yksi 17-vuotias Tanja, vaimo Milla, kolme uutta kissaa ja yksi koira. Aki omistaa kuuluisan rakennusfirman Vaasassa, joka on laajentanut muutaman vuoden sisällä Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun. Aki ei saanu missään vaiheessa tietää Erkin rahojen perää, mutta yhdisti sen sitten myöhemmin yhteen Suomen suurimpaan pankkiryöstöön, joka tapahtui Mikkelissä vuonna 1988.

(Tämän kirjotin joskus reilu 1,5 vuotta sitten) ....ja pituudeks tuli joku 10 sivua kumpikin oli 10 fontilla muistaakseni tehty.
__________________________________________________________________________________________________________

Antoisia lukuhetkiä

NarkkiParkki · Post by **NarkkiParkki** » Sun 22 Feb 2009, 20:42

ÖVERIKSI MENNEET TEINIBILEET

Olipa kerran Pekka ja Matti, he olivat parhaita kavereita. He olivat ylä-asteen seitsemännellä luokalla. Joku ysiluokkalainen suunnitteli bileitä. Kaikki tiesivät noiden bileiden pimeän tarkoituksen, nimittäin alkoholin ja röökin. Pekka ja Matti olivat koko elämänsä eläneet raittiina ja savuttomina mammanpoikina. Kutsua bileisiin oli turha odottaa. Mutta kuinka kävikään.

Oli perjantai, viikon viimeinen koulupäivä oli alkamassa. Pekka ja Matti astelivat kouluun ja menivät kaapeilleen. Biologian tunti alkaisi pian. He avasit yhtäaikaa omat kaappinsa ja heidän silmiinsä osui sininen lappu.
He ottivat laput käteensä ja näkivät tekstin:
"TÄNÄÄN JANNEN TALOLLA KLO 19:30 BILEET KOKO YÖN!!!
EI AIKUISIA PAIKALLA
OMAT JUOMAT!!!!".
Pekka ja Matti yllättyivät. He olivat saaneet kutsun bileisiin.
"Viittitäänkö me juoda siellä? Mitä, jos me jäädään kiinni?" Pekka kysyi Matilta.
"Ei yks kerta ketään tapa. Tuskin jäädään kiinni" Matti vakuutteli.
"Oot kai oikees. Mut mistä juomat?" Pekka kysyi.
"Hommataan joku alkkis hakemaan meille Alkosta juomat" Matti vastasi ja Pekka nyökkäsi idealle.

Koulupäivä kului nopeasti. Kummatkin pojat menivät koulun jälkeen koteihinsa kysymään vanhemmilta lupaa mennä bileisiin. He kummatkin vakuuttivat vanhemmilleen, että ne ovat viattomat pyjamabileet ja niin he saivat luvan mennä. Pekka ja Matti lähtivät Alkolle ja tähyilivät alkkiksia. He huomasivat parrakkaan haiseviin ja rikkinäisiin vaatteisiin pukeutuneen pummin. He antoivat hänelle rahaa ja käskivät hakea heille Koskenkorvaa 2 pulloa. Homma toimi ja pojat saivat pullonsa. Bileisiin oli vielä aikaa pari tuntia, joten he menivät Pekan luo pelaamaan pleikkaria. Klo 19:20 he lähtivät Jannen taloa kohti. Matka sujui rattoisasti.

Perille päästyään he näkivät Jannen talon portailla istumassa. Janne oli pitkätukkainen nahkatakkiin pukeutuva mopopoika, joka haisi aina tupakalle.
"Tervetuloa! Onhan teillä juomat?" Janne huusi Pekalle ja Matille.
"Totta munassa!" huusivat pojat.
Lisää vieraita oli tulossa pulloineen. Jannen olohuone oli täynnä ryyppäämiseen valmiita teinejä. Useat korkit naksahtivat auki. Pekka ja Matti joivat rauhallisesti, kunnes kello oli 21:30. Silloin bileet käynnistyivät. Matti otti kunnon huikan kossupullostaan ja irvisti. Kossu oli erittäin vahvaa tavaraa sen ikäiselle. He olivat jo pienessä rentouttavassa huppelissa. Pekka ja Matti näkivät kuinka jotkut pojat ottivat esille minigrip -pusseja, joissa oli jotain ihmeellistä kasvia. Sitten joku kaivoi taskustaan sätkäpaperia ja filtterin, kääri tuosta oudosta kasvista sätkän ja sytytti. Sätkän haju oli erittäin vahva. Pekan ja Matin uteliaisuus heräsi. Heidän oli ihan pakko mennä kysymään niiltä pojilta, mitä se kasvi oikein oli. Heille kerrottiin, että se on pilveä. Pekka ja Matti kuulivat maagisen lauseen "Kelpaisko teille?".
"Emmä oikeen tiiä... Öhh... Kyl me voitais vähän ottaa...." Pekka sai sanottua.
"Ottakaa ihmees, tää on perhanan hyvää ja vieläpä terveellistä" Janne sanoi.
"No kyllä me sitten otetaan" Pekka sanoi.
Janne ojensi heille kaksi jointtia ja tulitikut.
Pekalle 1 jointti ja Matille 1 jointti. Reilu jako. He sytyttivät jointtinsa ja imaisivat.
"Pitäkää sitä ny perkele kauemmin keuhkoissanne" Janne sanoi.

Pekka ja Matti polttivat jointtejaan. Matista alkoi tuntua oudolta.
"Hei Pekka, mä en taida olla ihan kunnossa. Mua huippaa aika pahasti" Matti sanoi.
"Johtuu kai Kossusta" Pekka vastasi.
"Ei, tää on iha erilainen huippaus" Matti sanoi.
Sitten Pekkakin tunsi jotain.
"Ei juma, mää kivetyn" hän sai sanotuksi.
Pekka ja Matti yrittivät kävellä, mutta se osottautui haastavaksi. He kummatkin nauroivat.
Hedän alkoi tehdä mieli karkkia, joten he nappasivat suklaata olohuoneen pöydällä olleesta kulhosta.
He tunsivat voimakasta mielihyvää. Sitten kaikki meni perseelleen. Silmissä sumeni ja ahdisti.
Pekka ja Matti tunsivat väsymystä. He sammuivat olohuoneen lattialle.

Aamulla he heräsivät pahoinvointiin ja päänsärkyyn. Alkoholi oli tehnyt tehtävänsä. Tämä oli heidän ensimmäinen askeleensa päihdemaailmaan.

En ole kovin hyvä kirjoittaja, mutta lisää Pekan ja Matin sekoiluja on tulossa. Ensi kerralla he kokeilevat happoa.

Flood · Post by **Flood** » Thu 08 Jul 2010, 22:44

Onko porukoilta novellit loppunu? Missä ovat Pekka ja Matti?
Näitä on kiva lukea!

Uke · Post by **Uke** » Fri 09 Jul 2010, 03:05

Flood wrote:Onko porukoilta novellit loppunu? Missä ovat Pekka ja Matti?
Näitä on kiva lukea!

Mulla olis kyllä tekstiä tulossa mut en vaan kerkee ikinä kirjottamaan..

