---------------------------------
Okei, eli mä kerron teille tarinan huumeiden vaaroista ja miten ne pilaa elämiä. Tää kaikki on henkilökohtaisesti koettua ja mä tunnen nää kaikki jätkät jotka veti pimeyttä suoniinsa. Tapahtumapaikka pysyköön salaisena, mutta se sijoittuu Kuonelan kaduille ja lähiöelämään. Vakuutan etten itse ole koskaan koskenut huumeisiin, joten voitte luottaa minuun.
Rane, Pete ja Jone olivat vetäneet jo skideistä asti liimaa, kannabishuumetta ja muita liuotinkoktaileja. Mä muistan sen kerran niin selvästi, kun ne lähtivät huojuen ja aivan tilintalin sekaisin liimoista, juoksee meidän puukäsityöluokan varastolta, Erikeepperi pullot vaan tipahteli ympäriinsä kun ne sieltä tuli. Lähettiin Rauno nimisen uskonnonmaikan kanssa tutkii mitä ne siellä olivat hosuneet, niin kas kummaa, paperitukko keskellä lattiaa ja käryävä sätkä nurkissa, lähennyttiin niitä varoen, eikä tässä vaiheessa vielä tajuttu että nämä kolme jätkää, Rane, Pete ja Jone olivat just tässä varastohuoneessa vetäneet ensimmäiset huumehöyrynsä ja aloittaneet pahaa aavistamattoman alamäkensä.
Mentiin eka katsoo mikä se käryävä paperisuippo oli, haise saatanalle, muistan meidän maikan huutaneen peloissaan. Se veti taskustaan perintöpinsettinsä, joka oli jo satoja vuosia kulkenut Raunon porvarisuvussa Isältä pojalle. Se nappasi pinsettien väliin tämän haisevan tumpin, varovaisesti toi sen nenänsä eteen, haisteli ja totesi taas, saatana kävi tänään täällä, Rauno tutkaili vielä sätkää silmillänsä. Huomasin miten kauhistuneena hän tätä huumetta katseli, sitten se veti minigripp-pussin povaristaan ja pudotti sen siihen. Tämä riittää minulle, menen kutsumaan viranomaiset paikalle.
Jäin järkyttyneenä, kuin puukalikalla päähän lyötynä, paikalleen siihen meidän koulun, ennen niin arvokkaaseen puukäsivarastoon, mutta nyt turmeltuneeseen ja pahoja muistoja salaavaan huumekellariin. Sitten muistan sen liimalta höyryävän paperitukon. Valkoista töhnää, - liimaa, päättelin hajusta ja Erikeepper pullojen perusteella. Te ihmettelette varmaan miksi ne pullot vieri lattialla. Hyvä kun kysyitte, sillä tähänkin kohtaan löytyy jälleen kerran hyvä tarina huumeiden tuhoista, eli meidän puukässävarasto oli vinoon rakennettu, legendat kertovat että rakentajat veti hemohasista työn uumenissa.
Koulun johto kutsui paikalle välittömästi rikostutkintayksikön, sosiaalityöntekijöitä ja huumeyksikön. Meidän oppilaat evakuoitiin ja vietiin huumebussiin, jossa meille kerrottiin mitä oli tapahtunut ja mitä seuraavaksi tulee olemaan. Sillä aikaa koulua tutki kaksi rikostutkintayksikön kokenutta työmiestä ja yksi huumeyksikön kokelas.
Sillä välin Kuonelan lähiössä, Peten mutsin tupakantäytteisessä asunnossa…
Tänään me vedetään pojat päämme täyteen, tokaisi Jone silmät kiiluen, joka oli jo vuosia pistänyt tätä tavaraa suoniinsa. Sen näkyi jo naamasta, sillä oli silmät pysyvästi punaiset ja kädessä kolme isoa reikää, yläselkään se oli tatuoittanut ison punaisen hampunlehden jonka alla luki ”LIV HASH, DIE HASH”. Tatuoinnit olivat yksi huumekerhon jäsenvaatimuksista, ne vedettiin kasaan itse tehdyllä tatuointikoneella, tatuointimuste tehtiin sulatetun autonrenkaan, ammoniakin ja kusen sekoituksesta.
Rane otti keltaisesta pussista, jossa oli XYLEENI-tussilla merkattu isoin tikkukirjaimin ”AFGAN MULTA – KYMENE GRAMMA”, tummanvihreän näköisen möykyn, mikä tunnetaan nimillä Kannabis, hasis tai ihan vain kamana. Pete otti esille valkoisen posliinikupin, jonka pohjalle oli aikojen saatossa kovettunut jotakin tummansinistä tahnaa. Roinat kuppii ja menoks, sanoi Rane, nyt jo virnuillen. Afgan multa, joka oli salakuljetettu Suomeen suoraan Venäjän huumelaboratorioista, oli niittänyt mainetta paikallisten huumepiirien keskuudessa. Se oli pelättyä ja kunnioitettua tavaraa, yhdestä hitistä pääsi taivaisiin ja toisesta lähti jo henki, mikäli oli edes siitä ensimmäisestä palautunut edes todellisuuteen. Afgani multa asetettiin posliinikuppiin ja Jone lisäsi siihen valkoista öljymäistä nestettä. Kukaan ei vieläkään tiedä tarkalleen mitä se oli, mutta pullon kyljessä olevassa tuotetarrassa luki ”Dietyleeniglykoli”. Se kuulemma paransi aineen kulkeutumista aivokammioihin, siten sekoittaen päätä kovempaa kuin koskaan aikaisemmin.
Blurp, kuului kupista, kun huumesekoitus pistettiin kuumenemaan. Vihreä möykky sameni ja lopulta liukeni Jonen lisäämään valkoiseen nesteeseen. Tykit esille, tää on done, sanoi Rane. Jone oli eka rohkea joka uskaltautui työntää värkkinsä sekoitukseen. ”Viut” kuului vaan kun Jone veti mäntää taakse ja ruiskun täyteen sinivihreävalkoista paksua öljymäistä ja kokkaremaista liuosta. Jos meitsi delaa, niin kukaan ei sitten vie meitsin ruiskua, kertoi hän. Seuraavat viisi minuuttia Jone etsi sopivaa suonta, suurennuslasia apuna käyttäen. Jonen suonen kun olivat ajan saatossa surkastuneet olemattomiin. Suonen lopulta löytäessään, asetti hän hieman jo nyrjähtäneen näköisen piikin suonensa kohdalle, veti keuhkot täyteen ilmaa, ”Uuooh” ja keskittyneen näköisenä työnsi sitten neulan ihonsa läpi. ”Puooh”, samalla hengittäen ulos painoi Jone männän pohjaan.
Jatkoa on luvassa lähiaikoina, pitää vaan saada mieli taas tarinankerrontaan sopivaksi.
thoxiumin pitäs kirjottaa joku kirja sellase vois lukeekki ku en oo elämäni aikana ikinä lukenut kokonaista kirjaa.