Post by **frapathea** » Fri 09 Jul 2010, 15:40

Avattuani silmäni puolittain zazen-tyyliin tunnistin oitis liantäytteisen kylpyhuoneeni. Olin jälleen nukahtanut ammeeseen, värinkirjoiseen veteen kun tuhannet kynttilät ja mitä ihmeellisimmin tuoksuvat saippuapalat olivat jälleen eräänä kauhujen yönä valuttaneet henkensä ja olemuksensa kohdunkorvikkeeseeni, joka tosin nyt hohkasi lähinnä huoneenlämpöistä viileyttä eli noin puolta minun heiveröisen ruumiini lämmöstä. En vielä pystyisi liikkumaan minuutteihin, sen tiesin, ja menisi aikansa, ennen kuin unessa näkemäni rakastajan varjo katoaisi lavuaaristani voihkimasta. Valuisipa se alas viemäriin ja veisi mukanaan hiusteni muodostaman tukoksen. Vesiklosettini on haissut viikon päivät kun viemärit eivät vedä, enkä minä ole tehnyt elettäkään sen vuoksi, paitsi kantanut putkenavaajan sijasta kasoittain uusia tuoksuja ja polttanut pakettikaupalla äitini lahjoittamia suitsukkeita, jotta voisin ensi kerrallakin kaupan hyllyjen välistä meloneja ja avokaadoja ja luonnonmukaisesti viljeltyä teetä hamuillessani unohtaa varastaa pullon putkenavaajaa matkaani.

Nousin rasvahappojen natriumsuolaliejusta astuakseni vain laimeaan kusilammikkoon, ja nostin katseeni seinälle, jolle olin seisaltani oksentanut kustuani ensin kyykyssä yltympäriinsä, ja seinällä kimaltelivat punavalkeat makeisenpalat ja vatsahappoihini sulanut maitosuklaa. Minä muistan uneni yllättävän hyvin. Ne ovat olleet piinaavia, ja niissä minä olen kävellyt öisillä merenrannoilla ja ollut sidottuna kellarihuoneissa, mutta ne eivät ole äityneet koskaan liian pahoiksi, sillä jostain syystä aina ahdingon kasvaessa liian suureksi ja tilanteiden muuttuessa uhkaaviksi minä herätän itseni, sillä tiedän uneksivani, sen sijaan, että kestäisin rangaistukseni, kun yritin paeta siitä maanalaisesta huoneesta, johon kiinalaisen kioskin pitäjä minut kidnappasi.

Parvekkeeni ovella ohuet sifonkiverhoni hulmuavat kuin ne henget, jotka ovat tuona avoimien ovien yönä tulleet ja menneet ja tulleet taas. Toki ilman ketään olisi kovin yksinäistä, mutta minä arvostaisin omaakin tilaani. Maksaisivat edes vuokrasta osuutensa. Tämän huoneen sopukat eivät ole täysin ilmaisia, vaikka halpoja ovatkin, enkä minä ole kyennyt hankkimaan korvikkeita vuokranantajalleni hetkeen. Luojan kiitos äitini lahjoitti kasan suitsukkeita, ja maapähkinävoita, ja varmisti tämän katon pääni päällä.. Äidinrakkaudellaan.. Kannatteli, ettei se romahtaisi, ja lahjoi ulosottomiehen pysymään kaukana, toistaiseksi.
Makuuhuoneeseeni en ole uskaltanut aikapäiviin mennä. Joskus iltaisin katson sen pimeyteen ja se pimeys katsoo minuun takaisin. Sitten suljen sen oven ja käyn sohvalleni nukkumaan, ellen sammu tyhjän ammeen pohjalle tai keskelle eteisen lattiaa pienten kivien ja yleisen epätasaisuuden syleilyyn.

Parvekkeen kaiteen yli käyn silmäpeliä naapurin tädin riivaajan kanssa junien kolistellessa niillä raiteillaan, joille en koskaan asettanu kalloani lähteäkseni muualle, ohitseni joka toisena minuuttina.
Tuliko tämä elämänjano yerba-puun lehdistä vaiko ihollani paisuvista akryylikuplista vaiko niistä kummastakin, se ei ole minulle selvää.

Ehkä minä yöllä karkasin kiemurtelevien ja mitä koristeellisimpien pylväiden viidakkoon ja tartuin rakastajaani vahingossa käsivarresta, ellei se ollut vain kuvitelma hänestä, ja kuvitelma siitä tunteesta, joka on jäätävin ja polttavin ärsyke kuudensille sensoreilleni aikapäiviin. Aurinko kuitenkin hiipii hiljalleen syleilemästä koilisparvekettani, kauas talon ylitse ja me jäämme hämärään ja vilpoisaan viiteenkymmeneen huutavan tyhjään ja ahtaaseen neliömetriin. Tahtoisin kertoa, minkälaisen sateenkaaren näin unessani, mutta se olisi naurettavaa. Tahtoisin kertoa, mitä löysin antiikkiruukun pohjalta ja miksi minä en ole vieläkään tohtinut heivata kuihtuneita kukkia homeisesta tynnyristä ja tahtoisin kertoa kuinka jumalalliselta hän tuoksuu, mutta kuuntelisinko minä lainkaan? Kuulisinko minä sanottavaani vai katoaisiko se kaikuvien huoneiden seinien akustiikkaan kun en mattoja tahtonut lattioilleni, en olisi jaksanut imuroida ja lakaista niitä..

Olen viettänyt nyt valtavasti aikaa lattialla maaten eivätkä öljytahrat ole siitä vieläkään kuivuneet. Soisipa ovikelloni. Kaipaisipa joku minua. Edes talonmies, tai Jehovan todistaja, taikka TV-lupatarkastaja, kutsuisin hänet teelle, taivahan talikynttilät tietävät! Kolkuttaisipa jokin puuta, joka erottaa minut rappukäytäväni vihreistä seinistä, että voisin turvaketjun takaa huutaa ei kiitokseni, ja kadota takalukon taakse. Sen sijaan korviariipivä hiljaisuus ja läheisen maantien autojen pahaenteisen rauhottava musiikki pitävät edelleen valtaa, eikä sitä armeijaa aivan heppoisesti kaadeta niinkuin ei näitä puitakaan, jotka varjostavat ainokaisia ikkunoitani niin, että jättävät pienet kasvini aivan kitukasvuisiksi kuten minäkin jäin. Hukkapätkä. Olin aina luokkani kolmen lyhyimmän joukossa. Mutta se on äitini isän äidin syytä, sillä hän poltti tupangia raskaana ollessaan, ja häneltä perin myös mustalaisen luonteeni. Testamenttasi mokoma minulle, mutta muutoin ei kuolemansa juurikaan harmistanut ja poikansakin voisi liittyä.. Niin että nämä velat katoaisivat ja yhä useampi ihminen siirtyisi matkustamaan junin sillä ne eivät saastuta ilmaamme. Se ei tosin haittaa, sillä viikko sitten minusta tuli myös kasvi ja nyt minä kierrätän itse omat happeni ja hiilidioksidini. Tarvitsisin vain aurinkoa. Harmi, etteivät surkeat pisamani juurikaan pue minua.

Olen odottanut jotain tapahtuvaksi, mutta sen sijaan olen nähnyt vain joukon tapahtumia, joita en ole odottanut. En ole aivan selvillä näistä juonenkäänteistä. Voiko tämä loppua siihen, kun herään voin ja saippuan täytteisestä ammeesta, voi voi, voi minua raukkaa ja öljyistä nahkaani ja rasvaisia limakalvojani. Ainakaan en vingu sen koommin. Tästä tulisi kiittää.

Mushru · Post by **Mushru** » Fri 09 Jul 2010, 17:20

Tää on hyvä topic!

Vitsi jos osaisin kirjottaa. : (

Post by **frapathea** » Fri 09 Jul 2010, 17:45

Mushruumis wrote:Tää on hyvä topic!

Vitsi jos osaisin kirjottaa. : (

Senkus, antaa palaa.
Mä olin tän vuoden alus maailman paskin kirjoittaja. Lausetakaan saanu aikaseks.
No sit vedin happoo ja rakastuin runolliseen mieheen ja kuuntelin, ku se luki novellejaan puhelimitse.
Nyt oon ihan bestseller.
Nussit vaa sanoi ni kyl se siit. Kaikki itseilmaisu on samaa. Samalla tavalla mä maalaan, piirrän, kirjoitan, laulan, soitan, ompelen, elän, ja nussin. Eli aina eri taval.
Sana sanan perään vaa. Kirahvi joi aamukupilliseni siirappikahvia kieriskellen koivunrungon mattapinnalla höpölöpölöööööööööööööö

Lautturi · Post by **Lautturi** » Wed 21 Jul 2010, 16:13

Veikon viimeiset päivät...

Veikko, toisin kuten muut, halusi tulla huomaamattomaksi, kadota, muuttua varjoksi.
Lakata olemasta.

Veikko ei ole keskitysleirin vartija joka tekee mitä käsketään, vaan toimii omatuntonsa varassa ja on alkanut epäilemään rakentaako sittenkään maailmaa joka vastaa hänen näkemystä oikeudenmukaisuudesta.

Veikko ei kuitenkaan ole kumouksellinen, ei usko muutokseen kuin yksilötasolla joten Veikon on lakattava olemasta siinä asiayhteydessä jonka puolesta hän ei katso tarpeelliseksi enää taistella.
Siksi Veikon on kuoltava, Veikon on kaaduttava ja poistuttava miesvahvuudesta kunniallisesti.

Veikon viimeinen ateria.

Kahta viikkoa aiemmin ilmoitus pankin kivijalkakonttoriin tulevasta käteisnostosta.
Toisin kuten aiemman insestisen talousjärjestelmän setelit, violetit muodostavat potentiaalin huomattavien omaisuuserien vaivattomaan siirtelyyn.
Pannalla sinetöity nippu on taaperon sormen paksuinen ja Veikko humaltuu havainnosta että pikkutakin yhdessä povitaskussa voi huomaamattomasti kantaa wanhoja rahayksiköitä miljoonittain..

Veikon matka muurille.

Lentolippu Zürichiin..

Maa johon Veikko matkustaa ei ole saman talousalueen sisällä. Tämän johdosta hän on varustanut itsensä myös todistuksella rahojen alkuperästä.
Tullihenkilöitä ei kiinnosta rahan määrä, ainoastaan niiden alkuperä.

Lentokentältä löytyy liikepankin konttori josta Veikolle myönnetään talletustili tuntia ja seitsemää paprunippua myöhemmin....

Liikepankki on osa valtiota jonka vauraus hakee kaltaistaan, mutta nykyisen Valtion Käskystä -rahan aikakaudella pankin teoreettiset vastuut ovat suuremmat kuin mitä mikään valtio kantamaan pystyy ja Veikko tietää että uhraavat mielummin yhden pankin ja muutaman kymmenen tuhatta ulkomaalaista pienasiakasta, kuin oman elintasonsa kansakuntien varallisuuden vartijana..

Joten ihan vielä ei perillä olla.
Yön nukuttuaan Veikko aloittaa viimeisen taipaleensa tässä elämässä.

Matka Helvetian maaseudun halki teloitusryhmän eteen.

Veikko kohtaa loppunsa pienessä kantonaalipankkissa, joka edelleen tunnustaa vanhan valaliiton.
Sovittuna aikana hän saa kutsun pankinjohtajan piktoreskiin toimistoon jossa hän tapaa johtajan lisäksi varajohtajan..
Veikko tietää että nauttivat pitkiä lomia ja harjoittelevat reserviläistaitoja kahden viikon ajan vuodessa, joten hänen kohtaloaan hakevia tarvitaan aina kaksi henkilöä toteuttamaan..

Tässä kohtaa Veikon karisma murtuu.
Terässelkäranka kokee pseudomorfoosin, ääni nousee täyden oktaavin ja koko olemus muuttuu täriseväksi. Veikko tuntee epävarmuutta, jonka luuli kadottaneen tunteena jo vuosia takaperin.
Veikko tietää seisovansa itseään väkevämpien edessä. Tätä tunnetta hän ei muista kokeneensa vuosiin, sillä ei ole kenenkään nepotistin valtaa koskaan todeksi tunnustanut omassa arvomaailmassaan.
Näiden meritokraattien edessä hän tuntee jotain samaa pienuutta kuin viimeksi ehkä lapsena oman isänsä seurassa.. Yhtä kaikki, enää ei tarvitse jaksaa....

Veikko ojentaa tärisevällä kädellä johtajalle passinsa joka huolellisesti sitä tutkittuaan ojentaa sen sijaiselleen joka siitä valokopion otettuaan sen palauttaa esihenkilönsä kautta Veikolle.
Pankinjohtajan ystävällisen, lämpimän ja isällisen hymyn saattelema he aloittavat ikiaikaisen työn..

Tuntia myöhemmin Veikko puristaa vielä kerran kumpaisenkin kättä ja kaikki on ohi, Veikkoa ei enää ole.

Veikon hautakiveen on kaiverrettu kuusitoistamerkkinen numerosarja, numerosarja jonka merkityksen vain Veikon haamu, pankinjohtaja ja tämän apulainen tietää.

Sit tibi terra levis Veikko.

naponen · Post by **naponen** » Fri 23 Jul 2010, 20:28

Terveiset exälle

Viimeiset 7 vuotta koin kanssasi paljon enemmän kuin moni kokee koko elämänsä aikana. Alussa oli sitä ensirakkauden ja uutuudeen huumaa. Rakastit minua. Sanoit sen usein, hellit, rakastelit. Sitten kaikki muuttui. Tahdon kiittää sinua siitä, että annoit minulle maailman tärkeimmän asian, poikamme, ja siitä että kaikki mitä sinä minulle teit, teki minusta vahvemman.
Meillä on paljon hyviä muistoja ja tulen aina kaipaamaan sinua. Olisimme voinut olla koko loppuelämämme yhdessä, kuten aina halusit. Kuten minä halusin.

..Olisit ollut lyömättä. Olisit ollut heittelemättä mua pitkin seiniä, huutamatta, kuristamatta, itkettämättä ja haukkumatta. Olisit sanonut minulle kauniita sanoja, arvostanut ja kunnioittanut minua sen sijaan että muistit aina sanoa minulle miten arvoton, ruma, laiska, tunteeton ja mitäänsanomaton olin. Olisit antanut minun tuntea jotain muuta kuin kipua ja sitä että olin maailman turhin ihminen koko maailmassa.
Kun sinulla oli hyvä mieli, koskettelit minua. Välillä nautin siitä, mutta huono ilmapiiri latisti tunnelmaani ja monesti kieltäydyin. Otit silti haluamasi, tavalla tai toisella.

Nyt olemme olleet erossa melkein 8kk. Yhteydenpitomme on vaivaantunutta emmekä puhu muuten kuin pojastamme. Olisin halunut, kaikesta huolimatta pitää sinut ystävänä. Olit minulle tärkein ihminen maailmassa, kerroin sinulle kaiken. Lupasit, että tapahtui ikinä mitä tahansa, voin aina puhua sinulle. Ja nyt olen sinulle kuin ilmaa?

Sinulla on uusi perhe ja uusi koti. Meidän poikamme on luonasi, koska hänellä on parempi olla siellä, sinä sait kaikki uskomaan ettei minusta nyt ole päteväksi huoltajaksi koska "on se vahva lääkitys ja kaikki..". Teit väkivallan uhrista muiden silmiin välinpitämättömän äidin, jolle yksinolo on tärkeämpää kuin oma lapsi. Minä yritän rakentaa uutta elämää ja turvaudun ainoaan ihmiseen joka on mua ikinä tukenut ja odottanut. Hän odotti 7 vuotta ystävänä ja on nyt jotain enemmän. Toivon että saan asiat nopeasti kuntoon jotta saan rakkaan poikani luokseni. Toivon että minäkin voin jatkaa elämäni onnellisena.

Kiitos sinun, jokainen päiväni on taistelua ja poikamme on ainoa asia minkä takia jaksan pitää elämän reunasta kiinni. Se on niin vaikeaa. Kiitos sinun sanojen ja tekojen, en saa nukutuksi tai oltua ilman lääkkeitä. Kiitos sinun sanojen ja tekojen, en tiedä voinko luottaa enää kehenkään.

Kiitos sinun sanojen ja tekojen, en tiedä voinko enää ikinä uskoa todella rakkauteen.
Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Tulipa tunteellinen fiilis. *huokaus*

(

growy · Post by **growy** » Wed 28 Jul 2010, 17:31

Koirani hakeutui kuuroksi

Mulla oli koira,ei rintintin eikä pölykoira vaan koira. sen nimi oli koira.

Olimme keväällä 1978 matkalla kohti kuolemaa joka sijaitsi tarkalleen 325.57.kilometrin päästä kotoani nuermikasta.Mesta oli siis ihmistenkielellä nurmijärvi,mutta koska minä ja koira emme olleet ihmisiä,päätimme olla vain minä ja koira.

Matkalla kohti delausta kelasimme koiran kanssa mitä sana K-O-I-R-A tarkoittaa.Koira.se oli kuin koura tai simpukka tai mikä lie vittu. Puolessa välissä matkaa koira sanoi ettei jaksa enään ratsastaa vaan olisi aika ottaa alle taikamatto.taikamatolla pääs iha vitu kovaa ja se oli ihan vitun jepa.
Törmäsimme puuhun ajettuamme liian korkealle.Puu otti meidät avosylein vastaan mutta jo hetken kuluttua uhkasi syödä meidät.tunsimme kuinka terävät hampaat ottivat kiinni jaloistamme.
-Mitä vittua? sanoi koira.
-Eihän puut osaa syödä?
-Ei niin,ystäväiseni,vastasin.

jo 10minuutin kuluttua puu laski meidät alas ja ojensi molemmille mitallit.
-Onneksi olkoon pojat,selvisitte puun pirinitkuista ilman fyysisiä oireita.

-Mahtavaa!sanoin minä ja otin lisää happoa.
-Koira.Tiedäthän että voit kertoa minulle kaiken,kuten suuret seikkailusi seitsemällä merellä.vai oliks se kuudes?

-Tiedän,koira vastasi. Ja nyt aion kertoa sinulle tarinan elämästä ja kuolemasta seitsemännellä merellä.

Tarina alkoi näin: Olimme purjehtimassa ystäväni kalun,hepan,nokan ja sipan kanssa seitsemmännellä merellä. tunsimme olevamme vittu merten kuninkaita ja sikailtiin yms perseiltiin oikein urakalla.Bommattiin viis somppu-venettä ja annettiin rassista varmaa 30:eri kapteenille.Meitä ei estänyt kukaan paitsi FBI. Fbi:n mielestä tekomme olivat julmia ja sairaita mutta me pidimme tappamisesta.varsinkin viattomien.Keklusta sai ihmiset vauvasta vaariin eikä meitä kiinnotanut vittuakaan.
Eräänä päivänä,itseasiassa yöllä,noin 40 metrinen vaalea,kirkas enkeli näyttäytyi taivaan kannessa meille, ja nuhteli meitä. Sipalta revittiin tukka päästä päänahkoineen,nokka heitettiin yli laidan kuohuvaan atlantikseen jossa saisi sotaoikeudelta tuomion mikäli jaksaisi pidättää hengitystä 14päivää.
Minä sekä kalu,saimme hypätä herran kämmenelle.Lämmintä ja mukavaa. Saimme tuntea pyhän voiman ja tuoksun sekä nähdä helvetin. Hepa jätettiin helvettiin perisyntien vuoksi ja minut kiidätettiin sairaala-paareilla kohti tuonelaa.Saisin siellä tuomion teoistani.Matka kesti 17vuotta ja se oli hyvin vaikea.
Kun pääsimme perille, oli Saatana jo tapettu. Miekka selässä, hän virui suihkun lattialla.
-Voi harmi.sanoin ja lähdin kotiin.

Tässä sitä nyt ollaan.Ymmärrät varmasti henkisen tuskani ja arpeni sydämmessäni..Menetin ystäväni tuolla kohtalokkaalla matkalla. Kuulen Hepan edelleen huutavan nimeäni Helvetissä.Pelkään sitä.

Tässä sitä taas ollaan menossa kohti kuolemaa,miltä sinusta tuntuu?-koira kysyi.
-Pahalta.tunnen surua siitä että lähdin mukaasi.tein sen vasten tahtoani.

Loppumatkan ystävykset olivat hiljaa ja perillä Koira vihdoin sai rangaistuksensa veriteoista. Hänet laitettiin kiinalaiseen vesiputoukseen asumaan 413.5 vuodeksi.

Itse elän ja syön.Nurmikolla.

Hyvää yötä rakkaat kuuntelijat,,tipun nyt.

wRRa · Post by **wRRa** » Thu 29 Jul 2010, 11:03

Heitetääs sit jotain omaaki settiä tänne

Joku lyhytnovelli:

Päivät kanssasi

Katselen sinua kun tuhiset siinä vieressäni, enkä voi olla vihaamatta sinua. Lasken kämmeneni kaulallesi ja tunnen hiljaisen sykkeesi. Kunpa voisin käteni nyrkkiin puristamalla rusentaa niskasi ja suoda sinulle enää vain yhden hengenvedon, sen viimeisen. Raotat hiukan silmiäsi ja katsot minuun, huulillesi nousee pieni hymy. Hymyilen takaisin ja liu'utan käteni kaulaltasi selällesi, hellästi. Käännyt minua kohti ja suljet minut syliisi. Kätesi painaa kyljessäni sinertäviä mustelmia, mutten viitsi sanoa sinulle mitään. En halua niitä enempää.

Aamulla olen väsynyt, en pystynyt yöllä rentoutumaan. En sinun vieressäsi. Haukotellen tulet keittiöön ja kiedot kätesi runnellun vyötäröni ympärille. Hymyilen jälleen.
”Huomenta, kulta.”

Talossa on hiljaista sinun lähdettyäsi. Istun pitkän aikaa sängyllä tekemättä mitään, tuijotan vain seinää. Puristan kädet nyrkkiin ja puren hampaitani yhteen, kirskuva ääni soi suustani. Lopulta tunnen ahdistuksen pyrkivän ulos rinnastani hyökyaaltona, menen vessaan ja oksennan. Taon seiniä nyrkeilläni niin, että verta on pian joka paikassa. En huuda, mutta hengitän raskaasti ja katkonaisesti. Itken. Lyön pääni vessanpöntön kanteen, puren itseäni, raavin. Kipu saa minut palaamaan takaisin maanpinnalle.

Siivoan vessan seinät, käyn suihkussa ja meikkaan kasvoni uudestaan.

Illalla tulet kotiin kavereidesi kanssa. Hymyilen heille. Potkaiset eteisessä kengät jalastasi ja tulet luokseni, suutelet minua rajusti ja sysäät minut sohvalle kuin esineen. Kaverisi eivät huomioi minua enää tervehdittyämme. Olohuoneenpöytämme täyttyy pienistä suojateistä, valkoisista viivoista, jotka yksi kerrallaan katoavat setelirullaa pitkin sinun tai kavereidesi neniin. Minäkin saan yhden, kun pyydän kauniisti. Vain muutama minuutti ja oloni on jo paljon parempi, minua eivät enää harmita pienet mustelmat, olen kaunis ja itsevarma.

Kavereidesi lähdettyä olemme molemmat yhtä kiihkossa. Tönit minut sängylle, kiskot vaatteet yltäni kovakouraisesti, revit minua hiuksista, lyöt. Minä nautin.

Aamulla sattuu ja masentaa. Menet taas menojasi ja jään odottamaan paluutasi. Kuten eilenkin. Kuten joka päivä viime vuonna, tänä vuonna ja luultavasti ensi vuonnakin. Toivon, että tuot taas mukanasi minulle lahjan. Kuten eilenkin. Kuten joka päivä viime vuonna, tänä vuonna ja luultavasti ensi vuonnakin. Jäisin jälleen luoksesi.

© wRRa

Lautturi · Post by **Lautturi** » Tue 28 Dec 2010, 20:46

Stefanus luostarissa.....

Vastoin yleistä luuloa, tiettyjen veljeskuntien luostarit ovat täysin suljettuja laitoksia joihin ei pääse edes isolla rahalla.
Toisaalta ovat avoimia valituille maallikoille joiden oletetaan niissä aikaa viettävän osoituksena kyvykkyydestään maallikkoveljeskuntaansa kohtaan.

Paikat ovat täysin suljettuja ja piilotettuja suurelta yleisöltä, eivät ota vastaan tavallisia ihmisiä. Syy tähän on siinä että monesti ihmiset kuvittelevat vapautuvansa huolistaan näissä instituutiossa vaikka ne tosiasiallisesti ainoastaan pahenevat.
Eristäminen ja täydellinen henkinen yksinäisyys johon ei törmää edes vankilassa, tekee kenestä tahansa normaalijärkisestä nopeasti umpihullun joten vain valittujen henkilöiden suosittelemia niihin päästetään...

Lisäksi hommalla on iso hintalappu, vuorokausi maksaa enemmän kuin korkeatasoinen hotellimajoitus koska luostarin on oltava täysin omavarainen, täysin riippumaton muusta maailmasta, täysin vapaa sulkemaan kenet tahansa porttiensa ulkopuolelle.

Stefanusta suositellaan kahden veljeskuntansa jäsenen toimesta ja se voidaan myös tulkita velvoitteeksi maallikoveljiä kohtaan joten eikun matkaan....

Stefanus saa käyttöönsä pienen huoneen jossa on sänky ja vesikanisteri. Paljon puhtaita astioita ja ruokavasu jolla hakea kerran päivässä evästä.
Huoneessa on säädettävä lämmitys ja riittävä ilmanvaihto joten oleskelu siellä ei aiheuta fyysistä uhkaa, henkistä senkin edestä.
Kaikki pinnat ovat täysin valkoisia ja valoa tulee pienestä, noin läppärin kokoisesta ikkunasta josta näkyy pelkkää taivasta.

Stefanus tietää että KGB käytti samaa metodia kiduttamiseen, menetelmä tunnettiin valkoisen huoneen nimellä.
Nyt vain tulisi kestää muutama vuorokausi...

Ruokavasun sisältö on riittävä, eli myöskään katabolia ei uhkaa, tosin Stefanus tietää että ketoosi armahtaa ajantajusta joten eväisiin koskeminen on iso virhe.......

Aika alkaa.....
Stefanus siirtää sängyn seinää vasten, kasaa tyynyistä divaanin, ottaa mukavan asennon ja alkaa tuijottaa ikkunasta ulos.
Siellä ei tapahdu mitään, vain pilvien peittämää taivasta joten ajaisi saman asian jos tuijottelisi seinää....

Ensimmäinen ilta menee saman päivän aikana tehdyn matkan rasitusten kantamina, ne tarjoavat loistavia rajapintoja joihin tarttua ruumiin kyvyillä ja oleminen ei vielä ole henkistä kidutusta......

Ensimmäinen yö menee ja ensimmäinen aamu tulee.

Tässä kohtaa tarve tarttua asioihin sielun alemmilla kyvyillä on jo huutava, lähestulkoot paniikinomainen... Stefanuksella ei ole oikeutta puhua kenenkään kanssa, luoda edes katsekontaksia. Hän saa poistua vain vessaan, suihkuun tai eväitä hakemaan, kaikki nämä tapahtuvat täydellisessä yksinäisyydessä ja jos hän niiden aika osoittaa minkäänlaista havaittavaa mielenliikutusta, hänet poistetaan luostarista välittömästi.
Stefanuksella ei ole oikeutta ilmaista henkistä tuskaansa edes etäisesti tarkasteltuna joten omasta kammiosta tulee nopeasti turvapaikka koska siellä voi hajota päästään turvallisesti, tosin se täytyy tehdä täysin äänettömästi sillä ovi ei tarjoa minkäänlaista äänieristystä...

Toinen päivä on armelias koska elimistö ei ole siirtynyt ketoosiin ja paastoaminen vaivuttaa aivot horrokseen. Tähän tosin ei voi pitkään turvautua koska häätö seuraa välittömästi mikäli habitus muuttuu liian nuutuneeksi...
Toinen päivä kuluu ilman että Stefanus sitä oikeastaan edes huomaa, nälkä tainnuttaa suloisesti ja armahtaa tietoisuudesta... Kammion lämmitys riittää mihin lukemaan asti tahansa joten kylmä ei vaivaa missään vaiheessa, on vain kevyt ja lähes täysin painoton olo....
Illalla Stefanus syö niin paljon kuin jaksaa ja tipahtaa samoin tein unten maille herätäkseen pesemään hampaansa ja käymään vessassa yön aikana kaksi kertaa... Kokemuksena ne antavat enemmän ajallista sisältöä vuorokaudelle kuin kaikki muu toiminta yhteensä...

Seuraava päivä on pahin, elimistö alkaa luisumaan ketoosiin joten nälkään ei enää karkuun pääse, nyt on vain kestettävä....
Stefanus ottaa sen mitä kestää ja antaa säikeiden todellisuuteen katketa yksi kerrallaan, tunti toisensa jälkeen ikkunaan tuijottaen... Jokainen katkennut säie on suuri helpotus, mitä vähemmän rajapintoja todellisuuteen on, se paremmalta eristäminen tuntuu...

Uusi päivä samalla skemalla.
Tässä kohtaa Stefanuksen sielun alemmat kyvyt on jo lähes kuolleet ja hän huomaa saavansa samoja oireita kuin ollessaan vakavassa atropiinimyrkytyksessä...
Hän huomaa että viereisellä pöydällä oleva ruokavasu muuttuu afgaanivinttiroiraksi ja alkaa pitämään hänelle seuraa.
Hän näkee hauvan vain sivusilmällä, eli aina jos kääntää katseen suoraan kohti vasua, se muuttuu anatomiansa mukaiseksi, heti kun hän palaa tuijottamaan ikkunaa, kori muuttuu hauvaksi ja alkaa pitämään seuraa.
Stefanus siis tuntee koiran läsnäolon yhtä todellisena kuin kyseessä olisi elävä koira ja hän muistaa että se mallintaa täydellisesti sitä kokemusta jonka hän koki syötyään liian paljon daturan lehtiä ja vaivuttuaan vakavaan atropiinimyrkytykseen...
Tilan yhä syvetessä myös tämä ilmiö lakkaa ja enää Stafanus ei havaitse vuorokauden ajan muutoksia vaan vaipuu jossain kohtaa uneen ilman että siitä jää mitään muistikuvaa... Eli kaikki sielun alemmat kyvyt ovat nyt kuolleet...

Seuraava aamuna herätessään hän on onnellisempi kuin kertaakaan elämänsä aikana, hän kokee kaiken ensimmäistä kertaa.
Nyt ruumiin ja sielun alemmat kyvyt kokevat ylösnousemuksen ja jokainen asia minkä hän astii, tapahtuu ensimmäisen kerran ja jokainen asia jonka hän kokee on hyvää ja turvallista...... Mutta hänet on edelleen täydellisesti eristetty, kukaan ei tarjoa hänelle rajapintoja joihin huomio kohdistaa vaan kaikki tapahtuu edelleen yksinäisyydessä...
Tätä tilaa jatkuu kenties tunteja ja sinä aikana kaikki kadotetut kyvyt alkavat rakentaa rajapintoja takaisin elettyyn elämään, muisti alkaa toimia ja se ehdollistaa vappasti toimivat aistit jo elettyyn elämään ja alistaa ne palvelemaan sen päämääriä jotka tahto on synnyttänyt.....

Stefanusta alkaa vi*u**aa ihan armottomasti mutta hänen ei anneta palata henkisesti tai jäädä fyysisesti, vaan enemmän tai vähemmän konreettisesti potkitaan luostarista pihalle. Tosin toivotetaan tervetulleeksi myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana takaisin......

Jälkeenpäin Stefanus saa kuula olevansa niiden joukossa jotka voivat suositella henkilöä pääsemään luostariin.

Post by **psy01** » Thu 06 Jan 2011, 23:54

SUNNUNTAI-ILTA

Istuin lempituoliini. Siinä on vanha ja kulunut puukehikko sekä kankainen istuinosa, joka on paikoitellen saumoista repeytynyt. Se tavallaan muistutti minua hieman itsestäni. Käytetty ja kulunut, mutta yhä käyttökelpoinen esine. Uskoin, että oikealla hoidolla tämä tuoli kestäisi vielä pitkään. Nostin piipun sylistäni ja täytin pesän. Kannabiksen makea pöllähdys leijaili nenääni. Täytin pesän puolilleen; nyt haettiin vain sopivaa mielentilaa, sopivaa kehystä pohdinnalle, ei nirvanaa. Hiljaisuuden rikkoi vesipiipusta kuuluva tasainen porina, kun imin savua sisääni. Myöhemmin, kun tulisin muistelemaan tätä hetkeä, tulisin muistamaan ensimmäisenä sen, mitä aina näistä hetkistä muistin: kannabiksen ominaismaun. Pystyisin myöhemmin palauttamaan tuon maun vaivatta mieleeni. Assosiaatio maun ja tilan suhteen on vahva.

Painon tunnetta olkapäissä, suu alkaa kuivua. Mitä luovuus on? Luovuus, mielikuvitus, mitä ne ovat? Arkijärki, arkilogiikka, auttaa minua selviämään arkielämästä, ratkaisemaan yksinkertaista ja keskitason matematiikkaa. Logiikka on tavallaan kuin vaisto, jotain mitä me tarvitsemme selvitäksemme hengissä. Entä luovuus? Toisinaan henkiinjäämisen ehdoton edellytys, uuden siemen, jotain arkilogiikasta täysin poikkeavaa. Arkilogiikka on tavanomaista. Luovuus on ammentamista. Puhalsin kolmannen keuhkollisen savua ulos. Ymmärsin ajan hidastuvan. Hetki alkoi venymään. Ehkä luovuuden hetkellä kytkeydytään kiinni johonkin ikivanhaan kosmiseen sammioon, josta kaikki ideat saavat alkunsa. Yhtäältä paikka, josta nerous voidaan saavuttaa, mutta kääntöpuolella asuu hulluus. Paikka, jossa arkilogiikka ei päde. Paikka, jossa ihmiseläin ei muuttumatta selviä.

Musiikki katkaisee assosiaatiovyöryn. Se nousee, se nousee. Miten kaunista. Musiikki on luovuutta. Miten se virtaakaan, täyttää tilan. Ymmärrän nyt jälleen miten minuuteni ei ole yhtenäinen. Minuuteni rakentuu osasista. Nimiä vyöryy mieleeni: id, ego, superego, tiedostamaton, alitajunta, mieli, tietoisuus, sielu. Entä seitsemän erilaista ruumista? Aineellisesta, astraalisen, mentaalisen ja muiden kautta jumalaiseen. Entä seitsemän chakraa? Nimiä. Sanoja. Käsitteitä. Yrittävät kuvata jotain ilmiötä. Nimi on oikeastaan yhdentekevä, mikäli informaatiosisältö on sama. Olen tilassa, jossa en välttämättä tarvitse sanoja. Olen tilassa, jossa ymmärrän mitä ne tarkoittavat. Tilassa, jossa ymmärrän musiikkia. Tilassa, jossa runot kirjautuvat suoraan merkityksiksi. Tilassa, jossa runot luetaan suoraan sieluun.

Suljen silmäni ja nojaan taaksepäin tuolissa. Jätän hetkeksi ajatukset omaan rauhaansa ja annan tajunnan virrata. Tietoisuuden tulla. Miten kauniita ja monimutkaisia kuvia. Virtaa. Miksi aivoni pyörittävät tälläistä ryöppyä, mitä mielessäni tapahtuu? Sankat neuronijoukot aktivoituvat aivoissani tuodakseen tajuntaani tämän ilotulituksen. On vaikea erottaa mitä se on. Kuvia? Ääntä? Hajuja, makuja? Niin kaunista. Käännän kytkintä ja aukaisen silmäni. Aikaa on kulunut yksi minuutti sitten vesipiipun pöydälle laskemisen. Aika voi mennä eteen- ja taaksepäin, se voi kiertyä spiraaliksi itsensä ympäri ja toistaa itseään kehässä. Mutta mitä se on? Aika voi myös lakata olemasta. Sen ulkopuolella on jotain.

Ilmastointikone humisee. Olen niin tottunut ääneen, että normaalisti en huomaa sitä. Äänen puuttumisen kyllä huomaan. Lukemattomat samanlaiset illat muodostavat mielessäni eräänlaisen jatkumon, aivan kuin niiden välissä ei olisi koskaan ollutkaan mitään, vaan ne jatkuisivat suoraan siitä mihin toinen aina loppui. Ehkä niin onkin. Ehkä se prosessi mikä näinä iltoina on käynnissä on vain taustalla arkielämässä. Rinnakkaisajoa. Ehkä arkipäivän humu vain peittää alleen sen, minkä nyt näen niin selvästi. Kanava on nyt häiriötön, huomenna staattinen kohina peittää sen taas alleen.

Katson ulos ikkunasta. Lehdet maassa muodostavat kuvion. Mosaiikin. Tunnistan sen, mutta en tiedä mikä se on. Kaikki on tuttua, aivan selvää. Juuri noin sen pitääkin olla. Ehkä syvällä sisimmässsämme piilevät kaikki vastaukset, jos vain joskus malttaisimme kuunnella. Ehkä hallussamme on jo kaikki tieto mitä koskaan on ollut tai voi tulla.

Musiikki virtaa jälleen. Uppoudun. Olen tyyni järvi kuutamonvalossa. Ei värettäkään. Aivan tyyni. Tuoli vetää minua puoleensa, ruumis painaa, luomet painavat, mutta tietoisuus on kirkas. Sadepisara. Olen valo. Olen tämä hetki. Olen nyt. Olen.

Havahdun. Aikaa on kulunut muutama tunti. Ilmastointikone humisee yhä. Tunnen oloni raukeaksi. Tyhjäksi. Hyvällä tapaa. Levänneeksi. Nousen ylös tuolistani, sammutan musiikin, tyhjennän vesipiipun ja suunnistan nukkumaan. Annan levänneen mieleni palata töihinsä.

Post by **psy01** » Thu 06 Jan 2011, 23:58

Tämmöinenkin vanha löyty, ei ihan trippistoori, sopii paremmin varmaan tänne.

JUMALATAR

Sinä yönä oli täydellinen kuunpimennys. Yötaivas oli selkeä ja kirkas, näkyvyys oli hyvä. Olin edellisenä päivänä viettänyt mukavan illan parin ystävän kanssa napostelemalla sieniä. Vaikutus oli haihtunut jo aikoja sitten, mutta jonkinlainen afterglow oli vielä jäljellä. Kauneus oli aistittavissa.

Olin yöllä ulkona kävelemässä. Asuin maalla, muita hereillä olevia ihmisiä ei näkynyt. Olin tietämätön tulevasta kuunpimennyksestä, aikomukseni oli alunperin mennä sisälle ja nukkumaan. Taivaalle katsahtaessani huomasin kuussa jotain outoa. Se oli pienempi kuin hetki sitteni. Katsoin tarkemmin. Kyllä se siellä samankokoisena oli, mutta mustan kalvon takana. Kuunpimennys. Päätin jäädä katsomaan hiljalleen etenevää kuunpimennystä. Tuijotin lähes silmät rävähtämättä kuuta. Pikkuhiljaa musta söi enemmän valkoista ja muuttui punaiseksi. Tunsin kuun ikäänkuin imevän minua itseensä. En voinut katsoa muualle, tuskin uskalsin hengittää. Tuijotin. Kuunpimennys saavutti huippunsa. Koko kuu oli peitossa. Väriltään punertavana. Tunsin kiihottuvani. Se iski minuun kuin tulva. Siinä oli jotain uskomattoman eroottista. Tuijotin kuuta lumoutuneena. Olin kova kuin kivi. Kävelin sisälle ja suoraan vessaan. Suljin silmäni.

Ihana nainen. Kaunein nainen, jonka olen koskaan nähnyt. Tumma, vaalea, punahiuksinen. Pitkät vapaana liehuvat hiukset. Täydellinen vartalo. Täydelliset kasvot, joita en kuitenkaan pysty kuvailemaan. Jotain, jossa on koko naiseuden ydin. Äiti, rakastaja, tyttö. Suunnaton määrä viisautta, suunnaton määrä koettua elämää, suunnaton määrä viattomuutta, äärettömän aito, äärettömän läsnä. Itsevarmuuden tuomaa kunnioittamista ja rakkautta. Yhtyminen. Rakastelua, jossa nainen ympäröi minut kokonaan. Silmäni, korvani, hajuaistini, tuntoni, kaikki ovat tuon naisen. Jumalattaren. Arkkityypin. Koen. Tunnen koko tunteiden kirjon, elän elämän. Laukean huutaen. Ihana lämpö täyttää minut. Tuo nainen hymyilee minulle ja poistuu. Sillä hän on vapaa. Kuten minäkin. Kuitenkin aina läsnä.

Torg · Post by **Torg** » Tue 18 Oct 2011, 16:52

JUNASSA

Täällä sitä sittten hikoiltiin. Jäniksenä junan vessassa. Krapulaisena kesän kuumimpana päivänä. Ulkona oli varjossa lähes 30 celsiusastetta. Tässä pienessä kopperossa, joka oli ilmastointia vailla, lämpötila lähenteli neljääkymmnentä astetta. Hanasta ei tietenkään tullut vettä, joten turvauduin pönttöön, josta kauhoin kämmenilläni vettä suuhuni. Levitin tuota elämän eliksiiriä kasvoilleni. Puoliuskovaisena pidin itseäni oikeutettun rukoilemaan Jumalaa säästämään minut lämpöhalvaukselta. Olin juonut kolme päivää (siis viinaa PN:t). Junamatka kestäisi puolisentoista tuntia. Sitten saapuisin Jyväskylään. Niin kauan minun oli kestettävä. Krapulani oli sitä luokkaa, että se sisälsi pelkotiloja joiden vuoksi en uskaltaisi astua vessasta ulos koko matkan aikana. Olin varma, että konduktööri ohittaisi vessan juuri silloin, kun astuisin sieltä ulos. Tai käry kävisi viimeistään siinä vaiheessa, kun olisin istahtanut penkille. Oli naurettavaa, että ihan tosissani leikin hengelläni jonkun vitun konduktöörin takia, jonka auktoriteetti riittäisi narahtaessani siihen, että hän jättäisi minut seuraavalle asemalle. Siitä saisi mahtava lööpin: Ilman lippua matkustanut krapulainen nuori mies kuoli lämpöhalvaukseen junan vessaan, jossa hän oli ollut piileskelemässä konduktööriä.
Niin ei kuitenkaan käynyt. En saanut lämpöhalvausta, enkä kuollut nestehukkaan. Juna saapui lähes ajallaan - itseasiassa muutaman minuutin etuajassa – JKL:n matkakeskukseen. Astuin ulos alkuiltapäivän paahteeseen keskelle ihmisvilinää. Kävelin terminaalihallin läpi välittämättä erinäisiä tuotteita tarjoavista liikkeistä ja astuin ulos. Tunsin edelleen paahteen hipiässäni.

tRip · Post by **tRip** » Tue 18 Oct 2011, 17:56

En pysty keskittymään kun vain yhteen tekstinkimpaleeseen.
wRRa.. sun tekstistä Päivät kanssasi välittyy paljon tunnetilaa, hieman myös tunnelmaa, johon voin samaistua jollaintapaa, erillätapaa, omallatapaa.
Sun tyyli on tosi luontevaa, soljuvaa..

Ihmeiden kelaa.. eipä mitään ihmeitä siis.

Mä en oikeen itestäni tiedä..
välillä tuntuu et emmä osaa kirjottaa kun vain roolini takaa.. mut loppujenlopuks vain tunnetila takaa taustahäilyistä huolimatta, keskittyneen ja luontevan ajatuskelakähermän, josta ei oikeen ota tolkkua kuin vakavissaan mä noin ylipäätään ajattelen..
Ajatuksen kelois, kelata ajatuksiaan, luuppaavia tunteitaan, ja toistuvia ajatusmörköjä, puistattavia kiputiloja migreenin tainnuttamana.. silti hereillä.

ahdistun ja valaistun.

Kipu takaa toistuvan epätoivon, toivo jostain sellaisesta että tyynessä mielessä lepää koko ruumis.. Kehonkieli myötäilee itsetunnon vahvistamaa estottomuutta olla oma itsensä.
Mitään en takaa itsestä. Mä en osaa olla mä kun vain roolini takaa, ellei mul oo mielentila vakaa.

Mut itse trippiin.. matkani epätoivon syövereistä, ymmärrykseen itseni kanssa.

¤¤¤

Tyhjyyttään huutava sielu
Tyhjää täyttymystä kyltymättömiin
Kyltymätön tyhjyys täyttää sieluani

Tyhjyydellä täytän pään
Tyhjyydellä sen poistan

¤¤¤

Inhale Glory, exhale Fear!

Hengitän
Opettelen sitä vielä yhäkin
Ihmettelen ihmisyyden syitä
en oikeastaan sitä.
Ambulanssien sireenit luo melodioita
Hengitänkö edes?
Ainakin se puhkuilee minussa eloa

Oivallan rihmastoituneen primitiivisen
Hengitän sisään ja ulos
Se on elämä mun

Uskon kaikkien
Kollekti..Nefertitin siron kauneuden
Lumoudun, vellon hengissäni
Tunnen hyvän
Tunnen sen alla kyyneileiden, happosaasteen
deeämteen.

Jaloa, niin todellista.

Nälkä elättää taiteilijaa

Mikään ei o niin selkeet
Ku arki tekee must vitun pellen.
Mieli hapuilee kaikkeuksii
mitään se ei voi saada ilman tekojensa seurauksii.

Jokapäivä herään nukkuneena
Siihen se usein tahtoo jäädäkin.
Tänään ei huvittais tää tragikomedia.
Luen lehtee ja vajoon sinne
mis mikään ei o niin selkeet.
Selvil on vaan et tyyntä myrskyn edellä.
Tyyni mieli taas pian alkaa karkaileen, tuulen puuskissa hääräileen.
Annan mieleni vajota haaveisiin.
Mut ei ne tätä elämää tee
teot tekee
mieli ajattelee
Sielu on kyltymätön mielen teoille
Rauha on vaan siel mis mieltä ei ole.

Lämmin maito ja nauravat nakit

Tässä kertakäyttökulttuurissa
Jossa täyttymyksenkin uskoo olevan enää vain kertakäyttöistä.
Hetkenpäästä täytän pesään lisää.
Tarvitsen enemmän tai vähemmän
Vähän enemmän.
Vähempikin olisi riittänyt

Sekö olisi ollut se täyttymys

Nyt taas lähdin sitä uudestaan löytämään
Kuitenkaan täydellisyyttä tule saavuttamaan

Motivaatiopuu

Mieleistensä tavotteiden asetteleminen
Seuraa inhimillisyyden kunniaa
Inhimillistä ei ole olla iloton
Vaikka kunniakkaasti ihmisyyttä seurailee.

Motivaatiopuu
lahopuu jaloutuu.
Miksi mielensä asettamia lankoja ei tajuu
Ansoja, koukkuja, koukun-koukkuja
Väkäsiä ja välikäsiä.

Ajatuksetkaan ei uudistu
jos mieli seisoo paikallaan
Olemus velloo takana sumujen.

Voiko ihmistä syyttää itseään siitä
että minkäs tyhmä tyhmyydelleen voi.
voivoi
Mun elämä ei o pelkkä oodi.
Tähtisinfoniaorkesteri

Nyt on aikaa altistuu taas uusille aikeille hedonistisille.

Viimeinen molli

Epätäydellisyyttä mä lähin korjaamaan
mut päädyinkin vaan täydelliseen kaaokseen.
Pientä epäbalansiaa vertasin eiliseen
mut mieli kurottiki jo huomiseen

Viisain mies ois ollu kemioihin kajoomat.

Vain elämällä tätäpäivää
tätä hetkeä
Voin löytää mielelle rauhaa.

Mut mäkin synnyin tähän maailmaan epätäydellisenä.
Joka väittää ettei tullu tänne oppimaan
Viisaan miehen pitäis tarjoo sille taikajuomaa.
Viisas mies myös tajuu sen
ettei se ratkaise eksyneen miehen ongelmaa.
Viisaan miehen tulisi myös tajuta
olevansa niissä aikeissa myös itsekin hukassa.

Hukasta me kaikki lähetään
tähän maailmaan päädytään, mihin tarina päättyykään
Siit lähetään
ettei hukas voi näyttää tietä eksyneelle
eikä eksynyt välttämättä tajuu edes olevansa hukas
eikä tyhmyyttäkään pidä aliarvioida. Viisas mies tajuu myös sen..

..et kaikis meis on zen!

Ois kiva saada ehkä jotain palautetta näist tekstinpätkistä.
Tuli niskakin kipeeks, kun piti lunttailla omia hieroglyyfejään

psychoactive vault

Novelleja

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: meitsin novelleja (ja muiden myös)

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Re: Novelleja

Junassa

Re: Novelleja